Browsing by Subject "resilienssi"

Objective: Obesity and poor mental health frequently co-occur in adulthood, but their comorbidity and causality during adolescence remain less explored. This study aimed to investigate how symptoms of depression, symptoms of anxiety, self-esteem, and psychological resilience associate to physical growth in Finnish youth. Methods: This study included 1,286 on average 11.2-year-old children (51% girls) from the Finnish Health in Teens (Fin-HIT) cohort study, of which 814 were followed for an average of 4.3 years. Symptoms of depression and symptoms of anxiety were evaluated with Center for Epidemiological Studies Depression Scale for Children (CES-DC) and Screen for Child Anxiety-Related Emotional Disorders (SCARED) at the age of 11. Self-esteem was assessed with Self-Perception Profile for Children (SPPC) at the age of 11. Baseline categorical psychological resilience was cross-classified into four phenotypes based on combination of exposure to early stressful life events (SLEs), assessed with Life Events as Stressors in Childhood and Adolescence, and psychological health, assessed with CES-DC and/or SCARED and SPPC. Weight, height, and waist circumference were self-reported at ages 11 and 15. Sex- and age-specific BMIz was calculated based on IOTF guidelines, and WtHr as waist circumference divided by height. Linear regression models were used to examine the associations between mental health indicators and BMIz/WtHr, while multilevel modeling was used to examine how the mental health indicators associate with change in BMIz/WtHr during the follow-up period. Results: Higher depressive symptoms were associated with a higher WtHr at baseline (p = .001) and a decrease in BMIz (p = .02) and WtHr (p = .001) over the follow-up period. Symptoms of anxiety were associated with a higher WtHr at baseline (p = .017) and a decrease in BMIz (p = .035), and after adjusting for age and sex also with a decrease in WtHr (p = .02). Higher self-esteem was associated with a lower baseline BMIz and WtHr (both p < .001), with a lower follow-up BMIz (p = .041) and WtHr (p = .096), as well as an increasing BMIz (p = .009) and WtHr (p = .016). Belonging to the resilient group was associated with a lower BMIz (p = .04) and WtHr (p = .004) at baseline, as well as a greater increase in BMIz (p = .009) and WtHr (p = .016) during the follow-up period when compared to the non-resilient group. Conclusion: Indicators of mental health and psychological resilience were associated with physical growth in adolescence, and their impact varied over time. These results underline the importance of considering mental health indicators in understanding and addressing adolescent obesity and its dynamics during this critical developmental period.

Tämä on tapaustutkimus Helsingin satamasta uudenlaisten turvallisuuskysymysten, hybridiuhkien, aikakaudella. Suomi ja Suomen elinkeino ovat riippuvaisia meriliikenteestä ja tämän vuoksi satamat, meren ja maan risteyskohdat, on määritelty kriittiseksi infrastruktuuriksi. Koska kriittinen infrastruktuuri on yksi mahdollinen hybridivaikuttamisen kohde, tulisi satamien resilienssiä tarkastella myös tällaisten vaikeiden uhkien näkökulmasta. Näin ollen tutkielmassa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen: millaisia resilienssiaukkoja Helsingin sataman varautumisessa, ennakoinnissa ja hallinnassa on, ja miten hybridiuhan olemassaolo muuttaa näitä resilienssiaukkoja. Tarkoitus on kartoittaa ensin yleisesti sataman resilienssiaukkoja, koska niitä on ilman hybridiuhkaakin. Löydettyjä aukkoja tarkastellaan kuitenkin tämän jälkeen hybriuhkien näkökulmasta, koska erilaisena uhkana ne vaikuttavat perinteiseen varautumiseen ja hallintaan. Tutkielma osallistuu laajemman WISE-projektin resilienssiaukkoja kartoittavaan työhön. Resilienssiaukkojen havaitsemisen lisäksi tavoite on esittää uusia näkökulmia resilienssin kasvattamiseksi yllätyksellisiä uhkia vastaan ja osoittaa, kuinka hybridiuhat muuttavat perinteistä varautumis- ja hallintatyötä satamassa. Näkökulmana ja teoreettisena viitekehyksenä toimivat korkean luotettavuuden (high reliability organization) ja tolkullistamisen (sensemaking) teoriat. Analyysi perustuu kolmeentoista haastatteluun ja Huoltovarmuuskeskuksen käsikirjaan. Aineistolle on tehty sisällönanalyysi. Tutkimustuloksina on esitetty yhdeksän resilienssiaukkoa, jotka liittyvät redundanssin puutteeseen, liialliseen määrittelyyn, rutinoitumiseen ja asenteeseen, jossa häiriöiden puute nähdään osoituksena organisaation luotettavuudesta. Hybridiuhka puolestaan muuttaa ja monimutkaistaa resilienssiaukkoja erityisesti sen tulkinnallisen luonteen vuoksi. Sen olemassaolo myös kyseenalaistaa perinteisesti resilientteinä pidettyjä toimintatapoja. Nämä tulokset ovat kuitenkin vasta alku, ja seuraavissa tutkimuksissa tulisi syventyä enemmän sataman käytännön toimijoiden tapoihin ja rutiineihin. Myös tilannekuvien tekeminen ja niistä syntyvät määritelmät ovat kiinnostavia jatkotutkimuksen kohteita valituista näkökulmista. Sama aihe tarjoaa myös kiinnostavan väylän syventyä enemmän kriittisen infrastruktuurin resilienssiin ja erityisesti eri toimintojen keskinäisriippuvuuksiin, joiden pintaa tässä tutkielmassa vain raapaistaan.

Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteet Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Tiina Enroth Työn nimi: ”Oma lapsi on nuorelle tärkeä ja rakas, lapsi on motivoinut yrittämään muutosta” – Lapsen saaneiden jälkihuollon nuorten elämäntilanne ja tausta sekä työntekijöiden kuvauksia nuorten vanhemmuudesta resilienssin näkökulmasta Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Huhtikuu 2022 Sivumäärä: 53+4 sivua Avainsanat: jälkihuolto, vanhemmuus, resilienssi, voimavarakeskeinen sosiaalityö Ohjaaja tai ohjaajat: Kris Clarke Säilytyspaikka: Helsingin yliopisto Tiivistelmä: Kansalliset ja kansainväliset tutkimukset (mm. Dworsky ja Courtney, 2010; Vingerljung et al., 2007; Kääriälä, 2020) osoittavat lastensuojelun asiakkailla olevan ikäisiinsä verrattuna moninkertainen todennäköisyys tulla nuorina vanhemmiksi. Jälkihuollon nuoret kohtaavat ikäisiään useammin erilaisia vastoinkäymisiä nuoruutensa aikana (mm. Kääriälä, 2020, s. 52) ja erityisesti teiniäiteihin liitetään lukuisia sosiaalisia ennakkoluuloja (Lessa, 2006). Lastensuojelun asiakkuuden ja teinivanhemmuuden yhdistäminen asettavat näin lapsen saaneet jälkihuollon nuoret hyvin marginaaliseen ja moralisoituun ryhmään. Maisterintutkielmani tavoitteena oli tutkia jälkihuollon palveluiden piirissä olevia vanhempia, heidän nykyistä elämäntilannettaan ja taustaansa sekä havainnoida sitä, miten jälkihuollon nuorten vanhemmuutta tutkimusaineiston perusteella kuvaillaan. Maisterintutkielmani teoreettinen viitekehys rakentui voimavarakeskeisen sosiaalityön ja resilienssin ympärille. Toteutin tutkimuksen mixed methods -menetelmällä. Tutkielman kohderyhmänä olivat erään suomalaisen kaupungin jälkihuollon palveluiden piirissä olevat nuoret syksyn 2020 aikana. Tutkielmani on osa jälkihuoltoa koskevaa tutkimushanketta, joka toteutetaan vuosina 2020–2023. Tutkielmani tilastollinen aineisto koostui tutkimushankkeen kautta kerätystä, sähköisenä kyselynä toteutetusta aineistosta (N=698) ja laadullinen aineisto koostui samaisen kyselylomakkeen avointen kysymysten vastauksista. Analysoin tilastollisen aineiston SPSS-ohjelmalla frekvenssien, ristiintaulukoinnin ja logistisen regressiomallin avulla. Laadullisen analyysin toteutin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni tulokset osoittivat lapsen saaneiden jälkihuollon nuorten yleisimmän sijoitussyyn olleen lapsen/nuoren koulunkäyntiin liittyvät ongelmat. Lähes kaikki lapsen saaneista jälkihuollon nuorista oli sijoitettu lastensuojelulaitokseen ja reilu puolet nuorista oli sijoitettu teini-ikäisenä eli 13–17-vuotiaana. Logistisen regressioanalyysin mukaan nuoren sukupuoli näyttäytyi tilastollisesti merkitsevänä lapsen saamista selittävänä tekijänä, sillä jälkihuollon piirissä olevat naiset saavat lapsen yli 1,5 kertaa todennäköisemmin kuin jälkihuollon piirissä olevat miehet. Jälkihuollon piirissä olevan vanhemman sisäisiä resilienssiä vahvistavia tekijöitä olivat nuoren vanhemmuutta vahvistavat luonteenpiirteet, aito kyky pyytää ja ottaa vastaan hänelle tarjottua apua sekä positiivinen suhtautuminen omaan lapseen sekä muihin läheisiin. Ulkoiset voimavaroja lisäävät tekijät muodostuivat jälkihuollon nuoren läheis- ja ammattiverkostoista. Lapsen saaneet jälkihuollon nuoret näyttäytyivät työntekijöiden kertomuksissa kykenevinä, vastuullisina ja onnistuneina nuorina. Tulevaisuudessa on tärkeää tutkia lapsen saaneiden jälkihuollon nuorten omia subjektiivisia kokemuksia sukupuolierityisyys ja resilienssin näkökulma huomioon ottaen.

