Browsing by Subject "queer"

Tutkielmassa tarkastellaan nuorten aikuisten, jotka eivät oman määrittelynsä mukaan ole koskaan seurustelleet, kokemuksia seurustelemattomuudesta sekä kokemuksille annettuja merkityksiä. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta puoli-strukturoidusta teemahaastattelusta. Työn teoreettinen viitekehys on sosiaaliskonstruktiivinen. Toisin sanoen tutkielman lähtökohtana on ymmärrys siitä, että ihmisen käsitys hänestä itsestään ja häntä ympäröivästä maailmasta rakentuu suhteessa muihin ihmisiin ja on vahvasti kielellistä. Se, mikä ymmärretään seurusteluksi ja minkälaista roolia sen oletetaan edustavan yksilöiden elämässä, muuttuu ajassa ja paikassa. Tutkielmassa tarkastellaan seurustelua, ja sitä kautta seurustelemattomuutta, normikriittisesti euro-amerikkalaisessa kontekstissa 2010-luvun loppupuolen Suomessa. Tutkimusote työssä on queer-teoreettinen eli normatiivisuuden osoittamiseen ja sen purkamiseen pyrkivä. Seurustelemattomuutta lähestytään parisuhdenormatiivisuuden kautta. Parisuhdenormatiivisuus viittaa vallalla oleviin käsityksiin ja olettamuksiin, joiden mukaan eksklusiivisen rakkaussuhteen tulisi olla yksilölle ensisijainen ihmissuhdetyyppi, sillä se on ihmisille normaalia ja nähdään universaalina tavoitteena. Parisuhdenormatiivisuuden käsitteessä yhdistyy siis romanttisen rakkauden korokkeelle nostettu asema sekä monogamianvaade. Analyyttisenä työkaluna se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia tarkastella läheissuhteita ja niihin kytkeytyvää rakenteellista valtaa. Tutkielma asettuu osaksi kriittisen parisuhdetutkimuksen kenttää ja on samalla puheenvuoro tämän vielä hajanaisen tutkimusalan tarpeellisuudesta. Seurustelemattomuus näyttäytyy analyysin perusteella ja ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten kertomana näkymättömiin työnnettynä kokemuspositiona, jonka suora sanallistaminen on haastavaa. Ei-koskaan-seurustelleet aikuiset ihmiset eivät juurikaan näy mediarepresentaatioissa, eikä ilmiötä huomioida julkisessa keskustelussa. Tämä vaikuttaa ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten mahdollisuuksiin luoda omakuvaa suhteessa kyseiseen asiaan, sekä vaikeuttaa omien kokemusten ja tunteiden jakamista toisten ihmisten kanssa. Parisuhteen asema muihin ihmissuhteisiin nähden on ensisijaistettu institutionaalisella tasolla ja se kytkeytyy lukuisiin symbolisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihin. Seurustelu ymmärretään saavutuksena, mikä itsessään rakentaa ei-seurustelevista ihmisistä käsitystä ”viallisina” yksilöinä. Tämä ohjaa ei-koskaan-seurustelleita ihmisiä vaikenemaan tilanteestaan. Parisuhteen ja perhekäsityksen välinen luonnollistettu yhteys sulkee ei-seurustelevia ihmisiä kulttuurisen perheymmärryksen ulkopuolelle antaen ymmärtää, että seurustelemattomuus merkitsee yksin jäämistä. Lisäksi seurustelu linkittyy problemaattisesti sekä aikuisuuden määritelmään että elämänkaariajatteluun kehityspsykologiassa, mikä osaltaan luo kuvaa ei-seurustelevien ihmisten ”viallisuudesta”. Olemassa olevana valtarakenteena parisuhdenormatiivisuus on pitkälti epäpolitisoitu, heikosti tunnistettu ja vailla yhteiskunnallista keskustelua.

