Browsing by Subject "terveys"

Väestön vanheneminen on yksi merkittävimmistä ilmiöistä, joka koskettaa yhteiskuntia 2000-luvun aikana. Vanheneminen on yhteydessä terveyden heikkenemiseen, mutta tämä muutos terveydessä ilmenee eri tavoin eri ihmisillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tunnistettu erojen olevan yhteydessä sosioekonomisessa asemassa sekä fyysisen aktiivisuuden määrässä oleviin eroavaisuuksiin eri väestönosien välillä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan vanhenemisen vaikutusta koetun terveydentilan, tulotason sekä vapaa-ajan liikunnan kehitykseen vanhemmalla iällä. Näiden kolmen tekijän oletetaan olevan keskinäisesti yhteydessä toisiinsa, minkä vuoksi on mahdollista kartoittaa niiden yhteisiä kehityspolkuja. Mallinnettavat kehityspolut kertovat siitä, miten nämä kolme keskeistä tekijää muuttuvat vanhenemisen myötä, minkä lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tekijöitä, joiden avulla voidaan ennakoida yksittäisten henkilöiden mahdollisia kehityspolkuja myöhemmällä iällä. Tutkielman analyysi keskittyy terveyden, tulotason ja liikunnan muutoksiin eläkkeelle jäämistä edeltävällä ajalla sekä sen jälkeisellä ajalla. Näkökulmana on tarkastella vanhemmassa väestössä vallitsevia eroavaisuuksia heidän terveytensä, tulotasonsa sekä vapaa-ajan liikunnan kehityksen osalta. Tutkielmassa hyödynnetään Helsinki Health Study -terveystutkimuksen pitkittäisaineistoa, joka on kerätty vuosien 2000–2017 aikana Helsingin kaupungin työntekijöiltä neljän kyselyaallon aikana. Huomiossa ovat vastaajat, jotka ovat tarkasteluajanjaksolla jääneet vanhuuseläkkeelle, mikä kattaa yhteensä 4254 vastaajaa. Kyselytutkimuksessa on kartoitettu yksityiskohtaisesti vastaajien terveyttä, tulotasoa, vapaa-ajan liikuntaa sekä näitä ennakoivia sosiodemografisia piirteitä, jotka tarjoavat kattavan pohjan kehityspolkuanalyysia hyödyntävän mallin rakentamista varten. Kehityspolkuja mallinnettaessa on havaittavissa neljä toisistaan erottuvaa kehityspolkuryhmää. Näitä ryhmiä tarkastellessa havaitaan, että terveys on moniulotteinen ilmiö, jota sosioekonominen asema yksinään ei riitä selittämään. Sosioekonomisen kerrostuman ala- ja yläpäässä on havaittavissa eriytymistä terveyden suhteen. Yhtäältä tätä voidaan selittää liikunnalla, joka mahdollistaa hyvän terveyden ylläpitämisen eläkeiällä. Toisaalta terveyskäyttäytymiseen liittyvät tekijät kuten tupakointi ja ylipaino ennakoivat heikompaa terveyttä vanhemmalla iällä, mikä myös voi selittää väestössä vallitsevia jakolinjoja. Yksi merkittävistä huolista, joita aikaisemmassa vanhenemista koskevassa tutkimuksessa on esitetty, liittyy vanhenemisen kokemuksen sosioekonomiseen eriytymiseen. Tämänkaltaista eriytymistä on rajallisesti havaittavissa myös tarkastelemani Helsingin kaupungin työntekijöihin keskittyneen aineiston perusteella, mikä muodostuu elinkaaren aikaisten pitkien kehityspolkujen seurauksena. Nämä toisistaan eroavat kehityspolut terveyden, tulotason ja liikunnan osalta eivät kuitenkaan ole huomattavan voimakkaasti toisistaan eriytyviä, vaan tutkimuksessani on havaittavissa vallitsevan statuksen säilyttämiseen viittaavia merkkejä. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen eläkkeelle jäämistä omaksutut terveydelle edulliset toimintatavat ennakoivat hyvän terveyden pysyvyyttä myös myöhemmässä vaiheessa eläkeikää. Kehityspolkuanalyysi on ainutlaatuinen tilastollinen menetelmä, jolla pystytään tarkastelemaan terveyden, tulotason sekä liikunnan kehitystä vanhemmalla iällä moniulotteisesti tavalla, joka paljastaa näiden kolmen tekijän sisäisiä jakolinjoja. Kokonaisuudessaan eläkettä edeltävä koettu terveydentila, sosioekonominen asema ja liikunta ovat keskeisessä roolissa eläkkeelle jäämistä seuraavan ajan terveyden kehityksessä ja näiden tekijöiden kehityspolkujen havainnointi voi auttaa ymmärtämään vanhenemista ilmiönä, joka ei perinteisillä menetelmillä ole tullut näkyväksi.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kunnanlääkärijärjestelmän kehittämisen vaikutusta kuolleisuuteen Suomen maaseudulla vuosina 1880–1900. Kunnanlääkärijärjestelmällä pyrittiin kehittämään maaseudun sairaanhoitoa tuomalla lääkäri ihmisten tavoitettavaksi. Ensimmäinen kunnanlääkäri astui virkaan vuonna 1882 Viitasaarella. Vuoden 1900 loppuun mennessä Suomessa oli toimessa 85 kunnanlääkäriä ja Suomen 480 kunnasta kunnanlääkäripiireihin kuului 125 kuntaa. Selvitän tutkielmassa kunnanlääkärijärjestelmän kehittämisen tilastollisen yhteyden kuolleisuuden laskuun ekonometrisiä menetelmiä soveltaen. Aineistona tutkielmassa ovat kunnittaiset väestönmuutostilastot, jotka löytyvät Tilastokeskuksen sarjasta Suomen Virallinen Tilasto VI. Olen kerännyt jokaisesta vuosisadan vaihteen 480 maalaiskunnasta tiedot syntyneistä, kuolleista ja nettoväestönmuutoksesta vuosilta 1880–1900. Menetelmänä olen käyttänyt kiinteäkertoimista regressioanalyysia, jonka avulla kuntia yli ajan seuraamalla saadaan esiin kunnanlääkärien vaikutus kuolleisuuden muutoksiin. Tiedot kunnanlääkärien astumisesta virkaan löytyvät sarjasta Suomen Virallinen tilasto XI, Lääkintölaitos. Koko aineistolla tehdyt regressiot viittaavat kunnanlääkäreillä olleen tilastollisesti merkitsevä kuolleisuutta laskeva vaikutus. Vaikutus oli hieman voimakkaampi ja vakaampi naisten kohdalla. Vain kunnanlääkärilliset kunnat sisältävällä osa-aineistolla tehdyissä regressioissa löytyi tilastollisesti erittäin merkitsevä kunnanlääkärin vaikutus kuolleisuuden laskuun. Kuolleisuuden muutosten tarkastelu event study –kehikossa antoi kuitenkin aihetta epäillä, että kunnanlääkärien palkkaamisen ajoitus on riippunut kuolleisuuden kehityksestä kunnissa. Regressiotulosten mukaan kunnanlääkärijärjestelmän kehittäminen laski kuolleisuutta Suomen maaseudulla jo 1800-luvun lopulla. Lääkäreiden menetelmät sairauksien hoitamiseksi olivat vielä tuolloin rajalliset, mutta bakteeriteorian kehittyminen teki lääkäreiden antamasta hoidosta ja tiedosta terveyden kannalta aiempaa optimaalisempaa. Siten yhä laajemman joukon pääsy lääkärin antaman hoidon ja terveysvalistuksen piiriin vaikutti kuolleisuutta laskevasti. Tulokset vahvistavat näkemystä siitä, että 1800-luvun lopulla Suomessa alkanut kuolleisuuden lasku ei johtunut alkuvaiheessa pelkästään parantuneesta ravinnosta, nousseesta elintasosta ja tautien heikkenemisestä, vaan tietoisilla julkisilla toimenpiteillä oli oma tärkeä roolinsa.