Objectives. The aim of this study was to examine the well-being of Finnish school principals during the Covid-19 pandemic in 2021 by using a person-oriented approach to identify work burnout and engagement profiles. In addition, this study examined how the identified profiles differed in terms of job demands and resources. Stress caused by the Covid-19 crisis and by the successful deregulation of Covid-19 restrictions were examined as job demands and as job resources, this study examined resilience and servant leadership. In this study the job demands-resources (JD-R) model was used as the theoretical framework. It is important to examine the well-being of Finnish school principals during the Covid-19 pandemic because the previous studies have indicated that the increased amount of job demands caused by the pandemic have had a negative impact on the well-being of the principals. Methods. The research data was gathered as a part of a wider national research project concerning the health and well-being of Finnish school principals. The data was collected in Spring 2021 by sending a self-report questionnaire to all (approx. 1200) members of the Finnish Principals’ Association. The final sample consisted of 526 principals, of which 59 % were women. The profiles were identified by using TwoStep -cluster analysis and the differences between the profiles in terms of job demands and resources were examined by using the Kruskal-Wallis H test. Results and conclusions. Three different well-being profiles were identified among the school principals; engaged (35 %), at risk of burnout (45 %), and in burnout (20 %). Those who were at risk of burnout or already suffered from burnout experienced more stress caused by the Covid-19 crisis and by the successful deregulation of Covid-19 restrictions than the engaged principals. The engaged principals experienced the most resilience and they reported that their leadership style corresponded the most to servant leadership when compared to the principals that were at risk of burnout or those that already suffered from burnout. The results showed that more than half of the principals (65 %) belonged to burnout profiles, which is very alarming. In the future, it is important to examine more extensively principals’ job demands and resources and to find concrete ways to support the well-being of principals by using the knowledge gathered.

