Browsing by Subject "lisääntyminen"

Tämä eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma on kirjallisuuskatsaus ruokinnan vaikutuksesta hevosen lisääntymiseen. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella tutkimustiedon valossa ravinnon laadun ja eri ravintoaineiden vaikutuksia hevosen lisääntymiseen liittyvään fysiologiaan. Tutkielman aihepiiriin oli tarpeellista perehtyä, koska ruokinta on tärkeä osa siitoskäytössä olevien hevosten hyvinvointia ja sairauksien ennaltaehkäisyä ja se vaikuttaa sekä hevosten kestävyyteen jalostuskäytössä että lisääntymisen tehokkuuteen. Tutkielmassa esille tulleita asioita voi hyödyntää käytännössä jalostushevosten ruokinnan suunnittelussa. Tutkielman alkuun on koottu tiiviisti kirjallisuudesta löydetyt ruokintasuositukset siitostammalle ja jalostusoriille. Seuraavissa kappaleissa perehdytään ensin ruokinnan vaikutukseen oriin lisääntymiseen ja tämän jälkeen tamman lisääntymiseen vaikuttaviin ruokinnallisiin asioihin. Ruokinnalla on tutkimusten mukaan vaikutuksia oriin sukupuoliviettiin ja siemennesteen ominaisuuksiin. Eniten tutkimuksia on tehty ruokinnan vaikutuksesta oriin siemennesteen laatuun ja säilyvyyteen. Tärkeimmät siemennesteen laatuun ja kylmän kestävyyteen vaikuttavat ravintoaineet ovat monityydyttymättömät rasvahapot ja erilaiset hapettumisenestoaineet eli antioksidantit. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvatuissa tutkimuksissa monityydyttymättömien omega-3-rasvahappojen syöttäminen sai aikaan kasvua siittiömäärässä siemensyöksyä kohden, laskua epänormaaleiden ja kuolleiden siittiöiden osuuksissa sekä nousua siittiöiden liikkuvuusominaisuuksissa etenkin 48 tunnin kylmäsäilytyksen jälkeen. Lisäksi tutkimuksissa todettiin merkittävimmät parannukset sellaisilla oriilla, joiden siemennesteen laatu ja kylmän kestävyys oli alun perin heikkolaatuisempi kuin muilla oriilla. Tällaiset oriit todennäköisesti saisivat parhaan hyödyn monityydyttymättömien omega-3-rasvahappojen syöttämisestä ravintolisänä. Hyvän siemennesteen laadun ja säilyvyyden omaaville oriille ei edellä mainittujen ravintolisien syöttäminen todennäköisesti ole tarpeellista. Sopivan energian saannin ja sopivan kuntoluokan säilyttäminen ovat tärkeimmät asiat siitostamman ruokinnassa, koska nämä vaikuttavat eniten lisääntymisen onnistumiseen ja tehokkuuteen. Tämän vuoksi tamman energian saanti on saanut eniten huomiota tutkijoilta, ja tutkimuksen kohteina ovat olleet lihominen ja laihtuminen, maidon määrä ja laatu sekä tamman hedelmällisyys varsomisen jälkeen. Sopivassa tai korkeassa kuntoluokassa olevat tammat tiinehtyvät todennäköisemmin kuin laihat tammat. Tamman lihominen tai laihtuminen tiineyden aikana, tamman paino varsomisen aikaan tai tamman lihavuus tai laihuus vaikuttaa vain vähän varsan syntymäpainoon ja synnytyksen onnistumiseen. Tamman tuottaman maidon määrä voi laskea liikalihavilla, laihtuvilla ja hyvin laihoilla tammoilla. Tamman ravintoaineiden saanti näyttää vaikuttavan hyvin vähän maidon koostumukseen, vaan maidon laatuun vaikuttaa eniten tamman kuntoluokka.

