Browsing by Subject "turvapaikanhakijat"

Työssäni tarkastelen turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien vapaaehtoisten muistitietokerrontaa vuoden 2015 tilanteessa. Tutkielman aineisto on kerätty vuonna 2017 Helsingin yliopiston folkloristiikan oppiaineen kenttätyökurssilla, joka käsitteli turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien vapaaehtoistyötekijöiden kokemuksia. Tämä pilottitutkimus toteutettiin osana Helsingin yliopiston ERA.Net RUS Plus –muistitietohanketta: LIVINGMEMORIES – Living together with difficult memories and diverse identities 2015–2017. Aineisto on tallennettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Tutkielman aineistona on näistä haastatteluista kaksi, jotka ovat molemmat pariskuntien yhteishaastatteluita. Tarkastelen aineistoani kerronnallisesti Michael Bambergin positiointianalyysin avulla. Positiointianalyysilla on mahdollista tarkastella sitä, millä tavoin vuorovaikutustilanteen osallistujat tuottavat yhteistoiminnallisesti identiteettejä, positioimalla itseään ja toisiaan useilla kerronnan tasoilla. Bamberg jakaa kerronnan kolmeen tasoon kertomusmaailman, kerronnan ja diskurssien tasoon. Tarkastelen myös vapaaehtoisten positioitumista intersubjektiivisesta näkökulmasta, jonka perustan Katherine Borlandin teoretisoinnille yhteiskerronnan intersubjektiivisuudesta. Työssä kysyn millä tavalla turvapaikanhakijoiden kanssa toimivat vapaaehtoiset merkityksellistävät omaa toimintaansa vapaaehtoistyötä tekevien pariskuntien yhteiskerronnassa. Kysyn miten haastatellut pariskunnat positioivat itseään suhteessa vapaaehtoisuuteen, tai siihen kytkeytyviin muihin positioihin. Toisekseen kysyn myös millä tavalla nämä positiot ovat intersubjektiivisessa suhteessa muihin toimijoihin, kuten heidän puolisoonsa, turvapaikanhakijoihin, muihin vapaaehtoisiin tai maahanmuuttoviranomaisiin. Kolmanneksi kysyn, miten nämä yhdessä vapaaehtoistyötä tekevät pariskunnat kertovat siitä yhdessä. Kertomusmaailman tasolla olen löytänyt erilaisia vapaaehtoisuuden positioista, kuten vapaaehtoistyöntekijän/tukihenkilön villin vaparin/aktivistin, elämätapa-auttajan, ystävän/perheenjäsenen ja asianajajan. Kertomusmaailman positiot liittyivät vahvasti vapaaehtoistoiminnan tilanteisuuteen. Erilaiset toiminnan muodot ja vaiheet kutsuivat kerronnasta esiin erilaisia positioita. Nämä kaikissa positioissa näkyi keskenään erilainen intersubjektiivinen suhde muihin kerronnassa mainittuihin henkilöihin, esimerkiksi kertojan puolisoon, turvapaikanhakijoihin, muihin vapaaehtoisiin tai viranomaisiin. Aineistosta löytyi erilaisia tapoja hahmottaa intersubjektiivisuutta. Näitä olivat rajattu, sidosteinen, yhteistoiminnallinen, verkottunut ja välitteinen intersubjektiivisuus. Nämä erilaiset intersubjektiivisuuden muodot liittyivätkin kertojilla tiettyihin kertomusmaailman positioihin. Kerronnan tasolla haastateltavilla oli myös erilaisia yhteiskerronnan positioita, joilla he joko tuottivat yhdessä kerrontaa. Pääasiassa kerronta eteni dialogisesti ja myötäilevästi, mutta vaati ajoittain myös kertojien keskinäistä neuvottelua. Myös haastattelijoilla oli oma roolinsa kerronnan muotoutumisessa. Diskurssien tasolla kerronnasta merkittävimmiksi kommentoineiksi diskursseiksi hahmottuivat toiseen ihmiseen luottamisen -diskurssi ja yksilön ja yhteiskunnan vastuun diskurssi. Näiden diskurssien avulla kertojat rakensivat toiminnalleen intersubjektiivisia merkityksiä. Jatkossa vapaaehtoisten muistitietokerrontaa olisi tärkeä tutkia lisää ja se voisi avata paitsi teoreettisesti muistitietoprosessin rakentumista, myös auttaa ymmärtämään turvapaikanhakijoiden kanssa toimivien vapaaehtoisten liikettä ympäri Eurooppaa.

