Browsing by Subject "multimodaalisuus"

The aim of this Master's thesis is to study the use of videos in education. The main focus is on teachers who produce their own videos. Due to the exponential growth of audio-visual communication in social media and the internet, today's youth consume videos more than ever. In many ways schools continue to operate in the same way they have in previous decades and fail to utilize the full potential of the new medium. The theory section of this thesis consists of two chapters, which examine the use of videos in schools and the Flipped Classroom method, which is based on the idea of student-centred learning. Previous studies have shown, that the Flipped Learning method can improve student satisfaction and in some cases test results. Research findings on the qualities of a good instructional video are available. The research method chosen for this paper is one of theory-guided, qualitative content analysis. The theme-centred interview consists of three Finnish upper secondary school teachers, who had several years of experience in the making of instructional videos. Based on analysis of the semi-structured interview, three main categories were formed: videos in education, making of videos and teaching with videos. Case study as a research strategy helped to answer the main questions of why and how videos are used in schools. The study reveals, that teachers produce videos, because they want to teach in their own specific way. The teachers used other online videos only as additional material and they did not receive much collegial support. According to teachers, the Flipped Classroom method, which relies on videos as learning material, improved student and teacher satisfaction at school. It shifted the work from teaching towards guiding. The production of the videos was considered time consuming, but the student feedback was positive. Often students did not watch the videos at home, which was a problem for the teachers. In the future, the teachers want to develop and support students to produce their own videos. This could help them to understand the students' thinking processes and replace some of the written exams. Increasing the use of video at school could help develop students' media literacy, support different learning styles, encourage creativity, improve school satisfaction and narrow the communication gap between students and teachers. The findings can be applied by those who wish to produce their own instructional videos or try the Flipped Classroom method.

Aims. Touching is vital for humans. Furthermore touch is a way of communicating in interaction. The aim of this study was to examine touching in kindergarten: what is the nature of touching and what is the interactional organization of touch between an adult and a child when a child is crying. Theoretically, the study draws upon conversational analysis approach of multimodal interaction and conception of corporeality. The research questions were: (1) what is the nature of touching between an adult and a child when a child is crying in kinder-garten, (2) how is a comforting touch organized between an adult and a child when a child is crying in kindergarten, and (3) what are the factors that affect the nature and the organization of touching? Methods. This reasearch was a qualitative study of interaction. The research data were 30 hours of videofootage filmed at 1-4-years old child’s kindergarten groups. Altogether, there were 21 different episodes of crying. These episodes were analysed by multimodal interaction analysis. Results and conclusions. The results illuminate the foundational touching have a important role of touch when child is crying in kindergarten. The study identified four different forms of touching: comforting, controlling, assisting and non-touching. The findings also advance understanding on the temporal organization of touch. Comforting touch appeared directly or with a delay. The reason of crying and how the child responsed to interaction by an adult were significant. These factors created the possibilities to different kind of touching. In conclusion, the study found that touch plays an important role in comforting when a child is cry-ing. Touch was also used to control a crying child action. This study points a different forms and ways of organization of touching in kindergarten. In general this study provides the opportunity for increasing awareness of meanings and possibilities of touch and to improve quality of interaction in early childhood education.