Browsing by Subject "seurakunta"

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja analysoida miten katekumenaattiryhmät toimivat eri seurakunnissa ja mitä merkityksiä ryhmiin osallistuneet kuvaavat katekumenaatista. Osallistuneilla tarkoitan katekumenaattiryhmiin osallistuneita, jotka ovat olleet ryhmissä 2015 -2016. Lomakekyselyiden avulla selvitettiin, katekumenaattiin osallistumisen merkityksiä, mitkä osiot tai aiheet kiinnostivat osallistuneita ja mitkä merkitykset nousivat keskeisimmiksi osallistumisen kriteereiksi. Tutkimuksen aineisto kerättiin lomakekyselyiden muodossa neljästä eri evankelisluterilaisesta seurakunnasta. Aineisto koostui 29 lomakekyselystä. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Katekumenaattiin osallistumisen keskeisimmiksi merkityksiksi nousivat ryhmätoiminta, joka mahdollisti hengellisesti merkityksellisten asioiden käsittelyn, niiden jakamisen, Raamatun sisällön oppimisen, vuorovaikutuksessa muiden ryhmän jäsenten kanssa, seurakunnan kontekstissa. Katekumenaatin merkityksiksi nousi laaja kirjo hengellisyyden kohtaamisen ja uskosta elämisen elementtejä, joilla asioita kohdattiin. Yhteisöllä oli keskeinen merkitys hengellisyyden harjoittamiselle ja hoitamiselle, merkitysten käsittelylle ja uskosta elämisen kokemuksille. Katekumenaattiin osallistuneiden hengellisyyden muotoutumista voidaan kuvata yksilöllisen ja yhteisöllisen toiminnan kautta. Evankelis-luterilainen seurakunta, hengellinen yhteisö tarjosi hengellisyyden muotoutumiselle ja henkilökohtaisen uskon syventymiselle kontekstin ja kasvupohjan. Myös yhteisö mahdollisti yhteyden kirkkovuoteen, yksilöllisten merkitysten käsittelyn ja niiden syventämisen, Raamatun sisällön ja tuntemuksen lisääntymisen, oppimisen ja opettamisen, sekä seurakuntayhteyden vahvistumisen. Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan muita evankelis-luterilaisia seurakuntia, missä katekumenaattitoimintaa on ollut tai on parhaillaan, sillä ryhmistä lähtevät kysymykset ovat yksilöllisiä ja ryhmälähtöisiä.

Suntio on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ammatti, jonka työnkuvassa on suuriakin eroavaisuuksia eri seurakuntien välillä. Keskeisintä suntion työssä on kuitenkin kirkollisten tilaisuuksien valmistelu, kirkkorakennuksista ja seurakuntatiloista huolehtiminen ja ihmisten palveleminen. Tämän tutkielman aiheena on kuvata näistä viimeisintä ja tarkastella suntion työssä tapahtuvaa sosiaalista vuorovaikutusta. Tutkimusprosessia on ohjannut teoriasidonnaisuus sosiologi Erving Goffmanin (1922-1982) dramaturgiseen lähestymistapaan, joka jäsentää ihmisten välistä vuorovaikutusta teatterimetaforan avulla. Vuorovaikutustilanteet tapahtuvat sosiaalisen elämän näyttämöllä, jossa yksilö rakentaa esityksensä ja pyrkii ylläpitämään itsestään hallittua vaikutelmaa. Yleisö seuraa ja osallistuu esitykseen, joka on myös äärimmäisen hauras ja altis häiriöille. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, millaisia vaikutelmia suntiot pyrkivät vuorovaikutusprosesseissa luomaan, erityisesti suhteessa seurakuntalaisiin ja pappeihin. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota suntion esitystä haittaaviin häiriötekijöihin. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yhdeksää suntiota Helsingin ja Tampereen hiippakunnista. