Browsing by Subject "semiotiikka"

Yksi vuoden 2009 suurimpia mediailmiöitä oli H1N1-viruksen aiheuttama sikainfluenssapandemia. Meksikosta huhtikuussa 2009 maailmalle levinnyt influenssavirus virisi muutamassa kuukaudessa mittavan kansallisen ja kansainvälisen mediahuomion saattelemana paikallisesta epidemiasta maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Lopulta neljätoista kuukautta kestäneen pandemiaajanjakson aikana influenssavirus heijastui suomalaiseen yhteiskuntaan sekä välittömästi että välillisesti median kautta lukemattomin eri tavoin, joista kymmenet tuhannet sairaustapaukset ja 44 kuolemantapausta olivat vain jäävuoren huippu. Tutkimuksen tavoite on tehdä näkyväksi miten ja minkälaiseksi Helsingin Sanomien sikainfluenssauutiskuvat konstruoivat laajan ja moninaisia vaikutuksia omanneen yhteiskunnallispoliittisen ilmiön. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa ajatus todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta: todellisuus muodostuu sosiaalisissa määrittelyprosesseissa, joista yhä suurempi osa pohjautuu välittömän kokemuksellisuuden sijaan mediarepresentaatioihin. Median uutisointi vaikuttaa siis paitsi arkitodellisuutemme rakentumiseen myös yhteiskunnallisten ilmiöiden käsittelyyn ja ratkaisuun sekä konkreettisemmalla tasolla esimerkiksi terveydenhuollon piirissä noudatettuihin käytänteisiin ja priorisointeihin. Sikainfluenssauutisoinnin yhteiskunnallispoliittisen merkittävyyden vuoksi sitä on myös syytä tutkia yhteiskunta- ja viestintätieteellisestä näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisen konstruktivismin, semiotiikan ja myytti-käsitteen varaan. Postmoderneissa mediatodellisuuden kuvauksissa mediarepresentaatioiden ja todellisuuden välisen suhteen on koettu muuttuneen entistä ohuemmaksi, mihin viittaavat teoreettiset näkemykset esimerkiksi yhteiskuntien medialisoitumisesta ja Jean Baudrillardin hypertodellisuudesta. Kärjistetysti ilmaistuna uutisrepresentaatioon vaikuttaa korostuneesti ilmiön muoto todellisuuden tapahtumien ja sisällön sijaan. Edellä mainituista näkökulmista kumpuaa tutkimuksen tavoite tutkia uutiskuvien pintarakenteen lisäksi niiden kulttuurista muotoa myytti-käsitteen avulla. Roland Barthesin mukaan myytti on kertomus, jonka avulla kulttuuri jäsentää ajatteluamme, mutta samalla esittää pikkuporvarillisen kulttuurin naturalistisena olemisen tilana. Demystifioimalla kulttuurisidonnaisesti värittynyt representaatio on mahdollista tehdä näkyväksi myyttien salatun historian ja niiden yhteiskunnallispoliittisen toiminnan vaikutus sikainfluenssauutiskuvien taustalla. Tutkimusaineisto on pandemia-ajanjaksona Helsingin Sanomissa julkaistut sikainfluenssaa käsitelleet uutiskuvat välittömine tekstuaalisine konteksteineen (N=73). Tutkimuksen metodologia on kaksivaiheinen: Ensiksi sisällönanalyysin avulla luokiteltiin tutkimusaineisto ensisijaisen kuva-aiheen mukaan luokiksi ja ryhmiksi. Toisessa vaiheessa yleisimpiä ja merkityksellisimpiä kuvateemoja analysoitiin semioottisen analyysin avulla tavoitteena myyttien nimeäminen ja niiden historian näkyväksi tekeminen. Tutkimusaineiston yleisin kuva-aihe on resurssipulan uhka (15 uutiskuvaa). Representaatiot potilaista ja terveydenhuollon asiakkaista joko jonottamassa tai odottamassa hoitoa sisältävät implisiittisesti viestin hoidon tai rokotteen riittämättömyydestä kaikille tarvitseville. Valtaosassa tutkimusaineiston uutiskuvissa (38 uutiskuvaa) biolääketieteellinen eetos ja näkökulma korostuvat jättäen marginaalin yksilön kokemuksellisen ulottuvuuden ja taudin potemuksen. Kokonaan uutiskuvastosta jää uupumaan ilmiön konstruointi poliittisesta näkökulmasta. Uutiskuvien hallitseva myyttinen perustarina jäsentää yhteiskuntaa jatkuvasti kehityksen tilassa olevana järjestelmänä, joka (biolääke)tieteen kumulatiivisen luonteen vuoksi on alati vastustuskykyisempi luonnon ilmiöitä vastaan. Edistysmyytille jännitteen luo sen binaarinen vastakohtapari yhteiskunnan pysähtyneisyydestä ja rappiosta. Tutkimusaineiston uutiskuvat sisältävät myös edistysmyytille vaihtoehtoisia joskin alisteisia näkemyksiä. Esimerkiksi viidesti uutiskuvissa toistunut kuvateema äidistä lapsineen arkisissa askareissa korosti äidin roolia ja velvollisuuksia yhteiskunnallisen ilmiön ratkaisussa.

