Browsing by Subject "ruoka"

A lot of previous research on the meaning of food already exists. However, the meaning of food when pregnant has been studied very and therefore the purpose of this study was to fill this gap. Previous studies have shown that today’s consumers are not able to avoid making choices in relation to the food they consume but instead encounters them every day. Food choices on the other hand create tensions between the consumer and consumption when trying to integrate cultural and social pressures and standards with their own freedom of choice. The chosen and unselected foods in turn reflect the meanings that food receives and expresses. The aim of the study is to unravel the meanings of food while pregnant and to examine the tensions behind it using the binary categories developed by Mäkelä (2002). Also other studies concerning the binary categories are used. The study was carried out as a qualitative study using the narrative approach. The research data were collected from pregnant and within a year pregnant people during summer 2022 using the University of Helsinki’s e-form. The study invitation to write was distributed on Facebook in private Baby Groups and among those close to the researcher. The final data of the study consisted of 27 narratives from 19 to 42 years old respondents. The data were analysed by using a directed content analysis, utilizing in particular the conceptualization of Mäkelä's (2002) binary categories. As a result of the study, seven main meaning classes were formed to describe the meanings of food during pregnancy: food as discipline, food as a risk and threat, food as nourishment, food as identity and ideologies, food as a source of sensations and feelings, food as social relations and food as a source of health and well-being. In addition, the main meaning classes were divided into 17 additional upper meaning classes. Especially during pregnancy, food recommendations and restrictions, which appeared to be clearly shared norms, seemed to have an impact on the meanings of food. A distinct link behind the meanings of food to tensions was found. Based on these meanings of food, pregnant women find the healthy development of the fetus very important and therefore the binary categories concerning health and danger were highlighted in the narratives. It would be important to provide support from health care and from close ones so the pregnant mother would not be left alone with encountered tensions but would rather be able to enjoy the social side of food in addition to the child growing in the womb.

Tämän tutkielman tarkoituksena on ymmärtää fitness-blogeissa esiintyvää ruokakulttuuria. Tarkastelun kohteena ovat ruokaan liitettävät merkitykset sekä ruoan valinnan taustalla vaikuttavat tekijät. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty kahdeksasta fitness-blogista toukokuussa 2015. Tutkimus on luonteeltaan verkkoetnografinen ja tutkimusmenetelmänä on käytetty havainnointia. Aineiston analysointi on suoritettu tematisoimalla ja tyypittelemällä. Tutkimuksessa ruoka nousi tarkastelun kohteeksi aineistolähtöisesti. Tutkimuksen perusteella ruoka ja siihen liitettävät merkitykset ovat fitness-blogeissa vastakohtien värittämiä. Ruokien jaottelu hyviin ja pahoihin läpäisee kaikkea ruokaan liittyvää ajattelua. Perinteiseen tapaan puhdas eli terveellinen ruoka nähdään hyvänä, kun taas saastainen eli epäterveellinen ruoka nähdään pahana. Arkiruokailu näyttäytyy fitness-blogeissa välttämättömyytenä, jolloin ruoka koetaan lähinnä polttoaineeksi. Kieltäytymisiä täynnä oleva arki saa vastinparikseen hedonistisen nautintoihin heittäytymisen. Herkutellessa ei-halutut ruoat muuntuvat halutuiksi nautinnoiksi. Fitness-blogeissa herkuttelu ei näyttäydy kohtuullisena ja maltillisena. Se saattaa saada jopa ahmimiseen viittaavia piirteitä. Himoitut ruoat ovat pääasiassa rasvaisia ja sokerisia ”roskaruokia”. Fitness-blogeista ei siis välity kuva kulinaristeista. Tutkimus paljasti puhtauden olevan tärkeä tekijä ruoan valinnassa. Kotimaisissa tutkimuksissa kuluttajat ovat tavanomaisesti liittäneet kotimaisuuden ja luomun ruoan puhtauteen. Fitness-blogeissa puhtaaksi ruoaksi koetaan teollisen ruoan vastakohta eli kotitekoinen ruoka. Puhtaasta ruoasta puhuttaessa kotimaisuutta tai luomua ei nostettu esiin. Ilmennyt näkökulma on aiempiin tutkimuksiin verrattuna erilainen.