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin, joille suuntaviivat antoi Goffmanin dramaturgia. Tutkimuksen perusteella suntiot pyrkivät työssään luomaan ja ylläpitämään kolmenlaisia vaikutelmia. Tärkein on kohtaamisen vaikutelma, joka edellyttää suntiolta herkkyyttä ja palvelualttiutta. Suntion tulee olla yhtä lailla liikkuva ja ilmaista tehokkuutta fyysisellä työllä, mutta tarvittaessa myös pysyteltävä näkymättömissä. Suntiot joutuvat työpäivänsä aikana tasapainoilemaan näiden vaikutelmien välillä ja tästä aiheutuvat päällekkäisyydet altistavat esityksen häiriöille. Suntiot kokevat oman työnsä merkittäväksi ja palvelutehtävissä onnistuminen tuottaa iloa. Suntion ammattin tulevaisuus näyttäytyi kuitenkin epävarmana ja uhkaavaksi nähtiin vapaaehtoistyön kehityssuunnat. Taustalla painaa kirkon talouden kiristyminen, joka pakottaa seurakunnat uudelleenarvioimaan henkilöstöresurssejaan.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen vuosina 1904–1915 syntyneiden aviottomien lasten ja heidän äitiensä asemaa Kymintehtaan paperitehdasyhdyskunnassa. Kymintehdas edusti aikanaan perinteistä metsäteollisuudesta elävää tehdasyhdyskuntaa, jonka väestö kasvoi pääosin lähiseudulta alueelle muuttaneista työntekijöistä ja heidän perheistään. Selvitän tutkimuksessa aviottomien lasten ja heidän äitiensä määrää sekä taustoja. Tarkastelen myös lapsille annettuja nimiä verraten niitä ajan yleisiin nimenantoperusteisiin. Äitien ja lasten tukiverkostoja hahmotan kummien ja asumisjärjestelyjen pohjalta. Käsittelen myös yhteisön ja seurakunnan roolia sekä äitien avioitumismahdollisuuksia aviottoman lapsen syntymän jälkeen. Avioton raskaus herätti häpeän ja epävarmuuden lisäksi myös huolta taloudellisesta toimeentulosta, mikä saattoi äärimmäisissä tapauksissa johtaa köyhäinhoidon piiriin joutumiseen. Tarkastelen tutkimuksessani rasittivatko Kymintehtaan aviottomat lapset äiteineen Valkealan kunnan köyhäinhoitoa 1900-luvun alkupuolella. Työnteko oli usein ainoa keino selviytyä taloudellisesti joutumatta yhteisön rasitteeksi, mutta tällöin ongelmaksi muodostui lapsenhoito. Mikäli äiti ja lapsi eivät taloudellisten syiden tai yhteisön suhtautumisen vuoksi löytäneet paikkaansa Kymintehtaalla, ainoana vaihtoehtona oli muutto muualle. Lähdeaineistona käytän Valkealan seurakunnan arkistolähteitä sekä Viipurin läänin henkikirjoja. Myös köyhäinhoitoon liittyvät asiakirjat muodostavat keskeisen osan tutkimustani. Graduni tulos on, että ainakaan Kymintehtaalla teollistuminen ei rappeuttanut työväestön moraalia. Kymintehtaalla syntyi aviottomia lapsia maan keskivertoa vähemmän ja heidän äitiensä taustat olivat moninaiset. Synnyttäjien keski-ikä oli kohtalaisen korkea ja monilla oli lapsia jo entuudestaan. Näin ollen naiset olivat pääsääntöisesti tietoisia avioliiton ulkopuolisen suhteen mahdollisista seuraamuksista. Lapsille annetut etunimet eivät suoranaisesti vihjanneet lapsen aviottomasta syntyperästä. Lasten ja äitien tukiverkostot olivat aineistoni pohjalta usein hyvät. Kummit edustivat suurelta osin äitien omaa sosiaalista asemaa ja asumisjärjestelyistä päätellen monilla äideillä oli perheen tuki taustalla. Useat äidit myös avioituivat lapsen syntymän jälkeen. Vain harvat muuttivat pois Kymintehtaalta vuoteen 1915 mennessä. Äitien suhde seurakuntaan oli vielä kohtalaisen vahva, mikä kertoo asenteiden pysyvyydestä. Köyhäinhoidon näkökulmasta Kymintehtaan aviottomat lapset tai äidit eivät olleet suuri rasite paikallisyhteisölle. Tutkimukseni vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia siitä, että aviottomilla lapsilla ja heidän äideillään oli usein perheen tai yhteisön tuki taustalla. Aviottoman lapsen synnyttäminen ei pääsääntöisesti sulkenut äitejä yhteisön ulkopuolelle.