Browsing by Subject "saavutettavuus"

Tutkielmassa tarkastellaan ja analysoidaan varhaisen kotoutumisen vaiheessa olevien pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä. Palvelujen käyttöä kuvataan yleisellä tasolla, mutta vertaillaan myös eroja niiden käytössä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään terveyspalvelujen käyttöä selittäviä tekijöitä. Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on pirstaleinen ja palvelujärjestelmän integrointiin on kohdistunut painetta jo useiden vuosien ajan. Palvelujärjestelmän hajanaisuus aiheuttaa, että palvelujen saavutettavuuteen liittyy haasteita. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden palvelujen käytöstä tietoa on vähänlaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena on avata PROMEQ-hankkeen kyselyaineistoa, jossa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden palvelujen käyttöä on analysoitu 6 kk ajanjaksolta. Palvelujen käyttöä vertailtiin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä. Vertailua tehtiin sen suhteen, oliko henkilö käyttänyt palvelua kertaakaan viimeisen 6 kk aikana. Tähän vertailuun käytettiin khiin neliötestiä sekä laskettiin riskivetosuhteet jokaisen palvelun kohdalta. Terveyspalvelujen käytön määrään yhteydessä olevia tekijöitä varten tutkielmassa tehtiin lineaarinen regressiomalli. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja palvelujen käytössä. Nämä oikeudelliset luokittelut eivät olleet mielekkäitä luokkia terveyspalvelujen käyttöä tarkastellessa. Kielitaito oli yhteydessä terveyspalvelujen käytön määrään. Mitä paremmaksi vastaaja koki kielitaitonsa, sitä enemmän hän käytti terveyspalveluja. Tilastollisesti melkein merkitsevällä tasolla vaikutti myös vastaajan arvio vuosittaisesta rahatulosta. Pienimpään tuloluokkaan kuuluneet (alle 5000 € vuodessa) käyttivät vähemmän terveyspalveluita, kun sitä verrattiin suurimpaan tuloluokkaan (yli 15 000 €) vuodessa.

The formation of urban structure is a complicated process and its outcome, that cannot be easily forecast, is not necessarily optimal. This creates a need to understand the process and gives a reason to control it by urban planning. As the circumstances are in constant change, the plans have to anticipate the time to come – partly far into the future. Research is needed to support planning to understand the factors that affect the urban structure better. Accessibility, that seems to be one of the key factors in the processes of land use change, seems to provide a suitable tool for planning and research: when suitably defined, it can connect the properties of transport and land use systems as well as the economic, social and environmental goals. The availability of services is closely connected to the quality of living environment, so studying the accessibility of them can produce new notable information for the needs of urban planning. The aim of this study was to explain how changes in urban structure cause changes in the accessibility of services by walking, mass transit and car in the long term, and study how these changes could affect the use of the services both from the perspectives of the users' possibilities and the potential the services produce. The public library network in Helsinki region was studied as an example. Studying the accessibility of public libraries is useful as such, as they provide many types of positive impacts, but public libraries are also a convenient example in studying the accessibility of services as they are a service actively used in everyday life and information about the use is available. Distances in the accessibility measures were measured as travel time. Accessibility was measured both in travel times to the nearest library and in potentials of making a library trip calculated by library trip forecasting models based on the real behaviour of their users. Comparison was made between the years 2014 and 2050, during which the population and the transport system are expected to change as in the created scenarios, which are based on the new Helsinki City Plan. In addition, the possible effects to the accessibility of the public libraries by possible cost cuts in the service network were inspected by simulating the effects of the cuts. Based on the results the public libraries in the study area seem to be relatively well accessible by all the inspected transport modes. The changes in the transport systems seem to have minor effects on the accessibility when measured in travel time to the nearest library, but when the effects are measured in the potentials of making a library trip, they seem to be a bit more significant – by mass transit, accessibility would improve and by car, it would deteriorate. The forecast change in the population would increase the number of people accessing the nearest library in half an hour, but the proportion of this group to the total population in the area would be smaller than before. The attraction of libraries affect to the potentials they produce, but the impacts are concentrated on the surrounding areas of the libraries and on the traffic routes, where the accessibility is relatively good to begin with. Even though excluding some of the smallest libraries from the service network would have relatively small effects on the accessibility in the aggregate, the effects on individual level and for sustainable accessibility could be significant. Based on the study results more significant than the changes in the transport system or in the attraction of the services seem to be how near population and services are located each other: the prerequisites for multimodal accessibility cannot necessarily be guaranteed if the distances are long. Based on the study results, to prevent the deterioration of the preconditions of the goals of Finnish regional planning and the qualifications for sustainable accessibility due to the forecast population change – in other words to keep the current standard of service – some changes in the service network would be needed. However, as there was only one type of service inspected in this study and as there is uncertainty if the scenarios will happen in the future, the conclusions that can be drawn from the results are restricted. Still, studying the accessibility of a single service is useful as such as the needs for different type of services are different, and if it will give some hints of the future accessibility of services in general at the same time, even though just in a few scenarios, it can be easier to be prepared for the future.

