Browsing by Subject "naiset"

Tutkielmassa tarkastellaan Kenian kansallisissa Naiset, rauha ja turvallisuus toimintaohjelmissa tapahtuneita muutoksia. Tässä maisterintutkielmassa on tarkoituksena selvittää mitä muutoksia Kenian kansallisessa Naiset, rauha ja turvallisuus toimintaohjelmassa on tapahtunut vuodet 2016–2018 kattavasta ohjelmasta verrattuna vuodet 2020–2024 kattavaan ohjelmaan. Edellä mainitun tutkimuskysymyksen perusteella pyritään tarkastelemaan mitä muutoksia toimintaohjelmassa on tapahtunut, mitä uutta on lisätty ja mitä taas otettu pois. Tarkoituksena on myös pohtia miten muutoksia voisi selittää ja mitä seurauksia muutoksilla mahdollisesti voisi olla. Tutkielman aineisto koostui kahdesta Kenian Naiset, rauha ja turvallisuus toimintaohjelmasta, joista ensimmäinen kattoi vuodet 2016–2018 ja toinen vuodet 2020–2024. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa feministiseen maailmanpolitiikan teoriaan ja postkolonialistiseen feministiseen maailmanpolitiikan tutkimukseen. Analyysi osoitti, että painotukset toimintaohjelmien välillä ovat muuttuneet ja jälkimmäistä toimintaohjelmaa on kehitetty vastaamaan maailman muuttuvia tarpeita ja lokalisoimaan Kenian kontekstiin esimerkiksi sidosryhmäkuulemisten myötä. Jälkimmäinen vuodet 2020– 2024 kattavaan toimintaohjelmaan on lisätty 1325-agendan toimeenpanoon vaikuttavien taustakysymysten, kuten rakeenteellisen epätasa-arvoisuuden, devoluution ja kulttuuristen ja uskonnollisten tekijöiden käsittelyä. Jälkimmäinen toimintaohjelma tarjoaa laajemman kuvauksen turvallisuusuhista sisältäen esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja epidemiat kun taas ensimmäinen suunnitelma painottaa lähestulkoon ainoastaan terrorismia. Jälkimmäinen toimintaohjelma myös tarjoaa konkreettisempia esimerkkejä Kenian hallituksen toimista esimerkiksi sukupuoleen kohdistuvan väkivallan osalta.

Käsittelen työssäni interpolaatioteoriaa jakeista 1. Kor. 14:34–35 löytyvän naisten vaikenemiskäskyn selitysmallina. Interpolaatioteorian mukaan jakeet ovat myöhäisempi lisäys eivätkä autenttista Paavalin tekstiä. Jakeet löytyvät jokaisesta tunnetusta käsikirjoituksesta, mutta interpolaatioteorian puolesta on esitetty useita sisäisiä että ulkoisia perusteita. Tutkimukseni tehtävänä on kartoittaa ja tarkastella teorian puolesta esitettyjä argumentteja ja arvioida niiden uskottavuutta. Käytän tutkimusmenetelminäni tekstikritiikkiä ja argumentaatioanalyysiä. Pohjustan aihetta kuvaamalla 1. Korinttilaiskirjeen taustaa ja Korintin sosiaalista kontekstia. Esittelen myös jakeiden 34–35 yleisimmät selitysmallit. Osa tutkijoista pitää jakeita autenttisena Paavalin tekstinä, mutta yrittää selittää pois jakeiden sisältämää ongelmallisuutta. Osa tutkijoista pyrkii selittämään λαλέω –sanan merkitystä, osa puolestaan haluaa rajata käskyn koskemaan vain tiettyä kohderyhmää tai tiettyjä tilanteita. Jotkut tutkijat ajattelevat jakeiden olevan Paavalin lainaama korinttilaisten slogani. Interpolaatioteorian kannattajat puolestaan uskovat jakeiden olevan myöhempi lisäys. Tärkeimmät interpolaatioteorian kannattajat ovat Gordon D. Fee ja Philip B. Payne. Interpolaatioteorian sisäisen evidenssin argumentit pitävät sisällään jakeiden 34–35 ristiriidan jakeiden 11:2–16 kanssa, kontekstuaalisia ongelmia kielen ja rakenteen suhteen sekä Paavalille epätyypillisen lakiin viittaamisen. Ristiriita luvun 11 alun kanssa on vakuuttava argumentti, mutta ei aiheuta suurempia ongelmia, kun puhekielto tulkitaan koskemaan jotakin muuta puheen lajia kuin profetoimista ja rukoilemista. Kontekstuaaliset ongelmat puolestaan eivät ole erityisen painavia, mistä kertoo jo se, että interpolaatioteorian kannattajien näkemykset interpolaation laajuudesta vaihtelevat. Jakeista