Browsing by Subject "osaaminen"

The aim of this study was to find out how much enjoyment, boredom and anxiety students experience in mathematics-related situations: during lessons, homework and tests. The study investigates the relations of these emotions with achievement in mathematics. Moreover, gender, school and classroom differences in these relationships are examined. In spring 2017, 215 third-graders from four Helsinki schools responded to the AEQ-ES (Achievement Emotions Questionnaire-Elementary School) survey and participated in three tests measuring mathematics achievement as part of the MathMot study. The fit of the data for the AEQ-ES structural model was analysed using confirmatory factor analysis. The connections between emotions and achievement as well as differences in these connections were studied by non-parametric methods: the Mann-Whitney U and Kruskal-Wallis H tests, as well as Spearman’s rank correlation coefficient. The study revealed that students experienced much more mathematics-related enjoyment than boredom or anxiety, which were experienced very little. Consistent with findings from previous research, it was found that emotions are related to achievement, positively to enjoyment and negatively to boredom and anxiety. This connection was strongest in emotions associated with lessons. Few statistically significant differences were observed between genders. In terms of achievement, there was a statistically significant difference between schools in all mathematics tests. Differences were also found between classrooms, albeit not in all tests. Furthermore, between a school receiving positive discrimination funding and a school providing weighted-curriculum education, there was a statistically significant difference in achievement and some emotions.

Työelämän muuttuessa yhä epävarmemmaksi ja projektiluontoisemmaksi on yksilön oman osaamisen jatkuvan kehittämisen sekä myymisen rooli korostunut. Jotta yksilö voi myydä osaamisensa, on tämän myös tunnistettava se ja osattava viestiä siitä. Tällaiseen työkulttuuriin siirryttäessä on etenkin uransa aloittavien opiskelijoiden oman osaamisen ymmärtämisen ja sanoittamisen tukeminen erityisen tärkeää. Tilanne korostaa opiskelijoille tarjottavan uraohjauksen merkitystä. Yksi uraohjauksen tärkeimmistä tehtävistä onkin auttaa opiskelijoita tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan. Tutkielman tarkastelun kohteena olivat uraohjauksessa tapahtuva opiskelijoiden oman osaamisen kyseenalaistaminen ja analyysi keskittyi ohjaajien tapoihin käsitellä ongelmaa. Aihetta lähestyttiin keskustelunanalyysin teoreettismetodologisen viitekehyksen avulla tutkien, mitä osallistujat vuorovaikutuksessa tekevät. Keskustelunanalyysi näkee vuorovaikutuksen sosiaalisena toimintana ja yhteisen toiminnan koordinointina. Tutkielmassa hyödynnetty aineisto käsittää seitsemän Helsingin yliopistolla vuoden 2020 aikana tallennettua uraohjauskeskustelua, joissa paikalla ovat ohjaaja ja ohjattava opiskelija tai vastavalmistunut alumni. Analyysi keskittyi erityisesti uraohjaajien tapoihin vastaanottaa ja käsitellä ohjattavan ilmaisemaa osaamiseen liittyvää ongelmaa. Analyysiä ohjasi siis seuraava kysymys: Miten uraohjaaja vastaanottaa ongelman ja lähtee käsittelemään sitä? Aineistosta oli havaittavissa ohjaajien käyttävän monipuolisesti eri ongelmankäsittelytapoja, jotka liittyivät pääasiassa ongelman uudelleentulkitsemiseen, opiskelijan vahvuuksiin sekä toimijuuden korostamiseen. Yksi uraohjaukselle tyypillinen periaate on ajatus ohjattavasta oman tilanteensa asiantuntijana, ja ensisijaisesti aineistossa suhtauduttiin ohjattavan kertomaan ongelman selontekoon totena. Vastoin tätä periaatetta aineistossa esiintyi kuitenkin esimerkkejä myös sellaisista tilanteista, joissa ohjaaja eksplisiittisesti tai implisiittisesti haastoi ohjattavan kertoman todellisuuden. Analyysissä kiinnitettiin erityistä huomiota tilanteisiin, joissa ohjattavan kertoma haastettiin eksplisiittisesti. Tutkielman tuloksista on pääteltävissä uraohjaajien hyödyntävän osaamisen puutteen todellisuuden haastavaa käsittelytapaa erityisesti tilanteissa, joissa haastaminen voidaan rakentaa ohjattavan itse kertomaan tietoon pohjaten. Aineisto sisälsi kuitenkin myös