Som många studier bevisar är jämställd representation viktig på grund av att sociala grupper kan stereotyperas negativt via kulturella representationer. Det är därför väsentligt att se mångfaldiga och realistiska queera karaktärer i litteratur och massmedia, och i synnerhet är det viktigt att tänka på hur dessa karaktärer förnyar eller raserar queera stereotyper och queerfobiska ideologier som ännu råder i vårt samhälle. I denna pro gradu-avhandling granskar jag hur queera identiteter och maskuliniteter representeras i Cassandra Clares bokserie The Mortal Instruments och dess TV-adaptation Shadowhunters. Jag fokuserar på karaktärernas utveckling, personliga intriger och deras inter-queera interaktioner, och hävdar att TV-adaptationen med dess mångfaldigare och subversivare skildring av queerhet skapar och reproducerar mer positiv representation än bokserien, som skildrar skadliga och problematiska stereotyper. Mitt material består av alla sex The Mortal Instruments-böcker och 41 avsnitt ur de tre första säsongerna av Shadowhunters. I min analys utnyttjar jag genusvetenskaplig maskulinitetsforskning, feministisk litteraturvetenskap, feministisk media- och kommunikationsvetenskap samt adaptionsstudier. Avhandlingen utgår från att mediarepresentationer har en politisk dimension i och med att de utövar inflytande på det sätt som vi i verkligheten ser olika sociala grupper. Detta gäller speciellt för de grupper som historiskt sett har marginaliserats, för de ses ofta som homogena grupper där redan en medlem avgör hur hela gruppen betraktas. Negativa stereotyper har således konsekvenser för de grupper som representeras, och måste därför granskas kritiskt beträffande deras möjligheter för kulturellt inflytande. I analysen framgår det att böckerna förnyar hegemoniska normer av genus och sexualitet på olika sätt. Deras stereotypiska skildring av queera intriger och deras brist på queer fokalisering privilegierar både heterosexuella och vita narrativer och leder till att queera karaktärer definieras av sina sexualiteter. I motsats till detta skildrar TV-serien queerhet och queera maskuliniteter på subversivare sätt. Den bryter ner problematiska stereotyper i stället för att förnya dem, vilket kan ses till exempel i det att den samtidiga förekomsten av karaktärernas maskulinitet och queerhet aldrig ifrågasätts. Dessutom raserar den toxisk maskulinitet genom att skildra queera män som är ömsinta sinsemellan utan att vara stereotypiskt emotionella.

Queer-tutkimus on yksi sukupuolentutkimuksen tuoreista suuntauksista, ja saanut oman sovelluksena myös teologian alalla. Queer-tutkimuksen pyrkimyksenä on päästä eroon yhteiskunnassa vallitsevasta kategorisoinnista sukupuolen ja seksuaalisuuden saralla, ja osoittaa valmiiden sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioiden kestämättömyys. Queer-teologia on queer-teoriaan pohjautuva postmodeni lähestymistapa uskontoon, sen oppeihin ja pyhiin kirjoituksiin. Kaikkia uskonnon rakenteita on mahdollista tutkia queer-teorian avulla. Queer-teologia kulkee uusien kontekstuaalisen teologian menetelmien, kuten homoteologian, jalanjäljissä. Queer on käsitteenä ymmärrettävissä monin tavoin, mutta oma ymmärrykseni tässä tutkielmassa korostaa Jeesuksen persoonan vinoutta. Queer käsitteenä kuvaa vahvasti teorian ominaispiirrettä vastakarvaan asettumisesta ja normien kyseenalaistamisesta – tämä tulee ilmeiseksi myös Johanneksen evankeliumin Jeesus-kuvaa tutkittaessa. Tässä tutkielmassa luen Johanneksen evankeliumia queer-näkökulmasta. Queer-teologian ja perinteisten eksegeettisten menetelmien lisäksi tutkimusmenetelmäni kattaa muun muassa maskuliinisuuden, seksuaalisuuden, homoseksuaalisuuden ja sukupuolentutkimuksen. Katseeni kohdistuu yksinomaan kirjalliseen kuvaukseen Jeesuksesta. Queer-näkökulman avulla käyn läpi Jeesuksen elämää Johanneksen evankeliumissa, ja esitän omat perusteluni sille, minkä takia Jeesus on mielestäni queer. Oman tulkintani