löytyvä lakiin vetoaminen voi puolestaan viitata yleiseen lain henkeen tai yleisiin tapoihin, vaikka se ei edustakaan Paavalin tyypillisintä νόμος –sanan käyttötapaa. Interpolaatioteorian ulkoinen evidenssi pohjaa ensisijaisesti käsikirjoitusevidenssiin ja toissijaisesti siihen, että varhaiset auktorit eivät viittaa kyseisiin jakeisiin. Käsikirjoitusevidenssi pitää sisällään jakeiden sijainnin variaation ja Philip B. Paynen tekemät löydöt Codex Vaticanuksesta, Codex Fuldensiksesta ja minuskeli 88:sta. Jakeiden poikkeava sijainti Läntisen käsikirjoitustradition piirissä voi johtua kirjurin tahallisesta ja tahattomasta jakeiden siirtämisestä. Paynen löydökset puolestaan todistavat tästä sijainnin variaatiosta ennemmin kuin jakeiden sekundäärisestä luonteesta. Tertullianusta on yleisesti pidetty ensimmäisenä jakeiden todistajana, mutta Epifanioksen mukaan jo Markion on tuntenut jakeet. Jakeiden myöhäistä ilmestymistä auktorien teksteihin on siis liioiteltu. Johtopäätökseni on se, että jakeet 1. Kor. 14:34–35 eivät ole myöhempi lisäys, vaan autenttista Paavalin tekstiä. Uskon, että jakeet on suunnattu tiettyyn Korintin seurakunnassa vallitsevaan naisten häiriökäyttäytymiseen. Todennäköisesti naiset ovat huudelleet kysymyksiä kesken tilaisuuksia ja aiheuttaneet siten häiriötä seurakunnassa. Paavali on siis halunnut vaientaa naiset, mutta ainoastaan Korintin häirikkönaiset.

Tutkimustehtävänäni on selvittää, millaisia ovat työssäkäyvien naisten kokemukset köyhyydestä. Aineisto koostuu 25:stä köyhyyttä käsittelevästä työssäkäyvän naisen kirjoituksesta. Kirjoitukset lähetettiin vuonna 2006 järjestettyyn Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun ja ovat osa kirjoituskilpailun kokonaissatoa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät altistavat riskeille, jotka johtavat työssäkäyvän köyhyyteen, millaisia selviytymiskeinoja työssäkäyvällä köyhällä on käytössään ja miltä köyhyys tuntuu. Menetelmänä käytän laadullista sisällönanalyysia, jonka avulla olen luokitellut aineistoni. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yksinhuoltajuus, naisten työmarkkina-asema ja epätyypilliset työsuhteet, vaikeudet yhdistää palkkatyö ja lastenhoito sekä erilaiset kannustinloukut muodostuvat ns. uusiksi sosiaalisiksi riskitekijöiksi. Selviytymiskeinoina työssäkäyvän köyhän arjessa näkyvät pääasiassa erilaiset säästämisen ja kulutuksen minimoimisen keinot, erilaisista (perus)hyödykkeistä tinkiminen sekä sosiaalisiin tukiverkkoihin tukeutuminen. Köyhyyteen liittyy monenlaisia tunteita, joista tämän tutkimuksen perusteella häpeä näyttäytyy merkittävämpänä. Sen ohella köyhyys koettelee henkisesti monin eri tavoin, koska kuukausittainen kulutus on äärimmäisen tarkoin harkittua eikä mihinkään ylimääräiseen ole varaa. Köyhyyteen liittyvät tunteet ovat monella tapaa myös ristiriitaiset; taloudellisesta ahdingosta huolimatta haaveillaan paremmasta tulevaisuudesta ja omassa tilanteessa nähdään myös valoisia puolia. Tutkimuskirjallisuudessa on viitattu köyhyystutkimuksen ja työn tutkimuksen perinteisiin ja esitelty yleisimmät määritelmät sekä köyhyyteen että työhön liittyen. Työtä on käsitelty pääasiassa joustavuuden ja epätyypillisten työsuhteiden näkökulmasta. Työssäkäyvien köyhyyteen liittyen päälähteinä on käytetty Merja Kauhasen ja Ilpo Airion tutkimuskirjallisuutta. Tutkimukseni nostaa esiin työssäkäyvien naisten kokemukset köyhyydestä ja täsmentää sitä, mitä aikaisempien tutkimusten ja tilastojen valossa ilmiöstä tiedetään. Tutkimukseni avulla tuotettu tieto työssäkäyvien köyhyydestä on tärkeää, koska se täydentää aiheeseen liittyvää tilastollista tutkimusta. Lisäksi se tuo esiin työssäkäyvien naisten kokemukset köyhyydestä, mitä ei sellaisenaan aiemmin Suomessa ole tutkittu.

