Browsing by Subject "terrorismi"

Tässä tutkielmassa selvitetään mitä diskursseja Ylen uutisartikkeleissa käytetään neljästä eri joukkosurmasta, miten diskurssit rakentuvat ja miten ne eroavat toisistaan. Aiempi tutkimus on osoittanut että joukkosurmia ja -surmaajia käsitellään mediassa hyvin eri lailla riippuen heidän etnisistä taustoistaan. Tavoitteena on selvittää miten joukkosurmaajan ihonväri tai uskonto näkyvät Ylen artikkeleissa tekojen tulkinnassa ja kuvauksessa, varsinkin miten se linkittyy uutisointiin joukkosurmasta terrorismina. Tutkielma perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaan se miten asioista puhutaan tai kirjoitetaan vaikuttaa siihen miten niistä ajatellaan. Metodiksi on valittu van Dijkistä ja Faircloughista inspiroitunut kriittinen diskurssianalyysi joka on tapa tutkia sosiaalisen todellisuuden rakentumista kielen avulla ja asettaa tekstien tuottamisessa läsnä oleva vallankäyttö näkyväksi. Tutkielman aineistona toimii Yle uutisten nettisivuilla julkaistut uutisartikkelit neljästä eri joukkosurmasta: Tukholman kuorma-autoisku 7.4.2017, Turun puukotus 18.8.2017, Las Vegasin ampuminen 1.10.2017 sekä Kuopion koulusurma 1.10.2019. Aineistoon on valittu ainoastaan tekstit jotka julkaistiin vuorokauden sisällä ensimmäisen tapauksesta kertovan artikkelin ilmestymisen jälkeen. Tämä jotta päästäisiin käsiksi tapoihin hahmottaa tekijää ja tapahtunutta kun tietoa on vasta vähän. Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Kaksi terrorismiksi luokiteltua joukkosurmaa saivat runsaasti enemmän mediatilaa kuin kaksi muuta surmaa. Artikkeleista on eroteltavissa erillinen terrorismidiskurssi, koulusurmadiskurssi sekä joukkoampumisdiskurssi. Terrorismidiskurssissa terrorismista puhutaan jo aikaisessa vaiheessa ja tekijän ulkomaalaisuutta korostetaan kun taas koulusurma- ja joukkoampumisdiskursseissa korostetaan tekijän tavallisuutta. Uhan torjumiseksi tulevaisuudessa esitetään diskurssista riippuen erilaisia tapoja. Terrorismidiskurssissa ehdotetaan torjuntaa ulkoisin keinoin tiedustelulakia muuttamalla kun taas muissa tapauksissa halutaan muuttaa yhteiskuntaa sisältä parantamalla mielenterveyspalveluita tai muuttamalla aselakeja. Las Vegasin tapauksessa huomio kiinnittyi aseisiin kun taas Kuopion koulusurmassa koulumaailma ja siinä näkyvät vaikutukset olivat jatkuvasti läsnä. Terrorismidiskurssissa sekä tekijän tausta että hyökkäyksen tekotapa toimivat ikään kuin vihjeinä jihadistisesta terrorismista, ja niitä korostetaan. Tämä vastaa Kimberly Powellin (2018) tutkimuksen tuloksia siitä että tekijän tausta selvitetään ensin, jonka jälkeen tekoa tulkitaan taustaa vasten. Ulkonäkö ja uskonto liitetään Ylen uutisoinnissa vahvasti jihadistisen terrorismin mahdollisuuteen. Tästä tutkimuksesta voi vetää johtopäätöksen että tapa uutisoida joukkosurmista vahvistaa ennakkoluuloja muslimeja kohtaan sekä ei-länsimaisen näköisiä henkilöitä kohtaan. Heistä annetaan ulkopuolisempi kuva ja heidät eriytetään länsimaisesta yhteiskunnasta. Aineistosta löytyi artikkeleita joissa ulkomaalaistaustaiset silminnäkijät pääsivät kertomaan kokemastaan ja tuomitsemaan terroriteon, mutta ne jäivät vähemmistöön.

