Browsing by Subject "lapsuus"

Tutkimus käsittelee lapsikuvaa ja lapsuuden kuvausta Teuvo Pakkalan novellikokoelmissa Lapsia (1895) ja Pikku ihmisiä (1913). Pakkalan novellit ovat psykologisen lapsikuvauksen klassikkoja. Tarkastelen kuutta novellia tarkemmin sisällönanalyysin keinoin. Lapsikuvan tutkimisessa sovellan kasvatustieteilijä Sirkka Hirsjärven teoksesta ”Ihmiskäsitys kasvatusajattelussa” (1982) ihmiskäsityksen tutkimisen kysymyksiä: millainen ihminen lapsi on, millaiset mahdollisuudet lapsella on. Kirjallisuustieteen osalta pohdin, mikä on lapsen rooli henkilöhahmona. Siinä tarkastelussa hyödynnän James Phelanin teoriaa henkilöhahmojen funktioista. Pakkalan novelleissa lapsilla on ennen kaikkea temaattinen funktio. Lapsen rooli henkilöhahmona on valaista ihmisyyteen, perheeseen ja 1800-luvun lopun yhteiskuntaan liittyviä teemoja lapsen näkökulmasta. Monet teemoista liittyvät lapsen asemaan, lasta koskeviin asenteisiin kuten rangaistukseen kasvatusmetodina. Lasten rooli novellien päähenkilöinä ja fokalisoijina on toisaalta valaista lasten näkökulmaa, mutta myös näyttää aikuisille, millainen aikuinen on. Novelleissa esiintyy kahdenlaista lapsikuvaa. Ympäristön aikuiset suhtautuvat lapseen kahdella tapaa, toiset ankarasti, toiset ymmärtävästi. Erilaiset asenteet taistelevat keskenään. Tämä näkyy novellien asetelmissa ja jännitteissä. Tutkin novelleissa erityisesti sisäistekijän lapsikuvaa eli sitä lapsikuvaa, jonka lukija voi lukea rivien väleistä, kerronnan välittämien näkökulmien kautta. Tässä käytän taustana Boothin-Chatmanin mallia kertovan viestintätilanteen osapuolista. Pakkalan novelleissa fokalisoijana on lapsi. Kertoja kommentoi lapsia empaattisesti esimerkiksi lausahduksilla Iikka raukka. Sisäistekijän lapsikuvan voi lukea novellin sanoman kautta. Kerronta ja asetelmat ovat lapsen puolella. Tutkimani kaksi novellikokoelmaa sisältää yhteensä 14 novellia, joista yhdeksässä päähenkilönä on tyttö. Tämä liittyy osaksi realismin kirjallisuuteen, jossa naiset ja tytöt nostettiin keskiöön. Pakkalan novelleissa käsitellään sukupuolittuneita rooliodotuksia erityisesti tyttöjä kohtaan ja toisaalta osoitetaan, kuinka lapset ja ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Toisaalta yhteiskunnallinen asema vaikuttaa ratkaisevasti, deterministisesti, lapsen mahdollisuuksiin elämässä. Lapsi on aikuisten ja yhteiskunnan armoilla. Yhteiskunnallisina teemoina ja kritiikin kohteina novelleissa voi nähdä ankaran uskonnollisuuden, lasten kurittamisen, sukupuoliroolit, eriarvoisuuden ja köyhyyden. Lapset nähdään realistisesti sekä hyvään että pahaan taipuvina inhimillisinä olentoina. Osoitetaan, kuinka lapsen ”syntinen” käytös on psykologisesti luonnollista ja ymmärrettävää eikä lasta voi kohdella samanlaisilla moraalisilla kriteereillä kuin aikuisia. Pakkalan lapset ovat sosiaalisia, he tarvitsevat vertaisiaan. Lapsuus on hauskaa aikaa. Laitakaupungin köyhän lapsen rikkaus ovat perhe, ystävät, leikki ja mielikuvitus. Pakkalan novelleissa on nähtävissä intertekstuaalisia viittauksia romanttista lapsikuvaa edustavaan Topeliukseen, toisaalta kansainvälisiä vaikutteita. Oman aikansa suomalaisiin realisteihin verrattuna hänen lapsikuvansa ja lapsuuden kuvauksensa oli ainutlaatuinen.

