Browsing by Subject "toiseus"

The cultural identity and social relationships of a Third Culture Kid (TCK) has been researched in the recent decade. However, it is relevant to study more about the extraordinary experience of TCKs from their own point of view, which is the aim of this study. TCKs’ perceptions of their identity, identification and their becoming interculturally competent through their experiences deserve its own study. The aim of this study is to view how TCKs identify themselves when they return back home to Finland and to the Finnish culture after spending many years abroad or being brought up in a multicultural family in Finland. In addition, it is important to view how they percept their multicultural background and their international experiences and how they describe their sense of belonging and otherness as well as their intercultural growth. Phenomenography was used as the research strategy in this case study of four adult TCKs. The adult TCKs were interviewed and asked to write an autobiography discussing their feelings and experiences as a multicultural person with an international life experience. The data was first analysed with qualitative content analysis and then with phenomenographic analysis to create descriptive categories common to phenomenography. The adult TCKs have experienced difficulties with identification as it is complex and multidimensional. Identity and identification are involved with the senses of belonging and otherness. In this study cultural and social identity are tangled together in the narratives of the adult TCKs. The participants haven’t felt being attached to just one identity, a community or a group. Instead they described various senses of belonging and otherness. This study shows how these various feelings reflect how identity and identification are strongly attached to the context. The participants discuss their intercultural competence through their attitudes, cultural knowledge and social skills. The adult TCKs consider that they have learned from their cultural encounters. Through their experiences they have collected knowledge and skills to understand and respect people from different origins. Their own multicultural backgrounds have led them to examine their thoughts and attitudes and thus to develop their intercultural competence.

In this study I examine 9th graders thoughts, experiences and meanings of home and place attachment. The aim is to clarify how youths determine and experience home and how their place attachment has been constructed. Furthermore, I am seeking possible connections between place attachment and othering. This study has been conducted utilizing phenomenological-hermeneutic approach since the interest is in individual´s experiences and interactions with the surroundings. The data consisted of three individual theme interviews and fourteen questionnaire answers. The data were analysed by theory-driven qualitative content analysis. Three master categories emerged from the analysis regarding the informants´ significations of home: 1) sociality 2) safety and 3) everyday life. Youths defined home as a positive, unique and important social space and a place where everyday life is emphasized. Place attachment was constructed by relationships, time, experiences and memories. Individual features as age and the number of moves had an influence on how the place attachment was formed but yet it is concerned to be particularly individual experience. Othering appeared when youths described their lives after moves. In the new place and environment they felt lost at first and perceived themselves as strangers compared to the majority. Othering emerged both when surroundings did not let them in and when youths defined themselves. Consequently, the place attachment and personal position in the community must be pursued and reconstructed through belonging work and collaboration with the surroundings.

The aim of this study was to find how teachers and student teachers perceive diversity in school, as well as how children relate to diversity according to the beliefs of their teachers. Diversity and multiculturality have been studied in Finland from the diversity education perspective, however, little has been explored about how children perceive these individual differences. Previous studies have indicated that teacher's personal knowledge, values and attitudes are essential when it comes to acknowledging diversity in schools. For this reason, it is important to examine how present and future teachers understand diversity. Participants of this research were three class teachers and three student teachers from the university of Helsinki, the data for this study was gathered with theme interviews. Data was analysed with qualitative content analysis, as well as dialogical analysis of multivoicedness. The results of this study indicated, that children actively acknowledge differences in individuals. Contradictions between children appeared mainly because intrinsic qualities of people were not understood and accepted. Especially gender appeared as clear categorizations for the children. Furthermore, how children reacted about diversity was influenced by multiple factors. The ability to understand the theme of diversity varied between teachers and student teachers. All in all diversity was seen as value- and attitude-centered, as well as constantly changing phenomenon. Also, teachers were seen as active agents in considering diversity in their work. Interacting with diverse people, as well as experiences about positioning to be the other were perceived to support the competences of teachers. Finally, due to the dialogical analysis, participants were perceived to be talking from the positions of experts, ethical agents and members of school communities. On the other hand teachers referred to the knowledge of other experts in education, to the ideology of homogenous Finns, as well as to the polarized conversation of the society.