Tutkielmani aiheena on tutkia, minkälaista myyttistä ainesta esikoiskirjojen digitaalisessa mainonnassa hyödynnetään. Tutkimusaineistonani ovat kaksi vuonna 2018 ilmestynyttä kotimaista esikoiskirjaa: Satu Vasantolan En palaa takaisin koskaan, luulen ja Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Teosten kannet ovat tutkimuksessani suuressa osassa, koska molempien kirjojen mainonta, joka toteutettiin pääosin digitaalisesti, keskittyi kirjojen kansiin, kuten kirjojen markkinoinnissa yleisestikin on tapana. Hyödynnän tutkielmassani semiotiikan ja markkinoinnin teorioita. Tutkin valitsemieni esikoiskirjojen markkinointia erityisesti mainosten herättämien merkitysten ja mielleyhtymien kautta apuvälineenäni semiotiikka ja etenkin Roland Barthesin semioottinen myyttiteoria. Tutkimukseni tarkoituksena on kokeilla Barthesin myyttiteorian soveltuvuutta ja käyttökelpoisuutta digitaalisen mainonnan tutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen Savonlahden ja Vasantolan teoksia varten luotuja markkinointimateriaaleja. Minua kiinnostavat erilaiset mainoksista löytyvät merkit ja merkitykset ja niiden semioottiset keinot, jotka vetoavat potentiaaliseen lukijaan ja kuluttajaan. Markkinoinnin ydinajatuksena on sitouttaa asiakas ja ymmärtää hänen tarpeitaan eli ymmärtää oma kohderyhmä ja luoda markkinointimateriaalia, joka vetoaa potentiaaliseen kohderyhmään. Tätä kohderyhmään eli asiakkaisiin vetoamista tarkastelen semiotiikan lasien läpi. Uskon, että kirjojen mainoksista on semiotiikkaa ja Barthesin myyttiteoriaa vasten peilattaessa löydettävissä ihmiseen vetoavia elementtejä. Näiden elementtien avulla kirjasta pyritään tekemään houkutteleva ja näin lisäämään potentiaalisen lukijan luku- ja ostohalukkuutta. Näitä houkuttelevia elementtejä voivat olla huomiota herättävä kansi ja sen käyttö mainoksissa, kirjan mieleen jäävä nimi, ylistävät arviot kirjasta, erilaiset värit ja niiden käyttö sekä lyhyet tekstivirkkeet, jotka herättävät näkijän uteliaisuuden. Osoitan tutkielmassani, että molemmat tutkimani mainokset sisältävät monipuolisia myyttisiä aineksia. Tunnetasolla myyttisiä elementtejä löytyi muun muassa lähtemisen, kaipauksen ja perheen alueelta. Lisäksi molemmat tutkielmassa analysoidut mainokset käyttivät ristiriitaisuutta ja vastakkaisuuksia kiinnittääkseen kohderyhmänsä huomion. Lisäksi molemmista mainoksista löytyi ihmiseen vetoavia myytin elementtejä, kuten esimerkiksi perhe.

