Browsing by Subject "talouskasvu"
Now showing items 21-25 of 25
-
(2020)Tässä tutkielmassa tutkitaan tuloerojen, koulutuksen ja talouskasvun välistä yhteyttä Yhdysvalloissa pääosin vuosien 1979-2011 aikana. Tutkimukseen on valittu 16 osavaltiota tuloerojen kehityksen perusteella: kahdeksassa osavaltioissa köyhimmän viidenneksen keskimääräiset reaalitulot olivat laskeneet vuosina 1977-2007, muissa kahdeksassa nousseet verrattain paljon. Tutkielman aineistona on McNicholin et al. vuoden 2012 tutkimus, jossa on tutkittu köyhimmän ja rikkaimman viidenneksen keskimääräisten reaalitulojen kehitystä Yhdysvalloissa osavaltiotasolla. Pohjana tutkielman analyysille – tuloerojen vaikutus koulutukseen ja talouskasvuun - on OECD:n vuoden 2014 tutkimus, jonka mukaan kasvavat tuloerot ja etenkin köyhempien tuloluokkien tulojen suhteellisen heikko kehitys on aiheuttanut sen, että köyhemmät kotitaloudet investoivat vähemmän omaan koulutukseensa, minkä johdosta talouskasvu heikkenee. Tätä tutkimushypoteesia testataan tässä tutkielmassa Yhdysvaltojen osavaltioiden kautta. Analyysi koostuu kolmesta osasta: tuloerojen, koulutusmuuttujien ja talouskasvun tarkasteluista. Tuloeroissa tarkasteltiin tuloluokkien keskimääräisten reaalitulojen muutoksia sekä Gini-kerrointa. Koulutusosiossa tarkasteltiin toiselta asteelta valmistuneiden sekä kolmannen asteen opiskelijoiden määrien suhdetta tiettyihin ikäluokkiin. Talouskasvun osalta tarkasteltiin reaalista BKT per capitaa. Tilastot koottiin useista julkisista ja virallisista lähteistä sekä tieteellisistä tutkimuksista. Osavaltioissa, joissa köyhimmän viidenneksen keskimääräiset reaalitulot olivat laskeneet, koulutusmuuttujien muutokset olivat hyvin vaihtelevia. Sen sijaan talouskasvu oli kyseisissä osavaltioissa lähes poikkeuksetta heikompaa toisiin osavaltioihin verrattuna. Köyhempien tuloluokkien suhteellisen heikolla tulojen kehityksellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä pienempiin valmistumisprosentteihin tai opiskelijamääriin, mutta ne toisaalta korreloivat positiivisesti paremman talouskasvun kanssa. Lisäksi koulutusmuuttujat korreloivat positiivisesti ja lähes poikkeuksetta tilastollisesti merkitsevästi paremman talouskasvun kanssa.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tutkitaan tuloerojen, koulutuksen ja talouskasvun välistä yhteyttä Yhdysvalloissa pääosin vuosien 1979-2011 aikana. Tutkimukseen on valittu 16 osavaltiota tuloerojen kehityksen perusteella: kahdeksassa osavaltioissa köyhimmän viidenneksen keskimääräiset reaalitulot olivat laskeneet vuosina 1977-2007, muissa kahdeksassa nousseet verrattain paljon. Tutkielman aineistona on McNicholin et al. vuoden 2012 tutkimus, jossa on tutkittu köyhimmän ja rikkaimman viidenneksen keskimääräisten reaalitulojen kehitystä Yhdysvalloissa osavaltiotasolla. Pohjana tutkielman analyysille – tuloerojen vaikutus koulutukseen ja talouskasvuun - on OECD:n vuoden 2014 tutkimus, jonka mukaan kasvavat tuloerot ja etenkin köyhempien tuloluokkien tulojen suhteellisen heikko kehitys on aiheuttanut sen, että köyhemmät kotitaloudet investoivat vähemmän omaan koulutukseensa, minkä johdosta talouskasvu heikkenee. Tätä tutkimushypoteesia testataan tässä tutkielmassa Yhdysvaltojen osavaltioiden kautta. Analyysi koostuu kolmesta osasta: tuloerojen, koulutusmuuttujien ja talouskasvun tarkasteluista. Tuloeroissa tarkasteltiin tuloluokkien keskimääräisten reaalitulojen muutoksia sekä Gini-kerrointa. Koulutusosiossa tarkasteltiin toiselta asteelta valmistuneiden sekä kolmannen asteen opiskelijoiden määrien suhdetta tiettyihin ikäluokkiin. Talouskasvun osalta tarkasteltiin reaalista BKT per capitaa. Tilastot koottiin useista julkisista ja virallisista lähteistä sekä tieteellisistä tutkimuksista. Osavaltioissa, joissa köyhimmän viidenneksen keskimääräiset reaalitulot olivat laskeneet, koulutusmuuttujien muutokset olivat hyvin vaihtelevia. Sen sijaan talouskasvu oli kyseisissä osavaltioissa lähes poikkeuksetta heikompaa toisiin osavaltioihin verrattuna. Köyhempien tuloluokkien suhteellisen heikolla tulojen kehityksellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä pienempiin valmistumisprosentteihin tai opiskelijamääriin, mutta ne toisaalta korreloivat positiivisesti paremman talouskasvun kanssa. Lisäksi koulutusmuuttujat korreloivat positiivisesti ja lähes poikkeuksetta tilastollisesti merkitsevästi paremman talouskasvun kanssa.
