Browsing by Subject "opiskelijat"

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia Suomen korkeakouluissa opiskelevien nuorten aikuisten näkemyksiä siitä, mitkä tekijät ovat syynä heidän kokemalleen yksinäisyydelleen. Tarkoituksena on erityisesti tarkentaa kuvaa siitä, mitkä tekijät aiheuttavat nuorilla aikuisilla yksinäisyyttä ja miten nämä syyt jakautuvat sisäisiin ja ulkoisiin attribuutioihin. Tutkimuksen taustalla on ajatus siitä, että yksinäisyys on yksi olennaisimmista 2010-luvun sosiaalisista kysymyksistä, ja se koskettaa meistä jokaista elämän jossain vaiheessa. Yksinäisyyden tulkittiin olevan kognitiivisen yksinäisyysteorian mukaisesti psyykkinen tila, jossa henkilö huomaa epäsuhdan hänen nykyisten sosiaalisten suhteidensa välillä ja sen, kuinka paljon ja millaisia suhteita henkilö haluaisi itsellään olevan. Verkkoyhteisöiden voidaan nähdä olevan 2000-luvulta lähtien yleistymässä oleva sosiaalisen kommunikaation väline, josta voi olla apua myös eri ongelmista kuten yksinäisyydestä kärsiville esimerkiksi vertaistukiryhmien muodossa. Tutkimus paikantuu Nyyti Ry:n verkkosivuilla vertaistukiryhmässä kesällä 2011 käytyihin keskusteluihin yksinäisyydestä. Tutkimusaineisto on vapaasti saatavilla Nyyti Ry:n verkkosivuilla, silti tutkielman toteuttamista varten pyydettiin tutkimuslupa hyvien tutkimuskäytäntöjen mukaisesti. Tutkimusaineisto koostuu 52 kirjoittajan kirjoittamista viesteistä, joiden pituudet vaihtelivat muutamasta virkkeestä useaan A4-sivuun. Tutkimuksen analyysissä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen analyysissä käytettiin viitekehyksenä attribuutioteoriaa, jonka mukaisesti yksinäisyyden syyt luokiteltiin ulkoisiin ja sisäisiin syihin, riippuen siitä johtuiko yksinäisyys henkilöstä itsestään vai oliko sillä itsen ulkoinen lähde. Tämän tutkimuksen keskeisenä tuloksena on se, että opiskelijoiden yksinäisyysattribuutiot jakautuivat melko tasaisesti sisäisiin ja ulkoisiin attribuutioihin. Keskeisimpinä syinä yksinäisyydelle olivat mielialahäiriöt, ujous, sinkkuus ja koulukiusaaminen. Osa kirjoittajista ilmoitti vain yhden syyn yksinäisyydelleen, enimmillään ilmoitettuja syitä oli kahdeksan. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että sisäiset ja ulkoiset attribuutiot ovat vahvasti kietoutuneita toisiinsa. Esimerkiksi mielialahäiriöt ovat kytkettyjä koulukiusaamisen kokemukseen, samoin ujous ja koulukiusaaminen. Ujous oli myös yhteydessä sinkkuuteen, ja sinkkuus taas mielialahäiriöihin. Yksinäisyyden tunteen syntyminen on monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Jatkotutkimusaiheena voisi olla yksinäisyyden hallinta- ja selviytymiskeinot, miten opiskelijat selviävät yksinäisyydestä ja hallitsevat sen kokemusta.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella mentoroinnin merkitystä työelämään siirtymisen kynnyksellä olevalle yliopisto-opiskelijalle. Opiskelijoiden kokemuksia tarkasteltiin mentorointiin kohdistuvien empiiristen tutkimustulosten valossa sekä yhdistämällä mentorointitutkimuksissa käytettyä jakoa (psykososiaalinen ja uraa tukeva mentorointi) sosiaalisen tuen teoriassa esiintyviin tuen muotoihin. Lisäksi teoreettisena viitekehyksenä toimivat sosiaalisen pääoman teoria sekä elämänkaaren kehitystehtäviä korostava lähestymistapa. Tutkimuskohteena olivat Suomen Valtiotieteilijöiden Liiton (SVAL) mentorointiohjelmaan osallistuneet yhteiskuntatieteiden opiskelijat. Aineisto kerättiin haastattelemalla 10 nuorta pari vuotta mentoroinnin päättymisen jälkeen heidän jo siirryttyään kokopäiväopiskelusta työelämään. Kiinnostuksen kohteena olivat nuorten aikuisten kokemukset mentoroinnista sekä työelämään siirtymisestä. Tutkimus oli lähtökohdaltaan fenomenologis-hermeneuttinen, ja analyysimenetelmänä käytettiin tulkitsevaa fenomenologista analyysia. Mentoroinnin hyödyllisyys tulee ilmi kaikkien nuorten haastatteluissa sosiaalisen tuen muotojen kuvausten avulla. Mentoroitavat kokivat saaneensa mentoriltaan ennen kaikkea tiedollista ja arvostustukea, mutta myös emotionaalista, konkreettista sekä verkostotukea. Tutkimukseni vahvistaa aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan mentoroinnista saatava sosiaalinen tuki voi lisätä ura- ja psykososiaalisten funktioiden kautta henkilön hyvinvointia sekä vahvistaa resursseja, joiden avulla henkilö voi pyrkiä kohti omia työelämään liittyviä tavoitteitaan. Pääasiallinen vaikutus on opiskelijoiden työelämään ja omaan uraan liittyvien ajatusten selkiytyminen. Vieraalta ja epävarmalta tuntuva työelämä tulee tutummaksi ja usko omaan pärjäämiseen vahvistuu. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet olivat mentoroinnin osalta lukuisat kansainväliset tieteelliset artikkelit; Kram. K. E. (1983) Phases of the mentor relationship; Levinson D. J. (1978). The seasons of a man´s life. Sosiaalisten verkostojen voimavarojen osalta Jokisaari, M. (2002) Työelämään siirtyminen. Vuorovaikutusta tavoitteellisen toiminnan, sosiaalisen pääoman ja työelämän välillä; Cutrona & Russell (1990) Type of social support and specific stress: toward a theory of optimal matching; Lin, N. (2001) Social capital. A theory of social structure and action. Tulkitsevan fenomenologisen analyysin osalta Smith, J. A. & Osborne, M. (2003) Interpretative phenomenological analysis.

Tutkielmassa tarkastellaan kesällä 2019 käytyä keskustelua, jossa käsitellään opiskelijoiden yhteiskunnallista asemaa ja oikeutta kesälomaan. Tavoitteena on selvittää, millaisena ryhmänä yliopisto-opiskelijat representoidaan ja millaisin kielellisin keinoin ryhmään liittyvät merkitykset syntyvät. Tutkielmassa selvitetään myös sitä, millaisiksi opiskelijoiden ja muiden aineistossa esiintyvien ryhmien väliset suhteet teksteissä rakentuvat. Muita keskeisiä ryhmiä ovat mm. työssäkäyvät ja veronmaksajat, työttömät ja opiskelijakriitikot, joilla tarkoitetaan opiskelijoiden lomatoiveisiin kriittisesti suhtautuvia keskustelijoita. Teoreettisina lähtökohtina toimivat diskurssintutkimus, uusi retoriikka ja ryhmätutkimus. Aineisto koostuu vaikuttavista teksteistä, joissa otetaan kantaa siihen, tulisiko opiskelijoilla olla oikeus kesälomaan. Aineistosta nousee esiin kaksi keskeistä merkityksellistämisen tapaa, jotka tutkielmassa nimetään opiskelijakriittiseksi ja opiskelijamyönteiseksi diskurssiksi. Näiden diskurssien sisällä rakennetaan erilaisia opiskelijoiden representaatioita. Ryhmiin liitettyjä merkityksiä ilmaisevia retorisia keinoja ovat mm. nimeäminen, ryhmien rinnastaminen ja vertaaminen toisiinsa sekä sanastoon liittyvät valinnat, kuten väkivalta-aiheiset verbit. Opiskelijakriittinen diskurssi representoi opiskelijat etuoikeutettuna ja hyväosaisena ryhmänä, joka voisi kustantaa lomansa omalla työpanoksellaan, mutta mukavuudenhaluisen ja uupumukseen taipuvaisen luonteensa takia se mieluummin pyrkii hankkimaan itselleen uuden veronmaksajien kustantaman etuuden – kesäloman. Opiskelijoiden kesäloma merkityksellistetään yhteis-kuntaa rasittavana kulueränä. Tämä diskurssi korostaa taloudellista näkökulmaa ja yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Opiskelijamyönteinen diskurssi esittää opiskelijat heikko-osaisena ryhmänä, jolta puuttuu muun yhteiskunnan nauttima oikeus lomaan ja lepoon. Opiskelijakriitikoiden ilkeämielisiksi ymmärretyt kommentit katsotaan osoitukseksi hierarkiasta, jossa yläluokkaan kuuluvat kommentoijat ivaavat uupuneita opiskelijoita, jotka sijoittuvat alas yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Opiskelijamyönteinen diskurssi käsittää kesäloman perusoikeutena, joka mahdollistaa ihmiselle välttämättömän palautumisen ja levon. Tutkimuksessa havaitaan, että molemmissa diskursseissa syytetään vastapuolta hyväosaisuudesta. Hyväosaisuus rakentuu teksteissä ominaisuudeksi, jonka perusteella ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta ilmaista mielipidettään tai vaatia ryhmälleen parempia oloja. Opiskelijamyönteinen ja opiskelijakielteinen diskurssi sitoutuvat erilaisiin arvoihin ja ideologioihin ja ne voi tulkita keskenään kilpaileviksi diskursseiksi. Opiskelijakriittinen diskurssi kytkeytyy viranomaisten edustamaan valtadiskurssiin, jonka mukaan opiskelijan tulee kesäisin tehdä töitä tai opintoja. Opiskelijamyönteinen diskurssi voidaan tulkita emansipatoriseksi vastadiskurssiksi, joka nostaa esiin epäkohdaksi katsomansa olosuhteet. Näiden kahden diskurssin lisäksi keskustelu sisältää myös luonteeltaan neutraalimpia tekstejä.

