Browsing by Subject "sukupuolivähemmistöt"

Tiivistelmä - Referat - Abstract Equality between genders has long been set into the values and goals of schools, but its application in practice has often merely remained a formality. There are still many gender-based practices and ways of thinking within schools. They are problematic for both girls and boys, but they especially touch gender minorities, who do not clearly define themselves as girls or boys. The goal of this literary review was to enhance the gender awareness of teachers by reviewing central concepts found in literature. An additional goal was to review within a school context what challenges face physical education from a gender prespective and to provide information and assistance for physical education based on gender awareness. This thesis utilized descriptive literacy review methods for its conclusions. The selected literary sources were made up of national and international source material. First gender concepts and gender minorities were reviewed from the source material. Once this was done challenges in physical education were reviewed from a gender perspective. Lastly ways of improving physical education towards gender awereness were suggested. The literary review revealed that gender as a concept has many facets to it. It is often divided into a biological and social dimension. Gender is quite diverse compared to the binary way of seeing gender. Gender minorities especially bring forth diversity. This concept refers to people who simply do not experience themselves as female or male. One of the main challenges of physical education from a gender perspective found in this literary review is that there are many heteronormative practises that can be observed from various channels. Another challenge was segregated physical education, which places girls and boys into separate, yet internally conforming groups, where internal differences and tastes within a group are not taken into consideration. Another find was that gender-based ostracization and teasing was a challenge in physical education, which according to research was especially the case with gender minorities. Gender-awared physical education was offered as a suggested improvement. It involves breaking down heteronormative assumptions and practices, self-reflection by the teacher and supprting students to grow as people.

Suomen eduskunta hyväksyi marraskuussa 2014 muutoksen avioliittolakiin. Samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollistava sukupuolineutraali avioliittolaki astui voimaan 1.3.2017. Lain muutoksella ei puututtu säännöksiin kirkollisesta vihkimisestä, mutta se haastoi kertaheitolla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetuksen avioliitosta ja ajoi sen hermeneuttiseen kriisiin. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen avioliittodiskursseja ja tapoja, joilla piispat ovat sekä kollegiona että yksittäin ohjeistaneet hiippakuntansa papistoa kohtaamaan ja palvelemaan samaa sukupuolta olevia pariskuntia avioliittolain muutoksen tultua voimaan. Lisäksi pohditaan piispainkokouksen suhtautumista sukupuolivähemmistöihin ja sitä, kuinka johdonmukaisesti se perustelee näille ihmisille tarjottavia toimituksellisia käytäntöjä avioliittoteologiallaan. Piispainkokouksen ja piispojen tuottamia narratiiveja tutkitaan systemaattisen analyysin ja kahden toisiaan täydentävän menetelmän avulla. Diskurssianalyysi mahdollistaa piispainkokouksen erityisessä sosiokulttuurisessa kontekstissa tapahtuvan kompleksisen vuorovaikutuksen koko kirjon tutkimisen, kun taas käsiteanalyyttistä menetelmää sovelletaan sen käyttämästä kielestä ja terminologiasta esiin nousevan problematiikan osoittamiseen. Näiden menetelmien avulla tutkielmassa eritellään avioliittokeskustelun syvärakenteita, kiinnitetään huomiota implisiittisestikin tuotettuihin merkityksiin, sekä arvioidaan kriittisesti niin tekstien ja toiminnan välisiä kuin sisäisiäkin suhteita. Avioliittokysymykseen ja kirkollisiin toimintatapoihin liittyvien juridisten lähtökohtien tarkastelu kattaa piispainkokouksen ja asiantuntijoiden pohdinnan kirkollisen lainsäädännön ja erityisesti kirkkokäsikirjan normatiivisuudesta ja oikeudellisesta sitovuudesta, sekä kirkollisen avioliittoon vihkimisen ehdoista, edellytyksistä, nykykäytännöistä ja tulevaisuuden skenaarioista. Samaa sukupuolta