Browsing by Subject "sota"

Tarkastelen tutkielmassani laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin syyrialaisten kirjailijoiden arabiankielisiä lastenkirjoja, jotka ovat realistista fiktiota ja joiden kohdeyleisöä ovat leikki-ikäiset lapset. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmalleni tarjoaa konstruktivistinen lähestymistapa. Aineistolähtöisyys ohjaa tarkasteltavien analyysiyksiköiden identifiointia ja tutkimuskysymykseen vastaavien merkityskokonaisuuksien koostamista. Tutkimukseni keskeinen kysymys on, kuinka sotaa ja sen vaikutuksia käsitellään Syyrian sisällissodan aikana julkaistuissa satukirjoissa. Tutkimusaineistoksi valikoituivat seuraavat kolme, aineistorajaustani vastannutta teosta: Issa, Rania (2016) لما طارت الخيمة – Det flygande tältet (Kun teltta lensi) Kaadan, Nadine (2012) غدا (Huomenna) Kanawati, Rama (2018) ! أترى؟ (Näetkö?!) Kutsun tutkielmassani täsmäsaduiksi pienille lapsille suunnattuja, vaikeiden kokemusten käsittelyä tukevia kuvitettuja kirjoja, joissa arkirealismi ja satumaailma yhdistyvät luontevasti. Vaikeita kokemuksia käsittelevistä täsmäsaduista löytyy usein yhtäläisyyksiä ylätason teemoissa: perheen merkitys, menetykset ja niistä selviytyminen korostuvat. Tutkimusaineistossani näkyy arabiankieliselle lastenkirjallisuudelle tyypillinen perhekeskeisyys, jolloin perhe muodostaa sekä tarinan viitekehyksen että narratiivin toimijan. Analysoimissani täsmäsaduissa päähenkilöinä ovat lapsihahmot, joihin leikki-ikäisten ja hieman vanhempienkin lasten lienee helppo samastua. Tarinoiden nykyhetkestä puuttuva leikki korostaa tilanteen poikkeuksellisuutta. Jokaisessa kertomuksessa tuodaan kuitenkin esiin lasten värikäs mielikuvitus. Lapset eivät jää tarinoissa passiivisiksi vaan ilmaisevat tunteitaan ja tahtoaan. Päähenkilöiden ohella keskeisiksi analyysiyksiköiksi nousevat toimintaympäristö, tarinoiden aikuiset ja tulevaisuus. Täsmäsatu on parhaimmillaan tärkeä väline, joka auttaa lasta ymmärtämään monimutkaisia, pelottaviakin, omaan elämään vaikuttavia ilmiöitä ja sanoittamaan niihin liittyviä tunteita. Samalla tarinan tulisi antaa toivoa, että asiat vielä muuttuvat paremmiksi. Yhtäältä jokainen analysoimani kertomus tarjoaa kohdeyleisönä olevalle lapselle samastumiskohteen ja sitä kautta mahdollisesti tukea omien olosuhteiden käsittelyyn. Toisaalta kirjoissa tulevaisuudentoivo kiinnitetään mahdollisuuteen palata entisenlaiseen elämään, minkä vuoksi tarinat eivät sellaisinaan nähdäkseni nyky-Syyrian kontekstissa toimi relevanttina peilipintana. Lisäksi teosten Huomenna ja Näetkö?! fragmentaarisuus ja yllättävä siirtymä päähenkilöä hämmentäneestä tilanteesta realistiseen sodan kuvaukseen edellyttää näitä kirjoja lukevalta aikuiselta tarinan täydentämistä omin sanoin. Kun teltta lensi on kielellisesti ja henkilökuvauksiltaan monipuolisempi ja juoneltaan yhtenäinen.

