Browsing by Subject "rakenne"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan tutkitun tiedon ja päätöksenteon välistä rajapintaa tiedettä edustavien henkilöiden kautta. Tavoitteena on analysoida, miten tieteen asiantuntijoita hyödynnetään päätöksenteon valmisteluelimissä kestävän kehityksen politikka-alalla. Tarkasteluala rajoittuu yhteen Juha Sipilän hallituskauden (2015-2019) aikaiseen laajapohjaiseen työryhmään, jonka tehtävät ovat liittyneet YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon Suomessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan Peter Haasin episteemisten yhteisöjen teoriaa, joka antaa teoreettiset linssit tieteen asiantuntijoiden vaikutusvallan analysoimiselle. Tämän lisäksi teoreettista viitekehystä on täydennetty uusliberalismilla vallitsevana politiikkaparadigmana. Tutkimuksessa sovellettu aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Ne on tehty edellä mainittuun laajapohjaiseen työryhmään osallistuneille tieteen asiantuntijoille ja virkahenkilöille. Pyrkimyksenä on selvittää, miten tieteen asiantuntijat itse kokevat roolinsa päätöksenteon valmisteluelimissä. Tutkijoiden kokemuksia täydennetään virkahenkilöiden näkemyksillä aiheesta. Haastatteluaineistoa analysoidaan teorian testaamiseen tähtäävän prosessinseurantamenetelmän kautta. Tavoitteena on vastata tutkimuskysymyksiin ”Missä määrin sosiaalisen oppimisen kausaalinen mekanismi selittää tieteen asiantuntijoiden roolia tutkittavassa laajapohjaisessa työryhmässä?” ja ”Miten haastatteluaineistosta esiin nousevat havainnot suhteutuvat uusliberaaliin politiikkaparadigmaan?”. Analyysin keskiössä on episteemisten yhteisöjen teorian pohjalta hahmoteltu sosiaalisen oppimisen kausaalinen mekanismi, joka on jaettu neljään osaan. Analyysin tavoitteena on aluksi katsoa löytyykö kullekin kausaalisen mekanismin osalle tukea empiirisestä aineistosta ja operoivatko ne, kuten episteemisten yhteisöjen teoriassa oletetaan. Tämän jälkeen jo luokiteltua ja analysoitua aineistoa peilataan vasten uusliberaalia politiikkaparadigmaa ja pohditaan, olisivatko empiiriset havainnot selitettävissä myös tätä kautta. Analyysi rakennetaan toimija–rakenne-jännitteen ympärille. Sen kautta tieteen asiantuntijoiden roolia pyritään kuvaamaan täysipainoisesti. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että tieteen asiantuntijoiden rooli laajapohjaisessa työryhmässä on työmäärällisesti ollut suuri, mutta heidän asiantuntemustansa on käytetty lähinnä laskelmien ja muistioiden tuottamiseen. Heidän mahdollisuutensa identifioida ongelmia ovat olleet rajalliset. Analyysin perusteella havainto selittyy heidän muita alemmalla asemalla työryhmän sisäisessä hierarkiassa, työryhmään kohdistuneella poliittisella ohjauksella sekä keskeisten sääntely- ja veroinstrumenttien puuttumisella työryhmän toimenpidevalikoimasta. Tutkimustulosten perusteella laajapohjaisessa työryhmässä käytetty asiantuntemus näyttäisi myös henkilöityvän. Työryhmään osallistuneita tutkijoita kuvailtiin heidän akateemisen meritoitumisensa, politiikkarelevantin kommunikointitapansa sekä henkilökohtaisen kiinnostuksensa kautta. Yhdessä näistä kuvatuista ominaisuuksista muodostuu heidän tiedollinen auktoriteettinsa valtionhallinnon silmissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että yhtäältä tieteen asiantuntijat nähdään teknisinä valmistelijoina, mutta toisaalta heille ei olla haluttu antaa tasa-arvoista asemaa työryhmän sisäisessä hierarkiassa. Havainto viittaa siihen, että tieteen asiantuntijat nähdään jollain tapaa myös vallitsevaa asiantilaa rikkovina toimijoina.