Gradun aiheena oli tutkia Gold and Green foods Oy:n Instagram –kuvien visuaalisia brändielementtejä semioottisen kuva-analyysin avulla muuttuneessa sosiaalisen median ympäristössä. Tutkielman tavoitteena oli ymmärtää yritystilin julkaisemia kuvia syvällisesti ja löytää Instagramissa tykätyistä kuvista brändiin viittaavia visuaalisia elementtejä. Tutkimuksen aineisto koostui Gold and Green foods Oy:n julkaisemista Instagram –kuvista, joiden engagement rate -arvo oli korkea. Kuvat analysoitiin semioottisin menetelmin käyttäen apua interpersoonalista metafunktiota, tekstuaalista metafunktiota, sekä konnotatiivista lähestymistapaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa bränditeoriaan, markkinointiviestintään sekä erityisesti semiotiikkaan. Tutkimus alkoi käsillä olevan aiheen ja kohdeyrityksen esittelyllä, jonka jälkeen käsiteltiin tutkimukseen liittyvä teoreettinen tausta. Teoriaosuudessa käsiteltiin bränditeoriaa, markkinointiviestintää sosiaalisen median kontekstissa sekä semiotiikkaa tieteenalana ja teoriana. Tämän jälkeen esitettiin tutkimuksen lähtökohdat sekä aineiston analyysimetodit. Analyysiosassa suoritettiin aineiston lähiluku sekä muut semioottiset analyysit. Analyysien jälkeen havaittiin, että kuvien sisällössä toistuvat tietyt kuvakulmat, konnotaatiot ja värimaailma. Selkeitä brändiin liittyviä visuaalisia elementtejä puolestaan oli vähän. Tutkimuksen kuva-analyysin tuloksista kävi ilmi, että aineistoon valituissa kuvissa oli hyvin vähän selkeitä brändiin viittaavia visuaalisia elementtejä, kuten logoja, iskulauseita tai graafisia valintoja. Värien käyttö oli aineistossa yleisin brändiin viittaava elementti. Tutkimuksen tulokset ovat semioottisen kuvantutkimuksen perinteen mukaisesti subjektiivisia, sillä tutkijan oman tietopohjan ja taustan vaikutusta tuloksiin ei voida kiistää. Tulevissa tutkimuksissa kvalitatiivisen ja semioottisen tutkimuksen rinnalle voidaan ottaa numeerista dataa tuovaa kvantitatiivista tutkimusperinnettä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään luomun markkinointiin mainoskuvan analyysin keinoin. Tutkielmassa tutkitaan kvalitatiivista mainosanalyysiä apuna käyttäen, mitä mainoskuvat viestivät luomusta ja millä keinoin. Luomumainokset ovat elintarvikemainonnan osa ja luomu yhä nousevan ekologisen tietoisuuden aikana ajankohtainen tutkielman aihe. Tutkielmassa syvennytään mainoskuvan katselukokemukseen siten, että tutkija tekee analyysin kuudesta (6) luomumainoksesta, jotka ovat Finfood – Suomen Ruokatieto Ry:n (nykyinen Ruokatieto Ry) toimeksi antamia tai sellaisia, joissa näkyy luomumerkki. Mainokset on kerätty vuosilta 1998–2004, joten niistä saadaan näkökulma siihen, miten luomumainostaminen on tapahtunut aiemmin ja miten mainonta on kehittynyt näiden vuosien aikana. Tutkielman tavoite on selvittää, mitä ja miten luomumainoksilla on viestitty luomusta. Erityistä huomiota kiinnitetään visuaaliseen rakenteeseen ja yhteneväisyyteen ja pohditaan, millaisia mielikuvia mainokset herättävät. Elintarvikemainosten tehokkuutta tutkitaan usein kvantitatiivisesti, esimerkiksi myynnin kehitystä seuraamalla. Mainoskuvassa on kuitenkin myös kvalitatiiviselle tutkimukselle hyvää aineistoa löydettävissä, sillä mainoskuvat ovat sisällöltään rikkaita. Tavoite saavutetaan tutkimalla, mitkä elementit aiheuttavat mainoskuvassa tämän sanattoman kommunikaation ja miten päällisin puolin yksinkertaiselta tuntuvan kuvan kielioppi kertoo mainostettavasta aiheesta. Tutkielmasta saadaan tätä ajatusta kuljettamalla sivutuotteena tulokseksi, mitä luomusta on mainoskuvilla viestitty. Tulevaisuudessa on tärkeää, että mainostaja ymmärtää tuottamansa visuaalisen materiaalin vaikutukset ja syyt syvällisesti. Suomessa on monia erilaisia mainosalan ja media-alan toimijoita, jotka tuottavat tutkimusdataa ja mainonnan mittaristoja. Suurasiakkaat, kuten Ruokakesko Oy, tilaavat mittaristoja, sekä ylläpitävät omia mainonnan mittaristojaan. Samat tahot myös tilaavat mainokset. On tilaa tutkielmalle, jossa perehdytään elintarvikemainontaan tuorein silmin, syvästi sisällölliseltä näkökannalta. Mainoskuvan analyysillä visuaalisen kieliopin avulla voidaan avata uusia näkökulmia mainoksiin. Tutkielmassa halutaan myös tuottaa lisää materiaalia mainoskuvan tutkimuksen saralla. Tutkielman pääkysymys oli; mitä ja miten luomumainoksilla on viestitty luomusta, johon löytyi monia vastauksia mainoksista. Luomusta on viestitty, että luomun ostaminen on erilainen tapa ajatella kotitalouden ruokaostoksia. Luomukuluttajalle on viestitty vahvasta ja uskaliaasta valinnasta, jolla on vaikutusta. Mainoskuvat luokittelevat luomun luonnonläheisyyteen, lisäaineettomuuteen ja turvallisuuteen kulutusvalinnoissa. Monessa tutkielman mainoksessa luomun vihreä värimaailma ja sloganit, www-sivut sekä tiedottavuus ovat mainoksen pääelementtejä. Mainokset kertovat luomun olevan ennen muuta turvallinen valinta, joka perustuu tulevaisuuteen.

