Browsing by Subject "päihteet"

Merkintä eri viranomaisten rekistereissä on yksi laittomien päihteiden käyttöön liittyvistä kysymyksistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden tiedossa oleva huumeidenkäyttö saattaa vaikuttaa asiakkaan asiointikokemuksiin. Huumeita käyttävän asiointikokemusten näkökulma tuo lisävalaistusta ajankohtaiskeskusteluun eri päihteiden käytön rangaistavuuden muutoksista. Maisterintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia huumeita käyttävät kuvailevat, kun aiheena on huumeiden käytöstä kertominen sosiaali- ja terveydenhuollon asioinneissa. Tutkielmassa tarkasteltiin, mitä tosiasiallisia seurauksia huumeiden käytöstä kertomisella on huumeita käyttävän identiteetille ja oikeudenmukaisuuden kokemukselle asioinneissa sekä sitä, miten seuraukset käytännössä tulevat näkyviin kokemuskertomuksissa. Tutkielman teoreettisena näkökulmana toimi Dorothy Smithin kehittämä institutionaalinen etnografia, jonka pääpiirteinä ovat huomion kiinnittäminen ihmisten kanssakäymiseen erityisesti institutionaalisissa kohtaamisissa. Painopisteenä on kokija itse, kokijan "standpoint". Huumeita käyttävien kokemusta tavoiteltiin keräämällä vastauksia verkkokyselyyn facebookin ja Tor-verkon keskustelupalstoilta. Kyselyssä oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Aineisto koostui 86 vastauksesta kyselyyn. Avointen kysymysten tarjoamaa ainestoa käytiin läpi laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Vastaukset koodattiin ja teemoiteltiin. Strukturoitujen kysymysten vastausten avulla saatiin kuvailevaa taustatietoa vastaajien tilanteesta. Kyselyyn vastanneet kokivat, että kun sosiaali- ja terveystoimen asiakastietojärjestelmiin oli kerran merkitty tieto siitä, että asiakas on käyttänyt huumeita, asia mainittiin tilanteissa, joiden asiakas ei kokenut liittyvän huumeiden käyttöön. Maininnan koettiin säilyvän pitkään ja leviävän monelle eri toimijalle. Huumeidenkäyttö koettiin nähtävän instituutioissa ongelmana riippumatta asiakkaan omasta määritelmästä. Huumeiden ongelmakäyttäjäksi leimautumisen koettiin vaikuttavan palveluiden saatavuuteen sekä asiakaskohtaamisiin. Käytännön vaikeuksia mainittiin erityisesti mielenterveyden hoidon ja lääkkeiden saatavuuden sekä ajo-oikeuden osalta.

Tämä laadullinen alue- ja kulttuurintutkimuksen maisterintutkielma tarkastelee päihteiden, erityisesti kannabiksen, kulttuurista käsitteellistämistä ja käsityksiä, sekä päihdekulttuurin konjunktuurin muutoksenalaisuutta kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkielmassa eritellään ja tulkitaan suomalaisessa mediassa käytyä julkista päihdekeskustelua vuonna 2019. Tutkielma selvittää millaisia kannabikseen ja päihteisiin liitettäviä diskursseja ja representaatioita keskustelusta on eriteltävissä ja miten nämä heijastelevat muuttuneita arvoja. Lisäksi tutkielma pyrkii ymmärtämään niin journalistisen kuin sosiaalisen median ja politiikan kenttien vuorovaikutussuhteita, sekä selvittää päihdepoliittisen aktivismin merkityssuhteita kulttuurisen vaikuttamisen ja muutoksen näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostuu Ylen, Helsingin Sanomien ja MTV3:n vuoden aikana julkaisemista 360 uutistekstistä, jotka valikoitiin hakusanalla kannabis. Nämä tekstit käsittelivät kannabikseen liittyviä teemoja laajasti, huomioiden monia näkökulmia sekä hyödyntäen erilaisia asiantuntijuuksia ja tutkimustietoa. Tämän lisäksi aineistoa täydentävät otannat päihdepoliittisten ”Kieltolaki kumoon 2020”-aktivistien sosiaalisen median diskursseista sekä kansalaisaloitteesta Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi. Tutkielma rakentuu kolmesta pääteemasta, paatoksesta, kairoksesta ja eetoksesta. Paatoksessa kriittisen diskurssianalyysin keinoin aineistosta eritellään päihteisiin liittyviä teemoja, representaatioita sekä keskusteluun osallistujia mediakentällä. Tästä tulkitaan kentällä käytyä näkymätöntä vuoropuhelua, joka koostaa päihdekeskustelun sisältöä. Aineiston tulkinnassa hyödynnetään kenttäteorian käsitteitä kentistä, niiden vuorovaikutussuhteista sekä nomoksista, doxista ja habituksista. Kairos käsittelee aineistosta eriteltäviä kriittisiä hetkiä, jotka vaikuttivat edellä mainittujen käsitteiden muutoksenalaisuuteen kentillä tapahtuvien prosessien ja vuorovaikutussuhteiden johdosta. Eetos on tarkastellun ilmiön laajempaa kontekstualisointia sekä merkityssuhteiden ja julkisen keskustelun vaikutusten tarkastelua, ja siten päihdekulttuurin konjunktuurin ymmärtämistä. Teksteissä kannabista käsitteellistettiin niin lääke- kuin nautintoaineena huumausaineen rinnalla, jossa päihteiden kuluttajia representoitiin moninaisena joukkona. Analyysin perusteella julkinen päihdekeskustelu sisältää jännitteitä ja heijastelee muuttuneita arvoja, on osittain polarisoitunutta mutta aiempaa laajempaa ja vaihtoehtoisia todellisuuksia sisältävää. Tarkasteltu julkinen päihdekeskustelu linkittyy niin suomalaiseen päihdehistoriaan, päihteiden nykyiseen kulttuuriseen tilaan kuin kansainväliseen kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen päihdetilanteeseen. Tutkimus osoittaa, että myös Suomessa on tarpeellista tarkastella päihteisiin liittyvää käsitteellistämistä ja käsityksiä, joita julkinen keskustelu toi erityisesti esiin vuonna 2019.

