Browsing by Subject "tulkinta"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vaikuttamiseen pyrkivää viestintää ja sen vastaanottoa #terapiassatavataan -kampanjan Twitter-aineiston pohjalta. Tutkimuksen teoriapohja muodostetaan tarkastelemalla vaikuttamiseen pyrkivän viestinnän psykologisia juuria. Olennaisia teorioita ovat Pettyn & Caciappon (1981) harkinnan todennäköisyyden teoria sekä Burlesonin (2006) syvä- ja pintakäsittely. Näin ollen tutkimus ammentaa teoriaa viestinnän ja median tutkimuksesta, mutta myös psykologian ja erityisesti sosiaalipsykologian kentältä. Teoriaosuus havainnollistaa, kuinka vahvasti vaikuttamiseen pyrkivän viestinnän juuret kytkeytyvät maailmansotien aikaiseen ja jälkeiseen psykologien toteuttamaan tutkimukseen. Osaltaan tämä havainnollistaa, kuinka yksilön mentaalisten prosessien huomiointi antaa syvyyttä viestinnän vastaanottamisen tarkasteluun. Toisaalta tutkimuksessa myös pohditaan sitä, kuinka hybridin mediamaiseman ilmiöt, kuten sosiaaliset kuplat ja kaikukammiot kytkeytyvät lopulta yksilön mentaaliseen prosessointiin. Tutkimuskysymysten mukaan tavoitteena on saada selville, millaisista näkökulmista #terapiassatavataan -kampanjaa kuvataan aihetta käsittelevissä Twitter-kommenteissa ja millaisia toistuvia vastaanottamisen piirteitä Twitter-yleisöllä on #terapiassatavataan -kampanjalle. Menetelmänä hyödynnetään teemoittelua, joka toteutetaan aineistolähtöisesti ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla ja teorialähtöisesti toisen tutkimuskysymyksen kohdalla. Aineistolähtöisessä teemoittelussa tulokset jäsentyivät aiemman tutkimuksen valossa kahdeksi teemaksi: normatiivisen vastaanottamisen näkökulmaksi ja minäpystyvyydestä provosoitumisen näkökulmaksi. Normatiivisen vastaanottamisen näkökulmassa vastaanottajat hyväksyivät kampanjan ydintavoitteen mielenterveysmyönteisen yhteiskunnan rakentamisesta. Sen sijaan minäpystyvyydestä provosoitumisen näkökulmassa vastaanottajat närkästyivät, koska kampanjan katsottiin näkevän, että syy terapiassa käymättömyydelle on yksilössä ja häpeän kokemuksessa, vaikka todellisuudessa taustalla on saatavuusongelmia. Osa voi hyödyntää ”rikkaiden ohituskaistaa”, eli yksityisiä terapiapalveluja siinä missä toinen jonottaa vuosia julkiselle puolelle. Teorialähtöisessä teemoittelussa muodostettiin Burlesonin pinta- ja syväkäsittelyn (2006) sekä Pettyn & Caciappon (1981) harkinnan todennäköisyyden teorian pohjalta analyysikehikko, jonka pohjalta tarkasteltiin toistuvia vastaanottamisen piirteitä. Tuloksena saatiin teemat perustelematon positiivisuus sekä perusteltu polarisaatio. ”Perustelematon positiivisuus” -teemassa yksilö hyväksyy kampanjan sanoman sellaisenaan, kiinnittää huomiota argumentin sijaan epäolennaisiin vihjeisiin tai muodostaa kampanjasta hajanaisia huomioita. Sen sijaan perustelematonta kritiikkiä ei ole havaittavissa juuri ollenkaan. ”Perusteltu polarisaatiota” -teemalle luonteenomaista on se, että kampanjaan kytkeytyvät ylistyslauseet tai kriittiset sanat on argumentoitu huolella. Tulokset osoittavat, että vastaanottajat ovat käsitelleet sanomaa hyvin erilaisista mielenmaisemista käsin eikä kampanja ole onnistunut herättämään yhteisöllisesti jaettua dekoodauskäytäntöä, jossa laaja ihmisjoukko tunnistaa saman ideologian. Tutkimuksen yhteiskunnallisena merkityksenä voidaan pitää havaintoa siitä, kuinka tärkeää on levittää yhteiskunnallisen kampanjan sanomaa myös joukkoviestinnän alustoille, mikäli haluaa varmistaa monipuolisen vastaanottamisen kirjon sosiaalisten kuplien muodostumisen sijaan. Vain sosiaalisessa mediassa levitetty kampanja voi jäädä osaksi vain samanmielisten sosiaalisia syötteitä, mikä kaventaa vastaanottamisen kirjoa ja erilaisten ihmisryhmien altistumista kampanjan merkityksille.

