Browsing by Subject "maatalous"

The study was performed to clarify if women consumers´ objective and subjective knowledge and general attitudes to their attitude have effect, and if the attitude to the information desire about the genemodified crops (=GM-crops) has effect. The results could be utilised in the informing about the GM-crops. The about 13 000 members of Marttaliitto ry was chosen as a sample which represents Finnish women consumers. The material was collected as email survey and the female interviewees' answers that were used for analysis came altogether 2 241 pieces. In a multinomial logistic regression analysis the attitude towards the GM-crops (=the GM-attitude) as explanatory variables was obtained, subjective and objective information, general attitudes towards nature, plant breeding and organic food, and confidence to information about the GM-crops given by the journalists, researchers, the European Union and environment organisations. From demographic variables the age and the place of residence explained the GM-attitude. The information desire was explained by the GMattitude. The woman consumer's subjective and objective knowledge and the general attitudes towards nature, plant breeding and organic food affect an attitude towards the GM-crops and the attitude affects an information desire about the GM-crops. In the K-means cluster analysis it was formed based on the GM-attitude, four different women consumer segments: green opponents, green fighters, non-green supporters and acceptors. The green opponents and acceptors wanted to have information about the matter areas concerning GM-crops more than the non-green supporters and the green fighters from the segments. The results can be used as help for the communication when the women consumers informing of the matters which are related to the GM-crops. More information is wanted so there should be it easily available. To maximise the effectiveness of the communication, communication should be focused according to different consumer segments. In the future it would be interesting to know how women consumers will be reacted to the information about the GM-crops if there is information from the desired sources available. Would the women consumers use information and would they be interested in the information for real?

Suomen maatalouden rakenne muuttuu vuodesta toiseen: pääosin pieniä ja heikon kannattavuuden omaavia tiloja lopettaa tuotannon keskimäärin kolme päivässä ja suuret yli 75 hehtaarin tilat laajentavat toimintaansa. Kannattavuutta pyritään parantamaan tehokkuuden kasvattamisen, viljelymenetelmien kehittämisen sekä lisäpellon hankinnan avulla, jolloin päästään alempiin yksikkökustannuksiin. Viljelyalan kasvattamiseen ja viljelymenetelmien kehittämiseen liittyy myös ongelmia. Joista merkittävimpänä on se, että suurten ja kalliiden koneiden sekä työajan säästön tuomat hyödyt pienenevät, jos viljellään pieniä ja kaukana sijaitsevia peltolohkoja. Keskimääräisissä kustannuslaskelmissa ei huomioida eroja peltolohkoalueen koossa, lohkokoissa eikä etäisyyksissä tilakeskukseen tai kuivurille. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on selvittää lohkokohtaisesti laskemalla, kuinka peltolohkojen pinta-ala vaikuttavat peltotöiden työsaavuuksiin ja -kustannuksiin. Viljankuljetukseen ja siirtoajoihin kuluvat ajat ja kustannukset lasketaan myös lohkokohtaisesti. Tutkimuksessa lasketaan kustannuslaskelmat myös kuorma-autoille ja täysperävaunuyhdistelmälle sekä selvitään, kuinka paljon niillä voidaan tehostaa viljankuljetuksia. Peltotöiden kustannukset kasvavat nousevasti peltolohkojen pienentyessä, koska päistekäännöksien määrä suhteessa pinta-alaan kasvaa. Peltotyövaiheiden siirtoajojen hehtaarikohtaiseen kustannukseen vaikuttaa peltolohkojen etäisyys, mutta sitäkin enemmän peltolohkoalueen kokonaispinta-ala, koska siirtoajojen kustannukset jaetaan tutkimuksessa tasaisesti lohkoalueen hehtaarien kesken. Viljan kuljetuskustannuksiin vaikuttavat satotaso hehtaarilla, etäisyys kuivaamolle sekä käytettävä kuljetusmuoto. Kuorma-autoilla ja täysperävaunuyhdistelmillä on korkeiden kuljetuskapasiteettien ansiosta mahdollisuus alentaa kuljetuskustannuksia sekä kuljetuksiin kuluvaan aikaa.