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhden evankelis-luterilaisessa kirkossa työtä tekevän naispapin työssä jaksamisen kokemuksia. Tutkimus on lähestymistavaltaan eksistentiaalis-fenomenologinen, laadullinen, narratiivis-elämäkerrallinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin elämänlinjametodiin (lifeline method) kuuluvalla virta -metodilla (’snake’ technique), avoimella haastattelulla ja teemahaastattelulla. Haastateltavia oli yksi (N=1). Haastatteluja tehtiin neljä (4). Aineisto käsiteltiin narratiivisella analyysillä. Naispapin elämänkulku ja hänen kokemuksensa elämäntapahtumista olivat hyvin yksilöllisiä ja ainutlaatuisia, ne olivat sekä myönteisiä että raskaita. Niillä oli siirtovaikutuksia työelämään ja työelämästä yksityiselämään. Positiiviset työssä jaksamisen kokemukset ilmenivät työnilon kokemuksina, onnellisena olona, työn imun kokemuksina ja voimaannuttavina kokemuksina. Negatiiviset jaksamiskokemukset ilmenivät uupumuskokemuksena, uupuneena ja väsyneenä olona, rankkana olona, kaaosmaisena olona, sumussa kulkemisena, ahdistavana ja vihaisena olona. Tärkeimpiä syitä työssä jaksamiseen olivat: omalla alalla toimiminen, työyhteisö, seurakuntayhteisö, ihmisten kohtaaminen, henkilökohtaiset syyt ja perhesyyt. Naispappi koki työssä jaksamista heikentävinä tekijöinä esimiehen, työyhteisön, työmäärän, itsensä johtamisen ja yksityiselämän. Myönteiset jaksamiskokemukset auttoivat näkemään papin työn tuoman rikkauden ja merkityksen elämään. Tämä aikaansai iloa ja kiitollisuutta. Negatiiviset jaksamiskokemukset opettivat asioita itsestä ja elämästä, olivat selviytymiskokemuksia, herättivät syyllisyyttä ja kirkastivat arvoja.

Tässä maisterin tutkielmassa selvitetään, miten rippikouluraamatun rippikoululaisille suunnattuja uusia liitteitä käytetään evankelisluterilaisten seurakuntien rippikouluopetuksessa paikallisten rippikoulukäytäntöjen mukaisesti. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Suuri Ihme – Rippikoulusuunnitelma 2017. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin lähettämällä sähköpostitse linkki sähköiseen kyselylomakkeeseen niille seurakuntien työntekijöille, joiden vastuualana oli rippikoulu- tai nuorisotyö. Tutkimukseen ei valittu maantieteellisesti mitään tiettyä aluetta, vaan linkki sähköiseen kyselyyn lähti valitulle kohderyhmälle seurakuntiin ympäri Suomen. Aineisto koostui kyselyyn valitussa aikataulussa vastanneiden 65 henkilön vastauksista. Saatuja vastauksia analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineisto antoi hyvin vastauksen esitettyyn tutkimustehtävään. Rippikouluraamatun erityisesti rippikoululaisille suunniteltuja liiteosia käytetään monipuolisesti seurakuntien rippikouluopetuksessa. Se, mitä osia liitteistä käytetään, vaihteli vastaajan oman seurakunnan käytäntöjen mukaisesti ja sen mukaan, mitä rippikoulutunteja vastaaja itse pääsi toteuttamaan. Liitteiden parhaana puolena mainittiin useasti se, että liitteitä rippikouluopetuksessa käytettäessä ei tarvitse hankkia rippikoululaisille erillisiä rippikoulukirjoja. Koska liitteet ovat nuorille suunnattu, ne ovat värikkäät ja visuaaliset. Monet nuoret hahmottavat asiat paremmin visuaalisuuden avulla. Aineistosta nousi esiin keskeisinä opetettavina teemoina kirkollisten toimintojen ja Raamatun sisältöjen tunteminen. Vastaajilla oli myös mahdollisuus kertoa omia toiveitaan liitteiden jatkokehittämisestä. Tutkimus antaa siten arvokasta tietoa aidoilta rippikoulumateriaalin käyttäjiltä ja auttaa näin myös kehittämään tuotetta entistä paremmaksi ja käyttäjäystävällisemmäksi. Kauniista rippiraamatusta, jonka liitesivuilta löytyy kavereiden terveisiä, jää nuorelle myös mukava muisto omasta ainutkertaisesta rippikouluajasta.