The planetary health approach emphasizes the interconnectedness between human health and natural systems. Urban planners also have the opportunity to promote planetary health through their work by reducing the negative environmental impacts of planning solutions and by increasing decisions that support residents' health and wellbeing. Numerous studies have shown that nature promotes human physical, mental, and social health, underscoring the importance of accessible nearby nature, especially in growing cities. This thesis examines urban planning in the city of Lahti from the perspective of planetary health. The study aims to investigate how nearby nature and its health and wellbeing effects, particularly for children and young people, have been considered and identified in land use planning. Additionally, the goal is to determine how conflicting land use interests are prioritized in decision-making. The research material consists of interviews with officials from the Lahti Urban Environment service area, and the data is analyzed with qualitative content analysis and thematization. The results indicate that nearby nature is perceived as an important part of Lahti's urban structure. Urban greenspaces and nearby nature areas are most concretely taken into account by zoning them as green areas in general and detailed plans. Furthermore, urban planning utilizes surveys of nearby nature conducted in early childhood education institutions and schools to ensure accessibility of nearby nature for children and adolescents. The appreciation of Lahti's planners, nature-friendly organizational culture, functional planning practices, and the recognition of the city's environmental efforts support the preservation of nearby nature areas in the urban structure. However, green areas without zoning are constantly at risk of being allocated for other land use purposes in a growing city. Planners describe their work as a continual search for compromises between conflicting desires, goals, and land use interests. They hold a central position of power and responsibility in making sustainable planning decisions, which can also be guided by planners' own values, attitudes, and expertise. Systems thinking required by planetary health approach along with research findings on the health and wellbeing effects of nearby nature, should be more effectively integrated into urban planning, political decision-making, and public discourse. Although this study focuses on planners in one city, it offers interesting insights into effective urban planning practices and current challenges within the framework of planetary health.

The aim of this study is to describe how education staffs' attitudes and actions as well as environmental characteristics impact children’s risky play. Risky play where children can challenge themselves is important part of learning. Risky play develops children’s risk-taking skills, which can be learned only by trial and error. Opportunities for children to challenge their skills in risky play have decreased considerably during the last decades, which have led to the fact that children spend a lot of time inside playing games that do not offer physical challenges. The danger is that children will not learn skills related to managing risks. This study approaches supporting risky playing by examining how education staffs’ attitudes towards taking risks affect to their reactions towards risky play and what are the factors that affect to education staffs’ attitudes towards children's risky play. I also describe the features of the environment and playing materials that will attract children to take risks in their play. I will also examine how society’s changed attitudes appear to affect to children's play areas. The research method used was systematic literature review and the international scientific journals used as a research material were found from relevant research databases. The journals found were elected using inclusion and exclusion criteria. Relevant studies were divided into categories according to the research questions and the results were reported as an inductive analysis. Studies show that education staffs' positive attitudes towards risk taking could be seen in practice as higher risk allowance. A negative attitude, in turn, was reflected in risky playing as denial. Attitudes also affected to the provided activities, children’s safety skills and in the environment shaping. The surrounding culture, society’s attitudes, understanding the benefits of risk-taking, training received and the personal characteristics influenced educators’ attitudes. Features of the environment that attracted children to the risky play were found to be the opportunity to play with great height and high speed and the possibility to challenge their current skills. Open ended playing materials and "real" materials intended for use by adults, as well as heavy movable equipment attracted to risky play. Society's attitudes contributed to the construction of a children's play environments, so that playgrounds in many countries were found to be so risk-free that children were not able to challenge their skills in them, and some of the equipment were left unused.