Maataloudella on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Toisaalta se joutuu sopeutumaan ympäristöongelmien aiheuttamiin uusiin olosuhteisiin, kuten ilmastonmuutoksen tuomiin sään ääri-ilmiöihin. Ruuantuotanto koskee meitä kaikkia päivittäin ruokaa tarvitsevina yksilöinä, ja koko yhteiskuntaa esimerkiksi maataloudelle maksettavien tukien määrän vuoksi. Maataloudella on myös historiallisesti merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja siihen liittyvät mielikuvat ja kulttuurilliset ideaalit ovat vahvoja. Maatalouden ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi aihe on kiinnostava yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen ja mediatutkimuksen kannalta, mutta sitä on tutkittu vasta vähän. Tässä työssä maatalouden ympäristökysymyksistä käytävää julkista keskustelua tarkastellaan kahden sanomalehden, Helsingin Sanomien (HS) ja Maaseudun Tulevaisuuden (MT) 1.4.2016-30.3.2017 julkaistujen, aihetta käsittelevien tekstien kautta. Tutkielmassa vastauksia haetaan siihen, miten maatalouden ympäristökysymyksiä käsitellään MT:ssa ja HS:ssa12 kuukauden aikana ja miten käsittely eroaa näissä kahdessa lehdessä. Lisäksi selvitetään, miten maatalouden ympäristökysymyksiä kehystetään Itämeri-laskuria koskevassa osa-aineistossa, joka aiheutti tihentymän kummankin lehden aineistossa. Aihetta lähestytään koko aineiston määrällisellä sisällön erittelyllä ja sisällön analyysilla. Tämän jälkeen keskitytään Itämeri-laskuria koskevan aineiston kehysanalyysiin, jossa apuna kulkevat aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta löydetyt maataloutta koskevat kulttuuriset ideaalit. Kehysanalyysi on Erving Goffmanin kehittämä työkalu, jonka avulla pyritään löytämään niitä kulttuurisesti tunnistettavia kehyksiä, joiden kautta aihetta käsitellään julkisessa keskustelussa. Itämeri-laskuria koskevan aineiston kehysanalyysissa etsitään William Gamsonin ja Andre Modiglianin määrittelyn mukaisesti tekstiaineistosta kehystämisvälineitä kuten avainsanoja, iskulauseita ja järkeilyvälineitä kuten syy-seuraus-ratkaisu -ketjuja, jotka auttavat kehysten löytämisessä. Gamsonin & Modiglianin esimerkin mukaisesti työssä lähdetään siitä, että Itämeri-laskurin aineistossa aiheuttamaa kriittistä kohtaa tarkastelemalla koko käsitellystä teemasta voi paljastua tavallista enemmän. Itämeri-laskuria koskevasta aineistosta löytyy neljä kehystä: puhdas suomalainen maatalous -kehys, arjen pienet teot -kehys, maatalous välttelee vastuuta -kehys sekä väärät ympäristövaatimukset -kehys. Kaksi ensimmäistä kehystä mahdollistavat konsensushakuista keskustelua maatalouden ympäristökysymyksistä ja kaksi jälkimmäistä kehystä ylläpitävät konfliktia. Kaikkia kehyksiä käytetään niin puolustamaan kuin kyseenalaistamaankin Itämeri-laskurin esittämiä väitteitä maatalouden ympäristövaikutuksista. Nämä neljä kehystä on löytyvät myös työn laajemmasta aineistosta. Tutkielmasta käy ilmi, että maatalouden ympäristökysymyksiä käsiteltäessä kumpikin sanomalehti allekirjoittaa yleisesti tavoitteen ympäristön hyvästä tilasta. Myös maatalouden jatkuvuuden arvoa pidetään tärkeänä kummankin lehden aineistossa. Näiden kahden tavoitteen välillä on aineiston perusteella ristivetoa, jonka käsittelyä teksteissä helpottavat Itämeri-laskuri -aineistosta identifioidut konsensuskehykset puhdas suomalainen maatalous -kehys ja arjen pienet teot -kehys. Näissä kehyksissä näkyy myös kolmas aineistossa vahva moraalinen väittämä, jonka mukaan toimiva markkinatalous hyödyttää kaikkia. Aineistossa yleinen suomalaisen maatalouden poikkeuksellista ympäristöystävällisyyttä korostava puhdas suomalainen maatalous -kehys ylläpitää konsensusta ja vaikeuttaa vaihtoehtoisten kehysten käyttöä. Etenkin HS:ssa yleinen arjen pienet teot -kehys asettaa maatalouden ympäristökysymysten ratkaisijaksi yksittäiset kuluttajat ja asemoi esimerkiksi poliittisen ohjauksen tai viljelijöiden toimet ratkaisujen ulkopuolelle. Väärät ympäristövaatimukset -konfliktikehys aktivoituu aineistossa erityisesti, jos maatalouden jatkuvuutta puolustava moraalinen väittämä on uhattuna. Maatalous välttelee vastuuta -kehys esiintyy usein myös negaation kautta: tekstissä reagoidaan ja puolustaudutaan tämän oletetun kehyksen väittämiin. Tämä paljastaa pidempiaikaisen jännitteen. Tutkielman perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka yleisesti ympäristökysymykset ovat olleet arkipäivää suomalaisessa mediajulkisuudessa 60-luvulta asti ja maatalouden vesistövaikutukset nousivat mediassa esiin jo 1990-luvun lopulla, aiheen käsittely ei vieläkään ole erityisen monipuolista. Työ tukee aiempia huomioita, että yleissanomalehdissä – joihin HS kuuluu – maataloutta käsitellään pinnallisesti, mutta toisaalta se linkitetään aiheena laajemmin muihin teemoihin kuin MT:n kaltaisissa, maatalouteen perehtyneissä medioissa, joissa näkökulma on usein yksipuolisemmin maatalouden.

