Browsing by Subject "pelko"

Pohdin tässä tutkielmassa, voivatko kauhukirjat olla pelottavia ja minkälaista kirjojen herättämä pelko on. Tarkastelen kauhufiktioon liittyviä filosofisia kysymyksiä, kuten miksi ihmiset pitävät pelottavista tarinoista, herättääkö kauhufiktio oikeaa pelkoa ja mitä kauhukirjan lukija tai kauhuelokuvan katsoja tarkalleen ottaen pelkää. Käytän pohdintojeni taustalla muun muassa Kendall L. Waltonin, Alex Neillin, Noël Carrollin ja Berys Gautin kirjoituksia. Analysoin Mia Vänskän ja Marko Hautalan kauhuromaaneja ja pohdin, millä tavalla ne pyrkivät herättämään lukijassa pelkoa. Tarkastelemani romaanit ovat Vänskän Saattaja, Musta kuu ja Valkoinen aura sekä Hautalan Kuokkamummo, Kuiskaava tyttö ja Leväluhta. Näytän että kyseisten romaanien hirviöt liittyvät usein hulluuden pelkoon ja että Vänskä ja Hautala välttelevät yksityiskohtaisen väkivallan kuvaamista. Lisäksi tarkastelen romaanien kielellisiä ja kerronnallisia ratkaisuja sekä Vänskän ja Hautalan tapaa hyödyntää pimeän pelkoa. Tutkielmassa käy ilmi, että kauhukirjat voivat pelottaa kahdella eri tavalla. Lukukokemuksen aikana lukija voi pelätä henkilöhahmojen puolesta, ja tämän pelon voimakkuuteen vaikuttaa lähinnä se, miten hyvin tarina on kirjoitettu. Myöhemmin, esimerkiksi kirjan lukemista seuraavana yönä, lukija saattaa pelätä, että jonkin romaanissa esiintyneen kauhistuttavan asian tosielämän vastine uhkaa häntä itseään. Tällainen pelko saattaa kasvaa todella voimakkaaksi, jos lukija on sopivassa ympäristössä, kuten yksin kotona pimeän aikaan. Lukija voi siis osittain vaikuttaa itse siihen, miten paljon kirja häntä pelottaa.

Nykyaikaisilla isoilla sikatiloilla eläinten ja ihmisten välinen vuorovaikutus on vähentynyt automaation, kuten koneellistuneen ruokinnan myötä ja se rajoittuu usein eläintä stressaaviin toimenpiteisiin, kuten lääkitsemiseen tai eri eläinryhmien yhdistämiseen. Stressaavat käsittelyt lisäävät eläinten kokemaa ihmispelkoa ja laskevat eläinten hyvinvointia ja tuottavuutta. Tutkimuksen hypoteesina on, että eri käsittelyt; rehun antaminen merkinnän yhteydessä, porsaiden merkitseminen ja lähestymistestien toistot vähentävät porsaiden pelokkuutta ihmistä kohtaan kokeen aikana. Koe tehtiin länsisuomalaisella sikatilalla syksyllä 2019. Kokeessa oli mukana 345 6–7 viikon ikäistä vieroitettua porsasta. Koe tehtiin kahdessa osastossa, joissa molemmissa oli 12 karsinaa. Ensimmäisessä osastossa lähestymistestit tehtiin neljänä testipäivänä ja toisessa osastossa vain viimeisenä testipäivänä. Testejä teki kaksi eri testaajaa. Jotta porsaat pystyttiin tunnistamaan yksilöinä, niille laitettiin yksilölliset värimerkit, jotka vahvistettiin viidesti kokeen aikana. Merkinnät tehtiin eri päivinä kuin lähestymistestit. Osastoissa oli koko koejakson ajan kamerat, jotka tallensivat tapahtumat videoille. Jälkeen päin videoilta kerättiin porsaille yksilöllisiä testaajan lähestymis- ja kosketusaikoja sekä karsinakohtaiset ajat testaajille etogrammin mukaisesti. Saaduista ajoista