Browsing by Subject "transnationaalisuus"

Pro gradu -tutkielmassani tutkin kulttuuristen identiteettien rakentumista transnationaalisesta näkökulmasta Chimamanda Ngozi Adichien teoksessa Americanah. Tavoitteenani on todistaa, että Americanahissa rakentuvat transnationaaliset kulttuuriset identiteetit ovat hybridejä, jotka tuotetaan performatiivisesti suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, kulttuureihin ja ideologioihin. Osoitan myös kuinka teoksen henkilöhahmojen omaksumien kulttuuristen identiteettien synnyttämä vastustus on sidoksissa näiden identiteettien ylirajaiseen luonteeseen. Metodina toimii laadullinen analyysi lähiluvun avulla. Hyödynnän tutkielmassa Paul Jayn teoretisointia transnationaalisesta kirjallisuudentutkimuksesta ja selvitän, miksi olen päätynyt tutkailemaan Americanahia kyseisessä viitekehyksessä. Hyödynnän muun muassa Stuart Hallin teoretisointia kulttuurisesta identiteetistä, Homi K. Bhabhan teoriaa hybridisistä identiteeteistä ja Judith Butlerin tuotantoa performatiivisuudesta tutkielmani analyysiosion tukena. Tutkielmassa etenen liikkuvuuden ja kotiinpalaamisen teorioiden ja teemojen kautta tarkempaan Americanahin ylirajaisten kulttuuristen identiteettien tarkasteluun. Kartoitan hybridisten identiteettien suhdetta stereotypioihin ja essentialistisiin identiteetteihin. Tarkastelen myös paikan ja identiteetin välistä suhdetta kietomalla teoksessa keskeisen kielenkäytön teeman teoriaan. Eräs teoksen keskeisistä teemoista on mustat identiteetit ja “mustaksi tuleminen” (becoming black) ja pyrin tutkielmassani tarkastelemaan teoksessa esitettyjen mustien identiteettien rakentumista hybrideinä. Teoksen päähenkilö joutuu opettelemaan millaista on olla mustaihoinen Yhdysvalloissa ja analyysissa käsittelen yksityiskohtaisesti sitä, miten tämä kokemus vaikuttaa hänen kulttuurisiin identiteetteihinsä. Päädyn siihen lopputulokseen, että Americanah on transnationaalinen teos. Hallin teoriaa seuraten kaikki kolonalisaation uhreiksi joutuneet kulttuuriset identiteetit ovat väistämättä ylirajaisia ja ne konstruoidaan historiallisessa ja kulttuurisessa jatkumossa. Erityisesti teoksen päähenkilön kulttuuristen identiteettien hybridiys näkyy muun muassa siinä, kuinka hän joutuu navigoimaan itseään välitilassa, ollen aina muiden silmissä afroamerikkalaisuuden edustaja, vaikka häneltä puuttuu afroamerikkalaisuuten sisältyvä kulttuurinen historia. Americanahissa esitetyt kulttuuriset identiteetit muodostuvat toistojen kautta, peilautuen ympäröivän yhteiskunnan ideologioihin ja stereotypioihin. Identiteetin performatiivisuus teoksessa viittaa butlerilaisittain siihen, että toistamisella ja toiminnallisuudella luodaan identiteettiä, eli identiteetti syntyy sitä tuotettaessa.

”Patriarkaatti tuomitsee ensihenkäyksestä mut / rangaistuksenani, on väkivalta kätketty,” kajahti Kolmen sepän patsaalla joulukuussa 2019. Joukko latinalaisamerikkalaisia naisia toisti Helsingissä Un violador en tu camino -performanssin (suom. Raiskaaja tielläsi), joka syntyi Chilen Valparaísossa osana laajoja mielenosoituksia vuonna 2019. Las Tesis -aktivismiryhmän performanssia kopioitiin ympäri maailmaa useilla kielillä, ja eri käännökset toistivat aina saman viestin: naisten kokema seksuaalinen väkivalta on osa yhteiskunnan valtarakenteita.   Suomessa performanssin järjesti latinalaisamerikkalaisten feministien aktivistiryhmä La Red de Mujeres Finlandia. Tutkielmassa haastattelu kahden ryhmän jäsenen kanssa ja osallistuva havainnointi Suomen Un violador -performanssissa tarjoavat näkökulman siirtolaiskontekstissa tapahtuvaan transnationaaliseen feministiseen solidaarisuustyöhön. Tarkastelen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin siirtolaisuuskontekstissa tapahtuvan feministisen aktivismin ja erityisesti Un violador -performanssin kokemusta. Tutkin millaisia identiteetin ja kuulumisen kysymyksiä feministiseen aktivismiin liittyy siirtolaisuuskontekstissa? Millaisia motiiveja ja merkityksiä latinalaisamerikkalaisella feministisellä aktivismilla on Suomessa protestoidessa? Lisäksi pohdin, miten La Redin aktivismi ja Un violador -performanssi voidaan ymmärtää transnationaalisen feminismin ilmiöinä?   Paneudun tutkielmassa tunteiden merkitykseen feministisessä aktivismissa. Performanssi hahmottuu symbolisena solidaarisuuden eleenä, jolla osoitetaan tukea naisille ja feministeille Latinalaisessa Amerikassa. Performanssin osallistujat rikkovat tunnekulttuurin normeja sekä naisina että maahanmuuttajina, ja luovat tilaa uudenlaisten tunnekulttuurien muovautumiselle, tai ainakin hetkelliselle vapautumiselle normeista. Siirtolaisuuskontekstissa korostuvat transnationaaliset identiteetit ja kuulumisen neuvottelut, joita performanssin parissa käydään. Siirtolaisuuden, feminismin ja aktivismin intersektiossa avautuu analyyttinen monipaikantuneen feminismin muoto, jossa ammennetaan marginalisaation ja toiseutetuksi tulemisen kokemuksista. La Red de Mujeres Finlandian solidaarisuuteen perustuva aktivismi ei ainoastaan tarjoa tilaa omaehtoiselle identiteetin määrittelylle maahanmuuttajakontekstissa, vaan myös laajentaa feministisen ajattelun näkökulmia Suomessa.

