Browsing by Subject "maitotuotos"

Lehmä on suuren osan tuotoskaudestaan tiineenä. Tuotantokautta edeltävä vasikka vaikuttaa erityisesti alkutuotoskauden maitotuotokseen, mikäli poikimisessa on ollut vaikeuksia. Toisaalta loppulypsykauden tuotokseen vaikuttaa kohdussa kehittyvä sikiö, joka vie osan emän energiaresursseista. Tässä pro gradu -tutkielmassa on tavoitteena tutkia sikiön ja tuotoskautta edeltävän vasikan vaikutuksia emän maitotuotokseen tuotosseuranta- ja polveutumistietojen avulla. Aineisto saatiin Faba Osk:lta ja se sisälsi suomalaiset vuosina 2005–2011 syntyneet, vähintään kolmesti poikineet ayrshirelehmät sekä niiden ayrshirevasikat. Koko aineiston käsittely tehtiin R-ohjelmoinnin piirissä. Sikiön ja vasikan sukupuolen vaikutusta eri tuotoskauden vaiheissa, ja vaikutuksia maidon laatuun tutkittiin mallilla, jossa oli mukana systemaattiset kiinteät tekijät (karja, vuosi, vuodenaika ja tyhjäkauden pituus) ja lisäksi mukaan otettiin sikiön ja edeltävän vasikan sukupuolet. Edeltävän vasikan syntymäpainon ja sikiön tulevan syntymäpainon vaikutusta tutkittiin osa-aineistolla, jossa oli mukana punnitustulokset. Tämän osa-aineiston koko oli noin 12 % koko aineiston koosta. Geneettisten analyysien avulla tahdottiin tarkentaa vaikutusten esilletuloa sekä löytää mahdollinen emän maternellivaikutus sikiöstä kehittyvän vasikan syntymäpainoon ja toisaalta sikiön isän paternellivaikutus sikiön kautta lehmän maitotuotokseen. Geneettinen analysointi suoritettiin bayeslaisella MCMC-menetelmällä. Sikiön sukupuolella on pieni, mutta tilastollisesti merkitsevä vaikutus emän maitotuotokseen. Vaikutus oli havaittavissa koko tuotoskaudella ja lopputuotoskaudella, jolloin sikiö kehittyy kohdussa nopeammin. Lehmäsikiö lisäsi ensimmäisen tuotoskauden 305 päivän tuotosta 25,3 kg, toisella tuotoskaudella 25,6 kg. Edellisen vasikan sukupuolen vaikutus alkavaan tuotoskauteen oli ennakko-odotuksista poiketen päinvastainen kuin sikiöllä: sonnivasikan poikiminen paransi alkavan tuotoskauden tuotosta molemmilla tuotoskausilla, tosin vaikutusta ei havaittu ensimmäisen tuotoskauden alussa. Sonnivasikan poikiminen tuotti ensimmäisellä lypsykaudella 14,3 kg enemmän maitoa kuin lehmävasikan, toisella tuotoskaudella 55,1 kg. Maidon laatuun sikiön ja edeltävän vasikan vaikutukset olivat hyvin pieniä. Painokilon lisäys sikiön tulevaan syntymäpainoon nosti emän maitotuotosta lineaarisesti molemmilla tuotoskausilla. Edeltävän vasikan syntymäpainon kilon lisäys nosti alkavan tuotoskauden maitotuotosta kiihtyvästi. Painon vaikutuksen lisääminen analysoitavaan malliin peitti kaikissa analyyseissa sukupuolen vaikutuksen, mikä viittaa siihen, että ainakin osa sukupuolen vaikutuksesta johtuu nimenomaan sukupuoleen liittyvästä painoerosta. Sikiöstä kehittyvän vasikan syntymäpainon periytymisaste oli 0,22. Emän maternellivaikutusta ei aineistosta kyetty löytämään. Sikiön sukupuoli oli mallissa merkitsevä, ja lehmävasikan syntymäpaino oli 1,82 kg sonnivasikkaa alhaisempi. Lehmän oma geneettinen vaikutus maitotuotokseensa oli periytymisasteeltaan 0,24-0,28, sikiön isän vaikutukselle löydettiin 0,034:n periytymisaste. Sikiön isä siis vaikuttaa lehmän maitotuotokseen paternellivaikutuksen kautta ja sonnivalinnalla voidaan vaikuttaa lehmän maitotuotokseen.