Tutkimus käsittelee Tove Janssonin novelleja “Kevätlaulu”, ”Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin” (kokoelmasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia), ”Kevyt kantamus”, ”Voimistelunopettajan kuolema” (kokoelmasta Kevyt kantamus ja muita kertomuksia) sekä ”Rakkauskertomus” (kokoelmasta Kuuntelija). Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea novellien henkilöhahmoihin sekä siihen, kuinka hahmot kohtaavat ja ottavat huomioon toinen toisensa. Tätä kautta tulkintaan liittyy hahmojen eettisyys. Novellien ja henkilöhahmojen analyysissä käytetään apuna yhtenä 1900-luvun merkittävimpänä etiikan filosofina pidetyn Emmanuel Levinasin ajatuksia ja käsitteitä. Tutkimuksen hypoteesina on, että Levinasin etiikan filosofian avulla on mahdollista tavoittaa uudenlaisia näkökulmia ja tulkintoja novelleihin sekä niiden sisältämiin eettisiin tilanteisiin. Oletuksena on, että myös Janssonin novellien henkilöhahmot näyttäytyvät Levinasin ajatusten valossa moniulotteisina. Tutkimuksessa pyritään hahmottelemaan erityistä eettisen kirjallisuudentutkimuksen kenttää, jonka pohjana ovat juuri Emmanuel Levinasin ajatukset etiikasta. Tutkimuksessa tarkastellaan mahdollisuuksia ja ristiriitoja eräänlaisen teoreettisen kehyksen muodostamiseksi. Vaikka mitään valmista metodia ei Levinasin ajatusten pohjalta voida muodostaa, pyrkii tutkimus osoittamaan Levinasin käsitteiden hyödyllisyyden ja mielekkyyden ennen kaikkea Janssonin teosten tulkinnassa. Tutkimus osoittaa, kuinka ”Kevätlaulun” ja ”Kevyen kantamuksen” päähenkilöiden pakomatka yksinäisyyteen osoittautuu mahdottomaksi tehtäväksi muiden olentojen ja ihmisten sälyttämän eettisen vastuun myötä. ”Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin” näyttäytyy tutkimuksessa Vilijonkan yksinäisyyden ja ahdistuksen kuvauksena sekä tämän ahtaan tilan murtumisena kuoleman uhkan ja läheisyyden edessä, kun taas ”Voimistelunopettajan kuolemaa” tarkastellaan toisen ihmisen kuoleman ja sen herättämän vastuun valossa. ”Rakkauskertomus” näyttäytyy puolestaan kuvauksena toisen ihmisen huomioon ottamisesta eroottisessa suhteessa. Tutkimus osoittaa, kuinka monipuolisia Janssonin kuvaamat eettiset tilanteet ovat ja toisaalta, kuinka monenlaisia ratkaisuja henkilöhahmoilla näihin erilaisiin tilanteisiin on.

The objective of this study was to examine what sort of differences and Otherness are constructed in global education and how those are produced. Education for global citizenship can be seen as an objective for global education. Therefore, it is also important to analyze how global citizenship education is justified in global education. My perspective on global education is based on post-colonial and post-structural feminist theories. The study data consist of three documents that deal with global education. The documents are produced in different projects governed by educational administration offices. As a research method, I applied deconstructive reading. The method was utilized in order to identify hierarchical binary oppositions through which the differences and Otherness are constructed in the study data. In addition to deconstructive reading, the metaphors I have applied are ‘the return of the colonial and the return of the colonizer’ and ‘modern Western thinking as an abyssal thinking’ invented by Boaventura de Souza Santos (2007). The study data constructs a subject named as ”us”, which is positioned as Finnish, European and Western. The subject “us” is constructed in relation to “other”, which I named in this research as colonial Other, new abyssal colonial Other, and/or Other referred as minorities. According to my study, education for global citizenship was justified as a response to the encounter of “us” and Other and as a response to global challenges. Global education and global citizenship education were based on the offset of modern humanism, which appeared in the attempts to define universal epistemologies and ethical codes. Based on the results of this research, the offsets of global education epistemologies ought to be re-evaluated critically. Furthermore, opportunities for global education which question the categories of “us” and Other should be addressed in forthcoming research.

