Browsing by Subject "osallistaminen"

The purpose of this thesis is to study Finnish professional journalists and their assessments of user-generated images. By user-generated images, what is referred to are the non-professional or amateur images that are used by news organizations. Their use has increased over the past years, and thus the research of which is justified. Journalists are in a crucial junction in the news cycle, functioning what is typically referred to as a gatekeeper-role. Theirs is the task to sort and analyze raw news material that is then processed with journalistic methods and skills to produce news. User-generated images represent a new type of news content in their direct connection with those who have typically only been in the receiving end of news: the audience. This form of participatory journalism is unprecedented in scale and content – especially in the online news environment. The transitional phase that journalism is going through in the contemporary large-scale news-shift to the Net is discussed as a potential reason for the increasing use of user-generated images. The material analyzed in this study is a collection of semi-structured interviews of Finnish professional journalists of various organizations and positions. The journalists remain anonymous due to confidentiality agreements, but their news organizations and titles are represented in the study. The interviews were analyzed by applying a thematic analysis-scheme influenced by textual analysis. Key concepts involved in the analysis include Oh et al. user-engagement model and the strategic ritual of emotionality introduced by Karin Wahl-Jorgensen. The analysis shows that Finnish professional journalists: a) regard user-generated images mainly as raw material for news equal to other content, but with immense evidentiary potential, here dubbed as situational uniqueness; b) assess user-generated images as means to engage users but do not make significant efforts beyond offering the option to send in images; c) rarely discuss user-generated images in non-journalistic-objective i.e. emotional terms. The increasing use of user-generated images as a representative phenomenon for the future of journalism is discussed briefly. The discussion suggests further research to be done in the areas of user-generated images and the threat their proliferation holds for professional photojournalism, and possibly a quantitative study on the proliferation of user-generated images over time.

Tutkielmassa tarkastellaan veteen liittyvää hallinnan ja tiedon tuotantoa. Tarkastelun keskiössä on Mekongin jokialue ja sen jokikomissio. Mekongin jokikomissio on omaksunut lähtökohdakseen kestävän kehityksen sekä integroidun vesivarojen hallinnan (engl., Integrated Water Resources Management, IWRM) periaatteet. Komissiota on pidetty ainutlaatuisena asiantuntijaorganisaationa ja esimerkkinä ekologisen modernisaation mahdollisuudesta kehitysmaan kontekstissa. Mekongin jokialueelle ollaan suunnittelemassa suurenmittakaavan kehityshankkeita, kuten suurpatoja aikana, jolloin niille tyypilliset ongelmat ovat hyvin tiedossa. Kestävän kehityksen tavoitteiden ja suurenmittakaavan patojen välille on muodostunut näin kiinnostava jännite. Keskeisenä kysymyksenä työssä on se, miten Mekongin jokialuetta ja sen kehittämiseen liittyviä interventioita on pyritty ja kyetty kääntämään teknisen hallinnan ja asiantuntijuuden kysymyksiksi. Työssä analysoidaan integroitua vesivarojen hallintaa uutena veden hallinnan rationaliteettina, joka on muodostunut vastauksena kritiikkiin insinöörikeskeisiä ja useita ympäristön sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä ohittaneita lähestymistapoja kohtaan. Keskeisinä veden hallinnan teknologiana tarkastellaan