The aim of this study was to investigate the effects of blue lupin supplementation on rumen fermentation and milk production responses of cows fed grass silage diets. The study was conducted at Viikki research farm of the University of Helsinki in spring 2013. In the experiment, eight multiparous Ayrshire cows were used, and four of them were fitted with rumen fistula. The average days in milk was 111 (± 29,3). The experiment was conducted as duplicated 4 × 4 Latin squares. The treatments used were four supplementary protein concentrates: control (without protein supplement), rapeseed meal, rapeseed/blue lupin mixture and lupin meal. The protein concentrates were prepared to contain isonitrogenous amounts of protein. Concentrates were fed at a rate of 12 kg/day and grass silage was fed ad libitum. Protein supplementation increased dry matter (DM) intake and milk production. Replacement of rapeseed meal with blue lupin reduced DM intake and milk production. Cows on protein supplemented diets had higher energy corrected milk yield than cows on control diet. Milk fat composition was lower with protein supplemented diets than control diet. Replacement of rapeseed meal with blue lupin meal increased milk fat concentration in milk. Milk urea and rumen ammonia concentrations were higher in protein supplemented than control diet. Rumen ammonia concentration also increased when rapeseed meal replaced blue lupin. Protein supplementation increased concentration of volatile fatty acids in the rumen fluid. Milk fatty acids were less saturated and contained more mono- and polyunsaturated fatty acids on protein supplemented diets than control diet. Replacement of rapeseed with blue lupin reduced concentration of polyunsaturated fatty acids in milk. Feeding mixture of rapeseed and lupin meal reduced concentration of polyunsaturated fatty acids when compared with the average of rapeseed or lupin meal. In protein supplemented diets, palmitic acid (C16:0) in milk was significantly lower and stearic acid (C18:0) significantly higher than on control diet. Conjugated linoleic acid (CLA cis-9, trans-11) content increased with protein supplemented diet, but replacing rapeseed meal with lupin reduced it. When rapeseed was replaced with blue lupin a linolenic acid (C18:3n-3) content was decreased. There were not any big differences in milk fatty acid composition between the diets supplemented with lupin or rapeseed meal. This study showed that blue lupin can be used as protein supplement for dairy cows, but milk production responses are not as good as with rapeseed meal.

During early lactation diet is usually rich in protein to stimulate and support milk production. Increased milk production has been connected with negative energy balance and impaired fertility. The aim of this study was to investigate the effects of concentrate crude protein (CP) level to dairy cow silage intake, milk production and energy balance in early lactation. The study was conducted in the experimental barn of MTT Agrifood Research Finland in Maaninka. The experiment started at October 2013 and finished at April 2014. The experiment lasted 70 days starting from parturition day. Fifty-five primiparous or multiparous Holstein and Ayrshire cows were allocated to one of three different CP levels in concentrate (149, 179 or 200 g/kg DM) after parturition. Concentrate allowance was 9 or 13 kg. Silage was fed ad libitum through an individual feeding system. Animals were weighed daily. Body condition score (BCS) was determined when blood samples were taken at 10 days before parturition and 7, 21, 42 and 63 days after parturition. The data were subjected to analysis of variance using the SAS MIXED procedure. Concentrate CP level did not affect silage intake or energy balance. Amino acids digestible from small intestine increased when CP level increased. Increasing CP content of concentrate tended to increase milk and protein yields suggestively. Milk protein yield and milk urea increased when concentrate CP level increased. Concentrate CP level had no significant effect on blood NEFA, BHBA, 3-MH or glucose concentration. There were no significant effects on live weight or BCS change throughout the experiment. Results of this experiment indicate that increasing concentrate CP level improves milk and protein yield in early lactation. In this experiment concentrate CP level did not affect silage intake or energy balance.