Litter size and pelt characteristics are economically important traits in fur animal production. Biologically, the litter production is affected by several reproduction related traits all the way from ovulation rate to weaning and over parities. This thesis was focused on the six litter traits of blue and silver foxes: age at 1st insemination, pregnancy, number of pups born, weaned and lost and pup mortality. The objective was to estimate the amount of genetic vari-ation within and between the traits, and also to quantify the genetic contribution of litter sire on the number of pups and mortality. The genetic correlations across parities were also estimated. The data is from Norwegian fur farms and was obtained from the WebSampo breeding program managed by the Finnish Saga Furs. Data processing and statistical analyses were performed using R programs. The variance components were estimated using a Bayesian approach and MCMC methods. The heritabilities of litter size traits in both blue and silver foxes ranged from 0.04 to 0.30. The heritability in the contribution of litter sire was 0.038 – 0.105 in blue fox and 0.038 – 0.042 in silver fox. The phenotypic and genetic correlations between parities ranged from low to medium. Consequently, the 1st and 2nd parities should be considered separate traits. The number of weaned pups can be increased by selecting for the number of pups born and pup mortality. Since there is genetic potential in increasing the number of pups born and lowering pup mortality, the collection of data regarding litter size traits should be enhanced in Finland.

Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on syventyä erilaisiin sperman laatuun vaikuttaviin tekijöihin terveillä kotieläimillä. Sperman laadun on havaittu heikkenevän sekä ihmisillä että kotieläimillä viimeisten vuosikymmenien aikana. Erityisesti jalostuseläimillä hyvälaatuinen sperma on merkittävä ominaisuus, johon vaikuttavat yksilön omat ominaisuudet ja ulkoiset tekijät. Sperman laadun heikkeneminen voi aiheuttaa hedelmällisyyden ja tiinehtyvyyden laskua, joilla on myös negatiivisia taloudellisia vaikutuksia. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan sekä sperman laatua parantavia että heikentäviä tekijöitä. Aiheen laajuuden vuoksi kirjallisuuskatsauksesta on rajattu pois eri sairauksien, infektioiden ja lääkeaineiden vaikutukset sperman laatuun. Sperman laatu voi vaihdella eläimillä eri elämäntilanteissa. Sperman laadun tutkiminen on aiheellista tilanteissa, joissa epäillään hedelmällisyysongelman johtuvan uroksesta. Sperma voidaan tutkia myös ennen jalostuskautta tai uutta jalostuseläintä ostettaessa. Siittiöiden tuotannosta vastaavat kivekset. Kivesten lisäksi sperman tuotantoon osallistuvat lisäsukurauhaset. Sperman tuotantoa ohjaavat hypotalamuksen ja aivolisäkkeen hormonitoiminta. Sperman laatu arvioidaan useimmiten tietokoneavusteisilla analyysimenetelmillä. Sperman laadun arviointiin kuuluvat muun muassa sperman määrä, sperman väri, siittiötiheys, siittiöiden kokonaismäärä, siittiöiden liikkuvuus, morfologia, DNA-vauriot ja kalvorakenteiden ehjyys. Yksilön omista ominaisuuksista ikä ja sukusiitos voivat vaikuttaa sperman laatuun. Sperman laatu on pääasiassa parempi nuorilla yksilöillä, ja laadun heikentymistä voidaan havaita uroksen vanhetessa. Sukusiitostaantumalla voi olla negatiivinen vaikutus sperman laatuun, jos se ei ole yksi valintakriteeri jalostusvalinnoissa. Ympäristötekijöistä ilmasto, valojakso ja lämpötila voivat vaikuttaa sperman laatuun eri tavoin. Erityisesti kausilisääntyjillä voidaan nähdä muutoksia sperman laadussa eri vuodenaikoina. Stressillä voi olla haitallisia vaikutuksia sekä yksilölle itselleen että syntyville jälkeläisille. Useiden eri ympäristömyrkkyjen on myös todettu olevan haitallisia siittiöille. Ympäristömyrkkyjen osalta tilanne on hankala, sillä kaikkia haitallisia aineita ei välttämättä vielä tunneta ja niille saatetaan altistua tiedostamatta. Ravintolisillä voidaan yrittää vaikuttaa sperman laatuun positiivisesti. Antioksidanttien vaikutus perustuu oksidatiivisen stressin vähentämiseen. Oksidatiivinen stressi aiheuttaa vaurioita siittiöiden kalvorakenteissa ja vaikuttaa sitä kautta negatiivisesti sperman laatuun. Antioksidantteina toimivat esimerkiksi E-vitamiini, C-vitamiini, L-karnitiini ja koentsyymi Q10. Muita sperman laatuun positiivisesti vaikuttavia aineita ovat polyfenolit, monityydyttymättömät rasvahapot, kivennäis- ja hivenaineista seleeni ja sinkki, proteiinit ja aminohapot sekä maca. Kirjallisuuskatsaus pyrkii tuomaan myös apuvälineitä kliiniseen potilastyöhön, jos havaitaan sperman laadun heikentyneen. Kirjallisuuskatsaus auttaa pohtimaan sperman laadun heikkenemisen syitä sekä antaa ideoita, mitä keinoja voidaan kokeilla sperman laadun parantamiseksi.

