Browsing by Subject "puhekieli"

Tutkielman tavoitteena on selvittää, riippuuko ilmisubjekitn esiintyvyys yksikön ensimmäisessä ja toisessa persoonassa tyylilajista eli genrestä tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkielmassa vertailtavat genret, ovat teatteridialogi ja suomen arkipuhekeskustelun kieli. Näistä aineistoista vertaillaan ilmisubjektin esiintyvyyttä yksikön ensimmäisessä ja toisessa persoonassa. On tiedossa, että suomen arkipuhekielessä ilmisubjekti esiintyy huomattavasti useammin kuin kirjoitetussa kielessä. Kirjoitetun kielen konventioihin kuuluu se, että ilmisubjektin merkintää vältetään, koska teon tekijä ilmenee verbin persoonapäätteistä. Teatteridialogi on kirjoitettua tekstiä, joka usein jäljittelee puhetta ja on tarkoitettu puhuttavaksi teatterin lavalla. Siksi hypoteesini on, että teatteridialogissa ilmaistaan vähemmän subjekteja kuin arkipuhekielessä. Sillä vaikka se jäljittelee puhetta, kirjoitetun kielen konventiot vaikuttavat vähintään tiedostamatta kirjoittajaan. Taustoitan tutkimustani käsittelemällä genreteoriaa ja kerron teatteridialogista ja arkikeskustelupuheesta, määrittelen subjektin ja esittelen subjektittomat rakenteet suomen kielessä. Käsittelen persoonapronomineja suomen kielessä ja kerron, miten ilmisubjekti esiintyy eri verbityypeissä ja mitkä tekijät vaikuttavat ilmisubjektin esiintyvyyteen. Aineistona käytän teatteridialogin osalta seitsemän harrastajateattteri Teatteri Kultsan näytelmäkirjailijoiden kirjoittamaa lyhytnäytelmää. Niissä on 5936 sanaa repliikkejä ja 391 lausetta, joissa voisi olla ilmisubjekti. Arkikeskustelupuheen osalta käytän kahta keskustelua Keskusteluntutkimuksen arkistosta, joista toisessa puhuu kaksi naista ja toisessa neljä miestä ja yksi nainen. Näitä keskusteluja on yhteensä 70 minuuttia ja 496 lausetta, joissa voisi olla ilmisubjekti. Aineistoista todella ilmenee, että ilmisubjekti esiintyy useammin puhekielessä kuin teatteridialogissa tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkin asiaa kirjaamalla Excel-taulukkoon kaikki lauseet, joissa voisi olla ilmisubjekti ja laskemalla, kuinka monessa on ilmisubjekti. Sitten lasken käyttäen Khin neliö -testiä eroaako ilmisubjektin jakauma eri genreissä tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkin myös, vaikuttaako ilmisubjektin esiintyvyyteen jokin tekijä, kuten verbityyppi. Käyn läpi näitä tekijöitä ja lasken niidenkin kohdalla riippuuko jakauma genrestä. Varsinaista tilastollista testausta en tee tässä vaiheessa siitä, eroaako jonkin yksittäisen tekijän ilmisubjektin esiintyvyys koko aineiston ilmisubjektin esiintyvyydestä, tarkastelen niitä pintapuolisesti. Mikään tekijä ei näytä olevan juurisyynä eri genrejen ilmisubjektin esiintyvyyteen, vaan ilmisubjektin esiintyvyys näyttää riippuvan genrestä, kuten hypoteesini sanoo. Päätelmäni on, että ilmisubjektin esiintyvyys yksikön ensimmäisessä ja toisessa persoonassa riippuu genrestä tilastollisesti merkitsevällä tavalla; teatteridialogissa käytetään vähemmän ilmisubjektia kuin arkikeskustelupuheessa ja tähän eivät vaikuta mitkään yksittäiset tekijät näissä genreissä. Siksi teatteridialogi ei ole luotettava lähde tehtäessä kielen diakronista tutkimusta ainakaan puhekielisten konventioiden osalta.