Tavoitteet: Dissosiaatio on mielen puolustusmekanismi, joka ilmenee usein trauman yhteydessä tai sen jälkeen. Se voi vaikuttaa moniin mielen toimintoihin, kuten muistiin, havainnointiin, tietoisuuteen ja identiteettiin, sekä ilmetä irrallisuutena omista ajatuksista, tunteista tai ympäristöstä. Etenkin lapsuudessa ilmenevän dissosiaation vaikutuksista mielenterveyteen tiedetään kuitenkin vähän. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tarkastella lapsuudessa ilmenevää dissosiaatiota ja dissosiaation vaikutuksia myöhempään mielenterveyteen. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta varten hain tutkimuksia PubMed ja Google Scholar -tietokannoista yhdistelemällä hakusanoja ”dissociation”, ”children”, ”adolescents”, ”mental health”, ”outcomes” ja ”role” syksyn 2023 aikana. Lisäksi hyödynsin aiheeni kannalta merkityksellisten artikkeleiden lähdeluetteloita. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimustulosten perusteella dissosiaatio vaikuttaa olevan erityisesti kytköksissä itsetuhoisuuteen ja saattaa toimia välittäjänä kaltoinkohtelun ja mielenterveyshäiriön kehittymisen välillä. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla tutkimusta on kuitenkin rajallisesti, ja lisätutkimuksen tarve on ilmeinen. Täydentävää tutkimusta tarvitaan laajentamaan ymmärrystä dissosiaatiohäiriöistä ja niiden vaikutuksista, jotta voidaan kehittää tehokkaampia interventioita.

Objectives: Socioeconomic status (SES) in childhood has been found to be in association with later mental disorders however, there has been less study into effects of durance and especially timing of socioeconomic status. Identifying risks related to timing of and cumulative SES can help target resources in preventative manner to those who need it the most. The objective of this study is to examine the relationship between timing and cumulative SES in childhood and later mental health problems. Methods: Data of this study is part of Millenium Cohort Study collected in United Kingdom. Sample in this study was N=7226. Parents income when the cohort members were 9 months, 3, 5, and 7 years old was used as an indicator of socioeconomic position and later problems with mental health were assessed with Kesslers K6 and Strengths and Difficulties Questionnaire when the participants were 17 years old. Association between childhood socioeconomic position and later mental health problems was examined with logistic regression analysis. Results: Socioeconomic status during childhood in general was associated with mental health problems at the age of 17. The odds ratios had a downward trend; as the income level rose in both analysis of incomes separately at different ages as well as when looking at the cumulative income. In the former, especially in the lowest and second lowest income quantile there was a higher risk for later mental health problems compared to the highest income quantile. There was no difference in risks associated with income quantiles between different age stages, however some trends were observed. Cumulative socioeconomic status was mainly more strongly associated with risk of later mental health problems compared to risks when examining income at single stage. Conclusions. In this longitudinal study SES during childhood did not explain the magnitude of risk for mental health problems at the age of 17, but rather being a part of the lowest income quantiles was relevant despite the timing. In comparison the durance of SES was a better predictor of problems with mental health compared to SES at separate age stages. The risks associated with income levels were mostly bigger in earlier ages, but the confidence intervals for the odds ratios were large and the inter-rater reliability between the outcome measures was poor. In future studies these observations should be noted in the design of the study.