Browsing by Subject "luonto"

Pro gradu -tutkielmani aiheena on Sini Helmisen nuortenromaanisarja Väkiveriset ja ne merkitykset, joita sarja saa suomalaisesta mytologiasta. Neliosainen sarja sisältää teokset Kaarnan kätkössä (2017), Kiven sisässä (2017), Veden vallassa (2018) ja Maan povessa (2019). Jokaisella osalla on oma päähenkilönsä, joka toimii tarinansa minäkertojana. Realistisesti kuvattu, nykyaikaan sijoittuva arkitodellisuus kohtaa sarjassa fantasian, kun päähenkilöt saavat tietää olevansa väkiverisiä eli kansanperinteestä tuttujen myyttisten olentojen jälkeläisiä. Tutkielmassani vertailen Helmisen tekemiä tulkintoja myyttisistä olennoista niihin kertomuksiin, joita suomalaisesta kansanperinteestä tunnetaan, ja pohdin, mitä merkityksiä mytologian käyttö tuo romaaneihin. Apunani käytän Matti Sarmelan kokoamaa Suomen perinneatlasta (1994) sekä Risto Pulkkisen ja Stina Lindforsin Suomalaisen kansanuskon sanakirjaa (2016). Tarkastelen myyttisten elementtien mukanaan kantamia merkityksiä käymällä läpi sarjan päähenkilöiden kokemia yhteentörmäyksiä suomalaisen mytologian kanssa ja näiden kokemusten vaikutuksia heidän elämäänsä. Aluksi hahmottelen Väkiveristen asemoitumisen osaksi fantasiakirjallisuuden kenttää. Määrittelen fantasian yleisesti ja käyn lyhyesti läpi lajityypin historiaa. Hyödynnän tutkimuksessani erityisesti Farah Mendlesohnin (2008) ja Maria Nikolajevan (1988) käsitteitä. Osoitan, että Väkiveriset edustaa intrusiivista fantasiaa, jossa realistisesti kuvattuun arkitodellisuuteen tunkeutuu odottamatta fantasiaelementtejä, mikä järisyttää päähenkilöiden maailmankuvaa. Kyse on vihjatusta maailmasta, jossa fantasiaa edustava sekundaarinen maailma on olemassa rinnatusten lukijan todellisuutta muistuttavan primaarimaailman kanssa, ja fantasia tihkuu osaksi arkitodellisuutta ilman että maailmojen välillä liikkumiseen tarvitaan porttia. Tutkielmani analyysiosuudessa paneudun sarjassa esiintyviin myyttisiin hahmoihin ja niihin kietoutuviin merkityksiin. Metsänneidot ja vedenneidot edustavat Väkiverisissä aikuiseksi kasvamisen, seksuaalisen moninaisuuden ja naiseuden teemoja. Näiden olentojen avulla käydään läpi erilaisia rooleja, joita tytöille on tosielämässä tarjolla ja erilaisia tapoja toteuttaa seksuaalisuutta, sekä ulkonäköön kohdistuvia paineita ja muita tyttöjen kohtaamia vaatimuksia. Sarjan ihanteeksi nousee itsenäinen nainen, joka uskaltaa asettaa rajansa ja tehdä omat valintansa muiden odotuksista välittämättä. Peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa kuvataan ulkopuolisuuden kokemusta, toiseuttamista, ennakkoluuloja ja muukalaisvihaa. Sarjan kaikki päähenkilöt ovat tavalla tai toisella erilaisia suhteessa normina pidettyyn, mutta peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa pureudutaan ihmisryhmien väliseen vihanpitoon, me ja ne -ajatteluun sekä ennakkoluuloihin ja niiden voittamiseen. Väkiverisissä asetutaan voimakkaasti suvaitsevaisuuden puolelle ja kannustetaan suhtautumaan avoimesti ja uteliaasti sekä itseen että toisiin. Hiiden, näkin ja maahisten avulla käsitellään luonnon ja ihmisen ongelmallista suhdetta. Arvaamattomat hiisi ja näkki edustavat sarjassa luontoa, joka on kaunis ja lumoava, mutta myös julma ja ehdoton. Ihmisiin nämä olennot suhtautuvat halveksien. Maahisten avulla tehdään näkyväksi luonnosta vieraantuneen ihmisen tuhoava vaikutus ympäristöönsä. Väkiverisiä voikin lukea ekokriittisenä kirjallisuutena, ja sen maailmankuvassa on nähtävissä postpastoraalin piirteitä. Sarjan sävy on kuitenkin toiveikas. Se kannustaa vaalimaan luontoa ja näyttää, että yhteisymmärrys on mahdollista saavuttaa. Vaikka sarjan osilla on eri painotukset, keskeisimmät aiheet ovat niille yhteisiä. Tutkielmassani osoitan, että aikuisuuteen kasvaminen, ulkopuolisuuden kokemus ja suhde luontoon nousevat esiin sarjan jokaisessa romaanissa. Suomalaisen mytologian kautta käsitellään nuorten tosielämässäkin kohtaamia haasteita ja niistä selviämistä. Väkiveristen kirkkaimmaksi viestiksi nousee vastuun ottaminen omasta toiminnasta ja ennakkoluuloton suhtautuminen sekä itseen että muihin.