The growing service needs of customers in the wood product industry are driving companies to review and develop their own service portfolio. Improving service development processes, collecting feedback and involving customers in service development work supports service development and the identification of new potential services. This paper provides companies in the wood product industry with ways to improve the service development process in all stages of the service life cycle and helps identify potential new services. An interview survey was conducted to compose customers and company representatives’ views on the current state and importance of service accessibility and awareness. This paper also explores effective feedback and general willingness to participate in service co-development projects. In addition to a service life cycle model, this study presents a process model for the development of new services, which contributes to better service development. A model for the development of existing services is also presented, providing examples of different service development paths. In the interviews, the level of accessibility and awareness was surprisingly higher among customers. Customers also perceived the current services to be better than representatives of the target company did. Both groups of interviewees agreed on the importance of feedback and believed, that direct feedback between customers and the company without separate feedback channels is the best way to give and receive feedback. There was disagreement about joint service development projects, as the usefulness of them for customers was questioned by the representatives of the target company. However, most of the customers were interested in participating in a co-development project if it is proved to be beneficial to both the company and the customer.

Tavoitteet. Tässä tutkielmassa selvitettiin, minkälaisia pedagogisia periaatteita ja ratkaisuja universal design -lähestymistavoissa esitetään opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunteen tukemiseksi. Empiiristä tutkimusta universal design -lähestymistapojen ja yhteenkuuluvuuden tunteen yhteydestä ei toistaiseksi ole saatavilla. Tutkielman johtopäätökset nojaavat tästä syystä voimakkaasti teoreettisesti tunnistettuihin yhteyksiin toisiaan lähellä olevien käsitteiden välillä. Näihin kuuluvat yhteenkuuluvuuden tunteen, inkluusion ja opintoihin kiinnittymisen käsitteet, sekä opinnoissa menestyminen. Tutkielman lähtökohtaisena taustaoletuksena oli, että opiskelijoiden moninaisuuden huomioimista painottavilla universal design -lähestymistavoilla voidaan pedagogisesti tukea opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja näin tukea opinnoissa menestymistä. Tutkimuskysymysten avulla kartoitettiin sitä, millä tavalla universal design lähestymistavat ymmärrettiin tutkimuskirjallisuudessa ja miten universal design -lähestymistapojen käyttämistä perusteltiin suhteessa yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja siihen liittyviin käsitteisiin. Lisäksi kartoitettiin pedagogisia keinoja tukea yhteenkuuluvuuden tunnetta universal design -lähestymistavoissa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Metodisen etenemisen avulla tutkimuskirjallisuudesta rajattiin katsaukseen yhdeksän tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset jäivät ristiriitaisiksi ja osittain haastoivat tutkielman taustalla olleen perusoletuksen universal design -lähestymistapojen hyödyllisyydestä yhteenkuuluvuuden tunteen tukemisessa ja sitä kautta opinnoissa menestymisessä. Useissa tarkastelluissa tutkimuksissa universal design -lähestymistapaa sovellettiin pääasiallisesti lääketieteellisestä tai diagnooseihin perustuvasta vammaisuuden käsitteestä käsin. Tällöin universal design -lähestymistapa näyttäytyi lähinnä ”erityistä tukea tarvitsevien” opiskelijoiden ”erityisjärjestelyinä”. Toisaalta tutkimuskirjallisuudessa on sekä haastettu lääketieteelliset vammaisuuden määritelmät että esitetty tapoja laajentaa universal design -lähestymistapojen tulkintaa. Myös yksittäisten pedagogisten ratkaisujen hyödyllisyys tai mielekkyys määrittyy lähestymistavan laajemmasta tulkinnasta käsin, eikä minkään yksittäisen pedagogisen ratkaisun suhteesta yhteenkuuluvuuden tunteeseen voitu sanoa mitään varmaa.