Denna forskning handlar om kvinnoidealet som kommer till uttryck genom reklambilder i modetidningar. Fokusen ligger på hur unga kvinnor som aktiva läsare av modetidningar relaterar till de budskap kring kvinnlighet och femininitet som reklambilderna ger uttryck för, samt hur de handskas med de ambivalenta budskapen i reklambilderna. Detta är en kvalitativ forskning i vilken materialet har insamlats genom fyra fokusgruppintervjuer med 3-4 deltagare per grupp. Informanterna består av unga kvinnor och intervjuerna ägde rum i Helsingfors under hösten 2010. I analysen av materialet, som tar fasta på kvinnornas sätt att reflektera kring kvinnoidealet i reklambilder, har element från både ett diskursanalytiskt och ett innehållsanalytiskt tillvägagångssätt tillämpats. Forskningen placerar sig i två olika sociologiska diskussionsområden. Dels är den en del av en feministisk diskussion angående kvinnliga ideal i media, och ger framför allt uttryck för de två olika feministiska inriktningarna "offerfeminism" och ‘powerfeminism’. Dels placerar den sig i den klassiska sociologiska diskussionen kring självidentitet och självförståelse, som i ett senmodernt sammanhang antagit nya former med influens av bland annat Anthony Giddens. Förutom Giddens och hans teori om det reflexiva självprojektet, är en viktig sociologisk källa G.H. Mead och hans teori om signifikanta symboler. Reklambilder (eller närmare bestämt kvinnan i dem) förstås i denna forskning som signifikanta symboler i individens självförståelseprocess, eller reflexiva självprojekt. De mest centrala resultaten i studien är förknippade med ambivalensen eller tvetydigheten angående kvinnoidealet i reklambilder. De åsikter och syner som delar det feministiska forskningsfältet i tu, är verklighet och vardag för unga kvinnor som försöker tolka de budskap angående kvinnlighet som de kvinnliga representationerna i reklam ger uttryck för. Analysen avslöjar att informanterna ständigt bollar mellan olika tolkningssätt, och att de är osäkra på vad reklamkvinnan egentligen är: stark och självständig eller underkuvad och beroende. Studien tyder på att unga kvinnor är väldigt "mediesmarta" och genomskådar exempelvis det overkliga kroppsidealet, men att de samtidigt är medvetna om att detta ideal, trots att det går att genomskåda, påverkar dem i någon män. Varför unga kvinnor ändå läser modetidningar och fascineras av dem, trots att de kan ställa sig väldigt kritiska till det kvinnoideal som de ger uttryck för, förklaras i denna studie med den eskapistiska upplevelsen som modetidningarna erbjuder, och läsningen rättfärdigas ofta med hjälp av powerfeministiska argument angående reklambilderna.