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Educational Sciences Tekijä - Författare - Author Kirsi Suomela-Inkeri Työn nimi - Arbetets titel Kapteeni käskee: ”Kiipeä puuhun!” Varhaiskasvatusta ja lasten leikkejä metsäympäristössä Title Captain says: ”Climb the tree!” Early childhood education and children’s games in a forest environment Oppiaine - Läroämne - Subject Education Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instructor Master’s Thesis / Kristiina Kumpulainen Tiivistelmä - Referat - Abstract The documents guiding early childhood education were updated a few years ago. In 2016, the National Core Curriculum for Early Childhood Education and Care became work defining instead of being a mere recommendation. The curriculum expands the learning environment to include the neighbourhood as well. Simultaneously, the concern in society regarding children´s decreasing amount of exercise has grown. There is also fear of children becoming disengaged from the natural environment. Motivated by these issues, I wanted to research what kind of games children could play in nature. The framework of this study is Gibson’s Affordance Theory. Affordance describes the possibilities a child has for action. A forest environment provides an abundance of possibilities for play. The objective of my research was to discover what kind of games children play in the forest. I categorised the games according to the play type categorisation of Bob Hughes (2002). This research is a qualitative case study. The case was a specific day care centre with two child groups. Each child group had 14 children, a kindergarten teacher and a nurse. I studied the child groups with participative observations and filmed the groups with a digital video camera. From the research material I transcribed the parts that were interesting from the viewpoint of my original questions and categorised them according to Hughes’ play type categorisation (2002). The analysis of my research was theory-guided: theory and previous international studies guided my research. The games played by the children in the forest were diverse and almost all of Hughes’ (2002) play types were represented in my research. The activities lead by the educators included different games compared to those children played spontaneously. When the children were playing independently, more play types occurred. I categorised almost all games belonging to several play types. The children were enthusiastic about the activities. Unwanted behaviour, such as bullying, occurred rarely. Almost all the playing in the forest included physical activity and the children were often breathless from the physical exercise. The possibilities for play offered by the forest were versatile. In conclusion, the research showed that the forest represents an inspiring environment for play. Avainsanat - Nyckelord Varhaiskasvatus, luonto, affordanssi eli tarjouma, leikkityyppi Keywords Early childhood education and care, nature, affordance, play type Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Helsinki University Library – Helda / E-thesis (theses) Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information

The aim of the study. The aim of this Bachelor’s thesis is to find out, describe and analyze what nature means for five immigrants living in the capital region of Finland. This thesis describes also their nature relation and nature-related experiences. Research on this subject is scarce and one aim of the study is to gather more information. Methods. This research is a qualitative case study research. This case study was done by interviewing five immigrants living in the capital region in spring 2016. The participants were originally from three different countries: India, Italy and Chile. The ages of the participants varied from 26 to 41 years. The data was collected by theme interviews and analyzed by using the qualitative content analysis. Main Findings. When talking about the relation to nature, the immigrants highlighted the importance of their childhood experiences as a foundation to the nature relation. Four out of five participants thought that nature was a meaningful part of their everyday life. All of the participants had mainly positive experiences in Finnish nature. An interesting finding was that moving to Finland had affected the way the participants thought about nature: they appreciated the way the nature is respected in Finland, and in some cases also wanted to teach this to their children.