Jätevesiliete sisältää arvokkaita kasviravinteita ja orgaanista ainesta, jotka olisi välttämätöntä saada kiertämään kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Erityisesti kasvien kasvun kannalta olennainen ja määrältään rajallinen fosfori olisi tärkeä ohjata uudelleen käyttöön, esimerkiksi soveltuvaan maatalouteen, sillä Suomessa maatalouteen käytetään vuosittain 95,5 % kaikesta fosforista. Puhdistamoliete on kuitenkin yksi yhteiskunnan haastavimmista sivuvirroista, sillä se sisältää myös haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja, mikromuoveja, pysyviä orgaanisia yhdisteitä ja lääkejäämiä. Tässä opinnäytetyössä aihetta tarkastellaan kirjallisuuskatsauksen ja dokumenttianalyysin keinoin sekä vahvistetaan laadullisella aineistolla. Viime vuosina monet suuret suomalaiset viljanostajat ovat kieltäneet puhdistamolietepohjaisten lannoitetuotteiden käytön sopimuspelloillaan. Tutkielmassa kartoitettiin asiantuntijahaastatteluiden avulla, miten tähän lopputulokseen päädyttiin sekä millainen suhtautuminen yrityksissä on uusiin kehitteillä oleviin puhdistusteknologioihin. Tutkimusta varten haastateltiin kolmen yrityksen edustajia tammikuussa 2020. Vastaukset analysoitiin sisällön analyysin keinoin. Puhdistamoliete ja sen käyttö on aineiston perusteella osa ympäristökonfliktien historiallista jatkumoa. Nykytutkimuksen valossa suomalainen puhdistamoliete on käsiteltynä turvallista käyttää. Useista tutkimuksista huolimatta kaikkien haitallisten aineiden pitkäaikaisia vaikutuksia erityisesti maaperään ei ole pystytty täysin kartoittamaan, sillä osa lietteestä löydettävistä haitallisista aineista on yhteiskunnassamme suhteellisen uusia yhdisteitä. Lietepohjaisten tuotteiden loppukäyttö on yhteiskunnallinen, taloudellinen ja ympäristökysymys, josta eri toimijoilla on eri intressit ja vaihtelevat näkemykset. Tutkimuksen perusteella viljanostajat suhtautuvat lietepohjaisiin tuotteisiin kielteisesti niiden kyseenalaisen maineen vuoksi. Yritykset korostivat, että heidän omat asiakkaansa eivät hyväksy lietepohjaisten tuotteiden käyttöä. Lisäksi haastatteluissa nousi ilmi huoli lietteen tutkimuksen tietoaukoista, koetut ihmisperäisten kierrätysravinteiden imagohaitat, sekä yritysten vastuullisuuden painopisteen sijoittuminen muualle kuin kierrätysravinteisiin. Pro gradu tutkielmassani esitän, että lietteen käsittelyn uudet teknologiat eivät tule yksin ratkaisemaan lietepohjaisten tuotteiden käyttöä maataloudessa, sillä viljanostajien kiinnostus kierrätysravinteiden käyttöön on vähäistä ja teknologiset erot käsittelymetodien välillä jäävät helposti epäselviksi.

