Browsing by Subject "lapsi"

Lasten kuluttajuus on noussut tutkimuskohteeksi vasta viime vuosina, ja lapsia koskevaa kulutustutkimusta on tehty verrattain vähän. Lapset kuluttajina ovat tärkeä kohderyhmä, ei vain tämän hetken kuluttajina, vaan myös tulevaisuuden kuluttajina. Tutkielmassani tarkastelen, millaisina kuluttajina lapset nähdään mediateks-teissä. Tutkimukseni asemoituu kuluttajatutkimuksen, mediatutkimuksen ja lapsuustutkimuksen rajapintaan. Olen tarkastellut sitä, miten lasten kuluttajuutta rakennetaan suhteessa säästämiseen ja työhön kasvattami-seen sekä hyvään kuluttajuuteen lapsuudessa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä lasten kuluttajuudesta ja siihen suhtautumisesta. Käsityksiä lapsista kuluttajina olen analysoinut media-aineiston avulla. Tutkielman aineiston muodostaa 60 artikkelia Kuluttaja- ja Lasten Maailma -lehdistä vuosilta 2000–2006. Koska molempien lehtien julkaisijoi-den voidaan katsoa painottavan lastensuojelua toiminnassaan, asemoituukin tutkimukseni lastensuojelulli-seen kontekstiin. Tutkimukseni on aineistolähtöinen laadullinen tutkimus, jossa aineiston analyysin apuna olen käyttänyt diskurssianalyyttisiä menetelmiä. Tarkastelemissani artikkeleissa lapset esiintyivät usein yhtäältä puheen kohteena toisaalta katseen kohteena. Lapsi itse sai kuluttajana harvemmin äänensä esiin. Hyvää kuluttajuutta lapsuudessa rakennetaan korosta-malla työn teon tärkeyttä ja työhön opettamista, mikä näkyy erityisesti kotitöihin osallistumisen painottami-sessa. Rahan säästäminen nähdään itseisarvona, joka jokaisen lapsen tulisi osata. Lasten kuluttajuutta ei rakenneta vain säästämisen ja työn kautta, vaan myös sukupuolittamalla kuluttajalapsia. Erotteluja luodaan tyttöjen ja poikien välillä, jolloin tytöt näyttäytyvät kuluttajina ja rahan käyttäjinä, pojat taas ansaitsijoina ja säästäväisinä. Tutkimuksen perusteella on löydettävissä kolme diskursiivista tapaa puhua lapsista kuluttajina. Vahvimpana nousi esiin kuluttajalapsi suojelun kohteena. Tämä puhetapa painotti lasta haavoittuvana kuluttajana, jota tuli suojella markkinoiden vaikutukselta. Lapsi opettelevana kuluttajana -puhetavassa painottui lapsi, jota tuli ohjata ja neuvoa, jotta lapsi pärjäisi aikuisena kuluttajana. Lapsi osaavana kuluttajana nosti esiin lapsen taitavana, jopa juonikkaana, kuluttajana tässä hetkessä.