Tämän tutkimuksen aiheena on yksin maahan tulleiden pakolaislasten ja -nuorten koti-ikävä ja toimijuuden rakentuminen ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimuksen taustalla on ajatus transnationaalisuudesta sosiaalityössä. Yhtenä tutkimustehtävänä on ollut selvittää, mitä on yksin maahan tulleiden lasten ja nuorten koti-ikävä ammattilaisten näkökulmasta. Toisena tutkimustehtävänä on ollut tarkastella, minkälaista toimijuutta ammattilaiset yksin tulleille rakentavat kertoessaan heidän koti-ikävästään. Tutkimuksen teoreettis-metodologisena taustana on sosiaalinen konstruktionismi, jossa todellisuus nähdään vuorovaikutuksessa ja kielen avulla rakentuvana. Tutkimuksen aineistona on seitsemän teemamuotoista yksilöhaastattelua, joissa haastateltiin yksin maahan tulleiden lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia loppuvuodesta 2016 ja alkuvuodesta 2017. Ammattilaisia tässä tutkimuksessa ovat sosiaalityöntekijät, perheryhmäkotien ohjaajat ja yksin maahan tulleiden lasten edustajat. Aineistoa on analysoitu aineistolähtöisen ja teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Lisäksi toisen tutkimustehtävän osalta aineistoa on lähestytty diskurssianalyysia soveltaen. Tutkimuksessa koti-ikävän nähtiin liittyvän ennen kaikkea perheestä erossa olemiseen. Koti-ikävä näyttäytyy perheen menetyksestä aiheutuneena suruna, huolena lähtömaahan jääneen perheen tilanteesta sekä toisaalta syyllisyytenä, joka liittyy kyvyttömyyteen huolehtia perherooleihin liittyvistä vastuista. Lisäksi koti-ikävä on kulttuurista kaipausta, jolloin se kohdistuu lähtömaan kulttuurisiin piirteisiin, kuten yhteisöllisyyteen ja ruokaan. Koti-ikävä näyttäytyi asiana, josta yksin tulleet myös vaikenivat, tai jota podettiin yksityisesti ja hiljaa. Vaikkei koti-ikävää useinkaan nähty tuotavan sanallisesti esiin, erilaisten fyysisten oireiden ja poikkeavan käytöksen katsottiin kertovan koti-ikävästä. Yksin tulleiden toimijuus näyttäytyi ammattilaisten näkökulmasta monin paikoin ristiriitaisena. Toimijuus miellettiin tulevaisuuteen toiveikkaasti ja vahvasti suuntautuvana, mutta eri tavoin rajoittuneena. Yksin tulleiden toimijuutta luonnehtivat liminaalisuus, välitilassa oleminen, sekä odottaminen. Yksin tulleiden toimijuutta kuvattiin ja rakennettiin erilaisten, toisiinsa nähden ristiriitaisten ja vastakohtaisten subjektipositioiden kautta. Nuo subjektipositiot, joihin liittyy monesti vahvoja kulttuurisia odotuksia, ovat yksin tulleiden tilanteissa läsnä usein samanaikaisesti. Erilaiset ristiriitaiset subjektipositiot ovat seurausta esimerkiksi lähtömaan ja kohdemaan erilaisista kulttuurisista, erityisesti ikään ja sukupuoleen liittyvistä kulttuurisista odotuksista. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että yksin tulleiden toimijuus on transnationaalista, eikä heidän elämismaailmansa rajoitu Suomen rajojen sisäpuolelle. Koti-ikävä on tuon transnationaalisuuden kääntöpuoli ja sen voimakkuus vaihtelee tilanteittain. Ammattilaisten näkökulmasta normaali arki ja rutiinit sekä toisaalta jatkuvuuden ylläpitäminen näyttäytyivät tärkeinä selviytymiskeinoina. Tutkimukseni perusteella yksin tulleiden omia näkökulmia esimerkiksi ammattilaisten tarjoaman psykososiaalisen tuen ja avun vaikuttavuuden suhteen olisi tärkeä selvittää. Lisäksi henkilökohtaisten koti-ikävän kokemusten ja merkitysten tutkiminen voisi lisätä ymmärrystä esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyen. Yksin tulleiden parissa tehtävän työn näkökulmasta olisi tärkeää pohtia, miten tulevaisuuteen suuntautunutta toimijuutta voisi tukea oleskelulupaprosesseihin liittyvästä epävarmuudesta ja odotuksesta huolimatta.