Sota on saanut laajalti huomiota yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, mutta yleensä sota on käsitteenä edustanut joko seurausta jostain muusta, ontologisesti ottaen primaarimmasta, tasosta tai sitten sitä on kohdeltu eräällä tapaa ihmiskunnan patologiana, josta päästään eroon sivilisaatiokehityksen myötä. Systemaattisen tarkastelun sijaan sota on yleensä päätynyt monokausaalisen selittämisen kohteeksi, joka ei ota huomioon sen kytkeytymistä järjestäytyneen ihmiskunnan historiaan kompleksisilla tavoilla. Sodalla on yhteiskuntaa ja politiikkaa konstituoiva luonteensa, mutta omana ilmiönään se on jäänyt traditionaalisen strategisen turvallisuudentutkimuksen ja toisaalta kriittisemmän laajan turvallisuudentutkimuksen tarkastelun ulkopuolelle. Tutkielmassa lähestytään kysymystä sodan ja yhteiskunnan keskinäisestä suhteesta työstämällä käsiteanalyyttista mallia sosiaalisen todellisuuden konstituutiosta. Ideaalityyppinen malli rakentuu John R. Searlen analyyttisen sosiaalisen ontologian pohjalta tehtyihin parannusehdotuksiin, jotka koskettavat hänen naturalistista tieteenfilosofista positiota ja siihen liittyviä ongelmia sosiaalisena ontologiana. Mallin ”sosiaalistaminen” kytkeytyy pääasiassa kontekstualistiseen sosiaalisten faktojen teoriaan ja pluralistiseen näkemykseen sosiaalisen todellisuuden entiteettien ankkuroitumisesta. Sosiaalista relaationaalisuutta ja konstruktivismia edustava sosiaalisen ontologian malli tarkastelee sosiaalisen todellisuuden rakentumista statusfunktionaalisen kaavan ”X kontekstissa C lasketaan Y:ksi” avulla. Kaavassa kausaalishistorialliset prosessit X kontekstissa C toteuttavat sosiaalista merkityksenantoa Y:tä Searlen ”Taustan” (”the Background”) mahdollistamana. Tausta perustuu monin tavoin Wittgensteinin näkemykselle sääntöjen seuraamisesta ja merkityksellisen toiminnan pohjautumisesta laajalti ”sanattomalle taustalle”. Tällainen luenta sosiaalisen todellisuuden konstituutiosta auttaa osaltaan ymmärtämään sodan kaltaisen instituution jatkuvuutta ja muuttumista historiallisesta kontekstista toiseen. Sosiaaliset instituutiot syntyvät, häviävät ja muuttuvat jatkuvasti. Tästä huolimatta ne eivät ole mielivaltaisia vaan historiallisia, kompleksisia ja verraten stabiileja entiteettejä, jotka uusiutuvat toimijoiden ja Taustan keskinäisen vuorovaikutuksen tuloksena. Sosiaalinen instituutio pitää ymmärtää tässä kontekstissa yhteiskuntateoreettisen tulkinnan kautta. Tästä näkökulmasta oikeastaan kaikki kompleksisemmat sosiaalisen todellisuuden entiteetit, jotka eivät ole yksinkertaisimpia, ainutkertaisia tai hyvin lokaaleja luonteeltaan, ovat ymmärrettävissä sosiaalisena instituutiona. Sosiaalisena instituutiona sota on erityislaatuinen sen keskeisen määrittävän elementin perustuessa eksplisiittiselle antagonismille: järjestäytynyt väkivalta yhdistää temaattisesti sotaa niin yleisellä kuin partikulaarisemmalla tasolla. Argumenttia sodan sosiaalisinstitutionaalisesta luonteesta lähestytään havainnollistavien tapausesimerkkien kautta. Historiallisen lähestymistavan tarkoituksena on monia useita tutkimuksia vaivanneen presentismin välttäminen. Havainnollistavat tapausesimerkit muun muassa Napoleonin sotien ajalta, Irlannin itsenäisyyssodasta ja ensimmäisestä maailmansodasta tuovat osaltaan esille, kuinka kontekstuaalisuus vaikuttaa monilta osin yksilöiden toimintaan ja toisaalta, kuinka