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan suomenruotsalaisen komediasarjan Sauli Niinistös julkalender suomenkielisissä käännöstekstityksissä esiintyviä käännössiirtymiä ja käännösstrategioita sekä sanaleikkejä ja niiden muodostamistapoja. Kyseessä on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tarkoituksena on selvittää, mitkä käännössiirtymät ja -strategiat ovat yleisimpiä, kun ohjelmassa käännetään sanaleikkejä suomenruotsista suomeksi. Tarkoituksena on myös ottaa selville, vaikuttaako audiovisuaalisen teoksen multimodaalisuus kääntäjän valintoihin vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla. Tutkielman päämääränä on edelleen selvittää, mitkä sanaleikkien muodostamistavat ovat aineiston perusteella tavallisimpia lähde- ja kohdekielessä. Tutkielman aineistona on vuonna 2018 Yle Areenassa julkaistun Sauli Niinistös julkalender -ohjelmasarjan 23 ensimmäistä jaksoa. Sarjassa on yhteensä 24 jaksoa, mutta niistä viimeinen on luonteeltaan niin erilainen kuin muut, että se on jätetty tutkimusaineiston ulkopuolelle. Tutkittavat jaksot on toteutettu keskenään saman kaavan mukaan, ja ne perustuvat stand-up-komiikkamaiseen vitsinkerrontaan. Ohjelman ainoan näyttelijän, Christoffer Strandbergin, rooli taas on toimia presidentti Niinistön karikatyyrinä. Kaikki jaksot on kääntänyt Sari Kumpulainen. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan käännöstekstitysten sanaleikeistä löytyviä Pekkasen (2010) määrittelemiä vapaaehtoisia käännössiirtymiä ja epäsiirtymiä. Sanaleikkien käännösstrategiat taas luokitellaan Leppihalmeen (1997b) mukaan lähdekielisen sanaleikin korvaamiseen kohdekielisellä sanaleikillä, muihin retorisiin tehokeinoihin sekä käännösstrategian poisjättöön. Sanaleikkien muodostamistavat ryhmitellään niin ikään Leppihalmetta (1997b) mukaillen seuraaviin: sanojen kaksimerkityksisyys, leikilliset uudissanat, kontaminaatio, homofonia, homonymia, paronymia, polysemia ja intertekstuaalisuus. Kaikista yleisin sanaleikkien käännösstrategia tutkimusaineistossa on lähdekielisen sanaleikin korvaaminen kohdekielisellä sanaleikillä. Tavallisinta tämä on aineiston vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla (18 esimerkkiä 24:stä). Kuuden vapaaehtoisen käännössiirtymän tapauksessa kääntäjä on käyttänyt strategiana muita retorisia tehokeinoja. Aineiston kymmenen epäsiirtymän kohdalla ei sanaleikin käännösstrategiaa ole käytetty. Tutkimuksen perusteella av-teoksen multimodaalisuus ohjaa tekstitysten käännössiirtymiä silloin, kun kääntäjän on mahdollista valita yhden tai useamman eri siirtymän välillä. Kaikista aineiston 24 vapaaehtoisesta siirtymästä multimodaalisuus on nimittäin ohjannut kääntäjän muokkauksia kokonaisten 13 siirtymän kohdalla. Tutkimusaineiston perusteella yleisin sanaleikin luomistavoista on lähdekielessä ehdottomasti homonymia (10 sanaleikkiä 18:sta) ja seuraavaksi tavallisin tapa homofonia (5 sanaleikkiä 18:sta). Kohdekielessä tilanne on toinen. Kaikista yleisin kielellisen leikittelyn muodostamiskeino kohdekielisissä käännöstekstityksissä on polysemia (7 sanaleikkiä 18:sta), ja seuraavalla sijalla on sanojen kaksimerkityksisyys (4 sanaleikkiä 18:sta). Lähdekielisen sanaleikin homonymia yhdistyy materiaalissani useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (5 sanaleikkiä 10:stä) tai sanojen kaksimerkityksisyyteen (3 sanaleikkiä 18:sta). Materiaalin lähdekielisten sanaleikkien toiseksi yleisin muodostamistapa eli homofonia taas yhdistyy käännöstekstityksessä useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (3 sanaleikkiä 5:stä). Tutkimustulokset tukevat näkemystä siitä, että av-kääntäminen on mutkikasta ja vaatii kääntäjältä luovuutta.