Tiedekunta – Fakultet – Faculty Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildingsprogram – Degree Programme, OTM Tekijä – Författare – Author Kari Karanko Työn nimi – Arbetets titel – Title Lapsi seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen uhrina Oppiaine/Opintosuunta – Läroämne/Studieinriktning – Subject/Study track Rikosoikeus Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu Aika – Datum – Month and year 05-2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 75 Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu tutkielmassani olen tarkastellut lapseen kohdistuvia seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksia hyvinkin käytännön läheisellä empiirisellä tutkimustasolla, joka mielestäni parhaiten selvittää lasten henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten tilanteen Suomessa. Tutkielmani perustuu myös pitkälti yli kolmenkymmen vuoden kokemukseeni lapsiasioissa aluksi neuvonantajana ja vuodesta 1995 lukien olen toiminut myös avustajana tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa sekä valtakunnallisissa lastensuojelujärjestöissä sekä asiantuntijana eri ministeriöissä ja eduskunnassa. Käytännön osaaminen kaikessa lapsiin liittyvissä asioissa on aina ollut se mitä olen painottanut sekä arvostanut lapsiasioissa ja suhtaudun yleisesti hyvinkin kriittisesti pelkkään paperilla olevaan asiantuntijaosaamiseen ilman käytännön mukanaan tuomaa kokemusta lapsiasioissa ja tämän näkökannan tuon myös tässä pro gradussani useasti esille. Pro graduni perustuu laajasti tutustumaani oikeuskirjallisuuteen ja käytäntöön sekä kaikille 12 poliisipiireille, 11 syyttäjävirastoille ja 7 hallinto-oikeudelle sekä 136 lastensuojeluviranomaiselle lähettämääni ao. oikeuden alaa koskevaan kyselyyn sekä myös henkilökohtaiseen haastatteluun poliisin, syyttäjän, lastensuojeluviranomaisten, käräjä- ja hallinto-oikeustuomareiden sekä muiden lapsialan asiantuntijoiden kanssa sekä osallistumiseeni vuosikymmenten ajan lukemattomiin seminaareihin, koulutuksiin ym. vuosikymmenten ajan. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Lapsi, seksuaalirikos, pahoinpitely, edunvalvonta Ohjaaja tai ohjaajat – Handledare – Supervisor or supervisors Dan Frände Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Helsingin yliopisto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Tavoitteet. Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli saada lisää tietoa varhaiskasva-tuksen lukemisen kulttuurista lasten näkökulmasta. Lasten ja nuorten lukemisen vähenemi-nen on puhuttanut viime aikoina paljon. Lapsille ei lueta kirjoja päivittäin, kuten esimerkiksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) varhaiskasvatuksen laadun arviointira-portista kävi ilmi: vain puolet kyselyyn vastanneista päiväkodeista raportoi ryhmässä luetta-van kirjoja päivittäin. Myös lapsen osallisuus on hyvin ajankohtainen aihe ja se näkyy myös tutkimusten tekemisessä. Lapsia otetaan enemmän mukaan tutkimusprosessin eri vaiheisiin. Tässä tutkimuksessa lapset ovat päässeet mukaan aineiston keräämisvaiheeseen tutkimalla kuvia tutkijan silmälasien läpi. Tutkimuskysymykseni oli ” Miten varhaiskasvatuksen lukemi-sen kulttuuri näyttäytyy lapselle? Menetelmät. Tutkimus on toteutettu laadullisesti visuaalisia menetelmiä hyödyntäen. Aineisto kerättiin haastattelemalla lapsia varhaiskasvatuksen lukemisen kulttuurista kuvien avulla. Lapset saivat vapaasti kertoa ajatuksiaan kuvista, joissa oli piirrettynä erilaisia varhaiskasva-tuksessa tapahtuvia lukemisen tilanteita. Tutkija kysyi tarkentavia kysymyksiä haastatteluti-lanteen aikana. Tutkimukseen osallistui yhteensä 15 lasta yhdestä espoolaisesta yksityisestä päiväkotiryhmästä. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin ja niiden analysointiin sovellettiin ai-neistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Lapset mielsivät lukemisen useammin äidin kanssa tai kotona tehtäväksi asiaksi, kuin opettajan kanssa tai varhaiskasvatuksessa. Lukuhetkiin liittyviä tee-moja, jotka nousivat lasten ajatuksista, olivat yhteisöllinen lukeminen sekä lukemiseen liitty-vät säännöt ja odotukset. Aineiston perusteella lapset lukevat kirjaa mieluummin kaverin tai aikuisen kanssa kuin yksin. Tutkimustani voi hyödyntää lukemisen kulttuurin kehittämiseen varhaiskasvatuksessa. Se voi toimia ohjenuorana varhaiskasvattajille ryhmän lukemisen kulttuuria suunnitellessa.