Tutkielmani käsittelee suomenruotsalaisten tekstiviestien kieltä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia erityispiirteitä suomenruotsalaisiin tekstiviesteihin ja yksityisiin chatt-keskusteluihin liittyy. Hypoteesina oli, että tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja ei-kielellisiä elementtejä, kuten hymiöitä sekä emojeja (pieniä värillisiä kuvia). Tekstiviestit ovat lyhyitä tekstejä. Ne korvaavat nykyisin, varsinkin nuorten keskuudessa puhelinkeskusteluja ja niissä on usein puhekielen elementtejä. Tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja sanat kirjoitetaan usein, kuten ne lausutaan puhekielessä. Myös aiemmat tutkimukset osoittavat, että lyhenteiden käyttö on yleistä, ja että nuoret ovat omaksuneet tekstiviestien kirjoittamisen jokapäiväiseksi toiminnaksi. Tekstiviestien kieli on hyvin vapaamuotoista ja kielioppisäännöt unohtuvat usein. Vaikka tekstiviestikieli on melko uusi ilmiö, on suomalaista ja kansainvälistä tutkimusta tehty paljon. Tutkimustulokset ovat pääsääntöisesti samansuuntaisia, mutta tutkijat ovat erimielisiä tekstiviestikielen vaikutuksesta lasten ja nuorten muihin teksteihin. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Ensinnäkin selvitän, minkälaista kieltä suomenruotsalaisissa tekstiviesteissä käytetään, käytetäänkö lyhenteitä ja miten yleistä hymiöiden ja emojien käyttö on. Toiseksi haluan tietää, onko tekstiviestien rakenteessa tai kielessä sukupuolten välisiä eroja. Kahden ensimmäisen tutkimuskysymyksen tulokset perustuvat omaan tutkimusaineistooni. Kolmanneksi haluan selvittää, miten paljon tekstiviestien runsas käyttö vaikuttaa nuorten muuhun kirjalliseen ilmaisuun. Nämä tutkimustulokset perustuvat aiempiin tutkimuksiin. Tutkimusaineistona on 274 tekstiviestiä, jotka sain äidinkielenään suomenruotsia puhuvilta tutkimushenkilöiltä. Mukana tutkimuksessa on 22 naista, jotka ovat kirjoittaneet 216 viestiä, sekä 6 miestä, jotka ovat kirjoittaneet 58 viestiä. Iältään tutkimushenkilöt ovat noin 20-vuotiaita, mutta mukana on myös muutama vanhempi henkilö. Tutkimuksen kannalta ongelmallista on se, että miehiä oli mukana huomattavasti vähemmän kuin naisia. Tutkimus on pääasiassa kvalitatiivinen, mutta tiettyjä piirteitä, kuten lyhenteiden tai emojien esiintymistiheyttä, sekä isojen alkukirjainten käyttöä tarkastellaan myös kvantitatiivisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja puhekieltä. Mielenkiintoinen havainto on, että lyhyitä sanoja lyhennetään pitkiä sanoja useammin. Myös hymiöiden ja emojien käyttö on yleistynyt ja emojit ovat alkaneet korvata välimerkkejä ja tervehdyksiä. Partikkeleita käytetään yhä usein, mutta näiden käyttö tullee vähenemään emojien käytön yleistymisen myötä. Tutkimus osoittaa, että miesten ja naisten viestit ovat rakenteeltaan hyvin samankaltaisia, mutta miehet käyttävät naisia useammin vieraskielisiä sanoja, sekä isoja alkukirjaimia erisnimissä. Koodinvaihto on yleistä kaikissa tekstiviesteissä sukupuoleen katsomatta. Emojien käyttö on yleistynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja naiset ja miehet käyttävät niitä yhtä paljon. Vaikka tutkijat ovat edelleen erimielisiä tekstiviestikielen vaikutuksesta lasten ja nuorten kirjalliseen ilmaisuun, tukee suuri osa tutkimuksista sitä seikkaa, että tekstiviestien kirjoittamisella on positiivisia vaikutuksia kirjalliseen ilmaisuun. Nuoret harjoittelevat kirjoittamista jatkuvasti ja osaavat mukauttaa tekstinsä tilanteen mukaan.