mukaan Jeesuksen queeriys perustuu hänen hybridi-luontoonsa sekä ihmisenä että Jumalana, hänen sukupuoleensa, hänen sosiaalisiin suhteisiinsa, seksuaalisuuteensa, maskuliinisuuteensa sekä hänen opetukseensa. Tutkielmassa tuon myös esiin oman queerin määritelmäni, ja kriittisesti pyrin dekonstruoimaan queer-teoriaa sen seksuaalivoittoisesta muodostaan. En halua hylätä sukupuolen ja seksuaalisuuden merkitystä eheän Jeesus-kuvan luomisessa, vaan muistuttaa, että kaikkein syvin ymmärrys Jeesuksesta muodostuu hänen kokonaisvaltaisen persoonan tutkimisesta. Tämän takia Jeesuksen asenteiden tulkinta kulkee muiden aiheiden rinnalla kautta tutkielman vahvistaen kuvaa Jeesuksen queeriydestä. Kaikki Jeesuksen käyttäytymisessä ja olemuksessa rakentavat sitä, kuinka ymmärrän hänen sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan. Jeesuksen sukupuoli ja seksuaalisuus rakentuvat erityisesti suhteessa muihin ihmisiin ja Jumalaan. Jumalallinen puoli Jeesuksessa tekee hänestä ainoan laatuaan ja tämän takia hyvin oudon yksilön. Näin ollen Jeesuksen sukupuoli on queer-näkökulmasta katsoen mahdollista kyseenalaistaa. Myös Jeesuksen maskuliinisuuden tuottaminen on paikoitellen ristiriitaista, vaikka ylösnoussut Kristus kuvataan ultra-maskuliinisena inhimilliseen Jeesukseen verrattuna. Johanneksen evankeliumista nousee esiin kaksi henkilöä, jotka luovat kyseiselle evankeliumille ominaislaatuisen piirteensä: nimettömäksi jäävä Jeesukselle rakas opetuslapsi sekä Jeesuksen kuolleista herättämä Lasarus. Nämä kaksi miestä kuvataan selvästi Jeesuksen rakkauden kohteiksi. Jeesuksen sosiaaliset suhteet myös laajemmin valaisevat hänen asennoitumistaan muita ihmisiä kohtaan – kuinka hän kohtasi naiset, miehet, yhteiskunnan valtaapitävät, hyljeksityt ja sairaat. Kaikki ihmissuhteet Jeesuksen elämässä luovat kuvaa hänen queeriydestään, sillä Jeesus osoitti kritiikkiä vallitsevia normeja ja valtaapitäviä kohtaan, ja käyttäytymisellään hän käänsi sosiaalisen hierarkian täysin ylösalaisin. Jeesus eli ja toimi omana aikanaan yhteiskunnan normeja horjuttaen, eikä hänen persoonansa mahdu mihinkään valmiiseen muottiin tai kategoriaan. Näin Jeesus oman luentani mukaan osoittaa olevansa itse queer.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt jäävät vielä nykypäivänä koulussa vallitsevan heteronormin varjoon ja ovat siksi melko näkymättömiä ja haavoittuvaisia kouluyhteisössä. Queer-pedagogiikkaa tarvitaan, jotta koulu voi tarjota aidosti turvallisen oppimisympäristön kaikille. Ilmiönä queer-pedagogiikka on kuitenkin melko uusi, ja aihetta on tutkittu hyvin vähän etenkin kotimaisella tutkimuskentällä. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten queer-pedagogiikka voi näkyä koulussa. Lisäksi tutkielmassa määriteltiin queer-termiä ja siihen olennaisesti liittyviä käsitteitä, kuten heteronormatiivisuutta sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Tutkielman menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistoksi valikoitui sekä suomalaisia että kansainvälisiä tutkimuksia, julkaisuja ja muuta kirjallisuutta. Aineiston haussa hyödynnettiin Google Scholaria, Helka-kirjaston hakupalvelua ja Eric-tietokantaa. Hakusanoina käytettiin pääasiassa seuraavia: queer, queer-teoria, queer-pedagogiikka, heteronormatiivisuus. Tämän katsauksen tulokset osoittivat, että queer-pedagogiikka voi näkyä koulussa kolmen tason kautta, joita olivat opetussuunnitelmataso, koulun toimintatavat ja yksilön toiminta. Queer-aiheiden tulisi olla sisällytettyinä jo opetussuunnitelmatasolla virallisiin asiakirjoihin, jotta queer-pedagogiikan käyttäminen opetuksessa helpottuisi. Koulun tulisi varmistaa tilojensa queer-ystävällisyys ja ylläpitää henkilökuntansa tietoutta queer-aiheista. Opettajilla on myös vastuuta olla queer-inklusiivisia niin puheissaan, opetustavoissaan kuin opetusmateriaalien valinnassa. Tulosten perusteella queer-pedagogiikan toteuttaminen ja heteronormin purkaminen on koko koulun yhteinen tehtävä.