Early studies have shown that parents in modern society are living their everyday life in the middle of the cultural expectations. Studies also show that children enjoy being in day care, if they have friends there, as well as the opportunity to play and to do something meaningful. Purpose of this study was to bring children's voices heard and to describe the child's everyday experiences. The study was to find out pre-school children's everyday life experiences at home, in family and in day care center. Children live their everyday life at home and in day care centers. This study describes the child's well-being and everyday in the basis of Bronfenbrenner eco-logical theory of education. The data were collected by questionnaire in Hämeenlinna day care centre personnel and its customers in the spring of 2011. For the individual interviews participated 478 children. The data were analyzed by using content analysis and content analysis methods. The study was a qualitative and approach by phenomenographic. The results showed that children want to play both at home and in day care centers. 39 % of the children wanted to spend time with their parents at home and in day care center only 13 % of children wanted to be with adults. Importance of friends in day-care center was emphasized, because 37% of the children mentioned in their responses friends. The study also asked if children are listened by the adults and 63% of the children felt that adults listen them carefully.

Tutkielma käsittelee lasten erilaisia rooleja antiikin Rooman julkisen uskonnon parissa. Aiheesta ei ole tehty aiemmin kattavaa tutkimusta, joten tässä työssä perehdytään keskeiseen lähdemateriaaliin ja luodaan sen perusteella kokonaiskuva lasten julkisesta uskonnollisesta toiminnasta. Yleiskuvan lisäksi muita huomionkohteita ovat uskonnossa toimivien lasten yhteiset piirteet, sukupuolen merkitys sekä muutokset käsiteltävänä ajanjaksona, joka ulottuu 200-luvun lopulta eaa. 200-luvun lopulle jaa. Työssä keskitytään erityisesti Rooman kaupungissa ja sen lähialueilla tapahtuneeseen kulttitoimintaan. Aihetta koskevaa lähdemateriaalia löytyy ripotellen erilaisista antiikintutkimuksen lähdetyypeistä. Keskeisimpinä lähteinä toimivat antiikin kirjailijoiden kuvaukset sekä latinan ja kreikankielinen piirtokirjoitusmateriaali. Näiden tukena käytetään visuaalista materiaalia, kuten antiikin kuvataidetta ja numismatiikkaa. Työ on jaettu lasten uskonnollisten roolien mukaan kolmeen käsittelylukuun, joista ensimmäisessä perehdytään lasten tehtäviin erilaisissa papistoissa ja kollegioissa. Näitä ovat esimerkiksi Vestan neitsyet ja Salii-papisto sekä tietyt muut uskonnolliset seurat, joista on säilynyt vain yksittäisiä esimerkkitapauksia. Seuraavassa luvussa käsitellään lapsia avustavissa rooleissa, joista aluksi käydään läpi camilli- ja camillae-avustajat, sitten arvaaliveljiä avustaneet lapset ja lopuksi yksittäiset maininnat lapsista erilaisissa muissa avustustehtävissä. Kolmannessa käsittelyluvussa käydään läpi lasten tehtäviä erilaisissa lepytys- ja puhdistusrituaaleissa ensin yleisemmällä tasolla, sitten ludi saeculares -vuosisataisjuhlissa ja lopuksi lusus Troiae -kisoissa. Tämän jälkeisessä luvussa summataan yhteen, mitä aiemman analyysin perusteella on mahdollista päätellä lasten toiminnasta roomalaisen julkisen kultin parissa. Käsittelystä nousee muun muassa esiin, että suurimmassa osasta tapauksista lasten molempien vanhempien tuli olla elossa (patrimi et matrimi). Tämä liittyy muihinkin vaatimuksiin lasten täydellisyydestä ja rituaalisesta puhtaudesta, jota läheisten kuolemantapaukset eivät olleet saastuttaneet. Lisäksi käy ilmi, että eri sosiaaliluokkia ja sukupuolia edustaville lapsille oli eri tehtäviä uskonnon parissa. Lasten uskonnolliset tehtävät saattoivat monesti liittyä poliittiseen elämään, jossa lapsen perhe halusi tehdä nimeään tunnetuksi. Toisaalta jotkut lasten tehtävät johtuivat lähinnä käytännön syistä ja mahdollistivat uskonnollisten traditioiden eteenpäin välittämisen. Joissain yhteyksissä taas tarvittiin rituaalisista syistä juuri lapsia vain heille määrätyissä uskonnollisissa rooleissa edustamaan koko yhteisöä. Lapsilla ei siis ollut vain yhtä uskonnollista roolia ja syytä uskonnossa toimimiselle. Roomalainen uskonto oli luonteeltaan koko yhteisön huomioivaa ja täten myös lapset toimivat sen parissa kiinteästi jäämättä marginaaliseen asemaan.