Tutkielma käsittelee multimodaalisuutta, tekstin ja kuvan suhdetta sekä arvojen viestintää Instagramissa brändinäkökulmasta. Analyysin keskiössä ovat brändien arvojen viestiminen tekstin ja kuvan kautta kolmen suomalaisen muotibrändin Instagram-tileillä. Brändit ovat Riikka Couture, Hálo sekä Marimekko, jonka osalta huomio rajautuu vain muotiin liittyviin postauksiin. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan kolmea pääteemaa ja niiden käsitteistöä: multimodaalisuus, tekstin ja kuvan suhde sekä visuaalisen ja multimodaalisen viestinnän kasvava rooli eritoten sosiaalisessa mediassa, arvot sekä Instagram sosiaalisen median alustana. Aineistona ovat arvoja heijastavat postaukset valittujen brändien virallisilla Instagram-tileillä vuonna 2019. Aineistona on ainoastaan ns. perinteisiä julkaisuja ja niissä esiintyviä kuvia, kuvatekstejä sekä aihetunnisteita. Tarkempaan analyysiin on valittu kaksi esimerkkipostausta per brändi. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen ja tekstin ja kuvan suhteeseen sekä arvojen viestintään keskittyvä. Metodina on multimodaalinen diskurssianalyysi, ja arvojen analysoinnin ja luokittelun välineenä on Schwartzin (1992, 2006) teoria universaaleista arvotyypeistä, Helkaman (2015) lisäämä ja erityisesti suomalaiseen kontekstiin soveltuva arvotyyppi Työ, sekä aineiston pohjalta lisätyt yksittäiset arvot Onnellisuus, Laadukkuus ja Käytännöllisyys. Schwartzin arvotyyppejä ovat Valta, Suoriutuminen, Mielihyvä, Virikkeisyys, Itseohjautuvuus, Universalismi, Hyväntahtoisuus, Perinteet, Yhdenmukaisuus ja Turvallisuus. Kuhunkin arvotyyppiin liittyy tiettyjä arvoja. Analyysissa tarkastellaan mitä arvoja ja millä tavoin brändit viestivät tekstin ja kuvan kautta. Keskeisimpiä havaintoja analyysin pohjalta on tekstin, ja siten kielen keskeisyys arvojen viestinnässä myös visuaalisuutta painottavassa Instagramissa, sekä arvojen viestinnän kompleksisuus ja tulkinnanvaraisuus sekä itse arvojen kategorisoinnin haastavuus. Arvojen viestintä on useimmissa postauksissa melko implisiittistä ja äkkiseltään huomaamatonta, ja kielellä on keskeinen rooli kuvissa heijastuvien arvojen selittämisessä ja korostamisessa. Kuva kuitenkin täydentää viestiä ja toimii visualisointina siitä, mihin tekstissä viitataan. Postauksissa luodaan tekstin ja kuvan kautta se maailma ja ideaali, jota brändi haluaa arvoineen edustaa. Postaukset toimivat niin itsenäisinä viesteinä, kuin osana isompaa kokonaisuutta ja yleiskuvaa brändistä ja yrityksestä sen takana. Arvotyypeistä edustettuna olivat kaikki paitsi valta, ja suomalaiseen kontekstiin linkittyvää arvotyyppiä ”Työ” edusti ainoastaan Riikka Couture, joskin myös muut arvotyypit heijastavat suomalaisille tyypillisiä arvoja. Vuoden 2019 postausten pohjalta edustettuna ovat lisäksi Onnellisuus ja Ilo, Riikka Couturen kohdalla myös Laadukkuus sekä Marimekon osalta myös Käytännöllisyys. Aineistossa edustetut arvot ovat sekä instrumentaalisia eli toimintatapoihin liittyviä että terminaalisia eli päämääriin liittyviä, ja edustavat pääosin arvoja, joita jollain – tässä kontekstissa muotibrändillä – on, sekä tuotteen (rahallista) arvoa ja ominaisuuksia heijastavia arvoja. Arvojen viestinnässä ja ylipäätään Instagram-viestinnässä Riikka Couture nojaa paljon mm. tarinankerrontaan sekä inspiroiviin ja valistaviin, pidempiin teksteihin ja glamouria, itsevarmuutta ja haaveilun tuntua tihkuviin kuviin. Hálo puolestaan tukeutuu runsaahkoon ja säännölliseen aihetunnisteiden käyttöön sekä arktisen luonnon ja seesteisyyden läsnäoloon niin vaatteiden kuosien kuin miljöön ja rekvisiittojen kautta, ja Marimekko keskipitkiin teksteihin ja minimalistiseen aihetunnisteiden käyttöön, sekä rohkeaan väri- ja kuosi-ilotteluun elämänmakuisten ja tunnelmaltaan vaihtelevien kuvien kautta. Postauksissa nousee esiin niin tuotteiden, niiden ominaisuuksien kuin taustojen esittely, tärkeiden teemojen ja arvojen korostaminen, inspirointi ja kannustus mm. mielihyvään, samoja arvoja edustavien henkilöiden esittely sekä yleisesti brändin persoonan ja identiteetin, ideaalin elämäntavan sekä arvojen korostaminen.

