Browsing by Subject "maahanmuuttajat"

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvää eduskuntakeskustelua osallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on kuvata sitä, millaisen kuvan keskustelu muodostaa osallisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Kotouttaminen on Suomessa lakisääteinen prosessi, jonka avulla tuetaan maahanmuuttajien sopeutumista uuteen maahan. Kiinnostuksen kohteena on esimerkiksi se, käsittävätkö poliitikot kotouttamisen monipuolisena osallisuuden tukemisena vai jollakin tapaa rajoittuneena osallistumisena. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu osallisuus-käsitteen ympärille. Syrjäytymisen vastaparina osallisuus kuvastaa moniulotteista osallistumista ja yhteenkuuluvuutta. Tutkielman aineisto koostuu eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoista sekä kirjallisista kysymyksistä vastauksineen vuosilta 2010–2016. Vaikka eduskuntakeskustelua ei voida pitää kaiken kattavana kuvana kotouttamisen todellisuudesta, voidaan sen perusteella kuitenkin päätellä poliittisen eliitin käsityksiä ja suhtautumista maahanmuuttajiin. Tämä poliittinen eliitti säätää lakeja, päättää muuttajien elämää koskevista asioista sekä muotoilee julkista diskurssia, joten sillä on merkittävää vaikutusvaltaa. Aineiston ajankohtaisuuden lisäksi se kuvaa aikaa, jolloin perussuomalaisten viitoittamana nationalismi ja populismi ovat nostaneet päätään. Tutkimusmenetelmää voidaan nimittää laadulliseksi sisällönanalyysiksi, jota ohjaa tieteenfilosofisesta näkökulmasta sosiaalinen konstruktionismi. Edellinen viittaa siihen, että todellisuuden uskotaan syntyvän kielellisessä vuorovaikutuksessa. Tulokset osoittavat, että poliitikkojen keskustelussa yhteiskunnallinen osallisuus perustuu suurelta osin aineellisiin resursseihin, kuten palkkatyöhön. Maahanmuuttajien toimijuutta korostetaan lähinnä työmarkkinoille ja veronmaksuun liittyvissä asioissa. Varsinaista yksilöllistä voimaantumista ei aineiston perusteella pidetä keskeisenä maahanmuuttajien yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta. Kolmas osallisuuden ulottuvuus, yhteisyys, jää myös verrattain vähälle huomiolle keskusteluissa. Yhteenkuuluvuus hahmottuu pääasiassa työnteon ja muiden sosiaalisten velvoitteiden kautta saavutettavaksi asiaksi. Suomalaisen yhteiskunnan hahmottuminen aineistossa rakentuu osittain vastakkainasettelulle, jossa Suomi kuvastaa länsimaista arvomaailmaa, oikeusvaltiota, demokratiaa ja tasa-arvoa, kun taas muuttajien lähtömaat edustavat näiden vastakohtia. Kotouttaminen nähdään pääosin tärkeänä asiana ja sille annetaan useita merkityksiä. On kuitenkin huomattavaa, miten kotouttamiskeskustelua hallitsee työn tekeminen ja ajattelumalli maahanmuuttajista vierasperäisenä työvoimana, joka jollakin tapaa elää suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Tällainen diskurssi ei edesauta korjaamaan useiden maahanmuuttajien kohtaamaa yhteisyyden vajetta. Aineisto heijastaa osaltaan maahanmuuttokeskustelulle tyypillisiä stereotypioita ja yleistämistä. Kun vaikutusvaltaisilla päättäjillä on kapea kuva jostakin ilmiöstä, esimerkiksi eri etnisistä kulttuureista ja niiden sopeutumisongelmista, saattaa se luoda kansalaisten ja työnantajienkin keskuuteen haitallisia ennakkoluuloja. Keskustelussa saa huomattavan paljon huomiota niin kutsuttu rajoittava diskurssi, jonka mukaan kotouttamisen ongelmat saataisiin ratkaistua rajoittamalla muuttajien määrää ja kohdistamalla heihin entistä tiukempia rajoitteita työnteon, palkkatason ja suomen kielen oppimisen osalta. Suunta on joltakin osin muuttunut assimiloivaa politiikkaa kannattavaksi. Osallisuuden näkökulmasta kotouttaminen eduskuntakeskustelussa ilmenee verrattain yksiulotteisena, jossa ei oteta huomioon maahanmuuttajia kokonaisvaltaisina toimijoina ja osana yhteisöä. Pitkällä tähtäimellä ihmisiin panostaminen voisi vaikuttaa myös siihen taloudelliseen panokseen, jonka maahanmuuttajat mahdollisesti tuovat mukanaan.

Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Shahram Hatami Työn nimi: Kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 5/2022 Sivumäärä: 77 Avainsanat: kotouttaminen, kotoutuminen, maahanmuuttajat, osallisuus, sosiaalityö Ohjaaja tai ohjaajat: Heidi Muurinen ja Marja Katisko Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kotoutumisen edistämistä ja kotoutumisen ulottuvuuksia pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmat pyrkivät edistämään kotoutumista? ja 2) Mitkä kotoutumisen eri ulottuvuudet nousevat esiin pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa? Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka teoreettisen viitekehyksen muodostavat kotoutumisen edistäminen, sosiaalinen osallisuus ja Friedrich Heckmannin kotoutumisen neljä ulottuvuutta, jotka ovat rakenteellinen, kulttuurinen, vuorovaikutuksellinen ja identifioiva ulottuvuus. Tarkastelun kohteena on Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien kotouttamisohjelmat, sillä maahanmuuttajien osuus on suuri erityisesti pääkaupunkiseudulla. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä aineistoa teemoitellen, jonka jälkeen aineistosta esiin nousevia huomioita tarkasteltiin tutkielman teoreettisen viitekehyksen ja aiemman tutkimuksen kautta. Tutkielmassa kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa hahmottuu kolmen pääluokan kautta, jotka ovat kotouttamisohjelma yleisesti ja kotoutumisen edistäminen, eri tahojen vastuut ja yhteistyön rooli kotoutumisen edistämisessä sekä toimenpiteet kotoutumisen edistämisessä. Tulosten perusteella pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa painottuvat eri asiat kotoutumisen edistämisessä. Kotouttamisohjelmissa nousee esiin erityisesti maahanmuuttajien työllisyyteen, osaamiseen ja palveluihin liittyviä asioita sekä kotoutumisen edistämisestä vastuussa olevat tahot ja monialainen yhteistyö kotoutumisen edistämiseksi. Kaikissa kotouttamisohjelmissa on havaittavissa Heckmannin neljään kotoutumisen ulottuvuuteen liittyviä osa-alueita. Eroja kotouttamisohjelmien välillä on siinä, miten ja missä määrin ulottuvuudet tulevat niissä esiin. Selkeimmin neljästä ulottuvuudesta esiin nousee rakenteellisen kotoutumisen ulottuvuus identifioivan kotoutumisen ulottuvuuden jäädessä muita kotoutumisen ulottuvuuk-sia vähemmälle huomiolle. Tutkielman perusteella käy ilmi, että kotouttamisohjelmissa vähälle huomiolle jää erityisesti maahanmuuttajan vastuu kotoutumisesta ja maahanmuuttajan osallisuuden tukeminen, jotka nostetaan teoriassa tärkeiksi kotoutumisen osa-alueiksi kotoutumisen edistämisen näkökulmasta. Kotoutumisen ulottuvuudet nousevat esiin painottuen erityisesti yhteen ulottuvuuteen. Eri kotoutumisen ulottuvuuksia on tärkeä huomioida kotouttamisohjelmissa tasapuolisesti, sillä eri kotoutumisen ulottuvuudet tukevat toisiaan maahanmuuttajan kotoutumisessa.

Background and the aims of the study. Previous studies show that adult immigrants face chal-lenges especially in producing diphthongs and differences in Finnish speech sound lengths. However, to date there has been no evaluation method to assess immigrant’s pronunciation in Finnish. The purpose of this study was to determine whether the Phonology test is applicable for assessing adult immigrant’s pronunciation of Finnish. This applicability was assessed by examining what the results of the Phonology test revealed about research subject’s pronun-ciation, how these results differed from the ones of a sentence test, which was developed for this study in particular, how well they recognised the words in the Phonology test. In addition, how and for whom the test could be applicable in future were also studied. Research subjects and methods. The study was carried out as a comperative multi-case stu-dy in which the data was examined both quantitatively and qualitatively. The data was obtai-ned as a part of a PhD dissertation at The University of the Arts Helsinki examining the effects of choir singing in adult immigrant’s Finnish language learning. The research data consisted of ten adult immigrant’s recordings and research forms of the Phonology test and sentence test. The data were statistically analysed with SPSS-program using a dependent sample t-test and the Pearson correlation coefficient. Results and conclusions. All research subjects received rather good scores in the Phonology test and there was not any significant deviation. The results of the Phonology test and the sentence test were quite similar in terms of the mean difference in speech sound length. The pronounciation challenges appeared in the Phonology test were also found in the sentence test and vice versa. The subjects were able to produce short speech sounds distincly shorter than long speech sounds in almost every word in the sentence test. Principally, the subjects recognised the words in the Phonology test well. Based on these results, the Phonology test was moderately applicable to assess adult immigrants’ pronunciation of Finnish.