Henkilön elämänkaaren tapahtumat, persoonallisuuden piirteet ja asenteet sekä ympäröivän yhteiskuntarakenteen vaikutus yksilön kokemukseen omista toimintamahdollisuuksistaan ovat kaikki mahdollisia selittäviä tekijöitä radikalisaatioprosessin taustalla. Ilmiön kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii kuitenkin myös yksilön uskonnollisen ja ideologisen eetoksen itsenäisen vaikutuksen tarkastelua osana radikalisaatioprosessin muodostumista. Tässä tutkimuksessa analysoidaan uskonnollisen eetoksen vaikutusta selittävänä tekijänä. Tutkimuksessa tarkastellaan miten äärimmäinen uskonnollinen aatemaailma vaikuttaa yksilön alttiuteen omaksua radikaaleja ideoita sekä toteuttaa ekstremistisiä tekoja. Tässä tutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto koostuu valtiollisista asiakirjoista. Kaikki analysoitavat asiakirjat liittyvät aiheiltaan Suomen valtion sisäiseen turvallisuuteen sekä radikalismin ja ekstremismin tematiikkaan. Tutkimusmetodina on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Asiakirja-aineistoja on yhteensä viisi, joista vanhin on julkaistu vuonna 2018 ja uusin vuonna 2021. Uskonnollista radikalismia ja ekstremismiä käsittelevän asiakirja-aineiston sisältö linkittyy pääasiallisesti ääri-islamistiseen liikehdintään. Tästä syystä tämänkin tutkimuksen analyysi uskonnollisen elementin vaikutuksesta radikalisaatioprosessin osatekijänä keskittyy ääri-islamistisen eetoksen tarkasteluun. Toteutetun aineiston analyysin perusteella voidaan esittää uskonnollisen eetoksen kytkeytyvän osaksi tiettyjen yksilöiden radikalisaatioprosessia. Radikalisaation taustalla vaikuttaa maailmankuvien vastakkaisuudesta syntyvä konflikti ja tästä ristiriidasta muodostuva kokemus osattomuudesta. Aineiston analyysistä käy ilmi, kuinka uskonnolla perusteltua radikalismia ja ekstremismiä voidaan ennaltaehkäistä tehokkaimmin nimenomaisesti uskonnollisen koulutuksen ja vuoropuhelun lisäämisen kautta. Havaintoja alleviivaa myös löydös selittävien tekijöiden paradigman muutoksesta, jossa uskonnollinen eetos tai poliittinen ideologia voidaan hahmottaa itsenäisiksi osiksi yksilön radikalisaatioprosessia ja mahdollisesti jopa tekijöiksi, jotka selittävät muiden ilmiöön liittyvien sosiaalisten olosuhteiden muodostumisen.

Radikaali-islamistisen terroristijärjestö Isisin niin sanottu kalifaatti kukistui alkuvuodesta 2019 Syyriassa. Kalifaatin jäljiltä alueella oli tuhansia ulkomaalaisia, jotka olivat matkustaneet Syyrian ja Irakin konfliktialueelle 2010-luvun aikana. Heidän joukossaan oli 11 suomalaista naista ja heidän lapsensa, jotka päätyivät Syyriassa sijaitsevalle al-Holin leirille. He olivat valtavan mediahuomion kohteena loppuvuodesta 2019. Julkisessa keskustelussa kiisteltiin siitä, onko Suomi velvollinen auttamaan al-Holin leirillä olevia naisia ja heidän lapsiaan. Maisterintutkielma analysoi tapoja, joilla al-Holin naisten suhdetta Isisiin ja toimijuutta kuvattiin Helsingin Sanomissa. Erityisesti tarkastellaan, miten sukupuoli vaikutti tapaan, jolla naisten roolia järjestössä kehystettiin. Terroristiseen toimintaan kytkeytyvien naisten kuvaamisesta on tehty kansainvälistä tutkimusta. Myös Syyriaan ja Irakiin lähteneiden naisten mediakuvauksia on tutkittu maailmalla. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että naisten osallistuminen poliittiseen väkivaltaan mielletään poikkeukselliseksi tai jopa luonnottomaksi. Naisten toimintaa kuvaillaan eri tavoin kuin miesten. Sitä selitetään usein ammentamalla erilaisista sukupuoleen liittyvistä stereotypioista. Tyypillistä on, että naisten toimijuutta ja toiminnan poliittisia motiiveja häivytetään. Heidän osallistumistaan poliittiseen väkivaltaan selitetään esimerkiksi henkilökohtaisilla syillä tai naisten kuvaillaan joutuneen manipuloinnin uhreiksi. Tutkielma peilaa aiemmin tehtyä tutkimusta suomalaiseen uutiskontekstiin. Aineistona toimivat Helsingin Sanomien printtilehdessä ja verkkosivuilla joulukuussa 2019 julkaistut jutut. Kaikkiaan artikkeleita oli 72. Tutkielmassa analysoidaan kehyksiä, joita al-Holin naisten toimijuuteen ja sukupuoleen liitettiin. Menetelmänä kehysten tutkimisessa toimi sisällönanalyysi. Tutkielma toteaa, että julkisen keskustelun päähuomio oli joulukuussa 2019 al-Holin ympärille syntyneessä poliittisessa kuohussa. Siksi naisten taustoja ja toimintaa Isisin valtiokokeilussa käsiteltiin tiiviisti suhteessa aiheesta julkaistuun suureen juttumäärään. Usein jutuissa naisten roolia kehystettiin Isisissä lyhyesti. Naisten roolin kuvaamiseen ei ollut lehdessä myöskään yhtä vakiintunutta tapaa. Naisten annettiin ymmärtää olleen lähellä Isisiä esimerkiksi vaimoina tai kalifaatin asukkaina kuvaamatta heitä järjestön varsinaisiksi toimijoiksi. Toisaalta lähes yhtä usein jutuissa oli viittauksia aktiiviseen toimijuuteen, kuten esimerkiksi naisten rooliin Isisin tukitoiminnassa. Sen sijaan viittauksia väkivaltaan osallistumisen mahdollisuuteen oli hyvin harvoin. Muutamissa jutuissa Isisiin liittyvää kehystä ei ollut lainkaan. Naisten suhdetta Isisiin ja toimijuutta kehystettiin varovaisemmin kuin miesten, joihin viitattiin aineistossa usein suoraan Isisin taistelijoina. Vaikka naisten roolia saatettiin kuvata tiiviisti, heidän annettiin toisaalta hyvin usein ymmärtää olevan turvallisuusuhka. Naisten mahdollista auttamista Suomeen perusteltiin heidän lastensa pelastamisella. Lasten oikeudet menivät siis useimmiten uhkan edelle. Juuri lapsista puhuttaessa naisten toimijuus korostui, sillä heidän kuvailtiin olevan vastuussa päätymisestään konfliktialueelle toisin kuin lasten. Toimijuuden esittäminen oli siis myös kontekstisidonnaista. Naisten äitiys korostui usein jutuissa, mikä on tyypillistä naisten kohdalla aiemmankin tutkimuksen valossa. Tutkielma vahvistaa aiemman tutkimuksen viitteitä siitä, että terroristiseen toimintaan kytkeytyvien miesten ja naisten toimintaa kuvataan eri tavoin. Lehden kuvauksissa oli kuitenkin erilaisia vivahteita.