Elokuvia on tutkittu jo pitkään. Puvustuksen tehtävä on olla osana elokuvan kokonaisuutta ja rakentaa sitä osaltaan. Puvustuksen ja etenkin elokuvapuvustuksen tutkimuskenttä on hyvin laaja, eikä ajan ilmenemistä ole tutkittu yhtä paljon kuin esimerkiksi hahmojen persoonallisuuksia. Tulevaisuuden tarkastelu elokuvissa vaikuttaa monien katsojien omiin tulevaisuudennäkymiin ja siksi tulisikin pohtia, mitä pienetkin yksityiskohdat kertovat tulevaisuudesta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä The Fifth Element -tieteiselokuvan puvustus kertoo elokuvan tulevaisuuskuvasta ja siten laajentaa puvustuksen näkökulmasta fiktiivisten elokuvien tulevaisuuskuvien tutkimusta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja siinä hyödynnettiin semioottista analyysia. Tutkimuksen aineisto koostui The Fifth Element -elokuvan puvustuksesta painottuen kolmen eri hahmon, Vito Corneliuksen, Zorgin ja Ruby Rhodin, asukokonaisuuksiin. Aineistoa analysoitiin erittelemällä asukokonaisuuksien osat ja niistä syntyneitä merkityksiä tulevaisuuskontekstissa. Lopuksi asukokonaisuuksista nousseita merkityksiä verrattiin toisiinsa. Aineistosta havaittiin etenkin materiaalivalintoihin, yhteiskunnalliseen asemaan sekä perinteiden ylläpitämiseen liittyviä piirteitä tulevaisuuden maailmassa. Elokuvan tulevaisuudessa eläinperäisten materiaalien käyttö ei ollut tavanomaista, vaikka samoihin ulkoisiin piirteisiin pyrittiinkin. Uusia vaatemateriaaleja oli myös havaittavissa. Eri ammattiryhmät pyrkivät pukeutumisellaan erottautumaan ja luomaan omia ryhmiä ulkoisten piirteiden avulla. Myös varakkuuden näkyminen asukokonaisuuksissa oli havaittavissa eli ulkomuodolla pyrittiin ilmaisemaan varallisuutta ja asemaa elokuvan tulevaisuudessa. Tulevaisuus rakentui kuitenkin monilta osin perinteiden varaan ja ne olivat vahva osa tulevaisuutta. Useat asukokonaisuuksien osat viestivätkin 1990-luvulle ja 2000-luvulle tyypillisiä piirteitä. Elokuvan tekohetki vaikuttaa kuitenkin elokuvan visuaaliseen ilmeeseen, joten oli täysin luonnollista, että valtaosa yksityiskohdista voitiin kytkeä tekohetkelle tyypilliseen ajatteluun.

My thesis focuses on Gilles Deleuze’s (1925 – 1995) views on cinematographic images and signs as forms of thinking that are pre-linguistic, thus constituting in Deleuze’s terms a ”pure semiotic”. Primary sources for the work are naturally Deleuze’s two volumes on film, Cinema 1: The Movement-Image and Cinema 2: The Time-Image, but due to the challenging and often ambiguous nature of Deleuze’s thought I endeavour also to acknowledge a variety of commentaries. In addition, I attempt to outline some connections between Deleuze’s semiotics of cinema and the underlying traditions of pragmatism and bergsonism from which Deleuze himself draws. My principal aim, however, is to present a holistic perspective on Deleuze’s theory of cinema and to elucidate its position with regard to his broader views on ontology, cinema thereby appearing as a form of creative thinking alongside other forms of art as well as science and philosophy, all of these operating in different ways and with different materials. In this sense Deleuze regards cinema as a technology – a practice increasing the diversity and potentials of life, yet a practice that is external to thought, thus making possible new ways of thinking. In cinema, thought is tied to images in movement, meaning the moving images themselves as well as the connections established between them in montage. Central to this movement of images is the dimension of time, cinema facilitating an understanding of time as released from its subordination to movement, thus presenting us with the movement of time itself – an Image of Time.

