Browsing by Subject "rasismi"

Maahanmuuttajataustaisten lähihoitajaksi kouluttautumisessa kietoutuvat yhteen monet ajankohtaiset yhteiskunnalliset ilmiöt. Hoiva on ollut arvostamatonta työtä, ja hoivapulan myötä on edetty kohti maahanmuuttajien ohjaamista alalle, sen sijaan, että työehtoja parannettaisiin. Lisäksi ammatillinen koulutus on nostattanut huolta siitä, millä ehdoin sieltä voi valmistua. Samalla nais- ja maahanmuuttajavaltaiset alat muodostavat työmarkkinoiden alaluokan. Tämä on tutkielman yhteiskunnallinen konteksti, jota vasten somalitaustaisten naisten lähihoitajaksi kouluttautumista peilataan. Tutkielman aineisto koostuu viidestä saman lähihoitajakoulun käyneistä somalitaustaisten naisten haastatteluista. Aineistoa analyysi pohjautuu aineistolähtöiseen grounded theory -menetelmään, jota on kuitenkin täydennetty yhdellä työvaiheella eli jäsenkategoriatasojen lisäämisellä. Tutkimus antaa tietoa siitä, miten haastateltavat päätyivät lähihoitajiksi ja mikä merkitys työlle annetaan nykyisenlaisessa yhteiskunnallisessa järjestyksessä. Lisäksi se antaa tietoa siitä, minkälaista on lähihoitajaksi opiskelu, ja mitä sen aikana opitaan. Tulosten mukaan tiedonpuute tai ristiriitainen tieto vaatii opiskelijoilta vahvaa toimijuutta. Itseohjautuvuuden vaatimus näyttäytyy haastateltaville niin, että heitä pidetään vastuussa sellaisistakin asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa. Tällaiset käytännöt, jotka voidaan nimetä institutionaalisen rasismin ilmentymiksi, heikentävät opiskelijan tunnetta siitä, että häntä arvostetaan ja että hän voi luottaa kouluinstituutioon. Haastateltavia yhdistää sama somalitausta, joka on Suomessa erityisen leimattu. Haastateltavat ovat sekä Suomessa syntyneitä että tänne myöhemmin muuttaneita, mikä antaa hyvän kokonaiskuvan siitä, millä tavoin etnisyys näyttäytyy kouluttautumisessa. Yhtäältä opiskelijoiden eri kielitaidot vaikuttavat siihen, kuka hyväksyy ymmärtämättömyytensä, ja uskaltaako pyytää apua. Toisaalta maahanmuuttajakategoria näkyy instituutioiden käytänteissä tukea tarvitsevana taakkana, sillä koulutus on näennäisestä monikulttuurisuudesta huolimatta suomalaisuuteen kasvattaja. Työelämässä etnisyys näkyy ennakkoluuloissa ja rasismin kohtaamisina, joihin ei kuitenkaan puututa, vaan selviämistä varten täytyy jälleen rohkaistua puhumaan vääryyksistä ja painottaa omia oikeuksia. Selviytyäkseen haastateltavat ovat saaneet tukea omilta verkostoiltaan koulun ulkopuolella. He joustavat, raatavat, poissulkevat, ja hakeutuvat paikkoihin, joissa he voivat tehdä töitä yksin tai hyväksyvässä työympäristössä. Tämä kaikki vaatii valtavan määrän tunnetyötä, mikä on lähtökohtaisestikin yksi lähihoitajan tärkeimmistä kompetensseista.

Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää minkälaisia rasismin eri piirteitä valkoihoiset varhaiskasvatuksen opettajat tunnistavat varhaiskasvatuksessa ja minkälaisia keinoja varhaiskasvatuksen opettajilla on toteuttaa antirasistista pedagogiikkaa päiväkodissa. Tässä tutkielmassa käsitellään rasismin, antirasismin ja antirasistisen pedagogiikan käsitteitä sekä niihin liittyvää aiempaa tutkimusta. Tutkielmassa käsitellään myös varhaiskasvatuksen opettajien havaintoja omasta sekä muiden toiminnasta rasistisissa tilanteissa ja ympäristössä. Rasismia on tutkittu aiemmin varsin vähän suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa. Aihetta on aiemmin tutkineet mm. Anna Rastas (2007) lasten ja nuorten arjen rasismin näkökulmasta sekä Saara Loukola (2022) antirasistisen pedagogiikan näkökulmasta. Aiemman tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen opettajat eivät aina tunnista lasten välistä rasismia. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin aineiston sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimus toteutettiin sähköpostihaastatteluiden avulla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa haastatellen. Haastattelukysymykset oli jaettu kolmeen eri teemaan; rasismin määrittely, nähty ja koettu rasismi sekä rasismiin puuttuminen ja ennaltaehkäisy. Kaikki haastateltavat työskentelivät haastattelun aikana Helsingin kaupungilla varhaiskasvatuksen opettajina. Haastateltavat edustivat kaikki varhaiskasvatuksessa työskentelevien enemmistöä ollen Suomen kansalaisia, valkoihoisia, koulutettuja ja naiseksi itsensä identifioivia. Tutkielman keskeisinä tuloksina voi pitää sitä, että varhaiskasvatuksen opettajat tunnistivat rasismin eri piirteitä varhaiskasvatuksessa. Lasten välisiä rasistisia tilanteita ei tunnistettu rasismiksi, vaan ennemmin lasten ennakkoluuloiksi ja uteliaisuudeksi. Toinen keskeinen tulos oli antirasistisen pedagogiikan koulutuksen tarve varhaiskasvatuksessa. Opettajilla oli joitain keinoja toteuttaa antirasistista pedagogiikkaa, mutta koulutuksen tarve aiheen tiimoilta oli selkeä. Tulos on ajankohtainen, sillä 1.6.2023 alkaen varhaiskasvatusyksiköissä tulisi olla velvoittava toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Suunnitelman tekemisessä on kuitenkin siirtymäaika ja suunnitelma tulee olla valmiina kesäkuussa 2025 mennessä (Opetushallitus, 2023).

Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Psykologian kandiohjelma Tekijä: Siiri Piha Työn nimi: Miten nuorten ennakkoluuloja ja rasistista käytöstä voidaan ehkäistä? Työn laji: Kandidaatintutkielma Kuukausi ja vuosi: Joulukuu 2022 Sivumäärä: 13 Avainsanat: Rasismi, ennakkoluulot, ennaltaehkäisy, nuoret Ohjaaja tai ohjaajat: Ilmari Kurki Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä yhteen tietoa siitä, miten on mahdollista ehkäistä rasistia ennakkoluuloja ja rasistista käyttäytymistä nuorilla. Näkökulmana oli erityisesti se miten nuoren elämän tärkeät ihmissuhteet vaikuttavat tähän. Katsauksessa käsiteltiin vanhempien, ystävien, ikätoverien ja opettajien vaikutusta nuoren rasismiin. Lisäksi painotuksena oli, miten läheisten tahojen on mahdollista ennaltaehkäistä nuoren rasismia. Menetelmät: Katsaukseen valittiin artikkeleita, jotka tarjosivat tutkimuskysymykseen mahdollisimman laajasti tietoa ja olivat melko viimeaikaisia. Kyseessä ei siis ollut systemaattinen katsaus. Vanhin artikkeli oli vuodelta 2006 ja uusimmat tältä vuodelta (2022). Artikkeleita etsittiin esimerkiksi APA:n nettisivuilta (raising anti-racist children), joissa käsiteltiin rasismia, scopuksesta hakusanoilla ”kids” ja ”racism”, sekä tarvittaessa jo löydettyjen