vaikutustenarviointeja, joiden ytimessä Mekongin jokikomissiossa ovat hydrologiset mallit. Tiedon ja hallinnan tuotannon suhteen tarkastellaan myös IWRM-periaatteisiin sisältyvää osallistumisen lupausta ja rajoja. Aineiston keruussa ja analyysissä on sovellettu laadullisia menetelmiä. Työn aineisto muodostuu pääasiallisesti hallinnollisista asiakirjoista ja raporteista sekä kahdeksantoista asiantuntijan teemahaastattelusta. Työssä tuodaan esiin useita kestävyyden määrittämiseen liittyviä haasteita ja ongelmallisuuksia. Analyysin myötä IWRM hahmottuu epäpolitisoivana käsitteenä, joka vaikuttaisi muodostavan pikemminkin jatkumon kuin katkoksen aiemmalle rationaalisen ja kokonaisvaltaisen jokialueen hallinnan mallille. Mekongin jokikomissiossa IWRM on toiminut erilaisia kestävyyden tulkintoja ja kehittämisen tavoitteita yhteen sovittavana kehikkona. Samalla se on mahdollistanut tulkinnan siitä, että suurpadot voivat kuulua kestävään kehitykseen. Tässä asetelmassa myös komissiossa tuotetuilla vaikutustenarvioinneilla ja niiden ytimessä olevilla hydrologisilla malleilla on ollut keskeinen asema. Hydrologian ja hydrologisten mallien ensisijaisuus suhteessa muihin komission tiedonmuotoihin on liittynyt mallien ylivoimaiseen yksinkertaistamisen ja selkeiden laskennallisten tulosten tuottamisen kykyyn. Samalla ekologiaan, kalastoon ja niihin sidoksissa oleviin elämänmuotoihin ja elinkeinoihin liittyvät ulottuvuudet, joita ei ole kyetty esittämään selkeässä laskennallisessa muodossa, ovat jääneet näkymättömämmiksi. Uusien osallistavien lähestymistapojen ongelmallisuutena vaikuttaisi olevan se, että ne ovat kiinnittäneet keskustelun ennen kaikkea vaikutustenarviointeihin. Näin ollen kysymykset kehityshankkeiden lähtökohtaisesta tarkoituksesta ja mielekkyydestä ovat jääneet pitkälti avaamatta. Työn tarkastelussa sekä suljetumpaan asiantuntijuuteen perustuvat vaikutustenarvioinnit että uudet osallistavat lähestymistavat näyttäytyvät olennaisina Mekongin jokialueen tekniseksi kääntämisen muotoina. Ne ovat kumpikin esimerkkejä hallinnan käytänteistä, joilla kehityshankkeiden kriittinen tarkastelu on ohjautunut takaisin hallinnan asiantuntijuuden kysymyksiksi.

Yhteisluominen (co-creation) kuvaa yritysten ja kuluttajien yhteistä merkitysten kehittämistä ja arvon luontia. Kuluttajien ja yritysten roolit eivät ole niin selkeästi eroteltuja toisistaan kuin ennen, ja esimerkiksi palveluiden digitalisoituminen ja liiketoimintojen siirtyminen Internettiin on muuttanut kuluttajien merkitystä arvon luonnissa. Yhteisluomisessa arvon luontia ei tapahdu vain yritysten ja kuluttajien välillä, vaan myös siihen osallistuneiden kuluttajien kesken. Tänä päivänä kuluttajat markkinoivat tuotteita toisilleen, auttavat toisiaan tuotteiden käytössä ja osallistuvat monella tapaa sisällön tuottamiseen ja täten ainakin välillisesti myös tuotekehitykseen. Kuluttajien kanssa yhteistyössä luodut tuotteet todennäköisesti vastaavat kuluttajien todellisia tarpeita paremmin kuin ilman kuluttajia luodut. Kuitenkin arvon luominen voi olla tehokkaimmillaan vasta silloin, kun yritykset ymmärtävät, mikä motivoi kuluttajia osallistumaan ja sitoutumaan yhteisluomiseen. Jotta yhteisluomisella saavutettaisiin mahdollisimman hyvät tulokset, yritysten tulisi miettiä, kannattaako mukaan havitella mahdollisimman suurta joukkoa vai kannattaisiko mukaan valita vain pieni joukko kuluttajia, joilla on parhaimmat edellytykset yhteisluomiseen. Tämän maisterintutkielman aiheena on tutkia yhteisluomista elintarvikealan tuotekehityksessä kuluttajien näkökulmasta. Tutkimuksen pääpainona on tutkia nuorista koostuvan ikäryhmän (18-29 -vuotiaat eli Y-sukupolven) motiiveja osallistua yhteisluomiseen, heidän näkemyksiään sen haasteista ja mahdollisuuksista, siihen sitoutumista sekä tapaa tai välinettä, jolla kohderyhmään kuuluvat nuoret kuluttajat mieluiten yhteisluomiseen osallistuisivat. Yhteisluominen on aiheena ajankohtainen, sillä sitä käytetään tuotekehityksen tukena enenevissä määrin myös elintarvikealalla. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa ja ymmärrystä nuorten 18-29 -vuotiaiden motivaatiosta ja sitoutumisesta yhteisluomista kohtaan erityisesti elintarvikealan yritysten hyödynnettäväksi. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluin ja sitä varten haastateltiin 10 kohderyhmään kuuluvaa nuorta. Tutkimuksessa selvisi, että yhteisluomisessa nuoria motivoi vaikuttamisen mahdollisuus, mielekäs tekeminen ja uusien asioiden kokeminen. Osaa nuorista motivoi lähinnä yhteisluomisesta saatava palkinto. Toisia houkuttelivat vuorovaikutustilanteet paikan päällä ja omien taitojen kehittyminen, toiset toivoivat voivansa tehdä yhteisluomista itsenäisesti esimerkiksi jonkin sovelluksen välityksellä. Kaikki haastateltavat olivat hyvin kiinnostuneita yhteisluomisesta elintarvikealalla, mikäli yritykset olisivat vastavuoroisesti valmiita sitoutumaan ja panostamaan yhteiseen tekemiseen. Mikäli yhteisluominen toteutettaisiin hyvin ja elämyksellisesti, olivat lähes kaikki haastateltavat valmiita sitoutumaan ja osallistumaan siihen ilman erillisiä palkintoja. Nuoret uskoivat, että heitä kuuntelemalla yritykset voisivat merkittävällä tavalla säästää resurssejaan ja olla aidosti asiakaslähtöisempiä. Ajatus yhteisluomista toteuttavista yrityksistä aiheutti haastateltavissa positiivisia mielleyhtymiä.

Hengelliset organisaatiot (engl. faith-based organizations) ottavat inspiraatiota ja ohjausta jonkin uskonnon opetuksista ja periaatteista tai kyseisen uskonnon sisäisestä tulkintatavasta tai koulukunnasta. Sekulaarien organisaatioiden tavoin myös hengelliset organisaatiot joutuvat pohtimaan tulevaisuuttaan ja laatimaan strategioita toimintansa kehittämiseksi. Hengellisten organisaatioiden strategiatyössä on paljon yhteistä esimerkiksi voittoa tavoittelemattomien ei-hengellisten organisaatioiden kanssa, mutta oman erityispiirteensä niille antavat uskonnollinen missio, toiminta ja arvopohja. Tämä tutkimus tarkastelee hengellisessä organisaatiossa tehtävää strategiatyötä avoimen strategian viitekehyksestä käsin. Tutkimustehtävänä tutkitaan, miten avoimen strategian kahden perustekijän, läpinäkyvyyden ja osallistamisen, koetaan toteutuvan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Milleniaalien kirkko -strategiahankkeessa. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu kuuden hankkeeseen osallistuneen kirkon työntekijän haastatteluista, joita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Haastatteluaineiston perusteella kirkon ja strategiatyön suhde mielletään ristiriitaiseksi, eikä kirkossa tehtävä strategiatyö ole haastateltavien näkemysten perusteella täysin sopeutunut organisaation erityispiirteisiin. Vaikka strategiatyötä on viime vuosina avattu kirkon työntekijöille, se ei näy laajemmin seurakuntalaisille tai sidosryhmille. Kirkko ei ole asiantuntijavaltaisena organisaationa myöskään erityisen edistynyt jäsentensä osallistamisessa strategiatyöhön, vaikka vapaaehtoisilla on muuten suuri merkitys kirkon jokapäiväisessä toiminnassa. Läpinäkyvyys edellyttää luottamusta ja vastavuoroisuutta, ja sen koetaan vaikuttavan merkittävästi strategiaprosessin suunnitteluun. Osallistaminen vaatii puolestaan yhteistä suuntaa ja jaettuja merkityksellisyyden kokemuksia. Tutkimus osoittaa avoimen strategian viitekehyksen olevan hyödyllinen työkalu hengellisen organisaation strategiatyön tarkasteluun. Analyysin perusteella annetaan suosituksia kirkon strategiatyön sopeuttamiseksi, asiantuntijavaltaisuuden vähentämiseksi sekä refleksiivisen ja henkilökohtaisen tavoitekulttuurin vahvistamiseksi.