Browsing by Subject "perusopetus"

Tämän tutkimuksen tavoitteena on muodostaa käsitys siitä, millaisena suomalainen vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmaa on käsitetty opetussuunnitelmatutkimuksessa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, näkyykö opetussuunnitelmassa piirteitä saksalaisesta Bildung-opetussuunnitelmatraditiosta. Opetussuunnitelmatutkimukselle haastavia piirteitä ovat opetussuunnitelmakäsitteen määrittely, tutkimusmetodien valinta sekä koululaitoksen sidonnaisuus ympäröivään yhteiskuntaan, politiikkaan ja kulttuuriin. Opettajan autonomia ja itsenäinen harkintavalta on ollut keskeisessä roolissa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, ja opetussuunnitelma on antanut opettajalle paljon vapauksia määritellä omaa opetustaan. Suomalainen opetussuunnitelmatutkimus on ollut kiinnostunut opetussuunnitelman laatimiseen vaikuttavista tekijöistä, sekä opetussuunnitelman käytännön toimeenpanosta. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on saada käsitys siitä, miten aihepiiriä on aiemmin tutkittu ja millainen tutkittavan aiheen teoreettinen viitekehys on. Tarkoituksena ei ole muodostaa uutta tietoa, vaan selvittää, mitä on aiemmin tutkittu. Tutkimuksen tarkastelun kohteena olevat tutkimusartikkelit haettiin tietokannoista määriteltyjä haku- ja poissulkumenetelmiä käyttäen. Hakumenetelmien avulla löydettyjä ja tarkempaan analyysiin valittuja artikkeleita tarkasteltiin tutkimuksen teoreettista taustaa vasten. Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelma käsitettiin eri tavoin. Osa tutkimusartikkeleista käsitti opetussuunnitelman olevan koulun kontrollin väline, kun taas osa näkee opetussuunnitelman tulkinnalle keskeiseksi piirteeksi koulun arjen huomioimisen. Myös opetussuunnitelmakäsitteen epämääräinen luonne nousi keskeiseksi pohdinnan aiheeksi. Kyseiset käsitykset opetussuunnitelmasta ovat olleet keskeisiä näkemyksiä jo pitkään opetussuunnitelmateoreettisessa keskustelussa, joskin samalla on huomioitava kulttuurin ja muun yhteiskunnan vaikutus opetussuunnitelman käsittämisessä opetussuunnitelmatutkimuksen kentällä. Bildung-tradition piirteitä oli havaittavissa opetussuunnitelmaa käsittelevissä tutkimusartikkeleissa. Opettajan autonomian merkitystä korostettiin, ja opettajalla nähtiin olevan merkittävä rooli opetussuunnitelman toteuttajana koulun arjessa. Opettajan katsottiin olevan tärkeässä asemassa opetussuunnitelman toteuttamisessa.

A new curriculum for basic education was introduced in Finland in the autumn term of 2016. The new curriculum criteria are, for example, phenomenon-based learning and the use of a wide range of learning methods. Playful learning is an inspiring learning method and has made a number of studies in Finland in recent years. Course materials as a way of supporting playful learning have, however, been ignored in studies on playful learning. In this thesis I take a look at Kirjakuja 4 – A new teacher's guide, which is the teacher's guide for a series of textbooks in Finnish in the fourth class. In my research I use as an analytic tool the University of Lapland Let's play research group's latest research on playfulness. They suggest that playfulness can be seven aspects: embodiment, emotions, collaboration, narration, action, creativity and insight. I ask whether the guidelines in the teacher's guide include features of playfulness and what kind of means are suggested. I use both deductive and inductive content analysis as analytic tools. I have also used quantitative methods with some of my data. Kirjakuja 4 – The new teacher's guide materials contain many playful learning features. In fact, the guide includes all the features of playfulness. My data mainly contains examples of insight, creativity and collaboration. There are only a few examples of embodiment, emotions and narration. I found three mutually different groups of guidelines: movement, cooperation and creative thinking. The first group focused on body movements and activities, the second on communal and individual creativity and the third on activities demanding creativity or insight. The guide is clearly focused on playful learning and problem-solving abilities and skills to develop cooperation skills. These results are worrying because of the low number of emotional playful learning features. My results will provide input into the discussions on playful learning and for the use of educational materials and playfulness in teaching other subjects.