Tutkielmassani tarkastelen keskustelunanalyysin avulla sitä, miten laulua käytetään aikuisten maahanmuuttajien S2- oppitunnilla osana opetusta. Aineistona on 6 tuntia ja 16 minuuttia videoimaani aineistoa saman opettajan kolmelta eri opetuskerralta; opetusryhmiä on kaksi, luku- ja kirjoitustaidottomien ryhmä ja luku- ja kirjoitustaitoisten alkeisryhmä. Aineisto sisältää yhteensä 14 lauluhetkeä. Jaottelen aineistossani esiintyvät laulut niiden rakenteen perusteella kolmeen ryhmään: yhteis-, toisto- ja vuorolauluihin. Jaan laulut myös kahtia niiden tehtävän mukaan: opetuslauluihin sekä lämmittely- ja välilauluihin. Jälkimmäisen jaottelun teen sen mukaan, miten laulut sijoittuvat oppitunnilla ja millaisia tehtäviä niillä sen perusteella on. Kaikkia aineiston laulukohtia yhdistävät opettajan aloite, opiskelijoiden reaktio eli laulu, ja opettajan palaute. Opettajan tekemät eleet ovat kaikissa laulukohdissa tärkeässä osassa. Niillä hän ohjaa lauluvuoroja ja kuvittaa ja konkretisoi laulun sanoja. Opiskelijat laulavat aineistossani aktiivisesti mukana ja käyttävät myös eleitä. Opetuslaulujen aiheet liittyvät tunnilla opiskeltaviin aiheisiin. Niiden pohjustuksissa opettaja kirjoittaa laulun sanoja taululle tai näyttää laulun aikana sanoihin liittyviä kuvia. Hän myös jakaa lauluvuoroja sanallisesti ennen laulukehotusta. Jokaisen opetuslaulun jälkeen tehdään laulun sanoja tai fraaseja sisältävä keskustelutehtävä parin kanssa. Lämmittely- ja välilaulut ovat opetuslauluihin verrattuna aiheiltaan irrallisempia muusta oppitunnista. Niitä edeltää lyhyt siirtymä, opettajan orientoivia kysymyksiä ja laulukehotus, ja laulamisen jälkeen siirrytään muihin aiheisiin. Tunnelma on lämmittely- ja välilaulujen aikana leikillinen ja tilanteissa on paljon hymyä. S2-opetusta varten tehtyä suomenkielistä lauluaineistoa on selvitykseni mukaan saatavilla, mutta vain vähän etenkin aikuisille aivan alkeistasolle. Vaihtoehtona on käyttää autenttisia lauluja tai keksiä omia, kuten aineistoni opettaja tekee. Laulun nykyistä laajamittaisempi käyttö opetuksessa vaatisikin nähdäkseni opettajille lisää materiaaleja, koulutusta, rohkaisua ja tietoa laulamisen hyödyistä. Laulaminen S2-oppitunnilla on tutkimukseni valossa oppimisen ja ilmapiirin kannalta hyödyllistä, ja laulua voi suositella käytettäväksi S2-opetuksessa laajemminkin.