Tämän tutkielman aiheena on vuosien 1863–64 valtiopäivien rautatiekeskustelu. 1860-luvun alussa rautatiet eivät olleet vielä vakiinnuttaneet asemaansa Suomessa, ja aiheesta keskusteltiinkin valtiopäivillä vielä vilkkaasti. Säätyjen tehtävänä oli päättää rakennettaisiinko Helsingistä Hämeenlinnaan 1862 rakennetulta radalta seuraavaksi rataa Tampereelle vai Lahteen. Valtiopäivillä keskusteltiin Suomen tulevaisuudesta ja siitä, miten rautatiet siihen sopisivat. Tutkimuskysymykseni ovat siis: Miksi valtiopäiville valitut säätyjensä edustajat näkivät rautatiet tärkeänä osana Suomen tulevaisuutta? Minkälaisia tarpeita niiden ajateltiin muuttuvassa maailmassa palvelevan? Päälähteenäni käytän säätyjen istuntojen pöytäkirjoja kyseisiltä valtiopäiviltä. Rautateiden rakentaminen oli pitkälti taloudellinen kysymys. Rautatiet olivat kallis investointi, ja toisaalta rautateiden avulla voitiin saavuttaa kaupankäynnin vilkastumista ja siten myös talouskasvua. Valtiopäivämiehet pitivät Suomea köyhänä maana, ja suurin osa koki, että rautateistä voisi olla avuksi Suomen talousahdinkoon. Nopeita voittoja ei kuitenkaan odotettu, vaan muutokset näkyisivät vasta kun enemmän ratoja olisi saatu rakennettua. Osa ajatteli, että rautateiden rakentaminen oli pois erityisesti maanviljelyksen auttamisesta. Maanviljelys olisi saatava jaloilleen ennen kuin voitiin rakentaa rautateitä. Valtiopäivien koolle kutsuminen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1809 asetti paineita edustajille saada muutosta ja uudistuksia aikaan. Keinot niiden aikaansaamiseksi vaihtelivat kuitenkin säädystä ja edustajasta toiseen. Rautatiekysymystä käsiteltiin valtiopäivillä pitkälti talousvaliokunnan mietinnön pohjalta. Siinä talousvaliokunta oli eritellyt eri ratalinjojen etuuksia ja vertaillut niitä toisiinsa. Argumentit Lahden radan puolesta koostuivat pitkälti siitä, että rataa voitaisiin jatkaa itään ja edelleen Pietariin, josta Suomella olisi ratayhteys muuhun Eurooppaan. Suomen vesireitit ulkomaille jäätyivät usein talvisin, joten tarve maayhteydelle oli suuri. Tampereen paremmuutta perusteltiin usein kotimaan yhteyksillä, ja erityisesti Tampereelta jatkettavan Pohjanmaan yhteydellä. Tampere oli myös Suomen tärkein teollisuuspaikkakunta, jonka yhteys rannikolle ja sitä myöten ulkomaille oli tärkeää viennin ja tuonnin kannalta. Valtiopäivillä keskusteltiin myös Turun ja Porvoon radoista, mutta niiden kannatus jäi säädyissä vähemmälle. 1860-luvulla valtiopäivien käytänteet eivät olleet vielä vakiintuneet, ja keskustelussa valtiopäivämiesten henkilökohtaisilla mielipiteillä oli paljon sijaa. Maan etu oli kuitenkin asia, jota kaikki kokivat ajavansa puolustamalla rautateitä. Maan edusta ei kuitenkaan käyty avointa keskustelua, ja edustajilla oli selkeästi eri mielipiteitä siitä, mihin suuntaan Suomea tulisi viedä, ja millä tavalla rautatiet istuisivat Suomen tulevaisuuteen.

