Browsing by Subject "maidontuotanto"
Now showing items 21-33 of 33
-
(2017)Microalgae are unicellular organisms with excellent nutritional composition, ability to efficiently produce biomass and low environmental demands. The use of microalgae in animal feeds is common in aquaculture and newly introduced to animal husbandry. There is a growing need for alternative protein feeds to diminish the environmental cost of feed production and competition with food production. This research examined if soy protein can be replaced with microalgal protein in concentrate feeding of dairy cows. The effect of protein source on feed intake, milk production, milk composition, amino acid intake and use in mammary gland as well as plasma metabolites were evaluated. The feeding experiment was conducted in the research farm of the University of Helsinki in the summer of 2014. The study design was a 4x4 Latin square with four multiparous ayrshire dairy cows and four different experimental diets (isonitrogenously soybean meal (Glycine max), Spirulina platensis, Chlorella vulgaris or 1:1 mixture of Chlorella and Nannochloropsis gaditana as protein feed). The experimental concentrates (12.5 kg/d) were based on cereals and molassed sugarbeet pulp. The cows were given grass silage ad libitum. The physiological feeding experiment lasted for 12 weeks, with four experimental periods of three weeks. Feed intake was recorded and samples of feed, milk, feces and blood were taken to determine the effect of the experimental feeds on the cows. Inclusion of microalgae lowered the intake of concentrate feeds, but overall dry matter intake remained unchanged as the intake of grass silage was increased. The only effect on milk production and milk composition was the slightly higher fat concentration of milk when microalgal feeds were fed. In plasma, acetic acid and free fatty acid concentrations were higher and insulin concentrations lower when feed included microalgae, and also the mammary metabolism of these metabolites was affected by the experimental diets. The results refer to slight changes in rumen fermentation and mammary gland metabolism when microalgae replaced soy in the feeds. The effects of different feeds on amino acid metabolism were minor. Based on mammary uptake-output ratio, the most limiting amino acid in all diets seemed to be methionine. Based on the results of this experiment, microalgal feeds are equal or even slightly superior to soy as a protein feed of dairy cows when it comes to nutritional composition and productive responses. Inferior palatability of microalgae compared to soy, high production costs of microalgal feeds and lack of systematic scientific research are nevertheless hindering the large-scale commercial use of microalgae in domestic animal feeds.
-
(2015)Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena on tehdä selvitys erilaisista investointilaskentamenetelmistä ja erityisesti reaalioptiomenetelmästä ja sen käytöstä maitotilan tuotantorakennusinvestoinnin riskien hinnoittelussa. Teoriaosuus koostuu investointilaskennan menetelmien esittelystä kirjallisuuden pohjalta. Tutkielman empiirisessä osuudessa tehdään katelaskelma esimerkkitilalle ja MTK:n Tyyppinavetta-hankkeen esimerkkien avulla määritetään maitotilan tuotantorakennuksen rakentamiskustannukset. Riskeiksi investoinnille, reaalioptiomenetelmää varten, määritetään maidon tuottajahinnan taso ja vaihtelu. Tuottajahintojen tarkasteluajanjakso on 1/2012 - 12/2014. Esimerkkilaskenta suoritetaan reaalioptiomenetelmää käyttämällä ja muuta-malla eri maidon tuottajahintatasolla, tuottajahinnan vaihtelusta määritetyllä epävarmuusprosentilla sekä eri lehmäpaikkamäärällä. Esimerkkien tulokseksi saadaan, kannattaako investointi käynnistää vai siirtää se myöhemmin toteutettavaksi, kun maidon hintariski otetaan huomioon. Tuloksena reaalioptiomenetelmälaskennasta saatiin, että esimerkkituotantorakennusinvestointi ei ole kannattava vuoden 2014 maidon tuottajahinnan keskiarvolla, ei vuosien 2012 - 2014 tuottajahinnan keskiarvolla, eikä useilla eri variaatioilla riskitasoja tai lehmäpaikkamäärää nostamalla. Investointi on kannattava riski huomioiden, mikäli maidon tuottajahinta olisi 0,49 €/l, jota se ei ole ollut koko tarkasteluajanjaksolla vuosina 2012 - 2014. Reaalioptiomenetelmä soveltuu hyvin maatalouden investointilaskentaan, sillä se on menetelmä, jonka avulla myös riskit saadaan hinnoiteltua ja otettua mukaan tarkasteluun, mikä on erityisen tärkeää isoja investointeja laskettaessa. Tutkimus on ajankohtainen sekä kiinnostava maitokiintiöiden poistumisen, maidon hintavaihtelun sekä tilakoon kasvun myötä.