Tässä tutkielmassa tutkitaan asuinalueen saavutettavuuden yhteytä alueen kehitykseen. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on saavutettavuuden ja keskiluokkaistumisen yhteys. Alueiden keskiluokkaistumista tutkitaan tyypillisesti alueen tulotason, korkeakoulutettujen osuuden ja asuntojen hintojen kehityksen yhteisvaikutuksen avulla. Tämän tutkielman teoreettisena taustana on kaupunkitaloustieteessä laajalti käytetty valikoitumismalli (sorting model). Valikoitumismallien perusteella voidaan paljastaa kotitalouksien mieltymyksiä, jotka vaikuttavat kotitalouksien sijoittumisessa kaupunkialueelle. Eräs kotitalouksien sijoittumiseen vaikuttava mieltymys voi olla asuinalueen saavutettavuus. Tutkimuskirjallisuudessa asuinalueen saavutettavuuden parantumisella ja asuinalueen keskiluokkaistumisella, eli keski- ja hyvätuloisten korkeasti koulutettujen kotitalouksien muuttamisella alueelle, on havaittu yhteys. Tutkielman empiirisessä osuudessa saavutettavuuden muutoksen yhteyttä asuinalueen houkuttelevuuteen tutkitaan pääkaupunkiseudulla. Tutkielman tarkoituksena on tarjota lisätietoa Suomen suppeaan keskiluokkaistumista käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen ja arvioida alueiden kehitystä saavutettavuuden muutoksen näkökulmasta. Tutkimuskysymykseen vastataan empiirisellä mallilla ja lukuisilla taulukoilla, joiden tarkoituksena on havainnollistaa tutkimukseen valittujen pääkaupunkiseudun alueiden sosioekonomista kehitystä vuosina 2008–2018. Tutkimuksen aineistona on käytetty Tilastokeskuksen ylläpitämää kattavaa mikroaineistoa ja saavutettavuusaineistoa, jossa on laskettu estimoitu saavutettavuusindeksi pääkaupunkiseudun alueille. Tämän tutkielman perusteella ei voida sanoa, että saavutettavuudella ja alueiden keskiluokkaistumisella on selkeä yhteys. Kuvailevien mallien mukaan saavutettavuuden muutoksella on positiivinen yhteys alueen tulotason muutokseen. Samaa yhteyttä ei löytynyt taulukoista, joissa tutkittavat alueet oli jaettu saavutettavuuden muutoksen perusteella kvintiileihin. Taulukoiden mukaan alueet ovat kehittyneet samalla tavalla saavutettavuuden muutoksesta huolimatta. Alueille muuttaneet kotitaloudet ovat aiempaa koulutetumpia mutta matalatuloisempia ja nuorempia. Kattavan aineiston ansiosta tutkielma antaa hyvän kuvan tutkimukseen valittujen pääkaupunkiseudun alueiden kehityksestä saavutettavuuden muutoksen näkökulmasta. Saavutettavuuden vaikutus alueiden keskiluokkaistumiseen parempien ekonometristen menetelmien avulla jää jatkotutkimuksien varaan.

Potilaiden saama tieto heidän omasta terveydestään ja hoidostaan on usein vaikeasti ymmärrettävää, sillä se sisältää usein haastavia kielellisiä ilmaisuja ja termejä. Hoidon vaikuttavuuden kannalta on tärkeää, että asiakkaat pystyvät osallistumaan hoitoonsa ja tekemään siihen liittyviä päätöksiä, minkä vuoksi selkeän ja ymmärrettävän tiedon saaminen aiheesta on tärkeää. Ymmärrettävä ja saavutettava potilasviestintä ovat erityisen tärkeitä asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun, potilasturvallisuuden sekä toiminnan tehokkuuden saavuttamiseksi. Satasairaalassa on vastattu tähän haasteeseen kääntämällä potilaille suunnattua tietoa selkokielelle jo yli kymmenen vuoden ajan. Tämä tutkielma on tehty osana Selkokieli Satasairaalassa -tutkimushanketta, jossa tutkitaan selkokielen käyttöönoton prosessia ja sen vaikutuksia eri ammattiryhmien näkökulmista. Tässä tutkielmassa tutkittiin Satasairaalassa asiantuntija-asemassa työskentelevien kokemuksia selkokielenkäyttöönoton prosessista sekä toiminnan tuottamista hyödyistä. Laadullisen tutkimuksen aineistona käytettiin kuutta puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin tulosten pohjalta on muodostettu prosessikuvaus selkokielen käyttöönoton prosessista hyödyntäen ADKAR-muutoksenhallintamallia. Merkittävimpiä