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kolmea 1700-luvun ranskalaista teosta: Anne-Thérèse de Lambertin teosta Avis d’une mère à son fils et à sa fille (1728), Jeanne-Marie Le Prince de Beaumont’n teosta Magasin des enfans (1756) sekä Louise d’Epinayn teosta Les Conversations d’Émilie (1774). Tutkin teoksia kahden tutkimuskysymyksen avulla. Ensimmäiseksi tarkastelen kirjailijoiden näkemyksiä lapsuudesta. Kysyn, minkälaisia merkityksiä teoksissa annetaan lapsuudelle ja miten niissä kuvataan lapsuutta. Toiseksi tarkastelen kirjailijoiden tapaa kuvata lastenkasvatusta: minkälaista hyvän kasvatuksen tuli olla kirjaili-joiden mukaan ja minkälaisia arvoja he halusivat siirtää lukijoilleen? Lähestyn aihetta konstruktivistisesta näkökulmasta ja tarkasteluni osoittaa, että lapsuus tai sukupuoli eivät ole universaalisti muuttumattomia käsitteitä vaan kulttuurisia konstruktioita. Tarkastelustani käy ilmi, että suhtautuminen lapsuuteen ei ollut yksiselitteinen käsittelemissäni lähteissä. Lapsuuden merkitys tulee teoksissa vahvasti tulevan aikuisuuden kautta. Kuitenkin lapsuuteen kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota ja myös tietoisuus lapsuuden erityislaatuisuudesta näyttäisi kasvaneen 1700-luvun aikana. Lisäksi Epinayn teoksessa nähdään viitteitä siitä, että lapsuus itsessään olisi tärkeä elämän-vaihe. Erityisesti lastenkirjallisuuden eriytyminen omaksi kirjallisuudenlajikseen kertoo 1700-luvulla tapahtuneesta muutoksesta: lapsilukijan huomioiminen uudella tavalla viittaisi siihen, että lapsen ymmärrettiin olevan perustavalla tavalla erilainen kuin aikuinen. Kuitenkin Le Prince de Beaumont ja Epinay korostavat teoksissaan lasten negatiivisia piirteitä, kuten tietämättömyyttä ja heikkoutta. Ainoastaan Lambertin teoksessa lapsuuteen liitetään myös positiivisia ominaisuuksia. Kirjailijat kritisoivat tyttöjen aiempaa kasvatustraditiota. He vaativat tytöille rationaalisempaa kasvatusta ja kannustivat tyttöjä järjen käyttöön. Toisaalta järjen käyttö rinnastuu teksteissä hyväksyttävään käyttäytymiseen, eikä niinkään itsenäiseen ajatteluun. Kriittisyydestään huolimatta kirjailijat asettavat rajoja tyttöjen oppimiselle ja oppineisuuden osoittamista pidetään haitallisena tyttöjen maineelle. Hyvään kasvatukseen kuuluu Le Prince de Beaumont’n ja Epinayn teoksissa lasten osallistaminen ja viihdyttäminen. Tyttöjen asema on teoksissa hyvin perinteinen: he ovat ensisijaisesti tulevia äitejä ja vaimoja eivätkä kirjailijat kannusta kodin ulkopuoliseen elämään. Tytöille asetetut hyveet tukevat tätä, sillä tyttöjen tulee olla kuuliaita ja häveliäitä. Kuitenkin Lambert suhtautuu tähän kriittisesti ja hän antoi naisten asemalle myös yhteiskunnallista merkitystä – naiset pystyvät vaikuttamaan yhteiskuntaan kasvattamalla hyviä aikuisia.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan 1990-luvun lamaa lasten ja nuorten kokemana. Tavoitteena on selvittää, millaiseksi 1990-luvun lapsuudenkokemukset ovat muodostuneet laman aikaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneiden muistoissa ja miten nämä kokemukset kulkevat tutkittavien mukana edelleen osana heidän elämäänsä. Vaikka lamaa seuranneet yhteiskunnallinen epävarmuus, massatyöttömyys, yritysten konkurssit ja sosiaaliset ongelmat varjostivat monen lapsen ja nuoren arkea, ei lapsuudenaikaisia lamakokemuksia ole juuri tutkittu aiemmin. Tämän vuoksi tutkielmassa luodaan myös yleiskuvaa siitä, minkälaisiin asioihin ja ilmiöihin lama on lapsuusaikana liitetty. Tutkimusaineisto perustuu 31 tutkittavan omaelämäkerralliseen kirjalliseen sekä suulliseen muistitietoon lapsuudesta 1990-luvun laman aikaan. Koska kertomus lapsuudesta tuotetaan aikuisuudesta käsin, heijastavat lapsuudenaikaiset kokemukset myös tutkittavien myöhempiä elämänkokemuksia. Aineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin ja muistitietotutkimuksen menetelmin. Aihepiirinsä ja näkökulmansa vuoksi tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy muistitietotutkimuksen lisäksi identiteettiin, huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen sekä lapsuudentutkimuksen perinteeseen. Tarkastelu on rajattu laman aikaan eri