Browsing by Subject "parisuhde"

We are living in a more diverse society than ever. Diversity is a broad theme, and this study includes gender and sexual orientation. Through those themes study examines diverse families and relationships. It is important to include diversity to children’s and youth literature because it allows everyone to identify to the characters and have social cohesion to their community. Theoretical background is the earlier studies of children’s and youth literature and literature education, family and relationship studies. Earlier research shows that there is very little diversity in sexual orientation and the discourse about families is predominantly heteronormative nucler family in children’s and youth literature. The aim of this study was to find out what kind of discourses of diversity in families and relationships are in a selected group of children’s and youth literature. The research data consisted of six children’s and youth books which were candidates for Finlandia prize in children’s and youth literature in 2020. There were children’s picture books as well as youth novels. Qualitative method and discourse analysis was used to analyze the material. Illustrations were analyzed as well as text. The research showed six discourses which were influenced by the notion of the gender and sexual orientation. The discourses of diverse families were: 1) heteronormative nuclear family, 2) diverse families, 3) family, illness and death and 4) family’s wealthiness, and the discourses for the diverse relationships were 5) be who you want and 6) heterosexuality is still predominant. This study reaffirms earlier research about diversity of families and relationships by showing that heteronormative nuclear family and heterosexuality is predominant in children’s and youth literature. However, the discourses of diverse families and relationships were varying and shown in most of the books.

Tässä tutkielmassa käsittelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkossa käsiteltävää yhteiskunnallisoikeudellisia kysymyksiä koskevaan teemaan, jotka ovat samaa sukupuolta olevien parisuhteet sekä pappeuden suhde seksuaaliseen moninaisuuteen. Tutkielmassani tutkin, miten Seta ry:n määritelmän mukainen seksuaalinen moninaisuus näkyy Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetuksessa ja etiikassa 2010-luvulla ja sen jälkeen ilmestyneissä kannanotoissa, joita piispainkokous ja piispat ovat julkaisseet. Lähdeaineistonani toimii pääsääntöisesti piispainkokouksen mietinnöt ja selonteot, jotka koskevat seksuaalieettistä keskustelua, sekä yksittäiset piispojen puheenvuorot. Yhteiskunnassa tapahtuva muutos sekä sukupuolineutraali avioliittolaki ovat herättäneet kirkon sisällä keskustelua ja toimintaa. Kirkon perinteinen avioliittokäsitys pohjautuu Jumalan asettamaan miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Tämä on kirkon silmissä ihanteellinen instituutiomallina mutta avioliittolain muutoksen myötä sitä on ollut syytä uudelleen tarkastella. Seksuaalinen moninaisuus ei näy kirkon opetuksessa saman arvoisena kuin opetus avioliitosta. Kirkon opetus luo myös pappeutta kohtaan tietynlaisia ihanteita papin seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta identiteetistä. Tutkielmassani tarkastelen, onko näissä teemoissa ja ihanteissa tapahtunut muutosta 2010-luvulla. Peilaan kirkon asettamia vaatimuksia ja edellytyksiä siihen, mitä kirkko sanoittaa eri kannanotoissa. Tutkielma jakautuu johdantoon, kahteen käsittelylukuun ja yhteenvetoon. Johdannossa käsittelen tutkimuskysymyksen lisäksi aihepiiriin liittyvää keskustelua ja tutkielmaani vaikuttavia lakeja. Toisessa luvussa käsittelen puheenvuoroissa, selonteoissa ja mietinnöissä ilmenevää seksuaalista moninaisuutta sekä sen suhdetta kirkon opetukseen. Kolmannessa luvussa tarkastelen piispojen asettamia edellytyksiä ja vaatimuksia papistolle ja papiksi tahtoville, sekä pappien suhtautumista seksuaaliseen moninaisuuteen. Neljäs luku on yhteenveto, jossa tuon tutkielmani tärkeimmät havainnot esille ja tarkastelen niitä tutkimuskysymyksieni valossa.