Tässä sosiaalityön pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen kohtaamista sosiaalityössä Suomessa ja Ruotsissa. Väkivaltainen ekstremismi ja radikalisoituminen ovat viime vuosikymmeniin asti olleet marginaalinen ilmiö valtioiden turvallisuusajattelussa (Creutz ym. 2015), ja ilmiön kohtaamisesta sosiaalityössä on vain niukasti aiempaa tutkimusta. Viime vuosina maailmassa on kuitenkin todistettu terroritekoja, joita on perusteltu aatemaailmalla. Terroriteot ovat lisänneet tarvetta yhtenäisille ennaltaehkäiseville ohjelmille sekä yhteiskunnassa laaja-alaisia ja poikkihallinnollisia toimia väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen havaitsemiseksi sekä ehkäisemiseksi. Myös sosiaalityössä kohdataan väkivaltaista ekstremismiä ja radikalisoitumista, kuitenkin käytäntöjä ilmiön kohtaamiseen ei juurikaan ole. Väkivaltainen radikalisoituminen nähdään tässä tutkielmassa aiempaan kirjallisuuteen pohjautuen prosessina, jonka myötä yksilö päätyy poliittiseen tai ideologiseen väkivallan käyttöön. Radikalisoitumisprosessiin vaikuttavat moninaiset tekijät; taustalla on havaittavissa ennen kaikkea sosiaalisia liikehdintöjä, jotka saavat vaikutteita toisistaan ja kilpailevat toisiaan vastaan. Väkivaltaista ekstremismiä ja radikalisoitumista lähestytään tässä tutkielmassa kriittisen terrorismin tutkimuksen tradition ja eritoten sosiaalisen liikehdinnän teorian kautta (social movement theory). Tästä näkökulmasta tarkasteltuna väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen taustalta löytyy yksilötasolla sosiaalisen haavoittuvuuksien kategorioita, mutta ennen kaikkea laajoja, globaaleja geopoliittisia kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta. Tutkielmassa pohditaan, voidaanko globaalin, antirasistisen sosiaalityön orientaation keinoin työskennellä asiakkaan kanssa, mikäli väkivaltaista ekstremismiä ja radikalisoitumista on havaittu. Koska aiempaa tutkimusta väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen kohtaamisesta sosiaalityössä on marginaalisesti, tämän tutkielman tavoitteena on tuottaa deduktiivisesti uutta tietoa. Sosiaalityöntekijöille suunnattujen teemahaastatteluiden myötä tutkielmassa vastataan tutkimuskysymyksiin: 1) Kohdataanko väkivaltaista ekstremismiä ja radikalisoitumista sosiaalityössä Suomessa ja Ruotsissa?, 2) Miten väkivaltaista esktremismiä ja radikalisoitumista kohdataan sosiaalityössä ja millaisia ulottuvuuksia ilmiöllä on?, 3) Millainen tehtävä sosiaalityöllä on Suomessa ja Ruotsissa väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisevässä työssä sekä työssä, kun ilmiötä on havaittu? Teemahaastattelut toimivat tukena tutkielman teoreettiselle orientaatiolle. Laadullinen aineisto on teemoiteltu sen perusteella, mitä aiheita aineistosta on noussut aineiston analyysissä esiin, mutta myös vahvasti aiempaan kirjallisuuteen nojaten. Aineistosta muodostettiin viisi teemaa. Tutkielmassa havaittiin, että ilmiötä kohdataan sosiaalityössä ja lisää tietoa sekä ohjeita väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen kohtaamiseen tarvitaan. Vaikka ilmiötä tavataan marginaalisesti, sosiaalityössä on olennaista ymmärtää väkivaltainen ekstremismi ja radikalisoituminen ilmiötasolla sekä yhteistyötahot tilanteessa. Tutkielmassa todettiin haastattelujen perusteella sekä aiempaan kirjallisuuteen nojaten, että tehtävä työ on moniammatillista ilmiötä havaittaessa ja ennaltaehkäisyssä. Sosiaalityöllä on tärkeä tehtävä ennaltaehkäisyssä eritoten osallisuuden vahvistajana sekä eri yhteisöjen välisessä siltojen rakennustyössä; antirasistinen sosiaalityö toimii keinona väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen ehkäisyssä. Lisää tietoa väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen havaitsemisesta ja työstä sosiaalityön käytännöissä tarvitaan.