ikäisinä pääkaupunkiseudulla eläneisiin lapsiin ja nuoriin. Verrattuna huolettomaksi ja harmoniseksi kuvailtuun 1980-lukuun, lama-aika toi tutkittavien arkeen monia ei-toivottuja sekä lapsuuteen kuulumattomia huolia ja haasteita. Aineiston perusteella iällä, perheen lamaa edeltäneillä olosuhteilla, muutosten syvyydellä sekä perheen mukautumiskyvyllä oli merkitystä tutkittavien lama-ajan kokemukseen. Lama näkyi tutkittavien arjessa muun muassa taloudellisena niukkuutena, perhesuhdeongelmina sekä vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmien lisääntymisenä. Varsinkin yrittäjäperheissä laman tuomat muutokset saattoivat olla perustavanlaatuisia. Yhtäältä lama toi esille eroja perheolojen ja varallisuustasojen välillä lisäten ulkopuolisuuden ja häpeän tunteita, toisaalta lamanaikaisten ongelmien yleisyys ja koettu yhteisöllisyys ehkäisivät leimautumista. Haastavista kokemuksista huolimatta tutkimusjoukko edustaa elämässään pärjänneitä aikuisia, joilla lamakokemus näkyy tänä päivänä etenkin huolena tulevaisuudesta ja tarpeena varautua mahdollisiin taloudellisiin haasteisiin.

Tutkielma käsittelee lasten erilaisia rooleja antiikin Rooman julkisen uskonnon parissa. Aiheesta ei ole tehty aiemmin kattavaa tutkimusta, joten tässä työssä perehdytään keskeiseen lähdemateriaaliin ja luodaan sen perusteella kokonaiskuva lasten julkisesta uskonnollisesta toiminnasta. Yleiskuvan lisäksi muita huomionkohteita ovat uskonnossa toimivien lasten yhteiset piirteet, sukupuolen merkitys sekä muutokset käsiteltävänä ajanjaksona, joka ulottuu 200-luvun lopulta eaa. 200-luvun lopulle jaa. Työssä keskitytään erityisesti Rooman kaupungissa ja sen lähialueilla tapahtuneeseen kulttitoimintaan. Aihetta koskevaa lähdemateriaalia löytyy ripotellen erilaisista antiikintutkimuksen lähdetyypeistä. Keskeisimpinä lähteinä toimivat antiikin kirjailijoiden kuvaukset sekä latinan ja kreikankielinen piirtokirjoitusmateriaali. Näiden tukena käytetään visuaalista materiaalia, kuten antiikin kuvataidetta ja numismatiikkaa. Työ on jaettu lasten uskonnollisten roolien mukaan kolmeen käsittelylukuun, joista ensimmäisessä perehdytään lasten tehtäviin erilaisissa papistoissa ja kollegioissa. Näitä ovat esimerkiksi Vestan neitsyet ja Salii-papisto sekä tietyt muut uskonnolliset seurat, joista on säilynyt vain yksittäisiä esimerkkitapauksia. Seuraavassa luvussa käsitellään lapsia avustavissa rooleissa, joista aluksi käydään läpi camilli- ja camillae-avustajat, sitten arvaaliveljiä avustaneet lapset ja lopuksi yksittäiset maininnat lapsista erilaisissa muissa avustustehtävissä. Kolmannessa käsittelyluvussa käydään läpi lasten tehtäviä erilaisissa lepytys- ja puhdistusrituaaleissa ensin yleisemmällä tasolla, sitten ludi saeculares -vuosisataisjuhlissa ja lopuksi lusus Troiae -kisoissa. Tämän jälkeisessä luvussa summataan yhteen, mitä aiemman analyysin perusteella on mahdollista päätellä lasten toiminnasta roomalaisen julkisen kultin parissa. Käsittelystä nousee muun muassa esiin, että suurimmassa osasta tapauksista lasten molempien vanhempien tuli olla elossa (patrimi et matrimi). Tämä liittyy muihinkin vaatimuksiin lasten täydellisyydestä ja rituaalisesta puhtaudesta, jota läheisten kuolemantapaukset eivät olleet saastuttaneet. Lisäksi käy ilmi, että eri sosiaaliluokkia ja sukupuolia edustaville lapsille oli eri tehtäviä uskonnon parissa. Lasten uskonnolliset tehtävät saattoivat monesti liittyä poliittiseen elämään, jossa lapsen perhe halusi tehdä nimeään tunnetuksi. Toisaalta jotkut lasten tehtävät johtuivat lähinnä käytännön syistä ja mahdollistivat uskonnollisten traditioiden eteenpäin välittämisen. Joissain yhteyksissä taas tarvittiin rituaalisista syistä juuri lapsia vain heille määrätyissä uskonnollisissa rooleissa edustamaan koko yhteisöä. Lapsilla ei siis ollut vain yhtä uskonnollista roolia ja syytä uskonnossa toimimiselle. Roomalainen uskonto oli luonteeltaan koko yhteisön huomioivaa ja täten myös lapset toimivat sen parissa kiinteästi jäämättä marginaaliseen asemaan.

