Browsing by Subject "luottamus"

Tutkielma tarkastelee kuluttajien välistä kaupankäyntiä verkkohuutokaupassa, jossa tutkimuskohteena on käyttäjien välisen vuorovaikutuksen, luottamuksen sekä maineenhallinnan rakentuminen palvelussa. Aineisto koostuu 11 yksilöhaastattelusta, joita on analysoitu teemoittelemalla. Tarkastelen verkkohuutokauppaa sosiaalisen median kirpputorina. Käytän tarkastelussa pelitutkimuksen teorioita sekä mainejärjestelmän keskustelua luottamuksesta. Kaupankäynti verkkohuutokaupassa vaatii kuluttajien aktiivista toimintaa. Käyttäjät voidaan nähdä kuluttaja-tuottajina heidän toimiessaan palvelussa sekä ostajina että myyjinä. Kuluttajat luovat palvelun sisällön ja pitävät yllä sen toimintaa. Palveluntarjoaja tarjoaa puolestaan alustan, jossa kaupankäynti tapahtuu. Verkkohuutokaupankäynti ei perustu kasvokkaiseen vuorovaikutukseen, joten kommunikointi käyttäjien tapahtuu kirjoittamalla arvosteluita ostohistoriaan. Käytetyn tavaran kunnon arviointi muodostuu käyttäjien kirjoittaman kuvauksen ja valokuvan perusteella. Verkkohuutokaupan etuna kuluttajat kokevat sen hakuominaisuuden. Hakusanalla palvelusta on mahdollista etsiä tarvittavaa tavaraa mihin vuorokauden aikaan tahansa ja missä vain. Kaupankäyntiä pidetään kuitenkin suhteellisen vaivalloisena ja aikaa vievänä. Palvelun pelinomaisuus tuo kaupankäyntiin jännitystä ja epävarmuutta sekä mielihyvää. Verkkohuutokaupasta metsästetään uusia harvinaisia löytöjä ja tarjouksia. Luottamus verkossa rakentuu mainejärjestelmän avulla, joka perustuu yhteisöllisyyteen ja maineen keräämiseen. Maineen avulla voidaan ennustaa käyttäjän tulevaa käyttäytymistä. Vastavuoroisuus on yksilön ja kaikkien yhteisön jäsenien etu. Luottamus mainejärjestelmän toimivuuteen on tärkeää. Käyttäjät luovat turvallisuuden tunteen yhdessä keskinäisen vuorovaikutuksen kautta.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan luottamuksen eri muotoja ja niiden rakentumista. Tarkastelun kohteena on partikulaarinen luottamus ja yleistynyt luottamus. Tutkielmassa tarkastellaan koettuun hyvinvointiin liittyvien tekijöiden (tyytyväisyys elämään, tyytyväisyys elintasoon ja koettu terveys) ja sosiaalisten kontaktien (lähipiiri, kansalaisaktiivisuus ja yksinäisyys) yhteyttä partikulaariseen ja yleistyneeseen luottamukseen sekä lisäksi yhteiskunnallisten tekijöiden (luottamus yhteiskunnan toimeenpanevia instituutioita kohtaan ja koettu yhteiskunnan oikeudenmukaisuus) yhteyttä yleistyneeseen luottamukseen. Tutkielman teoreettisena taustana toimii jaottelu partikulaariseen ja yleistyneeseen luottamukseen ja käsitys luottamuksen syntymisestä vuorovaikutuksessa ja toisaalta yhteiskunnan ja sen puolueettomien instituutioiden luotettavuuden ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden arvioinnin seurauksena. Tutkielmassa käytettiin aineistona Masseyn yliopiston professori James Liun johtaman kansainvälisen hankkeen kyselyaineistoa Digitaalisen vaikutuksen kysely II: 2018. Aineisto tehtiin online-kyselynä 42 maassa ja kyselyt toteutettiin aikavälillä 6.12.2018–24.1.2019. Suomessa aineistoa kerättiin vain suomenkielisellä lomakkeella ja ainestoa käytettiin vain Suomen osalta. Tutkielmassa keskityttiin luottamusta ja sitä selittäviä tekijöitä kartoittaviin kysymyksiin. Analyysit toteutettiin käyttäen SPSS-ohjelmaa. Aineistoa analysoitiin Pearson-korrelaatiokertoimien, eksploratiivisen faktorianalyysin, lineaarisen regressioanalyysin ja logistisen regressioanalyysin avulla. Koetun hyvinvoinnin tekijöistä tyytyväisyys elämään oli yhteydessä sekä partikulaariseen että yleistyneeseen luottamukseen. Lisäksi tyytyväisyys