-
(2015)Tämä tutkielma on analyysi liiketoiminnan vastuullisuudesta, sen syntysyistä ja rakenteista sekä sen suhteista talouteen, sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja ympäristöongelmien ratkaisuyrityksiin, sekä etenkin vastuullisuuden tarpeelliseksi tekevien käytäntöjen ja lainalaisuuksien sosiaalieettisistä ulottuvuuksista. Vastuullisuus on osa kestävän kehityksen ohjelmaa, ja sen erityisominaisuutena on pyrkimys pelastaa hyvinvointiyhteiskunta, jonka tulevaisuutta yritysten yhteiskunnallisen merkityksen kasvun on epäilty uhkaavan. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat, millaisia ovat vastuullisuuden ja sen toimintapiiriin kuuluvien käytäntöjen ja ajattelumallien yhteisölliseen valtaan, oikeuksiin ja vastuuseen liittyvät vaikutukset ja keskinäiset suhteet; siirtyykö vastuu mukana ja miten, jos valtaa siirtyy valtiolta yrityksille; sekä millainen on liiketoiminnan suhde yhteiskuntaan sosiaalieettisenä toimijana ja taloudellis-kulttuurisena vaikuttajana. Tutkimusmetodi on käsiteanalyysi ja lähestymistapa holistinen. Keskeistä tutkimusaineistoa ovat suomalaiset, yhdysvaltalaiset ja englantilaiset liiketoiminnan vastuullisuutta, taloustiedettä ja yritysetiikkaa käsittelevät tieteelliset artikkelit ja tutkimukset. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi myös tuoreet sanoma- ja aikakauslehtiartikkelit tuovat lisänsä aineistoon. Vastaukset tutkimuksen pääkysymyksiin, tutkimustulokset ja johtopäätökset ovat seuraavat: Liiketoiminnan ohjaajat, kuten yritykset, markkinat ja kasvu, ovat osa koko kulutusperustaista kulttuuriamme, samoin niistä koituvat haitat ja uhat. Siksi liiketoiminnan muuttaminen vastuullisemmaksi merkitsee yhteiskunnan muuttamista. Markkinatalous on yhteiskunnan tapa hankkia aineellista hyvää. Vastuullisuus taas on tapa turvata hyvinvointiyhteiskunta ja sen valta, jonka alla yritysten vastuu voisikin rajoittua taloudellisiin tuloksiin. Vastuu ei synny automaattisesti vallan mukana, vaan vastuullisuuden haasteisiin vastatakseen valtioiden ja kansainvälisen yhteisön tulee kyetä määrittämään yritysten ja liiketoiminnan vastuut ja valvoa niiden toteuttamista. Vastuullisuuden lähtöajatuksia on, että markkinataloutta voidaan harjoittaa, kunhan se tehdään vastuullisesti. Sen tavoitteiden täyttymiselle on kuitenkin erityisen ongelmallista sen sitoutuminen markkinatalouden myötä talouskasvuun. Toisaalta vastuullisuutta on osin vaikeaa sovittaa yhteen liiketoiminnan omien lainalaisuuksien kanssa. Talousvastuullisuuden toteutumisesta riippuu kestävän kehityksen ohjelman onnistuminen: ilman valtio-ohjausta sosiaalisia ja ympäristökysymyksiä ei voi odottaa ratkaistavan. Yritysten valta ei ole valtioilta siirtynyttä valtaa, vaan se on teknis-taloudellisen kehityksen myötä syntynyt eräänlaisena lisävaltana hallintovallan rinnalle. Yksilön ja yhteisön eettisen suhteen kannalta tämä asetelma on vaikea, koska vallan yhteisöllisyyden kyseenalaistuessa yhteiset arvot ja tavoitteet, yhteinen motivaatio ja yhteiskunnan mielekkyys, tasa-arvoisuus ja pysyvyys ovat vaikeampia määrittää ja toteuttaa. Tutkielmani tuloksineen on lisähuuto korpeen, jossa keskustellaan talouden ja materian suuresta painoarvosta yhteiskunnassa, ihmisen vallasta ja vastuusta niin sosiaalisessa kuin luonnon yhteisössä sekä liiketoiminnasta yhtenä vapauden toteuttamisen välineenä ja mahdollisena vapautemme riistäjänä.