Työssä tutkitaan miehittämättömistä asejärjestelmistä – “tappajaroboteista” – käytävää julkista keskustelua mikroblogipalvelu Twitterissä. Tähänastisessa kansainvälisen politiikan tutkimuksessa miehittämättömiä asejärjestelmiä on tarkasteltu etenkin oikeutetun sodan teorian piirissä, jossa tutkimus on keskittynyt pitkälti moraalis-eettisiin kysymyksiin. Sitä, millaista julkista keskustelua aiheesta käydään, ei kuitenkaan ole tutkittu. Suomessa julkinen keskustelu miehittämättömistä asejärjestelmistä on vasta heräämässä, mutta kansainvälisesti aihe on ollut tapetilla jo vuosia. Työn tarkoituksena onkin havainnoida, millaista keskustelua aiheesta niin kutsutussa englanninkielisessä maailmassa käydään. Työn metodina käytetään visuaalista kehysanalyysiä, jonka keskiössä on ajatus siitä, että todellisuutta havainnoidaan aina valikoiden – erilaisten kehysten kautta. Kehykset ohjaavat toisaalta korostamaan, toisaalta häivyttämään joitain todellisuuden puolia, jopa sulkemaan osia todellisuudesta kokonaan pois. Työn tavoitteena on tutkia, millaisia kehyksiä miehittämättömiin asejärjestelmiin Twitterin visuaalisissa esityksissä liitetään sekä sitä, miten nuo kehykset ohjaavat, jopa manipuloivat julkisen keskustelun suuntaa. Lisäksi tarkastellaan, miten sukupuolittuneet ja seksualisoidut orientaatiot rakentavat kehyksiä. Työn aineistona toimii Twitteristä kerätty kuvamateriaali, jonka keräämisessä on käytetty neljää hashtagia eli aihetunnistetta: #killerrobots, #stopkillerrobots, #autonomousweapons sekä #autonomousweaponsystems. Tutkimusasetelman painoarvoa lisää se, että sosiaalisen median analyysi, etenkin visuaalinen sellainen, on kansainvälisen politiikan tutkimuksessa ollut tähän mennessä varsin vähäistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu queer-teoriaan, erityisesti Ahmedin queer-fenomenologiaan, jossa sosiaalisen todellisuuden nähdään järjestäytyvän erilaisten orientaatioiden varaan. Queer-teoriassa painottuvat erityisesti heteroseksuaalisuuden ja cis-sukupuolisuuden käsitteet, mutta queer-fenomenologia lähestyy orientaation käsitettä seksuaalista ja sukupuolista orientaatiota laajemmassa perspektiivissä; queer on sateenvarjopositio, joka kyseenalaistaa niitä totunnaisia orientaatioita, joiden perusteella niin kutsuttua yhteistä hyvää – asioiden “normaalia tilaa” - tuotetaan ja uusinnetaan. Queer-tutkimuksessa onkin nähty, että miehittämättömät asejärjestelmät pervottavat (to queer) sodankäynnin logiikan. Näin miehittämättömät asejärjestelmät ovat eräänlaisia gender queer -vartaloita, jotka rikkovat sodankäynnin sukupuolittuneen ja seksualisoidun logiikan. Tällöin syntyy queer-hetkiä; radikaaleja disorientaation hetkiä, jotka särkevät totunnaisten tulkintakehysten logiikan ja hierarkian. Queerin rinnalla toinen keskeinen käsite on queer-tutkimuksessakin paljon hyödynnetty kyborgi, joka toimii Harawayn analyysissä paitsi ontologisena, ennen kaikkea epistemologisena positiona. Länsimaisen epistemologian kritiikissään Haraway esittää länsimaisen tiedon rakentuvan binääristen polariteettien varaan. Tämän tutkimuksen kannalta keskeisiä polariteetteja ovat etenkin Itse/Toinen, subjekti/objekti, mies/nainen, maskuliininen/feminiininen, ihminen/kone sekä inhimillinen/ei-inhimillinen. Harawayn keskeinen huomio on, etteivät epistemologiset dikotomiat ole vain tapoja järjestää tietoa, vaan ne synnyttävät vallan käytännön ja dominaation logiikan. Vallan ja dominaation rakenteiden rikkomiseen tarvitaan kyborgi – queer. Aineistoanalyysissä nousee esiin neljä hallitsevaa kehystämisen tapaa: antropomorfisointi eli ihmisenkaltaistaminen, fetisointi, toiseuttaminen sekä militaarisen maskuliinisuuden kyseenalaistaminen, ylläpito ja uudelleenmäärittely. Antropomorfisointi liittää sotateknologiaan ihmisenkaltaisia ominaisuuksia ja pyrkii hahmottamaan teknologiaa inhimillisen logiikan kautta. Tällöin hämärtyy se tosiasia, että yksittäisten ruumiillistumien sijaan kyse on parvista ja verkostoista, jotka eivät taivu subjektilogiikan alle. Fetisointi taas näkee asejärjestelmät materiaalisista ja sosiaalisista suhteista riippumattomina, jopa kvasiuskonnollisina artefakteina ja siirtää ne täten kliiniseen, apoliittiseen tilaan. Toiseuttamisessa robotiikkaa ja tekoälyä hyödyntävät järjestelmät taas nähdään radikaalisti Toisina, ihmisyhteisöä uhkaavina hirviöinä. Militaarisen maskuliinisuuden kyseenalaistaminen, ylläpito ja uudelleenmäärittely sen sijaan johtaa siihen, että vaikka miehittämättömät asejärjestelmät kyseenalaistavat ihmisen roolin osana sotateknologista komentoketjua, pyritään militaarisen maskuliinisuuden totunnaista logiikkaa silti pitämään yllä erilaisin maskuliinisin representaatioin. Kehystämistapojen perimmäinen problematiikka on sama: ne tekevät tasa-arvoisesta, ihmisen vastuun ja poliittisen ohjauksen tarpeellisuuden tunnustavasta keskustelusta vaikeaa.

Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin La Belle et la Bête (1756, suom. Kaunotar ja Hirviö) on yksi kuuluisimmista ja uudelleenkirjoitetuimmista saduista maailmassa. Sadut ovat tunnettuja toisteisista käsityksistään esimerkiksi kauneudesta ja rakkaudesta. Sukupuolentutkimuksen, feminismin ja folkloristiikan tutkijat ovat kuitenkin osoittaneet, että satuja uudelleen kirjoittamalla on mahdollista rekonstruoida vanhanaikaisia olettamuksia. Tämä on näkökulma, jonka kautta analysoin Aliette de Bodardin kirjaa, In the Vanishers’ Palace (2018). Keskityn tutkielmassani siihen, miten eri tavoin La Belle et la Bête ja In the Vanishers’ Palace lähestyvät kolmea saduille tyypillistä aihealuetta, jotka ovat naispuolisiin päähahmoihin liitetty kauneus, hirviömäisyys ja maskuliinisuus ja satujen oletettu heteronormatiivinen rakkaus. Ensimmäisessä analyysikappaleessa vertailen kauneusodotuksia. Beauty eli Kaunotar on nimensä mukaisesti kaunis ja se heijastuu hänen luonteeseensa positiivisesti. Hänen vastaparinansa on Yên, kotikylänsä arvostuksen menettänyt oppinut, jonka vähäinen kuvailu ei korosta kauneutta. Vu Côn, yksi tarinan hirviöhahmoista, on sen sijaan kuvattu erittäin kauniiksi sekä ihmisenä että lohikäärmeenä. Kauneuden lisäksi analysoin hirviömäisyyden maskuliinista mielikuvaa ja tuon mielikuvan rikkoutumista, kun paljastuu, että Vu Côn on nainen, äiti ja parantaja. Adoptiokaksoset, Thông ja Lîen, edustavat myös hirviöroolia kolonialistisen Vanisher-rodun jälkeläisinä, mikä dekonstruoi tyypillistä kauneus-hirviömäisyys-kahtiajakoa entisestään. Lopuksi käsittelen satujen heteroseksistisiä ideaaleja. Yênin ja Vu Cônin suhde haastaa heteronormatiivisia olettamuksia, sillä konfliktina ei ole kahden naisen rakkaus, vaan heidän tekonsa ja statuseronsa. Suhde ei kulminoidu satumaisiin häihin, vaan se kuvaillaan loppumattoman oppimisen jatkumona. Tutkielmani osoittaa, että moderni satu voi tuoda uutta näkökulmaa klassikkoteosten teemoihin. In the Vanishers’ Palace käsittelee kauneutta, hirviömäisyyttä ja rakkautta, mutta se laajentaa kapeita raameja. Teemoja ei ole rajattu länsimaisiin tai heteronormatiivisiin arvoihin, vaan ne ottavat huomioon feministisen ja queer-potentiaalin, joka löytyy jokaisesta sadusta.