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Idi Aminin hallinnon harjoittaman valtioterrorismin ja Aminin suhdetoiminnan ja esiintymisen rooleja Aminin vallankäytössä Aminin hallitessa Ugandaa vuosina 1971–1979. Valtioterrorismin tutkimuksessa lähdeaineistona käytetään Ugandassa Aminin valtakaudella asuneiden Henry Keymban ja Semakula Kiwanukan Aminin hallinnosta kirjoittamia kirjoja, International Comission of Jurists-järjestön raporttia ”Violations of human rights and the rule of law in Uganda” ja Amnesty Internationalin raporttia ”Human rights in Uganda report.” Suhdetoiminnan analyysissa hyödynnetään Idi Aminin televisioituja puheita ja haastatteluja, jotka on julkaistu YouTube-videopalvelussa. Työn tutkimusmetodina on laadullinen tutkimus. Tutkielmassa selvitetään, millaista Aminin hallinnon käyttämä valtioterrorismi oli, miten hallinnon käyttämä väkivalta muuttui Aminin valtakauden aikana ja miten väkivallasta rakennettiin Aminin hallinnossa yhteiskunnallinen instituutio. Lisäksi työssä hahmotetaan hallinnon käyttämän väkivallan pitkäaikaisia rakenteita ja käytetyn väkivallan muotoja. Aminin suhdetoiminnan tarkastelulla työssä vastataan siihen, miten diktaattorin julkinen persoona toimi ohjailevana, piilottelevana ja hälventävänä tekijänä suhteessa hallinnon valtioterrorismiin. Kokonaisuutena työssä vastataan siihen, miten valtioterrorismi toimii autoritaarisen hallinnon työkaluna ja millaisessa roolissa diktaattori toimii suhteessa hänen väkivaltakoneistoonsa. Terrorismin historian tutkimuksen osalta työn teoreettisena pohjana toimivat Emma Leonard Boylen artikkelissa ”Was Idi Amin’s government a terrorist regime?” (2015) ja Randall D. Law’n kirjassaan ”Terrorism: A History” (2016) esittämät terrorismin ja valtioterrorismin määritelmät. Terrorismi määritellään näissä teoksissa erityisesti välineeksi, jota voivat käyttää sekä valtiolliset että ei-valtiolliset toimijat. Tältä osin työn teoreettinen pohja poikkeaa perinteisistä terrorismin määritelmistä, joissa terrorismi määritellään erityisesti ei-valtiollisten toimijoiden tekemäksi, kun taas valtiohallintojen tekemänä on käytetty nimitystä valtioterrori. Terrorismin teorian lisäksi autoritaaristen hallintojen toiminnan logiikan hahmottamisessa käytetään Milan Svolikin kirjassaan ”The Politics of Authoritarian Rule” (2012) määrittelemiä autoritaarisen kontrollin- ja autoritaarisen vallanjaon ongelmia. Autoritaarisen kontrollin ongelma tarkoittaa keinoja, joilla diktaattori ja tämän kanssa hallitseva eliitti pitävät hallitsemansa massat kurissa. Autoritaarisen vallanjaon ongelma puolestaan koskettaa diktaattorin ja tämän kanssa hallitsevan eliitin välistä vallanjakoa. Näiden ongelmien sisällyttäminen työn teoreettiseen pohjaan auttaa ymmärtämään syitä Aminin hallinnon väkivallan ja Aminin suhdetoiminnan taustalla. Työn johtopäätöksiä ovat, että Idi Aminin hallinnon käytössä väkivallasta tuli valtioterrorismia vuoden 1972 aikana, jonka jälkeen väkivallan rooli hallinnon käytössä kasvoi räjähdysmäisesti. Tämän kehityksen taustalla vaikuttivat Aminin hallinnon tekemät lainsäädännön muutokset ja asevoimien tekemä siviilihallinnon ja Ugandan liike-elämän haltuunotto. Valtioterrorismista tuli lopulta käytännössä ainoa työkalu, jolla hallinto kykeni ylläpitämään valtaansa. Lähdemateriaalissa esiintyvä väkivalta on jaoteltu analyysissa sen piirteiden ja käyttötavan pohjalta systemaattisen-, satunnaisen-, valta-asemaa osoittavan-, reaktiivisen-, ja äärimmäisen väkivallan kategorioihin, joilla kullakin oli oma roolinsa valtioterrorismin toiminnassa ja hallinnon vallankäytössä. Tätä jaottelua ei ole aiemmin tehty Aminin hallinnon käyttämästä väkivallasta. Esiintymisissään Amin pyrki vahvistamaan omaa valta-asemaansa ja kiillottamaan hallintonsa julkisuuskuvaa populistisen puheen avulla. Aminin julkinen esiintyminen ja suhdetoiminta toimivat työkaluna, joka vähensi hallinnon kohtaamaa vastarintaa ja kansainvälistä kritiikkiä.