elintasoon ja koettu terveys olivat yhteydessä yleistyneeseen luottamukseen kahden välisiä yhteyksiä tarkasteltaessa, mutta kun kaikkien selittäjien merkitys vakioitiin monimuuttujamallissa, kaikki koetun hyvinvoinnin ja yleistyneen luottamuksen väliset yhteydet katosivat. Sosiaalisten kontaktien selittävistä tekijöistä lähipiiri oli yhteydessä partikulaariseen luottamukseen, kansalaisaktiivisuus ei ollut yhteydessä kumpaankaan luottamuksen muotoon ja yksinäisyys oli negatiivisessa yhteydessä molempiin luottamuksen muotoihin. Yhteiskunnallisten tekijöiden selittäjistä sekä institutionaalinen luottamus että koettu yhteiskunnan oikeudenmukaisuus olivat yhteydessä yleistyneeseen luottamukseen. Kuitenkin monimuuttujamallissa yhteiskunnallisista tekijöistä vain koettu yhteiskunnan oikeudenmukaisuus säilytti tilastollisesti merkitsevän yhteyden yleistyneeseen luottamukseen. Tutkielma antaa tukea aiemmalle tutkimukselle luottamuksen ja elämään tyytyväisyyden välisestä yhteydestä. Lisäksi tulokset antavat tukea aiemmille löydöksille yksinäisyyden ja matalan luottamuksen välisestä suhteesta ja tarjoavat uuden asetelman näiden kahden ilmiön välisen suhteen tarkasteluun: yksinäisyys toimii luottamuksen selittävänä tekijänä kun yleensä tutkimusasetelma on ollut päinvastainen. Kausaalisuhteita ei voida kuitenkaan päätellä. Yleistyneen luottamuksen rakentumisesta on esitetty eriäviä näkemyksiä. Tulokset antavat tukea yhteiskuntakeskeiselle teorialle, jonka mukaan yleistynyttä luottamusta ei voida pitää vain yksilön sisäisenä ja muuttumattomana psykologisena tilana. Se on kontekstisidonnainen ilmiö, johon vaikuttavat muun muassa kokemukset ja arviot yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnallisten instituutioiden luotettavuudesta. Jatkossa olisi mielekästä tutkia havaittujen yhteyksien välittäviä tekijöitä, jotta luottamusta ilmiönä ja sen rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä voitaisiin ymmärtää syvällisemmin.

Tutkielmassa tarkastellaan vuonna 2015 Suomeen saapuneiden irakilaisten turvapaikanhakijoiden luottamuksen kokemuksia Suomessa. Tarkoituksena on selvittää, miten ja mistä tekijöistä turvapaikanhakijoiden luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen toimijoihin rakentuu sekä toisaalta mitkä tekijät estävät tai rapauttavat luottamuksen syntymistä. Tutkielma osallistuu suomalaisen pakolaistutkimuksen piirissä käytävään keskusteluun turvapaikanhakijoiden asemasta Suomessa ja pyrkii osaltaan vastaamaan pakolaistutkimuksen kentän lisätiedon tarpeisiin. Tutkimuksen lähestymistapa pohjautuu kriittisen teorian ja sen perustalle rakentuvien taistelevan tutkimuksen ja kriittisen sosiaalityön periaatteiden varaan. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin aineistona olivat seitsemän irakilaisen turvapaikanhakijan narratiiviset haastattelut, joita tarkasteltiin sekä tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavien sosiaalisen pääoman, luottamuksen ja tunnustamisen käsitteiden kautta että aineistosta nousevan inhimillisen turvallisuuden ilmiön näkökulmasta. Tutkimuksen analyysissa painottuu erityisesti Axel Honnethin tunnustamisen teoria, jonka mukaisesti luottamuksen rakentumista tarkastellaan rakkaudellisen ja välittävän tunnustamisen, kunnioittavan ja oikeudenmukaisen tunnustamisen sekä sosiaalisen arvostuksen ja yksilöllisyyden tunnustamisen tunnustussuhteiden kautta. Tutkimuksen tulosten perusteella luottamuksen kokemuksiin vaikuttivat ensinnäkin turvapaikanhakijoiden sosiaaliset suhteet ja niiden laatu. Sillä, minkälaista sosiaalista pääomaa turvapaikanhakijat onnistuivat uudessa ympäristössään