Aims: Externalizing problem behaviour is common among children which when left untreated can have far-reaching, negative consequences across the lifespan. Parenting has a significant effect on childhood and adolescent development, and one part of which parenting comprises is the parent’s cognitions concerning their parenthood, such as parenting self-efficacy explored in the current study. There has been some research into the associations between externalizing problem behaviour and parenting self-efficacy, but the existing literature contains multiple contradictions and limitations, such as the scarcity of longitudinal designs, research focusing mainly on clinical populations and the tendency to bypass fathers’ experiences. Earlier results on the associations between externalizing problem behaviour and parenting self-efficacy have also been conflicting. The current study explores the associations between externalizing problem behaviour and parenting self-efficacy between the ages 8 and 12. Methods: The used data was from the Finnish population based GLAKU cohort stud. Mothers and fathers of 226 children were asked to assess the children’s externalizing behaviour using the Child Behavior Checklist questionnaire and their sense of parenting self-efficacy using the Parenting Sense of Competence questionnaire when the children were aged 8 and 12. In addition, variables showing change in the assessments on externalizing behaviour and parenting self-efficacy were calculated. The associations between externalizing problem behaviour and parenting self-efficacy were analysed using linear and logistic regression analyses. Results and conclusions: Externalizing behaviour and parenting self-efficacy were significantly associated when the children were aged 8. Higher externalizing behaviour at age 8 was also significantly associated with lower parenting self-efficacy at age 12, and higher parenting self-efficacy at age 8 was significantly associated with lower externalizing behaviour at age 12. Parenting self-efficacy was not significantly associated with change in externalizing behaviour between ages 8 and 12, and higher externalizing behaviour was associated with declining paternal but not maternal parenting self-efficacy. The results of the current study point to a stable association between the two variables during the developmental period between middle childhood and early adolescence. The results also highlight a need to improve the way in which parenting self-efficacy is taken into account during interventions aimed at reducing externalizing problem behaviour among children.

This thesis focuses on the representations of childhood that are portrayed in Suomen Kuvalehti during World War II. The years included in the research are between 1938 and 1946. The focus is on how children and childhood and their representations are portrayed in the issues published during the war and how the portrayal differs (if it differs) from those published during peacetime in 1938 and 1946. The subject has not been studied in the context of Suomen Kuvalehti before. This magazine was specifically chosen for this study because of its popularity and long history as a mirror of the Finnish society and everyday life. Childhood has been a reoccurring theme in wartime visual communications for decades. The juxtaposition between the innocence and hope of childhood and the horrors and trauma of war offer an interesting study on the representations of childhood that emerge in visual materials during crisis. This is particularly interesting from a historical point of view: how do these images communicate the ongoing crisis and the society surrounding them? How is childhood portrayed in them and what representations become central? The representations of childhood are linked to the context of war and Finnish society during wartime. The research questions are as follows: How does childhood appear in the cover photos? What representations are found and become central in these images? Are the children added to the context of war or removed from it? The aim is not to analyze every single cover photo but, after an overlook of the material, focus on a few examples that represent the whole. The photographs are analyzed in their publishing context using qualitative content analysis. The main themes of this thesis focus on the change in the concept of childhood in history, the use of childhood in photos in wartime publications and the historical context of these images in the Finnish society. The method used in this thesis is qualitative content analysis. The analysis consists of the cover photos are connected to childhood and thus selected into closer analysis. The theoretical framework regarding representation is based in the representational system as introduced by Stuart Hall. Visual materials construct representational systems since they produce meanings: photographs contain cultural meanings that are interpreted in their specific context. The cover photos analyzed in this thesis contain two levels of meaning: the world of things and the conceptual world. These levels are approximately the same as social constructionists’ material world that is visible for the eye as well as the symbolic world that ties meanings to the intangible. Social constructionism carries the analysis forward with emphasis on context-specificity. Childhood has been a way for the magazine to communicate life going forward during difficult times. The cover photos of Suomen Kuvalehti support the idea of the spirit of childhood. They show children in a happy atmosphere doing things that are typical to them. War is presented simultaneously with childhood in only a few photos. This means that the context of war is mainly detached from childhood and its representations. Children are not depicted doing work: they are mostly shown in their leisure time or in school. Wartime cover photos do deal with war when portraying soldiers etc., but the connection to the war’s topical events is almost nonexistent since this is not a news publication. Cover photos that include children and childhood in particular have little connection to the real-time world.

