Browsing by Subject "opiskelija"

Goals. Strength-based mindset can be seen in schools today. This is shown, for instance, in the newest curriculum of comprehensive school (POPS 2014). There is a plenty of positive findings in school context about character strengths, which are an essential part of strength-based mindset. Also, there is a plenty of research about self-efficacy among students. Still, not much research can be found about the relation between character strengths and self-efficacy among students. The aim of this study was to examine, how the identification and using of students’ own character strengths affect their self-efficacy. Another aim was to find, how a single character strength is related to students’ self-efficacy. This study is based on the classification of character strengths by Peterson and Seligman (2004) and the theory of self-efficacy by Bandura (1997). Method. The material of this research consisted of seven international research papers, which studied the relation between the character strengths and self-efficacy among students. The material was acquired from electronic databases. This study is a systematic literature review, which is an efficient method to study a specific topic. Material-based content analysis was used in the analysis of the material. The results and discussion. The results of this study showed that character strengths and self-efficacy are in a positive relation among students. The identification and utilizing of one’s character strengths predicted improved self-efficacy. The strongest predictor of self-efficacy was the character strength of hope and the weakest predictor was the character strength of modesty. These results highlight the importance of strength-based teaching in schools in order to support the development of students’ self-efficacy. Both the identification and utilizing of one’s character strengths and good self-efficacy has been found to improve the well-being and performance of students. Thus it is necessary to find new ways to support the development of these traits in schools.

The aim of this study was to explore general upper secondary school students´ experiences of well-being – what it consists of and what kind of support is needed from school. Legislation of general upper secondary education has been reformed in the fall of 2019. Because of the reform, greater attention should be paid for students´ well-being and learning support, and special education in general upper secondary education is statutory. Students´ well-being has been widely in public discussion lately. In previous research school burnout has been central. In this study, the aim was to approach the topic from a welfare perspective. The focus is on the students' own experiences. This study is a qualitative master´s thesis, where the target group was 29 general upper secondary school students from three different general upper secondary school. The research material was collected through six focus group interviews and questionnaires. In the study, students were able to share their own experiences and ideas regarding educational support, well-being and coping. The research material was analyzed by content analysis. Result from the study showed that students´ well-being consist of three dimensions: life management, school conditions and social relationships. Every dimension is further divided into several parts. Life management consists of self-direction, lifestyle and health. School conditions are divided into studies, the possibility of self-realization and the physical conditions of school. Social relationships consist of students´ own support network and the general atmosphere of general upper secondary school. Every dimension needs to be balanced so that adolescent´s well-being can be achieved. The research results highlighted the students' own role, but support from the general upper secondary school is needed.

Liiallinen alkoholinkäyttö ja sen seurannaisvaikutukset ovat merkittävä yhteiskunnallinen tekijä Suomessa. Suomalaisten suhtautuminen alkoholiin ja sen käyttöön on moninaista. Tutkielman tavoitteena oli selvittää sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden suhtautumista alkoholiin ja alkoholinkäyttöön ja onko asenteissa eroa eri koulutusalojen ja -asteiden välillä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana olivat asenteet sekä niiden vaikutus ihmisen toimintaan ja ammatilliseen identiteettiin, jonka muodostuminen alkaa jo opiskeluaikana. Tutkimus kohdennettiin yhden yliopiston sosiaalityön ja lääketieteen opiskelijoille sekä yhden ammattikoulun lähihoitajaopiskelijoille. Tutkimus kohdistettiin heihin sen takia, sillä he todennäköisesti kohtaavat tulevassa työssään päihdeasiakkaita ja heidän läheisiään. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2018 kyselylomakkeella, ja kyselyyn vastasi 224 sosiaali- ja terveysalan opiskelijaa. Tutkimus on kvantitatiivinen ja analyysimenetelminä käytettiin faktori- ja varianssianalyysiä. Faktorianalyysistä muodostui kolme faktoria, jotka olivat nuoret ja heidän alkoholinkäyttönsä, haitallinen alkoholinkäyttö Suomessa sekä alkoholinkäytön sääntely. Haitallinen alkoholinkäyttö- ja alkoholinkäytön sääntely -faktoreista muodostettiin summamuuttujat, joita analysoitiin varianssianalyysillä. Tutkimus osoittaa, että sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden alkoholinkäyttöön suhtautumisessa on eroa. Esimerkiksi näkemys alkoholinkäytöstä yksityisasiana jakaa mielipiteitä opiskelijoiden keskuudessa. Varianssianalyyseistä käy ilmi, että koulutusasteella on merkitystä alkoholinkäyttöön suhtautumisessa. Lääketieteen ja sosiaalityön opiskelijat suhtautuvat kriittisemmin alkoholiin ja alkoholinkäyttöön kuin lähihoitajaopiskelijat. Lääketieteen ja sosiaalityön opiskelijat ovat lähihoitajaopiskelijoita enemmän huolissaan haitallisesta alkoholinkäytöstä ja sen aiheuttamista seurauksista. Sosiaalityön ja lääketieteen opiskelijoiden asenteiden välillä sen sijaan ei ilmene yhtä selkeää eroa, minkä pohjalta voidaan sanoa, että koulutusaste vaikuttaa alkoholiin ja alkoholinkäyttöön liittyviin asenteisiin enemmän kuin opiskeltava aine.