Lepidurus arcticus (Pallas, 1793) is a keystone species in High Arctic ponds, which are exposed to a wide range of environmental stressors. This thesis provides information on the ecology of this little studied species by paying particular focus on the sensitivity of L. arcticus to acidification and climate change. Respiration, reproduction, olfaction, morphology, salinity and pH tolerance of the species were studied in the laboratory and several environmental parameters were measured in its natural habitats in Arctic ponds. Current global circulation models predict 2–2.4 °C increase in summer temperatures on Spitsbergen, Svalbard, Norway. The L. arcticus respiration activity was tested at different temperatures (3.5, 10, 16.5, 20, 25 and 30 °C). The results show that L. arcticus is clearly adapted to live in cold water and have a temperature optimum at +10 °C. This species should be considered as stenothermal, because it seems to be able to live only within a narrow temperature range. L. arcticus populations seem to have the capacity to respond to the ongoing climate change on Spitsbergen. Changes can be seen in the species' reproductive capacity and in the individuals' body size when comparing results with previous studies on Spitsbergen and in other Arctic areas. Effective reproduction capacity was a unique feature of the L. arcticus populations on Spitsbergen. L. arcticus females reached sexual maturity at a smaller body size and sexual dimorphism appeared in smaller animals on Spitsbergen than anywhere else in the subarctic or Arctic regions. L. arcticus females were able to carry more eggs (up to 12 eggs per female) than has been observed in previous studies. Another interesting feature of L. arcticus on Spitsbergen was their potential to grow large, up to 39.4 mm in total length. Also cannibalistic behaviour seemed to be common on Spitsbergen L. arcticus populations. The existence of different colour morphs and the population-level differences in morphology of L. arcticus were unknown, but fascinating characteristic of this species. Spitsbergen populations consisted of two major (i.e. monochrome and marbled) and several combined colour morphs. Third interesting finding was a new disease for science which activated when the water temperature rose. I named this disease to Red Carapace Disease (RCD). This High Arctic crustacean lives in ponds between the Arctic Ocean and glaciers, where the marine environment has a strong impact on the terrestrial and freshwater ecosystems. The tolerance of L. arcticius to increased water salinity was determined by a LC50 -test. No mortality occurred during the 23 day exposure at low 1–2 ‰ water salinity. A slight increase in water salinity (to 1 ‰) speeded up the L. arcticus shell replacement. The observations from natural populations supported the hypothesis that the size of the animals increases considerably in low 1.5 ‰ salt concentrations. Thus, a small increase in water salinity seems to have a positive impact on the growth of this short-lived species. Acidification has been a big problem for many crustaceans, invertebrates and fishes for several decades. L. arcricus does not make an exception. Strong acid stress in pH 4 caused a high mortality of mature L. arcticus females. The critical lower limit of pH was 6.1 for the survival of this acid sensitive species. Thus, L. arcticus populations are probably in danger of extinction due to acidification of three ponds on Spitsbergen. A slight drop (0.1–1.0) in pH values can wipe out these L. arcticus populations. The survival of L. arcticus was strongly related to: (1) the water pH, (2) total organic carbon (TOC) and pH interaction, (3) the water temperature and (4) the water salinity. Water pH and TOC values should be monitored in these ponds and the input of acidifying substances in ponds should be prevented.