Pro gradu –tutkielmani aiheena ovat suomalaiset ja Suomen vähemmistöt lukion A-ruotsin oppikirjoissa. Tutkin miten lukion oppikirjat kuvailevat suomalaisia ja Suomen vähemmistöjä, sekä onko kirjojen välillä eroja. Keskityn tutkielmassani lukion pitkän ruotsin kolmanteen kurssiin ja kolmanteen kurssikirjaan. Valitsemani kirjasarjat ovat Varför inte! ja Inne, ja molemmat kirjat on kirjoitettu vuoden 2003 lukion opetussuunnitelman mukaan. Tässä tutkielmassa Suomen vähemmistöihin lasketaan suomenruotsalaiset, saamelaiset, romanit, juutalaiset, tataarit, vanhavenäläiset, karjalaiset ja maahanmuuttajat. Tutkimuksen menetelmä on aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi. Analysoin oppikirjojen kuvausten mukaan suomalaisia ja Suomen vähemmistöjä omissa alaluvuissaan, sekä luomieni kategorioiden pohjalta: alkuperä, historia, maantiede, kulttuuri, kieli, uskonto ja luonteenpiirteet. Varför inte! -kirjassa esitellään suomenruotsalaiset, maahanmuuttajat, saamelaiset, romanit, juutalaiset ja vanhavenäläiset. Inne -kirjassa puolestaan esiintyvät suomenruotsalaiset, maahanmuuttajat, saamelaiset, juutalaiset ja karjalaiset. Tataarit eivät esiinny kummassakaan oppikirjassa. Varför inte! esittelee suomenruotsalaiset monipuolisesti, mutta kirjassa esiintyy myös paljon stereotypioita. Inne puolestaan keskittyy suomenruotsalaisten oletettuihin luonteenpiirteisiin. Kummatkin oppikirjat nostavat saamelaisuudessa esiin kielen, ja Varför inte! korostaa sitä myös muissa vähemmistöissä. Kummatkin oppikirjat korostavat vähemmistöjen, erityisesti maahanmuuttajien, alkuperää. Molemmat oppikirjat kuvailevat Suomea ja suomalaisia monipuolisesti: kategoriat maantiede, historia, kulttuuri, ja kieli nousevat esille kummassakin oppikirjassa. Suomalaisten luonteenpiirteitä kuvataan myös kummassakin oppikirjassa, mutta enemmän ja positiivisemmin Inne -kirjassa. Suomenruotsalaisten luonteenpiirteitä kuvatessa ovat kirjojen adjektiivit lähes pelkästään positiivisia, kun taas suomalaisia kuvataan myös kielteisillä adjektiiveilla. Kirjoissa suomalaiset esitellään ennakkoluuloisina maahanmuuttajia kohtaan. Varför inte! -kirjan tehtävässä opiskelijoita pyydetään haastattelemaan luokan ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita heidän äidinkielestään ja kulttuuristaan. Inne-kirjan tehtävässä opiskelijat puolestaan esittävät pakolaisia. Maahanmuuttajat ja suomenruotsalaiset ovat joissain määrin integroitu kirjojen materiaaliin, mutta vähemmistöstatus nostetaan kirjoissa silti esiin. Kirjoissa korostetaan suomalaisia ja vähemmistöjä tarkastellaan enemmistön, eli suomalaisten, näkökulmasta.

Maahanmuuttajat ovat aikuissosiaalityössä yksi keskeinen asiakasryhmä. Aikuissosiaalityö osaltaan toimii kotoutumisen ja integraation yhtenä tukena. Diskurssit ovat todellisuuden kuvia, joissa kohteita määritellään ja arvotetaan diskurssinsa mukaan. Diskurssin valinta vaikuttaa siihen, minkälaiset arvosuhteet kohteet saavat ja kuinka vapaaksi kohde nähdään toimimaan. Diskursseilla on vahva todellisuuden luomisen voima, mikä vaikuttaa myös tekoihin. Siksi ei olekaan yhdentekevää, minkälaisin diskurssein sosiaalityötä tehdään. Tutkimuksen tavoite on selvittää, miten suomalaisen kaupungin aikuissosiaalityön tiimin sosiaalityöntekijöiden keskusteluissa puhutaan maahanmuuttajista aikuissosiaalityön asiakkaina, sosiaalityöstä heidän kanssaan ja palvelujärjestelmästä? Menetelmänä on diskurssianalyysi, ja tutkimuksen aineisto koostuu suomalaisen kaupungin aikuissosiaalityön tiimin sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastattelusta sekä yksilöhaastatteluista. Tutkimuksen keskeisiksi tuloksiksi on saatu, että maahanmuuttajat asemoituvat diskursseissa kulttuurin kautta vieraina, erilaisina, käytännön apua tarvitsevina, vaikeasti lähestyttävinä ja syrjässä, syrjäytymisvaarassa omissa ryhmissään olevina. Maahanmuuttajat näyttäytyvät systeemin uhrina. Vastadiskurssissa maahanmuuttajat asemoituvat aktiivisina, osaavina ja itsenäisinä, kyvykkäinä hyödyntämään verkostojaan. Aikuissosiaalityö asemoituu maahanmuuttajia yhteiskuntaan liittämään pyrkivänä, mutta puutteellisesti resursoituna. Kotouttaminen ja integroimiseen pyrkiminen ovat keskeisiä sosiaalityön määrittelijöitä suhteessa maahanmuuttajiin, mutta auttamisen rajallisuus tunnistetaan. Sosiaalityö asemoituu ’pelisääntöjen’ kertomisena maahanmuuttajille sekä käytännön asioissa auttamisena. Lisää tietoa ja koulutusta maahanmuuttajista, kulttuurien ja trauman vaikutuksista vuorovaikutukseen kaivattaisiin. Palvelujärjestelmä, systeemi asemoituu diskursseissa hajanaisena, epäselvänä, maahanmuuttajia passivoivana ja se näyttää johtavan toimeentulotuen saamisen pitkäaikaisuuteen. Johtopäätöksenä