According to Tinto’s (1975) interactive model, higher education students’ integration socially and academically affects on the level of commitment and through that to the students’ deci-sion of dropping out or continuing the studies. For the last 40 years student integration has been actively studied, but rarely the focus is on the individual reasons behind it. Thus the in-dividual reasons behind it are in the center of this study. The objective of this study is to find out is there a connection between the peer teacher-student-interaction and the students’ integration. And which are the ways the peer teachers affect on the students’ integration. Third objective is to explain how the students perceive the role of the peer teachers in the program. The data of this study consists of 40 qualitative texts and 40 pictures and 59 quantitative Lik-ert-scale items. The data was collected from students of University of Helsinki’s environmen-tal bachelor study program in Viikki, Helsinki 2017. The quantitative data was analyzed with SPSS-statistics exploring the correlation between the variables, the qualitative text data through a method called Inductive category development and the pictures by a Thematic analysis. Because of the data variation, the results were interpreted together with a method called Sequential explanatory. It was found out that the peer teachers’ interaction with the students correlated with students’ social integration and with the student identification of the program. The students felt that the peer teachers affected on their integration by sharing important information and personal ex-periences concerning the studies. The peer teachers were often seen as a part of the stu-dent group, helping and supporting the students in beginning of their studies more often than as a superior.

Kirjoittamisen opettamisessa ja oppimisessa yksi keskeinen työväline on palautteen antaminen opiskelijan teksteistä. Palautetta pidetään myös yhtenä kehittymisen edellytyksenä. Joissain tutkimuksissa sen on havaittu olevan kehittymisen kannalta paljon tärkeämpää kuin numeerinen arviointi. Ohjeita palautteen antamiseen opettaja ei kuitenkaan välttämättä saa. Palautteen antamisen oletetaan olevan sisäsyntyinen taito. Tämä työ on syntynyt käytännöllisestä tarpeesta, halusta tutkia sitä, miten palautetta pitäisi antaa, jotta se johtaisi opiskelijan kannalta mahdollisimman hedelmälliseen lopputulokseen. Tutkimuksen tavoite on osallistuvan havainnoinnin ja kolmen opiskelijoille suunnatun puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla tarkastella sitä, millaista on hyvä palaute kirjoittamisen opetuksessa ja kuinka sitä pitäisi antaa. Asiaa kysytään niiltä, joita palaute koskee eli opiskelijoilta itseltään. Tutkimusote on laadullinen. Tutkimusaineisto on kerätty ammattikorkeakoulussa kahdesta opetusryhmästä, ja se koostuu kolmesta opiskelijoille suunnatusta kyselystä, joihin vastauksia saatiin kaikkiaan 89. Kyselyt on toteutettu kurssien aluksi, kurssien keskivaiheilla ja kurssien lopuksi. Väljä metodi on toimintatutkimus. Se pyrkii toiminnan avulla muuttamaan jotain ja lisäämään ymmärrystä tätä muutosta kohtaan. Tutkijan rooli on osallistuva ja reflektoiva. Kyselyaineistojen analyysi on tehty sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus osoitti, että opiskelijat toivovat saavansa suoraa ja kriittistä palautetta teksteistään, mutta toisaalta ovat itse arkoja sellaista antamaan. Suurin osa ei kaivannut kielioppiin liittyvää palautetta ja virheiden korjaamista, vaan he toivoivat palautteen keskittyvän isompiin linjoihin kuten tekstin rakenteeseen, ajatusten kehittelyyn ja oman äänen löytymiseen. Vertaispalautteen antajina ja vastaanottajina juuri opintonsa aloittaneet ammattikorkeakouluopiskelijat olivat yllättävän kokemattomia. Osalla ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta vertaispalautteesta, vaikka palautteen antamisen ja vastaanottamisen taitoja korostetaan jo peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmissa. Vertaispalautetta silti arvostettiin korkealle, vaikkakin opettajan antaman palautteen koettiin auttavan enemmän. Palautteen aiheuttamia tunnetiloja selviteltiin yhden palautetuokion päätteeksi. Opiskelijat raportoivat selvästi enemmän myönteisiä tunnetiloja kuin kielteisiä. Yllättävän moni raportoi myös muuttaneensa tekstiään opettajan palautteen perusteella, vaikka itse olisi ollut toista mieltä. Tutkimustulokset vahvistavat käsitystä siitä, että palaute on erittäin tärkeä osa kehittymistä kirjoittajana. Sen sijaan opiskelijoiden toiveet palautteen keskittymisestä kielioppia laajempiin asioihin saavat pohtimaan, annammeko palautetta oikealla tavalla, sillä tutkimusten mukaan opettajat keskittyvät usein nimenomaan kielenhuollon tason kommentointiin. Myös toiveet suorasta ja kriittisestä palautteesta saavat pohtimaan, pitäisikö laajalti käytetystä palautteen hampurilaismallista luopua kokonaan. Mielestäni tulokset tukevat ajatusta siitä, että palautteen pitäisi olla keskeisempi osa koko kirjoittamisen prosessia, mutta opiskelijoita pitäisi harjaannuttaa vieläkin paremmin palautteen antamiseen, sen vastaanottamiseen ja palautteen suodattamiseen osaksi omaa ajattelua. Opiskelijoiden kykyä hyödyntää saamansa palaute ja opiskelijan omistajuutta omaa tekstiään kohtaan voisi tukea enemmän.