Tutkielma tarkastelee, kuinka sanoja asylum seeker, refugee ja migrant (suomeksi turvapaikanhakija, pakolainen ja siirtolainen) käytetään Ylen englanninkielisissä verkossa julkaistuissa uutisartikkeleissa, jotka käsittelevät Euroopan pakolais- ja siirtolaiskriisiä. Aihetta tarkastellaan kolmen tutkimuskysymyksen kautta. Tarkastelun kohteena ovat sanojen esiintymistiheys, synonymia sekä kielelliset representaatiot turvapaikanhakijoista, pakolaisista ja siirtolaisista. Tutkielman teoriataustana toimii kriittinen diskurssianalyysi, joka on luonteeltaan monitieteistä. Kielitieteellisten kysymysten lisäksi tutkielmassa sivutaankin sosiologisia ja sosiaalipsykologisia kysymyksiä. Aineisto koostuu Ylen englanninkielisistä uutisartikkeleista, jotka on julkaistu Ylen verkkosivuilla kolmena eri aikakautena: lokakuussa 2014, lokakuussa 2015 ja huhtikuussa 2016. Tutkielmassa hyödynnetään korpuslingvistisiä metodeja, mutta tarkastelutapa on ensisijaisesti kvalitatiivinen. Tutkielman tuloksista ilmenee, että tarkasteltujen termien esiintymistaajuus vaihtelee aineistossa eri vuosina. Turvapaikanhakijoita, pakolaisia ja siirtolaisia käsitteleviä uutisartikkeleita esiintyy vuoden 2015 aineistossa moninkertaisesti vuoden 2014 aineistoon verrattuna. Vuoden 2016 aineistossa esiintymiä on huomattavasti vähemmän kuin vuoden 2015 aineistossa mutta kuitenkin enemmän kuin vuoden 2014 aineistossa. Turvapaikanhakijat, pakolaiset ja siirtolaiset olivat korostetusti esillä uutisissa syksyllä 2015, mutta kiinnostus aihetta kohtaan on sittemmin vähentynyt. Tuloksista ilmenee myös, että termit refugee ja migrant viittaavat vuoden 2014 aineistossa eri ihmisryhmiin. Termiä asylum seeker ei esiinny vuoden 2014 aineistossa lainkaan. Sen sijaan vuoden 2015 ja 2016 aineistoissa kaikkia kolmea termiä käytetään synonyymeina, ja asylum seeker on esiintyvyydeltään yleisin. Turvapaikanhakijoita, pakolaisia ja siirtolaisia käsitellään aineistossa suppeasti, eikä ryhmien representoinnissa ole havaittavia eroja. Ryhmiä käsittelevä uutisointi ei ole aineiston perusteella erityisen monipuolista, vaan keskittyy tiettyihin, toistuviin aiheisiin.