Tutkielman aiheena ovat ruotsinopettajien käyttämät eleet ja artefaktit (esineet) tehtävänantotilanteessa. Tavoitteena on selvittää, millä tavoin ruotsinopettajat tukevat sanallisia tehtävänantojaan multimodaalisin keinoin. Tutkimus on luonteeltaan pääosin laadullista, mutta myös määrällisiä menetelmiä on käytetty. Teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiokulttuurinen näkökulma opetukseen ja oppimiseen. Sosiokulttuurisessa näkökulmassa kulttuurisilla välineillä, kuten artefakteilla, kielellä ja eleillä on tärkeä rooli välittävinä tekijöinä ihmisen ja ympäröivän maailman välillä. Aineisto on kerätty peruskoulussa ja lukiossa ja se koostuu viidestä videoidusta ruotsin kielen oppitunnista. Analyysimenetelmänä on multimodaalinen vuorovaikutusanalyysi, jossa nonverbaalisen vuorovaikutuksen merkitys tulee esille. Tuloksista käy ilmi, että opettajat käyttävät eniten deiktisiä (osoittavia) eleitä. Näillä he osoittavat joko oppilaita, artefakteja tai paikkoja. Osoittavat eleet voivat olla myös abstrakteja, jolloin niillä viitataan joko abstrakteihin asioihin tai konkreettisiin, ei-läsnäoleviin asioihin. Toiseksi eniten opettajat käyttävät kuvittavia eleitä, jotka tyypillisesti koostuvat katkeamattomasta liikkeestä ja joilla useimmiten myös kuvataan liikettä. Symbolisia eleitä (embleemejä), joilla on vakiintunut merkitys, kuten nyökkäys, käytetään vain harvoin. Artefaktit ovat läsnä kaikissa tutkimuksen tehtävänantotilanteissa. Opettajat viittaavat niihin paitsi eleiden avulla, myös käytännöllisten toimintojen kautta, kuten nostamalla ilmaan työvälineitä, joista puhuvat. Opettajien käyttämät eleet vahvistavat sanallisia viestejä, ohjeita, tarjoamalla niille toisen kanavan tavoittaa oppilaiden ymmärrys. Opettajien käyttämät eleet vahvistavat ja selkeyttävät viestiä, helpottavat oppilaiden ymmärrystä ja tarjoavat opettajalle keinon ilmaista itseään tehokkaammin. Hyödyntämällä eleiden käyttöä kieltenopetuksessa ja tehtävänannossa voitaisiin tukea oppilaan vieraan kielen ymmärrystä ja näin toimien pyrkiä lisäämään kohdekielen määrää luokkahuoneessa.

Aims. The aim of this study was to examine peer exclusion in ECEC. The main interest of this study was to describe peer exclusion during childrens actions while they play and communicate each other’s. This study also investigates how children acts while they exclusion others. Theoretically, the study draws upon conversational analysis approach of multimodal interaction. The research questions were: (1) What kind of is the peer exclusion in kindergarten, (2) What kind of is the social structure in situations of peer exclusion. Methods. This research was a qualitative study of interaction. The videodata used in this study was collected in a daycare center in Southern Finland in spring 2017. Data of this study consist of 25 episodes that were identified from the original 50 h video corpus. Children who participated in this study were between 1 to 4 years old. This studys episodes were analysed by multimodal interaction analysis. Results and conclusions. The peer exclusion occurred especially during childrens play. The child was excluded from play and play group. Peer exclusion appeared also using play material and toys. At that time, the child moved the toys away from the other child. Children’s birthday party conversations were also sometimes exclusionary. Exclusion occurred through language, gazes and gestures, body and body movement, and the use of material. Either one or more children participated in the peer exclusion. When one child behaved in an exclusionary manner the ”I”-speech, direct rejection speech and body movement emerged in the interaction. External factors of the child, such as younger age, were also appealed. When several children behaved in an exclusionary manner, exclusion became a group phenomenon, often verified through “we”-speech. Peer exclusion occurred especially when the adult was not present in the situation.