Tidigare forskning utförd av feministiska våldsforskare har påstått att media kategoriserar kriminella kvinnor som antingen 'galna' eller 'onda'. Hur media kategoriserar dessa kvinnor anses bero på hur traditionellt kvinnligt hon beter sig. För att forska om detta fenomen användes könsroller och stereotypier som förklaringsmodeller. Därtill granskades kvinnors våld och brott i Finland. Socialpsykologiska teorier om ambivalent sexism och direkt och indirekt aggression samt teorin om den misshandlade kvinnans syndrom tillämpades för att utreda orsakerna bakom den påstådda tudelningen. För att undersöka om samma dikotoma indelning skedde i finländsk media användes kvalitativ innehållsanalys som metod för att analysera fyra fall av finländska, kvinnliga mördare och dråpare. Det undersöktes även om kvinnornas femininitet hade påverkat indelningen. Kvinnorna vars fall analyserades var Sanna Sillanpää, Virpi Butt, Katariina Pantila och Aino Nykopp- Koski. Fallen begränsades till kvinnor vars offer varit i huvudsak för dem obekanta. Materialet bestod av alla artiklar om dessa fyra kvinnor från två rikstidningar: Helsingin Sanomat och Hufvudstadsbladet. 188 artiklar analyserades och kodades. Det var även av intresse att se om presentationerna av de fyra kvinnorna var annorlunda i de två tidningarna. Kodningens resultat visar att det gick att finna en finkänslig indelning av kvinnorna som antingen 'galna' eller 'onda'. Det gick inte att finna att denna indelning skulle ha något samband med hur feminint eller maskulint kvinnorna beskrevs. Detta kan bero på Finlands långa historia av jämställdhet mellan könen. Tidningarnas presentationer av kvinnorna skilde sig från varandra i det avseendet att Hufvudstadsbladets beskrivning av fallen var mer personinriktad och sensationssökande medan Helsingin Sanomat skrev mer objektivt om fallen. Indelningen av kriminella kvinnor i media som antingen 'galna' eller 'onda' visade sig vara alltför simpel för att kunna tillämpas i finländska rikstidningar. Tidigare forsknings kritik av medias orättvisa behandling av kvinnor tog inte i beaktande sannolikheten att även kriminella män kategoriseras i media. Resultaten av denna forskning pekar på att indelningen inte är könsrelaterad. Även finländska kvinnors androgyna drag kan vara en orsak till att beskrivningarna av fallen och förövarna var könsneutrala.

Työni tavoitteena on tutkia Hildegard Bingeniläisen(1098–1179) Causae et curae -teoksen antamaa käsitystä maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Mitä teoksessa kuvataan naiselliseksi ja mitä miehekkääksi? Mihin nämä erot perustuvat? Ja onko teoksesta löydettävissä essentialistisia ominaisuuksia miehille ja naisille? Lähtöoletukseni on, että teoksesta löytyy maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen essentialistisesti välttämättä kuuluvia asioita. Tutkimus perustuu Causae et curae -teokseen, joka on lääketieteellis-teologis-filosofinen teos. Se koostuu viidestä eri kirjasta ja tutkimukseni kannalta Kiinnostavimmat asiat löytyvät toisesta kirjasta, joka myös muodostaa yli puolet koko teoksen kokonaispituudesta. Causae et curaen ymmärtämisen apuna käytän vertailukohtana jonkin verran Trotulaa, Causae et curaen aikalaisteosta, joka on syntynyt Salernolaisen lääketieteen piirissä. Aineistosta etsin asioita jotka kertovat jotakin sukupuolista. Tärkeitä aiheita ovat kahdeksan eri ihmistyyppiä, Aadamin ja Eevan olemus ja rooli luomisessa ja syntiinlankeemuksessa, yhdyntä, sekä sukupuolten erilaiset ruumiintoiminnot, kuukautiset ja sperma. Työni tulos on, että Causae et curae -teoksessa feminiinisyys ja maskuliinisuus palautuvat luomiskertomukseen ja syntiinlankeemukseen. Miehen ja naisen olemuksellinen erilaisuus perustuu erilaiseen luomiseen: Miehen Jumala teki maasta ja naisen miehen lihasta. Erilaisesta lähtökohdastaan johtuen miehet ovat kuumia eli maata ja tulta, ja naiset ovat kylmiä eli vettä ja ilmaa. Syntiinlankeemuksen myötä mies ja nainen eriytyivät vielä lisää, sillä lankeemuksessa nainen sai ensimmäiset kuukautisensa ja miehen keho alkoi tuottaa spermaa. Puhuessaan teoksessaan luomiskertomuksesta Hildegard puhuu molempien sukupuolien kohdalla absoluuttisesti heidän ominaisuuksistaan. Todellisessa elämässä naiset ja miehet heijastavat oman sukupuolensa ihannetta eri tavoin. Miehisiksi ominaisuuksiksi on kuvattu kuumuutta, kovuutta, viisautta ja vahvuutta. Kaikki miehet eivät kuitenkaan toteuta näitä ja jos ihmistyyppejä on uskominen, niin yksikään mies ei voi olla näitä kaikkia. Sama toistuu naisten kohdalla. Naiselliseksi kuvatut asiat ja ominaisuudet eivät kuvaa kaikkia naisia. Edes kuukautiset ja sperma eivät ole sukupuolen essentialistisia määrittäjiä, sillä molemmista sukupuolista löytyy ihmisiä jotka eivät kykene niitä tuottamaan.