Kotitalouksien kulutusta on tutkittu tavallisesti kotitalouden yhteisenä yksikkönä. Kotitalouksien sisäisen rahankäytön tutkimus on etenkin Suomessa ollut vähäistä. Tämän vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten pariskunnat ja kahden aikuisen lapsiperheet hoitavat raha-asioitaan. Lisäksi tarkastellaan raha-asioiden hoitamista hyvinvoinnin näkökulmasta keskittymällä yhteisten raha-asioiden hoitamiseen liittyvään tyytyväisyyteen ja rahaan liittyviin riitoihin. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuussa 2023 sähköisellä kyselylomakkeella sosiaalisen median palvelun, Facebookin Miesten ja naisten K18 -ryhmästä. Kyselyyn vastasi 114 osallistujaa, joista tarkastelun kohteeksi valikoitui 105 vastausta. Aineisto analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysillä sekä määrällisesti taulukoimalla. Tutkimustulokset osoittavat, että yhteisiä raha-asioita hoidetaan moninaisilla tavoilla. Raha-asioiden hoitamisen tavat olivat luokiteltavissa Pahlin (1989) mallin mukaisesti yhteisesti hallinnoituun, osittain yhteisesti hallinnoituun sekä itsenäisesti hallinnoituun rahanjaon malliin. Rahanjaon hallintatavasta riippumatta kommunikaatio ja isoista hankinnoista päättäminen yhdessä puolison kanssa koettiin tärkeänä. Raha-asioiden hoitamiseen oltiin pääasiassa tyytyväisiä ja tyytyväisyyttä edisti hyvä kommunikaatio puolison kanssa. Yleisimmät syyt rahasta riitelyyn olivat rahan riittävyys sekä rahankäyttö. Rahankäytössä riitoja aiheuttivat erilaiset rahankäyttötavat sekä pakollisten kulujen hoitaminen. Tulokset pääasiassa vahvistavat aiempia tutkimustuloksia rahanjakoon sekä rahariitoihin liittyen sekä syventävät tietoa eri rahan hallinnointitavoista. Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä kotitalouksien sisäinen rahanhallinta vaikuttaa parisuhteiden ja perheiden hyvinvointiin. Erityisesti raha-asioiden hoitamiseen ja hyvinvointiin keskittyvää jatkotutkimusta tarvitaan, esimerkiksi yhteisten raha-asioiden tyytyväisyyttä lisäävistä tekijöistä sekä kotitalouksien sisäisistä elintasoeroista.

Tutkielmassa tarkastellaan nuorten aikuisten, jotka eivät oman määrittelynsä mukaan ole koskaan seurustelleet, kokemuksia seurustelemattomuudesta sekä kokemuksille annettuja merkityksiä. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta puoli-strukturoidusta teemahaastattelusta. Työn teoreettinen viitekehys on sosiaaliskonstruktiivinen. Toisin sanoen tutkielman lähtökohtana on ymmärrys siitä, että ihmisen käsitys hänestä itsestään ja häntä ympäröivästä maailmasta rakentuu suhteessa muihin ihmisiin ja on vahvasti kielellistä. Se, mikä ymmärretään seurusteluksi ja minkälaista roolia sen oletetaan edustavan yksilöiden elämässä, muuttuu ajassa ja paikassa. Tutkielmassa tarkastellaan seurustelua, ja sitä kautta seurustelemattomuutta, normikriittisesti euro-amerikkalaisessa kontekstissa 2010-luvun loppupuolen Suomessa. Tutkimusote työssä on queer-teoreettinen eli normatiivisuuden osoittamiseen ja sen purkamiseen pyrkivä. Seurustelemattomuutta lähestytään parisuhdenormatiivisuuden kautta. Parisuhdenormatiivisuus viittaa vallalla oleviin käsityksiin ja olettamuksiin, joiden mukaan eksklusiivisen rakkaussuhteen tulisi olla yksilölle ensisijainen