The external nutrient load of the Archipelago Sea weakens the state of the sea. Gypsum is applied to fields in the catchment area because it has been found to reduce phosphorus leaching from fields. Gypsum treatment of fields is organised by the the Centre for Economic Development, Transport and the Environment (ELY) of Southwest Finland through "KIPSI-hanke" (GYPSUM Project). Participation in gypsum treatment is free of charge for farmers. To achieve water protection objectives, more farmers in the area should participate in gypsum treatment. I study what factors that influence the participation of farmers in the catchment area in gypsum treatment of their fields. The underlying motivation for this study was to promote gypsum treatment of fields and improve the state of the Archipelago Sea. My research is a qualitative interview study. My interview data consists of nine farmer interviews. In my analysis, I also use scientific and social research literature and other sources. I compare the interviewees' perceptions of the effects of gypsum with the information presented in the natural science literature. On the other hand, I will unpack social phenomena and events that affect farmers' perception of gypsum treatment and their activities. According to my observations, farmers' participation is influenced by knowledge about gypsum treatment, or the lack of thereof. Also, farmers' perceptions of the effects of gypsum treatment affect their participation decisions. Yield and yield impacts are at the heart when a farmer decides on participation in gypsum treatment, even though gypsum treatment is free of charge for the farmer. Based on my results, farmers' participation in gypsum treatment of their fields is promoted by available solid, experience based, research data on effects of gypsum, especially on the effects on yields. Agricultural advice also proved to be a factor influencing participation in gypsum treatment. At least some farmers would receive information on gypsum treatment of fields as part of other agricultural advice. According to my research, agricultural advisors' knowledge of the effects of gypsum was variable and partly incomplete. According to my research, expert and active gypsum advice would promote participation in gypsum treatment. The historical tensions between rural and urban areas, as well as tension between the implementors and targets of environmental projects, have an impact on farmers' attitudes towards the KIPSI-hanke. From the point of view of the rural population, unjust and top-down environmental projects will also hamper future projects if the design of projects does not consider the involvement of the rural population as participants of the projects, not only as targets of measures.

Nykymuotoiseen maatalouteen liittyy useita ympäristökestävyyden haasteita niin globaalilla kuin kansallisellakin tasolla. Nykyiselle ruoantuotannolle tyypillistä piirteitä ovat muun muassa riippuvuus kemianteollisista tuotantopanoksista, maatalousekosysteemien heikentynyt biodiver- siteetti sekä kasvintuotannon ja kotieläintuotannon eriytyminen toisistaan. Ruoan alkutuotanto aiheuttaa myös suurimman osan koko ruokajärjestelmän kasvihuonekaasupäästöistä, jotka puo- lestaan ovat merkittävä osa globaaleja ja kansallisia kokonaispäästöjä. Ruoantuotannossa kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu erityisesti maankäytöstä ja sen muu- toksista, kotieläinten ruoansulatuksesta ja lannankäsittelystä, typpilannoituksesta sekä suorasta ja epäsuorasta fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Päästöjä on kuitenkin mahdollista kompensoida varastoimalla ilmakehän hiilidioksidin hiiltä viljelymaiden hiilivarastoihin viljelykäytäntöjen avulla sekä tehostamalla kasvien yhteyttämän energian hyötykäyttöä maataloudessa. Agroekologisen symbioosin (AES) toimintamalli lisää maatalouden energia- ja ravin- neomavaraisuutta vähentäen tuotannon riippuvuutta ulkoisista energia- ja ravinnepanoksista. Toimintamallin keskiössä ovat biokaasun tuotanto ja typensitojanurmien viljely. Typensitojanur- met sopivat myös rehunurmiksi maitokarjalle ja maitokarjatuotannon lisääminen on keino lisätä typensitojanurmien viljelyä ja paikallista ruoantuotantoa kasviviljelyvaltaisella alueella. Tämän tutkimuksen taustana oli agroekologisten symbioosien teoria, ja tavoitteena oli sel- vittää biokaasun tuotannon ja maitokarjatalouden lisäämisen vaikutukset kasvintuotantovaltaisen maatalousalueen tuotos- ja hehtaarikohtaisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Tutkimus toteutettiin päästökertoimiin ja viljelymaiden hiilitasearvioihin perustuvana päästölaskelmana kahdelle mal- linnetulle tuotantosysteemille. Toinen systeemeistä edusti tyypillistä kasvinviljelyvaltaista Etelä- Suomalaista maatalousaluetta ja toinen oli skenaario, jossa samalle alueelle sovellettaisiin ag- roekologisen symbioosin toimintamallia ja lisättäisiin maitokarjataloutta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että skenaarion mukainen tuotantosysteemi vähentäisi tut- kitun alueen proteiinimääräisen ruokatuotoksen kasvihuonekaasupäästöjä 57 % ja energiamää- räisen 41 %. Skenaarioitu tuotantosysteemi ei vähentäisi hehtaarikohtaisia kasvihuonekaasupääs- töjä. Hehtaarikohtaiset päästöt kasvaisivat kuitenkin vain 4 % nykysysteemiin verrattuna.

