Browsing by Subject "minäkäsitys"

Oppiminen on kokonaisvaltainen prosessi, johon vaikuttavat kognitiivisten tekijöiden lisäksi emotionaaliset ja sosiaaliset tekijät. Oppimisvaikeudet vaikuttavat oppilaiden psykososiaaliseen kehitykseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää yhteyksiä matemaattisten oppimisvaikeuksien, minäpystyvyyden ja minäkäsityksen välillä. Tutkielmassa otettiin myös huomioon mahdollinen sukupuolen vaikutus. Tutkimuksessa kehitetään keinoja tukea oppilaiden minäpystyvyyttä ja minäkäsitystä. Aiemmissa tutkimuksissa on ristiriitaista näkemystä, miten oppimisvaikeudet heikentävästi oppilaiden minäpystyvyyteen ja minäkäsitykseen. Minäpystyvyys voidaan määritellä Banduran (1986) mukaan yksilön kokemukseksi, miten hän suoriutuu jollain elämän osa-alueella. Minäkäsitys taas on ihmisen suhteellisen pysyvä näkemys omasta itsestään. Minäpystyvyys ja minäkäsitys ovat yhteydessä toisiinsa ja molempien muodostumiseen vaikuttaa sosiaalinen vertailu. Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka koostuu viidestä tutkimusartikkelista. Artikkelit valittiin tarkkojen kriteereiden avulla. Tutkittavat artikkelit ovat englanninkielisiä vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita, jotka ovat julkaistu vuosina 2004-2017. Artikkelien tuloksien perusteella tehtiin kaksi taulukkoa, jossa on eritelty matemaattisten oppimisvaikeuksien, minäpystyvyyden ja minäkäsityksen yhteyksiä ja sukupuolen mahdollista vaikutusta. Toisessa taulukossa on eritelty keinoja tukea minäkäsitystä ja minäpystyvyyttä. Tutkimuksessa saatiin ristiriitaisia tuloksia, millainen minäpystyvyys ja minäkäsitys on oppilailla, joilla on matemaattisia oppimisvaikeuksia. Neljässä viidestä tutkimuksesta matemaattinen oppimisvaikeus vaikutti heikentävästi oppilaan minäpystyvyyteen tai minäkäsitykseen, yhdessä ei löydetty yhteyttä heikentyneeseen minäkäsitykseen. Kahdessa tutkimuksessa sukupuolella ei löydetty olevan vaikutusta oppilaiden taitoihin, minäpystyvyyteen ja minäkäsitykseen, yhdessä tutkimuksessa tytöillä oli heikompi minäpystyvyys ja osaamistaso. Oppilaita voidaan tukea luomalla turvallisia ja kannustavia oppimisympäristöjä, joissa epäonnistuminen on sallittua. Tutkimuksen perusteella oppilaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja oppimisen tukeminen on tärkeää, jotta oppilaiden taidot, minäpystyvyys ja minäkäsitys kehittyisivät.

According to previous research, self-esteem has a connection with well-being, behavior and learning of a person. Well accomplished physical education enables supporting positive self-concept. The aim of this research was to study how pupils describe the ways class teachers have supported their self-esteem during physical education classes and to compare the answers to class teachers' methods they had used to build pupils' self-esteem in physical education. Theories and models related to self-esteem, as well as physical education at school, were examined as a theoretical framework. Five-dimensional model of self-esteem by Borba was chosen as the guiding theory of the study. The dimensions are security, selfhood, affiliation, mission and competence. 95 sixth graders participated a questionnaire, which had open questions and statements about building self-esteem in physical education classes. The answers were compared to 19 class teachers' answers about the same subject. In the study, the open questions were analyzed using theory-guided content analysis as a method. The study shows that according to sixth graders class teachers have succeeded to support pupils' self-esteem with several different ways, which also matched well with Borba's theory of building self-esteem. The sixth graders and class teachers had quite similar ways to describe the methods of supporting self-esteem. The corresponding methods were positive attention and feedback, setting easier goals, avoiding competition and emphasizing the significance of exercise. The review of quantitative statements showed that both pupils and their teachers considered creating secure feeling during physical education classes the most successful component. The results are useful when teachers consider methods to support self-esteem of pupils in physical education classes.

Objectives. My study examines whether boys of primary school age are familiar with their own character strengths, whether they use their own character strengths to support their learning and whether positive pedagogy strengthens the mindset and self-esteem of these boys, as is its goal. Positive pedagogy is currently a very popular pedagogical trend in Finland. It is also well discussed in the Finnish basic education curriculum, which considers it important to take well-being and the strengths of character into account. Teaching and pedagogy are being carried out to teach children, which is why I wanted to study children in my study and to highlight their perspective in relation to a positive pedagogical and whether positive pedagogy works. Methods. This study is a qualitative long-term study and has been conducted as a half-structured theme interview. In the study, I interviewed one-class students from a school in the capital region twice. The first-time boys were in 2nd grade and the second time they were in 4th grade. The first time I interviewed seven (n=7) boys and the second time interviewed all the boys from the class (n=16). As an analysis method, I used themes. The results and conclusions. According to the results of my research, positive pedagogy has taught boys to know their own character strengths and made their self-concepts and self-esteem strong. Boys feel character strengths as individual character strengths, but they do not feel character strengths in a broad sense. These boys think it's important to give positive feedback and they like it at school. Compassion became an important strength of character in boys' answers. Self-concepts and self-esteem are strong for boys, because boys thought of themselves positively, they think they do many things well, and they believe that they have a good future ahead of them.