muodostamaan, on ollut merkitystä heidän kokemansa yleisen luottamuksen kannalta. Toiseksi, luottamuksen rakentumisen kannalta erityisen tärkeä tekijä oli tunnustetuksi tuleminen. Tämä tulee esiin rakkauden ja huolenpidon sekä kunnioituksen ja oikeudenmukaisuuden kokemusten kautta. Kun turvapaikanhakijoita kohtaan osoitettiin avointa empatiaa ja pyyteetöntä tukea, he pystyivät kokemaan tulleensa kohdatuiksi ja tunnustetuiksi luottamuksenarvoisina ihmisinä. Sen sijaan turvapaikanhakijat eivät kokeneet voivansa luottaa toimijoihin, jotka olivat mahdollisen käännyttämispäätöksen myötä asettamassa heidät uudelleen hengenvaaraan. Sekä huolenpidon että oikeudenmukaisuuden tunnustamisen kokemukset heijastivat osaltaan myös turvapaikanhakijoiden arvostuksen kokemuksiin. Vastavuoroisissa suhteissa turvapaikanhakijat kokivat itsensä tunnustetuiksi ja arvostetuiksi yhteisönsä jäseniksi, kun taas Maahanmuuttoviraston toimeenpanema ja epäoikeudenmukaiseksi koettu turvapaikkapolitiikka vaikeutti turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia tulla tunnustetuksi arvokkaaksi yhteiskunnan jäseneksi. Kolmanneksi, tutkimuksen perusteella turvapaikanhakijoiden kokeman luottamuksen syntymisen ennakkoehto oli turvallisuus. Sillä, kenet koettiin turvalliseksi, oli tutkimustulosten perusteella perustavanlaatuinen merkitys turvapaikanhakijoiden luottamuksen rakentumisessa. Ihmisiin, jotka turvapaikanhakijat kokivat turvallisiksi, pystyttiin luottamaan, kun vastaavasti toimijoihin, jotka vaaransivat turvapaikanhakijoiden tulevaisuuden ja siten turvallisuuden, ei luotettu.

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin perusarvojen eli demokratian, oikeusvaltioperiaatteen sekä ihmisoikeuksien ilmenemistä transitiomaissa Romaniassa, Virossa ja Puolassa. Vertailevan tutkimuksen keinoin tutkielma pyrkii löytämään systemaattisia eroja ja yhtäläisyyksiä maiden kehityssuunnissa. Tarkastellut maat liittyivät Euroopan unioniin sen massiivisimmassa laajentumisessa; Viro ja Puola vuonna 2004 ja Romania jälkijunassa 2007. Käsite transitiomaa on tutkielman taustakäsite, jolla viitataan maiden yleisiin kehityspiirteisiin kommunistisen järjestelmän romahtamisen jälkeen. Korruptio, joka voidaan ymmärtää julkisen intressin loukkauksena ja virkatoiminnan puolueettomuuden turmeluna, on yleinen ilmiö transitiomaissa. Tutkielmassa transitiota lähestytään luottamuksen käsitteen kautta ja World Values Survey – tulosten pohjalta tarkastellaan kansalaisten luottamusta valtioiden kykyyn toteuttaa EU:n perusarvot. Tilastojen, komission raporttien sekä artikkeleiden avulla kerätyn aineiston avulla tarkastellaan, mitkä perusarvojen tarkastelun yhteydessä ilmenevät kehityskulut ja ilmiöt voivat mahdollisesti vaikuttaa perusarvojen ja kansalaisten luottamuksen väliseen yhteyteen. Tutkimusaineiston perusteella nousee esiin tiettyjä maita koskevia eroja ja yhtäläisyyksiä niin kehityksessä kuin nykytilanteessakin. World Value Survey -tuloksien perusteella maiden kehityksessä heijastuu transitiomaille tyypillinen epäluottamus. Yllättävä tulos on muun muassa se, että virolaisten luottamus oikeusjärjestelmään oli ensimmäisen tarkasteltavan tutkimusaallon aikana vuonna 1999 alhaisempi kuin Romanian ja Puolan, vaikka Viron oikeusvaltiota voitiin jo tuolloin pitää maakolmikon kehittyneimpänä. Taantumista perusarvojen suhteen ja kansalaisten luottamuksessa valtion kykyyn toteuttaa unionin vaatimat perusarvot on tapahtunut myös Euroopan unionin jäsenyyden aikana. Tulosten valossa voidaan olettaa kommunistisen taustan edelleen vaikuttavan maihin ja selittävän osittain kehityspiirteitä ja nykytilaa.

Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskysymyksinä ovat 1) voidaanko Yhdistyneiden Kansakuntien, YK, Peruskirjan (1945) ja siihen liittyvän historian sekä ”Uniting for Peace” -päätöslauseen (1950) perusteella sanoa, että yleiskokouksella on perusteita luottaa turvallisuusneuvoston pysyviin jäsenvaltioihin yksimielisessä päätöksenteossa ja siten kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä; ja 2) voidaanko ”Uniting for Peace” -päätöslause tulkita yleiskokouksen yritykseksi osoittaa oma luotettavuutensa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäjänä. YK:n yleiskokouksen vuoden 1950 ”Uniting for Peace” -päätöslauseen mukaan tapaus, joka uhkaa rauhaa, rikkoo rauhaa tai on hyökkäysteko, voidaan siirtää turvallisuusneuvostolta yleiskokouksen käsiteltäväksi, jos turvallisuusneuvosto ei pysyvien jäsenvaltioiden yksimielisyyden puutteen vuoksi pysty huolehtimaan päävastuustaan ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Siirron jälkeen yleiskokous antaa jäsenvaltioille sopivia suosituksia tilanteen ratkaisemiseksi, mukaan lukien sotilaallisen voimankäytön rauhan rikkomuksen ja hyökkäysteon tapauksissa. Peruskirjan mukaan päävastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä on turvallisuusneuvostolla, jonka pysyvien jäsenvaltioiden on oltava yksimielisiä tehdessään rauhaa ja turvallisuutta koskevia päätöksiä. Yleiskokouksella ei varsinaisesti ole rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen vastuuta ja Peruskirjan puitteissa se voi tehdä näitä koskevia suosituksia vain turvallisuusneuvoston pyynnöstä. Päätöslause herätti kysymyksen, voidaanko sen perusteella sanoa, että yleiskokous epäilee tai ei luota turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenvaltioiden motivaatioon ja kyvykkyyteen tehdä yksimielisiä päätöksiä ja siten ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Tähän liittyen heräsi myös kysymys, voidaanko edes mielekkäästi tai perustellusti sanoa, että yleiskokous luottaa turvallisuusneuvoston pysyviin jäseniin. Nämä kysymykset ovat motivoineet tutkielman varsinaiset tutkimuskysymykset. Tutkielman ajallisena kontekstina ovat vuodet 1945–1950, Peruskirjan hyväksymisestä ”Uniting for Peace” -päätöslauseeseen, ja metodina on systemaattinen analyysi. Luottamusta ja luotettavuutta analysoin Russell Hardinin kapseloitujen intressien luottamusteorian valossa, nostaen lähde- ja tutkimuskirjallisuudesta esille niitä tekijöitä, joiden perusteella luottamus ja luotettavuus olisivat mahdollisia. Lähdekirjallisuutenani on ”Uniting for Peace” -päätöslause ja muuna tutkimuskirjallisuutena päätöslausetta käsittelevät artikkelit, YK:n Peruskirja sekä YK:n muodostumista ja veto-oikeutta käsittelevä tutkimuskirjallisuus. Veto-oikeus ja sen aiheuttamat ongelmat ovat yksi päätöslauseen laukaisseista tekijöistä ja siksi se on huomioitu tutkielmassa laajasti. Muuna kirjallisuutena olen hyödyntänyt kansainvälisen politiikan tutkimuskirjallisuutta, joka selittää valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden yhteistoimintaa ratkaistakseni yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston toimijuuteen liittyviä ongelmia. Kapseloitujen intressien teoriassa luottamus on kolmiosainen relaatio, jossa luottaja A luottaa luotettuun B asiassa x. Luottamuksesta on kyse, jos luottaja A uskoo tai tietää että on luotetun B intressien mukaista ottaa A:n relevantit intressit huomioon relevanttina aikana. Kapseloinnissa olennaista on, että luotettu on motivoitunut toimimaan luottajan erityisten intressien mukaisesti, koska kyseessä on juuri luottaja ja tämän intressit, eivätkä kenenkään muun. Luotettavuus määrittyy tähän nojautuen luotetun sitoutumiseksi luottajan erityisten intressien täyttämiseen. Tutkielmassa yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston jaetuksi intressiksi on määritelty kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpito. YK:n