ihmissuhdetyyppi, sillä se on ihmisille normaalia ja nähdään universaalina tavoitteena. Parisuhdenormatiivisuuden käsitteessä yhdistyy siis romanttisen rakkauden korokkeelle nostettu asema sekä monogamianvaade. Analyyttisenä työkaluna se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia tarkastella läheissuhteita ja niihin kytkeytyvää rakenteellista valtaa. Tutkielma asettuu osaksi kriittisen parisuhdetutkimuksen kenttää ja on samalla puheenvuoro tämän vielä hajanaisen tutkimusalan tarpeellisuudesta. Seurustelemattomuus näyttäytyy analyysin perusteella ja ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten kertomana näkymättömiin työnnettynä kokemuspositiona, jonka suora sanallistaminen on haastavaa. Ei-koskaan-seurustelleet aikuiset ihmiset eivät juurikaan näy mediarepresentaatioissa, eikä ilmiötä huomioida julkisessa keskustelussa. Tämä vaikuttaa ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten mahdollisuuksiin luoda omakuvaa suhteessa kyseiseen asiaan, sekä vaikeuttaa omien kokemusten ja tunteiden jakamista toisten ihmisten kanssa. Parisuhteen asema muihin ihmissuhteisiin nähden on ensisijaistettu institutionaalisella tasolla ja se kytkeytyy lukuisiin symbolisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihin. Seurustelu ymmärretään saavutuksena, mikä itsessään rakentaa ei-seurustelevista ihmisistä käsitystä ”viallisina” yksilöinä. Tämä ohjaa ei-koskaan-seurustelleita ihmisiä vaikenemaan tilanteestaan. Parisuhteen ja perhekäsityksen välinen luonnollistettu yhteys sulkee ei-seurustelevia ihmisiä kulttuurisen perheymmärryksen ulkopuolelle antaen ymmärtää, että seurustelemattomuus merkitsee yksin jäämistä. Lisäksi seurustelu linkittyy problemaattisesti sekä aikuisuuden määritelmään että elämänkaariajatteluun kehityspsykologiassa, mikä osaltaan luo kuvaa ei-seurustelevien ihmisten ”viallisuudesta”. Olemassa olevana valtarakenteena parisuhdenormatiivisuus on pitkälti epäpolitisoitu, heikosti tunnistettu ja vailla yhteiskunnallista keskustelua.

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kristillisessä parisuhdetyössä toimivien, HNMKY:n vapaaehtoisten ryhmänjohtajien motivaatiota ja sitoutumista sekä näiden välistä yhteyttä. Tutkimuksessa selvitettiin, keitä HNMKY:n avioliittoleirin vapaaehtoiset ryhmänjohtajat ovat, mitkä ovat heidän motivaatiot ryhmänvetäjinä sekä, mihin he ovat sitoutuneet ja, mikä heitä sitouttaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti arvoihin ja organisaatioon sitoutumista. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui Paremman avioliiton perheleirien 2007 ja 2008 vapaaehtoisien parisuhderyhmien ryhmänjohtajina toimineilta kerätystä kyselyaineistosta (N=163). Tutkimusote oli kvantitatiivinen. Teoreettinen viitekehys muodostui motiivien osalta Claryn ja kumppaneiden kehittelemästä The Volunteer Functions Inventory -mallista (VFI), joka on kehitetty vapaaehtoisten motiivien mittaamiseen sekä muusta aiemmasta motiivitutkimuksesta. Sitoutumisen osalta teoreettinen viitekehys muodostui vapaaehtoisten sitoutumiseen liittyvästä teoriasta sekä aiemmasta sitoutumisen tutkimuksesta. Parisuhdetyön ryhmänvetäjiltä löydettiin faktorianalyyseilla aiemmasta tutkimuksesta osittain poiketen neljä erilaista