olevien pariskuntien palvelemisen ohjeistamisessa piispainkokous on toiminut korkeintaan tyydyttävästi ja piispojen näkemykset homoseksuaalien kirkollisesta vihkimisestä tai kanssa ja puolesta rukoilemisen ja siunaamisen toteutustavoista eroavat toisistaan. Piispainkokouksen kollegiona antamat ohjeistukset eivät ole olleet täysin ristiriidattomia suhteessa piispojen hiippakunnissaan antamiin ohjeisiin tai niihin näkemyksiin, joita he ovat mediassa esittäneet. Piispainkokous korostaa toimintansa perustuvan ihmisarvon kunnioittamiseen, lähimmäisen palvelemiseen, sekä ihmisen elämänvalinnoista riippumattomaan persoonallisen ja hengellisen kasvun tukemiseen. Tässä itseymmärryksessä on kuitenkin sisällöllisiä ja rakenteellisia ongelmia, sillä esitetyt eettiset perusteet voidaan tulkita monien piispainkokouksen julkilausumien ja itse toiminnan kanssa lähtökohtaisesti yhteensopimattomiksi. Piispainkokouksen päätöksentekoprosesseissa voitiin havaita sekä konsensusta että dissensusta indikoivia työvaiheita, piirteitä ja elementtejä. Sen sisäinen, kollegion jäsenten välinen yhteistoiminta oli lopulta kuitenkin kiitettävää. Esimerkiksi avioliittoselonteon laatimisen yhteydessä konsensuksen syntymistä edistivät päätöksentekijöiden yhteinen kristillinen eetos ja käsitykset jonkinlaisesta lopullisesta ja jaetusta ylimmästä hyvästä, sekä erityisesti niihin päästävistä keinoista. Yksimielisyyden aika lienee piispainkokouksessa kuitenkin tältä erää ohi.

Maisterintutkielmani tutkii, miten Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa hiippakuntatasolla aktiivisesti ehkäistään kirkon sateenkaarevien työntekijöiden syrjintää, millaisia hiippakuntatason suunnitelmia ja ohjeistuksia on olemassa, ja miten piispat pyrkivät vaikuttamaan sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon hiippakunnissa. Tutkimusaineistoni koostuu hiippakunnista saamistani yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiakirjoista sekä kahdeksan piispan haastatteluvastauksista, jotka olen anonymisoinut analyysiä varten. Tutkimusmenetelmänä käytän temaattista sisällön analyysiä. Analysoin tutkimusaineistosta nousseita teemoja intersektionaalisuuden, inklusiivisuuden ja kontekstuaalisen teologian käsitteiden näkökulmasta siten, että peilaan niitä sateenkaari-ihmisten kohtaaman hengellisen väkivallan ja siitä seuraavan vähemmistöstressin kontekstiin. Tutkimustuloksia analysoidessani hyödynnän myös seksologian alan viitekehystä pohtiessani sitä, onko sateenkaarevilla työntekijöillä ja sateenkaari-ihmisillä tosiasiallinen turvallinen mahdollisuus eli lupa puhua (Annon 1976) omaan seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiin liittyvästä syrjinnästä, häirinnästä ja hengellisestä väkivallasta evankelis-luterilaisen kirkon kontekstissa. Tutkielmani yhdistää siten uudella tavalla sukupuolen tutkimusta ja seksologiaa teologiseen viitekehykseen. Piispojen vastaukset ja hiippakuntien julkiset asiakirjat osoittavat, että hiippakunnissa on erilaisia käytäntöjä liittyen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon varmistamiseen. Osassa hiippakunnissa on olemassa yksityiskohtaisia ohjeistuksia, osassa hiippakunnista ei ole mainittu sateenkaari-ihmisiä ohjeistuksissa lainkaan ja osassa hiippakunnista ohjeistukset ovat puutteellisia. Haastatteluvastauksista käy ilmi, että piispat ovat tietoisia, että seurakuntien toimintatavat ovat keskenään epätasa-arvoisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta. Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä sateenkaarevien työntekijöiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kokemukseen liittyy olennaisesti se, että sateenkaarevat työntekijät kohtaavat syrjinnän lisäksi hengellistä väkivaltaa ja sen uhkaa. Sateenkaari-ihmisten kohtaamaan hengelliseen väkivaltaan liittyy erityisiä osa-alueita, joita ei ole riittävästi huomioitu yleisessä hengellisen väkivallan määrittelyssä eikä evankelis-luterilaisen kirkon sisällä määritellyssä hengellisen väkivallan käsitteessä. Oma tutkimukseni laajentaa ymmärrystä sateenkaari-ihmisten kohtaaman hengellisen väkivallan erityispiirteistä ja niiden huomioimisesta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmissa ja evankelis-luterilaisen kirkon työssä. Maisterintutkielmani tuloksia on mahdollista hyödyntää kokonaiskirkollisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön suunnittelussa.

Ikääntyneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat valtaväestöä enemmän terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Tähän vähemmistöön kuuluvat ovat myös erityisen alttiita perus- ja ihmisoikeuksiensa rikkomiselle. Tämä maisteritutkielma tarkastelee ikääntyneitä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia sosiaalityön asiakasryhmänä ja sen tavoitteena on tuoda yhteen aiheeseen liittyviä kansainvälisiä tutkimustuloksia. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on: Millaista sosiaalityön kannalta olennaista tietoa on mahdollista saada esiin ikääntyneistä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla? Tutkimusmenetelmä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja aineisto on kerätty kansainvälisestä, englanninkielisestä tutkimuskirjallisuudesta, sillä suomalaista tutkimusta aiheesta ei juuri ole olemassa. Aineisto on haettu tietokannoista Ebscohost, ProQuest, Scopus ja Web of Science lokakuussa 2022 ja aineiston haun aikarajauksena on 1.1.2015-30.9.2022. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä seitsemästätoista empiirisestä tutkimusartikkelista. Aineiston analyysissa on ensin tehty yhteenveto kaikista kirjallisuuskatsaukseen sisällytetyistä tutkimuksista ja sen jälkeen aineisto on koodattu aineistolähtöisesti ja tämän jälkeen teemoiteltu. Tutkimusaineiston koodauksen ja teemoittelun perusteella keskeisiksi yläteemoiksi muodostettiin 1) ikääntyneiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien erityinen asema yhteiskunnassa ja yhteisöissä ja sen vaikutus palveluihin hakeutumiseen sekä 2) organisaatioiden ja työntekijöiden arvojen ja osaamisen vaikutus ikääntyneiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asiakaskokemukseen. Tutkimuksen keskeisten tulosten mukaan ikääntyneillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on runsaasti syrjinnän kokemuksia, jotka vaikuttavat palveluihin hakeutumiseen ja aiheuttavat pelkoja liittyen sosiaalipalveluiden käyttöön. He ovat usein näkymättömiä palveluissa, jolloin heidän kokemuksiaan tai palvelutarvettaan ei tunnisteta. Sosiaalityössä tulisi myös pystyä tunnistamaan ja tunnustamaan perheen ulkopuolisten epävirallisten tukiverkostojen vaikutus yksilöiden elämässä. Samalla sosiaalityössä tulisi tunnistaa ikääntyneiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sisäinen moninaisuus ja vähemmistöryhmän jäsenten erilaiset tarpeet. Keskeistä on myös huomioida, että sosiaalipalveluita tarjoavat organisaatiot voivat vaikuttaa ikääntyneiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien asiakkaiden asiakaskokemukseen. Organisaatioiden olisi tärkeää tuoda avoimuus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan osaksi arvojaan, kasvattaa työntekijöiden osaamista seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta sekä viestiä avoimuuttaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan fyysisillä merkeillä, kuten sateenkaarilogolla varustetuilla julisteilla tai moninaisuutta esiin tuovilla mainoksilla. Sosiaalityössä on myös keskeistä tiedostaa sosiaalityön heteronormatiivinen arvomaailma ja käytännöt ja pyrkiä purkamaan niitä, sillä ne vaikuttavat erityisesti heteronormatiivisesta normista poikkeavien ihmisten elämään.