Lapsen varhaiset kokemukset vaikuttavat hänen ruokatottumuksiinsa myöhemmässä elämässä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019, s.13). Tämän takia ruokakasvatus aloitetaan jo päiväkodissa. Päiväkoti-ikäisiä lapsia kasvattaessa tulee huomioida lapsen tapa oppia uutta. Lapsi oppii esimerkiksi leikin, taiteen ja tutkimisen kautta (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, s.21–22; Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, s.16). Lastenkirjallisuus, siitä syntyvät keskustelut ja toiminta ovat tapoja toteuttaa ruokakasvatusta. Se miten ruokaa kuvataan lastenkirjallisuudessa, on kontekstisidonnaista, sillä kyseisen ajan ja paikan ruoka- ja tapakulttuuri vaikuttavat sen hetken lastenkirjallisuuteen (Lappalainen 2006, s.131). Myös ruokaan ja syömiseen liittyvän kasvatuksen tavoitteet ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä. Tämän päivän suomalaisessa kontekstissa ruokakasvatuksen tärkeimmät tavoitteet ovat myönteisen ruokasuhteen edistäminen sekä monipuolisten ja terveellisten ruokatottumusten tukeminen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018, s.29). Tässä tutkimuksessa määrittelin ruokakasvatuksen osa-alueet, ja analysoin, miten ne esiintyvät valitsemissani lastenkirjoissa ja miten eri vuosikymmenten lastenkirjoissa kuvataan ruokakasvatusta. Tutkimustehtäväni on selvittää, millaista käsitystä ruoasta ja syömisestä valitsemani lastenkirjat välittävät. Tutkimuksen aineistoksi valitsin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018), Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) sekä lastenkirjat Minäpä tiedän minne ruoka menee (Maynard 1998), Veeran keittiöpuuhat (Havukainen & Toivonen 2002) ja Beppe ja mausteyllätys (Hytönen & Mallius 2019). Nämä lastenkirjat ovat päiväkoti-ikäisille suunnattuja kuvakirjoja, jotka liittyvät ruokakasvatukseen, ruokaan ja syömiseen. Analysoin opetussuunnitelmat sisällönanalyysillä, ja muodostin tämän pohjalta ruokakasvatuksen osa-alueet. Luokittelin kolmen valitsemani lastenkirjan ruokaan ja syömiseen liittyvät sisällöt näiden ruokakasvatuksen osa-alueiden pohjalta. Käytin lastenkirjojen analyysiin sisällönanalyysiä sekä sisällönerittelyä. Varhaiskasvatusta ja esiopetusta ohjaavien asiakirjojen pohjalta muodostin 3 pääluokkaa ja niiden alle 11 ruokakasvatuksen osa-aluetta. Pääluokat olivat Terveysosaaminen, Miellyttävä ruokahetki sekä Ruoan kautta ja ruoasta oppiminen. Ruoan kautta ja ruoasta oppiminen -pääluokkaan kuului muun muassa Ruokaan liittyvä osaaminen ja ruokasanasto, Monikulttuurinen ruoka- ja tapakulttuuri sekä Ruoka katsomuskasvatuksen välineenä -osa-alueet. Ruokaan liittyvä osaaminen ja ruokasanasto -osa-alue oli nostettu eniten esiin valitsemissani kolmessa lastenkirjassa, kun taas monikulttuurista ruoka- ja tapakulttuuria tai ruokaa katsomuskasvatuksen välineenä ei käsitelty lainkaan näissä kolmessa kirjassa. Terveysosaamisen pääluokkaan kuuluva Hygienia-osa-alue esiintyi vain 2000-luvun lastenkirjassa. Pohdin, että 2020-luvun lastenkirjallisuudessa hygienia voi korostua johtuen vuonna 2019 alkaneesta Koronapandemiasta. Voi myös olla, että hygieniaan liittyen lastenkirjoihin tulee uusia sisältöjä, kuten kasvomaskin ja käsidesin käyttöä. Käytännön tasolla tutkimuksestani mieleeni nousee ajatus, että varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kasvattajien tulisi huomioida päiväkodissa ruokakasvatukseen käytettävien lastenkirjojen julkaisuajankohta ja ruokakasvatuksen osa-alueiden esiintyminen näissä kirjoissa. Kirjavalinnoissa tulee huomioida, että 1990-luvun ja 2000-luvun ravitsemuskasvatuksen tavoitteet ovat olleet suppeammat kuin 2010-luvun ruokakasvatuksen tavoitteet.