-
(2022)Tämä maisterintutkielma tarkastelee, miten ympäristöongelmat vaikuttavat pitkän aikavälin talouskasvuun erilaisten teoreettisten kasvumallien mukaan. Tarkoituksena on ymmärtää, miten ja missä määrin ympäristöongelmat rajoittavat pitkän aikavälin talouskasvua, jos ympäristöongelmiin ei puututa sekä mitä ja miksi jokin tietty malli kertoo pitkän aikavälin kannalta hyvästä ympäristöpolitiikasta. Tutkimusta motivoi valtioiden ja globaalien järjestöjen herääminen ympäristöongelmien vaikutuksiin, jonka takia on tärkeää löytää pitkän aikavälin talouskasvun jatkumisen kannalta optimaalisimmat politiikkakeinot. Tutkielmassa tarkastellaan ensimmäisenä dynaamista integroitua ilmasto-talousmallia, joka oli julkaisun aikaan 1990-luvulla uraauurtava lisäys talouskasvumalleihin ja jonka ansiosta William Nordhaus myöhemmin palkittiin taloustieteen Nobelin palkinnolla. Muut tutkielmassa käsiteltävät mallit pohjautuvat tuohon DICE-malliin, jolloin niiden sisältämät mekanismit ovat hyvin samankaltaisia. Käsiteltäviä malleja ovat myös integroidun arviointimallin kaksi sovellusta, optimaalinen ohjausmalli, Solow’n malli materiaalirajoitteen lisäyksellä sekä DICE-malli hiilen sosiaalisten kustannusten kanssa. Materiaalirajoitteen sisältävä Solow’n malli on malleista ainoa, joka ei pohjaudu DICE-malliin ja joka myös antaa tutkimuskysymykseen merkittävästi muista käsiteltävistä malleista eroavan vastauksen. Tämä johtuu todennäköisesti kahdesta tärkeästä oletuksesta, jotka puuttuvat muista malleista. Ensimmäiseksi materiaalirajoitteen lisäämisellä malliin tarkoitetaan luonnonvarojen rajallisuuden oletusta, jolloin luonnosta saatava pääoma on rajallista ja rajallisesti uusiutuvaa. Toisena eriävänä oletuksena on talouden juurtuneisuus luontoon ja luonnonvaroihin, jolloin lopputuotos ja sen myötä talouskasvu ovat riippuvaisia luonnonvaroista. Tällöin jatkuvan positiivisen talouskasvun myötä luonnonvarojen kysyntä nousee ja pitkällä aikavälillä luonnonvarojen tarjonta pienenee ja romahtaa kokonaan. Kaikki käsiteltävät mallit ennustavat pitkän aikavälin talouskasvun tai hyvinvoinnin romahtavan, jos ympäristöongelmiin ei puututa mitenkään politiikkakeinojen avulla. Integroidun arviointimallin mukaan fossiilisten polttoaineiden vauriofunktio kertoo, mikä osa potentiaalisesta bruttokansantuotteesta (BKT) säilytetään ilmastonmuutoksen aiheuttamien vaurioiden jälkeen. Tällöin BKT pienenee läpi ajan jokaisen uuden päästöyksikön myötä, kunnes talouskasvu romahtaa. Toisaalta taas ilmakehässä olevat päästöt poistuvat sieltä lineaarisesti, jolloin niiden aiheuttamat vahingot BKT:lle ovat vakioksi määräytyvä osuus nykyisestä BKT:stä. Tällöin BKT:n kasvaessa myös vahinkojen osuus kasvaa läpi ajan. Lähes kaikissa malleissa on myös huomioitu erilaiset hiilinielut, joita maapallolla esiintyy. Kuitenkin nykyisellä hakkuumäärällä hiilinielut pienenevät jatkuvasti ja uhkaavat kadota tai muuttua merkittävästi, joka osaltaan nopeuttaa ilmastonmuutosta. Eri ympäristöongelmat huomioon ottavien mallien antamien tuloksien mukaan voidaankin sanoa, että ympäristöongelmiin tulisi puuttua, jotta voidaan turvata pitkän aikavälin talouskasvu. Kaikkien käsiteltävien mallien mukaan tulisi toteuttaa samanaikaisesti useita erilaisia politiikkakeinoja, joista teknologisen kehityksen tukeminen sekä päästöverotukset nousevat pitkän aikavälin talouskasvun kannalta tärkeimmiksi. Mallien kalibroinneista huomataan myös, että datan ja informaation lisääntyessä voidaan tehdä yhä tarkempia ennustuksia ympäristöongelmien vaikutuksista talouskasvulle ja hyvinvoinnille.