on, että diskurssille löytyy usein vastadiskurssinsa, joka piirtää asiantiloista toisenlaisen kuvan. Kuitenkin diskurssit painottuvat tiettyyn suuntaan. Maahanmuuttajat näyttävät diskursseissa olevan vailla riittävää integroitumista, elävän melkein segregaatiossa. Monilta puuttuu integroitumiseen tarvittavia resursseja. Näin monikulttuurisuus- ja integraatiopuhe näyttävät olevan diskurssien kautta nähtynä vailla todellista pohjaa. Diskurssien olemassaolon tiedostaminen sekä intersektionaalisuuden – sen, että myös maahanmuuttajia ovat määrittelemässä useat eri kategoriat arvolatauksineen - muistaminen voisi auttaa diskurssien monipuolistumisessa ja valinnassa maahanmuuttajien parissa tehtävään työhön. Diskurssien avulla voidaan myös miettiä jatkotutkimus- ja kehittämistarpeita palvelujärjestelmälle integraation tukemiseksi.

At this point, there is still very little European research regarding immigrants’ political participation. Traditionally, immigrants have been perceived as a politically passive group, whereas in this paper, immigrants are seen as politically active agents. In this research, the supply and demand of immigrant-background candidates in the 2017 Helsinki municipal elections is examined. To be classified as an immigrant-background candidate, a candidate’s mother tongue was required to be other than Finnish, Swedish or Sami. In terms of this paper, supply is referred to as political candidates’ demographical, socio-economical characteristics, values and previous political engagements; on the other hand, demand for the candidates is interpreted through the electoral success of these candidates in 2017 Helsinki municipal elections. Data for inspecting the supply-side of candidates was comprised from Ministry of Justice’s election results data set and Yle’s and Helsingin Sanomat’s voting advice applications. Immigrant-background candidates were analyzed through comparison to native Finnish candidates and all the elected candidates with multitude of factors. As data for demand-side analysis, I used geospatial and statistical data, which were created by merging electoral results of Helsinki’s voting districts to the city districts’ population information. In the geographical core support district analysis, immigrant-background candidates’ vote shares were analyzed party-wise, which allowed the comparison of immigrant-background candidates’ success from one party to another. Additionally, linear regression was employed and its results contrasted to geographically weighted regression’s results. Geographically weighted regression was utilized to find geographical patterns with explanatory factors of immigrant-background candidates’ and their parties’ electoral support. Supply-side analysis’ main research findings were following: leftist parties (Left Alliance, SDP, the Greens) mobilized more immigrant-background candidates. Socio-economic status of immigrant-background candidates was found to be similar to the native Finnish candidates’ position which suggests that many immigrant-background candidates were in high socio-economical position relative to their referential groups. More so, immigrant-background candidates participated less in creating their profiles in the voting advice applications, to which one possible explanation could be that parties nominated some immigrant-background candidates merely to diversify their candidate lists. Demand-side analysis revealed that the support for immigrant-background candidates is either strongly connected to their parties’ district-wise support, which is the case for the Greens’ and SDP, where immigrant-background candidates’ vote share was high along their parties’, or conversely, immigrant-background candidates’ vote shares were maximized in districts that were not party’s core support districts, as it was in the case of the National Coalition Party. In the regression models, one detects that the immigrant-background candidates’ district vote shares increased in districts with a large proportional African-background population. In the local regression model, the variable in question became more influential in East Helsinki, which can be interpreted as a possible higher rate of mobilization, i.e. turnout, of some ethnic groups of immigrant-background voters. This is the first study to research immigrant-background candidates’ electoral success in Finland. The future research should focus on this paper’s observations on immigrant-background candidates and their electoral support, because the political influence of these candidates is ought to increase due to increasing immigrant population and the second generation of immigrants reaching the voting age.