motivaatiota: 1) Oman parisuhteen hoito, 2) Auttamisen arvot, 3) Itselle saaminen sekä 4) Toimiminen yhdessä. Merkittävin vapaaehtoisuuteen motivoiva tekijä oli Oman parisuhteen hoito, joka sisälsi oman parisuhteen hoidon lisäksi omien vaikeuksien käsittelyä sekä vertaistukeen liittyviä motivaatioita. Auttamisen arvot sisälsivät toisten auttamisen tärkeyden sekä kristilliset arvot. Itselle saaminen piti sisällä oppimismotiiveja sekä omat vaikeudet motiiveja. Toimiminen yhdessä käsittää itsetuntomotiiveja ja sosiaalisia motiiveja. Näistä Itselle saaminen ja Toimiminen yhdessä liittyivät merkittävästi toisiinsa. Ryhmänvetäjiltä löydettiin faktorianalyyseilla neljä erilaista sitotuttavaa tekijää: 1) Saatu tuki, 2) Osa identiteettiä, 3) Palkitsevuus sekä 4) Onnistuminen auttamisessa. Merkittävin syy vapaaehtoisuuteen sitoutumiseen on Saatu tuki, joka sisältää sekä HNMKY:ltä että myös muilta ryhmänjohtajilta saadun tuen. Osa identiteettiä sisältää sen, että ryhmänjohtamisesta on tullut osa minua, ja että toiminta on vahvistanut itsetuntoa sekä sopii elämäntilanteeseen. Tähän sisältyi myös toisten auttamisen tärkeys. Sitouttavista tekijöistä vahvimmin toisiinsa liittyvät Saatu tuki ja Osa identiteettiä. Motivaatio ja sitoutuminen liittyvät monella tavoin toisiinsa. Merkittävimmin toisiinsa liittyvät motivaatiossa Auttamisen arvot ja sitoutumisessa Osa identiteettiä. Näille ihmisille auttamisen arvoissa tärkeää ovat kristillisten arvojen edistäminen parisuhdetyössä sekä merkittävien asioiden tekeminen itselle tärkeässä tehtävässä. Heitä motivoi toisten auttaminen ja sama asia sitouttaa heitä myös vapaaehtoiseen parisuhdetyöhön. Niitä ryhmänjohtajia, joita motivoi vapaaehtoistoimintaan oma parisuhteen hoito, sitouttaa tähän työhön sen palkitsevuus. Niitä, joita motivoivat Auttamisen arvot tai Itselle saaminen, sitouttaa Saatu tuki, Osa identiteettiä ja Palkitsevuus. Kun motivoivana tekijänä on Toiminen yhdessä, silloin sitouttaa Saatu tuki ja Osa identiteettiä. Ryhmänjohtajat ovat erittäin sitoutuneita HNMKY:n arvoihin ja opetukseen. Vastaajille on erittäin merkittävää kristillisten arvojen edistäminen parisuhdetyössä. Kristillisyyden ja sen arvojen merkityksellisyys, auttamisen sekä oman parisuhteen ja perheen tärkeys liittyvät toisiinsa.

Tässä Pro gradu -työssä tutkitaan parisuhteen keskiluokkaisuutta kotimaisen tositelevisiosarjan esityksessä ja sen vastaanotossa. Luokka ymmärretään bourdieulaisittain erontekojen kautta. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, onko nykyaikainen parisuhdeymmärrys lähtemättömästä keskiluokkaisuuden läpäisemä tarkastelemalla sellaista suhde-esitystä, jota ei parisuhteen rajojen sisään sallita. Parisuhteen idea pitää sisällään oletuksen kahdesta itsereflektiivisestä yksilöstä, jotka solmivat molemminpuoliseen haluun perustuvan rakkaussuhteen. Tällaisen vahvan individualistisen parisuhdeymmärryksen muotoutumisessa terapeuttisella eetoksella on ollut erityisen suuri merkitys. Terapeuttista eetosta määrittävä yksilöllistävä puhe sen sijaan on lähtökohtaisesti keskiluokkaista. Se sulkee ulos muunlaisia ymmärtämisen tapoja, jolloin terapeuttinen, keskiluokkainen parisuhde näyttäytyy kulttuurisissa jäsennyksinä ainoana mahdollisena