Tarkastelen tutkielmassani Maria Matinmikon teosta Värit (2017) tilaan, ruumiillisuuteen ja identiteettiin keskittyvän teorian ja lähiluvun metodin avulla. Värit on kokeellinen proosaa ja runoa yhdistävä teos, jossa tarkastelun keskiössä on havainto sekä sen moninaisuus ja suhde tilaan ja ruumiillisuuteen. Teos tarkastelee genren, teemojen, kielen sekä identiteetin ja sukupuolen moninaisuutta kaleidoskooppimaisen, kuuteen osastoon jaetun rakenteensa avulla. Teoksen kaleidoskooppimaisuus konkretisoituu erityisesti puhujan havainnon kautta suodattuvassa tilan kuvauksessa, jossa aktuaalinen todellisuus, menneisyys, kuvitelmat ja taide sekoittuvat aiheuttaen yllättäviä siirtymiä. Käsittelenkin teoksen tiloja Henri Lefebvren (1991 [1974]) ajatuksen mukaisesti ensisijaisesti tuotettuina tiloina, joihin mahtuvat sekä fyysisen paikan että abstraktin tilan ainekset. Väreissä tilat vaikuttavat tekstien puhujaan ja puhuja tiloihin, ja kaikkiaan tilat toimivat teoksessa moninaisen subjektiivisen ja yhteiskunnallisen aineksen kyllästäminä polttopisteinä, joissa erilaiset ainekset törmäävät ja sulautuvat yhteen. Surrealismin teorian avulla puolestaan tutkin, kuinka kuviteltu, fantasioitu ja sanoista syntyvä rakentaa teoksessa kuvattuja tiloja. Nojaan tutkielmassani myös humanistisen maantieteen käsityksiin ihmisen toteutumisesta kulttuurisissa tiloissa sekä tilasta sosiaalisesti muotoutuvana kokonaisuutena. Värien tilojen sosiaalista ja poliittista luonnetta tutkiessani hyödynnän Doreen Masseyn (2008) ajatusta valtageometriasta, jonka mukaan tila on aina monimutkainen valtasuhteiden verkko. Osoitan, että yksittäisten tilojen kuvauksen kautta Väreissä käsitellään laajempaa yhteiskunnallista todellisuutta. Värien puhujan tilakokemus kietoutuu queerin teeman ympärille. Tätä tutkiessani hyödynnän aiempia tutkimuksia ruumiillisuuden, identiteetin ja queerin suhteesta kirjallisuudessa. Lähiluennassa osoitan, että Väreissä syrjivät valtarakenteet tulevat ilmi teoksen puhujan ruumiillisessa kokemuksessa, ja että teoksessa valta ja kulttuuri kirjoittuvat ruumiiseen ja vaikuttavat tilakokemukseen. Jatkuvassa transformaatiossa olevat tilat ovatkin yhteydessä teoksen pyrkimykseen kyseenalaistaa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia normeja ja niiden muovaamaa käsitystä yhtenäisestä identiteetistä.