Tutkielman taustalla on kiinnostus siihen, minkälaisiin tietoihin perustuvat lasten ja perheiden elämäntilanteiden ja tuen tarpeiden arvioinnit lastensuojelun palvelutarpeen arvioinneissa. Pro gradu -tutkielmassa kysytään, mitä tietoa on tuotettu lapsen ja perheen elämäntilanteen taustatekijöistä, huolenaiheista ja selvitykseen tapaamisiin osallistumisesta. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia ovat arviointien tyypilliset kuvaukset lapsen ja perheen elämäntilanteesta sekä tuen ja palvelujen tarpeesta huolien ja voimavarojen näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa tietoa Espoon lastensuojelun avohuollon alkuarvioinnin kehittämistyön tueksi, jotta lastensuojelun avohuollon työ- ja toimintatapoja sekä rakenteita voitaisiin kehittää tutkimustiedon, lastensuojelun käytäntöjen ja kehittämisen vuoropuheluna. Tutkimus kiinnittyy laajemmassa kontekstissaan yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja syrjäytymisestä, jossa oleelliseksi on arvioitu ongelmien varhainen havaitseminen, niihin puuttuminen ja riittävä tarjottu tuki lapselle ja tämän lähipiirille. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka analyysimenetelmänä on väljästi teoriaohjaava sisällönanalyysi. Siinä hyödynnetään Barns behov i centrum (BBIC) arviointimallin viitekehystä liittyen lapsen tarpeisiin, vanhempien kykyyn vastata lapsen tarpeisiin sekä perheeseen ja ympäristöön. Aineiston analyysissä käytetään sisällön erittelyä, joka on kuvailevaa tilastollista analyysiä ja temaattista sisällönanalyysiä sekä tyypittelyä. Aineiston muodostavat Espoon lastensuojelun avohuollon lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin 87 yhteenvetodokumenttia 13–17-vuotiaista lapsista vuoden 2015 heinä-, elo- ja syyskuulta. Tutkimuksen perusteella lasten ja perheiden elämäntilanteiden taustatekijät muotoutuivat mukaillen yhteenvetodokumentin otsikkopuun teemoja. Huolenaiheet rakentuivat puolestaan yleensä lastensuojeluilmoitusten tiedoista. Selvityksen tapaamiseen lapsi yleensä osallistui. Vanhemmista äiti tavattiin lähes jokaisessa arvioinnissa ja isä puolestaan huomattavasti harvemmin. Lapsen ja perheen elämäntilanteesta sekä tuen ja palvelujen tarpeen arvioinneista huolien ja voimavarojen näkökulmasta rakentui neljä erilaista arviointityypin kuvausta: yksittäiset huolenaiheet lapsista, pitkäkestoiset huolenaiheet lapsista, huoli vanhemmuudesta yksittäisissä tilanteissa ja lapsi vanhemmuuden huolien puristuksessa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että lapsen ja vanhempien osallisuus tapaamisiin arvioinneissa vaihteli. Lasten ja perheiden elämäntilanteet kuvautuivat arvioinneissa huolipainotteisina, vaikka voimavarojakaan ei sivuutettu. Yksittäisiin ja lieviin huolenaiheisiin yhteiskunnan tukea ja palveluita ei tarvittu. Toisaalta pitkäkestoisiin ja vakaviin huolenaiheisiin yhteiskunnan tuen ja palveluiden tarve oli ilmeinen. Tällöin käytiin institutionaalista rajanvetoa siitä, mikä tuki ja palvelu palvelujärjestelmässä on lapselle ja perheelle riittävää ja tarkoituksenmukaista.