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten luomu- ja lähituotettujen elintarvikkeiden mainoksia multimodaalisina kokonaisuuksina. Sen aineistona toimii yhteensä 19 sanoma- ja aikakauslehdissä 2010-luvulla julkaistua mainosta, josta analysoidaan niin kielellisiä kuin kuvallisia ominaisuuksia kvalitatiivisin menetelmin. Mainosten perustehtävänä on myydä tuotteita ja palveluita. Mainonnan tutkimus kuitenkin osoittaa, että viime vuosikymmeninä on keskiöön ovat nousseet merkit ja merkitykset: tuotteita ja palveluita myydään mielikuvien kautta. Tutkielmassa pyritäänkin selvittämään, millaisin mielikuvin luomutuotteita myydään ja millaisia tuntemuksia mainokset pyrkivät lukijassaan herättämään. Kuva-aineistoa tulkittaessa pyritään selvittämään, millaisia elementtejä kuvissa esiintyy, miten niiden asettelu kuva-alalle vaikuttaa kuvan tulkintaan ja millaisia mielikuvia kuva-kulman avulla voidaan katsojassa herättää. Kuva-aineistoa tulkittaessa interaktiivisuus nousee keskiöön: millaista vuorovaikutusta kuvien osallistujat käyvät toistensa ja katsojansa kanssa. Vuorovaikutteisuutta tutkitaan myös kielen tasolla. Roolisemantiikkaan pohjaten tutkielmassa tarkastellaan kielellisen aineiston eri osallistujia kahdesta eri näkökulmasta. Semanttiselta kannalta pyritään ottamaan selvää, mitkä tekijät aineistossa toimivat kielellisen agentiivin ja mitkä hyötyjän roolissa. Proppin kansansatujen tutkimukseen perustuen tutkielmassa analysoidaan aineiston niin kutsuttuja myyttisiä rooleja, kuten roiston, sankarin ja uhrin osia. Sen lisäksi, että tutkimuksessa selvitetään mitä mainokset myyvät, pyritään siinä analysoimaan sitä, kuinka ne myyvät. Kielellisen aineiston ohjailevuutta analysoidaan sekä suorina että epäsuorina direktiivisyyden muotoina, joista keskeisimmiksi nousevat imperatiivi- ja deklaratiivilauseiden tulkinta. Aineiston analyysi osoittaa, että lukijalle kohdistetut viestit ovat vetoavia, mutta hienovaraisia. Katsojana hänet asetetaan usein kohteen läheisyyteen, mutta joko ulkopuoliseksi tarkkailijaksi tai kuvakulmaan nähden kohteen yläpuolelle. Vaikka kuvien osallistujan kutsuvat lukijaa osallistumaan, ei niitä tulkita hyökkääviksi. Kielellisellä tasolla aineistossa seurataan samaa linjaa, ja direktiiveinä esiintyvät usein verbit, jotka eivät vaadi vastaanottajalta ponnisteluita (nauti, elä). Aktiivisempaa toimintaa vaativat verbit asetetaan usein deklaratiivilauseen muotoon, jolloin viestin ohjailevuus ei nouse yhtä selkeästi esille.