Tutkielmassa eritellään lasten lihavuuteen liittyvän mediadiskurssin kielellisiä piirteitä. Tutkimuskohteena ovat keinot, joilla kielenkäyttäjät osoittavat vastuun kuuluvan eri yhteiskunnallisille toimijoille, kuten perheelle, julkiselle vallalle, koululle ja elintarviketeollisuudelle. Samalla tarkastellaan kielenkäyttöön heijastuvia uskomuksia, sosiaalisia suhteita ja identiteettejä. Tutkimuskysymyksenä on, mitä kielellisretorisia keinoja käytetään keskustelussa, joka käsittelee sitä, kenellä on vastuu lasten lihavuudesta. Mediatekstejä tarkastellaan kriittisen diskurssintutkimuksen käsitteitä käyttäen. Sosiokognitiivisen suuntauksen lähtökohtana on kielenkäytön kognitiivinen prosessointi, jonka pohjalta kielenkäyttöä ja sen takana olevia asenteita, mielipiteitä, sosiaalista kontrollia ja identiteettejä voidaan analysoida kolmella tasolla. Tasot kattavat tekstin sisällön, tavoitteet ja funktiot sekä sosiokulttuurisen kontekstin. Aineisto on 16 tekstin kokoelma espanjalaisista ja kolumbialaisesta sanomalehdistä. Päivälehtien El Mundo, El País, La Vanguardia ja El Tiempo artikkelit on julkaistu verkkoversioina vuosina 2016-2018. Aineisto on koottu tekstiarkiston hakutoiminnolla avainsanoina ’lihavuus’, ’ylipaino’ ja ’lapsi’. Laadullisessa tutkielmassa sovelletaan sisällönanalyysia, jonka avulla eritellään ja tulkitaan tutkimuskohteen välittämää epätäydellistä ja ristiriitaistakin todellisuuskuvaa. Aineistossa vastuuseen lasten lihavuudesta asetetaan erityisesti vanhemmat, jotka maalataan tietämättömiksi ja elintarviketeollisuus, jota syytetään vastuuttomaksi. Lihavuuden vähentämispyrkimyksistä kirjoitetaan sotaisin sanankääntein, mutta hallinnon ponnistelut todetaan riittämättömiksi. Sotaretoriikan lisäksi muodollisen ja epämuodollisen tyylin yhdistäminen, kuten katastrofiretoriikan käyttö, on tyypillistä. Lihavuutta aikaansaava yhteiskunta (la sociedad obesogénica) on nimitys, joka kuvaa yhteiskunnallisten olosuhteiden, esimerkiksi asenteiden, liikkumattomuuden ja elämänrytmin, lihavuutta ylläpitävää vaikutusta. Sellaiseen yhteiskuntaan kokonaisuutena viitataan usein me-muotoa käyttäen. Aineistossa haastattelu on yleisin tekstilaji ja asiantuntija on tavallisin rooli.

Etelä-Pohjanmaalla Osuuskunta Maitojalosteella toteutettiin vuosina 1998-2000 lypsykarjojen terveydenhuoltoprojekti. Tämän syventävien opintojen työn tarkoituksena oli tarkastella projektiin osallistuneiden karjojen (98 kpl) utareterveystietoja sekä vedinten päiden kuntoa ja sen yhteyttä karjan utareterveyteen. Työssä perehdyttiin myös vetimen pään rasitusmuutosten syntyyn, siihen vaikuttaviin tekijöihin, eri kuntoluokitusmalleihin ja kuntoluokituksen toimivuuteen. Hyväkuntoinen ja ehjä vetimen pää on tärkeä tekijä utaretulehduksen vastustamisessa. Vaurioituneella vetimen päällä on osoitettu olevan yhteyttä utaretulehduksiin. Vedinten päiden kuntoluokitusta on käytetty hyväksi erilaisissa tutkimuksissa ja utareterveydenhuoltotyössä. Vedinten päiden kuntoluokitusmalleja on monenlaisia, ja arvosteluasteikko vaihtelee niissä kolmesta kuuteen. Luokitus perustuu vetimen pään ulkonäön arvosteluun: värimuutoksiin, turvotuksiin, verenvuotoihin, epiteelin ulostyöntymiseen vedinkanavan aukosta sekä palpaatiotuloksiin ja mahdollisiin aristuksiin. Vedinkanavan aukon suun ympärillä olevan valkean sidekudoksisen renkaan paksuus, pehmeys, kovuus, epätasaisuus ja mahdollinen rikkoutuminen huomioidaan. Vedinkanavan hyperkeratoosi ja epiteelin hyperplasia ovat yleisiä muutoksia lypsylehmillä ja niiden oletetaan johtuvan vedinkanavan reagoinnista konelypsyyn. Muutokset näkyvät paksuuntuneena valkeana sidekudosrenkaana vedinkanavan aukon suulla. Hyperkeratoosin määrän lisääntyminen on yleensä merkki viallisesta lypsykoneesta tai muuten huonosta lypsysysteemistä (tykyttimen imusuhde, lypsyalipaine, nännikumit). Vedinten kunnon on todettu olevan huonompi lehmillä, jotka on lypsetty liian jäykillä nännikumeilla. Vetimen pään kuntoon vaikuttavat myös lehmän tuotantovaihe, ikä (poikimakertojen ja lypsykausien määrä) sekä vetimen muoto. Eroa on myös etu- ja takavedinten välillä. Hyperkeratoosimuutoksia saavat aikaan myös erilaiset ihoa ärsyttävät aineet, traumat sekä infektiiviset tekijät. Hyvien eli 1-luokan vedinten osuus tiloilla vaihteli välillä 43-100 % (ka. 79 %), 2-luokan 0-41 % (ka. 16 %) ja huonoimpien eli 3-luokan osuus 0-26 % (ka. 4 %). Tiloista 27 %:lla soluluku oli alle 100 000 kpl/ml ja 6 %:lla yli 250 000 kpl/ml. Terveydenhuoltoprojektin tulehdusprosentin tavoitearvo oli < 15% ja tavoite täyttyi 76%:lla tiloista. Projektissa tavoite utaretulehdushoitojen määräksi oli < 30 % vuodessa (3 hoitoa / 10 lehmää), ja tavoite täyttyi 58 %:lla tiloista (vaihtelu 0-151 %, ka. 32 %). Tämän aineiston tilastollisessa käsittelyssä ainoa esille tullut merkitsevä yhteys löytyi tyhjälypsyn määrän ja vetimen pään kunnon välisestä suhteesta. Vedinten päiden kuntoluokitustulosten suhteen 20 parhaimmalla tilalla oli useammin hyvin alhainen tankkimaidon soluluku, kuin huonoimmilla 20 tilalla.

