Browsing by Subject "toimintakyky"
Now showing items 21-30 of 30
-
(2023)Sosiaalihuoltolaki määrittää, että erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan omatyöntekijän tulee olla sosiaalityöntekijä. Se, kenet ja millä perustein määritellään erityistä tukea tarvitsevaksi, vaikuttaa asiakkaan oikeuksien toteutumiseen sekä sosiaalialan ammattihenkilöiden väliseen työnjakoon. Tutkimukseni tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät näkevät ja määrittelevät erityisen tuen tarpeen. Erityisen tuen tarve aikuissosiaalityössä on myös aihe, jota on harvemmin tutkittu, vaikka uusi sosiaalihuoltolaki astui voimaan jo 2015. Määrittely on myös yhdenvertaisuuden ja sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta ensisijaisen tärkeä. Tämän laadullisen tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen teoria, kriittinen sosiaali-työ, sekä pragmatistinen tieteenfilosofia. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millainen on erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyky sosiaalityöntekijöiden määrittelemänä? 2) Mitkä seikat vaikuttavat sosiaalityöntekijöiden mielestä erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakykyyn? Aineistona on viisi (5) aikuissosiaalityössä työskentelevän sosiaalityöntekijän teemahaastattelua, jotka on analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Sosiaalityöntekijöiden haastattelujen analyysin perusteella erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyky on merkittävästi alentunut, mikä ilmenee ensisijaisesti vaikeuksina palvelujen hakemisessa, saamisessa sekä niissä asioinnissa. Lisäksi alentuma ilmenee arkielämän toiminnoissa. Toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä ovat palveluiden saatavuus sisältäen niiden tarpeiden mukaiset palvelut sekä saavutettavuuden. Lisäksi toimintakykyyn vaikuttaa ammattihenkilöiden tekemä työ, joka sisältää asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kohtaamisen sekä sosiaalityöntekijän osaamisen. Sosiaalityöntekijät näkevät myös yhteiskunnallisen ilmapiirin ja ammattilaisten asenteiden vaikuttavan erityistä tukea tarvitsevien toimintakykyyn. Tutkimukseni tuottaa arvokasta tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät ymmärtävät erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyvyn sekä vahvistaa tietoisuutta siihen vaikuttavista tekijöistä. Merkittävä tulos on se, että toimintakyky ja siihen vaikuttavat tekijät ovat osittain rinnakkaisia. Analysoimieni haastattelujen pohjalta erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden toimintakyky määrittyy alentuneeksi palvelujen hakemisen, saamisen ja asioinnin osalta, mutta tarjolla olevat palvelut eivät vastaa tuen tarpeisiin tai ole saavutettavia. Myös yhteiskunnallinen ilmapiiri ja ammattilaisten asenteet vaikuttavat negatiivisesti erityistä tukea tarvitsevien toimintakykyyn. Kaikkein haavoittuvaisimmassa tilanteessa ovat ihmiset, joilla on sekä vakava päihderiippuvuus että vakava mielenterveyden häiriö, sillä heille ei ole heidän tuen tarvettaan vastaavia palveluita eivätkä ne ole saavutettavia. Erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat hyötyisivät myös arjen tuen palvelusta, joka mahdollistaisi sosiaalisen kuntoutumisen. Tutkimukseni aineiston ollessa pieni, on yleistettävyyden suhteen oltava kriittinen, mutta tulokset ovat linjassa aiemmin sosiaali- ja terveyspalveluista tehdyn tutkimuksen kanssa.