Lastenkirjojen välityksellä on mahdollista tarkastella vallitsevaa lapsikäsitystä ja kasvatusihanteita, ja toisaalta lastenkirjat myös osallistuvat lapsikuvan muodostumiseen välittämällä aikuisten luomia representaatioita lapsista ja heidän toiminnastaan. Ilmastonmuutoksen koskettaessa vääjäämättä 2000-luvun lasten nykyisyyttä ja tulevaisuutta, tämän opinnäytteen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia lapsihahmoja ja heidän toimintaansa viimeaikaisissa ilmastoteemaisissa lasten kuvakirjoissa esiintyy. Tavoitteena on lisätä lastenkirjoja työssään lasten kanssa käyttävien aikuisten ja lastenkirjojen tekijöiden ymmärrystä siitä, minkälaista kuvaa lukijoille välittyy lasten ilmastonmuutokseen liittyvästä toiminnasta, taidoista ja tunteista kirjojen lapsipäähenkilöiden kautta. Lisäksi opinnäyte esittelee kirjojen parissa toimiville aikuisille yhden keinon tarkastella lastenkirjojen lapsihahmoja ilmastotoimijuuden näkökulmasta. Aineistona oli kolme suomalaista lasten kuvakirjaa, jotka haettiin Lastenkirjainstituutin verkkosivujen kautta käyttäen hakusanaa ’ilmasto’. Sisäänottokriteerinä oli muun muassa, että kirjan tuli olla kuvakirja ja päähenkilön tuli olla lapsi. Kirjojen tekstit analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä atlas.ti-ohjelmaa apuna käyttäen. Analyysia ohjaavana teoriana käytettiin kokonaisvaltaista ilmastokasvatuksen polkupyörämallia. Kirjojen kuvitus analysoitiin käyttäen kuvien tulkintaan sovellettua sisällönanalyysin menetelmää. Analysoiduissa kirjoissa lapsihahmot kokivat negatiivisia tunteita, kuten huolta ja surua, suhteessa ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin. He kokivat suuttumusta aikuisia kohtaan, joiden toiminta kuvattiin syyksi ilmastonmuutokselle. Lapsihahmot kuvattiin myös erittäin motivoituneina ilmastotoimijoina ja heillä kuvattiin olevan laaja-alaisia taitoja käsitellä ja kohdata ilmastonmuutoksen ilmiö. Hahmot saivat myös osakseen osallisuuden kokemuksia ja he kokivat positiivisia tunteita, jotka syntyivät yhdessä toimimisesta ja onnistumisista. Analysoidut kirjat luovat osin realistiselta vaikuttavaa kuvaa lapsesta, mutta toisaalta kuvaavat myös representaatioita, joita lukijan tulee osata tulkita, jotta kirjojen tuottama lapsikäsitys ja kuva lapsesta ilmastotoimijana ei muodostu liioitelluksi. Analysoidun kolmen kirjan välityksellä vaikuttaa myös siltä, että 2000-luvulla lapsuutta on varjostamassa ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli tulevaisuudesta.