artikkelien sisällysluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Läheisillä ihmisillä on suuri vaikutus siihen miten nuoren ennakkoluulot muodostuvat ja kehittyvätkö ennakkoluulot rasismiksi. Läheiset tahot voivat vaikuttaa nuoren ennakkoluuloihin muun muassa avoimien keskustelujen, empatian, toisten kokemusten ymmärtämisen, sekä omien ennakkoluulojen tarkastelun ja tiedostamisen avulla. Rasismia on selitetty useilla teorioilla. Keskeisiä näistä ovat Allportin kontaktihypoteesi, ryhmien välinen ahdistus, sisä- ja ulkoryhmäteoria ja empatian puute. On kuitenkin huomattu, että monet rasismia selittävät teoriat eivät ole tarpeeksi moniulotteisia selittämään rasismia kokonaisuudessaan. Kiinnostava näkökulma tulevalle tutkimukselle olisi mahdollisesti nyt jo olemassa olevien rasismia selittävien teorioiden laajentaminen. Lisäksi suuri osa tutkimuksesta oli tehty Yhdysvalloissa, joten tulevaisuudessa olisi hyödyllistä tehdä aiheesta lisää tutkimusta, myös Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Tutkin maisterintutkielmassani hyvän sodan myyttiä Yhdysvaltojen mediasta Tyynenmeren sodan vuosina 1941–45 luettavana kansallisena narratiivina. Tutkimuskysymyksinä selvitän, miten ja koska myytti syntyy, vaikuttaako se jo sotavuosina ja mitä sotaviestinnällä on pyritty kommunikoimaan. Samalla tutkin, miten myytti tukee sotanarratiiveja, sekä miten myyttiä mahdollisesti rikkovat tekijät (kuten väkivalta ja rotu) pyritään kontekstualisoimaan laajemmin. Lähdeaineistona olen käyttänyt sodan aikana tuotettua mediaa, mukaan lukien propagandafilmejä The Battle of Midway (1942), Know Your Enemy: Japan (1945) sekä esimerkiksi Why We Fight: War Comes to America (1945). Sotafiktion saralla tutkin elokuvaa Bataan (1943). Filmiaineiston lisäksi käsittelen Pearl Harborista kirjoittavia sanomalehtiä sekä Yhdysvaltojen presidentti Franklin D. Rooseveltin Day of Infamy -puhetta. Aineiston tulkinnassa sovellan Frederick W. Mayerin kollektiivisen toiminnan teoriaa, joka tarkastelee ihmistoimintaa narratiivien näkökulmasta. Mayerin ajatuksia seuraillen, luen lähteistä pyrkimyksiä muodostaa tarina hyvästä sodasta ja motivoida kansaa toimintaan. Maisterintutkielmassa lähestyn hyvän sodan myyttiä osana olemassa olevaa tutkimustraditiota, ja argumentoin, että termin käyttö sota-aikana ei ole kovin vakiintunutta. Tästä huolimatta jo sota-ajan lähteistä on luettavissa myytin keskeisiä piirteitä, kuten kansan yhtenäisyyden korostamista sekä sodan kuvaamista puolustussotana. Samalla lähdeaineistosta on löydettävissä myös myytin osa-alueina rotutekijöiden sekä Tyynenmeren sodan väkivallan käsittelyä. Liitän aineiston osaksi laajempaa Yhdysvaltojen kulttuurikehystä ja valtion propagandaa. Kokonaisuudessa lähteet välittävät kuvan sodasta puolustussotana, ja japanilaisten aggressioon liitetään tarinallistaen negatiivisia luonteenpiirteitä. Vastauksena Yhdysvaltojen sisäisille rotujännitteille ja sodanvastaisuudelle, lähteistä on myös luettavissa pyrkimys kuvata Yhdysvaltojen kansa yhteisen historian ja arvopohjan jakavana. Sota sidotaan myös osaksi amerikkalaisille kulttuurillisesti tuttuja vertailukohtia. Huomiot Japanista vihollisena ovat kuitenkin vahvan rodullistettuja. Propagandassa japanilaisten kuvaus toimii oikeutuksena Tyynenmeren väkivallalle. Samalla esitän, että Tyynenmeren sotaa varsinkin vertailukohtana sotaan Euroopassa kohdellaan vahvasti rotuperspektiivistä. Tämän seurauksena Tyynenmeren sota sekä japanilaiset vihollisena kuvataan vertailussa omalaatuisina, ja sotaan liittyvä väkivalta kehystetään tarpeellisena tavalla, joka ei riko myyttiä amerikkalaisten sotilaiden sotamoraalista.

