Browsing by Subject "pääkaupunkiseutu"

Transportation in cities is facing the challenges of congestion and environmental impact caused by the increase in traffic flows. These issues can be reduced by promoting more sustainable transport modes, such as cycling. To increase its modal share, cycling has to be an attractive and competitive choice compared to other travel modes. Digital Geography Lab in University of Helsinki has developed comparable measures for modelling accessibility with different travel modes in Helsinki region. However, cycling is missing from the data because it has been previously modelled with simplistic assumptions of constant travel speed. Little research has been carried out to assess the applicability of this assumption. The main objective of this thesis is to develop a more realistic GIS model for calculating optimal routes and travel times of cycling in Helsinki region taking into account the feasibility of the model. Other objectives are to find out what factors affect cyclists' travel speed and can the environmental factors be used as impedances in the travel time model, what kind of spatial differences the cycling speeds have, and how realistic it is to model cyclists' travel times with constant speed on a regional scale. According to previous research, among the various things affecting cycling some of the main environmental factors are slope, junctions and traffic lights. The effects of these factors to cycling speeds in Helsinki region were analysed based on individual cycling routes and on a route and segment level from the whole data with linear regression models. GPS data of cycling was collected from volunteers who had been tracking their cycling in Helsinki region with mobile sports applications. Basic background information of the cyclists was also collected to analyse the variations in speed between different background variables. Road network for cycling and walking by Helsinki Region Transport was used as the modelling network. A GIS-based map-matching method for the cycling GPS data was developed by applying a method developed for map-matching GPS data of cars. Slope was calculated for route segments using NLS 2 meter digital elevation model and the traffic light information was derived from Digiroad. Python scripts used in modelling are available on GitHub. The cycling speeds vary by cycling frequency: cyclists who stated to cycle almost every day of the week, 3-5 times a week, or a few times a week have median speeds of 24 km/h, 22 km/h and 18 km/h, respectively. Uphill slope and signalized junctions decelerate and downhill slopes accelerate cycling speeds on individual routes. Looking at the whole data, speed has a weak negative correlation between slope and different junction types. On a regional scale the effect of signalized junctions is the greatest, whereas uphill slope has the greatest effect on route-based mean speeds. The regression models do not explain the variation in cycling speeds very well (R2 ≈ 0.1) so a travel time model based on constant speeds corresponding to the different median speeds of frequent and less frequent cyclists was implemented on the network. Spatial examination shows that mean cycling speeds in parts of central Helsinki are 0.8 times slower than in rest of the area, so the cycling speeds of the model were slowed down on those segments. Slope, traffic lights and other junctions affect cycling speeds on an individual level but not on the regional scale. Based on model validation the travel times of the constant speed model correlate strongly with the real travel times of the GPS data. The model taking into account the slower parts of central Helsinki is marginally better but the difference is only slight and affecting only the routes going via the city centre. The difference in travel times caused by different constant speeds is much greater. Constant speed can hence be seen as an adequate assumption to model cyclists' travel times in Helsinki region but the personal and spatial differences in cycling speeds should be taken into account.

Tutkielmassa käsitellään pääkaupunkiseudun lukiolaisten ajatuksia uskonnonopetuksesta ja oppiaineen tulevaisuudesta. Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten pääkaupunkiseudun lukiolaiset suhtautuvat uskonnon ja katsomusaineiden opetukseen. Tutkielma sijoittuu uskonnondidaktiikan ja uskontososiologian kentille. Uskonnon ja katsomusaineiden opetuksen laaja-alaiseksi hahmottamiseksi luodaan tutkielmassa katsaus myös uskonnonopetuksen historiaan, tilanteeseen muulla Euroopassa sekä nykytilaan ja tulevaisuuden näkyviin Suomessa. Ensisijaisena aineistona toimii seitsemän teemahaastattelua sekä kolmekymmentä Helsingin normaalikoulun lukion opiskelijan täyttämää kyselylomaketta. Haastattelu- ja lomaketutkimuksessa on käytetty niin avoimia kysymyksiä kuin monivalintaväittämiä. Tutkimuksessa on kartoitettu uskonnon asemaa ja roolia lukiolaisten elämässä, heidän uskonnollista kasvuympäristöään ja kodin arvomaailmaa. Lisäksi tutkimuksessa on kartoitettu lukiolaisten käsityksiä ja asenteita uskontoa kohtaan ja uskonnon asemasta koulussa. Tutkimuksessa on myös selvitetty, mitä lukiolaiset ajattelevat nykyisestä uskonnon ja katsomusaineiden opetuksesta ja miten he haluaisivat kehittää oppiainetta. Aineiston analyysimenetelmänä toimii sisällönanalyysi. Analyysin ensimmäisessä osiossa käsitellään uskonnon asemaa lukiolaisten elämässä ja arjessa, toisessa osiossa väittämiä ja kolmannessa osiossa uskonnonopetusta, opetuksen hyviä ja huonoja puolia sekä opetuksen kehittämistä. Väittämien analysoimiseksi on yhdistetty niin laadullisia kuin määrällisiä näkökulmia. Analyysin pohjalta on mahdollista sanoa, että suurimmalla osalla lukiolaisista uskonnolla ei ole jokapäiväisessä elämässä merkittävää roolia. Uskonnon ja katsomusaineiden opetukselta lukiolaiset edellyttävät objektiivista ja monipuolista opetusta. Kristinuskopainotteiseen opetukseen lukiolaiset suhtautuvat kriittisesti. Opetuksen osalta lukiolaiset toivovat kaikkien uskontojen tasapuolista käsittelyä ja maailman uskontojen opetuksen lisäämistä. Uskonnonopetus koetaan myös tarpeelliseksi, sillä lukiolaiset eivät koe oppivansa uskonnoista tarpeeksi muiden oppiaineiden kautta. Lukiolaiset eivät myöskään pidä tarpeellisena erottelua eri opetusryhmiin uskonnon ja katsomuksen perusteella, vaan heidän mielestään opetusta tulisi tarjota yhteisesti.