Peruskirjan, sen historian ja ”Uniting for Peace” -lause eivät kuitenkaan riitä perustelemaan kapseloitujen intressien teorian valossa yleiskokouksen luottamusta turvallisuusneuvoston pysyviin jäsenvaltioihin yksimielisessä päätöksenteossa ja siten kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että Peruskirja, joka on kaikkien YK:n jäsenvaltioiden hyväksymä sopimus YK:n päämääristä ja periaatteista, tekee luottamuksen tyhjäksi. Jos neuvoston pysyvät jäsenvaltiot toteuttavat yleiskokouksen intressejä Peruskirjan motivoimina, ne noudattavat vain hyväksymäänsä sopimusta eivätkä aidosti kapseloi yleiskokouksen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen intressiä. ”Uniting for Peace” -lauseen tulkitseminen yleiskokouksen oman luotettavuuden osoittamiseksi jää kuitenkin positiiviseen valoon. Päätöslauseessa yleiskokous luo erilaisia komiteoita, asiantuntijapaneelin sekä siirtokäytännön, joiden tarkoituksena oli tehostaa, turvata ja ylläpitää sekä kollektiivista toimintaa että kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpito. Yleiskokous siis osoittaa päätöslauseen kautta motivaationsa toimia sekä koko turvallisuusneuvoston että YK:n kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen intressin mukaisesti.

Luottamus on tärkeää koko yhteiskuntaa ajatellen. On hyvin oleellista, että ihmiset luottavat instituutioihin ja niiden toimintaan, sillä ihmisten elämä olisi turvatonta ja epävarmaa, jos he eivät luottaisi yhteiskunnan instituutioiden kykyyn tai tahtoon hoitaa niille asetettuja velvollisuuksia ja tehtäviä. Suomessa kansalaisten luottamus instituutioihin on perinteisesti ollut hyvin korkeaa. Erityisen luottavaisia ihmiset ovat olleet turvallisuusinstituutioiden eli puolustusvoimien sekä poliisin toimintaan. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu nuorten 18-19 vuotiaiden luottamusta puolustusvoimiin. Luottamus puolustusvoimiin on Suomessa Euroopan korkeinta, mikä tarjosi tutkielmalle mielenkiintoisen kehyksen. Luottamusta puolustusvoimiin on aikaisemmin lähestytty lähinnä mielipidetutkimusten ja selvitysten pohjalta, joiden lähtökohtana on ollut ainoastaan yksi kysymys: ”Luotatko puolustusvoimiin”. Luottamus on kuitenkin luonteeltaan niin abstrakti ja moniuloitteinen käsite, että sen tutkiminen ainoastaan yhden kysymyksen avulla on kyseenalaista. Tässä tutkielmassa onkin pyritty menemään tuota yhtä kysymystä syvemmälle ja selvittämään mitkä tekijät vaikuttavat luottamuksen rakentumiseen ja minkä suhteen nuoret luottavat tai eivät luota puolustuvoimiin sekä miten luottamus käsitteenä koetaan. Tutkielman menetelmä on laadullinen ja aineistonkeruumenetelminä käytettiin lomakehaastattelua sekä ryhmäkeskustelua. Ryhmäkeskusteluja järjestettiin yhteensä neljä, joista jokaiseen osallistui viisi nuorta. Viikkoa ennen ryhmäkeskusteluja, osallistuille jaettiin täytettäväksi kyselylomake, joka johdatteli aiheeseen ja toimi keskustelujen pohjana. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Luottamus näyttäisi aineiston analyysin perusteella kohdentuvan kolmeen eri kategoriaan, jotka ovat: luottamus Suomen puolustuskykyyn, luottamus puolustusvoimien toiminnan asianmukaisuuteen ja tehokkuuteen sekä luottamus puolustusvoimiin tasapuolisen, yhdenvertaisen ja turvallisen palvelusympäristön takaajana. Luottamuksen rakentumiseen vaikuttavat puolustusvoimien oman toiminnan lisäksi yksilötasolla ja yhteiskunnan tasolla tapahtuvat tekijät. Nämä kolme tasoa eivät kuitenkaan ole toisistaan erillisiä vaan tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Luottamus puolustusvoimiin näyttäisi olevan subjektiivinen ja kontekstista riippuva käsite, joka saa uusia merkityksiä yksilön elämäntilanteesta, iästä sekä turvallisuustilanteesta riippuen. Luottamus nähdään usein myös lähes itsestäänselvyytenä, jolloin tietoista arviointia luottamuksesta ei pidetä tarpeellisena.

Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä vielä melko vähän tutkituista oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen välisistä kaksisuuntaisista yhteyksistä esihenkilö-alaissuhteen kontekstissa. Tutkielmassa tutkitaan kahden mittauspisteen pitkittäisasetelmassa oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen välistä yhteyttä, jonka oletetaan aiempaan tutkimuskirjallisuuteen perustuen olevan kaksisuuntainen. Tutkielmassa oikeudenmukaisuutta on mitattu yleistä oikeudenmukaisuuden kokemusta mittaavalla mittarilla, ja luottamus puolestaan on jaoteltu Gillespien luomalla jaolla tukeutumiseen ja avautumiseen. Tutkielman aineisto koostuu vuosien 2019–2020 aikana kerätystä kyselytutkimusaineistosta, joka on kerätty osana uusien ja vanhojen esihenkilö-alaissuhteiden luottamuksen tutkimusprojektia. Kysely on toteutettu tutkimusyrityksen valmiilla paneelilla kolmessa mittauspisteessä, joista kahta ensimmäistä noin neljän kuukauden välillä toteutettua mittauspistettä käytetään tutkielmassa. Koko aineisto koostuu 1242 vastaajasta, joista 626 on rajattu lopulliseksi aineistoksi. Oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen yhteyden tutkimisen menetelmänä käytettiin ristiviiveellistä regressioanalyysia, jonka avulla pystyttiin tutkimaan hypoteeseissa esitettyjä yhteyksiä. Muuttujia tarkasteltiin myös korrelaatioanalyysilla ja pääanalyyseissa käytettyjen muuttujien muodostamiseksi aineistoa tarkasteltiin myös faktorianalyysilla. Pääanalyysin lisäksi tehtiin lisäanalyysit interaktiotermejä ja niiden visualisointeja hyödyntäen. Pääanalyysin tulokset tukevat esitettyjä hypoteeseja: oikeudenmukaisuudella ja luottamukseen kuuluvalla avautumisella on kaksisuuntainen positiivinen yhteys toisiinsa. Avautumisesta oikeudenmukaisuuteen suuntaavan yhteyden havaittiin olevan mahdollisesti heikompi kuin oikeudenmukaisuudesta avautumiseen suuntaava yhteys. Lisäanalyyseissa havaittiin, että esihenkilö-alaissuhteen kesto moderoi oikeudenmukaisuudesta avautumiseen suuntaavaa yhteyttä. Vanhojen suhteiden oikeudenmukaisuus oli positiivisessa yhteydessä avautumiseen, mutta uusissa positiivinen yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Varsinaisia pääanalyyseja valmistelevissa alustavissa mittauksissa havaittiin, ettei aineisto soveltunut tukeutumisen tarkasteluun, sillä se ei erottunut tarpeeksi oikeudenmukaisuudesta. Työntekijän kokemuksen esihenkilön oikeudenmukaisuudesta on huomattu vaikuttavan esihenkilöön luottamiseen. Yhteyden on havaittu kulkevan myös toiseen suuntaan, mutta muuttujien välisiä yhteyksiä ajan kuluessa on tutkittu vähän. Tutkielma lisäsi tietoa muuttujien välisistä yhteyksistä. Tutkielman myötä saatiin vahvistus sille, että oikeudenmukaisuus ja luottamus vaikuttavat toisiinsa ajan kuluessa, ja näiden yhteyden ensisijainen suunta saattaa olla oikeudenmukaisuudesta luottamukseen suuntaava. Lisäksi saatiin tietoa suhteen keston vaikutuksesta kyseiseen yhteyteen. Tutkielman alustavat mittaukset myös toivat esille, että tutkimuskentällä on tarve luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden mittareiden kattavammalle tarkastelulle, sillä käytetyt mittarit eivät onnistuneet erottelemaan tukeutumista ja oikeudenmukaisuutta tarpeeksi.