-
(2022)Tämä maisterintutkielma tarkastelee, miten ympäristöongelmat vaikuttavat pitkän aikavälin talouskasvuun erilaisten teoreettisten kasvumallien mukaan. Tarkoituksena on ymmärtää, miten ja missä määrin ympäristöongelmat rajoittavat pitkän aikavälin talouskasvua, jos ympäristöongelmiin ei puututa sekä mitä ja miksi jokin tietty malli kertoo pitkän aikavälin kannalta hyvästä ympäristöpolitiikasta. Tutkimusta motivoi valtioiden ja globaalien järjestöjen herääminen ympäristöongelmien vaikutuksiin, jonka takia on tärkeää löytää pitkän aikavälin talouskasvun jatkumisen kannalta optimaalisimmat politiikkakeinot. Tutkielmassa tarkastellaan ensimmäisenä dynaamista integroitua ilmasto-talousmallia, joka oli julkaisun aikaan 1990-luvulla uraauurtava lisäys talouskasvumalleihin ja jonka ansiosta William Nordhaus myöhemmin palkittiin taloustieteen Nobelin palkinnolla. Muut tutkielmassa käsiteltävät mallit pohjautuvat tuohon DICE-malliin, jolloin niiden sisältämät mekanismit ovat hyvin samankaltaisia. Käsiteltäviä malleja ovat myös integroidun arviointimallin kaksi sovellusta, optimaalinen ohjausmalli, Solow’n malli materiaalirajoitteen lisäyksellä sekä DICE-malli hiilen sosiaalisten kustannusten kanssa. Materiaalirajoitteen sisältävä Solow’n malli on malleista ainoa, joka ei pohjaudu DICE-malliin ja joka myös antaa tutkimuskysymykseen merkittävästi muista käsiteltävistä malleista eroavan vastauksen. Tämä johtuu todennäköisesti kahdesta tärkeästä oletuksesta, jotka puuttuvat muista malleista. Ensimmäiseksi materiaalirajoitteen lisäämisellä malliin tarkoitetaan luonnonvarojen rajallisuuden oletusta, jolloin luonnosta saatava pääoma on rajallista ja rajallisesti uusiutuvaa. Toisena eriävänä oletuksena on talouden juurtuneisuus luontoon ja luonnonvaroihin, jolloin lopputuotos ja sen myötä talouskasvu ovat riippuvaisia luonnonvaroista. Tällöin jatkuvan positiivisen talouskasvun myötä luonnonvarojen kysyntä nousee ja pitkällä aikavälillä luonnonvarojen tarjonta pienenee ja romahtaa kokonaan. Kaikki käsiteltävät mallit ennustavat pitkän aikavälin talouskasvun tai hyvinvoinnin romahtavan, jos ympäristöongelmiin ei puututa mitenkään politiikkakeinojen avulla. Integroidun arviointimallin mukaan fossiilisten polttoaineiden vauriofunktio kertoo, mikä osa potentiaalisesta bruttokansantuotteesta (BKT) säilytetään ilmastonmuutoksen aiheuttamien vaurioiden jälkeen. Tällöin BKT pienenee läpi ajan jokaisen uuden päästöyksikön myötä, kunnes talouskasvu romahtaa. Toisaalta taas ilmakehässä olevat päästöt poistuvat sieltä lineaarisesti, jolloin niiden aiheuttamat vahingot BKT:lle ovat vakioksi määräytyvä osuus nykyisestä BKT:stä. Tällöin BKT:n kasvaessa myös vahinkojen osuus kasvaa läpi ajan. Lähes kaikissa malleissa on myös huomioitu erilaiset hiilinielut, joita maapallolla esiintyy. Kuitenkin nykyisellä hakkuumäärällä hiilinielut pienenevät jatkuvasti ja uhkaavat kadota tai muuttua merkittävästi, joka osaltaan nopeuttaa ilmastonmuutosta. Eri ympäristöongelmat huomioon ottavien mallien antamien tuloksien mukaan voidaankin sanoa, että ympäristöongelmiin tulisi puuttua, jotta voidaan turvata pitkän aikavälin talouskasvu. Kaikkien käsiteltävien mallien mukaan tulisi toteuttaa samanaikaisesti useita erilaisia politiikkakeinoja, joista teknologisen kehityksen tukeminen sekä päästöverotukset nousevat pitkän aikavälin talouskasvun kannalta tärkeimmiksi. Mallien kalibroinneista huomataan myös, että datan ja informaation lisääntyessä voidaan tehdä yhä tarkempia ennustuksia ympäristöongelmien vaikutuksista talouskasvulle ja hyvinvoinnille.
Now showing items 21-25 of 25