Ulkomailla asuminen ja työskentely on nykyisin monelle yksi elämänmenoon luonnollisesti kuuluva vaihe. Tässä laadullisessa tutkielmassa tarkastellaan haastatteluaineiston avulla yksilötasolla sellaisten koulutettujen erityisosaajien muuttohistoriaa, jotka ovat muuttaneet useamman kuin yhden kerran: minkälaisia kokemuksia heillä on ulkomaille lähtemisestä, siellä asumisesta ja työskentelystä, kotiin paluusta ja mahdollisesti taas jossain vaiheessa uudesta muutosta. Tutkielmaa varten tehtiin viisitoista puolistrukturoitua teemahaastattelua, joista viisi tehtiin ulkomailla ja loput Suomessa. Haastateltavat työskentelivät pääosin EU-organisaatioissa. Tutkimusotteessa on pyritty välttämään metodologista nationalismia, orientaatiota, joka lähestyy sosiaalisia ja historiallisia prosesseja kansallisvaltioiden ja rajojen sisällä tapahtuvina. Monessa maassa ja kulttuurissa eläneinä fyysisellä paikalla ei ollut heille kovin suurta merkitystä. Haastattelupuheissa heijastuu ylirajaisuus ja kansallisvaltioiden rajojen merkityksen hälveneminen. Ylirajaiset verkostot koetaan rikkautena ja niitä hyödynnetään aktiivisesti taas uusien mielenkiintoisten työpaikkojen löytämisessä. Myös eurooppalaiset suurkaupungit rinnastetaan toisiinsa. Haastateltavat ovat oppineet useaan kertaan muuttaessaan elämään erojen kanssa. Vaikka taustalla on aina nähtävissä merkkejä omasta kielestä, kulttuurista ja perinteistä, ne eivät ole enää puhtaita ja koskemattomia. Lähtöjä on helpottanut kansainvälinen suuntautuneisuus, joka oli herännyt joko opiskelujen tai kotitaustan kautta. Erityisesti tuli esille se, että elämäntapa vie helposti mennessään eli aiheuttaa tietynlaista riippuvuutta. Aika ajoin onkin vaihdettava maisema. Useampi haastateltava koki eri syistä turhautuneisuutta ja haki ulkomailla työskentelystä ja elämisestä vaihtelua ja uusia kokemuksia elämäänsä. Muuttajat arvioivat olevansa ennakkoluulottomia, rohkeita ja kunnianhimoisia. Muuttaminen ja ulkomailla asuminen vaatii myös stressin, epävarmuuden ja yksinäisyyden sietokykyä. Kaikki totesivat eri muodoissaan, että ulkomailla oloa leimaa aika ajoin yksinäisyys ja viihtymättömyys. Toisaalta kaikki kertoivat saaneensa lisää ystäviä ja tuttavia eri puolilta maailmaa. Ylirajaisuus näyttäytyykin kontakteissa. Muutto pakottaa uudenlaiseen toimintatilan määrittelemiseen. Ei voi pitäytyä vanhassa vaan on luotava uusi: säilytettävä yhteydet kotimaahan, pystyttävä toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä, sopeuduttava kohdemaan byrokratiaan, mutta myös siedettävä ajoittaista yksinäisyyttä. Vieraassa ympäristössä yhteyksien ylläpitäminen sukulaisiin ja ystäviin onkin tärkeää. Onnistuessaan kiertomuuttaja yhdistää eri maiden hyvät ja huonot puolet ja luo itselleen hyvän elämisen mahdollisuudet tilanteen ja paikan mukaan. Kiertomuuttajia voisi myös nimittää nykyajan paimentolaisiksi. Mitä kokeneemmasta muuttajasta oli kyse, sen vahvempi oli oma selviytymisstrategia. Muuttoprosessi hallittiin lähdöstä paluuseen. Itsetuntemus ja itseluottamus ovat kasvaneet ja kohdemaan tarjoamia palveluja ja mahdollisuuksia on opittu hyödyntämään omiin tarpeisiin riittävästi. Ylirajaiset verkostot ja elämän varrella kertyneet usein kansainväliset ystävyydet ja yhteydet tarjosivat kulloisessakin viihtymiselle muita sisältöjä kuin perinteinen pysyvä kotoutuminen. Korkeasti koulutetut kiertomuuttajat jäävät usein kotouttamiskeskustelun ja -tutkimuksen ulkopuolelle. Heidän uskotaan selviävän ilman minkäänlaisia kotoutumispalveluja.