-
(2020)The aim of supplementary protein feeding of dairy cattle is to increase dry matter intake and milk yield. In Finland, rapeseed (Brassica rapa L. oleifera, Brassica napus L. oleifera) is commonly used protein feed in animal nutrition. However, low self-sufficiency of supplemental protein and a changing climate increase the need to find alternatives for conventional protein feeds. Micro algae might be potential protein feed for dairy cattle. The aim of the study was to evaluate if protein feeding and replacing rapeseed meal by micro algae Spirulina platensis as a protein supplement affect feed intake, milk production and milk fatty acid composition of dairy cows. The study was conducted in the Viikki research farm of the University of Helsinki. Eight multiparous Finnish Ayrshire cows (186 d in milk on average) were used in balanced, replicated 4x4 Latin square with 21-d periods. There were four experimental concentrate feedings (12 kg/d). The control treatment was negative control without a protein supplement. Three other treatments were supplemented isonitrogenously with rapeseed meal, Spirulina or a mixture of rapeseed meal and Spirulina (1:1 on the crude protein basis). Cows were offered 2nd cut grass silage (D-value 656 g/kg dry matter) ad libitum and concentrates were given separately. In the study, protein supplementation tended to increase silage intake compared to control feeding. However, treatment had no effect on total dry matter intake. The substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased concentrate intake and it also tended to decrease milk protein yield. There was no difference in milk, ECM or milk fat yield between the treatments. In milk production, lack of response to protein feeding might be explained by a shortage of energy in the rumen due to low D-value of the silage. Because the diets were low in fat, there were only minor changes in milk fatty acid composition. Changes in milk fatty acid composition reflected the differences in the fatty acid composition of the protein feeds. Substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased stearic acid (end-product of oleic acid ruminal biohydrogenation) but increased palmitic and γ-linolenic acid proportion in milk fat. Spirulina lipid contains γ-linolenic acid more than conventional animal feeds. According to this study, it is possible to replace rapeseed meal by Spirulina partly or completely without a decrease in total dry matter intake or milk yield on separate feeding. However, in this study protein supplementation did not increase dry matter intake or milk yield of dairy cattle in mid-lactation.
-
(2020)The aim of supplementary protein feeding of dairy cattle is to increase dry matter intake and milk yield. In Finland, rapeseed (Brassica rapa L. oleifera, Brassica napus L. oleifera) is commonly used protein feed in animal nutrition. However, low self-sufficiency of supplemental protein and a changing climate increase the need to find alternatives for conventional protein feeds. Micro algae might be potential protein feed for dairy cattle. The aim of the study was to evaluate if protein feeding and replacing rapeseed meal by micro algae Spirulina platensis as a protein supplement affect feed intake, milk production and milk fatty acid composition of dairy cows. The study was conducted in the Viikki research farm of the University of Helsinki. Eight multiparous Finnish Ayrshire cows (186 d in milk on average) were used in balanced, replicated 4x4 Latin square with 21-d periods. There were four experimental concentrate feedings (12 kg/d). The control treatment was negative control without a protein supplement. Three other treatments were supplemented isonitrogenously with rapeseed meal, Spirulina or a mixture of rapeseed meal and Spirulina (1:1 on the crude protein basis). Cows were offered 2nd cut grass silage (D-value 656 g/kg dry matter) ad libitum and concentrates were given separately. In the study, protein supplementation tended to increase silage intake compared to control feeding. However, treatment had no effect on total dry matter intake. The substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased concentrate intake and it also tended to decrease milk protein yield. There was no difference in milk, ECM or milk fat yield between the treatments. In milk production, lack of response to protein feeding might be explained by a shortage of energy in the rumen due to low D-value of the silage. Because the diets were low in fat, there were only minor changes in milk fatty acid composition. Changes in milk fatty acid composition reflected the differences in the fatty acid composition of the protein feeds. Substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased stearic acid (end-product of oleic acid ruminal biohydrogenation) but increased palmitic and γ-linolenic acid proportion in milk fat. Spirulina lipid contains γ-linolenic acid more than conventional animal feeds. According to this study, it is possible to replace rapeseed meal by Spirulina partly or completely without a decrease in total dry matter intake or milk yield on separate feeding. However, in this study protein supplementation did not increase dry matter intake or milk yield of dairy cattle in mid-lactation.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Työ on kirjallisuuskatsaus, jossa käydään läpi uusimpia tutkimustuloksia subakuutin pötsiasidoosin vaikutuksista naudan terveyteen ja pohditaan näiden vaikutusten merkitystä suomalaisessa karjataloudessa. Subakuutti pötsiasidoosi (SARA, subacute ruminal acidosis) tarkoittaa kroonista tai oireetonta pötsin happamoitumista, joka voi aiheuttaa taloudellisia tappioita maidon- tai naudanlihan tuottajalle sekä heikentää eläinten hyvinvointia. Subakuutti pötsiasidoosi syntyy, kun rehu sisältää suuria määriä energiapitoista helposti sulavaa hiilihydraattia, johon pötsi ei ole ehtinyt tottua. Tällöin lyhytketjuisten eli haihtuvien rasvahappojen pitoisuus pötsissä nousee, jolloin pötsin pH laskee alle normaalin pH-arvon 6-7. Poikimisen yhteydessä, kun siirrytään ummessaolosta maidontuotantoon, naudalla on suurin riski sairastua subakuuttiin asidoosiin. Tällöin ruokinta muuttuu väkirehuja nostamalla usein liian nopeasti hyvin voimakkaaksi, jotta lievennettäisiin naudan kärsimää poikimisen jälkeisestä herumisesta johtuvaa negatiivista energiatasetta. Subakuutilla pötsiasidoosilla on useita vaikutuksia naudan terveyteen. Se aiheuttaa muutoksia pötsimikrobistossa ja heikentää kuidun sulatusta, jolloin nauta ei saa hyödynnettyä rehussa olevan kuidun sisältämää energiaa. Subakuutti asidoosi voi saada aikaan rumeniitin eli pötsin limakalvon tulehduksen sekä maksapaiseita. SARA yhdistetään usein myös maidon rasvaprosentin ja maitotuotoksen laskuun. Kliinisinä oireina voi subakuutin asidoosin vuoksi esiintyä laminiittia eli sorkkakuumetta ja sen aiheuttamaa ontumista. Tämä on sekä taloudellisesti että nautojen hyvinvoinnin kannalta merkittävä ongelma, jonka patogeneesistä on olemassa eri teorioita. Ruokahalun heikkeneminen ja krooninen tai satunnainen ripuli ovat myös yleisiä oireita. Muita subakuutin pötsiasidoosin vaikutuksia voivat olla myös mm. pötsin lievä laajentuminen eli puhaltuminen, verihyytymien aiheuttamista pienistä keuhkopaiseista johtuva sierainverenvuoto, polioenkefalomalasia tai juoksutusmahasairaudet. Ruokinnan hyvä suunnittelu on tärkein tekijä subakuutin pötsiasidoosin ehkäisyssä. SARA on lehmällä yleensä piilevä sairaus, jolloin sen diagnosointi on haastavaa. Tuottajan kannattaa seurata, esiintyykö karjassa esim. paljon ontuvia lehmiä, ovatko lehmät usein ripulilla tai onko maidon rasvaprosentti laskenut. Valitettavasti pötsiasidoosin täytyy usein mennä kuitenkin tarpeeksi vakavaksi ennen kuin selviä oireita tai taloudellisesti merkittävää tuotoksen laskua naudalla huomataan. Tämän sairauden tunnistusmenetelmiä olisi hyvä tulevaisuudessa kehittää niin nopeiksi ja varmoiksi, että niitä voitaisiin hyödyntää jokapäiväisessä kliinisessä työssä. Se todennäköisesti edellyttäisi kuitenkin pötsin pH:n pidemmän aikaista seurantaa. Koska Suomessa karjatilojen määrä vähenee ja yksikkökoko kasvaa koko ajan ja lehmät ovat korkeatuottoisempia kuin ennen, on myös subakuutin pötsiasidoosin tuomia ongelmia otettava nyt enemmän huomioon.