Tutkielma etsii vastauksia kysymyksiin mitä on lapsen vastaanottaminen, mitä on lapsenkaltaisuus ja miten tulla suureksi. Tutkielman lähdeteksteinä käytetään Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumitekstejä ”Kuka on suurin?” ja ”Jeesus siunaa lapsia” otsikoiden alta. Tutkielma jakautuu kahteen osaan: analyysiin ja synteesiin. Analyysissa lähdetekstejä on tarkasteltu erikseen. Jokaista synoptista evankeliumia on käsitelty kummankin kohdan osalta erikseen. Analyysiosasta nousseista synoptisten evankelistojen yhteisistä aiheista muodostuvat synteesiosan teemat. Teemoja käsitellään yksittäin peilaten niitä ympäristöönsä, josta käsin evankelistat kirjoittivat. Näitä teemoja ovat vastaanottaminen, valtakunta, lastenkaltaisuus ja suureksi tuleminen. Vastaanottaminen liittyy sekä lapsen että valtakunnan vastaanottamiseen. Vastaanottaa verbinä sisältää hyväksymistä, tervetulleeksi toivottamista ja vieraanvaraisuutta. Lasten vastaanottaminen vaatii näitä kolmea. Lapsen vastaanottaminen ei ollut tavallista, sillä lapset kuuluivat alhaiseen sosiaaliluokkaan ja olivat yhteiskunnallisen arvojärjestyksen loppupäässä. Vastaanottamiseen lasten kanssa liittyy kiinteästi (taivasten/Jumalan) valtakunta. Lapsista tehtiin valtakuntaan astujien malleja. Kaikista yhteiskunnan sosiaaliluokan alhaisista juuri lapset valittiin tähän, ”sillä heidän kaltaistensa on (Jumalan) valtakunta.” Lapsilla oli tiettyjä ominaisuuksia, joita arvostettiin valtakunnassa. Näiksi ominaisuuksiksi on lueteltu riippuvuus, luottamus ja nöyryys. Lastenkaltaisilla oli myös mahdollisuus astua valtakuntaan. Lastenkaltaisiksi on evankeliumitutkimuksessa ehdotettu opetuslapsia ja Jeesuksen seuraajia. Jeesus liikkui syntisten ja halveksittujen parissa, mutta heitä ei huolittu valtakunnan malleiksi, vaikka heitä kuvasi riippuvuus. Lastenkaltaiset ymmärsivät valtakunnan luonteen lahjaksi annettuna ilman omia tekoja, ja että saivat nauttia siitä sellaisina kuin olivat. Suureksi tuleminen kuitenkin liittyy lapsiin, lastenkaltaisiin ja erityisesti syntisiin ja halveksittuihin. Nimittäin suureksi tullut on ensin ollut kaikkien palvelija, siis edellä mainittujen ihmisryhmien. Suureksi tulemiseen vaadittiin kunnian ja häpeän kulttuurin ylittämistä, sillä se oli oman kunnian kustannuksella häpeällisemmän ihmisen etusijalle asettamista. Suurin otti vastaan nämä syntiset ja heikot.

Kraniosynostoosilla tarkoitetaan kallon saumojen ennenaikaista luutumista yhteen. Tämä on suhteellisen yleinen vaiva vastasyntyneillä. Saumojen ennenaikainen luutuminen voi johtaa poikkeavaan kallonmuotoon sekä estää aivojen normaalin kehityksen tilan puutteen vuoksi. Seurauksena voi olla akuutti hengenvaarallinen tila kuten aivopaineen nousu tai pitkällä aikavälillä kehittyvä neurologisen kehityksen häiriö. Kallon epämuodostumia luokitellaan luutuneitten saumojen määrän ja sijainnin mukaan sekä esiintyykö epämuodostuma osana syndroomaa. Diagnoosi voi olla joissain tapauksissa kliinisesti selvä, kun taas yhden sauman osittaiset luutumat voivat olla vaikeampia havaita. Kraniosynostoosien diagnostiikassa hyödynnetäänkin paljon kolmiulotteista tietokonetomografia- ja magneettikuvantamista. Valtaosa potilaista vaatii leikkaushoitoa, jonka suunnittelussa ja mahdollisissa jälkikontrolleissa samaisilla kuvantamismenetelmillä on keskeinen rooli. Etenkin lapsilla diagnostiseen kuvantamiseen liittyy paljon ongelmia. Yleisesti käytetty TT-kuvantaminen on hyvä erottamaan luukudosta ja kuvantaminen on suhteellisen nopeaa ja edullista. Pienet lapset eivät kuitenkaan pysy paikallaan TT-putkessa, joten heidät tulee nukuttaa kuvantamista varten. Tämän lisäksi lapset saavat aikuisia herkemmin kudosvaurioita ionisoivasta säteilystä. Magneettikuvantamisen