Tämä tutkielma on saanut innoituksensa suomalaisen ruoan verkkokaupan toistaiseksi maltillisesta kasvusta. Toisena innoituksen lähteenä on toiminut se, että kuluttajien luottamusta ruoan verkkokauppaa kohtaan on tutkittu aiemmin verrattain vähän. Aiemman tutkimuskirjallisuuden niukkuuden vuoksi teoreettinen viitekehys rakennettiin sellaisten tutkimusten pohjalta, jotka käsittelevät kuluttajien luottamusta verkkokauppoihin yleisesti. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa, millaisia ruoan verkkokauppoja kuluttajat pitävät luotettavina ja epäluotettavina sekä miten asiointi, tilauksen teko ja toimitus sujuvat luotettavassa ja epäluotettavassa ruoan verkkokaupassa. Lisäksi tavoitteena oli tarkentaa teoreettista viitekehystä paremmin ruoan verkkokaupan tutkimukseen sopivaksi. Keräsin aineiston eläytymismenetelmän avulla. Valitsin menetelmän, koska tarkoituksenani oli saada kuluttajien itse laatimia kuvauksia luotettavista ja epäluotettavista ruoan verkkokaupoista. Keräsin eläytymistarinoita kahden kehyskertomuksen avulla. Toisessa vastaajia pyydettiin kuvailemaan asioimista luotettavassa ja toisessa epäluotettavassa ruoan verkkokaupassa. Menetelmä antoi vastaajille mahdollisuuden eläytyä tilanteeseen vapaasti ja kuvitella, mitä kaikkea ilmiöön voisi heidän mielestään liittyä. Aineistonkeruun lopputuloksena saatiin 23 kuvausta luotettavasta ja 22 kuvausta epäluotettavasta ruoan verkkokaupasta. Analysoin tutkimusaineiston teemoittelemalla. Teemoittelua ohjasi tutkielman alussa laadittu teoreettinen viitekehys. Analyysin edetessä havaitsin, että kuluttajien luottamukseen ruoan verkkokauppoja kohtaan vaikuttavat myös sellaiset tekijät, jotka eivät ole korostuneet aiemmissa verkkoluottamuksen tutkimuksissa. Täten muokkasin teoreettista viitekehystä ruoan verkkokaupan tutkimukseen sopivammaksi analyysin tulosten perusteella. Tutkielmassa havaittiin, että herättääkseen kuluttajien luottamuksen ruoan verkkokauppiaiden kannattaa kiinnittää aivan erityistä huomioita paitsi itse verkkosivuun, myös tuotteisiin, tilausprosessiin ja toimitukseen. Kuvauksissa korostuvat räätälöidyt palvelut erilaisille kuluttajaryhmille. Tutkielman perusteella kuluttajat luottavat ruoan verkkokauppoihin sitä enemmän, mitä yksilöllisemmin he saavat rakentaa asiointikokemuksensa. Kuvauksissa korostuu myös ajan ja vaivan säästö, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä ruoan verkkokaupan tarjoamista hyödyistä verrattuna kivijalkakauppoihin. Herättääkseen luottamusta ruoan verkkokaupassa asioimisen pitää kuitenkin muistuttaa monilta osin kivijalkakaupassa asioimista. Tutkielman perusteella voidaan esittää, että tilauksen tekemisessä luotettavasta ruoan verkkokaupasta yhdistyvät perinteisessä ruokakaupassa asioimista muistuttava kokemus sekä verkkokaupan mahdollistamat uudenlaiset palvelut.

Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan Antti Tuurin Pohjanmaa-romaanin naiskuvan ja tematiikan välistä suhdetta. Työssä tutkitaan, onko teoksen antama naiskuva ensivaikutelmaa syvällisempi, vahvempi ja merkittävämpi tematiikan kannalta kuin pintatason perusteella voi päätellä. Tutkimuksen lähtöajatus on, että suuri osa Pohjanmaan laajasta naishahmojen galleriasta ei noudata konservatiivista stereotypiaa, jossa naiset ovat miehille alisteisia ja toimivat miesten pään mukaan. Työssä tutkitaan naisten merkitystä teoksen kokonaiskompositiossa, arvomaailmassa ja tematiikassa sekä heidän merkitystään kokonaisuuden rakentumisessa. Naiset ovat romaanin sivuhenkilöitä, mutta osasta heistä annetaan ennemmän informaatiota kuin kollektiivisen päähenkilön jäsenistä eli Hakalan perheen neljästä veljeksestä. Lähtökohtana tutkimukselle on, että heidän merkityksensä löytyy ensivaikutelman alta. Tutkimus osoittaa, että naisten merkitys teoksen kokonaisuudessa on suuri. Pohjanmaa-romaanin naishahmot voidaan jakaa vahvoihin ja heikkoihin naisiin. Suurin osa teoksen naishahmoista ovat vahvoja naisia: maatilan emännät isomummo eli vanhaisu, äiti eli Marjatta, Sylvi-täti sekä perheen maatilan nykyinen emäntä Laina. Riitan ja Saaran hahmot ovat myös vahvoja hahmoja. He asuvat kaupungissa ja ovat ottaneet paikkansa maatilayhteisön ulkopuolella. Romaanin kaksi naishahmoa, Helena ja Taina, ovat heikompia naisia. Isomummon ja mummon hahmot lähentyvät merkitysasteeltaan päähenkilöä. Kertojan välittämä naiskuva on samanarvoinen mieskuvan kanssa. Teoksen henkilöt todentuvat romaanissa samanarvoisina vikoineen ja hyveineen. Naisissa kiteytyvät teoksen realiteetit, kysymykset lähtemisestä ja paluusta sekä kotiin ja elämän jatkumiseen liittyvistä seikoista, kuten työstä ja koulutuksesta, työn turvaamisesta ja maaseudun arvoista. Tässä asetelmassa naiset ovat miesten vastavoima ja turva ja he edustavat teoksen syvällisiä arvoja, siteitä perheeseen, maahan, työhön sekä elämän jatkuvuuteen. He ovat myös Pohjamaa-romaanin ja sen edustaman todellisuuden perimmäinen voima. Heihin kiteytyvät teoksen dualistiset pääteemat, petoksen vastakohta luottamus ja synnin vastakohta sovitus. Kysymykseen siitä, onko miesten maailma myös naisten maailma, tutkimus vastaa, että se on molempien.

Objectives. The main task of the study was to find out what kind of pedagogical knowledge, methods, practices and models does a teacher take advantage of when building a class into a well-functioning group. This study investigated primary school teachers' use of pedagogical theories and practices in creating a communal and supportive classroom atmosphere. The research problem was formulated into two research questions: What kind of pedagogical knowledge does a teacher use in grouping a class? What kind of methods, practices and models does a teacher use in building a cooperative attitude in a class and a safe and positive learning atmosphere? Methods. The research strategy was based on a qualitative study. The data collection strategy was based on reminiscence and reports methods. The data was collection by requesting essays from experienced teachers. The call for essays was published in the Teacher-journal and in Facebook. Also other methods were used in the data collection. Eight essays were received. The teaching experience of the surveyed teachers ranged from 3 to 38 years. The teachers were all women and they lived in different parts of Finland. The essays were analyzed through a data based content method in which the results were constructed based on the essays. The data was grouped and classified into themes and the results were reported based on the research questions and the used theory. Results and conclusions. The essays revealed the teachers' pedagogical knowledge and common methods in creating a class into a well-functioning group. The key concepts of teacher's pedagogical knowing were e.g. encouragement, positive feedback, building trust, teacher's own role, enticing students into trying, and noticing an individual student as a person. The used methods were e.g. common rules, responsibility and involvement of students, cooperation in the class, emphasizing belonging into a group and active participation. Group formation of a class was considered as an important part in teachers' work. However, not all teachers in the teacher profession see the class formation process so important.