selkokielen käyttöönoton edellytyksiä ovat Satasairaalassa olleet selkokielen asiantuntemus sekä työntekijöiden ja johdon tuki selkokielen käytölle. Selkokielen käyttöä perusteltiin Satasairaalassa käyttöönoton alkutaipaleella erityisesti asiakaslähtöisyyden näkökulmasta, mikä on linjassa sairaalan toiminnan perimmäisten arvojen kanssa. Myös selkeän viestinnän kehittämiseen ohjaava lainsäädäntö ja sairaalassa tunnistettu tarve aiempaa selkeämmän viestinnälle toimivat toiminnan käynnistämiseen kannustavina tekijöinä. Selkokielen käyttö on tuonut hyötyjä asiakkaille, sairaalan henkilöstölle sekä organisaatiolle. Selkokielenkäytön myötä asiakkaiden asiointi on ollut aiempaa mutkattomampaa ja väärinkäsityksistä aiheutuvan lisätyön määrän ja resurssien kulumisen on koettu vähentyneen. Henkilöstöohjeiden kääntäminen selkokielelle on tehostanut työntekijöiden toimintaa ja vähentänyt henkilöstön kognitiivista taakkaa. Haastateltujen asiantuntijoiden näkemyksen mukaan selkokielen käyttö on vaatinut suhteellisen vähän resursseja ja sen avulla on saavutettu merkittäviä hyötyjä sairaalan toimintaan. Tulosten perusteella selkokielen käyttöönotossa on tärkeää huolehtia erityisesti riittävästä resursoinnista ja selkokielen asiantuntemuksen saatavuudesta. Selkokieli on tuonut hyötyjä, jotka vastaavat useisiin sosiaali- ja terveydenhuollossa esiintyviin haasteisiin, ja se parantaa palveluiden saavutettavuutta ja asiakkaiden yhdenvertaista kohtelua. Lisää tutkimusta tarvitaan selkokielen käytön vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta sekä potilaiden kokemuksista.

Yksi suurimpia haasteita median saavutettavuudelle Suomessa on suorien televisiolähetysten reaaliaikainen tekstittäminen. Lainsäädäntö velvoittaa julkisen palvelun ohjelmantarjoajia tekstittämään 100 prosenttia kotimaisista ohjelmistotunneista pois lukien suorana lähetettävät musiikki- ja urheiluohjelmat. Tällä hetkellä suorien lähetysten tekstitys voidaan toimittaa vuorokauden sisällä lähetettävän uusinnan yhteydessä. Tutkielman kohde on sanelutekstitys (engl. respeaking), joka on kansainvälisesti suosittu reaaliaikaisen tekstittämisen työmenetelmä. Sanelutekstityksessä tekstittäjä kuuntelee alkuperäistä lähetystä ja sanelee tekstityksen automaattiselle puheentunnistusohjelmalle, joka muuntaa puheen tekstiksi. Pyrin selvittämään millä keinoin sanelutekstittäjä voi vaikuttaa reaaliaikaisen tekstityksen laatuun. Laadun kriteereinä pidän tarkkuutta ja lyhyttä viivettä. Tarkkuutta arvioin NER-arvioinnin perusteella sekä vertaamalla ratkaisuja kielensisäisen tekstityksen yleisiin käytänteisiin Suomessa. Viivettä mittaan saneluviiveellä, eli kuinka paljon aikaa kuluu ennen kuin tekstittäjä aloittaa sanelun. Tutkielman aineisto koostuu neljästä noin viiden minuutin pituisesta äänivideosta, joissa tekstittäjät sanelutekstittävät osion Ylen puheohjelmasta ”Tänään otsikoissa”. Aineisto on kerätty Helsingin yliopistossa syksyllä 2017 järjestetyltä sanelutekstittämisen kurssilta. Analyysin perusteella tarkkuuden kannalta tärkeintä on tekstittäjän selkeä puhetapa sekä kirjakielisyys. Esimerkiksi liian nopea tai hidas puhe saattaa johtaa heikompaan tunnistustulokseen, jonka seurauksena tekstityksestä puuttuu sanoja tai sanat saavat vääriä sijapäätteitä. Myös puhekielinen sanelu johtaa usein huonompaan tunnistustulokseen. Viiveen lyhentämiseksi tehokkain keino on puheen tiivistäminen. Tiivistäminen on myös suomalaisen kielensisäisen tekstityksen käytäntöjen mukaista. Puhetta voidaan tiivistää esimerkiksi poistamalla puhutun kielen ilmiöitä, kuten epäröintiä, tai ajatuskokonaisuuksia, jotka eivät ole merkityksen kannalta olennaisia. Toinen tapa tiivistää on muokata sanomaa käyttämällä jotakin synonyymista ilmausta. Toisaalta tiivistäminen saattaa johtaa huonompaan tarkkuusarvoon. Poistot saattavat reaaliaikaisessa