Tutkielma on sisällönanalyysi silpomista käsittelevien lehtiartikkeleiden toiseuttavista representaatioista ja rakenteista. Sukuelinten silpomista käsittelevä uutisointi on lisääntynyt Suomessa huomattavasti viime vuosien aikana, mikä on johtanut lisääntyneeseen tarpeeseen pohtia uutisoinnin eettisyyden ja vaikuttavuuden välistä rajapintaa. Lähestyn aihetta kahden tutkimuskysymyksen kautta: minkälaisia toiseuttavia representaatioita ja rakenteita sukuelinten silpomista käsittelevistä lehtiartikkeleista on löydettävissä, ja millä keinoin näitä toiseuttavia representaatioita ja rakenteita tuotetaan? Tarkastelen aihettani toiseuden eri teorioihin ja tutkimukseen – erityisesti Stuart Hallin, Olli Löytyn ja Pentti Raittilan ajatteluun – sekä Benedict Andersonin kuviteltujen yhteisöjen teoriaan nojautuen. Visuaalisen aineiston ja representaatioiden analyysissa hyödynnän erityisesti Gunther Kressin, Theo van Leuuwenin, Janne Seppäsen sekä Geoffrey Millerin tutkimuksia. Tutkielmani aineisto koostuu 118 lehtiartikkelista, joista 68 julkaistiin Helsingin Sanomissa, 34 Iltalehdessa ja 16 Ilta-Sanomissa tammikuun 2014 ja lokakuun 2019 välillä. Sisällytin aineistooni sellaiset lehtiartikkelit, jotka puhuvat sukuelinten silpomisesta tai silpomisesta ja naisten ympärileikkauksesta, mutta jätin aineiston ulkopuolelle ainoastaan naisten ympärileikkauksesta puhuvat jutut. Aineiston kvantitatiivinen analyysi paljasti, että ympärileikatut tai ympärileikkauksen uhan alla olevat tytöt ja naiset, ympärileikkaajat ja muut yhteisön jäsenet, joita ympärileikkaaminen koskettaa, ovat lehtiartikkeleissa läsnäolevia, mutta äänettömiä puheen kohteita. Ympärileikkausta vastustavat yhteisön jäsenet taas saavat huomattavasti useammin puherooleja ja heillä on muita useammin dialogia eri toimijoiden kanssa. Aineiston kvantitatiivisen analyysin pohjalta vaikuttaa siltä, että niin sanottuun vastustamisen narratiiviin sopiminen toimii eräänlaisena pääsylippuna rooliin, jonka kautta puhujasta tulee yksi “meistä”, jotka taistelevat toimenpidettä vastaan. Aineiston kvalitatiivisessa analyysissa sen sijaan ilmeni, että silpomista käsittelevissä lehtiartikkeleissa rakennetaan toiseuttavia representaatioita puhdas–likainen, itse–muut sekä hyvä–paha -dikotomioiden ympärille. Suhtautuminen ympärileikkaamiseen on kaksijakoista; toisaalta ympärileikattu tyttö tai nainen ja hänen yhteisönsä on etäinen ”meihin” nähden, toisaalta hyvinkin läheinen, kulttuuriarvoja uhkaava ”toinen”.

The study examines the occurance of Islamophobia in kindergarten and/or school communities. This subject has been examined in Finland a little but a similar research was made in Canada recently, which shows that Muslim teachers encounter Islamophobia in schools. The aim of this study was to investigate the appearance of Islamophobia in Finnish educational institutions. In addition, the goal was to study what kind of experiences the Muslim teachers faced in kindergarten and / or school communities, as well as what kind of effects these experiences had in their professional identity, as well as in their work in educational institutions. The study is a qualitative research. The data collection method used in the study was made by semi- structured face-to-face interviews with three Finnish Muslim teachers. Two of them were class teachers and one a kindergarten teacher. The participants were all females and originally native Finnish converts to the Islamic faith. They all have been working in the field of Education for more than seven years. The study revealed that the participants experienced Islamophobic attitudes in many diverse ways. They experienced Islamophobia by colleagues and children's parents and also in the context of re- cruiting process for hiring. Media biases and misrepresentation of Islam and Muslims, and general ignorance regarding Islam as a religion were seen as primary reasons for Islamophobia. These nega- tive experiences had a direct impact on their professional identities. However the study also revealed that Muslim teachers encounter positive experiences regarding their religion as well. The participants were seen as a strengthening asset, especially in multicultural educational institutes. Based on this study one can draw a conclusion that the Muslim teachers truly face Islamophobia in school and kindergarten environments, however, less than in their free time. In an increasingly globalized world, particularly employees in educational institutions should be aware of Islamophobia and try to counter it and guide children to critical thinking.