The aim of this study was to find out teachers’ visions about citizenship and civic education and Yrityskylä’s role in it. Citizenship education was reformed in 2014 when new curriculum was introduced. The reform brought a new subject, social studies (yhteiskuntaoppi) to fourth and sixth graders. Active citizenship has been the ideal kind of citizenship education in the world, including Finland, for a quite long time and social studies aim to raise students to be “active, responsible and industrious citizens”. As part of citizenship education most of the sixth graders participate to Yrityskylä’s learning concept. Students will attend 10 lessons at school to study about working life, economy and society before visiting Yrityskylä’s learning environment for one day. Yrityskylä is a learning concept where students’ act as an employees, citizens and consumers in a simulated society. Data was collected by interviewing six teachers who participated with their students to Yrityskylä and one retired class teacher during spring 2018. One interview was a two persons’ group interview and the rest were individual interviews. All interviews were carried out as theme interviews. The data was transcribed and analysed by using theme analysis. Based on theme analysis altogether six themes were formed. According to the teachers the citizenship concept contained four themes: social skills, self-leadership, economic skills and critical thinking. In the teachers’ view Yrityskylä’s role as a part of citizenship education was to teach students generally about citizenship and produce citizenship education itself. Teachers’ visions about citizenship correspond to the ideal of active citizenship and is very similar to the curriculum’s aims and contents. Yrityskylä is seen as an important part of school’s citizenship education. That it also provides students with concrete understanding about citizenship. Furthermore, it is a place where students can practice citizenship skills and learn more about citizenship and being a citizen.

In the spring of 2020, primary school students were transferred to distance education for health safety reasons. Distance education environments were set up from a wide variety of teachers’ and schools’ starting points at the expense of equality. The need for design-based research on IT-mediated teaching expanded from adult education environments to primary school, where the importance of self-determination was emphasized. The purpose of the study was to form recommendations for the primary school distance education provider by looking at the experiences of the guardians. For the description of distance education arrangements during the 2020 state of emergency this is a case study, and a design research for the development of distance education recommendations. The foundations for the thematic analysis was the theoretical distance education description by Simonson and Seepersaud (2019). The secondary data was received from an extensive national distance education and well-being project. 526 Helsinki-based guardians’ multi-perspective open text form responses were demarcated for examination. In the phenomenographic research method, experiences of the guardians were summarised using quantification. Recommendations for teachers, education organisers and guardians were formed through interpretation of the data. The perspective of guardians was well suited for the educational design research. According to the results, the most challenging situation in distance education was caused by weak selfdeter-mination of primary school aged children, which was best supported with the help of the teacher, if not the pupils’ own parent. Inequality was highlighted both in the quantity and quality of teaching provided by the teacher and in the home's ability to support the child. Surprisingly, the results described the normal conditions of modern school as a scene of noise, fears, bullying, stress and strain. About 10 % of guardians described distance education as a better learning environment for their child compared to normal conditions. As a guideline based on the design research, it is recommended that the primary school teacher provides daily support and assessment for the pupil, instructions available to the pupil, contact at home - but flexibly to case-by-case and depending on the teacher's competence, and continually developing one's own work.

Jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa tarvitaan entistä enemmän kulttuurikompetenssia, eli kykyä toimia tehokkaasti – ja eettisesti – monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Suomalaisen koulujärjestelmän monikulttuurisuuskasvatusta on kritisoitu sen maahanmuuttajakeskeisyydestä ja sen pyrkimyksistä assimiloida maahanmuuttajia suomalaiseen yhteiskuntaan. Kritiikki on perusteltua, sillä kulttuurivähemmistöihin ja kantaväestöön kuuluvien oppilaiden eriarvoisuus on tutkimusten mukaan lisääntynyt. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa suomalaisten peruskoulujen kulttuurikompetenssia ja siihen vaikuttavia tekijöitä vuosina 2016–2020. Tutkimus oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen tärkeimpinä tuloksina havaittiin, että suomalaisten peruskoulujen kulttuurikompetenssissa oli hajontaa. Kulttuurisesti pätevä toiminta oli kuitenkin kaikilla peruskoulun sektoreilla harvinaista. Tärkeimmät kulttuurikompetenssiin vaikuttavat tekijät olivat toiseuden kohtaaminen, ympäristön tuki ja itsereflektio. Tutkimustuloksista hyötyvät paitsi peruskoulussa toimivat henkilöt myös peruskoulun toimintaan vaikuttavat hallinnolliset toimijat. Tutkimustulokset kannustavat peruskoulussa toimivia henkilöitä reflektoimaan omia ja koulun kulttuureja, ja hallinnollisia toimijoita takaamaan kulttuurikompetenssin kehittämiseen vaadittavat resurssit ja koulutusmahdollisuudet. Lisätutkimusta kaivataan erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, sillä peruskoulujen kulttuurikompetenssia koskevat tutkimukset ovat keskittyneet Uudenmaan alueelle. Myös maahanmuutto on Suomessa keskittynyt Uudenmaan alueelle. Tämä saattaa mahdollistaa useampia mahdollisuuksia toiseuden kohtaamiseen, joka puolestaan vaikuttaa kulttuurikompetenssin kehittymiseen. Siksi tämän tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää Uudenmaan ulkopuolelle.

Lapsen henkilökohtaisella osallisuusoikeudella on korkein mahdollinen hierarkkinen tuki erityisesti perustuslain 6.3 §:ssä ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklassa ja se vaikuttaa myös kaikki lapsen oikeudet läpileikkaavana periaatteena. Osallisuusoikeus on toteutettava jokaisessa lasta koskevassa tilanteessa ja se on otettava huomioon niin lapsen ja huoltajien kuin lapsen ja muiden yhteiskunnan toimijoiden, kuten koulutoimen, välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkielmassa tutkitaan alaikäisille kuuluvaa henkilökohtaista osallisuusoikeutta, ja sen kontekstina on sekä perhe että peruskoulu, jotka sulautuvat lapsen henkilöä koskevissa kysymyksissä yhteen moniulotteiseksi suhteeksi. Lapsen osallisuusoikeudesta peruskoulun toimintaympäristössä on nostettu tiettyjä ongelma- tai erityiskohtia. Tutkimuskysymykset muodostetaan näiden pohjalta ja niihin pyritään vastaamaan pääasiallisesti lainopillisella tutkimusmenetelmällä, kuitenkaan unohtamatta oikeuden ulkopuolisen maailman vaikuttavuutta lapsen oikeuksiin. Ensinnäkin tutkitaan, turvataanko perusopetusta koskevassa sääntelyssä riittävällä tavalla lapsen osallisuusoikeutta henkilökohtaisella tasolla siten kuin perus- ja ihmisoikeussääntely velvoittaa. Toiseksi selvitetään, millainen on lapsen ja huoltajien vaikutusvallan ja lapsen henkilökohtaisen osallisuusoikeuden suhde peruskoulun toimintaympäristössä lasta koskevissa kysymyksissä. Tutkielmassa käsitellään lapsen osallisuusoikeuden tärkeimpiä ulottuvuuksia perus- ja ihmisoikeuslähtökodissa tutkimuskysymysten kannalta. Osallisuusoikeudesta on erotettavissa erilaisia elementtejä, kuten velvollisuus lapsen mielipiteiden selvittämiseen ja kuulemiseen sekä niiden painoarvon huomioimiseen lapsen kehittyvien valmiuksien mukaisesti, kuin myös lapsen tiedonsaantioikeus. Lisäksi huomioon on otettava lapsen edun ensisijaisuus, jossa eräänlaisena punnintaparina on lapsen osallisuus ja erityinen suojeluntarve, joka voi joissakin tilanteissa rajoittaa lapsen osallisuutta. Lisäksi tärkeä seikka on huoltajille kuuluva perhe-elämän suojasta seuraava autonomisuus lapsen huoltoon ja kasvatukseen. Huoltajilla on lähtökohtaisesti oikeus päättää lapsen henkilökohtaisista asioista sekä edustaa lasta ja käyttää hänen puhevaltaansa. Huoltajille kuuluu myös velvollisuus keskustella lapsensa kanssa ennen päätöksentekoa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään kattavasti lapsen osallisuutta perusopetusta koskevassa sääntelyssä ja esitetään seikkoja kodin ja koulun yhteistyöstä ja vuorovaikutuksellisuudesta. Erityisenä kysymyksenä tutkielmassa nostetaan oppilaan oppiainevalintoihin liittyvää sääntelyä. Esimerkkinä huoltajien vaikutusvallasta käsitellään lapsen uskonnonopetusta koskevaa sääntelyä sekä oppilashuoltolain 18.2 §. Oppilaan osallisuutta turvataan peruskoulussa henkilökohtaisen osallisuuden sijasta varsin korostuneesti yleisenä ja kollektiivisena osallisuutena etenkin perusopetuslain 47a §:ssä. Tätä on pidettävä heikkoutena, sillä useat lasta koskevat kysymykset vaikuttavat peruskoulussa hyvin vahvasti ja konkreettisesti lapsen elämään. Lisäksi osallisuus näyttäytyy koulussa enemmänkin yhteiskunnallisten kansalaistaitojen opetteluna. Hallintopäätöksenteon yhteydessä lapsen osallisuus on turvattu hallintolaissa kuulemisena, mutta tosiasiallisen hallintotoiminnan yhteydessä oppilaan osallisuus saa velvoittavuutensa lähinnä perus- ja ihmisoikeustasolta ja hallinnon periaatteista. Johtopäätöksenä pidetään tutkielmassa esitetyn mukaisesti sitä, että nimenomaiselle lapsen henkilökohtaista osallisuutta turvaavalle säännökselle olisi tarvetta perusopetusta koskevassa sääntelyssä lapsen oikeusturvan turvaamiseksi. Lisäksi tutkielmassa esitetään johtopäätöksenä huoltajille koululainsäädännössä annetun vaikutusvallan korostuneisuus ja osittainen ristiriitaisuus. Lisäksi todetaan huoltajien vaikutusvallan olevan suhteessa siihen, millä tavoin ja, kuinka aktiivisesti huoltajat toteuttavat lapsensa osallisuutta ja ottavat lapsensa mielipiteet ja toiveet huomioon.