Tässä tutkielmassa on selvitetty minkälaisia uuden julkisen hallinnan (new public governance) mukaisia yhteistyö, kumppanuus- ja verkostorakenteita pääkaupunkiseudun kaupunkien liikuntasektorilla on, jonka lisäksi vastataan siihen vahvistaako ne sosiaalista osallisuutta (social inclusion). Tutkielma on toteutettu tapaustutkimuksena ja empiirinen aineisto koostuu kuntien julkisista dokumenteista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Ensin etsittiin uuden julkisen hallinnan mukaisia hallintasuhteita ja analyysikehikon yläluokkina toimivat kuntien hallintasuhdekentän eri tasot. Sen jälkeen etsittiin uuden julkisen hallinnan mukaista yhteistoimintaa, joka vahvistaa sosiaalista osallisuutta edistäviä palveluita, ja analyysikehikon yläluokkana toimivat saavutettavuuden ulottuvuudet. Lopuksi pääkaupunkiseudun kaupunkeja vertailtiin toisiinsa ja vastattiin siihen minkälaisia painotuseroja kaupunkien välillä ja minkälaiseen sosiaaliseen osallisuuden vahvistamiseen uuden julkisen hallinnan mukaiset yhteistyö, kumppanuus- ja verkostosuhteet johtavat. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että kuntien kaikilla hallintasuhdekentillä esiintyy uuden julkisen hallinnan yhteistyö, kumppanuus- ja verkostorakenteita, jotka johtavat sosiaalisen osallisuuden lisääntymiseen usealla eri saavutettavuuden ulottuvuudella. Yleisin uuden julkisen hallinnan mukainen tapa organisoida toimintaa kaupunkien liikuntasektorilla on erilaiset verkostot ja yleisimmin yhteistyötä tehdään kasvatuksen- ja koulutuksen toimialan ja liikunta- ja urheiluseurojen kanssa. Kaupunkien välillä on ainoastaan pieniä painotuserot, jotka sijoittuvat pääasiassa paikalliselle hallintasuhdekentälle. I denna avhandling undersöktes hurdana samarbets-, partnerskap- och nätverksstrukturer det finns i enlighet med ny offentlig förvaltning (new public governance) inom den offentliga idrottssektorn i huvudstadsregionen. Studien svarar även på om dessa strukturer förstärker den sociala delaktigheten (social inclusion). Avhandlingen är en fallstudie vars empiriska material utgörs av kommunernas offentliga dokument. Studiens metod var innehållsanalys, med vilken de olika samarbetsstrukturerna undersöktes utgående från ny offentlig förvaltning. Efter detta undersöktes det utgående från olika dimensionerna av tillgänglighet hurdana samarbetsstrukturer som leder till tjänster som ökar på den sociala delaktigheten. Slutligen jämfördes de olika städerna med varandra och forskningsfrågorna om hurdana skillnaderna det finns gällande vad städerna lägger vikt vid och hurdan stärkning av social delaktighet som olika samarbetsstrukturer enligt ny offentlig förvaltning leder till besvarades. Resultaten visar att det inom städernas alla fält av ledningsrelationer finns samarbets-, partnerskap- och nätverksstrukturer som är i enlighet med ny offentlig förvaltning. Dessa samarbets-, partnerskap- och nätverksstrukturer ökar den sociala delaktigheten på flera olika dimensioner av tillgänglighet. Det vanligaste sättet att organisera tjänster inom den offentliga idrotten är genom nätverk, och de vanligaste aktörerna att samarbeta med är utbildningssektorn och idrottsföreningar. Verksamheten i de olika städerna ser väldigt lika ut även om det går att identifiera några små nyansskillnader, särskilt inom fältet för de lokala ledningsrelationerna.