Tutkimuksen tavoitteena eli tarkoituksena eli tehtävänä on tulkita kirkkohallituksen julkaisun Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen oppaan (lyhenne PHIJO) saarnaa koskevat ohjeet Roman Jakobsonin viestintämallin osien avulla. Edellä mainitusta tutkimustehtävästä generoituu suoraan tutkielman tutkimuskysymys, joka tarkentuu kirjoitusasuun: ”Millaisina Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen oppaan saarnaohjeet näyttäytyvät viestinnällisesti, kun ne tulkitaan Jakobsonin viestintämallin osien avulla?” Tutkimus on lajityypiltään tulkitseva viestinnällinen tutkimus. Sen aineistona on PHIJON kolme saarna-aiheista alalukua. Tutkimuksen päätutkimusmenetelmä, kun aineiston saarnaohjeita tulkitaan pääluvussa 4, on viestinnällinen tulkinta Jakobsonin viestintämallin (osien) avulla. Muulloin tutkielman sivututkimusmenetelmä on yleinen tieteellinen metodi. Tutkimuksen tärkeimpiä tuloksia ovat a) saarnaohjeiden tulkinnat, jotka esitetään pääluvun 4 taulukoissa ja b) tuon pääluvun päätelmät sekä c) pääluvun 5 johtopäätökset. Jumalanpalvelussaarnan vanhimmat juuret voidaan ajoittaa juutalaisen kansan erityisiin hetkiin, joissa kansan papillinen tai poliittinen johto luki kansalle Tooraa ja muita pyhiä kirjoituksia. Juuret voidaan kohdentaa myös Jeesuksen ja apostolien ”missiosaarnoihin”. Kristillisen kirkon pitkän historian aikana saarnaa on kuvattu useiden määritelmien avulla, joista esimerkiksi Lönnebon moderni ja yksinkertainen luonnehdinta ”Saarna on Jumalan sanan ajankohtaista julistusta ja opetusta nyt-hetkessä” on tehokas. Saarnaan kohdistuvat säännöt voivat olla juridisia, kuten kirkkolain ja -järjestyksen säädökset, tai muuten normatiivisia tai ohjeellisia, kuten Jumalanpalveluksen oppaan periaatteet ja ohjeet. Roman Jakobson laati Karl Bühlerin kieli- ja viestintämallin (1934) pohjalta oman mallinsa viimeistään vuonna 1958. Mallin, jota nyt käytetään tutkimuksen tulkintavälineenä, alatasolla on yhteensä 6 viestinnän perustekijää, eli puhuttelija, sanoma, puhuteltava, konteksti, kosketus (koostuu kahdesta alaosasta) ja koodi − ylätasolla taas on 6 viestinnän tehtävää, eli ilmaisu-, poeettinen, vaikuttamis-, viittaamis-, faattinen (koostuu kahdesta osasta) ja metakielellinen tehtävä. Tutkielmaa varten mallista muokattiin uusi esitysmuoto (taulukko), johon sijoitettiin jokainen aineistosta kiteytetty saarnaohjevirke eli ydinsanoma tehtyine tulkintatuloksineen. Aluksi aineiston alalukukohtaisten tiivistettyjen saarnaohjeiden tulkinnassa puhuttelija (piispainkokous), puhuteltava (saarnaava pappi), fyysinen kanava (kirja), psykologinen yhteys (piispa – pappi) ja koodi (asiakoodi, kirkollinen asiakoodi, hengellinen koodi) nähtiin samoina kolmen alaluvun osalta. Toisaalta virkkeiden konteksti ja (ydin)sanoma vaihtelivat alaluvuittain paljon. Lisäksi viestinnän tehtävistä poeettisen, faattisen ja metakielellisen tehtävän ei nähty toteutuvan, mutta viittaustehtävän, ilmaisutehtävän ja vaikuttamistehtävän nähtiin toteutuvan täysin, jolloin esimerkiksi ilmaisutehtävä kertoi piispainkokouksen (yhteisestä) epävarmuuden tunteesta, tietävätkö saarnaavat papit kirkon