-
(2023)Sosiaalihuoltolaki määrittää, että erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan omatyöntekijän tulee olla sosiaalityöntekijä. Se, kenet ja millä perustein määritellään erityistä tukea tarvitsevaksi, vaikuttaa asiakkaan oikeuksien toteutumiseen sekä sosiaalialan ammattihenkilöiden väliseen työnjakoon. Tutkimukseni tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät näkevät ja määrittelevät erityisen tuen tarpeen. Erityisen tuen tarve aikuissosiaalityössä on myös aihe, jota on harvemmin tutkittu, vaikka uusi sosiaalihuoltolaki astui voimaan jo 2015. Määrittely on myös yhdenvertaisuuden ja sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta ensisijaisen tärkeä. Tämän laadullisen tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen teoria, kriittinen sosiaali-työ, sekä pragmatistinen tieteenfilosofia. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millainen on erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyky sosiaalityöntekijöiden määrittelemänä? 2) Mitkä seikat vaikuttavat sosiaalityöntekijöiden mielestä erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakykyyn? Aineistona on viisi (5) aikuissosiaalityössä työskentelevän sosiaalityöntekijän teemahaastattelua, jotka on analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Sosiaalityöntekijöiden haastattelujen analyysin perusteella erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyky on merkittävästi alentunut, mikä ilmenee ensisijaisesti vaikeuksina palvelujen hakemisessa, saamisessa sekä niissä asioinnissa. Lisäksi alentuma ilmenee arkielämän toiminnoissa. Toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä ovat palveluiden saatavuus sisältäen niiden tarpeiden mukaiset palvelut sekä saavutettavuuden. Lisäksi toimintakykyyn vaikuttaa ammattihenkilöiden tekemä työ, joka sisältää asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kohtaamisen sekä sosiaalityöntekijän osaamisen. Sosiaalityöntekijät näkevät myös yhteiskunnallisen ilmapiirin ja ammattilaisten asenteiden vaikuttavan erityistä tukea tarvitsevien toimintakykyyn. Tutkimukseni tuottaa arvokasta tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät ymmärtävät erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyvyn sekä vahvistaa tietoisuutta siihen vaikuttavista tekijöistä. Merkittävä tulos on se, että toimintakyky ja siihen vaikuttavat tekijät ovat osittain rinnakkaisia. Analysoimieni haastattelujen pohjalta erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden toimintakyky määrittyy alentuneeksi palvelujen hakemisen, saamisen ja asioinnin osalta, mutta tarjolla olevat palvelut eivät vastaa tuen tarpeisiin tai ole saavutettavia. Myös yhteiskunnallinen ilmapiiri ja ammattilaisten asenteet vaikuttavat negatiivisesti erityistä tukea tarvitsevien toimintakykyyn. Kaikkein haavoittuvaisimmassa tilanteessa ovat ihmiset, joilla on sekä vakava päihderiippuvuus että vakava mielenterveyden häiriö, sillä heille ei ole heidän tuen tarvettaan vastaavia palveluita eivätkä ne ole saavutettavia. Erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat hyötyisivät myös arjen tuen palvelusta, joka mahdollistaisi sosiaalisen kuntoutumisen. Tutkimukseni aineiston ollessa pieni, on yleistettävyyden suhteen oltava kriittinen, mutta tulokset ovat linjassa aiemmin sosiaali- ja terveyspalveluista tehdyn tutkimuksen kanssa.
-
(2020)Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista – niin kutsuttu vanhuspalvelulaki – laadittiin aikanaan korjaamaan vanhuspalveluissa havaitut epäkohdat. Tämä pro gradu -tutkielma selvittää, miksi vanhusten kaltoinkohteluun vastattiin lailla ikääntyneiden toimintakyvystä. Kysymyksen selvittämiseksi tarkastellaan lain muotoilua toimintakyvyn käsitteestä ja niitä taustaoletuksia vanhuudesta, joiden pohjalta laki on rakennettu. Tutkielman metodina on systemaattinen analyysi, joka koostuu erilaisista tekstianalyyttisista menetelmistä. Tarkastelun kohteeksi asetettua tekstiä tutkitaan erittelemällä käsitteitä, argumentteja ja väitteitä sekä tekstistä esiin nousevia ajatuksellisia ennakkoehtoja. Tutkielmassa keskitytään analysoimaan vanhuspalvelulain keskeisimpiä käsitteitä, joita ovat toimintakyky, ikääntynyt väestö ja iäkäs henkilö. Analyysin apuvälineenä on käytetty Peter Laslettin tunnetuksi tekemää teoriaa kolmannesta iästä ja Rowen ja Kahnin onnistuneen ikääntymiseen teoriaan pohjautuvia aktiivisen ikääntymisen malleja. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että vanhuspalvelulakia on tarkasteltava ennen kaikkea vastauksena ikärakenteen muutoksen ja huoltosuhteen heikkenemisen herättämään hätään. Toimintakyvyn ylläpitämiseen kannustetaan, sillä sen katsotaan vähentävän ikääntyneiden palvelutarvetta ja vähentävän julkisen sektorin menoja. Vanhuuden muutosten uskotaan olevan lykättävissä ja ehkäistävissä oikeanlaisilla elämäntapavalinnoilla. Toimintakyvyn ja onnistuneen ikääntymisen käsitteiden varaan muotoiltu lainsäädäntö sysää kuitenkin vastuun vanhuuden vaivoista iäkkäille ja heidän omaisilleen. Täyttääkseen yhteiskunnan normit, ja vanhetakseen onnistuneesti yksilön on säilyttävä aktiivisena kolmasikäläisenä. Vanhuspalveludokumenteissa käytetyt muotoilut ja niiden taustalla olevat teoreettiset mallit viittaavat siihen, että yhteiskunnalla ja sen instituutioilla ei ole riittäviä välineitä kohdata vanhuuden haurautta ja kuoleman vääjäämättömyyttä. Lain tavoitteiden ja keinojen muotoilut vaikuttavat sisäisesti ristiriitaiselta, ja on epätodennäköistä, että lain avulla voitaisiin kohentaa iäkkäiden asemaa.
