Browsing by Subject "tulkintarepertuaari"

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomesta lähti Pohjois-Amerikkaan siirtolaisiksi noin 300 000 henkilöä, huomattava määrä suhtautettuna aikansa väkilukuun. Nämä siirtolaiset kirjoittivat ahkerasti kirjeitä läheisilleen Suomeen, ja samalla rakensivat kirjeissään kuvauksia Suomesta ja Yhdysvalloista. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan näiden 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Suomesta Yhdysvaltoihin muuttaneiden siirtolaisten kirjoittamia kirjeitä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia kuvauksia kirjeet muodostivat Suomesta ja Yhdysvalloista, tarkastella näiden kuvausten ympärillä vaikuttavia tulkintarepertuaareja, ja eritellä keinoja, joilla kyseisiä tulkintarepertuaareja faktuaalistetaan, eli millä tavoin niistä tuotetaan yleisesti hyväksyttyä totuutta. Tutkielman teoreettisena ja metodologisena pohjana toimivat diskurssianalyysi ja diskursiivinen psykologia. Näiden lisäksi analyysin keskiössä ovat diskursiiviseen psykologiaan läheisesti liittyvät faktuaalistamisen keinot ja faktuaalistamisstrategiat, sekä tulkintarepertuaarin käsite. Tutkielman aineistona toimii 168 Yhdysvalloista Suomeen lähetettyä siirtolaiskirjettä vuosilta 1894–1917. Kirjeiden kirjoittajina on yhteensä 20 henkilöä, mutta pääasiassa analyysi keskittyy aktiivisimpien kirjoittajaryhmien kirjeisiin, jotka kattavat aineistosta suurimman osan, yhteensä 144 kirjettä. Kirjeissä Suomi näyttäytyy idealistisena menneisyyden kotina, jonne paluu ei kuitenkaan ole taloudellisesti järkevää. Positiivisempi kuva Suomesta muotoutuu Suomeen jääneiden sukulaisten kautta, ja heidän avullaan Suomi myös määritellään kodiksi. Kuvaus Yhdysvalloista muotoutuu kaksijakoiseksi. Yhdysvallat nähdään varsinkin taloudellisten mahdollisuuksien täyttämänä tulevaisuutena, mutta samalla siirtolaiset joutuvat kärsimään Yhdysvaltain kontekstissa heikoista palkoista ja kielitaidottomuuden tuottamista ongelmista. Näiden lisäksi Yhdysvallat näyttäytyy kirjeissä sekä seikkailuna, että arkisena todellisuutena. Kuvausten ympärillä vaikuttaa yhteensä seitsemän voimakasta tulkintarepertuaaria: Suomi menneisyytenä, arki-, perhekeskeinen, kohtalo-, toivo paremmasta tulevaisuudesta, taloudellinen, ja työn arvostamisen -repertuaarit. Näistä repertuaareista Suomi menneisyytenä -repertuaari toimii Suomi-kuvan sisällä, kuvauksiin Yhdysvalloista taas yhdistyvät toivo paremmasta tulevaisuudesta -repertuaari, arkirepertuaari ja työn arvostamisen -repertuaari. Perhekeskeinen repertuaari, kohtalorepertuaari ja taloudellinen repertuaari puolestaan yhdistyvät kuvauksiin sekä Suomesta että Yhdysvalloista. Näiden tulkintarepertuaarien faktuaalistamisessa käytettiin useita erilaisia diskurssianalyysin parissa esitettyjä strategioita ja keinoja, joista keskeisimpiä olivat asiantuntijuusstrategia, vaihtoehdottomuusstrategia ja itse todettuun vetoamisen strategia, sekä ääri-ilmaisut, kategorian oikeutus ja systemaattinen epämääräisyys. Siirtolaiskirjeitä ja siirtolaisuutta on tutkittu runsaasti, mutta kirjeiden analysoimisessa ei ole aiemmin varsinaisesti hyödynnetty diskurssianalyysiä, eikä varsinkaan tulkintarepertuaareja. Näin ollen tutkielma tarjoaa tuoreen näkökulman tutkittuun aiheeseen. Vertailuja muihin vastaaviin tutkimuksiin kirjeiden tulkintarepertuaareista ei ole kuitenkaan mahdollista tehdä niiden puuttuessa, mutta kaikuja vastaavista tulkintarepertuaareista on havaittavissa myös muualla, esimerkiksi ruotsalaisissa ja englantilaisissa siirtolaiskirjeissä.