In recent decades there has been a revival of customs and traditions among several indigenous Amazonian peoples, one feature of which is the strengthening of many shamanic practices repressed and partially abandoned under colonial rule. For the Yawanawa people of Acre, Brazil, annual cultural festivals have become a prominent symbol of cultural revitalization. Festivals enable an international audience to experience a live tradition in the form of song, dance, games, art and crafts as well as shamanic rituals and substances. In the context of shamanic ritual, the terms medicine and healing are some of the prominent discourses through which shamanic networks connect and alliances are created between visitors and the Yawanawa. The present study looks at the understandings of health and wellbeing of non-indigenous persons participating in contemporary shamanic networks in Amazonia. The aim of the study is to describe how knowledge of Yawanawa shamanic practices affects understandings of health, sickness and healing. My research questions are: 1) What are the meanings assigned to health and illness in Amazonian sociophilosophies and those of the Yawanawa people? 2) How do Western people practicing Amazonian shamanism perceive health and illness, and how do their understandings relate to those present in Yawanawa shamanism? 3) What constitute the main elements of healing in Yawanawa shamanism? My primary research data consists of six thematic interviews with non-indigenous people practicing and studying Yawanawa shamanism. I will employ two theoretical approaches to frame the analysis. The study locates in medical anthropology which examines concepts around health, illness and healing and their cultural and social diversity. I will refer to the framework of subjective theories of health by Schmid (2010, 2011) to view individual health-related understandings as subjective meaning-making frameworks that resemble but are not reduced to scientific medical theories. Indigenous relational philosophies of health comprise the second theoretical framework, through which the Yawanawa medical system and shamanism will be understood as consisting of the creation and management of harmonious relationships with both human and nonhuman actors. Literature review represents Amazonian shamanism as an interconnected world with a visible and invisible side. Health for indigenous peoples is based on a relational cosmovision where principles of right relationship and reciprocity are recreated at social, ecological and cosmological levels. Wellbeing is a co-created, shared resource as well as the result of successful negotiation with nonhuman beings with potentially conflicting interests. For the Yawanawa, health is defined through the balanced relations of bodies and souls that constitute a human person, as well as creating a distinct Yawanawa identity through embodied means. Traditional Yawanawa shamanism equally relies on the transformation of the body and its different capacities through removal and adding of substances. More recently, the changes occurring in Amazonian shamanic practices have been characterized by increased interconnectedness and exchange on a global level with an increase in shamanic tourism and neo-shamanic movements alongside the practice of indigenous shamanism. Non-local neo-shamanic activities, such as the ritual consumption of ayahuasca for self-healing, have been criticized as reflecting a western, individualistic worldview that does not recognize the relational, intersubjective dimensions of shamanism. Similarly, the elements of Amazonian shamanism undergo a translation that includes the medicalization and commercialization of ayahuasca as well as a tendency to psychologize shamanic experiences with nonhumans. Analysis of the interview data shows that the understandings of health of shamanic practitioners reflect a relational worldview that shares several