-
(2020)The purpose of the present study was to examine whether changes in functional ability (psychosocial functional ability, work ability and self-assessed cognitive ability) among employed rehabilitees of a rehabilitation course for depression could predict the severity level of depressive symptoms at the end of the course. The sample (n = 209) was drawn from the AMI project of The Social Insurance Institution of Finland. The project consisted an individual and group-based outpatient depression rehabilitation course for employed persons. Logistic regression models were used to analyze how changes in the three dimensions of functional ability predicted the severity of depressive symptoms at the end of the rehabilitation course. The more the work ability and the self-assessed cognitive ability improved, the smaller was the probability for having clinically significant depressive symptoms at the end of the course. The change in psychosocial functioning did not predict the severity level of depressive symptoms at the end of the course, even though the association was nearly statistically significant. The present study suggests that a group-based, outpatient depression rehabilitation course is effective in rehabilitating work ability and self-assessed cognitive ability of depressed employees. Moreover, the study supports the idea that functional ability is an important aspect of remission from depression and that it should be further examined in future research. Particularly the psychosocial functioning of the employed rehabilitees with depression needs further research. The study suggests that different aspects of functional ability might be differently related to depression in the end of an intervention aiming at reducing depression. This supports the idea that future studies should examine functional ability holistically with several different measures.
-
(2020)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten työssäkäyvien masennuskuntoutujien psykososiaalisessa toimintakyvyssä, työkyvyssä ja itsearvioidussa kognitiivisessa toimintakyvyssä tapahtuvat muutokset ennustavat sitä, kärsiikö kuntoutuja kliinisesti merkittävistä masennusoireista kuntoutuksen päättyessä. Tutkimuksen aineistona käytettiin Kansaneläkelaitoksen Aikuisten avomuotoisen mielenterveyskuntoutuksen kehittämishankkeen (AMI-hanke) kuntoutujia, jotka olivat kaikki työsuhteessa (n = 209). Logististen regressiomallien avulla selvitettiin, miten kuntoutuksen aikana eri toimintakyvyn osa-alueilla tapahtuvat muutokset ennustivat sitä, oliko kuntoutujalla kuntoutuksen päättyessä kliinisesti merkittäviä masennusoireita. Mitä enemmän psykososiaalinen toimintakyky ja itsearvioitu kognitiivinen toimintakyky kohenivat kuntoutuksen aikana, sitä pienempi oli todennäköisyys, että kuntoutujalla oli lopussa masennusoireita. Muutos psykososiaalisessa toimintakyvyssä ei ollut yhteydessä lopputilanteen masennusoireiluun, joskin yhteys lähestyi tilastollisesti merkitsevää. Tämä tutkimus antaa tukea sille, että ryhmämuotoinen, työkyvyn kohenemiseen ja masennusoireilun lievittämiseen tähtäävä avokuntoutus on tehokas tapa kuntouttaa työssäkäyvien masennuskuntoutujien työkykyä ja koettua kognitiivista toimintakykyä. Tutkimus tukee sitä, että toimintakyky on tärkeä osa masennuksesta kuntoutumista ja sitä tulisikin tarkastella nykyistä useammin masennusinterventiotutkimuksissa. Erityisesti työssäkäyvien masennuskuntoutujien toimintakyvystä olisi tarpeellista saada lisää tietoa. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että eri toimintakyvyn osa-alueet saattavat olla eri tavoin yhteydessä masennuksesta kuntoutumiseen. Siksi jatkotutkimuksissa olisi tärkeää tarkastella toimintakykyä laaja-alaisesti useilla eri mittareilla.