Tutkielma käsittelee transihmisten kirjoituksia 1920-1930-luvun Saksassa ilmestyneissä aikakauslehdissä Die Freundin ja Das 3. Geschlecht. Lehdet olivat LGBT-ihmisille kohdistettuja julkaisuja, joita levitettiin avoimesti. Teksteissä käsitellään transsukupuolisuutta kirjoittajien omasta näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena oli tutkia sitä, kuinka transihmiset itse keskustelivat keskenään omasta transsukupuolisuudestaan, sekä minkälaisia kokemuksia ja tunteita transsukupuolisuuteen liittyi. Keskityn näistä kokemuksista yhteisöllisyyden, sekä sukupuolidysforian ja -euforian kokemuksiin. Tulkitsen lehtiä omanlaisenaan tilana, joka toimi aikansa sosiaalisen median tavoin. Tutkielma hyödyntää historiantutkimuksen sekä sukupuolentutkimuksen näkökulmia. Lehdissä korostuu kirjoittajien pitäneen transsukupuolisuutta itselleen luonnollisena olemisen tapana ja ihmisyyden muotona. Transihmiset muodostivat selkeän yhteisön, jolla oli oma identiteettinsä sekä alakulttuurinsa. Välisessään keskustelussa transihmiset jakoivat kokemuksia transihmisenä elämisestä, sekä pyrkivät neuvomaan ja voimauttamaan toisiaan. Lehtien lukeminen itsessään oli osa yhteisön toimintaa, ja näyttäytyi monille kirjoittajista äärimmäisen tärkeänä tapana kokea yhteisöllisyyttä ja tutkiskella omaa identiteettiä. Itse transidentiteetti oli tekstien kirjoittajille hyvä ja parantava seikka, kun taas ympäröivä yhteiskunta normatiivisine rajoituksineen nähtiin heidän elämäänsä hankaloittavana asiana.

Tämä tutkielma vastaa kysymykseen siitä, millaisia representaatioita uskonnolla on queer-kauhuelokuvassa. Tutkielmassa tarkastelin seitsemää eri queer-kauhugenreen sijoittuvaa elokuvaa, joiden analysoinnin pohjalta muodostin johtopäätökseni. Aineistoni valitsin elokuvatutkimuksen genreteorioiden perusteella. Teoreettinen viitekehys tutkielmassa perustuu queer-teoriaan ja sen postmoderneihin ja post-strukturalistiin lähtökohtiin, jotka pyrkivät kritisoimaan strukturalistista näkemystä asioista pysyvinä ja monoliittisina. Queer on käsite, joka kyseenalaistaa heteronormatiiviset ja patriarkaaliset diskurssit sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Metodina tässä tutkielmassa toimii kriittinen diskurssianalyysi, joka tarkastelee diskurssien suhteita sosiaalisiin elementteihin, kuten ideologiaan, valtaan ja sukupuoleen. Metodissani hyödynsin myös audiovisuaalisen kerronnan teorioita. Tutkielmassa tuli esille se, kuinka queer-kauhuelokuvassa uskontoa representoidaan esittämällä se joko perinteiden ylläpitäjänä taikka sitten heteronormatiivisuutta murentavana queer-uskontona. Elokuvissa representoidaan queer-uskonnollisuutta, joka voi toimia elokuvan hahmoille vapauttavana tai vangitsevana kategoriana. Uskonto näyttäytyy elokuvissa myös taustana draamalle ja hahmojen queereille suhteille. Uskonto nojaa analysoimissani elokuvissa myös usein populaarikulttuuriin ja vanhempiin tarinoihin.

Objectives. The purpose of this thesis was to explore how students perceive queer in/visibility in higher education. Queer is defined as a concept that includes queer pedagogy, queer theory, as well as queer as an identity. Previous research has shown that queering educational institutions was not sufficiently happening. This study aims to give an overview of the current state of queer visibility in higher education by investigating how students in one education faculty perceive queer in higher education. The major question driving the inquiry was if and in what way queer was visible or invisible to the students. Methods. The study was conducted by applying a thematic analysis to participants responses to a writing prompt. The thematic analysis was operationalised through inductive and deductive coding. The deductive coding was based on the theoretical concepts of invisibility as well as on the Ward-Gale model. Inductive coding was used to complement the analysis. Results and conclusions. The results of the study show a profound invisibility of queerness in higher education and limited visibility. Queer visibility was mostly connected to individual students’ visibility and the queer community. There is a clear lack of visibility in staff, curriculum, and higher education structures. The outcomes demonstrate the harm this can do on students’ well-being. Some participants portray being queer as something that is hard but also that it could have been easier if there had been more education on the topic. The study initially aimed to expand the Ward-Gale model; however, the results demonstrate that elements of the existing model are not being implemented in the higher education institution that served as the site of this study. I suggest that further research needs to be done on this topic and strongly urges institutions of higher education to increase queer visibility. Furthermore, I suggest implementing teacher trainings, making use of queer teaching materials, encouraging teachers to queer their teaching style, and organising queer events. One way to begin enhancing queer visibility is to implement the Ward-Gale model that is presented in this study. The article will be submitted for publishing to the European Journal of Higher Education.