Tutkielman aiheena on Ranskan Polynesiassa sijaitsevan Moorean saaren yhteisön kosmologinen ympäristösuhde tarkastellen erityisesti saaren laguunia kulttuurisesti merkityksellisenä paikkana ja osana kokonaisvaltaista kulttuurista tietojärjestelmää. Tutkielmassa laguunin merkitys korostuu suhteessa toisenlaiseen paikan määrittelyyn, laguuniin perustettuun suojeluohjelmaan, joka kieltää kalastuksen usealla alueella ympäri saarta, sillä laguunin kalojen on havaittu vähentyneen. Suojeluohjelma, jossa laguunin tila rajautuu kiellettyihin ja sallittuihin alueisiin, herättää monissa saaren asukkaissa kokemuksen ulkoa tulevista, mielivaltaisista säännöistä ja luokittelee kalastajat ainoastaan resurssin loppuunkuluttajiksi. Laguuni on osa koko saarta, missä pienimuotoinen kalastus on aina ollut ensisijaisen tärkeää yhteisölle. Tutkimuskysymyksenä on, millaisia tietojärjestelmiä edustavat moorealaisten kalastajien ja toisaalta ympäristönsuojeluohjelmassa vaikuttava tieto laguunista ympäristönä ja millaista vuorovaikutusta näiden tiedon maailmojen välillä on. Tutkimuksen metodi oli neljän kuukauden pituinen kenttätyöjakso Moorealla joulukuusta 2010 huhtikuuhun 2011, jona aikana kerättiin aineistoa pääosin osallistuvalla havainnoinnilla, nauhoitetuilla haastatteluilla ja epämuodollisilla keskusteluilla. Tutkimukseen haastateltiin kalastajia, viranomaisia, kulttuurijärjestöjen edustajia, tutkijoita sekä muita ihmisiä. Aineisto on kerätty kenttätyön lisäksi Moorealta ja Tahitilta saaduista tutkimusraporteista ja ympäristönsuojeluesitteistä sekä laajasta teoreettisesta kirjallisuudesta. Moorean laguunin kalastuskiellot ovat osa historiallista ja poliittista jatkumoa, jossa saari on jo kauan ollut yhteydessä ulkopuolisiin vaikutteisiin ja kategorioihin. Laguunin suojelussa on mukana useita toimijoita paikallisestikin. Kulttuuri on muuttunut. Silti kulttuurin jatkuvuudelle olennaiset kategoriat esimerkiksi maanomistuksessa pätevät edelleen. Moorealaisten maasuhde on esi-isällinen ja voimakas kulttuurisen identiteetin rakentaja. Ympäristötietoisuuden vahvuus tulee esiin moorealaisten tunteessa omasta toimijuudestaan osana ympäristöä ja niissä sukupolvien kautta kulkeneissa käytännöissä, joita ylläpidetään esimerkiksi laguunissa. Moorealaisten ympäristösuhde on yhtä lailla spirituaalinen kuin käytännöllinenkin. Päädytään johtopäätökseen, että luonto, ja siten tieto, tuotetaan yhdessä eroista koostuvassa maailmassa. Paikat tulevat merkityksellisiksi osana sosiaalista todellisuutta, ihmisen sitoutuessa maailmaan aktiivisesti, vuorovaikutuksessa sekä ympäristönsä, muiden ihmisten että muiden lajien kanssa. Moorean laguunissa kohtaavat yksilön ja yhteisön kasautunut kokemus ja tieto paikasta. Laguunin tärkeys moorealaisille nykyäänkin näkyy siinä keskustelussa ja ristiriidoissa, joita se herättää laguunin jatkuvuuden mahdollisuuksista. Tietyt kategoriat luonnosta ja paikasta tuovat konkreettisia muutoksia. Tutkielma herättää kysymyksen, millaisia edellytyksiä ihmisillä on elää omanlaistaan elämää, omassa maisemassaan ja resursseineen, myös ympäristönmuutosten ja niihin etsittyjen ratkaisujen keskellä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisen 2010-luvun lastenkirjallisuuden tapaa kuvata luontoa sekä ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Tutkimuksen tausta-ajatuksena oli kuvakirjojen hyödyntäminen lasten positiivisen luontosuhteen rakentamisessa sekä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen ympäristökasvatuksessa. Lastenkirjojen luontoa on tutkittu ilmastonmuutoksen näkökulmasta, mutta tutkimusta lastenkirjoista luontosuhteen rakentamisen välineenä ei ole