Palkoviljojen ja viljojen seoskasvustosta tehdyt kokoviljasäilörehut ovat kiinnostavia, koska niiden avulla voidaan pienentää teollisten typpilannoitteiden tarvetta, parantaa maan kasvukuntoa, monipuolistaa viljelykiertoa ja lisätä kuiva-ainesadon määrää. Valkolupiini koetaan houkuttelevaksi kotimaisen palkokasvivalikoiman laajentamistarpeen vuoksi. Seosviljely säilörehuksi mahdollistaa Suomen olosuhteissa pitkän kasvukauden vaativan valkolupiinin sadonkorjuun. Tässä tutkimuksessa verrattiin, saavutetaanko valkolupiinia sisältävän vehnäsäilörehun (LVN) käytöllä positiivisia tuotantovaikutuksia vehnäsäilörehuun (VN) nähden, kun rehuja syötettiin seoksena (40 % kuiva-aineesta (ka)) toisen niiton nurmisäilörehun (N) kanssa. Kontrolliruokinnan ainoa karkearehu oli N-säilörehu. Tutkimus kuului Luonnonvarakeskuksen (Luke) Nurmet rahaksi -hankkeeseen. Koe toteutettiin 2-jaksoisena cross over -mallilla ja kokeessa oli 41 alkutuotoskauden lehmää kolmella eri seosrehuruokinnalla (väkirehun osuus keskimäärin 46 % seosrehun ka:ssa). Rehujen tuotantovaikutusta tutkittiin syönnin, maitotuotoksen, maidon pitoisuuksien ja elopainon muutoksen perusteella. Hypoteesina oli, että nurmisäilörehusta voidaan korvata osa vehnäsäilörehulla lehmän tuotoksen tai elopainon heikkenemättä, ja lupiini-vehnäsäilörehun käytöllä voidaan lisätä lehmän maitotuotosta vehnäsäilörehuun verrattuna. Lehmien maitotuotokset, elopainot ja syöntimäärät mitattiin päivittäin. Keruuviikoilla maitonäytteet otettiin kahtena peräkkäisenä päivänä ja rehunäytteet kerättiin seosrehun teon yhteydessä. Kokeen säilörehut olivat hyvin säilyneitä. VN-rehu oli muita säilörehuja kuivempaa ja se sisälsi enemmän tärkkelystä kuin LVN-rehu. Lupiinin osuus seoskasvustossa jäi pieneksi (17 % ka:ssa). N-ruokinnalla kuiva-aineen kokonaissyönti oli pienempi kuin kokoviljaruokinnoilla, ja sitä kautta orgaanisen aineen, tärkkelyksen, neutraalidetergenttikuidun, muuntokelpoisen energian ja ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen päiväsaannit jäivät pienemmäksi. Lehmät söivät VN-rehua enemmän kuin LVN-rehua. Kokoviljaruokinnoilla maidon valkuaistuotos ja -pitoisuus olivat suurempia kuin N-ruokinnalla. LVN-ruokinnalla valkuaistuotos oli pienempi kuin VN-ruokinnalla. N-ruokinnalla rehun muuntosuhde (energiakorjattu maitotuotos (EKM) /kg ka) oli parempi, mutta typen hyväksikäyttö (maidon N/rehun N) oli heikompi kuin kokoviljaruokinnoilla. N-ruokinnalla lehmät myös menettivät elopainoaan eli käyttivät kudosvarastojaan tuotantoon. Tulosten perusteella 2.niiton nurmisäilörehun kuiva-aineesta voidaan korvata 40 % vehnäsäilörehulla ilman, että lehmän tuotos tai elopaino heikkenee. Lupiinin mukana olo (LVN) ei vaikuttanut positiivisesti tuotokseen verrattuna VN-ruokintaan, syynä voi olla lupiinin pieneksi jäänyt osuus ruokinnassa.