esimerkin, jossa haastaminen ei perustunut ohjattavan välittämään tietoon. Tutkielman tulokset valottavat osaltaan vuorovaikutustilanteita, joissa ohjauksen ideaalien vastaisesti haastetaan ohjattavan ilmaiseman tiedon todellisuus. Analyysi aloittaa pohdinnan tällaisen haastamisen tarpeellisuudesta ohjattavan ilmaistessa osaamisensa puutteellisena. Jatkotutkimuksen aiheeksi ehdotan syventymistä tarkemmin etenkin sellaiseen tiedon haastamiseen, joka tehdään ilman että haaste perustellaan ohjattavan itse kertomalla tiedolla. Tärkeä suunta jatkotutkimukselle olisi myös syventyä siihen, mitä haastamisen jälkeen tapahtuu ja miten ohjattava osapuoli haasteen käsittelee.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistuksessa toimintakulttuuri ja asiantuntijatyö ovat muuttumassa yhä yhteisöllisemmäksi ja asiakaslähtöisemmäksi. Tiimipohjaista, asiakaslähtöistä ja yhteisöllistä asiantuntijatyötä kutsutaan moniammatilliseksi yhteistyöksi. Ammattilaisilta odotetaan joustavaa ja monimuotoista yhdessä toimimista. Moniammatillinen työskentely on noussut tarpeesta ratkaista asiakkaan monitahoisia tilanteita, jotka eivät ole yhden ammattiryhmän ratkaistavissa. Asiakaslähtöisyys on moniammatillisen yhteistyön ytimessä. Palveluiden koordinointi alati muuttuvissa verkostoissa muodostaa toimintaympäristön yhteistyölle. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten moniammatillinen yhteistyöosaaminen ilmenee sosiaali- ja terveydenhuollon eri koulutusohjelmissa. Tarkoituksena oli luoda kuva moniammatillisen yhteistyöosaamisen asemasta sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattitutkinnoissa. Tarkastelun kohteena olivat sosiaali- ja terveydenhuollon suurimmat ammattiryhmät, jotka ovat keskeisessä roolissa paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden hoidossa ja kuntoutuksessa. Ammattiryhmät olivat lääkäri, sairaanhoitaja, lähihoitaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, psykologi, sosionomi ja sosiaalityöntekijä. Eri sosiaali- ja terveydenhuollon ammattitutkintoja tarkastelevaa suomalaista tutkimusta ei ole vastaavalla asetelmalla tehty moniammatillisen yhteistyöosaamisen näkökulmasta. Tutkimuskysymykset olivat: Millaisia moniammatilliseen yhteistyöhön liitettyjä osaamisia tulee esiin ja miten niitä kuvataan eri sote-alan koulutusohjelmissa? Miten moniammatillinen yhteistyöosaaminen rakentuu sote-alan koulutusohjelmissa? Minkälaisena opettajat kuvaavat moniammatillisen yhteistyöosaamisen aseman koulutusohjelmissaan? Aineiston muodosti tutkintokuvaukset ja koulutusohjelmien opetussuunnitelmat sekä koulutusohjelmien opettajille toteutetun kyselyn tuottama aineisto. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto analysoitiin teoria-ohjaavalla sisällönanalyysillä, jota ohjasi moniammatilliseen yhteistyöhön liitetyt osaamiset ja niiden ulottuvuudet. Tulokset osoittavat sosiaali- ja terveydenhuoltoalojen ammattitutkintojen yhteisiä piirteitä sekä eroavaisuuksia moniammatillisen yhteistyöosaamisen asemasta, osaamisen rakentumisesta ja siihen liitetyistä osaamisista. Moniammatilliseen yhteistyöosaamiseen liitettyjä osaamisia kuvattiin oman osaamisen tunnistamisena suhteessa muihin ja muiden osaamisen hyödyntämisen taitoina sekä monipuolisina vuorovaikutustaitoina. Moniasiantuntijuuteen perustuva yhteistoimintaosaaminen tuli esiin muutamien koulutusohjelmien kohdalla. Osaamisia liitettiin toimintaympäristön ja palvelujärjestelmän tuntemiseen. Moniammatillisen yhteistyöosaamisen rakentumisessa tunnistetaan kaikille koulutusohjelmille yhteiseksi ydinosaamiseksi vuorovaikutus- ja yhteistyöosaaminen. Oppimisympäristönä työelämäharjoittelulla on vahva asema yhteistyöosaaminen rakentumisessa. Monialaiset opinnot näyttäytyvät osaamisen kehittymisessä oleellisina. Moniammatillisen yhteistyöosaamisen arvostus koulutusohjelmissa on korkea. Opettajat arvioivat moniammatillisen yhteistyöosaamisen aseman vahvistuvan tulevaisuudessa. Oppilaitokset ja koulutusohjelmat ovat eri vaiheissa moniammatillisen opetuksen kehityspoluilla. Sote-alojen monialaisen koulutuksen laajamittaisen läpimurron edellytyksenä nähdään poliittisen tason ohjaus, koulutusjärjestelmän ja oppilaitosten hallinnolliset tekijät sekä opetuksen järjestämisen mahdollistaminen tieteenalarajojen yli.