Previous studies show that forming a relationship and living together converge eating habits and practices. Sharing meals together symbolizes care and the cohesion of family members. In addition to the ideas of sharing and togetherness, relationships also encompass gender-based food-related expectations and potentially unequal division of labour. The meanings food gains at homes and factors related to food choices and division of labour are less considered in food consumption and time use statistics. In this study, I will examine meanings of food and food negotiations in a new relationship. The study analyses the views of couples on their dynamics in the field of food decisions and practices, thus increasing understanding of the spouses’ food relationship, alongside the romantic relationship. The material of the qualitative research consists of half-structured thematic interviews of five heterosexual couples. A total of ten persons were interviewed individually. The interviewees were 18–52 years old. The material was analysed by means of a category analysis. Interviewees felt that the new relationship had affected their eating habits and reported some dietary convergence. However, men and women reported partly dissimilar changes. The ma-terial consisted of five categories describing the justifications given for decisions of joint meals. To describe the food roles of the couples, the material also included a category pair: a food director and a spouse. All in all, men described their cooking in hobby terms while women tended to restrict their eating. Male food directors accentuated the pleasure of eating and cooking. Female food directors brought out a variety of food ideologies and occasionally perceived everyday cooking as a burden. Sharing food work was appreciated, either as an occurring practice or as a wish. As a key conclusion, it can be said that in a new relationship, the role of food and food practices will be emphasized and they will gain meanings of pleasure and restriction, individuality and connection as well as power and responsibility. The food directorship partly follows and partly challenges the genders’ relationship to food and food practice. The satisfying division of food labour is not only a matter of time spent, but of sharing the work burden and the restrictive nature of domestic work.

Tutkielmassa tarkastellaan lihansyöntiin liitettäviä merkityksiä videomuotoisten mainosten välittäminä. Lihansyönnistä on tullut enenevissä määrin poleeminen aihe ympäristö- ja terveyskysymysten sekä lihatuotannon eettisyydestä käytävän kriittisen yhteiskunnallisen keskustelun seurauksena. Tutkielmassa selvitetään, millaisiin sosiaalisesti jaettuihin merkitysjärjestelmiin lihansyönti kiinnitetään ja millaisille sosiaalisen todellisuuden olettamille merkitykset rakentuvat. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosiaalisten representaatioiden teoriaa, jonka mukaan arjessa kohtaamamme asiat tai ilmiöt saavat merkityksensä sosiaalisina representaatioina: sosiaaliset representaatiot tarjoavat ihmisille jaetun tavan ymmärtää maailmaa ympärillään. Sosiaalisten representaatioiden teorian mukaan ihmisten arkitieto, asenteet tai mielikuvat eivät ole luonteeltaan yksilöllisiä, vaan tietyn yhteisön kollektiivisesti tuottamia rakennelmia: sosiaalisten representaatioiden kiinnostuksen kohteena onkin sosiaalisesti jaettu ja rakennettu arkitieto sekä niitä tuottava ja toisintava kieli ja kommunikaatio. Tutkielmassa hyödynnetään erityisesti sosiaalisten representaatioiden dialogista luonnetta painottavaa näkökulmaa, jonka mukaan ajattelun dikotomioihin pohjautuvat kantateemat ohjaavat sosiaalisten representaatioiden syntymistä. Tutkielman aineistona käytetään HKScanin videomuotoisia mainoksia, joiden katsotaan sosiaalisten representaatioiden teorian näkökulmasta heijastelevan suomalaisten sosiaalisia representaatioita lihansyöntiin