Tarkastelen pro gradu -työssäni Maria Peuran (2017) novellikokoelmaa Tunkeilijat muukalaisuuden näkökulmasta. Esitän teoksen kahdeksan novellin analyysin kautta, kuinka henkilöhahmojen toiseuden kokemukset ilmenevät tekstissä ja millaisia muotoja toiseus novellien puhujien kokemuksessa saa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani on Julia Kristevan teoria muukalaisuudesta sekä hänen ajatuksensa puhuvien subjektien rakentumisesta kielessä. Muukalaisuuden teeman tutkiminen Peuran novellien henkilöhahmojen kokemuksessa mahdollistuu muun muassa Kristevan luoman abjekti-käsitteen kautta. Abjekti-kokemuksessa henkilöhahmojen toiseus, eli outouden ja vierauden kokemus itsessä, joko projisoituu ympäristöön tai valtaa hahmon ja tuntuu kammon tunteena, joka rikkoo eheää minuuden kokemusta. Kristevan rinnalla käytän tutkimuksessani teoreettisena kehyksenä Sara Ahmedin tunteiden kulttuuripoliittista teoriaa ja sen ajatusta tunteista ihmisten välisten pintojen muokkaajana. Tutkin toiseuden ilmenemistä novellien henkilöhahmojen välisillä rajapinnoilla. Pyrin osoittamaan, kuinka henkilöhahmojen toiseuden kokemus heijastuu ympäristöön, kuinka se muokkaa vuorovaikutusta ja kuinka toiseuttamista tapahtuu toisaalta laajemmin sosiaalisissa rakenteissa. Osoitan tutkimuksessani novellien ”Miehen katse” ja ”Höyryherätys” analyysien kautta, kuinka puhdistautumisriitti toimii novellien puhujille keinona käsitellä toiseuden tuottamaa kammon kokemusta ja rakentaa uudenlaista suhdetta minuuden rajoja uhkaavaan toiseuteen. Lisäksi tutkin, miten toiseuden kokemukset ilmenevät henkilöhahmojen ruumiin kokemuksissa novelleissa ”Nahka” ja ”Uusi iho”, ja mikä merkitys eheyttävillä kosketuspinnoilla on novellien puhujille, kun he sulauttavat toiseuden kokemusta osaksi minuuden rakennettaan. Ihmisten välisillä tunnepinnoilla rakentuvaa toiseuttamista tutkin novelleissa ”Uuni” ja ”Kirje tyttärelle”. Analysoin tutkimuksessani lisäksi teoksen aloitusnovellia ”Aavasaksan hotelli”, jossa toiseus piirtyy teini-ikäisen tytön kokemuksen kautta kiehtovana ja eksoottisena, omaa kokemusmaailmaa laajentavana. Päätän tutkimukseni teoksen viimeisen, ”Tässä liekehtii sininen” -novellin analyysiin. Siinä puhujan kieli on pirstaloitunut ja hän hajoaa toiseuteensa. Hajoamisessa on kuitenkin nähtävissä toiseuden sulautuminen puhujan kokemukseen itsestä, omalle toiseudelle avautuminen ja kokonaisemmaksi subjektiksi rakentuminen oman muukalaisuuden hyväksymisen kautta. Osoitan myös viimeisen novellin analyysissä, kuinka läpi teoksen esiintyneet metonymiat punoutuvat ”Tässä liekehtii sininen” -novellin merkitysten verkkoon ja kuinka nämä metonymiat ja niiden kautta avautuvat merkitykset tulevat itse asiassa olemassa oleviksi viimeisen novellin puhujan kokemusmaailmassa. Tutkimukseni viimeisessä luvussa syvennän muukalaisuuden olemuksen pohdintaa ja sen merkitystä teoksen sisäiselle jännitteisyydelle, joka tulee ilmi muun muassa teoksen kielen vahvassa affektiivisuudessa. Keskeisenä tutkimuksestani nousee esiin toiseuden merkitys puhuvien henkilöhahmojen minuuden hajoamiselle ja toisaalta uudelleen rakentumiselle. Toiseus näyttäytyy teoksessa ennen kaikkea henkilöhahmojen olemassaoloa laajentavana ja elämän perustuksia eheyttävänä voimana.

Finnish grade school is becoming more and more multicultural due to increasing immigration. However, according to previous studies, the structures of our education system are not equal or do not support diversity. Purpose of this thesis is to study experiences of otherness of young people with immigration background. The object of the analysis is to clarify what kind of experiences of otherness and othering young people have encountered in secondary school and in home economic classes. By opening the experiences of otherness, the dismantling of distorted value structures can be promoted. Qualitative research data were collected in December-January 2021–2022. Eight young adults with an immigrant background participated to the interviews. The young adults were from the Helsinki metropolitan area. The themes of the interviews covered the use of the concept of immigrant, identity and citizenship, racism, discrimination, as well as time in secondary school and home economic classes. The interview material was analyzed with content and thematic method. According to the study, home economic classes were perceived as pleasant, and they promoted equality. However, element where the students' backgrounds would become more visible part of education were missed. By group division in home economic classes teacher can promote mutual respect between students. The functional structure of the learning content is suitable for practicing interaction skills. Racism and discrimination in schools were found to be difficult to deal with because they are not actively talked about within school culture. According to the study, students are powerless to express the racist, discriminatory, and unfair treatment they have faced in school. The study found that the use of a concept immigrant increases young people’s sense of otherness. The young people also felt that it was difficult for the representatives of the mainstream culture to accept their identification as Finns.