The aim of this thesis was to explore teachers' perceptions and experiences of normative whiteness and white power. This is important because whiteness is built into the education system, and it is a way of maintaining racist perceptions and values. It also allows for the maintenance of ableist values and perceptions, as whiteness has historically been associated with notions of intelligence, efficiency, and ability, for example, thus justifying racism through categories associated with disability. The thesis therefore drew on an intersectional framework identifying "race" and disability to identify the ways in which ideologies of whiteness are manifested in the education system, producing multiple, overlapping forms of oppression. The examination of the issue from the perspective of teachers is essential, as teachers are in a position of significant power in producing and maintaining categories of "normal" and "non-normal". The study was conducted as a systematic literature review. Through narrative synthesis, 7 themes describing teachers' perceptions and experiences emerged from the data. Themes were divided into two groups (perceptions and experiences of white teachers and perceptions and experiences of PoC teachers) to find the widest possible range of findings about the ways in which ideologies of whiteness manifest in teachers' perceptions and experiences. The division was made in line with the anti-racist agenda of the study and the Disability Critical Race Theory framework. The findings of the study confirmed previous research findings on epistemologies of white innocence, which manifested in white teachers as fear and avoidance of talking about "race", downplaying racism, exploiting ignorance, defensiveness, focusing on whiteness, and emphasizing their own white goodness, among others. PoC teachers' perceptions and experiences were related to multiple experiences of racism. PoC teachers also described several ways in which normative whiteness and white power were implemented in the education system, manifested in eurocentric and whiteness-centered examination structures and materials. The groups' findings complemented each other in that while white teachers described their ignorance of racism, PoC teachers described their experiences of white teachers not taking responsibility or recognizing oppression in the education system. The findings also mirrored each other in that as white teachers used trendy words ("woke") to elevate their own social status, PoC teachers expressed concern that challenging racism would be a trend for the privileged, rather than a sustainable, anti-racist activity. The findings of this study reflect the multiple ways in which normative whiteness and white power are manifested in the education system. To be truly equal, we need to look critically at the power structures in the education system and challenge what are perceived as "normal" perceptions and values.

The objective of my research was to determine whether teachers’ intercultural competence will develop by attending an open-mindedness enhancing CulturED seminar. Walter ry., an organization that has arranged workshops against discrimination and racism to young people, has found out that nearly half of all teachers say that native Finns cannot recognize the problems of multicultural students. Also, the experiences of teachers and students on whether teachers intervene in racism and discrimination sufficiently enough differ from one another in significant ways. To my phenomenographic case study, I selected CulturED seminar participants (N=11) of which six were teachers and five teacher students. The half-structured theme interviews were created for me to understand the level of personal intercultural competence before the participants participated the seminar. In addition, the participants were interviewed after the seminar. This interview was held to understand the nature of the immediate effects of the seminar on the development of intercultural competence by the participants. The research data was analyzed by using content analysis methods, both themes and trends. In addition, I collected feedback forms from all attendants (N=44). That allowed me to study the experiences of all participants when it comes to the seminar’s effectiveness and to the teaching material that all participants received at the seminar. The results revealed that the CulturED seminar had an impact on the intercultural competence of the participants. After the seminar, a significant proportion of the participants showed a change in understanding their own prejudices, the effects of racism and discrimination, as well as their own operating models related to the themes. When it comes to the reliability of the research results, the small size of the sample and the personal interest in the content of the seminar were taken in to account. Based on the analysis of the feedback forms, it was discovered that the teachers experienced the provided teaching material useful for open-minded teaching. It also became apparent that there is a need for the CulturED seminar -like event in order to develop the skills related to diversity encounters.

Yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuustyö on kasvattanut suosiotaan organisaatioissa maailmanlaajuisesti ja vakiintunut osaksi yritysten henkilöstöhallintoa. Lisääntyneen työsyrjintää ja rasismia koskevan yhteiskunnallisen keskustelun myötä suosio on kasvanut viime vuosina myös Suomessa. Kriittisessä tutkimuksessa on kuitenkin osoitettu monimuotoisuustyöhön ja sitä käsittelevään tutkimukseen liittyvän valtaprosesseja, joiden vuoksi sen on väitetty voivan jopa ylläpitää eriarvoistavia valta-asetelmia. Työn taustoituksessa tehdään katsaus näihin kriittisiin teoretisointeihin keskittyen erityisesti valkoisuuden valtarakenteeseen. Monimuotoisuustyön on esimerkiksi teoretisoitu ylläpitävän rodullista valtajärjestystä valkoisuuden ensisijaistamisen ja naamioimisen kautta ja tuottamalla alisteisia identiteettejä rodullistetuille. Tässä tutkimuksessa kiinnostus suuntautuu siihen, miten valtaprosesseja vastustetaan. Tutkimuksessa analysoidaan asiantuntijatehtävissä toimivien PoC-henkilöiden puhetta monimuotoisuustyöstä ja tarkastellaan, minkälaisia merkityksenantoja ja identiteettejä he rakentavat. Puhe kytketään aiempiin kriittisiin keskusteluihin tarkastelemalla, miten se asettuu vastapuheeksi valtamekanismeille. Tutkimuksen teoreettis-menetelmällisessä viitekehyksessä vastapuheen käsite yhdistetään kriittisen diskursiivisen psykologian analyyttiseen lähestymistapaan. Kriittisen diskursiivisen psykologian myötä analyysi kohdentuu siihen, miten merkityksiä tuotetaan valmiiden ymmärtämisentapojen varaan. Vastapuheen osalta lähestymistapa havainnollistaa, miten sitä voidaan tuottaa sekä haastamalla että hyödyntämällä valmiita diskursseja. Identiteettiä tarkastellaan subjektiposition käsitteen kautta. Lisäksi sovelletaan positiointiteoriaa, jonka avulla huomio kiinnitetään identiteettien vaihtelevuuteen osana merkityksenantoa ja vastapuhetta. Aineisto koostuu seitsemästä yksilöhaastattelusta. Aineisto ohjaa tutkimusprosessin suuntaa: tutkimusongelman tarkempi rajaus sekä teoreettis-menetelmällinen kehys muodostuvat aineiston alustavassa analyysissä. Haastattelupuheessa monimuotoisuustyö liitetään keskusteluun työelämän rasismista ja määritellään rasisminvastaisuuden tavoitteen kautta. Puheessa vastustetaan monimuotoisuustyön kehyksessä PoC-henkilöille tarjoutuvia toiseuttavia, homogeenisia sekä passiiviseksi ja alisteiseksi asettavia identiteettejä rakentamalla aktiivista toimijapositiota ja sivulta seuraavan auktoriteetin subjektipositioita. Subjektipositioiden avulla myös haastetaan monimuotoisuustyössä toistuva oletus valkoisesta toimijasta ja ei-valkoisesta toiminnan kohteesta ja konstruoidaan monimuotoisuustyöstä antirasistista projektia, jonka kohteena on ymmärryksen lisääminen. Analyysissä ilmenee, miten valtavirtakäsityksiä haastetaan hyödyntämällä moninaisia, keskenään ristiriitaisiakin diskursiivisia strategioita ja positioita. Kytkemällä puhetta strategisesti valtavirtadiskursseihin, haastatteluissa vastustetaan monimuotoisuustyön henkilöitymistä ”monimuotoisiksi” tunnistettuihin kehoihin ja vaaditaan huomion siirtämistä valkoisuusnormin määrittelemään työelämään ja sen purkamiseen. Tutkimuksessa ilmenee, miten PoC-henkilöt joutuvat vastustamaan työelämän valkoisuusnormia myös näennäisesti eriarvoisuutta purkavan monimuotoisuustyön kontekstissa. Tämä osoittaa, ettei monimuotoisuustyö ole välttämättä vastavoima rasismille, vaan voi pitää sisällään myös rodullista eriarvoisuutta ylläpitäviä mekanismeja. Valtaprosessit eivät kuitenkaan ole pysyviä, vaan myös jatkuvan neuvottelun kohteena. Vastapuheen kautta huomio suuntautuu sekä työn tarpeeseen että vaadittavaan muutokseen. Edistääkseen yhdenvertaisuutta, monimuotoisuustyössä on keskityttävä eriarvoistavien valtarakenteiden tunnistamiseen ja niitä ylläpitävien mekanismien purkamiseen.