liittyen ja osallistuvan lihansyönnin merkitysten määrittelyyn: aineisto koostuu kymmenestä mainoksesta. Videoaineistossa kaikki moodit, kuva, kerronta, teksti ja ääni, ovat potentiaalisesti yhtä tärkeitä tekstin merkityksen rakentumisen kannalta: analyysia varten videon yksittäiset elementit litteroitiin auki, samalla säilyttäen mahdollisuus tarkastella moodeja niiden alkuperäisessä kontekstissaan. Aineisto analysoitiin multimodaalista diskurssianalyysia, semioottista analyysia sekä dekonstruktiivista luentaa hyödyntäen. Aineistosta tunnistettiin kolme kantateemaa, jotka ohjaavat lihansyöntiin liittyvien sosiaalisten representaatioiden syntymistä. Syötävä-syömäkelvoton-kantateeman pohjalta lihansyönti kiinnitetään luonnollisuuteen: mainoksissa toisinnetaan sosiaalista representaatioita, jonka mukaan lihansyönti on ihmiselle luonnollista. Me-muut-kantateeman pohjalta lihasyönti yhdistetään osaksi suomalaista kulttuuria, suomalaista maataloutta ja käsityöläisyyttä sekä sosiaalisuutta. Mainoksissa esitetään lihansyönnin kuuluvan osaksi suomalaista kulttuuria ja olevan osa perinteistä suomalaista maatalouselinkeinoa. Mainoksissa lihansyönti esitetään myös sosiaalisena, perheen ja ystävät yhteen kokoavana aktina. Lopuksi maskuliininen-feminiininen-kantateeman pohjalta lihansyönti kiinnitetään perinteisiin sukupuolirooleihin: liha kuuluu osaksi maskuliinisuutta. Mainosten sosiaaliset representaatiot tarjoavat sosiaalisesti jaetun normiston ja käsitteistön, jolla polemisoituneeseen lihansyöntiin voidaan arjessa suhtautua: mainokset legitimoivat sekä lihantuotantoa että lihansyömisen kulttuuria. Mainoksissa ei pyritä tuottamaan uusia sosiaalisia representaatioita lihansyöntiin liittyen, vaan vahvistetaan jo olemassa olevia. Myös se, mitä mainoksissa ei näytetä, on sosiaalisten representaatioiden näkökulmasta olennaista. Eläinten näyttämättä jättäminen mahdollistaa lihan ja eläimen käsitteellisen toisistaan irrottamisen, joka edelleen helpottaa lihansyöntiin liittyvistä paradokseista selviytymistä.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten sosiaalinen media vaikuttaa ja muokkaa nuorten käsityksiä ruoasta ja syömisestä sekä käsityksiä nuorten kehonkuvasta. Sosiaalisen median kehitys on ollut merkittävää viimeisen vuosikymmenen aikana ja siitä on tullut tärkeä terveysvaikuttamisen ja -viestinnän väline. Sosiaalisessa mediassa lähes kuka vain voi jakaa tietoa ja kokemuksia esimerkiksi ruoasta ja ravitsemuksesta, mikä on tehnyt luotettavan tiedon tunnistamisesta haasteellista. Erityisesti nuorten on todettu olevan erityisen herkkiä sosiaalisen median vaikutuksille. Kandidaatintutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineisto koostui pääosin kansainvälisistä vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista (n=18) vuosilta 2013–2021. Julkaisut haettiin Helda- ja Google Scholar- tietokannoista. Katsaukseen valitut tutkimukset taulukoitiin ja ne analysoitiin aineistolähtöisen teemoittelun avulla. Sosiaalisella medialla näyttää olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia nuorten käsityksiin ruoasta ja syömisestä ja sen on todettu vaikuttavan myös nuorten käsityksiin kehonkuvasta. Tuloksista tuli ilmi, että sosiaalisessa mediassa jaettu ruokaan ja ravitsemukseen liittyvä sisältö vaikutti myönteisesti ruoka- ja syömiskäyttäytymiseen. Jaetut kuvat ja videot nähtiin merkittävänä inspiraation lähteenä ja motivaattorina kohti terveellisempiä ruokailutottumuksia. Toisaalta sosiaalisen median sisältö koettiin suurimmassa osassa tutkimuksia painostavana ja vaikuttavan kielteisesti syömisnormeihin. Altistumisella laihuutta ja syömishäiriöitä ihannoiville julkaisuille oli kielteisiä vaikutuksia nuorten syömiskäyttäytymiseen, itsetuntoon ja kehonkuvaan. Virheelliselle ja ristiriitaiselle tiedolle altistumisella oli niin ikään kielteisiä vaikutuksia nuoriin ja heidän käsityksiin ruoasta ja syömisestä.