löydettävissä. Tutkimuksellani pyrin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiini: Millaisena luonto kuvataan lastenkirjallisuudessa? Millainen on ihmisen ja luonnon suhde lastenkirjoissa? Tämän laadullisen tutkimukseni aineisto koostui kolmesta 2010-luvulla julkaistusta kotimaisesta lasten kuvakirjasta: Lapsen oma metsäkirja, Olga Orava ja metsän salaisuus ja Touhu löytää metsän. Aineistoni kirjat valitsin Helsingin kaupunginkirjaston tarjonnasta kaupunginkirjaston ja Lastenkirjainstituutin henkilökunnan avulla. Analysointimetodina käytin lähilukemista, jonka toteuttamiseksi jaoin kuvakirjojen tarkastelun seuraaviin teemoihin: kieli, ääni, kertoja, toimijat, tarina, luonnon kuvaus, kuvitus, teksti ja kuvitus. Analysointi kohdistui sekä lastenkirjojen tekstiin että kuvitukseen. Tulokset osoittivat, että lasten kuvakirjat tarjoavat Suomen luonnosta hyvin monipuolista asiatietoa. Metsät kuvattiin kirjoissa mielenkiintoisina, lämminhenkisinä ja houkuttelevina paikkoina. Ihminen ymmärsi tarinoissa luonnon merkityksen ja pyrki yhteyteen luonnon kanssa, mutta ei näyttäytynyt osana luontoa. Saamieni tulosten perusteella näkisin kuvakirjojen soveltuvan hyvin ympäristökasvatuksen tueksi. Kirjojen monipuolisen tiedollisen sisällön avulla on helpompi lähestyä luontoa. Tiedon lisääntyessä kasvaa ymmärrys luonnon merkityksestä, ja tiedon kautta on luontosuhteen rakentaminen helpompaa.

Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena on tutkia mitä alakoulu ikäisten ulkona oppimisesta tiedetään. Tutkimuksissa on havaittu ulkona opettamisella olevan hyötyjä perinteiseen luokkahuone opetukseen verrattuna. Aiheesta löytyy tutkimuksia eri puolilta maailmaa ja sitä on tutkittu myös Suomessa. Tutkielman tavoitteena on koota yhteen tutkimustietoa alakoulu ikäisten ulkona oppimisesta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Miten ulkona opettamista on toteutettu? 2. Missä oppiaineissa ulkona opettamista on toteutettu? 3. Miten ulkona opettamista on perusteltu tutkimuksissa? Menetelmät. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Mukaan on otettu seitsemän alakouluikäisten ulkona opettamista käsittelevää tutkimusta Suomesta ja maailmalta. Pääasiassa mukaan valikoituneet tutkimukset käsittelevät luonnonympäristöissä tapahtuvaa opettamista, mutta mukana on myös rakennetun ympäristön hyödyntämistä opetuksessa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten mukaan ulkona voidaan opettaa kaikkia oppiaineita. Tutkimuksiin osallistuneiden opettajien mukaan kyse ei ole niinkään oppiaineesta vaan enemmän tavasta oppia ja opettaa. Ulkona opettamiseen ei ole olemassa yhtä polkua, vaan sitä voidaan järjestää hyvin monilla tavoilla. Tutkimuksissa ulkona opettamista oli toteutettu hyvin monipuolisesti. Ulkona opettamiseen sopivat tutkimusteen mukaan niin erilaiset projektit, teemapäivät, kuin osana koulun arkea toteutettu ulkona opettaminen. Tutkimuksiin osallistuneet opettajat kokivat ulkona opettamisen sopivan erityisesti oppilaille, joiden on vaikea opiskella perinteisessä luokkahuoneessa. Ulkona opettamisen hyötynä opettajat pitivät sen nivoutumista oppilaiden omaan arkeen ja kokemusmaailmaan. Ulkona opettamisella voidaan tutkimusten mukaan saavuttaa monenlaisia hyötyjä. Se parantaa oppilaiden sisäistä motivaatiota ja myös oppimistuloksia. Erityisesti heikommin menestyvät oppilaat vaikuttavat hyötyvän ulkona opettamisesta. Ulkona opettaminen vaikuttaa tehokkaimmin juuri huonosti motivoituneiden opiskelumotivaation. Ulkona opettaminen auttaa kehittämään kestävän ympäristösuhteen ja parantaa oppilaiden fyysistä kuntoa. Myös oppilaiden sosiaaliset taidot kehittyivät ulkona opettaessa.