Aims. Cleaning work is practical work, meaning identification of professional competence cannot be based on written tests but must be based actual performance of practical tasks. The aim of this Master's thesis was to identify the main skills in professional maintenance cleaning and to define levels of skill within various levels of ability. The aim was to create a tool for employee and supervisors which can be used to identify employee skills through practical work tasks. Methods. The study was carried out in two different cleaning service companies. Features of process analysis, collaborative planning and stimulated recall methods were applied to the research. Classification of the key skills in maintenance cleaning was based on the views of the companies' trainers, as well as a questionnaire which was answered by supervisors. The skill level descriptions were produced as part of the companies' training programs, and the expertise and experience of the participants were also utilized. In the last step the skill matrix was piloted with employees and its usability in skill identification was evaluated. Results and conclusions. According to the results, 14 different skills were identified as the main skills of maintenance cleaning. They were classified as management of processes and working methods, maintaining working capacity and general professional skills. A theory with four levels was developed to represent the different skill levels: the novice's skills are defined as random, the apprentice's as repetitive, the journeyman's as applicable and the master's as skills developed through work. To reach the master skill level both theoretical knowledge and practical experience are required. To allow for the identification of knowledge, skill matrices were produced for the employee as well as for the supervisor. The matrices can be used as a part of induction and also in training.

There is currently a lively public debate about change in working life and future skills needs. When working life changes, it is important that knowledge and leadership should also change. The aim of my thesis was to examine changes in work and skills in the restaurant industry from the perspective of the restaurant manager. The goal was to describe and add to the understanding of the restaurant manager's work and role through their experience and vision. Knowledge management is an integral part of the competence, which is part of the work of the restaurant manager. The thesis examines what knowledge management means for supervisors and how competence development is reflected in work and practice. The theoretical framework of the thesis is made up of literature related to knowledge, leadership, competence management and managerial work, as well as a brief overview of the nature of the hospitality industry and the future. The empirical part of the thesis was carried out with semi-structured theme interviews and the results were analyzed by theory-driven content analysis. The data was collected between May 2018 and December 2018. Ten restaurant managers working at Fazer Food Service were interviewed in the study. As a result of the study, it became clear that the work of a restaurant manager in that organization was interdimensional and consisted of many different tasks and roles. It was important for the restaurant managers to act as superiors and to encourage their staff. Interaction with staff, customers, supervisor and colleagues was important. Knowledge management was one of the tasks that was performed as part of daily management. As a future challenge, restaurant managers saw problems with the availability of skilled labor. The availability and commitment of the workforce can be influenced by good leadership, competence development and employee appreciation. The study found that leadership should change in a more human-oriented direction.

Tutkielmassa perehdytään teknologisen kehityksen, maailmantalouden integraation, osaamisen ja kaupungistumisen välisiin suhteisiin. Alkuperäisenä motivaationa on ollut tutkia taloudellisen toimeliaisuuden tilallisen kasautumisen teoreettisia premissejä sekä kaupungistumisen megatrendiä kehittyneen talouden ja sen alueiden tulokulmasta lähestyen. Tämän seurauksena on päädytty tarkastelemaan sitä, kuinka teknologisen kehityksen ja talouden globalisaation seurauksena kehittyneet taloudet perustavat kilpailukykyään keskeisesti osaamiseen. Osaamisen itsensä tarkastelun lisäksi tavoitellaan sen tilalliseen ulottuvuuteen syventymistä. Toisin sanoen tutkitaan sen kasautumisen potentiaalisia syitä ja seurauksia. Lisäksi pyritään integroimaan työ- ja asuntomarkkinakysymyksiä. Kyseessä on kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostuu pitkälti alue- ja kaupunkitaloustieteen keskeisten kontribuutioiden esiin nostamista huomioista. Lisäksi erityisesti työmarkkinoihin ja niiden muutosta seuraavaan talouden