laskettiin aikakestoja, joiden avulla pystyttiin määrittämään aikaviiveitä eri lähestymiskäyttäytymisille eri testipäivinä. Eri käsittelyiden vaikutukset analysoitiin lineaarisella sekamalilla. Tutkimuksen tuloksista nähdään, että toistuvan lähestymistestauksen myötä porsaat lähestyivät ja koskettivat testaajaa huomattavasti nopeammin ensimmäisessä osastossa viimeisenä kuin ensimmäisenä testipäivänä. Merkinnän yhteydessä annetun rehun merkitys porsaiden lähestymis- ja kosketusnopeuteen jäi tutkimuksessa hieman epäselväksi. Tulokset kuitenkin osoittavat rehukäsittelyllä olevan positiivista vaikutusta porsaiden pelokkuuden vähenemiseen, mikä näkyi tuloksissa rehun tilastollisina merkitsevyyksinä joidenkin lähestymiskäyttäytymisten kohdalla. Tuloksista nähdään myös, että porsaat, joille oli tehty lähestymistestejä useammin, olivat huomattavasti rohkeampia lähestymään ja koskettamaan ihmistä viimeisenä testipäivänä kuin porsaat, joille ei ollut aiemmin testejä tehty. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että porsaat voivat tottua ihmiseen ja niiden pelkotaso ihmistä kohtaan voi laskea, kun ihminen on säännöllisesti positiivisessa vuorovaikutuksessa porsaiden kanssa. Lisäksi muut positiiviset käsittelyt, kuten rehun antaminen pelokkuutta herättävän käsittelyn yhteydessä voi vaikuttaa positiivisesti porsaiden kokemukseen ihmisestä. Hyvän ihmis- eläin suhteen luominen ottaa kuitenkin paljon aikaa ja vaatii hoitajalta eläimen käyttäytymisen ja tarpeiden tuntemista oikeiden ja toimivien toimintatapojen ja kestävän luottamuksen luomiseksi.

The main objective of this study was to estimate genetic parameters to aggression- and fear-related traits in Rottweiler-breed. We also determined which kind of variables could be useful in genetic studies. We used a questionnaire which was sent to Rottweiler owners. Genetic parameters were estimated from a data including responses from owners of 510 dogs. Analysis were carried out with Restricted Maximum Likelihood method for three different variables: owner impression, behaviour components and single behaviour guestions. Heritability estimates for different types of aggression and fear were low or moderate. Most common aggression was dog-directed aggression while owner-directer aggression was most rare. Aggressive behaviour was divided into three genetic complex: social unsureness, aggression in encounter situations and sharpness. The widest complex, social unsureness, had highest heritability estimate. Dog’s aggression in social situations was related to fear and unsureness. Owner impression –guestions and behaviour components could be useful when studying personality traits because they measure a wider complex than just a single behaviour. In this study social dogs had less aggressive and fearful behaviour. It could be possible to reduce aggression- and fear-related behaviour problems by raising dog’s sociality by breeding. This study showed that owner impressions could be used to measure dog’s sociality.