Elinympäristömme on ilmastokriisin ja kaupungistumisen myötä jatkuvassa muutoksessa, jonka vuoksi ympäristön vaikutuksia ihmisen mielen toimintaan on tärkeää ymmärtää. Tämän katsauksen tavoitteena on selvittää, millaisia vaikutuksia luonnollisilla ympäristöillä on ihmisten kognitioon urbaaniin tai rakennettuun ympäristöön verrattuna. Lisäksi pohditaan mahdollisia vaikuttavia tekijöitä kokoamalla ja tarkastelemalla ilmiötä selittäviä teorioita, erityisesti tarkkaavaisuuden palautumisteoriaa ja stressinvähentymisteoriaa, sekä tarkastellaan nykyisen tutkimuksen painopisteitä, rajoitteita ja mahdollisia tulevaisuuden tutkimuksen suuntia. Katsauksen tiedonkeruumenetelmänä käytettiin systemaattista aineistohakua Google Scholar -hakupalvelusta. Mukaan valikoitui kahdeksan tutkimusta, joissa tutkittiin luonnon vaikutusta ihmisen kognitioon digit span -testien avulla. Kontakti luontoympäristöön täytyi tapahtua aktuaalisesti eikä virtuaalisten kanavien kautta. Tutkittavien tuli olla täysi-ikäisiä, eikä heillä saanut olla mielenterveyden häiriöitä. Pois jätettiin myös ainoastaan ikääntyneitä käsittelevät tutkimukset. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksien tulosten perusteella voidaan osoittaa, että luonnollisilla ympäristöillä on ihmisten kognitiivista toimintaa tukevia vaikutuksia. Lisäksi mieliala raportoitiin paremmaksi luontoympäristövierailujen jälkeen, ja luontoympäristöt myös koettiin palauttavammaksi kuin urbaanit tai rakennetut ympäristöt. Tuloksista löytyy tukea tarkkaavaisuuden palautumisteorialle, jonka mukaan luonnon positiivinen vaikutus kognitioon saattaa olla seurausta luonnollisten ympäristöjen piirteistä, jotka mahdollistavat suunnatun tarkkaavaisuuden prosessien palautumisen. Mielialan ja kognitiivisten kykyjen yhteys taas ei tutkimusten perusteella ole aivan suoraviivainen, mikä ei ole täysin toisen suuren selittävän teorian, stressinvähentymisteorian, mukaista. Jatkotutkimuksia varten olisi hyödyllistä kehittää jokin objektiivinen keino määritellä ympäristön luonnollisuus, jolloin tutkimuksien vertaaminen keskenään olisi helpompaa. Lisäksi jatkossa olisi tärkeää kontrolloida myös muita tekijöitä, kuten kulttuurin ja ympäristössä vietetyn ajan vaikutusta tuloksiin. Lisätutkimustieto on erittäin tärkeää, sillä luonnon kognitiivisia kykyjä lisääviä vaikutuksia voitaisiin huomioida esimerkiksi interventiokehityksessä tai kaupunkisuunnittelussa.