Earlier research has found that management of everyday life includes confidence to cope with new everyday circumstances. This is important because daily life cannot be predicted and neither working life or work-life balance appears in a very positive light in the public debate. Especially restaurant trade students may be worried about work-life balance because work in the field is stressful and the working hours are irregular. However, studies suggest that young people do not learn all everyday skills at home as they once did. The aim of this study is to explore how restaurant trade students’ management of everyday life is connected to their expectations about work-life balance and working life. The data (N=101) were collected in spring 2020 by using an electronic questionnaire. The participants were final stages students on restaurant trade in Finnish vocational schools. The questionnaire contained both structured and open-ended questions that were analysed by using quantitative (cross-tabulation, Mann-Whitney U test) and qualitative (content analysis) methods. The participants experienced both their inner (life management) and external (coping everyday chores) dimension of management of everyday life comparatively good. About half of the participants evaluated work-life balance optimistically and the rest pessimistically. The expectations did not vary according to any of the measured background variables. Instead, most of the participants expected their future working life optimistically, although they were quite worried about many things involved in the working life. The expectations about working life were more pessimistic among those who estimated that their own study success was good or satisfactory than those who estimated that their own study success was excellent. Statistically significant connections were found between students’ management of everyday life and their expectations about work-life balance and working life, but only in the inner dimension of management of everyday life. The expectations were more optimistic among those whose management of everyday life was good than those whose management of everyday life was reasonable at the most. In the former case the transition from studentship to working life may feel easier, which can increase one’s satisfaction towards life. The research results can be utilized in developing education and workplace activities.

Koronapandemia on vaikuttanut merkittävästi terveydenhuoltoalan työhön ja työntekijöihin, mutta sen vaikutukset ovat vielä osin tuntemattomia ja aihe tutkimuskohteena uusi. Alan nykytilan sekä tulevaisuuden kannalta on tärkeää selvittää, millainen vaikutus koronapandemialla on terveydenhuoltoalan työhön ja työntekijöihin, sillä useat hoitajat harkitsevat alanvaihtoa ja samaan aikaan hoitajista on pulaa sekä tulevaisuudessa kasvava tarve. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista terveydenhuoltoalan työstä käytävä verkkokeskustelu oli koronapandemian aikana. Tutkimuksessa selvitettiin koronapandemian vaikutuksia terveydenhuoltoalan työhön sekä hoitajiin ja opiskelijoihin. Aihetta lähestyttiin siitä näkökulmasta mitä koronapandemiaan ja terveydenhuoltoalan työhön liittyviä asioita hoitajat ja alan opiskelijat itse nostivat esiin verkkokeskusteluissa. Tutkimuksen kohteena olivat verkkokeskustelut terveydenhuoltoalan työntekijöille ja opiskelijoille suunnatulla keskustelufoorumilla. Aineisto on kerätty koronapandemian aikana maaliskuun 2020 ja joulukuun 2020 väliseltä ajalta. Aineistoon sisältyi neljäkymmentä keskustelua ja keskusteluihin osallistui yhteensä 111 hoitajaa ja alan opiskelijaa. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen ja aineisto on analysoitu käyttäen induktiivista sisällönanalyysimenetelmää. Tulosten mukaan koronapandemian vaikutukset terveydenhuoltoalan työhön, hoitajiin ja opiskelijoihin ovat olleet laajoja sekä pääosin negatiivisia. Keskusteluiden aiheet ja koronapandemian vaikutukset koskivat työoloja, työhyvinvointia ja alan yhteiskunnallisia asioita. Työ on koronapandemian myötä muuttunut entistä raskaammaksi sekä fyysisesti että psyykkisesti ja työoloissa sekä työhyvinvoinnissa on tapahtunut muutoksia huonompaan. Työssäjaksaminen on heikentynyt ja useat hoitajat sekä alan opiskelijat ovat harkinneet alanvaihtoa. Tulokset vahvistavat monelta osin muiden tutkimusten tuloksia koronapandemian negatiivisista vaikutuksista terveydenhuoltoalan työhön ja työntekijöihin. Toimia tilanteen parantamiseksi tarvitaan, mutta kaikkien toimenpiteiden ei tarvitse olla isoja ja kalliita vaan positiivista muutosta voidaan saada aikaan myös pienillä teoilla työn arjessa.