Tutkielmassa etsitään selitystä Paavalin tekstiin, jonka sisäisiä ristiriitaisuuksia aiemmassa tutkimuksessa ei ole kyetty tyydyttävästi selittämään. Tavoitteena on identifioida sellainen muun tutkimuksen kanssa yhteensopiva, mutta tavallista monimuotoisempi ristiriitatilanne Korintissa, johon Paavalin teksti olisi johdonmukainen ja hänen teologiansa kanssa sopusoinnussa oleva vastine. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen hyödynnetään tutkimusta Korintin sosiaalisesta ympäristöstä ja päädytään siihen, että Paavalin kirjeen yleissanoma on anti-hierarkkinen. Hän haastaa Korintin viisaita ja ylhäisiä huomioimaan muita ja luopumaan asemastaan. Pää-sanan metaforisia merkityksiä Raamatun teksteissä ja niiden ulkopuolella ja selvitetään, kuten myös sitä, minkälainen pukeutuminen olisi ollut niin häpeällistä kuin Paavali antaa ymmärtää. Tulosten pohjalta tarkastellaan ensin jakeita, joissa Paavali antaa konkreettiset ohjeensa. Johtopäätöksenä päädytään siihen, että miesten statuskilpailun lisäksi myös naisten kesken oli luokkasidonnaisia ristiriitoja. Nämä heijastuivat pukeutumisessa. Erityisesti jotkut mysteerikultteihin aiemmin osallistuneet naiset toivat mukanaan tavan päästää hiuksensa valloilleen, silloin kun he etsivät hurmoksellista yhteyttä jumalalliseen. Näin siitä huolimatta, että tapa oli häpeällinen kaikkien ihmisryhmien mielestä uskonnollisen kontekstin ulkopuolella. Viittasivathan avoimet tai leikatut hiukset aviorikokseen tai sen epäilyyn. Paavali käskee erityisesti näitä naisia peittämään päänsä hiuksillaan sanomatta sitä aivan suoraan. Kuitenkin häpeällisen käyttäytymisen kuvaus voi kirjaimellisesti ottaen viitata vain tämän kaltaiseen ilmiöön. Paavali toteaa, että naisilla tulee olla valta ja kontrolli päähänsä enkeleiden tähden. Rukoillessa ja profetoidessa ei ollut sopivaa ajatella, että henget ohjaisivat naista tämän kontrollin ulkopuolelta, vaan naisen oli käytettävä omaa valtaansa päähänsä eli peitettävä päänsä hiuksillaan soveliaasti. Seurakunnassa oli myös yläluokan naisia, joiden reaktio häpeälliseen käyttäytymiseen oli vaatia, että kaikki profetoivat ja rukoilevat naiset peittävät päänsä esimerkiksi aviollista asemaa kuvaavalla ”hupulla”, kuten he itse tekivät. Näin he kenties halusivat jopa rajata alemman luokan naisten osallisuutta. He korostivat omaa asemaansa muiden naisten kustannuksella aivan samoin kuin yläluokan miehet tekivät peittäessään päänsä siten kuin olivat tottuneet valtiollisen kultin uhrimenoja johtaessaan. Nämä miehet toivat jumalanpalvelukseen merkin, joka liittyi kunnioituksen osoittamiseen keisarille, ”Jumalan pojalle”. Näin miehet häpäisivät Kristusta, elämänsä alkulähdettä aivan samoin kuin jotkut naiset häpäisivät miestä, elämänsä alkulähdettä. Luomiskertomuksen avulla Paavali siirtää ryhmittymien huomion Kristukseen ja Kristuksen kautta Jumalaan, pois pakanallisista tavoista, jotka olivat ”hapattamassa” seurakuntaa. Käyttöyhteyksistä voidaan päätellä, että luomisjärjestys, ja päiden suhde, ei merkitse Paavalille hierarkiaa, vaan sen avulla hän korostaa ihmisten, myös miehen ja naisen, arvoa erilaisina, vastavuoroisessa suhteessa olevina, mutta Herrassa samassa asemassa olevina myös julkisessa roolissa profetoitaessa ja rukoiltaessa. Naisen luominen miehestä saattoi olla myös vastine hedelmällisyyskulttien käsitykseen naisesta kaiken elämän lähteenä ja toisaalta filosofien ajatukseen, että nainen oli luotu vähemmän arvoisista aineosista kuin jumalallista lähempänä oleva mies. Paavali tuo häpeän tilalle kunnian. Kunnian antaminen toiselle ja toisen