Suomalaisten puoluejohtajien pehmeän vallan tyylit ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Tutkin puolueiden puheenjohtajien esiintymistä vapaamuotoisemmassa kontekstissa kuin perinteisemmät vaaliväittelyt. Keskiössä on erilaisten vallan tyylien tunnistaminen, sekä keskeisten pehmeän vallankäytön keinojen tuominen esille. Aihe on ajankohtainen, sillä pehmeän vallan käyttämistä on tutkittu melko vähän maailmanpolitiikan tutkimuksen ulkopuolella. Se on kuitenkin yksi keskeisistä nykyajan vallankäytön muodoista, joten sen käytön ja vaikutusten tutkiminen on keskeinen tekijä poliittisia muutoksia tutkittaessa. Tutkimukseni tarkoitus on avata keskeiset keinot, joita pehmeää vallankäyttöä harrastavat tahot käyttävät toiminnassaan, sekä avata keskeiset syyt niiden toimimisen taustalla. Tutkimukseni lopputulema on se, että ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja keskeinen vallankäytön tyyli oli vallankumouksellinen. Keskeinen vallankäytön keino oli omien kannattajien ja arvojen, sekä niitä seuraavien henkilöiden esittäminen ryhmänä ”me”, sekä muiden tahojen esittäminen ”heinä”, joka antoi ihmisille mahdollisuuden tuntea sekä yhteenkuuluvuutta, että yhteisen vastustajan. Pohdin myös tutkielmassani, kuinka pehmeän vallankäytön keskeiset keinot edesauttavat politiikan henkilöitymisen, sekä vastakkainasettelun syntyä ja kehitystä.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten uskonto, mystiikka ja usko ilmenevät kahdeksassa Gurun opissa -kuvituskuvassa vuonna 2019. Gurun opissa on Lauri Maaralan kirjoittama ja suurimmaksi osaksi Matti Pikkujämsän kuvittama hengelliseen etsintään keskittyvä palsta, jota julkaistaan Kirkko ja kaupunki -mediassa. Kirkko ja kaupunki on Suomen evankelis- luterilaisen kirkon pääkaupunkiseudun jäsenille suunnattu media. Gurun opissa hyödyntää hengellisen etsinnän teemoissaan mystikkojen ja hengellisten merkkihenkilöiden ajatuksia ja elämänkertoja. Tutkielmassa käytetään semioottista kuva-analyysia erityisesti C.S. Peircen kolmea merkkityyppiluokkaa hyödyntäen. Merkkityyppiluokat ovat ikoninen, indeksinen ja symbolinen merkki. Tutkielmassa kysytään jokaisen kuvituksen kohdalla, mitä merkkejä kuvassa on. Merkkien avulla tutkielmassa tarkastellaan, mitä semioottisia merkityksiä kuvissa on ja lopulta sitä, miten kuvat ilmentävät uskoa, mystiikkaa ja uskontoa. Kuvitukset jakautuvat tutkielmassa merkkien perusteella kahteen teemaan. Toinen teema edustaa vahvemmin uskonnon yhteisöllistä ulottuvuutta ilmentäviä kuvia, kun taas toinen edustaa vahvemmin yksilön kokemuksellista ulottuvuutta ilmentäviä kuvia. Vahvemmin uskonnon yhteisöllistä ulottuvuutta ilmentävissä kuvissa korostuvat merkit erityisesti kristinuskon kertomuksellisen, myyttisen ja filosofisen ulottuvuuksien hahmoista. Myös perinteisesti itämaisiksi miellettyjen uskontojen filosofian merkkejä on löydettävissä yhdestä kuvituksesta. Teeman kuvien merkitys liittyy taivaallisen ja maallisen yhteydenpidon kuvaamiseen sekä luottamuksen ja levollisuuden löytämisen kuvaamiseen. Kuvat ilmentävät mystiikkaa ihmisen sisimpään päin suuntautuvasta etsinnän merkityksestään sekä uskontokuntien rajat ylittävästä merkityksestään käsin. Lisäksi kuvissa on merkityksiä uskosta, johon liittyy mysteeri ja järkeilemättömyys. Vahvemmin yksilön kokemuksen ulottuvuutta ilmentävissä kuvissa korostuvat merkit, joissa kuvataan ihmisyksilön kokemusmaailmaa. Teeman kuvien merkitys liittyy nykypäivänä elävän yksilön kokemaan ihmettelyyn ja merkityksellisyyden etsintään erityisesti modernien ilmiöiden maailmassa. Kuvissa on merkityksiä yksilön mysteerikokemuksista luonnon äärellä, mikä ilmentää mystiikkaan liittyviä piirteitä sekä nykypäivän henkisyyteen liittyviä suosittuja piirteitä. Kosmisen järjestyksen merkitykset kuvissa ilmentävät mystiikan luonnetta, jossa yksilö etsii ja kokee ykseyden ja mysteerin kokemuksia maailmankaikkeudessa.