näiden toiminta kausaalishistoriallisena prosessina vaikuttaa kontekstin muuttumiseen. Tutkielman esittelemä teoreettinen malli on alustava hahmotelma sosiaaliontologisen käsiteanalyysin työkalujen hyödyntämisestä sodantutkimuksen saralla. Tällaisessa teoretisoinnissa on vaarana, että tulkinta epäonnistuu syyllistymällä alaan paremmin syventyneiden näkökulmasta teorioiden ja käsitteiden väärintulkintoihin. Tästä huolimatta kontekstuaalisuuteen perustuva näkemys voi osoittautua hedelmälliseksi tarkasteltaessa sodan generatiivisia vaikutuksia poliittisille ja sosiaalisille konteksteille.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Nikkilän mielisairaalan potilaskuolemien kehitystä toisen maailmansodan aikana. Tutkielma täydentää valtakunnallisesti puutteellista tutkimustietoa mielisairaalakuolemien kehityksestä kyseiseltä ajanjaksolta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kuolemat ajoittuivat sairaalassa ja mitkä olivat yleisimmät kuolemansyyt tiettynä ajankohtana. Analyysit keskittyvät vuosiin 1941-1942, jolloin kuolemat lähes kuusinkertaistuivat rauhanajan kuolemiin verrattuna. Tutkielman aineisto muodostuu Nikkilän sairaalan toiminnan aikaisista asiakirjoista. Pääasiallisena aineistona on potilaiden kuolemansyytodistukset ja vuosikertomukset, mutta tutkielmassa analysoidaan myös osittaisella otannalla sairauskertomuksia vuoden 1942 osalta. Analyysimenetelmänä käytetään kuvailevaa tilastollista analyysiä, jonka avulla käydään läpi jokaisen vuoden kuolemantapaukset. Analyysit tehdään erikseen Nikkilässä kirjoilla olevista ja sairaalaan siirretyistä siirtopotilaista. Sairauskertomuksia ja vuosikertomuksia tarkastellaan laadullisella sisällön analyysillä. Sisällön analyysin tarkoituksena on tuoda yksityiskohtaisempaa tietoa potilaiden painojen kehityksestä ja sairaalan toimintaan vaikuttaneista tekijöistä. Aineiston analyysit viittaavat kuolemantapausten määrän kasvaneen kaikkien sotavuosien aikana. Yleisimmät kuolemansyyt kirjoilla olevilla potilailla vaihtelivat vuosittain, mutta kriisin ajan yleisimmäksi kuolemansyyksi muodostui hengitystieninfektiot, joista eniten oli tuberkuloosisairauksia. Toiseksi eniten kriisin aikana menehdyttiin sydän- ja verenkiertoelinten tauteihin. Tämä oli yleistä myös väestötasolla. Vaikka aliravitsemukseen kuoleminen ei ollut suurta koko kriisin ajan, oli se yleisin kuolemansyy vuoden 1942 aikana, jolloin se kirjattiin joka neljännelle menehtyneelle kuolemansyyksi. Vuonna 1942 menehtyneistä myös ne, jotka eivät kuolleet aliravitsemukseen, kärsivät aliravitsemuksesta ja merkittävästä painonlaskusta. Suomen mielisairaalakuolleisuuden selittäviksi tekijöiksi on aikaisemmin esitetty aliravitsemusta, henkilöstön puutetta, potilaiden siirtoja sairaaloiden välillä ja lisääntyneitä hengitystieninfektioita. Tulokset vahvistavat sen, että selittävät tekijät pätevät myös osittain Nikkilän sairaalaan. Valtakunnalliset elintarvikepolitiikan linjaukset ja omavaraistuotannon heikentyminen aiheuttivat sen, että sairaalassa kärsittiin merkittävästä aliravitsemuksesta vuoden 1942 aikana, mikä näkyi myös muihin tauteihin menehtymisessä. Lisäksi siirtopotilaat vaikuttivat välillisesti ruoan riittävyyteen ja sairaalan kuormittuneisuuteen. Nikkilän toimintaa varjosti koko sodan ajan henkilöstön puute, mutta suoraa vaikutusta kuolemantapauksiin ei näiltä osin voida osoittaa.