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten rasismista keskustellaan ja miten sitä käsitellään suomalaisessa korkeakoulukontekstissa ja erityisesti opettajankoulu-tuksessa aiemman tutkimuksen perusteella. Korkeakoulukontekstilla tutkimukses-sa perehdyttiin yleisesti suomalaiseen yliopistoinstituutioon ja kasvatustieteelli-seen tiedekuntaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten rasismia oli tutkittu ja käsitel-ty, miten rasismia tunnistettiin ja millaisin käsittein rasismista puhuttiin sekä minkä-laista koulutusta rasismiin liittyen oli annettu korkeakoulutuksen kentällä. Kasva-tustieteen parissa rasismia on tutkittu paljon alemmilla koulutustasoilla, kuten pe-ruskoulussa kun taas rasismin tutkimus korkeakoulutuksessa on jäänyt vähäisem-mälle huomiolle. Viime vuosina opiskelijat ja media ovat nostaneet esille kasvavis-sa määrissä esiin yliopiston toimintaympäristössä esiintyvää rasismia ja syrjiviä käytänteitä, joiden käsittely on ollut puutteellista. Rasismiin liittyvät kannanotot se-kä samalla tutkimusten vähäisyys kertovat aiheen ajankohtaisuudesta ja tärkey-destä. Tutkimuksessa tuodaan esiin korkeakoulutuksen parissa vallitsevia arkisia ja tieteellisiä käytänteitä, joita kasvatusalan ammattilaiset välittävät tulevan ammat-tinsa työympäristöihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusmetodiltaan katsaus on integroiva. Aineistoa tarkasteltiin sisällönanalyysin menetelmällä. Tut-kimuksella rakennettiin kattavaa kokonaiskuvaa siitä, millä tavoin rasismista puhu-taan korkeakoulutuksessa ja erityisesti opettajankoulutuksessa sekä kasvatustie-teellisellä tutkimuskentällä. Kirjallisuus keskittyi teemoiltaan rasismiin ja sen eri muotoihin, korkeakoulutukseen, opettajankoulutukseen, kolonialismin perintöön koulutusinstituutioissa, monikulttuurisuuteen ja antirasistisiin koulutuksiin. Tarkas-teltaviksi aineistoiksi tutkimusta varten valikoitui tutkimuskirjallisuutta, julkisia kan-nanottoja, ajankohtaisia kyselyitä sekä uutisia. Pääosin tutkimusaineistoina toimi-vat suomalaiseen kontekstiin sijoittuvat tutkimukset. Tulokset osoittivat, että rasismin ilmiötä tarkastelevissa tutkimuksissa nousi esiin pääteemoja, jotka toistuivat useissa aineistoissa. Rasismiin liittyvien tutkimusten määrä oli noussut kasvavissa määrin viime vuosikymmeninä. Tutkimusten määrän nousu liitettiin rasismin ilmiön uutuuteen, joka tuli esille rasismin ilmiön tutkimuk-sissa osana maahanmuuttajien määrän lisääntymisenä Suomessa. Kirjallisuudes-sa huomio rasismin suhteen kohdistettiin myös vähemmistöryhmien kokemiin so-siaaliseen syrjintään. Suomalaisessa yhteiskunnassa yleisissä keskusteluissa, tie-teenkentällä ja korkeakoulutuksen toiminnassa huomio rasismin ilmiön suhteen tuotiin useimmiten esiin rasismia ja syrjintää eri muodoissa kokeneiden vähemmis-tönedustajien toimesta. Aineistojen perusteella yliopisto puuttui rasismiin liittyviin ongelmiin vasta kun ne oli tuotu esiin muiden toimijoiden toimesta. Yliopistojen ta-pa myös reagoida rasismin ilmenemiseen korkeakoulukontekstissa esittäytyi läh-tökohtaisesti ongelmallisena. Tulosten perusteella suomalaisessa opettajankoulutuksessa rasismia on käsitelty pääosin antirasistisen pedagogiikan, erilaisten antirasististen ja kulttuurienvälisten koulutusten, kulttuuritietoisuuden ja monikulttuurisuuden käsittelyn myötä tutki-muksissa. Tutkimuksissa ja erilaisissa koulutuksissa rasismista puhuttiin useimmi-ten vastaavilla korvaavilla termeillä kuten monikulttuurisuuden tai antirasismin kä-sitteiden kautta. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä opiskelevat toivat esiin vuoden 2019 kyselyssä, että opettajankoulutuksessa käsitellään rasismia vähäi-sesti ja sitä tunnistetaan heikosti yliopiston toimesta. Kyselyssä tuli myös esille, että tiedekunnan kouluttajien puhetavoissa oli havaittavissa rasistisia piirteitä eikä yli-opistokoulutus antanut opettajille konkreettisia työkaluja rasismin käsittelemiseen opettajan ammatissa käytännöntasolla. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa oli herätty rasismin ilmiön käsittelyn suhteen kuitenkin jollain tasolla, koska kyselyn jälkeen tiedekuntaan oli palkattu tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden asiantuntija sekä tiedekunnassa teetettiin taskuopas tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Rasismin tunnistamiseen ja käsittelyyn liittyvät koulutukset eivät myöskään taanneet syrjivien käytänteiden muuttumista. Todelliseen muutokseen rasismin käsittelyn suhteen edellytettiin konkreettisia toimintatapoja niitä käsittelevissä ympäristöissä. Tärkeää on, että rasismin ilmiön tarkastelun tutkimusta kehitetään ja laajennetaan korkeakoulutuksessa sekä erityisesti kasvatustieteellisen tiedekunnan tiedeympä-ristössä. Tulevaisuuden kasvatusalan ammattilaiset sisäistävät koulutuksestaan normeja ja käytäntöjä, kuinka rasismia ymmärretään ja käsitellään arkisissa ympä-ristöissä, edes vieden nämä opitut normit koulumaailmaan ja esimerkillisesti lasten keskuuteen.