etuna on hyvä kontrasti pehmytkudosten suhteen ja säderasituksen puute. Ongelmina ovat tutkimuksen saatavuus, hinta, kuvauksen kesto ja tarve anestesialle. Kuvantamislaitteet ja -ohjelmat kehittyvät jatkuvasti, mikä mahdollistaa potilaan kuvantamisen nopeammin, kohdennetummin ja pienemmällä sädeannoksella. Laitteet ovat nykyään myös pienikokoisempia, mikä mahdollistaa niiden käytön leikkaussalissa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kraniosynostoosipotilaiden leikkauksien jälkeistä kuvausprotokollaa muutettiin vuonna 2017. Tätä ennen kuvantaminen oli suoritettu leikkausta seuraavina päivinä TT-laitteella, jolloin lapsipotilas oli nukutettava kuvaa varten. Vuoden 2017 jälkeen aloitettiin leikkauksen jälkeinen kuvaaminen välittömästi leikkaussalissa O-kaarella, jolloin potilas säästyi ylimääräiseltä nukutukselta. Lisäksi tämä mahdollisti tarvittavat toimenpiteet kirurgin toimesta kuvantulkinnan jälkeen. Tämä tutkimus vertaa perinteisten TT-laitteiden ja kartiokeila O-kaaren välisiä eroja säderasituksen ja kuvanlaadun suhteen kraniosynostoosin vuoksi leikatuilla lapsipotilailla. Tutkimuksen perusteella O-kaaren säderasitus on pienempi kuin perinteisillä TT-laitteilla ja kuvanlaatu on riittävä, mikä puoltaa O-kaaren käyttöä postoperatiivisena kuvantamismenetelmänä.

Metsä on kautta aikojen ollut tärkeä suomalaisille, joten jokaisella suomalaisella on jonkinlainen suhde metsään. Metsäsuhde voi perustua erilaisiin asenteisiin tai kokemuksiin ja se voi muuttua ajan kuluessa. Ympärillä olevien aikuisten sekä lapsille tarjottavien kokemusten on todettu vaikuttavan vahvasti lasten metsäsuhteeseen. Kouluilla on siis suuri rooli lasten metsäsuhteen rakentumisessa. Nykylasten moniarvoinen metsäsuhde on tärkeä tulevaisuuden kannalta, sillä metsään kohdistuu nykyaikana suuri käyttöpaine, joka herättää kysymyksiä metsän käytöstä. Lapset päättävät tulevaisuudessa, miten metsää käytetään ja miksi, joten heillä tulisi olla perustietoa metsästä ja yleisesti luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Näiden seikkojen takia tämä tutkimus keskittyy kuvaamaan metsäopetuksen toteutusta peruskoulun luokilla 7-9 biologian opettajien näkökulmasta. Tutkimuksessa haastateltiin neljää yläkoulun biologian opettajaa, joiden vastausten pohjalta laadittiin kyselylomake. Kyselylomake jaettiin opettajien suosimissa ryhmissä sosiaalisessa mediassa sekä sähköpostitse muutamille opettajille. Haastatteluiden tuloksia analysoitiin tekstianalyysillä ja kyselyn tuloksia jakaumien sekä taulukoiden avulla. Kyselyn tuloksia ei analysoitu tilastollisin menetelmin, koska vastauksia tuli niin pieni määrä. Tutkimuksen haastatteluiden ja kyselyn tulokset mukailivat toisiaan. Metsäopetus tapahtuu lähinnä kahdeksannen luokan biologian oppiaineessa. Metsäaiheita opetetaan metsässä joskus, mutta opetusta haluttaisiin järjestää enemmän metsässä. Ulkona opettamiseen vaikuttaa ainakin koulun etäisyys metsästä, aikarajoitteet, lukujärjestyksen joustamattomuus sekä rahoituksen puute. Samat rajoittavat tekijät nousivat esille myös metsätapahtumiin osallistumisessa sekä oman metsäpäivän järjestämisessä. Mikäli metsätapahtumiin pystyy osallistumaan, niiltä toivottiin elämyksellisyyttä ja toiminnallisuutta. Tulokset osoittavat, että metsäopetuksen keskeisiä teemoja ovat lajintunnistus, metsän ekosysteemi, metsätyypit sekä kasvupaikkatekijät. Metsäteollisuuden ja metsätalouden aiheet jätetään vähemmälle huomiolle, mikäli kohdataan aikarajoitteita. Koulun ulkopuolisia asiantuntijoita sekä metsäalan asiantuntijoita hyödynnetään harvoin, mutta monipuolista asiantuntijuutta kuitenkin kaivattiin, erityisesti metsätalouden ja metsien kestävän käytön, metsäteollisuuden ja sen