tapana jäsentää parisuhde. Parisuhde muotoutuu näin ollen paitsi terapeuttiseksi, myös keskiluokkaiseksi ja sellaisena eksklusiiviseksi. Tositelevision merkitys luokkaerontekojen paikkana on kasvanut sen räjähdysmäisen suosion myötä. Tositelevisio onkin kiinnostava areena parisuhteen ja luokan kytkentöjen tavoittamiseksi, sen tuottaessa valtavan määrän erilaisia samastumisen ja (erityisesti) erontekojen paikkoja. Samalle se kuitenkin tarjoaa usein myös valmiin tulkintakehyksen, jonka kautta tietynlaista katsomisen ja asemoitumisen tapaa katsojalle tarjotaan. Tutkimuksen empiirisenä aineistona toimii Muuttopäiväkirjat -sarja ja sarjasta käyty verkkokeskustelu. Muuttopäiväkirjat on kymmenosainen dokumentaarinen tositelevisiosarja, jota esitettiin Yle TV2-kanavalla syys-marraskuussa 2019. Sarja kuvaa neljän suomalaispariskunnan elämää yhteenmuuton kynnyksellä. Tässä tutkimuksessa keskitytään yhteen sarjan esittämistä pariskunnista ja heistä käytyyn keskusteluun. Verkkokeskusteluaineisto on kerätty vauva.fi-keskustelufoorumin kahdesta eri keskusteluketjusta. Tutkimusmenetelmänä toimii laadullinen sisällönanalyysi ja aineistoa analysoidaan diskursiivisesti. Analyysissa on hyödynnetty aiemmissa sosiologisissa tositelevision tutkimuksissa kuvailtua työväenluokkaista eksessiivisyyttä, joka antoi suunnan aineistosta löydettyjen valittua pariskuntaa kohtaan esitettyjen torjumisen perusteiden kokoamiseen kolmen kattokäsitteen alle. Nämä kattokäsitteet ovat holtittomuus, ylettömyys ja järjettömyys. Ne kuvastavat pariskunnan elämänhallintaan, liialliseen kulutuskäyttäytymiseen ja järjettömänä pidettyyn käytökseen perustuvia torjunnan perusteita. Muuttopäiväkirjat -sarjaa tulkitaan tunnustuksellisena paikkana, jossa valitun pariskunnan tarina joutui taipumaan tietynlaisen työväenluokan esittämistavan alle. Aineiston verkkokeskustelua sen sijaan tarkastellaan yhtenä toimintaympäristönä, jossa omaa paikkaa haetaan sosiaalisessa tilassa. Oman paikan ymmärtäminen edellyttää sen suhteuttamista toisten täyttämiin paikkoihin. Tämä tapahtuu yhtäältä samastumisen ja toisaalta eronteon kautta toisiin. Aineiston analyysin perusteella individualistisen ja terapeuttisen eetoksen merkitsemä elämäntapa näyttäytyy valitulle pariskunnalle monella tapaa mahdottomuutena. Heidän suhteensa on lukuisten kolmansien läpäisemä, mikä pakottaa heidät usein asettamaan parisuhteen täyttymyksellisyyden arkisen selviytymisen suhteen toissijaiseksi. Pariskunnan tullessa tulkituiksi kontrolloimattomiksi ja holtittomiksi, myös heidän keskinäistä suhdettaan arvioidaan yhtenä holtittomuuden muotona. Suhde tulee edustaneeksi kahden kontrolloimattoman yksilön osaamatonta päätöstä. Tätä suhdetta ei täydellisesti torjuta, mikä johtuu erityisesti siitä, että eronteko siihen on niin suurta. Parisuhteen ideasta sitä kuitenkin toistuvasti ja intohimoisesti ulossuljetaan, mikä osaltaan vahvistaa parisuhteen keskiluokkaisuutta. Muunlaiset kuin keskiluokkaiset esitykset parisuhteesta tulevatkin tämän tutkimuksen perusteella edustaneeksi eräänlaista epäsuhdetta. Sitä, mitä parisuhteen ei pitäisi olla. Parisuhde ei saa olla tarvitsevaa, irrationaalista tai harkitsematonta, mikä käänteisesti tekee siitä näiden vastakohdan.