tekstityksessä kohdistua vahingossa tärkeääkin tietoa sisältäviin ajatuskokonaisuuksiin, tai ne saattavat esimerkiksi poistaa pronominin korrelaatin, mikä tekee lauseen ymmärtämisestä vaikeampaa. Tutkin myös mitkä tekstitysvalinnat aiheuttavat viivettä. Analyysin perusteella ei voi päätellä, pidentääkö alkuperäisen puheen tarkka toistaminen viivettä, sillä tulokset ovat ristiriitaiset. Tarkka sanelu saattaa johtaa pidentyneeseen viiveeseen, tai viive saattaa pysyä ennallaan. Pitkän viiveen välttämiseksi sanelu tulisi aloittaa heti, kun puhuja sanoo jotakin merkityksellistä, sen sijaan että tekstittäjä odottaisi voivansa sanella kokonaisia lauseita tai ajatuskokonaisuuksia. Tutkielman tulokset kertovat alustavasti, kuinka kielensisäisen tekstityksen ja sanelutekstityksen piirteitä yhdistämällä voidaan parantaa suorien lähetysten tekstityksen laatua Suomessa. Yksi suurimmista sanelutekstityksen haasteista Suomessa tulee olemaan tasapainoilu riittävän sisällön tarkkuuden ja toisaalta lyhyen viiveen välillä.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielman lähtökohtana ovat havainnot puutteista Suomessa virkakielen ominaisuudessa käytettävässä englanniksi käännetyssä aineistossa. Tutkimusmateriaalina on käytetty lakisääteistä informaatioita tai palveluita tarjoavien organisaatioiden internet sivustoja. Tarkoituksena on tutkia käännöksiä laadullisesti. Tarkempaa huomiota on kiinnitetty käytetyn kielen laatuun ja toimivuuteen kohderyhmää eli Suomessa asuvia tai oleskelevia ulkomaalaisia ajatellen. Ulkomaalaisia asuu Suomessa nykyään paljon ja heidän määränsä on kasvanut. Heidän osuutensa saattaa kasvaa tulevaisuudessakin, koska ihmisten liikkuminen eri maiden välillä on lisääntynyt globalisoituneessa maailmassa. Suomi saattaa tarvita ulkomailta lisää työntekijöitä, eri alojen osaajia ja sijoittajia. Ulkomaalaiset tarvitsevat samat palvelut, kuin suomalaiset ja kyseessä on myös oikeusturva. Englannin kielen käyttöä ollaan Suomessa lisäämässä ja olisikin erittäin tärkeää tutkia jatkossa millaista kieltä käännöksissä käytetään ja ovatko saatavat palvelut ajan tasalla. Teoreettisesti aiheeseen liittyy englannin käyttäminen yhteisenä kielenä eri kieltä puhuvien keskuudessa lingua francan (ELF) ominaisuudessa. Tutkimuksen pohjana on myös käytetty vakiintuneita käsitteitä virkakieli, selkokieli ja saavutettavuus sekä kapulakielen ja jargonin esiintymistä käännöksissä. Uutena havaintona tutkimus esittelee finlismin, joka tutkimuksen mukaan on aiemmin tunnettujen anglismien ja svetisismien tapainen ilmiö. Nidan ekvivalenssiteoria kuvaa hyvin näitä ongelmia. Käännösten laadukkuutta on pyritty esittelemään esimerkkien avulla sekä myös muutaman organisaation osalta eräillä erikoiskielen termeillä ja sanastoilla. Aineisto on todella laaja, joten se ei voi olla kattavaa. Esimerkit osoittavat suunnan sille mitä olen tutkimassa. Kääntämisen laatuun tulisi panostaa entistä enemmän. Suomessa saatetaan tarvita enenevässä määrin eri kieliä myös virallisissa yhteyksissä. Aiemmin on ollut tarvetta vain virallisille kielille. Englannista ei olla tekemässä virallista kieltä, mutta Suomessa käytettävää englannin kieltä tulisi tutkia. Näin saataisiin tarkemmin selville tietyt ongelmakohdat ja toimenpiteiden tarve. Tämä olisi tärkeää, kun englannin kielen käyttöä ollaan lisäämässä. Monissa yhteyksissä korostetaan konekääntämistä ja käännösmuisteja. Ne eivät vielä syrjäytä ihmisiä kääntäjinä, vaikka ovatkin hyviä apuvälineitä. Virkakielen osalta niiden käytössäkin tulisi huomioida tietoturva. Saavutettavuuteen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, varsinkin sitä koskevan tiukentuneen lainsäädännön astuttua jo voimaan. Selkokieltä tulisi kehittää kaikissa käytetyissä kielissä ja virkakieli tulisi erottaa muusta käytetystä kielestä kehittäen sitä laadukkaampaan suuntaan.