Tavoitteet: Lasten ja nuorten vapaa-ajan lukuharrastuksen harvinaistuminen ja laskeva lukutaito ovat olleet viime vuosina vahvasti esillä niin koulutusalalla kuin julkisessakin keskustelussa. Lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt ja vapaa-ajan omaehtoinen lukeminen on yhä harvinaisempaa. Siksi on tärkeää selvittää tapoja lasten ja nuorten lukemaan innostamiseen. Tässä kandidaatin tutkielmassa perehdytään lukuinnostuksesta tehtyyn tutkimukseen ja sitä kautta muodostetaan käsitys lasten lukuinnostuksesta. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka lukuinnostus syntyy ja miten sitä voidaan ylläpitää, sekä kehittää. Aihetta tarkasteltiin seuraavien tutkimuskysymysten kautta: miten lukuinnostus muodostuu ja syntyy sekä miten luokanopettaja voi ylläpitää ja kehittää oppilaiden lukuinnostusta. Menetelmät: Vastauksia tutkimuskysymyksiin haettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, mikä mahdollisti laajan yleiskuvan muodostamisen aiheesta ja väljät tutkimuskysymykset. Artikkelit haettiin sekä HELKA-hausta, Google Scholar-sivustolta, että ERIC-tietokannasta. Aineisto rajattiin vuodesta 2010 eteenpäin julkaistuihin vertaisarvioituihin suomen- ja englanninkielisiin artikkeleihin uusiempien tutkimusten löytämiseksi. Tulokset ja johtopäätökset: Sisäisen innostuksen löytäminen oli merkityksellistä pitkäkestoisen lukuharrastuksen syntymiselle ja tässä olennaista oli lukemisen mielekkyys, mitä edesauttoi itseä kiinnostavan luettavan löytäminen. Luokanopettajan merkitys lukemaan innostamisessa korostui erityisesti lukemisen mallina ja oppaana itseään kiinnostavan kirjallisuuden löytämiseen. E-kirjat ja äänikirjat voivat olla lapsille ja nuorille helpommin lähestyttäviä ja näin ne voivat tuoda uusia mahdollisuuksia. Kirjallisuudenopetus oli kouluissa vahvasti opettajalähtöistä ja -johtoista sekä itsenäistä työskentelyä. Luettua kirjallisuutta harvemmin käsitellään yhdessä. Kirjallisuudenopetus hyötyisi oppilaslähtöisemmästä opetustavasta, mikä voi herättää oppilaan omaa innostusta. Lukeminen yhdessä, luetusta puhuminen ja sen käsitteleminen muiden kanssa nousivat oleellisiksi keinoiksi vahvistaa lukuinnostusta. Monipuolisen kirjallisuuden saavutettavuuden kannalta toimivat kirjastopalvelut olivat merkityksellisiä. Lukuinnostusta olisi kiinnostavaa jatkossa tutkia lasten näkökulmasta ja pidempiaikaisesti sen kehitystä seuraten.