Objective. The proportion of clients with immigrant background among clients receiving speech therapy has grown following an increase in immigration to Finland over the past few decades. Today, parents’ role in a child’s speech therapy is considered significant thus examination of their views is important for developing the services. In the city of Espoo, children’s habilitation services have discovered that there’s a need for surveying the views of the immigrant parents concerning therapy. The objective of this study was to investigate what kind of experiences and perceptions immigrant parents have about the speech therapy which their child has received in the city of Espoo’s habilitation services for children. In addition to the entirety of speech therapy, the study focused especially on the speech therapy material and the guidance in using the material and to support child’s speech and language development. Furthermore, the study investigated parent’s experiences and perceptions about cultural sensitivity in speech therapy and multi-professional cooperation between parents, speech therapist and personnel in early childhood education. Additionally, parents’ wishes and suggestions for development concerning the above-mentioned themes were examined. Moreover, parents’ experiences and perceptions of child’s speech and language development and difficulties related to them were investigated. Method. This study used a semi-structured theme interview as the data collection method. The interviewees were first generation immigrants whose children had received speech therapy in the city of Espoo’s habilitation services for children. The interview process included seven separate interviews and six of these required interpreters. Recorded interview data was transcribed, and the data was analyzed with inductive content analysis method with the help of the ATLAS.ti 7 software. Results and conclusions. Parents were mainly satisfied with speech therapy and speech therapy material as well with the guidance in using the material and supporting child’s speech and language development. Parents considered speech therapy as culturally sensitive. They experienced multi-professional cooperation mainly as functional and important. Parents had very little information about the cooperation between speech therapist and personnel in early childhood education, but they didn’t express a need for additional information concerning the cooperation. Parents emphasized the importance of wide social environment in child’s speech and language development and didn’t underline their own role as much. Parents expressed very little wishes and suggestions for development. Most of all they suggested utilizing technology in providing speech therapy and in speech therapy exercises. They also expressed a wish about using an interpreter in speech therapy, who would know the same language and dialect than the child. Parents also wished more social contacts for their children in their spare time, which would improve child’s speech and language development. This study indicates that immigrant parents would also benefit from information related to speech therapy and child’s speech and language development emphasizing especially the parents’ role in the development of child’s mother tongue.

The purpose. The purpose of the reseach was to study the experiences of immigrant parents about cooperation with kindergartens in Helsinki. Very little research has been done on this topic in Finland, so my research questions are focused on a fairly wide research field. The background literature focuses on the prevalence of immigrant families in Finnish kindergartens, how the Early Childhood Education Act and the national Early Childhood Education Plan guide and enforce co-operation with parents, and why kindergartens should seek open and confidential co-operation with immigrants. In addition, I have presented the social psychology theories, such as the cognitive categorical schemas, prejudiced attitudes, stereotypes, intergroup relations, social identity and ethnic identity. Methods. The data corpus of this qualitative research consists of five thematic interviews. I interviewed five parents, two fathers and three mothers. Four of them had lived in Finland for less than five years. I found them from three different kindergartens. They had an experience in total of nine different kindergartens in Helsinki. The data corpus has been analyzed using the thematic-analysis method. I analyzed data corpus first time with a data-based orientation, to answer the first research question; second time I analyzed my data corpus with a theory-based orientation, to answer the second research question. Theory-based analysis was premised by the social psychology theories, which were presented in the third chapter. Results and conclusions. According to the parents' experiences, kindergartens had not taken into account their different needs in collaboration with them. However, an interpreter was ordered for annual discussion sessions and start-up discussions. The time while parents were not able to speak in Finnish, they practically did not have the opportunity to communicate with the kindergartens' educators on daily bases. It seems that being able to communicate in Finnish language has become a condition that allows and encourages the inequalities and isolation of immigrant parents. Finnish speaking skills should be a technical problem in itself, but it is used as a pretext for exclusion. Meeting the needs of this early age education customer group is a very timely problem. I think that the necessity for new arrangements and new cooperation structures are the responsibilities of the party who provides the services.