saarnaohjeiden ydinkohdat. Kokonaistulkinta, jossa koko aineiston kattava saarnaohje käsitti mm. saarnan huolellisen valmistelun, Raamatun käytön, ajankohtaisuuden ja puhtaan evankeliumin kehotuksen, nosti esiin alalukutulkintoja laajemman tulkinnan puhuttelijasta ja puhuteltavasta. Samoin tulkinnat saarnaohjeiden (ydin)sanomasta, kontekstista, ilmaisutehtävästä ja vaikuttamistehtävästä laajenivat selvästi. Tutkimukseni tulokset ovat loogisia ratkaisuja saarnaohjeiden jakobsonilaisista viestinnän perustekijöistä ja tehtävistä. Lisäksi päättelin, että laadullisen tutkimuksen tulkinnallisuus näkyy nyt saarnaohjeiden laaja-alaisina kontekstiratkaisuina. Toin myös esille, että PHIJO voisi sisältää graafisen viestintämallin, että täydellistä viestintämallia ei ilmeisesti ole ja että yksi käsite voi johtaa laadullisen tulkinnan rakentelussa moniin eri strukturaalisiin käsitehierarkioihin.

Tutkielma käsittelee perhe- ja jäämistöoikeuteen liittyvässä oikeustieteellisessä kirjallisuudessa vähemmälle tarkastelulle jäänyttä useamman testamentin määräysten päällekkäisyyksiä ja niihin liittyviä tulkintaongelmia. Eri testamenteissa olevien määräysten päällekkäisyydet tulee ratkaista ennen kuin testamentteja voidaan ryhtyä toteuttamaan. Tutkielmassa tarkastellaan lainopin avulla tulkintaan sovellettavaa normistoa sekä löydetään ristiriitoja ratkaisevalle henkilölle työkaluja vastaavien ongelmien arvioinnin ja ratkaisun tueksi. Tutkielmassa pyritään löytämään argumentteja ja näkökulmia erinäisten tulkintojen perusteeksi. Tämän lisäksi työssä suoritetaan oikeusvertailua erityisesti Ruotsin oikeusjärjestelmän kanssa. Tutkielmassa käydään läpi varsin yksityiskohtaisesti testamenttien välisiin ristiriitoihin soveltuvia oikeusohjeita ja näitä ohjeita sovelletaan myös testamenttien päällekkäisyyksien tavanomaisiin tyyppitilanteisiin. Tyyppitilanteissa punnitaan eri näkökulmien argumentointia ja sitä, miten kukin ohjeistus soveltuu keskenään. Tutkielmassa käsitellään myös korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2019:27, jossa korkein oikeus otti kantaa osittain päällekkäisiin testamentteihin ja testamentin tekemishetkellä tapahtunutta aikaisemman testamentin unohdusta. Tapauksessa korkein oikeus joutui esittämään kantansa asiassa, johon perintökaari ei nimenomaisesti ota kantaa. Tutkielmassa arvioidaan ratkaisun perusteluita ja tarkastellaan ratkaisun vaikutusta useamman testamenttien päällekkäisyyksien tulkintaan. Lopputuloksena tutkielmassa onnistuttiin asettamaan tulkintaan soveltuvat oikeusohjeet, joita testamenttien ristiriitaisuuksia ratkaiseva voi käyttää hyödyksi oman ratkaisu- ja arviointityönsä tukena. Osittain päällekkäisten testamenttien tulkintaan on pääsääntöisesti noudatettava testamentin tekijän tahtoa, mikä voi olla löydettävissä myös testamentin ulkopuolisista materiaaleista. Testamentin tekijän tahdon noudattamiseksi on myös olemassa sääntömuotoisia lähtöolettamia testamentin tekijän tahdosta. Tärkein lähtöolettama on aikaprioriteetin säännöksi kutsuttava olettama, minkä mukaan viimeisin testamentti kumoaa aikaisemman testamentin siltä osin, kuin se on päällekkäinen.