Tutkielmassani vertailen Ateneumin, Sinebrychoffin ja Turun taidemuseoiden verkkosivustoja tekstilajina käännösviestinnän näkökulmasta. Päätavoitteena on selvittää keskeisimmät erot ja yhtäläisyydet niiden suomen- ja venäjänkielisten versioiden välittämässä viestissä tekstilajianalyysin avulla. Samalla pohdin, mitä sivustoilta käännetään ja mitä jätetään kääntämättä sekä minkälaisia asioita verkkosivujen kääntämisessä tulisi ottaa huomioon. Työni teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyvät tekstilajitutkimus käännöstieteen ja kielitieteen näkökulmista sekä sosiosemiotiikkaan pohjautuva multimodaalisuuden tutkimus. Teoriataustassa käsittelen tekstilajin ja sen lähikäsitteiden määritelmiä sekä tekstilajitutkimuksen lähestymistapoja erityisesti käännösviestinnän näkökulmasta. Lisäksi pohdin verkkotekstien yleisiä tekstilajipiirteitä sekä verkkoteksteihin liittyvää viestintätilannetta. Verkkosivustot ovat kokonaisuuksina monimuotoisia, joten vertailen suomen- ja venäjänkielisten versioiden yhteisiä ja erottavia piirteitä eri menetelmin. Kommunikatiivisen tilanteen analyysissa tarkastelen tekstilajin kommunikatiivisia tavoitteita ja kohdeyleisöä. Lisäksi analysoin käytettävyyttä viestintätilanteen osatekijänä persoonien avulla. Rakenneanalyysissa pyrin siirto- ja askelanalyysilla löytämään taidemuseoiden verkkosivustojen prototyyppisen rakenteen ja samalla niiden välittämän viestin ytimen. Lopuksi täydennän tutkimustani multimodaalisen metafunktioanalyysin avulla, jossa vertailen suomen- ja venäjänkielisiä etusivuja multimodaalisina kompositioina. Tutkimuksen perusteella selvisi, että venäjänkielisten versioiden välittämä viesti on lähtökohtaisesti suomenkielistä suppeampi: taidemuseoiden suomenkielisestä sisällöstä tuotetaan venäjäksi vain keskeisin osa. Suomen- ja venäjänkieliset sivustot eroavat toisistaan sekä kommunikatiivisen tilanteen osatekijöiden, käytettävyyden että rakenteen suhteen, mutta siitä huolimatta niiden välittämän viestin olennaisin sisältö säilyy samana. Rakenne- ja metafunktioanalyysin tuloksena havaitsin myös, että taidemuseoiden suomen- ja venäjänkielisiltä verkkosivustoilta välittyy museoista ja niiden toiminnasta hieman erilainen kuva eri kielillä. Analyysissa ilmeni myös, että venäjänkielisten sivujen sisällöissä on toisinaan käytetty referoivaa kääntämistapaa. Mahdollisesti osa teksteistä edustaa useiden tekstien pohjalta tuotettuja uusia tekstejä. Havainnon perusteella voidaan päätellä, että verkkosivujen kääntäjän on erityisen tärkeää tietää, miten ja minkälaisin keinoin verkkotekstejä tuotetaan.