rakennemuutokseen liittyvä kirjallisuus on tutkielman kannalta avainasemassa. Aihetta lähestytään vahvasti nimenomaan osaamisen ja teknologisen kehityksen näkökulmasta. Niiden merkitystä voidaan pitää kehittyneen talouden työmarkkinoiden ja tilallisen järjestymisen kannalta kokonaisuudessaan hyvinkin huomattavana. Synteesinä tutkielma koostaa tutkimusalojensa keskeisiä teorioita ja löydöksiä sekä pyrkii kokonaisvaltaisen näkökulman kasaamista tavoitellen asettumaan tutkimiensa taloustieteen kenttien rajapintaan. Tutkielman keskeiset havainnot viittaavat siihen, kuinka osaamiseen ja sen hyödyntämiseen yhdistyvät huomattavan suuret kasautumisedut, minkä merkitys korostuu teknologian ollessa osaamisen kanssa komplementaarista ja sen kehityksen osaamista suosivaa. Etenkin osaamisen näkökulmasta myös kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on monilla tavoin hyvin tärkeää. Liikenneteknologisesta kehityksestä huolimatta matkanteon aikakustannuksilla voidaan historiallisen saavutettavuuden maailmassakin nähdä olevan keskeinen vaikutus osaavaan suurkaupungistumiseen. Suurkaupunkien tiheyteen liittyy voimakkaita keskinäisriippuvuuksia ja takaisinkytkentöjä, jotka voivat entisestään vahvistaa kasautumisvoimia suhteessa hajautumisvoimiin. Pienten kuljetus- ja kommunikaatiokustannusten maailmassa sijainnin merkitys onkin inhimillisestä näkökulmasta usein hyvin keskeinen. Kasvun paikallisuus korostuu luonnonoloista vapaan toiminnan kasvaessa. Toiminnan jopa globaalin skaalauksen helpottumisen seurauksena enimmäkseen markkinatekijöihin perustuvat paikalliset edut ovat usein ratkaisevia. Toisaalta kaupungit ovat asukkaidensa lisäksi fyysisiä rakenteita, mikä tarkoittaa, että niiden tilalliset rajoitteet sekä joustamattomuus toimivat kasvun pullonkaulana. Niihin liittyvät kysymykset ovatkin omiaan korostumaan hyvinkin paikallisen kasvun myötä. Myös elämälaatua tuottavilla mukavuuksilla on keskeinen merkitys aluekehityksen ja kaupunkirakenteiden kannalta. Etenkin paikallinen maa on väistämättä rajallista, mutta yhdyskuntarakenteen joustamattomuuden keventämiseen kykenemisellä voi olla huomattaviakin vaikutuksia tuottavuuteen, kilpailukykyyn ja hyvinvointiin. Luomiensa mahdollisuuksien lisäksi muuttunut toimintaympäristö saattaa kuitenkin aiheuttaa kansantalouksille myös haasteita niiden alueellisestikin epätasaisen kehityksen kautta. Sekä työmarkkinoihin että elämänlaatuun liittyvällä houkuttelevuudellaan suurkaupunkiseudut voivat erottua merkittävällä tavalla muusta kansallisvaltion muista aluetalouksista. Osaltaan ongelmia saattaa aiheuttaa myös huippuosaamisen globaali niukkuus.

Syömishäiriöt ja niiden oireet ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Ne koskettavat kaiken ikäisiä sukupuolesta riippumatta. Syömishäiriöt aiheuttavat niin psyykkisiä, fyysisiä kuin sosiaalisiakin haittoja, jotka ovat pahimmillaan hyvin vakavia. Tutkimusten mukaan varhainen puuttuminen ehkäisee oireiden pahenemista ja parantaa toipumisennustetta. Syömishäiriöön sairastuneen on usein itse vaikea ymmärtää avuntarvettaan, ja siksi terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää tunnistaa syömishäiriön oireet ja ottaa ne puheeksi. Aiempien tutkimusten mukaan syömishäiriöiden tunnistaminen terveydenhuollossa on heikkoa ja moni sairastunut jää vaille hoitoa. Tämän laadullisen maisterintutkielman tarkoituksena oli kuvata, minkälaista on terveydenhuoltoalalle valmistuvien ammattilaisten osaaminen syömishäiriöistä Suomessa. Tutkielmassa selvitettiin, minkälaista opetusta terveydenhuoltoalan opiskelijat olivat saaneet ja minkälaiseksi he arvioivat oman osaamisensa syömishäiriöihin liittyen. Tutkielman aineisto kerättiin loppuvuodesta 2021 sähköisen kyselyn avulla, johon vastasi 47 vastaajaa. Vastaajat edustivat yhdeksää eri terveydenhuollon ammattia ja olivat joko vastavalmistuneita tai valmistumassa olevia. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella syömishäiriöihin liittyvä opetus on epätasalaatuista niin sisällöltään kuin määrältään. Opetus on enimmäkseen vähäistä ja toisinaan jopa olematonta. Opetuksessa painottuvat tunnetuimmat syömishäiriöt eli anoreksia ja bulimia. Keskeisimmiksi puutteiksi terveydenhuoltoalalle valmistuvien osaamisessa nousevat syömishäiriöiden tunnistaminen ja puheeksi ottaminen. Osalla terveydenhuoltoalalle valmistuvista on syvällisempää osaamista syömishäiriöistä. Vahvempi osaaminen pohjautuu esimerkiksi käytännön harjoitteluun syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneessa yksikössä tai syömishäiriöiden valitsemiseen opintoihin liittyvän tehtävän aiheeksi. Tutkielman tulosten perusteella on tärkeää kehittää terveydenhuoltoalalle valmistuvien osaamista syömishäiriöistä, ja näin varmistaa, että kaikilla alalle valmistuvilla on riittävät valmiudet syömishäiriötä sairastavan tunnistamiseen ja auttamiseen. Terveydenhuoltoalan opetuksessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti syömishäiriöiden monimuotoisuuden ymmärtämiseen ja oireiden tunnistamiseen sekä harjoitella syömishäiriöiden puheeksi ottamista. Jatkossa olisi hyvä selvittää tarkemmin, miten terveydenhuollon ammattilaiset osaavat tunnistaa ja ottaa puheeksi syömishäiriöiden oireita.