-
(2019)Efforts must be made to reduce greenhouse gas emissions from dairy and beef production in order to curb climate change. The aim of this study was to investigate the impact of milk yield, longevity, fertility and live weight of dairy cows, calf mortality and feeding of dairy cows on greenhouse gas emissions of dairy and beef production. The analysis was carried out by production systems and by the total bovine sector, with total annual milk and beef production in each scenario being constant. The research method used was the Global Livestock Environmental Assessment Model (GLEAM) based on Life Cycle Assessment (LCA) developed by FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations). Calculations were made using the GLEAM-i -tool. The results showed that greenhouse gas emissions from milk production fell as average milk yield increased, cow longevity improved and live weight decreased. Decreased calf mortality or improved fertility of dairy herds did not affect milk output. The focus of beef production varied between the milk system and suckler cow production in the scenarios, which also led to a shift of greenhouse gas emissions from one system to another. Total bovine sector emissions decreased as average milk yields increased, cow fertility improved, calf mortality decreased and dairy cows live weight decreased. Increasing the proportion of concentraits in dairy cattle feeding reduced the greenhouse gas emissions of milk. Regarding feeding results, it should be noted that the calculation does not include land use change or carbon capture in feed production. Based on this study, it is possible to reduce the greenhouse gas emissions of Finnish milk production and the main breeding goals of dairy cattle support the promotion of climate efficiency. The live weight of dairy cows should possibly be limited. However, the interconnectedness of milk and beef production should be taken into account and the changes in emissions in dairy and beef cattle should be monitored simultaneously.
-
(2015)Tutkielmassa tarkasteltiin stokastisen rintama-analyysin avulla suomalaisten tavanomaista tuotantotapaa harjoittavien maitotilojen teknistä tehokkuutta ja sen vaihteluita kirjanpitotiloilta vuosilta 2007–2012. Tuotosaggregaattina oli tilan kokonaissato rehuyksiköissä mitattuna. Panoksina olivat peltopinta-ala, kasvinviljelyn muuttuvat kustannukset määrällisiksi muunnettuina, kasvinviljelytyö sekä konepääoma. Tuotanto ilmensi likimain vakioskaalatuottoja. Tehokkuus oli eri mallispesifikaatioilla keskimäärin 0,7 tasolla. Vaihtelut olivat kuitenkin suuria ja joukossa esiintyi erityisen tehottomia tiloja. Tehokkuuden keskimääräinen taso laski hieman tutkimusajanjaksolla. Peltopanos selitti valtaosan sadonmuodostuksesta. Lannoitus ja kalkitus selittivät vaihtelusta toiseksi eniten. Teknisen tehokkuuden vaihtelua selitettiin havaintovuodella, eläintiheydellä, karja-kokoluokalla, nurmen viljelyosuudella, tilan maantieteellisellä sijainnilla, urakoinnin hankintamäärällä sekä päätoimisen viljelijän ikävuosilla. Suuri eläintiheys ja tilan sijainti maan keski- tai eteläosassa muodostuivat tärkeimmiksi tehokkuutta selittäviksi tekijöiksi. Nurmen vähäisempi osuus pellonkäytössä vaikutti tehokkuuteen positiivisesti osassa malleista. Viljelijän iän ja urakoinnin hankinnan tason yhteyttä tekniseen tehokkuuteen ei suoranaisesti havaittu. Keskimäärin 40 % virhetermistä jäi stokastisen vaihtelun osuudeksi. Tilakohtaisilla olosuhdetekijöillä on oletettavasti yhteys teknisen tehokkuuden tasoon. Yhdistetty tuotantorintama ei aggregointien takia huomioi riittävästi tilakohtaisia tekijöitä. Osa tehottomuutta selittävistä tekijöistä voitaisiinkin sijoittaa myös tuotantofunktioon ja ottaa siten heterogeenisuus huomioon. Teknisen tehokkuuden ja kustannustehokkuuden yhteyttä ei tarkasteltu. Maidontuotantoa kehitettäessä kasvintuotantoprosessi on merkityksellinen tekijä hajanaisen tilusrakenteen Suomessa.