Tutkielmassa tarkasteltiin sitä, miten henkilöt, joiden työkyky on heidän oman arvionsa mukaan heikentynyt tai heikkenemässä, rakentavat ja jäsentävät työkykyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä puheessaan. Tutkimuksessa kiinnostus kohdistui sen tarkasteluun,minkälaisia tulkintarepertuaareja työntekijöiden työkykyyn ja sen muutoksiin liittyvässä haastattelupuheessa käytettiin, minkälaisia subjektipositioita näissä repertuaareissa mahdollistui sekä minkälaisia mahdollisia ideologisia seurauksia kunkin tulkintarepertuaarin käytöllä voi olla. Tutkielman teoreettis-metodologisena näkökulmana on diskurssianalyysi (esim. Potter & Wetherell, 1987; Jokinen, Juhila & Suoninen, 1993), jonka piirissä kieltä pidetään sosiaalista todellisuutta rakentavana, jäsentävänä ja muuntavana ilmiönä. Tutkimus tehtiin toimeksiantona suomalaisessa rakennusalan organisaatiossa. Osassa organisaatiota toteutettiin vuonna 2008 terveyskysely, joka tuottaa tietoa yksittäisen henkilön terveysriskeistä ja kyvystä jaksaa ja selviytyä työssään. Terveyskyselyn tulosten perusteella valittiin henkilöt, joiden työkyky oli oman arvion mukaan heikentynyt. Tutkimuksen aineisto koostuu 13 toimeksiantajaorganisaation työntekijän yksilöhaastattelusta. Haastattelut toteutettiin tammi-helmikuussa 2010 käyttäen haastattelumenetelmänä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluissa oli löydettävissä neljä erilaista tulkintarepertuaaria, joista käsin haastateltavat käsittelivät työkykyä. Nimesin nämä repertuaarit uhri-, vastuullisuus-, kokemus- sekä mitätöimisen repertuaareiksi. Uhrirepertuaarissa korostuu sellaisen asioiden merkitys työkyvylle ja sen kehitykselle, joihin työntekijä ei voi itse vaikuttaa. Tässä tulkintarepertuaarissa painotettiin työkyvystä ja sen muutoksista puhuttaessa sellaisten asioiden merkitystä, jotka ovat omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Erottelin uhrirepertuaarin tarjoavan kolme mahdollista subjektipositiota: olosuhteiden uhrin, työnantajan kaltoin kohteleman työntekijän ja työelämän armoilla olevan työntekijän subjektipositiot. Uhrirepertuaarin yhtenä mahdollisena ideologisen seurauksena voitiin ajatella olevan passivoituminen ja passivoitumisen hyväksyttäväksi tekeminen. Vastuullisuusrepertuaariksi nimeämässäni repertuaarissa kuvattiin vastuun omasta tilanteesta, työkyvystä ja sen kehittymisestä olevan ainakin suureksi osaksi työntekijällä itsellään. Vastuullisuusrepertuaarin työntekijälle mahdollistamat subjektipositiot nimesin vastuutetun työntekijän ja syyllistetyn työntekijän subjektipositioiksi. Vastuullisuusrepertuaarin mahdollinen ideologinen seuraus oli työntekijän itsensä syyttäminen työkyvyn heikentymisestä. Kokemusrepertuaari rakentui sen ympärille, että kokeneella työntekijällä on vuosien kokemus, jollaista nuorilla ei ole ja joka ei ole - ainakaan helposti korvattavissa. Kokemus nousi keskeisemmäksi asiaksi työn tekemisessä kuin työkykyongelmat ja tätä kautta kokemuksen nähtiin korvaavan muita työkyvyssä ilmenneitä ongelmia jopa niin, että voitiin sanoa, ettei työkyky itse asiassa ole heikentynyt. Kokemusrepertuaarissa mahdollistuivat kokemuksen kompensoiman työntekijän ja korvaamattoman osaajan subjektipositio. Kokemusrepertuaarin mahdollisena seurauksena työkyvyn iän myötä tapahtuva heikkeneminen menetti työkyvykkyyden tai työkyvyttömyyden määrittelyssä merkitystään kokemuksen ja sitä kautta saavutetun osaamisen kompensoidessa työkykyongelmien vaikutuksia. Mitätöimisen repertuaarissa rakennettiin kuvaa työntekijästä, jonka työkyky ei ongelmista huolimatta ole heikentynyt. Mitätöimisen repertuaari mahdollisti työntekijälle kandenlaisia subjektipositioita; ongelmista huolimatta työkykyinen työntekijän ja ongelmien pärjäävän työntekijän subjektipositiot. Mitätöimisen repertuaariin liittyen potentiaalisena ideologisena seurauksena oli näkemys siitä, että työkyky ei saa tai voi heikentyä. Tulkintarepertuaareissa työkykyä, sen menettämisen syitä ja seurauksia selitetään ja merkityksellistettiin eri tavoilla. Eri repertuaarit myös mahdollistivat puhujille erilaisia subjektipositioita. Repertuaareilla ja niiden mahdollistamilla subjektipositioilla on myös toisistaan poikkeavia funktioita ja ideologisia seurauksia.