Maahanmuutto Suomeen yleistyi vasta 1990-luvulla ja nykyisenkaltainen maahanmuutto on suomalaisille kohtuullisen uusi ilmiö. Suomessa maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia on tutkittu vain vähän. Tutkielmassa tutkitaan erään internetin keskustelupalstan jäsenten suhtautumista pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin samoin kuin suhtautumista maahanmuuttajien sosiaaliturvaan ja heihin kohdistuvaan sosiaalityöhön sekä suhtautumista sosiaalityön resurssien jakautumiseen maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä. Tutkielmassa tutkitaan myös tutkittavien käsityksiä monikulttuurisuudesta. Tutkielman teoriakehyksenä käytetään rasismia ja maahanmuuttokriittisyyttä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla Hommaforumin, maahanmuuttokriittisen internetissä toimivan keskustelupalstan, jäseniltä. Kyselyyn vastasi 37 henkilöä ja vastaajista oli kuusi naista sekä 30 miestä. Vastaajat edustivat vain murto-osaa Hommaforumin jäsenistä. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen lähtökohta oli sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielman aineisto teemoiteltiin. Teemoilla – maahanmuuton kielteiset teemat, maahanmuuton myönteiset teemat sekä maahanmuuton rakenteelliset teemat - sekä teemojen alle muodostetuilla luokilla tuotiin esiin vastaajien suhtautumista pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin. Vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin. Vastaajat mainitsevat ongelmat useammin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla sekä vastaavasti positiiviset kokemukset, kun on puhe maahanmuuttajista. Kolmasosa vastaajista suhtautuu pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin kielteisesti. Suhtautuminen maahanmuuttajia koskevaan sosiaaliturvaan on ambivalentti eli puolet vastaajista kannattaa ja puolet vastaajista vastustaa sosiaaliturvan myöntämistä maahanmuuttajille. Vastaajat perustelevat myönteistä kantaa sosiaaliturvalakiin vedoten ja kielteistä kantaa puolestaan hyväksikäyttöön, taloudellisiin seikkoihin ja sosiaaliturvan passivoivaan vaikutukseen nojaten. Vastaajat kannattavat maahanmuuttajiin kohdistuvaa sosiaalityötä vähemmän kuin sosiaaliturvan myöntämistä maahanmuuttajille. Kolmasosa vastaajista ei koe voivansa ottaa kantaa aiheeseen tiedon puutteen vuoksi. Kaksi kolmasosaa vastaajista kokee, että tiedon puute vaikeuttaa myös vastaamista kysymykseen, jossa kysytään vastaajien suhtautumista sosiaalityön resurssien jakautumiseen maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä. Enemmistö vastaajista kannattaa tai suhtautuu neutraalisti maahanmuuttajien oman kulttuurin ylläpitämiseen Suomessa. Kuitenkin noin kolmasosa vastaajista vastustaa tätä. Esioletus siitä, että maahanmuuttokriittisen keskustelupalstan jäsenten maahanmuuttokriittisyys ilmentää rasismia kumoutuu. Välillä maahanmuuttokriittisen keskustelupalstan jäsenten maahanmuuttokriittisyys ilmentää rasismia, mutta pääosin näin ei ole. Aineiston avulla päädytään lopputulokseen, että vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin. Vastaajat suhtautuvat maahanmuuttajien sosiaaliturvaan samoin kuin monikulttuurisuuteen kaksijakoisesti. Talous, uskonto ja maahanmuuttopolitiikan merkitys vaikuttaa vastaajien suhtautumiseen pakolaisiin, turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttajiin. Syy siihen miksi vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin johtuu mahdollisesti lamasta ja sen seurauksista. Uskonnon merkityksen korostuminen voi johtua siitä, että islamin usko koetaan vieraana sekä mahdollisena uhkana. Suomen maahanmuuttopolitiikka on luotu vasta vuonna 1997 jonka jälkeen sitä on päivitetty yli neljäkymmentä kertaa ja tämä voi olla syy siihen, että maahanmuuttopolitiikka tulee usein esille vastauksissa. Maahanmuuttopolitiikasta on myös keskusteltu vilkkaasti mediassa sekä osana puoluepolitiikkaa.