Tässä tutkielmassa tarkastelen maatalouden rakennemuutoksen vaikutusta hevosenpitoon ja hevosiin liitettyihin merkityksiin Suomessa 1950–1980-luvuilla. Toisin sanoen tutkielman keskiössä on 1950-luvulta alkanut maatalouden koneellistuminen, ja siitä seurannut suomalaisen hevoskannan supistuminen ja työhevosten käytön väheneminen maataloudessa. Lähestyn aihetta mikrohistoriallisesta näkökulmasta tarkastelemalla hevoseen liitettyjä merkityksiä ja niiden muutoksia sekä aikalaisten julkisessa keskustelussa että henkilökohtaisissa kokemuksissa. Julkista keskustelua analysoin sanomalehtiaineistosta diskurssianalyysin keinoin ja kokemuksia tulkitsen muistitietoaineiston kautta. Teoreettisessa lähestymistavassa yhdistyvät kokemushistoria ja yhteiskunnallinen eläintutkimus. Sanomalehtiaineiston osalta keskityn työhevoseen liitettyjen merkitysten analysointiin. Keskustelusta tunnistan kolme diskurssia, joista kaksi ensimmäistä, välttämättömyyden ja suojelun diskurssit painottuvat ajallisesti 1950–1960-luvuille. Näissä diskursseissa korostuu luotto hevostyöhön, sen roolin tärkeys suomalaiselle kansantaloudelle sekä työhevoskannan suojelun tarpeellisuus. Kolmantena diskurssina tunnistan 1970-luvulta alkaen nousevan tarpeettomuusdiskurssin, jossa työhevosten merkitys sijoitetaan historiaan ja perinteisen hevostyön rooli nykyhetkessä ja tulevaisuudessa nähdään olemattomana. Samalla tavoin työhevosten merkitys korostuu muistitietoaineiston analyysissä, jossa tunnistan työhevoselle tarkemmin kolme roolia ihmisten muistoissa: työväline, työkumppani ja perheenjäsen. Hevosen merkitys korostuu erityisesti luopumisen kokemuksissa. Yhteistä aineistoille on hevostyön roolin sekä rodun kansallisuuden korostuminen hevosen merkityksen perustana. Muisteluissa merkityksenmuodostukseen liittyy kuitenkin voimakkaammin myös hevonen yksilönä sekä sen kanssa jaettu tunneside. Rakennemuutoksen kehityskulut näyttäytyvät muistiaineistossa suoraviivaisempina, kun taas sanomalehtiaineistossa korostuu tulevaisuudenkuvien epävarmuus.

Antimicrobial resistance (AMR) is an emerging global health threat with the growing number of antibiotic-resistant bacteria (ARB) having the alarming potential to return humanity to the pre-antibiotic era. Intensive animal production is globally one of the biggest sectors using antibiotics. It has been studied that fertilizing fields with animal manure spreads antimicrobial resistance genes (ARGs) in natural environments. The aim of this study was to determine the host range of three ARGs tetM, strB and qacE∆1 in soil and manure samples collected from a Finnish swine farm. In addition, the microbial communities in the same soil and manure samples were studied and compared. Six different sample types were taken, four from soil and two from manure. Soil samples included unfertilized soil, fertilized soil, soil two weeks after fertilization and soil six weeks after fertilization. Manure samples were taken from fresh and stored manure. Host range analysis was done by using Emulsion, Paired Isolation and Concatenation PCR (epicPCR). EpicPCR enables to link a gene of interest to the 16S rRNA gene of the bacterium that carries the gene in its genome. Microbial communities in soil and manure were analyzed and compared with the traditional 16S rRNA gene sequencing. Host range analysis with epicPCR revealed various bacterial genera as carriers for studied ARGs. Fertilized soil had the highest number of genera carrying the ARGs. This indicates that land application with animal manure increases the ARG load in soil. Microbial communities were found significantly different in soil and manure according to the 16S rRNA gene sequences. The results of epicPCR indicate that epicPCR has also potential for solid samples such as soil and manure as according to publications it has been mainly used for different water samples e.g., wastewaters. As a method epicPCR still requires optimization if applied for these sample materials in the future. A clear reduction in the number of genera carrying the ARGs was observed in six weeks after fertilization. Therefore, fertilizing fields only before cropping season, instead of fertilizing the fields year-round, might be one solution for reducing the ARG dissemination in soil in countries with high antibiotic consumption.