The focus of this bachelor’s thesis was on the stage costumes in Alphonse Mucha’s 1890’s theater posters. The aim of the study was to find out the background and stories behind the costumes – what kind of costumes did Alphonse Mucha portray in his posters and what sort of messages do they carry. The main question in the study is as follows: what kind of stage costumes did Alphonse Mucha portray in his poster designs for actress Sarah Bernhardt. Five theater posters by Alphonse Mucha made up the research material in the study: Gismonda, La Dame aux Camélias, La Samaritaine, Médée and La Tosca. The approach was semiotic and the main method used in the study was the Product Essence Analysis developed by Luutonen (1997). Instead of actual products, the focus here was on pictures of products, i.e. the stage costumes. The first step of the analysis is the first impression, followed by depth study of the object. The third step is interpretation which combines knowledge gained in the first two steps to further understand the subject. The Product Essence Analysis offered some conclusions on the stage costumes in Mucha’s posters. All the costumes held typical characteristics of the costumes and dresses of the plays’ eras. Therefore, the Art Nouveau style present at the time the posters were designed is mainly seen in the style of the posters themselves, not in the costumes they portray. The study shed fairly little light to the background of any of the specific costumes in the posters. However, previous studies and photographs of Bernhardt in costume suggest that in many cases the actual costumes worn by Bernhardt on stage were an inspiration to the costumes in Mucha’s posters. And vice versa, some of Mucha’s designs have provided inspiration to costumes and jewelry later seen on stage. This suggests a strong connection between the designs in Mucha’s posters and the actual stage costumes.

The aim of this qualitative research was to study how colours are used in Finnish rya rugs and the semiotic meanings they communicate through the rugs. Throughout history, colours have played important and meaningful roles in textiles. This also applies to rya and it is seen as a significant aspect of Finnish rya tradition. The three dimensional texture of rya provides fascinating possibilities of colour usage. Rya is a Nordic craft technique that is traditionally seen as a wall hanging but it was originally used as an utility article rather than a decorative textile. It was only later that it was recognized as a valued art textile with its richness of colours. The current study was undertaken using semiotic visual analysis based on visual data on ryas. 48 secondary data was collected from the literature of this field. The artefacts were divided into three historical eras which were; decorative ryas (1779–1898), interior ryas (1899–1939) and art ryas (1940–1979). The analysis utilised a colour analysis framework developed by the researcher based on Itten’s seven colour contrast scheme and themes that emerged from the researcher’s own observation of the current study using ATLAS.ti. The framework can also be applied to other textiles colour research. Red ryas were most common in the beginning, after which beige and brown took over. In the latest era, after the Second World War blue emerged as a popular newcomer in addition to previously preferred red and brown. At first the colours were sharp, distinct, graphical and performative but colour usage most drastically changed in the latest era as the colours became increasingly artistic, free-formed and abstract. The colour areas grew larger and the hues became darker even though white was found increasingly. The early rya consisted of a high hue contrast which was notable as popularity in red-green complementary contrast combination became evident. Even though the hue contrast became more subdued later, the size of the hue chart became larger. The first era’s colours symbolized the owner’s social position and the power of church whereas in the mid era colours symbolized nationalism, modernization and the appreciation towards visual art. In the latest era, colours symbolized more, the designer’s artistic expression and psyche as well as upturn and advanced chemical industry after the war. The findings of this study indicate that colours were heterogenic and were clearly employed to represent the specific era and its cultural signifance in the society the item was made. The study is significant as it highlights the importance of colour in ryas as previous studies have paid much less attention to the aesthetics of colours.