-
(2016)This study examines how the elderly people’s ability to function is considered in a retirement home’s internal supervision plan. This study has been inspired by the increased amount of elderly people in Finland and the problem of how to secure a meaningful aging for them. This study wants to take part in the discussion of supporting elderly people’s ability to function in habitation. This study has been carried out by using method called theory based content analysis. The research material consists of internal supervision plans of three of the Helsinki city’s retirement homes. All of the supervision plans are from the year 2015.The supervision plans have been analysed utilizing the theory by professor Eino Heikkinen (2002). Heikkinen’s theory examines the factorizations between the ability to function and the actual action especially in older age. As a result of the study I have formed five categories which present the ways of how the ability to function has been expressed in the internal supervision plans. These five cate-gories are 1. Social support, 2. Physical environment, 3. Response (goals, motives and rea-sons), 4. Recreating and weakening and 5. Compensation, adaptation, optimization and se-lection. Some of the five cathegories and the lower cathegories and – groups were emphasized more frequently than the others in the supervision plans. The plans examine di-rectly the ability to function very shortly. The resident’s right to participate in the planning of his/her care and the retirement home’s policies are described essetial in the supervision plans. Also the retirement home’s role as a secure and constantly developing environment is strongly emphasized in the plans. On the other hand for example the control of excercise, outdoor activities and the possibility to use information technology are not directly handled in the supervision plans.
-
(2021)Tavoitteet. Tutkielma tarkastelee ikääntyvien arjen tukemista lähihoitajien koulutuksen ja työn näkökulmasta. Tutkielmassa yhdistettiin kotitaloustieteen tulokulma arkeen sosiaalitieteiden tutkimukseen ikääntyvien tuetusta arjesta sekä lähihoitajan koulutuksen sisältöihin. Tuettu arki ja arjen tukeminen näyttäytyvät aiemmassa tutkimuksessa korostuneesti kehollisiin toimintoihin painottuvina. Hoitotyön asiakkaiden avuntarpeen on havaittu olevan yleensä suuri, eli hoidon piirissä olevan arki kaipaa monipuolista tukea. Kotitaloustieteessä arkea tarkastellaan laaja-alaisesti, jolloin kehollisiin toimintoihin keskittyminen näyttäytyy riittämättömänä arjen tukemisessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että erityisesti kotihoidossa työskentelevät lähihoitajat kokevat työnsä olevan liian kiireistä, ja toivoisivat aikaa jäävän enemmän myös muuhun kuin välttämättömiin toimiin. Tutkimustehtävänä on kartoittaa, analysoida ja tulkita ikääntyvien tuetun arjen erityispiirteitä lähihoitajien tekemässä hoivatyössä ja lähihoitajan opinnoissa. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineisto hankittiin haastattelemalla neljää lähihoitajan koulutuksessa ikääntyneiden hoitoa opettavaa opettajaa kahdesta pääkaupunkiseudulla sijaitsevasta oppilaitoksesta. Asiantuntijahaastattelut tarjosivat keskeisen näkökulman arjen tukemiseen lähihoitajien tekemässä hoitotyössä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina haastateltavien työpaikoilla. Aineisto litteroitiin ja sitä analysoitiin teemoittelemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että tuettu arki näyttäytyi kaksitasoisena ikääntyvän asiakkaan ja lähihoitajan arkitodellisuuksien limittyessä toisiinsa hoitotyön arjessa. Haastateltavien oli helpompi osoittaa ikääntyvien arjesta kehollisiin toimintoihin liittyviä seikkoja kuin muita arjen osa-alueita. Opettajat olivat luottavaisia lähihoitajan koulutuksen mahdollisuuksista tarjota kattava tietopohja ja ammattitaito arjen tukemiseen, mutta huolissaan ikääntyvien hoidon ja kuntoutuksen osaamisalan alhaisista osallistujaluvuista. Lähihoitajan tutkinnon yhteiset osat valmistavat hyvin arjen ruumiillisten perustoimintojen tukemiseen, mutta arjen kokonaisuuden hahmottaminen ja ikääntyneen arvostava kohtaaminen edellyttävät osaamisalaopintojen tietopohjaa. Tutkimus osallistuu keskusteluun tuetusta arjesta tärkeänä arjen muotona, joka koskettaa lähes jokaista jossakin elämän vaiheessa ja liittyy keskeisesti yhteiskunnalliseen ikärakenteen kehitykseen.
