Browsing by Subject "maito"

Norovirus on suurin yksittäinen ruokamyrkytysepidemioiden aiheuttaja maailmalla, ja Suomessakin vahvistettiin viime vuonna yli 3000 tartuntaa. Yleisin viruksen leviämismuoto on suoraan ihmisestä toiseen, mutta tartunnan voi saada myös elintarvikkeiden välityksellä. Elintarvikkeista suurimman riskin aiheuttavat ne tuotteet, jotka nautitaan sellaisenaan ilman virusta tuhoavaa kuumennusta. Tällaisia riskituotteita ovat esimerkiksi marjat, joita käytetään usein kuumentamattomina heti nautittavaksi tarkoitettujen smoothieiden valmistuksessa. Smoothiet ovat olleet kasvavassa suosiossa viime vuosikymmenen aikana, ja myös norovirustartuntoja on voitu yhdistää marjasmoothieiden nauttimiseen. Tutkimuksessamme halusimmekin selvittää, kuinka hyvin norovirus säilyy maitopohjaisissa marjasmoothieissa ja onko maidolla vaikutusta säilyvyyteen. Tutkimusaineistona olivat hiiren norovirus, jolla smoothiet kontaminoitiin, sekä soluviljelyssä käytetyt hiiren makrofagit (RAW-solut). Hiiren norovirus toimii ihmisen noroviruksen malliviruksena, koska ihmisen norovirusta ei pystytä vielä rutiininomaisesti viljelemään. Soluviljelyllä saadaan selville olennaista tietoa viruksen infektiivisyydestä. Smoothieita valmistettiin vadelmasta ja mustikasta, maidolla ja ilman, ja niitä säilytettiin joko tunti huoneenlämmössä (21 °C) tai 24 tuntia 37 °C:ssa. Tämän lisäksi tutkimme pidemmän säilytysajan (21 pv) vaikutusta hiiren noroviruksen virusgenomimäärään sekä viruksen infektiivisyyteen. Pidempi säilytys tehtiin jääkaapissa puskuriliuoksessa. Virusmäärät selvitettiin TCID50-menetelmällä 96-kuoppalevyille tehtävien laimennoksien avulla. Soluviljelyssä infektoituneet solut tunnistettiin muuttuneesta ulkomuodosta eli sytopaattisesta efektistä. Epäselvissä tilanteissa virusgenomimäärä tarkistettiin reaaliaikaisella käänteiskopiointi PCR:llä (RT PCR). Lyhyen säilytysajan tulosten tilastollista merkitsevyyttä analysoitiin Kruskal Wallis -testillä. Tuloksista selvisi, että hiiren norovirus säilyy hyvin maitopohjaisissa smoothieissa: jopa paremmin kuin kontrolliliuoksessa (PBS) ja maidottomassa smoothiessa. Vuorokauden aikana 37 °C:n säilytyksessä TCID50-arvot laskivat kaikissa liuoksissa yli 80 % verrattuna tunnin säilytykseen huoneenlämmössä. Lyhyen säilytysajan smoothie- ja kontrollinäytteiden tulosten välillä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä. Pidemmässä jääkaappisäilytyksessä viruksen genomikopioiden määrä ja TCID50-arvot laskivat puskuriliuoksessa puoleen. Koska ihmisen norovirus on hiiren norovirusta kestävämpi, voidaan sen olettaa säilyvän kyseisissä säilytysoloissa vielä paremmin. Marjasmoothie voi siis toimia elintarvikeperäisten norovirusepidemioiden aiheuttajana, jos esimerkiksi siihen käytetyt kuumentamattomat marjat ovat saastuneet. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta saataisiin selville, mitkä maidollisen marjasmoothien ainesosat vaikuttavat noroviruksen säilyvyyteen ja miten ne vaikuttavat.