Tutkielmani aihe on nukkesymboliikka Elena Ferranten Napoli-sarjassa ja tutkimuskysymykseni on: millä lailla nukkesymboliikka näkyy Napoli-sarjassa? Napoli-sarjassa hallitsevat teemat ovat ystävyys, naiseus, lapsuus ja äitiys, joita nuket kirjasarjassa symboloivat. Ystävyys liittyy nimenomaan kertoja Elena Grecon ystävyyteen Raffaella Cerullon eli Lilan kanssa. Ystävyys onkin kantava teema läpi kirjasarjan ja heidän ystävyytensä on läheinen huolimatta siitä, että heidän elämänsä eroavat toisistaan paljon. Heidän ystävyytensä on silti aina hyvin tiivis. Kirjasarja alkaa kehyskertomuksella Lilan pojan soittaessa Elenalle ja ilmoittaessa, että Lila on kadonnut 66-vuotiaana. Sillä hetkellä Elena päättää kirjoittaa kirjan elämästään ja ystävyydestään Lilaan. Elenan ja Lilan ystävyys alkaa heidän leikkiessään nukeilla Napolin kortteleissa. Elenalla on Tina-nukke, Lilalla puolestaan Nu-nukke. Nuket ovat tärkeitä heidän ystävyytensä kannalta, sillä ne tuovat heidät lopulta yhteen. Nukkesymboliikan kannalta merkittävä kohtaus kirjassa on hetki, jolloin Lila saa Elenan Tina-nuken syliinsä ja pudottaa sen pimeään ja pelottavaan kellariin. Elena tekee saman Lilan nukelle, minkä jälkeen he juoksevat kellariin etsimään nukkejaan. Tytöt eivät kuitenkaan löydä niitä, mutta kirjasarjan viimeisessä osassa, Elenan ja Lilan ollessa yli 60-vuotiaita, selviää, että Lila oli ottanut nuket itselleen. Lila lähettää nuket Elenalle kadotessaan eli ympyrä sulkeutuu, kun kadonneet nuket ovat jälleen Elenalla. Alku ja loppu ovat sanataiteessa huomiota herättäviä kohtia. Nukkien katoaminen aloittaa kirjasarjan ja niiden löytyminen päättää kirjasarjan. Jo tästä voi päätellä, että nukeilla on symbolinen merkitys Napoli-sarjassa. Symbolin tehtävänä on myös välittää teema lukijalle. Nukkien lähettäminen Elenalle on rakkaudellinen teko Lilalta, joka muutoin on hävittänyt kaiken itsestään aina valokuvia myöten. Nuket toimivat ikään kuin lohdutuksena sille, että Lila katoaa ja aiheuttaa näin tuskaa ystävälleen. Tätä voisi pitää ystävyyden symbolisena tekona. Nukkien katoaminen liittyy myös olennaisesti kirjasarjan järkyttävimpään kohtaukseen, kun Lilan Tina-tytär katoaa eräänä sunnuntaiaamuna nelivuotiaana. Hänen kohtalonsa jää täysin auki, mikä horjuttaa Lilan mielenterveyttä niin paljon, että Lilan ystävyssuhteet kärsivät siitä. Lapsuudessa kadonnut Tina-nukke tavallaan symboloi Tina-tyttären kohtaloa, vaikkakin toisin kuin Tina-nukke, Tina-tytärtä ei koskaan löydetä. Lapsuuden kokemuksilla on merkittävä vaikutus ihmisen loppuelämään ja nukkien katoaminen on järkyttävä hetki sekä Lilalle että Elenalle. Lilalle siten, että hän pelkää omaa käyttäytymistään ja Elenalle siten, ettei hän voi luottaa Lilaan. Tämä nukkien katoaminen sekä nukkeleikit nousevat useita kertoja esille pitkin kirjasarjaa, mistä voi jo päätellä, että nukeilla on merkityksensä Napoli-sarjassa. Nukkemaisuus näkyy myös erityisesti Lilassa, jota kohdellaan kotonaan kuin räsynukkea. Tällä on merkitys siihen, miten Lila kohtelee muita ihmisiä – kuin nukkeja. Hän myös käyttäytyy lapsen tavoin vielä vanhuuden päivilläänkin. Kirjasarja päättyy Lilan katoamiseen