The purpose of this research was to study how the assessment of mathematical difficulties appears in Finnish comprehensive schools from the viewpoints of general and special education teachers. Approximately 20 percent of students have different types of mathematical learning difficulties. This can be a risk factor for social exclusion. Careful assessment and recognizing the nature of the mathematical learning difficulties is important, so that the students can be provided with appropriate support early enough. This research gives information about assessing mathematical learning difficulties from a practical level concerning assessment tools, methods and plans for assessment. Teachers were also asked to describe the issues that raise the concern for mathematical learning difficulties. The data were collected by using a web-based survey. Teachers (N = 105) from 17 Finland's regions answered. Mixed methods were used in this study, in which both qualitative and quantitative approaches were combined. The relation of assessment tools and assessment methods into teacher's assigned post was analyzed with Chi-square -test and Mann Whitney's U-test. Qualitative data was mainly analyzed by using content analysis. The results of this study indicate that the practices for assessing mathematical learning difficulties were widely dependent on teachers. They used a wide range of assessment methods and practices for getting information about mathematical learning difficulties. When teachers became concerned about student's mathematical learning, they seemed to pay a lot of attention to different kinds of problems in cognitive skills. Based on the results, it seems that the general education teachers carry especially qualitative assessments, which is complemented by diagnostic assessments. These are usually done by special education teachers. Non-standardized measures for mathematical skills were used more than standardized measures. Forty-four percent of the teachers had a plan to guide the assessment of mathematical learning difficulties. In summary, teachers, in multi-professional co-operation, are aiming at getting a diverse perspective of student when assessing mathematical learning difficulties. Perhaps, by defining the national guidelines for assessment or developing teacher training could lead to more consistent ways to assess mathematical learning difficulties.

The early childhood education and care (ECEC) and Basic education introduced a new national Core Curriculum by the Finnish National Agency for education in 2016. Both national norm curricula can be found confluence, and since ECEC transformed under to Finnish National Agency for education in 2015, ECEC, preschool education and basic education becomes an integral part of the lifelong path of growth and learning and of the continuum of curricula. The purpose of this study is to clarify ECE leaders’ and basic education leaders’ views on curricula and curriculum leadership. The research questions are following: (1) How does Curriculum appear in ECE leaders and basic education leaders discussion? (2) What discourses can be identified in both discussions? (3) How does Curriculum Implementation appear in both discussions? This study was conducted using qualitative methods and the used data consists of theme interview collected in the Eduleaders project training. The training involved 10 interviewees working in the context of educational leadership. The material was analyzed by a using discourse analysis with the aim of defining curricula discourses in leaders’ discussions. Four significant discourses were mentioned and can be identified as the following: 1. The discussion about curriculum as a framework 2. The discussion about curriculum as a vanguard. 3. The discussion about curriculum as a challenge. 4. The discussion about curriculum as an enabler. The research results show that both early childhood education leaders and basic education discuss about curricula within the same framework and with the same concepts. The results reveal the curriculum to be in reformation phase in which the old and the new curriculum are confronted. Furthermore, the national curriculum gained a central role as a fundament of work. The distributed leadership and pedagogical discussions occurred in the discussions of both leaders as ways to implement the curriculum. In the discussions about curriculum as challenge the leaders pointed out it being difficult to implement the curriculum in classrooms or child groups, where teachers prefer rather traditional teaching than the alternative methods of the new curriculum. Eventually the slowness and extent of development as well as short-sightness in the field were identified as challenges. However, the discussion illustrates the curriculum positively in terms of child orientation, opportunities to try new things and co-creation.