Tutkielmassa tarkastellaan Aila Meriluodon ja Märta Tikkasen omaelämäkerrallisia tekstejä keskittyen analysoimaan resilienssiä ja koherenssin tunnetta sekä niiden rakentumista. Aineisto koostuu kahdesta kaunokirjallisesta teoksesta, joiden avulla tarkastellaan myös kirjoittajasubjektien toimijuutta. Teokset ovat Aila Meriluodon (1996) Vaarallista kokea − Päiväkirjat vuosilta 1953–1975 ja Märta Tikkasen (1978) Vuosisadan rakkaustarina. Tutkielmassa vastaan kysymykseen: Miten resilienssi ja koherenssin tunne ilmenevät omaelämäkertakirjoittajien teksteissä? Taustaoletuksen mukaisesti klassikkoteosten tunnetuksi tekemät haastavat parisuhteet tarjoavat mahdollisuuden resilienssin ja koherenssin tunteen paikantamiseen ja tutkimiseen. Parisuhteista toista varjosti puolison alkoholin käyttö (Tikkanen) ja toista puolison mielenterveysongelmat (Meriluoto), mitä tutkielmassa katsotaan toiseuden kautta, vieraina parisuhteen yhteisyydessä. Toiseus muodostaa myös viitekehyksellisen lähtötilanteen, jossa kirjoittajien tekstejä tarkastellaan. Kvalitatiivisen aineiston analyysissa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin pohjalta aineisto on jäsennelty kuuteen alueeseen: 1) toiseus, 2) vuorovaikutus, 3) parisuhde, 4) muutos, 5) ajallisuus ja 6) toimijuus. Resilienssi ja koherenssin tunne ilmenivät teksteissä kirjoittajien lisääntyneenä toimijuutena. Niillä oli vaikutuksensa parisuhteen sidoksellisuuden säätelyyn, jossa tunnistettiin erillisyyttä ja haettiin tilaa oman merkityksenannon mukaisesti. Subjektiuden kasvaminen heijastui myös vallan jakautumiseen. Muutoksessa keskeistä oli siirtymä, johon liittyi voimavarojen uudelleenkohdistus. Teksteistä pystyi paikantamaan resilienssiä ja koherenssin tunnetta sekä tuottamaan niille sisältöjä. Resilienssiä tarkasteltiin prosessimaisesti kehittyvänä, mikä haasteellisen elämäntilanteen ajallisessa jatkumossa muodosti omanlaisensa rakenteen. Koherenssin tunne resilienssiä täydentävänä näkökulmana tuotti tietoa kirjoittajien kyvystä suhtautua sosiaalisen ympäristön haasteisiin. Kaunokirjalliset teokset tutkimusaineistona sekä elämänkokemusten ja ilmiöiden kuvaajina täyttivät tehtävänsä toisenlaisena tiedontuottamisvälineenä, minkä moninäkökulmaisuudesta myös sosiaalityö voi hyötyä. Aineiston julkisuus ja aihepiirin sensitiivisyys nostivat eettiset kysymykset pohdittaviksi. Tutkielman haasteena näyttäytyi tulkinnallisuus, mitä myös resilienssin ja koherenssin tunnistaminen omaelämäkerrallisista teksteistä vaativat.

Abstract: Aims and objectives: Resilience is linked to better health, mental health and coping at work. Thus, there is use for a high-quality resilience assessment method, as better ways of assessing resilience and a better understanding of the phenomenon could help people to identify their strengths and to develop their weaknesses. This master’s thesis aimed to examine the relationships between the developed Sisu-resilience questionnaire and its subcategories, the psychophysiological variables measured during the laboratory study designed for perseverance assessment, performance in six tasks used in the laboratory study and overall performance in the laboratory study. Due to the novelty of the experimental design, precisely directed hypotheses were not at the epicentre of the thesis. This thesis is part of the Sisu-questionnaire validation project and in the general part of resilience research. Methods: There were 54 test subjects (47 women) in the laboratory phase of the study. The subjects were university students with a mean age of 26.0 years. The experiment consisted of six different tasks for measuring perseverance, which the subjects performed using the instructions given. Of all the psychophysiological variables measured during the experiment, measures of electrodermal activity and facial electromyography were used in this thesis. Electrodermal activity is considered to reflect sympathetic activation. Measures of facial electromyography are connected to emotional valence. Subjects had completed various personality and health assessment questionnaires and the Sisu-questionnaire before to the laboratory study. Results: During the laboratory study, tonic skin conductance of those with more beneficial sisu was lower vis-à-vis those with less beneficial sisu. Beneficial sisu was also associated with better performance in the handgrip endurance task. Tonic and phasic skin conductance of those with more harmful sisu were lower compared to those with less harmful sisu, but the links between harmful sisu and skin conductance were focused only around its “harm to others” subcategory. Beneficial sisu was not associated with positive emotion during the laboratory study. Positive emotion was assessed by orbicularis oculi -activation. Conclusion: The association between higher beneficial sisu and lower sympathetic activation indicates that the questionnaire reaches some property of the nervous system, and it is in line with previous research. Unlike harmful sisu, none of the subcategories of beneficial sisu were associated with phasic skin conductance, which can be interpreted to tell about the independent explanatory power of harmful sisu. The link between better performance in the handgrip task and more beneficial sisu could indicate more beneficial sisu leading to adaptive stress management. Given the widely-known connection between positive emotion and resilience, it is surprising that beneficial sisu was not associated with positive emotion during any subtasks.