Kesykissa (Felis catus) on Suomessa yleinen lemmikki, joka polveutuu itsenäisesti saalistavasta villikissasta. Etenkin rajatussa tilassa elävän sisäkissan elinympäristö eroaa paljon siitä miten kesykissan esi-isät ovat eläneet. Ihmisten luomassa rajatussa elinpiirissä kissan mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöönsä ovat rajatut, mikä voi altistaa kissan stressille. Usein kissojen stressin taustalla on myös omistajien puutteellinen tietämys kissojen lajityypillisestä käyttäytymisestä ja tarpeista. Kliinisessä työssä eläinlääkäri kohtaa kissoilla usein sairauksia ja käyttäytymishäiriöitä, joiden syntyyn ja pahenemiseen stressi voi vaikuttaa. Toisinaan omistajat kääntyvät eläinlääkärin puoleen myös silloin, kun he kokevat kissalle luontaisen käyttäytymisen, kuten raapimisen ja virtsalla merkkailun, olevan häiritsevää käytöstä. Sairauksien osalta stressi on yhdistetty esimerkiksi kissojen hengitystieinfektioiden ja idiopaattisen kystiitin altistavaksi tekijäksi. Näin ollen kyky tunnistaa kissojen stressi ja sitä aiheuttavat tekijät on merkittävässä roolissa eläimen hoidon ja hyvinvoinnin kannalta. Hyvinvointiin liittyvien ongelmien lisäksi stressi aiheuttaa haasteita myös käytännön diagnostiikan kannalta, minkä vuoksi eläinklinikoiden tulisi pyrkiä luomaan kissoille mahdollisimman stressitön ympäristö kiinnittämällä huomiota sekä ympäristötekijöihin että kissaystävällisiin käsittelytapoihin. Kissaystävällisen eläinlääkärin vastaanoton luominen voi myös parantaa asiakastyytyväisyyttä ja auttaa luomaan pitkäaikaisia asiakassuhteita, sillä monet omistajat kokevat kissan kokeman stressin olevan merkittävä syy sille, miksi kissoja ei haluta tuoda eläinlääkärin vastaanotolle. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on toimia tutkimuksiin perustuvana tietopakettina eläinlääkäreille ja eläinlääketieteen opiskelijoille kissan stressiin vaikuttavista tekijöistä, kissan stressin tunnistamisesta, stressin vaikutuksista ja siitä kuinka kissojen stressiä voidaan ennaltaehkäistä ja vähentää niin kotioloissa kuin löytöeläintaloissa ja eläinlääkärin vastaanotolla. Aihepiirin ymmärtämiseksi työssä käydään läpi myös kissalle lajityypillisiä piirteitä, stressin fysiologiaa sekä stressin taustalla olevia tunnetiloja.

Liikkuvuus on yksi globalisoituneen maailman keskeisimpiä piirteitä. Erityisesti nuoret liikkuvat paljon, ja tälläkin hetkellä miljoonia nuoria opiskelee kotimaansa ulkopuolella. Vaihto-opiskelun suosion kasvu on kuitenkin lisännyt erilaisten kriisitilanteiden, kuten onnettomuuksien, sairastumisten ja rikoksen uhriksi joutumisten määrää vaihdon aikana. Siksi vaihto-opiskeluun liittyvälle turvallisuustutkimukselle on tarvetta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomesta, Helsingin yliopistosta kansainväliseen opiskelijavaihtoon lähtevien opiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia ulkomailla opiskelusta turvallisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen fokuksena on turvallisuuden merkitys ja rooli vaihto-opiskelijoiden jokapäiväisessä elämässä. Tutkielmassa selvitetään, miten vaihto-opiskelijat suhtautuvat turvallisuuteen ja miten turvallisuuteen liittyvät tekijät vaikuttavat heidän elämäänsä vaihdossa. Tarkastelun kohteena ovat myös vaihtokohteeseen liitetyt turvallisuuskuvat sekä niiden vaikutus turvallisuuteen suhtautumiseen. Lisäksi työssä eritellään, minkälaiset asiat vaihto-opiskelijoita uhkaavat, millaisia valintoja opiskelijat tekevät turvallisuuteen liittyen sekä kuinka tärkeää turvallisuus heille on. Näitä teemoja tarkastellaan erityisesti vaihto-opiskeluun liittyvän tilallisuuden ja sen kokemisen kautta. Tutkielman tavoitteena on luoda kattava yleiskuva suomalaisten vaihto-opiskelijoiden turvallisuuskokemuksista ja heitä uhkaavista vaaroista. Tutkimus on ensisijaisesti ihmisen kokemuksen monitieteistä empiiristä tutkimusta. Aineisto koostuu kahteen kirjoittajan laatimaan internet-kyselyyn saapuneista 192 kyselyvastauksesta sekä kymmenestä keskimäärin vajaa tunnin mittaisesta haastattelusta. Aineistoa analysoidaan kontekstualisoiden ja käsitteellisesti analysoiden tutkimukselle keskeisten teemojen