Utaretulehdus eli mastiitti on yksi yleisimmistä tuotantoeläimiä hoitavan eläinlääkärin kohtaamista sairauksista. Eläinlääkärin tulisi hoitaa utaretulehdus maitonäytteen viljelytuloksen perusteella. Monet eläinlääkärit viljelevät näytteet ja suorittavat bakteeridiagnostiikan itse omalla vastaanotollaan, jolloin tulokset saadaan mahdollisimman nopeasti. Maitonäyteviljelyitä tehdään praktiikassa erityisesti viikonloppuisin, jolloin näytettä ei voi viljellä muualla. Eläinlääkäreiden valmiudet maitonäytteiden diagnostiikkaan vaihtelevat huomattavasti johtuen esimerkiksi vastaanoton varustelusta, henkilökohtaisesta kiinnostuksesta asiaan sekä praktiikan vilkkaudesta. Diagnostiikan laadussa on tämän vuoksi huomattavia poikkeamia. Diagnostiikan laatua ei kontrolloida tällä hetkellä mitenkään, eikä ole olemassa minimivaatimuksia bakteriologisen diagnostiikan tasolle. Laadunvarmistukseen ei praktiikkaolosuhteissa ei ole kiinnitetty juurikaan huomiota. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten laadukasta praktikkojen tekemä mastiittiviljely on heidän arkityössään käyttämillä menetelmillä. Tämänkaltaista tutkimusta ei ole tehty aiemmin Suomessa. Viitteitä ei löytynyt myöskään ulkomaisista julkaisuista. Tutkimuksen kulku oli samankaltainen kuin laboratorioille tehdyissä interkalibrointitutkimuksissa. Tutkimukseen osallistuville eläinlääkäreille lähetettiin neljä maitonäytettä, joihin oli istutettu yleisimpiä utaretulehdusbakteereja. Eläinlääkärit palauttivat viljelytulosten mukana kyselykaavakkeen omista viljelykäytännöistään sekä laadunvarmistukseen liittyvistä asioista. Yhteensä 30 eläinlääkäriä ilmoitti halukkuutensa osallistua ja heistä 28 lähetti vastauksensa. Vastaukset olivat hyvin eri tasoisia, osan päästessä lajitasolle ja osan pyrkiessä erottamaan esimerkiksi stafylokokit kolibakteereista. Myös käytetyissä menetelmissä oli runsaasti vaihtelua ja menetelmien valinta osin satunnaista. Laadunvarmistukseen ei kiinnitetty paljonkaan huomiota. Stafylokokit tunnistettiin parhaiten ja niiden osalta tulokset olivat hyvät. Kokonaisuudessaan tulokset olivat kohtalaisia. Praktiikassa tapahtuva bakteriologinen diagnostiikka kaipaa yhdenmukaistamista sekä ohjeistusta praktiikkaolosuhteisiin soveltuvasta laadunvarmistuksesta. Näin parannettaisiin tulosten luotettavuutta ja tuotettaisiin karjanomistajille tasavertaisia palveluita. Eläinlääkärin tulee kertoa karjanomistajalle, että praktiikassa tapahtuva viljely poikkeaa laadultaan laboratoriossa tehdystä, jotta karjanomistaja voi halutessaan toimittaa rinnakkaisnäytteen laboratorioon. Näytteen analysointi on aina subjektiivista, joten laboratorioidenkin tekemässä diagnostiikassa on tietty virhemarginaali. Äkillisissä, vakavissa utaretulehdustapauksissa praktikon itse suorittama maitonäytteen viljely voi olla eläimen hoidossa ratkaisevan tärkeä.

Although its importance has decreased, milk is still an important part of Finnish food culture. Ethical and climate reasons have caused a decrease in the use of milk in the recent years, as milk production impacts the environment significantly. The purpose of this research was to find out what kind of role milk has played and still plays in Finnish society. An analysis of the “Yhteishyvä” magazines between the years 1950–2022 was conducted to find out what kind of milk related content is in the magazines and how the use of milk has changed over the years. Milk has previously been studied, for example, from the perspectives of consumption and nutrition while, in this study, magazines were chosen as the research material, because by studying them one can access both the past and present time, and milk has not yet been studied from this perspective. A total of 98 of Yhteishyvä magazines were selected as material, in which 95 articles, 42 advertisements and 31 food recipes were examined in detail. The material was collected from the microfilms of the National Library and the newspaper collections of the Pasila Main Library. The milk related themes found in the data were analyzed with data-driven content analysis using thematization. The practices related to milk were analyzed by applying practice theory. Themes of milk production, food culture, health and responsibility were found in Yhteishyvä magazines. In the production theme, the appreciation and mechanization of livestock farms were emphasized, while in the food culture theme, selling, consumption, everyday life and food trends were found. In the health theme, hygiene was initially emphasized, and since the 1970s, special diets were discussed increasingly. Responsibility contents were found in the 21st century magazines. Elements of practice theory found in the magazines were materials, skills, and meanings. Materials such as milk packaging became more hygienic over the years. Competences, like information about the health or environmental effects of milk, was increased. Among the meanings, the importance of milk was emphasized especially earlier on because milk was considered central to Finland's self-sufficiency. The change in the contents of the magazines can be seen as describing the general milk related trend in Finland. Although the importance of milk decreased over the years, it is still a strong part of Finns’ everyday practices.