-
(2016)Rakennekehityksen ja kiristyvän kansainvälisen kilpailun myötä maitotilojen on tehostettava toimintaansa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten maitotilojen teknistä tehokkuutta, tuottavuutta ja niiden muutosta ajassa. Tutkimustulosten perusteella etsittiin yhdistäviä ja erottavia selittäviä tekijöitä tilojen välillä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin panosorientoitua DEA-analyysia, joka laski kaikille tiloille tehokkuusluvut välille [0-1]. Lisäksi tutkittiin Malmquist-indeksin avulla tehokkuuden ja tuottavuuden muutosta ajassa. Tutkimusaineistona oli Luken (ent. MTT) kannattavuuskirjanpitoaineisto, joka sisälsi havainnot vuosilta 2007 – 2012. Kirjanpitoaineistosta karsittiin tutkimukseen 250 tilan joukko. Tulosten perusteella vuosittaiset tehokkuusluvut olivat pysyneet keskimäärin melko samana. Tukien vaikutus tehokkuuslukuihin oli suurin pohjoisimmilla tukialueilla (C2P, C3, C4). Luomutilat olivat tehokkaampia kuin tavanomaiset tilat mutta ilman tukia ei havaittu merkittävää eroa. Keskituotoksen noustessa tehokkuusluku kasvoi ja skaalatehokkuus nousi. Korkeimman eläintiheyden (yli 1,2 ey/ha) ja peltoviljelyn intensiteetin (yli 60 000 MJ/ha) havaittiin indikoivan suurinta tehokkuutta. Tutkimusajanjakson aikana tiloilla havaittiin teknologista kehitystä ja tuottavuuden nousua. Tilan omavaraisuuden laskiessa teknologisen kehityksen havaittiin olevan nopeampaa. Velkaisimmilla tiloilla tuottavuus kasvoi nopeiten. Tehokkuudelle ja tuottavuudelle voidaan löytää useita selittäviä tekijöitä, joita voidaan hyödyntää benchmarkingissa.
-
(2016)Rakennekehityksen ja kiristyvän kansainvälisen kilpailun myötä maitotilojen on tehostettava toimintaansa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten maitotilojen teknistä tehokkuutta, tuottavuutta ja niiden muutosta ajassa. Tutkimustulosten perusteella etsittiin yhdistäviä ja erottavia selittäviä tekijöitä tilojen välillä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin panosorientoitua DEA-analyysia, joka laski kaikille tiloille tehokkuusluvut välille [0-1]. Lisäksi tutkittiin Malmquist-indeksin avulla tehokkuuden ja tuottavuuden muutosta ajassa. Tutkimusaineistona oli Luken (ent. MTT) kannattavuuskirjanpitoaineisto, joka sisälsi havainnot vuosilta 2007 – 2012. Kirjanpitoaineistosta karsittiin tutkimukseen 250 tilan joukko. Tulosten perusteella vuosittaiset tehokkuusluvut olivat pysyneet keskimäärin melko samana. Tukien vaikutus tehokkuuslukuihin oli suurin pohjoisimmilla tukialueilla (C2P, C3, C4). Luomutilat olivat tehokkaampia kuin tavanomaiset tilat mutta ilman tukia ei havaittu merkittävää eroa. Keskituotoksen noustessa tehokkuusluku kasvoi ja skaalatehokkuus nousi. Korkeimman eläintiheyden (yli 1,2 ey/ha) ja peltoviljelyn intensiteetin (yli 60 000 MJ/ha) havaittiin indikoivan suurinta tehokkuutta. Tutkimusajanjakson aikana tiloilla havaittiin teknologista kehitystä ja tuottavuuden nousua. Tilan omavaraisuuden laskiessa teknologisen kehityksen havaittiin olevan nopeampaa. Velkaisimmilla tiloilla tuottavuus kasvoi nopeiten. Tehokkuudelle ja tuottavuudelle voidaan löytää useita selittäviä tekijöitä, joita voidaan hyödyntää benchmarkingissa.