kautta sisällönanalyysin menetelmiin ja kokemuksen tutkimuksen teoriaan tukeutuen. Tutkimusote on vahvasti käsitteellinen. Kulttuurintutkimukselle tyypillisellä tavalla tutkimuksessa pyritään erilaisten tutkimussuuntausten piirteitä yhdistellen monitieteisesti jäsentämään aineistosta kumpuavia kulttuurisia merkitysjärjestelmiä. Vaihto-opiskelijat kokevat opiskelijavaihtonsa pääpiirteittäin turvalliseksi. Erilaisia uhkaavia tilanteita kuitenkin esiintyy suhteellisen paljon liittyen esimerkiksi onnettomuuksiin, sairastamiseen sekä rikoksiin, ja suurin osa opiskelijoista kertoo pelänneensä tai kokeneensa turvattomuutta vaihdon aikana. Turvallisuus ja turvattomuus kiinnittyvät opiskelijoiden ajatuksissa tilaan ja paikkaan sekä erityisesti tilan sosiaaliseen ulottuvuuteen. Vaihtokohteella ja sen erityispiirteillä sekä urbaanilla kaupunkiympäristöllä on suuri vaikutus opiskelijoiden turvallisuuskokemuksiin. Toisaalta myös ajallisuus muodostuu tärkeäksi tekijäksi, sillä turvattomuuteen liittyvät kokemukset kiinnittyvät usein pimeään yöaikaan. Eurooppa nähdään opiskelijoiden vastauksessa usein hyvin turvallisena, vaikka terrorismin uhka vaikuttaa opiskelijoiden ajatuksiin suurien kaupunkien turvallisuudesta. Useat Euroopan ulkopuolella vaihdossa olleet opiskelijat sitä vastoin toivoisivat lisää informaatiota turvallisuuteen liittyvissä asioissa yliopistoilta.

The purpose of this study was firstly to find out what kinds of fears occur in the literature, what kind of characters are very fearful in the literature and how the people in the literature control their fears. Secondly the investigation concerned fears and talking about fears of primary school aged children and the effect of literature when processing fears. Reading fiction can be helpful in processing difficult things and I believe that it can also be helpful for processing fears. Previous studies have shown that among other things, children are afraid of being left alone, death, victimization, darkness and imaginary creatures. When I decided to do research from the literature that I've chosen, the assumption was that these children's most common fears will be found also in the chosen literature and from interview data. This master's thesis was a two-step research. This was a qualitative research and the methods of analysis in use were content analysis and close reading method. In this two-step research I firstly read the literature specifying passages from the text were there was fear, anxiety or controlling fear. The parts that I found in the literature material that concerned fear, I attached to the results of previous studies. In the second phase I interviewed four primary pupils. First I interviewed these children about the fears they experience. Then I read a short story to the interviewees which I had chosen with the help of the first phase of this research. After reading I interviewed the children again. In the material there were a lot of different kinds of fear, whose target variety was versatile. It seemed that the self-image is strongly linked to how fearful the characters were, and also to how strongly and even hysterically characters were afraid. Fears appeared both adult characters and child characters in the material. The characters of the book tried also to control their fears with different means. This study showed that self-image can effect on individuals fearfulness. In addition it became clear that for characters of the novels it was possible to control fears and that the book characters fears had a target. To the interviewees I chose a short story were there were most fears from one's imagination. Fears which are rising from our imagination are very common among children of the age I interviewed in this study. I found out that children have multifarious fears. For example children are afraid of darkness and imaginary creatures. Reading literature to children had a great effect on handling fears in this research. Conceptualisation can be very difficult to primary pupils. For some children conceptualisation of fear was extremely difficult, for some it was partly possible and for some it was easy.