elements with indigenous socio-philosophies of health. For the study participants, shamanism offers an alternative worldview and framework for understanding wellbeing compared to that of biomedicine characterized by scientific reductionism. A central effect of maintaining relational conceptions of health can be seen in an expanded view of the determinants of health. Individual wellbeing is defined holistically as the balance between the physical, psychological, social and spiritual dimensions of a person. At the same time consideration of elements and actors affecting health is spread horizontally to include relations between individual and their social and intergenerational ties, as well as ecological ties to the nonhuman world which includes other species as well as invisible beings of the spirit world. There is an individualistic orientation present whereby individual responsibility and autonomy are considered as important determinants of wellbeing. Interviewees also recognize some differences between their views and those of the Yawanawa regarding the agency of nonhuman beings. However, the study concludes that practicing and studying shamanism is not merely an egoistic pursuit for the study participants, but increased understanding of the principles of Amazonian shamanism and worldviews shows in an expanded awareness of relational ties in both shamanic cosmology as well as in interpersonal ties with the Yawanawa and Amazonian peoples. This is also reflected in the way the elements of healing in shamanism are understood as containing both subjective and intersubjective elements.

Extensive amount of health information is available to people especially online, and most Finns have searched the internet for health-related guidance. However, some of the information is erroneous. At individual level, relying on false health assumptions can result in weakened health, whereas at societal level it can lead to, for instance, increased costs. Nevertheless, correcting misinformation can be challenging. The impact of prior information on people’s attitudes and decision making after receiving and accepting new, corrective information is called the continued influence effect. The continued influence effect has been studied quite much but less attention has been paid to its diverse examination from the perspective of health. The objective of this literature review is to clarify the general psychological factors that affect the challenges in correcting health-related misinformation. Studies showed that ensuring the cohesion of the general view about the topic was more effective in correcting false information than merely providing accurate facts. The corrections were the most influential when they included a sufficient explanation for the incorrectness of the original information. In addition, it was noticed that people might have evaluated wrong both the reliability of their memory and the probability of the risks of health disadvantages. People were also more favourable towards health-related knowledge that was in line with their previous expectations. Social consensus was sometimes used as a heuristic in evaluating claims, but yet the familiarity of the claim could create a false illusion of consensus. Moreover, it was noticed that the faster the correction of misinformation happened in media, the more efficient the correction was. Thus, it seems that when it comes to correcting false health information, it is important to tell why misinformation occurred in the first place and also ensure that the corrective information is sufficiently explained and is compatible with other related concepts. Taken into account the expectations and assumptions that are related to health, corrective information should be constructed with the target audience in mind in order to be effective. In addition, it is more difficult to change long-standing false beliefs compared to more recent ones. Therefore, reacting fast is required from media and the establishment when misinformation spreads. This review provides a comprehensive summary about the general psychological challenges in correcting misinformation from the perspective of health-related topics. However, due to the limited themes of the research literature, the conclusions remain partially uncertain. In order to get more knowledge about the continued influence effect precisely in health issues, it would be important to broaden the research topics even more in the future.