Kaupungistumisen seurauksena arkiset luontokontaktit vähentyvät. Nykyaikaiset elämäntavat, kuten liikunnan puute, altistavat ihmiset kansanterveysongelmille. Esimerkiksi liikalihavuus ja mielenterveysongelmat ovat kasvavia huolenaiheita, joihin luontokontakti ja luonnon virkistyskäyttö voivat tarjota apua. Tutkimuksissa on osoitettu, että luonnossa oleminen rauhoittaa mieltä ja selkeyttää ajatuksia. Luontoaltistuksella on positiivinen vaikutus itsetuntoon, mielialaan, ja se vähentää stressiä. Lisäksi luontokontaktilla on myönteisiä vaikutuksia keskittymiseen ja akateemiseen suorituskykyyn. Psykologisten hyvinvointivaikutusten lisäksi luonnolla on positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Luonnossa olo laskee verenpainetta, alentaa sykettä ja vähentää stressihormoni kortisolin veripitoisuutta. On tutkittu, että vuorovaikutus monipuolisen luontoympäristön kanssa edistää hyödyllisten mikrobien esiintyvyyttä ihmiskehossa ja vähentää siten allergioiden ja autoimmuunisairauksien kehittymisen riskiä. Luontoympäristö inspiroi liikkumaan useammin ja pidempiä aikoja kuin rakennettu ympäristö. Sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta luontoympäristö edistää sosiaalista kanssakäymistä ja voi lisätä osallisuuden tunnetta. Tässä opinnäytetyössä tarkastelen nuorten aikuisten kokemuksia luonnon hyvinvointivaikutuksista. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten nuoret aikuiset kokevat luonnossa oleskelun vaikuttavan heidän psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiinsa? 2) Millainen luonnonympäristö lisää heidän koettua hyvinvointia? 3) Miten he virkistäytyvät luonnossa? Tutkimusaineisto koostuu temaattisista kirjoituksista (n = 47), jotka kerättiin yliopisto-opiskelijoilta maalis- ja huhtikuun 2020 aikana. Kirjoitusten tehtävänanto oli osa ympäristötieteiden kandiohjelman Topical Issues in Urban Research -kurssia, joka pidettiin Helsingin yliopistossa keväällä 2020. Kohderyhmänä olivat 19–33-vuotiaat opiskelijat. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisilla menetelmillä ja aineisto analysoitiin käyttämällä teemoittelua, koodausta ja luokittelua. Tämän tutkimuksen keskeiset havainnot tukevat aiempia tuloksia osoittaen, että myös nuorille aikuisille luonto tarjoaa paikan rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja irtautumiseen arjen paineista. Luonnossa oleminen auttaa ajatusten selkiyttämisessä ja stressin lievityksessä. Fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta luonto tarjoaa miellyttävän ja innostavan paikan harrastaa liikuntaa. Luonto tukee sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla paikan olla yksin tai tavata ihmisiä. Luonnossa on helpompaa olla läsnä, mikä mahdollistaa syvällisten keskusteluiden muodostumisen. Suosituimmat luonnonympäristöt olivat metsä ja akvaattiset ympäristöt. Alueen koettu luonnollisuus oli tärkeä tekijä. Kaupunkiympäristöön sisältyvien luonnon elementtien koettiin olevan merkittävä kaupunkiympäristön houkuttelevuutta ja miellyttävyyttä lisäävä tekijä. Vastaajien keskuudessa suosituimpia luontoaktiviteetteja olivat juoksu- ja kävelylenkkeily sekä luonnon ja lajien tarkkailu. Tämä tutkielma korostaa luonnon tärkeää roolia ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa.

Goals. In this research the goal was to study effects of a nature education to early childhood childrens psychical well-being. Suomen Latu organization has coordinated ”Luonnossa kotonaan” kindergartens that have used nature education in the Finland from 1999 onwards, but there are very little scientific research done in the Finland of the nature education and the effects of it. The subject has had increasing interest in the recent years from the personnel of the education sector. The research results from the prior researches and my own positive experiences, were the motivation to research the subject more and to get scientific evidence for my thoughts of the benefits of the nature education. My goal is to increase research and information about the nature education. Methods. The material for my research was gathered by a questionnaire sent to different parts of Finalnds ”Luonnossa kotonaan” kindergartens teachers. The questionnaire had ten different questions from which nine were open questions and a one multiple selection question. The basis of my research was fenomenological with qualitative approaches. Themes were used as the analyzation method for the material. Results and conclusions. The research results suggest that nature education has many different positive effects to early childhood childrens psychical well-being. The children who had had nature education had better physical endurance and were more alive and active. The nature was thought as a good educational environment for children with its healthiness, versatility and interest. The nature education provides more spacious playground for children to play. The nature education decreased childrens level of stress and social pressure. Other effects of the nature education were i.e. childrens increase in volunteering, possibility of action oriented learning and the use of imagination as an incentive. It was agreed that the nature education provides the right amount of individual challenges for the children.