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen imeväiskuolleisuuden vaihteluita toisen maailmansodan aikana. Tutkittava aikaperiodi on 1934‒1947, johon sisältyvät talvi-, jatko- ja Lapin sodat sekä rauhan jaksoja. Ajanjaksolla imeväiskuolleisuus nousi joinakin vuosina voimakkaasti, mutta myös laski ennätyksellisen alhaiselle tasolle. Tutkielmassa tarkastellaan mahdollisia syitä näille muutoksille etsimällä eri suuntiin vetäviä tekijöitä sota-ajan kontekstista. Aikaisemman tutkimuksen perusteella on syytä olettaa imeväiskuolleisuutta nostaviksi tekijöiksi sodanaikaista elintarvikepulaa ja väestön evakuointeja, ja laskevaksi tekijäksi ajanjaksolla voimakkaasti laajentunutta neuvolalaitosta, jonka on nähty parantaneen äitiys- ja pikkulasten terveyttä. Tutkielman aineistona käytetään arkistolähteistä koottua tilastollista dataa, joka sisältää tiedot kunkin vuoden imeväiskuolleisuudesta kunnittain jaoteltuna. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään tilastoaineistoa kuntien elinkeinoista, vuosittain kuntiin saapuneesta siirtoväestä sekä kunnan ensimmäisen neuvolan perustamisvuodesta. Aineistosta on muodostettu paneelimuotoinen datakokonaisuus, joka sisältää havainnot samoista kunnista jokaiselta vuodelta. Tutkielman menetelmä on kiinteäkertoiminen regressioanalyysi, jonka avulla pyritään eristämään selittävien muuttujien vaikutukset imeväiskuolleisuuteen. Selittävinä muuttujina käytetään teollisuustyötä ja maataloustyötä kunnan merkittävimpinä elinkeinoina, evakkoväestön määrää kunnassa, neuvolan olemassaoloa kunnassa sekä vuosivaikutuksia. Regressioanalyysissä havaitaan, että valitut selittävät muuttujat vaikuttavat melko vähän imeväiskuolleisuuden vaihteluihin eikä vaikutus ole kovin vakaa. Vuosivaikutukset, eli eri vuosien ominaisuudet, selittävät pääsääntöisesti malleissa vaihtelua enemmän kuin elinkeino-, evakko- tai neuvolamuuttujat. Tilastollisesti merkitsevät regressiokertoimet saadaan, kun testataan elinkeinomuuttujien vaikutusta imeväiskuolleisuuteen sekä kuntaan saapuneen siirtoväen suhteellisen määrän vaikutusta neuvolan olemassaoloon kunnassa. Kuitenkin tilastollisesti merkitsevät regressiokertoimet ovat hyvin pieniä, eli silloinkin kun vaikutus voidaan osoittaa, on se määrältään hyvin vähäistä. Vaikka tilastollisen analyysin perusteella aineisto ei osoita kiistämätöntä syy-selityssuhdetta elinkeinojen, kuntaan tulleen siirtoväen tai neuvoloiden yhteydestä imeväiskuolleisuuteen, voidaan sen perusteella tehdä päätelmiä sodanaikaisen imeväiskuolleisuuteen vaikuttaneista tekijöistä sekä osoittaa tarvetta lisätutkimukselle. Elinkeinomuuttujan todetaan kuvaavan enemmänkin kunnan kehitys- ja varallisuustasoa, joiden on jo aiemmassa tutkimuksessa osoitettu olleen tärkeitä imeväiskuolleisuuteen vaikuttaneita tekijöitä. Siirtoväen määrän kunnassa havaitaan tutkielman aineiston perusteella olevan yhteydessä neuvolan olemassaoloon, mutta vaikutus voi olla kummankin suuntaista. Neuvolan olemassaolo kunnassa kytkeytyy aineiston perusteella myös kunnan elinkeinoon, sillä teollisuus kunnan elinkeinona lisää todennäköisyyttä myös neuvolan olemassaoloon. Neuvolan ja alhaisemman imeväiskuolleisuuden välillä ei ole odotettua selvää yhteyttä, mutta syynä tähän ovat todennäköisesti sota-ajan aiheuttamat häiriöt neuvoloiden toiminnassa sekä muut poikkeusoloista johtuneet imeväiskuolleisuutta kasvattaneet tekijät.