Tässä tutkielmassa tutkin evankelis-luterilaisen kirkon julkaisemaa Rakkauden talossa -podcastia. Podcastissa perheneuvoja Jari Kekäle kertoo ajatuksistaan parisuhteisiin liittyen. Podcastissa parisuhteista puhutaan metaforien ja kielikuvien avulla. Kahden ihmisen välistä parisuhdetta verrataan podcastissa asuttavaksi tarkoitettuun taloon. Podcastissa kerrotaan asuttavaksi tarkoitettujen talojen erilaisista järjestelmistä, joilla on vaikutusta talon asuttavuudelle. Järjestelmien toimimattomuuden seurauksena talo voi muuttua asumiskelvottomaksi. Podcastissa esitetään, että parisuhteissa on erilaisia järjestelmiä, joiden toimimattomuudesta seuraa ongelmia parisuhteelle. Tutkin, miten podcastissa käsiteltiin parisuhteessa esiintyvää riitelyä ja ristiriitoja. Analysoin aineistoa aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa käytin apuna teemoittelua. Aineiston sisältämien kielikuvien vuoksi täydensin tutkimusta metaforatutkimuksella. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen kirkon tarjoaman perheneuvonnan keskeisiä toimintaperiaatteita, parisuhteita suomalaisessa kulttuurissa, evankelis-luterilaisia näkemyksiä parisuhteista sekä riitelemistä ja riitojen esiintymistä parisuhteissa. Tuloksissa on kolme erilaista teemaa, joiden kautta aineistossa käsiteltiin riitelyä. Teemat ovat riidan aiheuttajat, ihmisen toiminta riitatilanteissa ja keinot, joiden avulla kommunikoiminen on mahdollista muuttaa rakentavammaksi. Merkittävämpiä riidan aiheuttajia aineistossa olivat määrittämättömät ristiriidat, kommunikoinnin ongelmat ja kommunikointi sietoikkunan ulkopuolella. Riitatilanteissa ihmisen toiminnassa yhdistyivät hermoston ja tietoisen toiminnan tekemä yhteistyö, mutta järjestelmät toimivat itsenäisesti. Rakentavamman kommunikaation keinoista aineistossa esiintymiskertojen perusteella yleisimpiä olivat puolison kanssa keskusteleminen, oman toiminnan reflektoiminen ja anteeksiantaminen.

Toisin kuin monissa muissa länsimaissa, Suomessa syntyvyys oli pitkään korkeaa ja vakaata kokonaishedelmällisyysluvun ollessa noin 1,8 lasta. Kokonaishedelmällisyysluku kääntyi kuitenkin jyrkkään laskuun vuodesta 2010 alkaen. Syntyvyyden vähentymisen taustalla vaikuttaa erityisesti ensimmäisen lapsen saamisen lykkääntyminen ja lapsettomien määrän kasvaminen. Syntyvyyden ollessa matalaa ihannelapsiluku on kuitenkin verrattain korkeaa. Tällöin puhutaankin hedelmällisyyskuilusta, jolloin ihmisten toiveet ja toteutus lastensaamisen suhteen eivät kohtaa. Aiemman tutkimuksen perusteella parisuhteessa oleminen ja korkea sosioekonominen asema nostavat sekä toteutunutta lapsilukua että ihannelapsilukua. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on ymmärtää paremmin ihannelapsiluvun taustalla vaikuttavia tekijöitä, joiden avulla voisi olla mahdollista nostaa syntyvyyttä sekä tukea toivotun lapsiluvun saavuttamista. Erityisenä mielenkiinnon kohteenani on tutkia, miten parisuhteessa oleminen on yhteydessä ihannelapsilukuun, ja voisiko sosioekonominen asema täsmentää parisuhteessa olemisen ja ihannelapsiluvun välistä potentiaalista yhteyttä. Aineistona käytän elokuussa 2022 kerätyn Perhebarometrin internet-kyselyaineistoa, ja poistettuani tyhjät vastaukset tarvittavien muuttujien kohdalta käyttämässäni aineistossa oli 1826 vastaajaa. Keskeisimmät muuttujat ovat ihannelapsiluku, parisuhdestatus, koulutusaste, tulojen riittävyys ja ammattiasema. Lisäksi vakioin iän, oman lapsiluvun ja asuinpaikan. Analyysimenetelmänä käytän Poisson-regressiota. Sosioekonomisen aseman potentiaalista moderoivaa vaikutusta tutkin interaktiomalleilla. Toteutan analyysit erikseen naisille ja miehille. Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että parisuhteessa oleminen on tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä ihannelapsilukuun sekä naisilla että miehillä siten, että ilman parisuhdetta olevien ihannelapsiluku on pienempi verrattuna parisuhteessa oleviin. Tämä yhteys kuitenkin häviää silloin, kun taustamuuttujat (ikä, oma lapsiluku, asuinalue) ja sosioekonominen asema kontrolloidaan. Interaktiomallien perusteella mikään sosioekonomisen aseman ulottuvuus ei tilastollisesti merkitsevästi täsmennä parisuhteessa olemisen ja ihannelapsiluvun välistä yhteyttä. Tutkimus lisäsi tietoa ihannelapsiluvun taustalla vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ihannelapsiluku ei ole samalla tavalla sosiaalisesti jakautunut kuin syntyvyys: siinä missä parisuhteessa oleminen sekä korkea sosioekonominen asema nostavat toteutunutta lapsilukua, taustamuuttujien vakioimisen jälkeen ihannelapsiluvun suhteen ei havaita samanlaista yhteyttä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ilman parisuhdetta olevat ja matalaan sosioekonomiseen asemaan kuuluvat kyllä toivovat yhtä paljon lapsia kuin parisuhteessa olevat ja korkeaan sosioekonomiseen asemaan kuuluvat, mutta he silti saavat niitä vähemmän. Näin ollen hedelmällisyyskuilu ilmentää syntyvyyteen liittyvää eriarvoisuutta. Koska kumppanin puuttuminen on kenties suurin syy sille, ettei oma ihannelapsiluku toteudu, ja koska ilman parisuhdetta eläminen on tyypillistä nimenomaan matalaan sosioekonomiseen asemaan kuuluville, voisi eriarvoisuuden vähentäminen olla keskeinen tekijä hedelmällisyyskuilun kaventamiseksi ja syntyvyyden nostamiseksi.

Aims: The aim of the study was to study representations of family, relationship, parenting and gender produced in the Perhebarometri, and to make an interpretation of what types of families, partnerships, parenting and gender are accepted. The research questions were: 1. What kind of representations does the Perhebarometri produce about family, relationship, parenting and gender? and 2. What is left unsaid in representations? I explored representations against Riitta Jallinoja's familism and good parenting and Jaana Vuori's discourses on motherly care and shared parenting. Methods: The study's material was “My Family” — Finnish perceptions of the family in 2007 and 1997. I analysed the material with a content analysis preceded by the theme of the expressions of the following: family, relationship, gender, marital status, fatherhood, motherhood and parenting. I interpreted the material through social representation. Results and conclusions: The family meant intimacy, mental support and being together for the Finns. Children, the form of a couple and kinship determined the family in both years. The form of a couple relationship had a large impact as a determinant of the family and accepted patterns of partnership included marital and cohabitation and registered partnerships obtained in the 2007 data. The relationship models were determined by regularity and evidenced by the form of residence, marriage or registered relationship. Parent sexuality was assumed to affect the abilities to raise children and parenting appeared as good and right or different and bad, according to the material, which emphasized the hetero assumption in the parental relationship and the importance of the nuclear family. Gender had been brought up in the Perhebarometri through two sexes, male and female. The regulation of society by laws and collectively shared perceptions, as well as norms, influences what type of family an individual belongs to. If a family form is not recognized in official definitions, it does not statistically exist. Perspective of equality, people should not be categorized outside in surveys by their gender, and the survey options should consider gender diversity.