-
(2018)Aims. Stalking is a phenomenon that has various effects on the stalking victim’s life. Previous studies have shown that the effects on the victim may be very heterogeneous. This dissertation will introduce how stalking occurs and the factors that mediate the effects of stalking. The deleterious effects of stalking and cyberstalking are reported. Furthermore, the impact of harmful stereotypes and attitudes on the psychopathology and symptomatology of the victims is examined. However, the interpretation of the results of the studies is not unequivocal due to the methodological challenges, that are considered. Methods. The selection of the studies was executed by performing a literature search from various databases (Finna, PubMed and PsycINFO) on the terms stalking, victimization, and stalking + victimization. Furthermore, a manual search was performed by which studies that were included in meta-analyses were selected if applicable. Results and conclusions. According to the studies selected in this dissertation, the victims of stalking are more likely to suffer from anxiety and depression than non-victims. Moreover, many of the victims report symptoms indicative of post-traumatic stress disorder. In addition, stalking may affect the general, occupational and social functioning of the victims. The victims have reported not being able to go to work or being afraid of social interactions. The effects of stalking may also reflect on the somatic well-being of the victim in that the victims have reported tiredness, insomnia and a loss of appetite. The stereotypes and attitudes regarding stalking may exacerbate the victims’ experience. Blaming the victim or underestimating the victim’s experience may aggravate the effects of stalking, because self-blame has been found to have a negative relationship with depression, anxiety, and post-traumatic stress disorder and increasing self-blame may worsen the situation. By unifying the methodological components of stalking research, the heterogeneity of the studies and the need for specifically aimed therapeutic interventions can be addressed.
-
(2021)Tavoitteet. Aiempi tutkimus osoittaa, että lapsilla, joilla on verbaalinen dyspraksia, ilmenee puheen tuoton haasteiden lisäksi monia rinnakkais- ja seurannaisvaikutuksia, kuten turhautumista ja vetäytymistä vuorovaikutustilanteista. Tiedetään, että lasten, joilla on puheen tuoton ja ohjailun vaikeuksia, vanhemmat ovat huolestuneita lastensa vertaissuhteista ja siitä, että vanhempi toimii lapsensa äänenä vuorovaikutustilanteissa. Verbaalista dyspraksiaa on tutkittu paljon logopedian ja lääketieteen tutkimuskentillä, jossa tutkimus on nojannut ajatusmalliin vammaisuuden syntymisestä yksilön lääketieteellisen tilan seurauksena. Yksilölliselle mallille vastakohtana on esitetty vammaisuuden sosiaalista mallia, jossa vammaisuuden kokemuksen nähdään syntyvän yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, minkälaiseen käsitykseen vammaisuudesta, aiheesta tehty tutkimus koulukontekstissa nojaa. Lisäksi tutkielmassa pyrittiin luomaan kokonaiskuvaa siitä, millaisena oppilaiden, joilla on verbaalinen dyspraksia, toimintakyky vertaissuhteissa kouluiässä näyttäytyy ja millaisin toimenpitein koulussa voitaisiin luoda kehitykselle ja vertaissuhteissa onnistumiselle mahdollisimman suotuisa ympäristö. Näiden lisäksi tavoitteena oli tunnistaa tulevaisuuden tutkimusta varten niitä aukkoja, joita aiheesta tehdyssä tutkimuksessa on. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja aineistoartikkeleita etsittiin kolmesta tietokannasta systemaattisella haulla maaliskuussa 2021. Kirjallisuushaun pohjalta aineistoksi valikoitui yksi artikkeli. Analyysissa löytyneen aineiston tutkimustuloksia verrattiin aineiston ulkopuolelle jääneiden artikkeleiden tuloksiin ja teoriataustaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielma osoitti selkeän tutkimuksellisen aukon, sillä aineistoksi valikoitui vain yksi artikkeli, jonka tutkimustuloksista osa oli relevantteja aiheen kannalta. Aineiston perusteella toimintakyky näyttäytyi vertaissuhteissa koulukontekstissa vertaisia heikommalta tarkasteltaessa sosiaalista osallisuutta. Aineiston perusteella ei päästy käsiksi niihin tukitoimiin, joilla vertaissuhteita ja sosiaalista osallisuutta tuetaan. Aiheesta tehty tutkimus nojautuu lähinnä vammaisuuden yksilölliseen malliin ja kasvatustieteellisessä tutkimuksessa on selkeä aukko sosiaalisen malliin pohjautuvasta tutkimuksesta. Aiempi tutkimus painottuu verbaalista dyspraksiaa laajempaan kehitykselliseen kielihäiriöön sekä oppilaisiin, joilla on suun motoristen haasteiden lisäksi koko kehon motorisia haasteita. Lisätutkimus on tarpeen sen selvittämiseksi, kuinka oppilaita, joilla on verbaalinen dyspraksia, sosiaalisissa suhteissa tuetaan koulukontekstissa ja millainen oppilaiden sosiaalinen toimintakyky on. Toimintakyvystä saadut tutkimustulokset auttaisivat tuen tarpeeseen vastaamisessa ja uusien toimintamallien kehittämisessä.