Background: Social and material deprivation is associated with poor health, decreased subjective well-being, and limited opportunities for personal development. To date, little is known about the lived experiences of Finnish low-income youths and the general purpose of this study is to fill this gap. Despite the extensive research on socioeconomic income disparities. only a few scholars have addressed the question of how low socioeconomic position is experienced by disadvantaged people themselves. Little is known about the everyday social processes that lead to decreased well-being of economically and socially disadvantaged citizens. Data: The study is based on the data of 65 autobiographical essays written by Finnish low-income youths aged 14-29 (M=23.5I, SD=3.95). The research data were originally collected in a Finnish nationwide writing contest 'Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä' [Everyday Experiences of Poverty] between June and September of 2006. The contest was partaken by 850 Finnish writers. Methods and key concepts: Autobiographical narratives (N=65) of low-income youths were analyzed based on grounded theory methodology (GTM). the analysis was not built on specific pre-conceived categorizations: it was guided by the paradigm model and so-called 'sensitizing concepts'. The concepts this study utilized were based on the research literature on socioeconomic inequalities, resilience, and coping. Socioeconomic inequalities refer to unequal distribution of resources, such as income, social status, and health, between social groups. The concept of resilience refers to an individual's capacity to cope despite existing risk factors and conditions that are harmful to health and well-being. Coping strategies can be understood as ways by which a person tries to cope with psychological stress in a situation where internal or externals demands exceed one's resources, the ways to cope are cognitive or behavioral efforts by which individual tries to relieve the stress and gain new resources. Lack of material and social resources is associated with increased exposure to health-related stressors during the life course. Aims: The first aim of this study is to illustrate how youths with low socioeconomic status perceive the causes and consequences of their social and material deprivation. The second aim is to describe what kind of coping strategies youths employ to cope in their everyday life. The third aim is to build an integrative conceptual framework based on the relationships between causes, consequences, and individual coping strategies associated with deprivation, the analysis was carried out through systematic coding and orderly treatment of the data based on the grounded theory methodology. Results: Finnish low-income youths attributed the primary causes of deprivation to their family background, current socioeconomic status, sudden life changes, and contextual factors. Material and social deprivation was associated with various kinds of negative psychological, social, and material consequences. Youths used a variety of coping strategies that were identified as psychological, social, material, and functional-behavioral. Finally, a conceptual framework was formulated to link the findings together. In the discussion, the results were compared and contrasted to the existing research literature. The main references of the study were: Coping: Aldwin (2007): L a z a r u s * Folkman (1984); Hobfoll (1989. 2001. 2002). Deprivation: Larivaara, Isola. & Mikkonen (20(17): Lister (2004); Townsend (1987); Raphael (2007). Health inequalities: Dahlgren & Whitehead (2007): Lynch, et al. (2000): Marmot & Wilkinson (2006): WHO (2008). Methods: Charmaz (2006): Flick (2009): Strauss & Corbin (1990). Resilience: Cutuli & Masten (2009): Luthar (2006).

Objectives. The importance of safety in the learning environment has been recognised in both legislation and research literature. Research literature has identified safety as a factor in academic success as well as well-being. Legal texts leave safety open to interpretation, but the normative text suggests that safety also covers issues of equality, such as accessibility. Safety is therefore a fluid concept, which often remains undefined in research. The study examined the meanings given to safety in research literature, other social discourses and the produced data related to higher education and educational sciences. In Finnish research literature, safety has rarely been associated with issues concerning marginalised groups. In particular, the study describes and interprets responses in the data in relation to discourses of safety related to inequalities, such as safer spaces, content warnings and the ethos of resilience and vulnerability. Methods. The data were generated by means of a four-item open-ended text questionnaire. Respondents were asked to define what safety in the study or work environment means to them and what experiences of safety and insecurity they have had on the university’s spaces. The questionnaire was answered by 48 members of the Faculty of Education at the University of Helsinki. The majority of them were students and the rest were staff members, doctoral researchers or recent graduates. The material was approached by means of dialogical discourse analysis. Results and conclusions. Safety is an ambiguous concept for which there is no clear definition. In both international literature and the data, safety was associated with issues such as insecurity, external threats, violence against women, bullying, microaggressions, discrimina tion, racism and the climate and discussion culture in the faculty. In Finnish research litera ture, security was not associated with issues related to marginalised groups or accessibility. Attachment to security as a conceptual tool may contribute to a better discussion culture but does not necessarily contribute to dismantling of broader structures of oppression.