-
(2011)Maatalousyrittäjä toimii muuttuvassa toimintaympäristössä, jonka muutokset asettavat yrittäjälle ja yritykselle haasteita ja vaatimuksia. Tuotantoteorian mukaisesti maatalousyrittäjän oletetaan maksimoivan voittoa ja/tai minimoimaan kustannuksia. Tavoitteen saavuttamiseksi yrittäjä sopeuttaa tuotosmääriään ja panoskäyttöään vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tuotantoteknologialla voidaan puolestaan vaikuttaa siihen, millaisia panoksia tuotoksen aikaansaamiseksi tarvitaan. Maidontuotannossa lypsyjärjestelmä on yksi keskeinen teknologiavalinta. Kannattavuus on Suomessa kriittinen tekijä maataloustuotannon kilpailukykyä ja pitkän ajan toimintaedellytyksiä ajatellen. Yhtenä merkittävänä tuotantokustannuksiin vaikuttavana tekijänä maidontuotannossa voidaan pitää keskimäärin korkeaa työkustannusta tuoteyksikköä kohden. Rakennekehityksellä tavoitellaan suurtuotannon etuja ja yksikkökustannusten alentamista. Yrityskoon kasvattamisen yhteyteen liittyy usein uuden tuotantoteknologian käyttöönotto. Uudella teknologialla ja siihen sijoitetulla pääomalla korvataan yhä kallistuvaa työpanosta. Uutta teknologiaa edustavat mm. automaattinen lypsyjärjestelmä. Keskeisintä kehityksessä on, että viljelijöiden on ollut mahdollista vähentää työn määrää tuotettua yksikköä kohti. Tämä on helpottanut tilakoon kasvua ja samalla on ollut mahdollista kasvattaa työmenekin silti olennaisesti kasvamatta. Ensimmäiset automaattilypsyjärjestelmät otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2000 ja vuoden 2009 lopussa niitä oli jo 563 laitetta yhteensä 465 maidontuotantotilalla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia asema- ja automaattilypsyä käyttävien tilojen tuottavuus- ja kannattavuuseroja ja miten investoinneilla pystytään korvaamaan työtä. Aineistona käytettiin maatalouden kannattavuuskirjanpitoaineistoa vuosilta 2005- 2008. Tutkimusaineistossa olivat mukana kaikki tilat, joilla tutkimusjakson alussa oli automaattinen lypsyjärjestelmä tai jotka siirtyivät siihen ajanjakson aikana. Automaattilypsytilojen vertailuryhmänä olivat maidontuotantoon keskittyneet samaan kokoluokkaan kuuluvat asemalypsytilat. Lypsyjärjestelmän valinnan maidontuottaja tekee omista lähtökohdistaan. Tässä tutkimuksessa tehty lypsyjärjestelmän taloudellinen valintaperusteiden tarkastelu osoittaa, että uuden teknologian käyttöönotto on haasteellista. Valinnan taustalla olevat odotukset eivät välttämättä toteudu ainakaan heti investoinnin jälkeisinä vuosina. Työn tuottavuus, määriteltynä työtuntia kohden tuotettuina maitokiloina, oli automaattilypsytiloilla parempi kuin asematiloilla. Pääoman tuottavuus, määriteltynä lypsykarjatalouden pääomaa (1000 €) kohti tuotettuina maitokiloina oli puolestaan asemalypsytiloilla parempi kuin automaattilypsytiloilla. Asemalypsytiloilla nettotuottavuus, työn sekä pääoman nettotuottavuudet olivat parempia kuin automaattitiloilla. Automaattitilojen kokonaistuottavuuden muutos oli 7,49 %, kun asematiloilla se oli vain 2,30 % tutkimusajanjakson aikana. Lehmää kohti työkustannukset pienenivät ja maksettujen korkojen määrät kasvoivat kummallakin lypsytavalla. Verrattaessa työkustannusten ja maksettujen korkomenojen muutosta voitiin havaita, että työkustannukset eivät automaattilypsytiloilla kuitenkaan pienentyneet niin paljon, että ne olisivat kattaneet maksettujen korkomenojen lisäyksen. Kannattavuuskertoimen perusteella kumpikaan tilaryhmä ei saavuttanut asettamiaan tavoitteita oman työn palkkavaatimuksen eikä oman pääoman korkovaatimuksen suhteen. Asemalypsytiloilla kannattavuus oli parempi ja yrittäjäntappio oli alhaisempi kuin automaattitiloilla.