kunniana oleminen on samalla tie sovintoon, johon koko kirje haastaa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella naisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia Libyan rauhanprosessissa hyväksyvän tunnustamisen teorian avulla. Libyassa etsitään vakaata yhteiskuntaa, sillä maan pitkäaikaisen johtajan Muammar Gaddafin (7.6.1942-20.10.2011) hallinnon jälkeen eri ryhmittymät ovat vuosia kilpailleet vallasta. Gaddafin hallituksen kaatumisen jälkeen Libyan lehdistössä uutisoitiin, kuinka naisparlamentaarikot sekä naisaktivistit ovat huolissaan siitä, että naiset eivät ole edustettuina uuden hallituksen suunnittelussa, naisten ääni ei tule kuuluviin eikä tasa-arvo toteudu. Marie O’Reillyn, Andrea Ó Súilleabháin ja Thania Paffenholzin vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa Women’s Roles in Peaceprocesses todetaan naisten osallistumisen rauhanneuvotteluihin nostavan 20 prosentilla todennäköisyyttä siitä, että rauha kestää ainakin kaksi vuotta, ja 35 prosentilla todennäköisyyttä siitä, että rauha kestää 15 vuotta. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin, että maat, joissa sukupuolten tasa-arvo on pisimmälle toteutunut, ovat vähemmän alttiita käyttämään voimaa toista maata kohtaan. Naisten mukaan saaminen rauhanprosesseissa on siis tärkeää, mutta silti naiset jäävät usein neuvottelupöytien ulkopuolelle. Kiinnitän tässä tutkimuksessa erityistä huomiota seuraaviin kysymyksiin: Miten libyalaiset naiset tunnustetaan Libyassa ja Libyan rauhanprosessissa? Onko Libyan yhteiskunnallisilla ja kulttuurisuskonnollisilla valtarakenteilla vaikutusta naisten mahdollisuuksiin edetä tai toimia poliittisesti aktiivisena naisena? Päälähteinäni käytän kahta Libyan tilannetta koskevaa tutkimusta: ”Women, Peace and Security in Libya” (United Nations Development Program, 2015) ja ”Libya Status of Women” (The International Foundation for Electoral Systems, 2013). Tutkimuksissa haastateltiin libyalaisia naisia ja miehiä koskien kysymyksiä naisten oikeuksista, turvallisuudesta sekä poliittisesta osallistumisesta. Analysoin tutkimuksissa ilmenneitä tuloksia hyväksyvän tunnustamisen teorian avulla, jonka klassisen esityksen on tehnyt saksalainen filosofi Axel Honneth (s.1949). Hyväksyvä tunnustaminen on laaja-alainen ja inhimillisen elämänmuodon kannalta keskeinen ilmiö. Hyväksyvä tunnustaminen tai tunnustamisen puute vaikuttavat persoonaan, identiteettiin, toimijuuteen, yhteisöihin ja yhteiskuntiin. Haasteena hyväksyvässä tunnustamisessa on vallankäytön aspektit. Ongelmallinen tunnustussuhde johtaa kamppailuun tunnustamisesta ja tunnustussuhteiden ulkopuolelle sulkeminen on yksi vallankäytön ja rankaisemisen muoto. Tutkimusmetodinani tässä tutkielmassa on systemaattinen analyysi, jonka avulla kiinnitän huomiota keskeisiin käsitteisiin, argumentteihin ja niiden edellytyksiin. Tämän tutkimuksen keskeisin johtopäätös on, että libyalaiset naiset tahtoisivat osallistua maan sisäiseen politiikkaan ja rauhanrakennukseen, mutta naisiin kohdistuva ongelmallinen tunnustussuhde, yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat sekä konservatiiviset perhenormit hidastavat naisten pääsyä päätöksentekoon. Naiset ovat Libyassa väärintunnustettuja, sillä heidän oletetaan politiikassa vastaavan vain naisia koskeviin kysymyksiin, vaikka heillä olisi kompetenssia toimia politiikassa laaja-alaisesti. Lisäksi naista ei nähdä Libyassa miehen vertaisena, mikä heikentää naisten oikeuksien toteutumista. Hyväksyvän tunnustamisen teoria tarjoaa hyvän ja jopa välttämättömän tavan tarkastella rauhanprosesseja.