Tämän pro gradu –tutkielman tutkimuskohteena on Helsingin Sanomien uutisointi paperittomiin liittyen. Mediakuvan lisäksi tutkielmassa tarkastellaan toiseuden ja vastakkainasettelujen rakentumista paperittomien uutisoinnissa. Tutkimusmenetelmänä käytetään kehysanalyysia, joten tavoitteena on selvittää, millaista kuvaa Helsingin Sanomat rakentaa paperittomista ja millaisten uutiskehysten avulla toiseuden rakentuminen mahdollisesti tapahtuu. Paperittomuus nousi laajasti julkiseen keskusteluun vuoden 2017 aikana, kun poikkeuksellisen suuri määrä vuonna 2015 Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista sai lopullisen kielteisen turvapaikkapäätöksen. Paperittomuus on muuttuva käsite ja muuttuva kategoria. Tutkielmassa keskitytään uuspaperittomiin, mutta käytetään käsitettä paperiton, sillä Helsingin Sanomien uutisoinnissa käsitettä on käytetty vastaavalla tavalla. Tutkielman teoreettiset teemat liittyvät sosiaaliseen kategorisointiin, toiseuteen, kansalliseen järjestykseen ja arvoyhteisöihin. Aineistona toimii Helsingin Sanomat ja aineisto on rajattu vuodelle 2017. Tältä aikaväliltä aineistoon valikoitui yhteensä 67 artikkelia. Helsingin Sanomat toimii journalismin kentässä, jossa osa uutisoinnin tavoista ja rutiineista nousevat toistuviksi ja hallitseviksi. Paperittomien uutisointi kiinnittyy aihekulttuuriin, jossa kehykset nousevat joko ensisijaisiksi kehyksiksi tai ensisijaisten kehysten rinnalla kamppaileviksi toissijaisiksi kehyksiksi. Kehykset mahdollistavat uutisoinnin rakenteiden, toiston ja kielellisten valintojen tarkastelun. Kehysanalyysin tuloksena aineistosta on löydettävissä kolme keskenään rinnakkain ja vastakkain toimivaa kehystä – hallintakehys, uhkakehys ja ihmisoikeuskehys. Hallintakehys esiintyy ensisijaisena kehystystapana ja asettuu muiden kehysten edelle lähteiden käytössä ja toiminnan roolien määrittelyssä. Ensisijaisia toimijoita ovat viranomaiset, poliitikot tai asiantuntijat ja paperittomat puolestaan esitetään toiminnan objekteina. Uhka- ja hallintakehyksessä keskitytään ratkaisuihin, kun taas ihmisoikeuskehyksessä painotetaan paperittomuuden syitä. Lisäksi uutisointi voidaan jakaa paperittomat uhkana ja uhreina esittäviin kehyksiin. Ihmisoikeuskehyksessä paperittomat esitetään yhteiskunnan uhreina, kun taas uhka- ja hallintakehyksessä paperittomat kuvataan uhkana ja ongelmana. Kehykset perustuvat valintoihin siitä, mitä mediasisällöissä nostetaan esiin ja mitä jätetään pois. Aineistossa on keskeistä tarkastella paitsi selkeitä ja näkyviä valintoja, mutta myös niitä piirteitä, jotka on jätetty pois eli kehyksen ulkopuolelle. Laajemmin tämä voidaan liittää median valikoinnin valtaan, mitä ja miten esitetään ja mitä puolestaan jätetään mediaesitysten ulkopuolelle. Ulkopuolelle jäävät sosiaalinen kategorisointi, vastakkainasettelu ja toiseus. Ulkopuolisuutta ja toiseutta tarkasteltaessa huomio on median käytännöissä ja kielenkäytössä. Paperittomista uutisoidaan suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta ja paperittomat esitetään hallinnan objekteina. Taustalla on aihekulttuuri kansallisesta järjestyksestä, jonka uhkana paperittomat nähdään ja jonka järjestystä hallinnan keinoilla pyritään pitämään yllä. Paperittomat pääsevät itse harvoin ääneen ja uutisoinnista heijastuu paperittomien näkymättömyys ja kuulumattomuus. Aineistosta löydetyt kehykset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia siitä, miten turvapaikanhakijoita tai paperittomia kehystetään joko uhkana tai uhreina ensisijaisesti hallinnallisesta näkökulmasta.