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Pihatoissa väkirehun jakoon käytettävä, takaa avoin kioskimalli sallii kioskissa olevan lehmän häirinnän. Häirinnän seurauksena lehmä saattaa keskeyttää kioskikäyntinsä. Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena oli selvittää menettääkö lehmä väkirehuaan kioskilla tapahtuvan häirinnän vuoksi, saavatko lehmät ylimääräistä väkirehua ajamalla muita pois kioskilta ja onko kioskilla tapahtuvalla häirinnällä yhteyttä maidontuotantoon. Tutkimuksessa oli mukana 42 lypsylehmää. Niiden käyttäytymistä kahdella kioskilla seurattiin yhteensä 54 tunnin ajan. Tutkimuksen aikana havaittiin käynnin usein keskeytyvän häirinnän vuoksi kioskin annosteltua lehmälle väkirehua. Tällöin väkirehua jäi useammin syömättä kuin tapauksissa, joissa lehmä sai syödä väkirehunsa rauhassa. Toisen lehmän väkirehun syönnin keskeyttänyt lehmä sai ylimääräistä väkirehua menemällä itse seuraavana kioskiin 63 %:ssa keskeytyksistä. Häirinnällä ja tuotoksella ei havaittu yhteyttä tutkimuksessamme.
-
(2023)Vasikan syntymäpaino kuvastaa sikiön tiineysajan kasvua. Vasikan syntymäpainoon vaikuttavat useat eri tekijät, joita ovat esimerkiksi vasikan sukupuoli ja rotu, emän poikimakerta sekä tiineyden kesto. Syntymäpainolla on todettu olevan vaikutuksia niin poikimiseen kuin sen jälkeiseen tuotoskauteenkin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vasikan syntymäpainoon vaikuttavia tekijöitä sekä syntymäpainon vaikutuksia poikima-avun tarpeeseen sekä emän maitotuotokseen. Tutkimuksessa käytetty data on peräisin Viikin tutkimustilan karjasta vuosilta 1997–2022. Tilastollisessa analyysissä käytettiin pääasiassa varianssianalyysiä, regressioanalyysiä ja ristiintaulukointia. Varianssianalyysiä varten syntymäpainot jaettiin neljään kvartiiliin, kun taas poikimavaikeutta kuvasi kaksi luokkaa: ilman apua ja avustettu poikiminen. Vasikan sukupuolella ja rodulla sekä emän poikimakerralla oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus vasikan syntymäpainoon. Sonnivasikat olivat keskimäärin 2,9 kg painavampia kuin lehmävasikat, ja ayrshire-rotuiset vasikat olivat kevyempiä kuin holstein-rotuiset vasikat. Emän 305 päivän maitotuotos suureni vasikan syntymäpainon kasvaessa. Ensikoiden maitotuotos lisääntyi kolmanteen painokvartiiliin (syntymäpaino kvartiilissa kolme: 42,1–46 kg) asti. Poikima-avun tarpeen ja ensikoiden maitotuotoksen välillä oli positiivinen yhteys, sillä poikima-apua saaneiden ensikoiden 305 päivän maitotuotos oli noin 400 kg suurempi kuin niiden, joita ei avustettu. Tämä johtuu todennäköisesti vasikan painon ja maitotuotoksen yhteydestä. Suuri syntymäpaino viittaa istukan suurempaan painoon, jolloin estrogeenia ja istukan laktogeenia erittyy enemmän. Nämä hormonit lisäävät maitorauhasten kehitystä, jolloin emän maitotuotos lisääntyy. Vasikan syntymäpainon ja 305 päivän maitotuotoksen välillä oli positiivinen yhteys. Kuitenkin suurten vasikoiden syntymä lisäsi poikimavaikeuden mahdollisuutta. Poikimisen avustamisella ei todettu olevan vaikutusta useamman kerran poikineiden lehmien seuraavan tuotoskauden maitotuotokseen.