Ikääntyneiden päihteidenkäyttö on ajankohtainen ilmiö, joka kohdataan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän eri tasoilla aiempaa useammin. Tutkielmassani tarkastellaan empiirisen tutkimusaineiston avulla käsityksiä, joita vanhusten palveluiden sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat liittävät ikääntyneiden päihteidenkäyttöön, palveluihin ja päihdepalveluiden kehittämiseen. Tutkimusaineistoni koostuu maaliskuussa 2010 tehdyistä Helsingin sosiaaliviraston vanhusten palveluiden sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien haastatteluista (N=16). Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt fenomenografista analyysia. Analyysin tulokset olen kuvannut kuvauskategorioina, joiden avulla esittelen käsityksiä ikääntyneiden päihteidenkäytöstä, palveluista ja päihdepalveluiden kehittämisestä. Tutkielmani teoreettinen viitekehys perustuu pääosin sosiaaligerontologi Jyrki Jyrkämän (2007) esittämään kuvaukseen ikääntyneiden päihteidenkäytöstä toimijuuden lajina. Huomioni kiinnittyy tässä tutkielmassa erityisesti sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kuvaamiin ikääntyneiden päihteidenkäyttöön, palveluihin ja päihdepalveluiden kehittämiseen liittämiin määrittelyihin, joita he käsityksillään ilmaisevat. Ikääntyneiden päihteidenkäyttö näyttäytyy tutkielmassani kompleksisena ja monisyisenä ilmiönä, johon määrittelyjä kohdistavat ikääntyneen henkilön lisäksi myös omaiset, muut läheiset ja palvelujärjestelmän työntekijät. Palvelujärjestelmän työntekijät kohtaavat ikääntyneiden päihdeasiakkaiden kanssa työskennellessään usein ammatillisen riittämättömyyden ja neuvottomuuden tunteita. Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kuvaamien käsitysten mukaan palvelujärjestelmän kyky vastata päihteitä käyttävien ikääntyneiden henkilöiden tarpeisiin on rajallinen, koska avohuollon palvelut on suunnattu usein nuorille ja työikäisille aikuisille. Päihteidenkäyttö vaikuttaa myös omaishoitajien, hoitavien omaisten ja palvelutaloissa asuvien ikääntyneiden arkeen. Ilmiö voi jäädä näkymättömäksi, koska runsaasti päihteitä käyttävät ikääntyneet eivät usein hakeudu oma-aloitteisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Päihteidenkäyttö voi määritellä ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien palveluihin pääsyn ehtoja ja vaikuttaa heidän jäämiseensä palveluiden ulkopuolelle. Päihteidenkäytön aloittaminen myöhemmällä iällä liittyy usein ikääntyneiden elämässä tapahtuviin kielteisiin muutoksiin, joihin etsitään lohtua alkoholista. Asiakkaan tavoitteellinen arki ei näyttäydy ikääntyneen raitistumisena, vaan alkoholinkäytön vähentämisenä tai kykynä osallistua päihteidenkäytölle vaihtoehtoiseen toimintaan. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat kuvaavat käsityksinään, että vanhusten palveluissa tarvittaisiin lisää päihdeaiheista koulutusta ja päihdeasioihin keskittyvää työnohjausta. Ikääntyneille päihteidenkäyttäjille tulisi tarjota moniammatillisia asiantuntijapalveluita joiden tuottajina voivat olla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän lisäksi kolmannen sektorin toimijat.