Perinteisesti lypsylehmät on pidetty kytkettyinä parsinavetassa, mutta viime aikoina pihattojen osuus navetoista on lisääntynyt. Uusimpana vaihtoehtona on rakennuskustannuksiltaan edullisempi kylmäpihatto. Navetan tyyppi vaikuttaa suuresti eläinten hyvinvointiin. Tutkimuksessa on tehty tilastollinen analyysi ja vertailtu navettatyypeittään 270 tilan terveystarkkailu-, hedelmällisyys- ja tuotostietoja, jotka saatiin Maatalouden laskentakeskukselta. Kylmäpihattoja tutkimukseen löytyi vain 16 kappaletta, mistä johtuen merkitseviä tuloksia ei saada. Lämpimiä pihattoja ja parsinavettoja tutkimuksessa on kumpiakin 132 kappaletta. Niiden vertailussa todetaan pihatoissa vähemmän hedelmällisyyshoitoja ja ketoosia. Akuutteja utaretulehduksia taas on pihatoissa enemmän. Muiden sairauksien esiintymisessä ei ole eroja navettatyyppien välillä. Hedelmällisyys on pihatoissa parempi, mistä on osoituksena lyhyempi aika poikimisen ja siemennysten aloittamisen välillä, lyhyempi poikimaväli, korkeampi uusimattomuusprosentti ja poikimista kohden tarvittavien siemennysten vähäisempi määrä. Hiehot sen sijaan poikivat parsinavetoissa nuorempina. Maitotuotos on parsinavetoissa hieman korkeampi ja maidon solujen lukumäärä vähäisempi, mutta nämä erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä.

Visstidsanställningar har sedan 80-talet blivit allt vanligare på den finländska arbetsmarknaden. Denna avhandling har som syfte att undersöka sambandet mellan tidsbundna arbetsavtal och arbetstagares hälsa. Forskningen om visstidsanställningar har under 90- och 2000-talet ofta utgått från att tidsbundna arbetsavtal är skadliga för arbetstagares hälsa. Men resultaten av dessa studier har varit motstridiga och inget entydigt samband har påvisats. Wayne Lewchuks m.fl. (2008) koncept anställningspress är ett försök att belysa och klargöra de mekanismer genom vilka visstidsanställningar påverkar arbetstagares hälsa. Enligt anställningspressmodellen är det arbetstagare med hög anställningspress som utsätts för den största hälsorisken vid visstidsanställningar. Dessa arbetstagare upplever stor osäkerhet gällande sin framtida arbetssituation (anställningsförhållandets osäkerhet) och anstränger sig samtidigt hårt för sin fortsatta anställning (anspänning för anställningsförhållandet). I denna avhandling replikeras en enkätundersökning av Wayne Lewchuk m.fl. (2008), som ligger som grund för anställningspressmodellen. Den stöd arbetstagare får från sin omgivning (stöd för anställningsförhållandet) dämpar enligt modellen anställningspressens negativa hälsoeffekter. I Lewchuks m.fl. undersökning skapades anställningspressmodellen på basis av en explorativ faktoranalys. För denna avhandling gjordes en enkätundersökning bland lärare med ett sampel på 233 respondenter. Avhandlingens första hypotes (1) är att de faktorer som ligger till grund för anställningspressmodellen kan återfinnas i den finländska undersökningen. Denna hypotes fick endast delvis stöd. Den andra hypotesen (2) i avhandlingen är att anställningspress har ett negativt samband med arbetstagares hälsa och detta är beroende av både anställningsförhållandets osäkerhet och anspänning för anställningsförhållandet. Hypotesen prövades med lineär regressionsanalys och stöddes av resultaten. Avhandlingens tredje hypotes (3) är att stöd för anställningsförhållandet har ett positivt samband med arbetstagares hälsa, med undantag för arbetstagare med hög anställningspress. Denna hypotes testades genom regressionsanalys och stöddes delvis. Den fjärde (4) hypotesen i avhandlingen är att stöd för anställningsförhållandet modererar sambandet mellan anställningspress och arbetstagares hälsa. Denna hypotes prövades genom regressionsanalys med en interaktionsterm och förkastades. Resultaten visar att hälsan hos de arbetstagare som anstränger sig hårdast för forstatt anställning påverkas mest negativt av otrygga anställningsförhållanden.