Suomi on sitoutunut tavoitteeseen, jossa vuotuinen kehitysyhteistyöhön suuntautuva raha vastaa 0,7 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Vuoden 1994 jälkeen Suomen bilateraalisen avun puitteissa maaseutukehitykseen suunnatut myönnöt ovat pudonneet alle kymmeneen prosenttiin Suomen virallisesta kehitysavusta. Julkisesta kehitysyhteistyöstä vuonna 2009 kansalaisjärjestöille menevä osuus oli 12,8%. Suomen virallinen näkemys maaseutusektorin tärkeydestä vaihtelee, jos ei vuosittain, niin hallituksittain. Pyrin selvittämään kansalaisjärjestöjen ja valtion suhteen toimivuutta, eli ovatko kansalaisjärjestöt täydentävä voima Suomen julkisessa kehitysyhteistyössä. Näkökulmana on maaseutusektori, jota pidetään avaimena köyhyyden ja nälän poistamisessa. Onko julkisen kehitysyhteistyön maaseudulle suuntautuvan rahamäärän suhteellinen pienentyminen saanut kansalaisjärjestöissä aikaan 'täydentävän reaktion'. Suomen kehitysyhteistyön tärkein tavoite on köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen vuoden 2000 vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Tutkimukseni primäärilähteitäni ovat kansalaisjärjestöjen vuosiraportit tai –kertomukset sekä hallituksen vuosittaiset kehitysyhteistyökertomukset sekä hallituksen kehityspoliittiset ohjelmat. Sekundaarilähteet ovat aiempaa tutkimusta ja aikalaiskirjoittelua. Näiden lisäksi haastattelin entistä kehitysyhteistyöministeriä Pekka Haavistoa sekä Kepan Helena Nevalaista. Aineistoa tutkittuani Kirkon Ulkomaanavun kohdalla maaseutusektorin osuus kehitysyhteistyöstä oli vuoteen 1999 asti aina yli 30% jonka jälkeen se on vaihdellut 15% ja 32% välillä, laskeutuen vuoden 2009 lukemiin eli 18%:iin. Karkeasti voin todeta Kirkon Ulkomaanavun maaseutusektorille menevän rahan suhteellisesti laskeneen koko tutkimusajanjaksoni ajan. Retoriikan kannalta KUA näkee itsensä täydentävänä, vastavoimana suhteessa valtioon. World Visionin voidaan sanoa pitäneen maaseutusektorille menevän rahamäärän suhteessa samana koko tutkimusajanjakson, ottaen huomioon organisaation huomattavan laajentumisen. Näin ollen kolmesta tutkimastani suomalaisesta kehitysyhteistyötä tekevästä valtion kumppanuusjärjestöstä ainoastaan Fida on kasvattanut maaseutusektorille suuntautuvaa rahamäärää suhteessa omaan varainkäyttöön. Hallituksen retoriikassa maatalous on noussut esille 2000-luvulla. Lehtomäen kaudella 2003 maatalous sai palstatilaa enemmän kuin aiemmin tutkimallani ajalla. Ennen Lehtomäkeä (2003-2007) ja Väyrystä (2007-2011) maaseutusektori ei ollut saanut erityismainintaa hallituksen kehitysyhteistyökertomuksissa. Hallituksen tematiikka on pääasiallisesti seurannut suurelta linjaltaan MDG1:tä, vaikkakaan vielä ennen 2000-luvun taitetta sitä ei oltu virallisesti kirjattu ohjelmiin. Ennen Lehtomäen MDG1-avausta kehitysyhteistyökertomusten osalta, köyhyyden lievittäminen/vähentäminen on ollut päätavoitteita listatessa aina ensimmäisenä tai toisena. Keskusta on tematiikassaan nostanut maaseudun lähemmäs keskiötä, mutta tutkimissani lukemissa sen sijoittuminen keskiöön ei juuri näy. Kansalaisjärjestöt eivät täydennä Suomen julkista kehitysyhteistyötä maaseutusektorin osalta. Toisaalta on selvää, että maaseudun rooli Suomen julkisen kehitysyhteistyön retoriikassa on kasvanut etenkin viime vuosina. Ei jäänyt epäselväksi, että kansalaisjärjestöt koetaan valtion kehitysyhteistyötä täydentävänä voimana, niin valtion julkaisuissa kuin kansalaisjärjestöpuolenkin julkaisuissa. Ristiriita on ilmeinen.