This thesis studies the views of managers working in specialist organizations regarding leadership and emotional intelligence. The purpose of this study is to form an understanding of what views and concepts of the managers in specialist organizations have regarding emotional intelligence and its significance in managerial work. The purpose is to build an understanding of what the challenges are in managing specialist knowledge and to form an understanding of what the understanding and experience of emotional intelligence is in relation to leading an organization with specialist knowledge. The theoretical framework of the study was formed around three concepts: emotional intelligence, leadership and leadership of specialist knowledge. Theories of emotional intelligence, especially the concept of emotional intelligence by David Goleman and concepts of emotionally intelligent leadership were used as a theoretical framework. Concepts and definitions related to leadership and knowledge and theories in leadership of knowledge - such as the concept of transformational leadership presented by Bernard M. Bass – that have been combined with management that furthers learning by Riitta Viitala and Pirjo Kolari were also used in the study. The empirical research material was gathered by interviewing eight people who work or have worked in managerial positions in the specialist organization. The interviews were conducted as theme interviews. The methodological approach of the study was content analysis through which the research material was analyzed. Based on the material of the research, the challenges of managerial emotional intelligence in the specialist organization were the expectations and broad range of tasks related to managerial positions, substance knowledge, the management of strategic specialist knowledge, motivating, supporting and interaction. According to the study, the most important competences of emotional intelligence were emotional self-awareness, good selfassessment, self-control, transparency, ability to perform, empathy, service orientedness, inspirational leadership, ability to develop others and teamwork and collaboration skills. The conclusion of the study is that in the management of specialist knowledge in specialist organizations, matters such as interaction, individual attentiveness, empathy, ability to motivate and support, being present and enabling are highlighted. In a specialist organization a manager needs sufficient substance knowledge, purely emotional leadership is not sufficient. In specialist organizations, succeeding in knowledge management requires emotional intelligence, substance knowledge and transformational leadership. When these are combined by competent managers, they are able to motivate, focus on individuals and enable development.

Verme is a tailor-made peer-group mentoring method for Finnish educational thinking. It sup-ports the professional development of teaching and education professionals. In this study, a similar methodology was tested as a supportive activity for the development of the kid’s min-istry volunteer team at Suhe church. The study adopted an action research approach. The field research lasted from October 2017 to May 2018, during which the first cycle of action research was carried out and the next cycle was started. The team’s peer-group met three times and the activity was evaluated and further developed based on the participants’ expe-riences and views. The entire team-of-six participated in the study. Qualitative data collection methods such as particapatory observation, research journal and feedback inquiries were used as part of the research. The main research material was obtained using a focus group method and that da-ta was supported by the feedback received during the research process. Focus group and feedback materials were both analysed with the inductive content analysis and the SWOT analysis. SWOT analysis was considrered as the theory based approach in the study. The research concluded that the method is sensible to support the team’s work. The benefits of the method were more diverse than those related to the professional development alone. The team voted for the continuation of the method in the autumn term 2018. Based on the participants' experiences and views, the research identified the strengths and weaknesses of the group and the opportunities and threats involved in participating in the group. Based on these, the group's activities were further developed and the next cycle of activity research was primed but not carried out within the framework of my Master's thesis.