Tavoitteet. Jo pitkään on kiinnitetty huomiota sukupuolieroihin niin matematiikan osaamisessa kuin matemaattisille aloille hakeutumisessakin. Sukupuolierojen taustalla saattavat vaikuttaa muiden tekijöiden ohessa yksilöiden uskomukset matematiikasta. Matematiikan sukupuolistereotypiat, eli se kenen uskotaan tekevän matematiikkaa, voivat vaikuttaa yksilön minäkäsitykseen, eli siihen kuinka vahvasti hän yhdistää itsensä matematiikkaan. Kiinassa, jossa matematiikan osaaminen on maailman huippua, sukupuolieroja on havaittavissa niin osaamisessa kuin työelämässäkin. Pääkaupungissa Pekingissä toimii huono-osaisille siirtolaislapsille suunnattu yläkoulu Dandelion School. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Dandelion-koulun seitsemäsluokkalaisten matematiikan minäkäsitystä ja sukupuolistereotypioita matematiikasta ja matemaatikoista. Näitä uskomuksia arvioitiin siitä näkökulmasta, minkälaisia yhteyksiä niillä on keskenään ja ilmeneekö niissä eroja sukupuolten ja matematiikan opetuksen tasoryhmien välillä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin Pekingissä Dandelion School -yläkoulussa syyskuussa vuonna 2019. Tutkimukseen osallistuivat kaikki koulun seitsemännen luokan oppilaat (n = 157). Aineisto kerättiin matematiikan oppitunneilla toteutetulla kyselyllä, joka koostui täytettävästä kysymyslomakkeesta ja piirustustehtävästä. Aineistoa analysoitiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla sekä khiin neliö -testillä ja Kruskal–Wallisin testillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa nousivat esiin erityisesti erot stereotypioissa matematiikan opetuksen tasoryhmissä edistyneempien ja heikompien tyttöjen välillä. Edistyneempien ryhmien tytöt yhdistivät muita vahvemmin matematiikan ja matemaatikot vastakkaiseen sukupuoleen. Heikompien tyttöjen ryhmässä puolestaan piirrettiin vähemmän stereotyyppisiä matemaatikkokuvia kuin muissa ryhmissä. Poikien joukossa ei havaittu samankaltaista vaihtelua tasoryhmien välillä kuin tytöillä. Ylipäätään pojat yhdistivät matematiikan enimmäkseen omaan sukupuoleensa ja matemaatikkokuvat esittivät usein miehiä. Seitsemäsluokkalaisten matematiikan minäkäsityksestä puolestaan ei tutkimuksen perusteella pystytä tekemään suuria johtopäätöksiä. Tutkimustulosten perusteella vastaajat eivät yhdistäneet itseään kovinkaan vahvasti matematiikkaan tai sitä vastoin lukemiseenkaan, joskin vastaukset painottuivat hieman enemmän lukemisen puolelle. Myöskään aiemman teorian mukaisesta kognitiivisesta konsistenssista matematiikan sukupuolistereotypioiden ja minäkäsityksen välillä ei toteutetussa tutkimuksessa saatu näyttöä.

The subject of this master’s thesis is the playing with a friend -project in the Special Music Centre Resonaari. The aim is to study the meanings of cooperative learning and volunteering within the playing with the friend -project. The purpose is to define the strengths of the project and to find aspects that affect the autoconcept of persons involved in the project. As a part of the autoconcept, the study aims also at finding identities that are built while participating to the project. The methodological approach of this study is qualitative. The data was gathered using interviews. Four playing pairs were interviewed, that is eight persons altogether. Four of them represented adult volunteers and four Resonaari’s pupils with special educational needs. Two parents evaluated also the project. The data was analyzed using a narrative approach that stressed especially turning points in the narration. These changes concerned mainly mentalities towards the project and the pair, learning and one’s own identities. Volunteering was meaningful for the volunteers at the beginning to get involved in the playing with the friend -project. Nevertheless, as playing pairs’ friendship kept deepening, volunteering was seen less dominating. There was learning in musical and social skills but it wasn’t goal- orientated. Thus, cooperative learning made possible sharing music in a relaxed atmosphere and seeing the parter all the time more as a friend. The pairs had built an own acting culture that underlines the importance of the new structure. Friendship creates an open and relaxed atmosphere where trying and learning by mistakes are accepted. At the same time, it enables strong commitment to the other person and to the common task. Learning is a vast study field that offers many further subjects to be investigated. In the mainstream schooling system enhancing good relationships between peers should be taken in account while developing learning strategies.

Objectives. The purpose of this study was to look at the character strength vocabulary in three young people’s speech during the workshop period. The study aimed to examine what kind of future planning ideas were given by the young people when they identified their strengths. The basis of the study is the ideology of positive psychology and character strength -based teaching. Previous studies have shown that by recognizing strengths, one can increase self-esteem and positive image of a young person. Especially with students with special needs, it is important to encourage them to look themselves from the point of view of strength rather than focusing on weaknesses. After basic education, a young person in transition period needs information about his or her own strengths in order to make choices about upper secondary school. Methods. This study was a qualitative case study. The cases examined were three young people of high school age. The data was collected by observing and filming the workshops as well as interviewing youngsters in workshops. The data was analysed by thematic analysis and Atlas.ti program. Results and conclusions. The character strength vocabulary increased during the workshop period for all the young. Both peers and adults played an important role in familiarizing the young with the strength language. The instructors verbalized the strengths of the young. Peers pointed out the strengths they noticed. You could identify future planning in the speech of all young. These plans echoed also language of character strengths. The young could identify their strengths and link their strengths to their dream job. Familiarizing young people with the vocabulary of character strengths, can help them to look at themselves from a different perspective during the transition period. In the transition period the young needs support in identifying and verbalizing their own abilities, strengths and interests in order to develop a positive self-perception and high self-esteem.