Kielensisäisten- eli ohjelmatekstitysten erityispiirteisiin kuuluu audiovisuaalisen teoksen multimodaalisuus eli se, että teos koostuu useiden moodien rakentamista merkityksistä. Tekstitykset ovat osa merkityskokonaisuutta, eikä niiden ole tarkoitus herättää ylimääräistä huomiota. Kirjoituksessa tietyt puheen elementit helposti korostuvat, minkä vuoksi jotkut niistä on syytä muotoilla eri tavalla kirjoitettuun muotoon. Yksi näistä on puhekielisyyden tekstittäminen. Puhekielisyyden tekstittäminen on tarkoituksenmukaista nimenomaan ohjelmatekstityksissä, koska puhekielisyys on tärkeä osa merkitysten muodostumista, ja ohjelmatekstitysten ensisijainen kohderyhmä on kuulovammaiset henkilöt, joilla ei ole riittävää pääsyä audiovisuaalisen teoksen, kuten televisio-ohjelman, äänimaailmaan. Ohjelmatekstitys kuuluu saavutettavuuspalveluihin, joista on säädetty laissa. Puhekielen poisjättäminen tekstityksistä muuttaisi henkilöhahmojen ulosantia ja sivuuttaisi merkittävän osan teoksen merkitysmaailmasta. Puhekielimäisyyttä ei voida kuitenkaan suoraan litteroida sellaisenaan, sillä kirjoitus on painokkaampaa kuin puhe kuultuna. Siksi puhekielen luomiseen tekstissä riittää tietyt puhekielimäiset piirteet äänne-, muoto-, sanasto- ja lausetasolla. Näiden piirteiden käytön toteutumista tutkin aineistoni Yle Areenassa julkaistun sarjan AIKUISET avulla. Olen litteroinut kahden jakson puhuttuja lausumia ja niitä vastaavat tekstitykset rivijakoineen. Tutkielman metodi on laadullinen aineistopohjainen kielentutkimus. Tutkimusaineiston perusteella sarjan tekstitykset on luotu yleisesti ja laajalevikkeisesti käytettyjen puhekielisten piirteiden mukaisesti. Ohjelmatekstitysten puhekielisyyden piirteet aineistossa on tuotettu siten, että ne antavat ensisijaiselle kohdeyleisölle tarvittavan illuusion siitä, miten dialogia käydään. Aineiston tekstitykset ovat kaiken kaikkiaan helposti luettavia ja tarkoituksenmukaisia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Poikkeuksissa ratkaisun takana voi olla tekstittäjän virhe, repliikin ajan tai tilan puutteellisuus taikka muu vastaava tekstittämisen haasteisiin liittyvä seikka. Eniten puhekielimäisyyttä on jätetty pois lausetasolta, mikä jälleen liittyy ajan ja tilan haasteisiin tekstityksessä.

Tutkielmani käsittelee kertojaäänen tekstittämisen problematiikkaa viihteellisessä Myytinmurtajat-tiedesarjassa. Tavoitteenani on esitellä kääntäjille toimivia ratkaisuja materiaalissani esiintyviin ongelmakohtiin sekä yleisesti tekstityksen tiivistämiseen ja poisjättöihin. Tutkimusaineistona käytän neljää Myytinmurtajien jaksoa (esityskausi 2013–2014) ja niihin laatimiani MTV:n lähettämiä suomenkielisiä tekstityksiä. Valitsen näistä 11 parhaiten soveltuvaa esimerkkikohtausta analyysiäni varten. Kiinnitän erityistä huomiota kertojaäänen ja ruudulla näkyvien juontajien dialogin vaihteluun, multimodaalisiin näkökohtiin ja tekstin tiivistämistarpeeseen. Sovellan tutkielmassani Bauldryn ja Thibaultin (2005) multimodaaliseen transkriptioon perustuvaa multimodaalista analyysiä käännösvalintojeni havainnollistamiseksi. Käytän aineistoni analysointiin retrospektiivistä introspektiota, eli pohdin takautuvasti omia päättelyprosessejani käännöksen ongelmakohdissa. Esitän myös mahdollisia parannuksia osaan aiemmista käännösratkaisuistani. Esimerkeissäni yleisimmin esiintyvä haaste on kertojaäänen puheen keskeytyminen ruudulla näkyvien henkilöiden välikommenttien ajaksi. Analyysini perusteella lyhyet ja irralliset välikommentit kannattaa jättää kääntämättä, jotta katsojan on helpompi seurata tekstitystä ja kertojan puhetta. Kertojan pitkät, moniin osiin pilkotut virkkeet kannattaa erottaa omiksi itsenäisiksi ja helposti ymmärrettäviksi repliikeikseen. Poisjättöihin ja tiivistämiseen ei ole olemassa kaikenkattavia yleispäteviä sääntöjä, mutta olennaisinta on löytää puheen relevantein aines. Myös multimodaalisuudella on tärkeä rooli tekstityksen tiivistämisen kannalta. Tekstitystaidot kuitenkin kehittyvät parhaiten kokemuksen, rutinoitumisen ja erityisesti palautteen myötä.