Tutkimuksessa selvitettiin laadullisen sisällönanalyysin avulla, minkälaista tukea läheisensä menettäneet ovat saaneet tai olisivat kaivanneet seurakunnalta hautajaisten jälkeen. Lisäksi tarkasteltiin mitkä syyt edistivät tai haastoivat tuen saatavuutta ja saavutettavuutta. Tutkielman tavoitteena on tarjota seurakunnille tietoa seurakuntalaisten kokemuksista, joiden avulla hautajaisten jälkeistä surutukea voitaisiin kehittää. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä yhdeksän teemahaastattelua. Haastateltavat olivat 29–79-vuotiaita, viimeisen 5,5 vuoden aikana menetyksen kokeneita omaisia. Yhteistyöseurakuntanani toimi Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, johon jokainen haastateltava linkittyy joko henkilökohtaisen tai edesmenneen läheisen suhteen kautta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jonka avulla omaisten kokemukset tulivat selkeästi esiin. Analyysin tuloksena löytyi kolme hyväksi koettua ja kaivattua surutuen tapaa, jotka olivat keskustelun tarve, kohdatuksi tulemisen tarve ja konkreettisen surutuen tarve. Surutuen saatavuutta ja saavutettavuutta edistivät seurakunnan, sen työntekijöiden ja toiminnan tuntemus ja haastoivat niiden tuntemattomuus. Tutkielma osoittaa, että teologien sielunhoidolliseen osaamiseen olisi syytä kiinnittää enemmän huomioita, koska menetys loi omaisille tarpeen syvällisempään ja sensitiivisempään kohtaamiseen ja keskusteluun. Seurakuntien tulisi parantaa näkyvyyttään ja saavutettavuuttaan, jotta vanhanaikaset asenteet ja tietämättömyys toiminnasta eivät jatkossa estäisi hakemasta tukea seurakunnista. Tutkimustuloksista nousi, että esimerkiksi digitaalisten alustoiden hyödyntäminen voisi lisätä tuen saatavuutta sekä rikkoa ennakkoluuloja. Lisäksi käytössä olevan Hautausoppaan muokkaaminen Suruoppaaksi, joka vastaisi kokonaisvaltaisesti surevan tarpeisiin, olisi hyödyksi kuoleman kohdanneille omaisille.

Tässä tutkielmassa tutkin seurakunnan työntekijöiden pyhyyden kokemuksia muuttuvassa ja monikäyttöisessä kirkkotilassa, Liedon kirkossa. Tutkimukseni tarkastelee pyhyyden kokemuksia, niiden sisältöjä ja merkityksiä sekä suhdetta monikäyttöiseen kirkkotilaan ja sen pyhyyden rakentumiseen. Tältä tutkimukselliselta perustalta muodostuu tutkimukseni tutkimuskysymys: Millaisista tekijöistä koostuvat seurakunnan työntekijöiden pyhyyden kokemukset monikäyttöisessä Liedon kirkossa? Tutkimukseni pyrkii avaamaan niitä moninaisia ja monimerkityksellisiä näköaloja sisältöineen, joita linkittyy pyhyyden kokemuksiin ja monikäyttöiseen kirkkotilaan sekä niiden välille. Samalla tutkimus lisää ymmärrystä pyhästä ja sen kokemusmaailmoista, kirkon ja monikäyttöisen kirkkotilan kehityskuluista sekä laaja-alaisemmin eletystä uskosta. Kohdistuminen Liedon seurakunnan työntekijöihin pyhyyden kokemusten ja monikäyttöisen kirkkotilan yhteyksissä muodostaa keskeisen tulokulman tutkimukseen ja sen aiheeseen. Tutkimuksen toteutus käsittää kahdeksan yksilöhaastattelua teemahaastattelun mukaisesti. Haastateltavat edustavat monialaisesti Liedon seurakunnan työntekijöitä. Tutkimuksen ja laadullisen otteen tueksi olen toteuttanut osallistuvan havainnoinnin paikan päällä Liedon kirkossa, aukiolon puitteissa ja tilaisuuksien yhteyksissä. Tutkimuksen tulosten mukaisesti pyhyyden kokemuksia on käsitettävä moninaisesti ja laajalle jäsentyvinä, jotka monikäyttöisessä kirkkotilassa koostuvat keskeisistä tekijöistä, arkisesta pyhästä, seurakunnan yhteisöstä, estetiikasta ja monikäyttöisyydestä. Yhdessä ne tulosten jatkumon perusteella kulminoituvat myös edistämään monikäyttöistä kirkkotilaa ja sen pyhyyttä. Muutos ja tulevaisuus nähdään keskeisten tekijöiden valossa. Tutkimus selkeyttää aihepiiriin ja kohteeseen liittyviä käsitesisältöjä, pyhää, pyhyyden kokemuksia ja monikäyttöisyyttä, sekä teoreettisesti että käytännönläheisesti. Lisäksi tutkimus ja sen tulokset valottavat verrattain uuden kontekstin merkitsevää elettyä ja käytännön todellisuutta.