-
(2010)Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella maidontuottajien yrittäjyyttä ja resurssien käyttöä sekä näissä tapahtuneita muutoksia vuosien 2003 ja 2009 välillä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella millaisia yrittäjäryhmiä löytyy resurssien ja yrittäjyyden suhteen. Tutkimus jakautui rakenteellisesti teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoriaosassa esiteltiin tutkimuksen kohteena oleva alue, Etelä-Pohjanmaa ja tutkimuksen keskeiset käsitteet sekä käsiteltiin yrittäjyyden teoriaa. Lisäksi teoriaosassa käytiin läpi maitotilayrittäjien toimintaympäristöä ja resursseja. Empiirisen osan kohderyhmänä olivat Etelä-Pohjanmaan sekä Pohjanmaan alueeseen kuuluva Kyrönmaan seutukunnan maidontuotantotilat. Tutkimuksen empiirisessä osassa käytettiin vuonna 2003 ja vuonna 2009 hankittuja aineistoja. Molemmat aineistot hankittiin postikyselyllä. Vuoden 2009 kyselyn saaneista yrittäjistä osa oli vuoden 2003 kyselyn saaneita yrittäjiä, minkä lisäksi otosta täydennettiin satunnaisotannalla. Lopullisessa aineistossa vuonna 2003 oli 191 tilaa ja 258 tilaa vuonna 2009. Tutkimusote oli kvantitatiivinen ja aineiston analysoinnissa käytettiin ensi sijassa faktori- ja ryhmittelyanalyysiä. Tutkimuksessa yrittäjyyttä tarkasteltiin maitotilayrittäjien työhön liittyvien arvojen, maatilaa kos-kevan tavoitteellisuuden ja yrittäjyysmotivaation avulla. Tarkastelu tehtiin faktorianalyysin avulla. Merkittävimmiksi faktoreiksi osoittautuivat Kasvu, Osaaminen, Vapaa-aika, Tuotannon jatkuvuus, Sosiaalinen arvostus, Karjan kehittäminen ja Haasteellisuus. Suuria muutoksia yrittäjyydessä vuo-sien 2003 ja 2009 välillä ei kuitenkaan löytynyt. Resurssien osalta tutkimuksen tulokset osoittavat keskimääräisen viljelmä- ja karjakoon kasva-neen tarkastelujaksolla. Lisäksi lehmien keskituotos oli noussut. Suurissa karjakokoluokissa maidon keskituotos oli pieniä karjakokoluokkia suurempi. Myös nuorten yrittäjien osuus viljelijöistä oli hie-man kasvanut ja sen mukana yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen taso. Maitotiloilla oli investoitu aktiivisesti, sillä 95 % kyselyyn vuonna 2009 vastanneista tiloista oli investoinut viimeisen viiden vuoden aikana. Tiloilla oli investoitu erityisesti koneisiin, rakennuksiin ja peltoon. Näihin investointikohteisiin aiotaan myös lähitulevaisuudessa panostaa eniten. Laajenta-mista eniten rajoittaviksi tekijöiksi yrittäjät nimesivät pellon saatavuuden, vallitsevan maatalouspoli-tiikan, ajan riittävyyden ja riskin suuruuden. Yrittäjätoimintaa tutkittiin ryhmittelyanalyysillä. Ryhmittelyanalyysin muuttujina käytettiin yrittä-jyyden kuvaamisessa faktorianalyysissä saatuja faktoripisteitä sekä yrittäjiä että resurssia kuvaavia muuttujia. Vuoden 2009 aineistosta saatu ryhmittelyanalyysin tulos poikkeaa vuoden 2003 tulokses-ta, koska vuoden 2009 ryhmissä resurssit ja yrittäjyys kuvasivat yrittäjätoimintaa selkeämmin kuin aikaisempana tarkasteluajankohtana. Lisäksi vuoden 2009 ryhmissä kävi ilmi yrittäjien elinkaaren vaikutus tuloksiin siten, että yrittäjät voitiin nimetä Jatkajiin, Kehittäjiin, Nykytuotannolla jatkaviin ja Jäähdyttelijöihin.
Now showing items 21-33 of 33