tuotteiden, riistanhoidon, biotalouden ja kiertotalouden osa-alueisiin. Asiantuntijoita ei käytetä, koska aikaa ei ole tarpeeksi, koska ammattilaisia ei löydetä tai koska hyöty on koettu liian pieneksi. Yhteistyö metsäalan toimijoiden kanssa on lähinnä yhdistys- ja järjestöpainotteista, mutta myös metsäalan yrityksiä käytetään jonkin verran. Yhteistyö keskittyi lähinnä Metsävisaan, vierailijaluentoihin sekä erilaisiin metsäpäiviin tai tapahtumiin. Koulun ulkopuoliselta yhteistyöltä toivottiin pääasiassa vierailuja yrityksiin sekä metsään. Opettajat pitivät yleisesti metsäopetusta tärkeänä, mutta nykyisen metsäopetuksen ei koettu tukevan moniarvoisen metsäsuhteen rakentamista kovinkaan hyvin. Uuden opetussuunnitelman mukaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia koettiin kuitenkin voivan hyödyntää metsäopetuksessa hyvin. Ainerajoja ylittävää opetusta ei kuitenkaan ole hyödynnetty kovinkaan paljon, vaikka suurin osa haluaisi hyödyntää sitä enemmän. Tutkimustuloksia ei voida pitää tilastollisesti merkitsevinä johtuen pienestä otoskoosta. Tutkimustulosten perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että nykyisessä metsäopetuksessa on puutteita, joita korjaamalla monipuolisemman metsäsuhteen rakentaminen yläkoulussa voisi olla mahdollista.

Objectives. The goal of this study is to investigate how shy and withdrawn children act in school, daycare and home environments, what kind of opinions kindergarten- and class teachers have on children's shyness and how they instruct these children. In addition, the aim is to analyze what kind of change the transition from kindergarten to school is for a shy child. My three research questions are 1) How children's shyness and withdrawal present themselves in kindergarten, school and home? 2) What kind of view kindergarten- and class teachers have about children's shyness and how they instruct these children? and 3) Does the shyness of the children affect on their transition to school and, if so, how? Which ones of the teacher's actions support a successful transition to school? The definitions of shy and withdrawn children are not unambiguous. In my own research, I survey shyness and withdrawal as a temperament trait like Thomas and Chess. They see it as a part of the trait approach/withdrawal. Earlier studies suggest that shy children receive less attention from the teacher and are not so happy with their social relationships than active children. It is also more difficult for shy children to seek help and start discussions. They also have a greater risk of being left out of the group. Methods. This research is a qualitative case study. The research methods were half structured interviews and observation. The teachers also evaluated their group's shy children by using shy child personal traits measuring form. Pirkko Niiranen (1995) uses the same form in her dissertation. With the form I was able to estimate the nature of the children’s shyness. I analyzed the results by using material based content analysis. Two preschool children with their teachers and mothers participated in this study. During the study, children transitioned to school. Results and Conclusions. I wanted to separate shyness and withdrawal because the behavior of the children in my research differed. One of the children felt afraid and anxiety towards all new things as the other one felt those only in social situations. Both had difficulties in asking for help and performing in front of the group. Teachers encouraged the shy children to express themselves in their own time. Teachers were eager to provide help and showed interest espe-cially when the children took initiative. There were differences in teachers’ ways to instruct these two children.