-
Verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käytön yhteys ruokatottumuksiin ikääntyvillä päijäthämäläisillä (2020)Verenpainetta ja kolesterolia alentavien lääkkeiden käyttö yleistyy väestön lisääntyvän lihomisen vuoksi. Rationaalinen lääkehoito on keskeinen hoitokeino etenkin perinnöllisen alttiuden sydän- ja verisuonitauteihin omaavilla henkilöillä. Lääkehoidon lisäksi on tärkeää huomioida elintapamuutoksen rooli ruokavalion, liikunnan, tupakoinnin ja alkoholin käytön osalta, koska kohonneet verenpaine- ja kolesteroliarvot johtuvat ensisijaisesti epäterveellisistä elintavoista. Aikaisemman tutkimuksen perusteella lääkkeitä käyttävät eivät muuta elintapojaan terveellisemmiksi ja heidän vyötärönympäryksensä on suurempi verrattuna lääkkeitä käyttämättömiin. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokatottumuksia ja muita elämäntyylejä. Verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokavalintoja on tutkittu kansainvälisesti jonkin verran, mutta suomalaisten näitä lääkkeitä käyttävien ruokavalinnoista ei ole kovinkaan paljon tutkimustietoa saatavilla. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää ruoankäytön eroavaisuuksia verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävillä ja niitä käyttämättömillä 62-86 vuotiailla päijäthämäläisillä vuonna 2012 ja vastata kysymyksiin: Millaiset ruokatottumukset verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävillä on verrattuna niitä käyttämättömiin? Onko verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käytöllä yhteys ruokatottumuksiin ikääntyvillä päijäthämäläisillä? Onko verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käytöllä yhteyttä ruokavalion terveellisyyteen? Tutkielman tulokset antavat lisää tietoa verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokatottumuksista ja elintavoista. Tarpeeksi kattavan tutkimuksen ja vahvan tutkimusnäytön avulla voidaan luoda suosituksia ja ohjata lääkkeitä käyttäviä parempiin valintoihin, niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla. Tietoa voidaan mahdollisesti jatkossa hyödyntää kun suunnitellaan elintapaneuvontaa lääkityksen aloitusta suunniteltaessa, sen aloituksen yhteydessä ja säännöllisesti lääkkeiden käytön aikana. Pro gradun tutkimusväestönä oli päijäthämäläinen väestökohortti, joka muodostui kolmesta ikäluokasta (tutkimuksen alkaessa iältään 52–56, 62–66, ja 72–76 vuotta (n=2 815) Tutkimushenkilöt täyttivät elintapoja ja terveydentilaa koskevia kyselyitä. Tutkielmassa hyödynnettiin Ikihyvä -Päijät-Häme 2012- tutkimuksen aineiston ruokafrekvenssikyselyn ja lääkkeidenkäyttö kysymysten vastauksia. Otos oli (n=969), joista naisten osuus oli 54% ja miesten 46%. Verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ja käyttämättömien ravitsemuksen tarkastelun työkaluksi muodostettiin ravitsemussuositusten mukainen terveellisen ruokavalion pisteytys. Pisteytys mittaa ainoastaan ruokavalion kokonaisuutta, joten tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi siihen valittujen elintarvikeryhmien käyttöä yksi kerrallaan. Ruokatottumusten lisäksi tarkastelussa olivat muista elintavoista liikunta, tupakointi ja alkoholin käyttö. Aineistoa tutkittiin Khiin neliötestillä ja varianssianalyysillä, joissa tutkittiin lääkkeenkäyttöryhmien eroja ruokatottumuksissa. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida todeta, että verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käyttö tai toisaalta käyttämättömyys olisi yhteydessä suositusten mukaisiin ruokatottumuksiin. Tilastollisesti merkitseviä eroja ruokatottumuksissa ei ollut lääkkeenkäyttöryhmien välillä. Terveellisen ravitsemuksen ja elämäntyylin avulla on mahdollista vaikuttaa ikääntyvien sydän- ja verisuonitautiriskiin. Sekä lääkitystä, että elämäntapainterventioita tarvitaan ikääntyvillä kohonneen verenpaineen ja veren kolesterolitason alentamiseksi
Now showing items 21-30 of 30