During the last five decades immigration into Finland has considerably increased and one group of these immigrants is refugees and asylum seekers. After the world wars Finland had remained a relatively closed off society, but throughout the 60s, 70s, 80s, and 90s Finland had taken part in international agreements and communities. In 1973 Finland received its first refugees under the 1951 Geneva Refugee Convention. From then onwards number of people needing international protection has increased in Finland. Especially since 1990s Finland has experienced large numbers of asylum seekers coming to Finland. During this period, policy development has become increasingly important, but additionally managing and investigating Finnish attitudes towards the new minorities has become an important field of study and policy. Media has a significant role in shaping peoples’ perceptions. However, not only does it shape peoples’ ideas, but it also tries to mirror them to appeal to its target audiences. Media also functions as a platform for elites to get their points across. On the other hand, media has the power to give space to different voices and silence other. Therefore, understanding what types of messages people receive from Media is crucial to understanding Finnish attitudes. This study focuses on Finnis peoples’ attitudes towards refugees and asylum seekers and how media perhaps affects and perpetuates them. The material of this study consists of newspapers articles gathered from four different time periods. The four periods under investigation are 1973, 1979, 1990 and 2015. During these years increasing number of refugees and asylum seekers were arriving to Finland. News articles from Eastern Finnish newspapers were gathered and their topics and actors were analysed. This thesis deploys critical discourse analysis as the method of analysis. Critical discourse analysis emphasises a multidisciplinary approach to discourse analysis and underlines the importance of historical context when considering societal phenomena. This study will dissect the topics and participants of the articles, and the findings are connected to previous studies into Finnish attitudes and to immigration and refugee policy developments. This thesis aims to answer to four questions. The first questions under consideration is “What type of discourses have been used in newspapers when discussing refugees/asylum seekers in 1970s, 1990s or in 2015?” and the second questions is “Have discourses about refugees/asylum seekers in newspapers changed between 1970s and 2015?” The data showed that in 1970s discussions around refugees were more focus on practical arrangements around their arrival and stay in Finland. In 1979 the health of refugees was a large topic of conversation, and this could be seen as racialization of this topic. In 1990 and 2015 the discussions around asylum seekers became more politicised and polarized. The last two questions are “Have discourses about refugees/asylum seekers in newspapers been racist (explicitly or implicitly) in 1970s, 1990s or in 2015?” and “What different political, social, and economic factors of the time could be connected to the attitudes displayed towards refugees/asylum seekers?”. As this study does not focus on linguistic components of the text the explicit nature of the text cannot be commented on. On the other hand, when investigate participant statuses, it was discovered that minorities are often passive actors in newspaper articles. Additionally, mostly majority members are quoted in the articles. This means that even though minorities appear in the media, they are often not given a voice. This finding mirror other research findings from different periods. Additionally, the politicised nature of discourses have taken over the discussions and refugees and asylum seekers are portrayed as a problem and a crisis in the 1990 and 2015 data. This mirrors the direction of policy development which has aimed to restrict the arrival of asylum seekers into Finland.

Tutkielmassa tarkastellaan länsimaiden sisäsyntyistä islamistista terrorismia 2010-luvun puolivälissä. Aineistona on ranskalaisen Le Monden, brittiläisen The Daily Telegraphin ja suomalaisen Helsingin Sanomien kirjoittelu heinäkuussa Nizzassa ja joulukuussa Berliinissä vuonna 2016 tapahtuneista rekkaiskuista niitä seuranneiden neljän ensimmäisen vuorokauden ajalta. Molempien hyökkäysten tekijäksi osoittautui yksin toiminut nuori tunisialaismies, ja molemmissa tapauksissa yleiseurooppalainen julkinen keskustelu painottui vahvasti ISIS-terroristijärjestön lietsomaan jihadistiseen terrorismiin länsimaissa. Näistä syistä tutkimuksen aiheeksi valikoitui kyseisiä joukkomurhia koskenut kirjoittelu yllä mainittujen eurooppalaislehtien maksullisissa digitaalisissa painoksissa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineiston laadullista analyysia, jossa johtopäätökset ja laajemmat yleistykset tarkasteltavasta ilmiötä tehdään aineistosta esiin nousevien seikkojen pohjalta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Mihin aiempiin hyökkäyksiin Nizzan ja Berliinin rekkaiskut liitetään Le Mondessa, The Daily Telegraphissa ja Helsingin Sanomissa? 2) Mihin muihin ilmiöihin kuin väkivaltaiseen jihadismiin iskut aineistossa yhdistetään, ja onko eri lehtien välillä tässä näkemyseroja, jotka voisivat selittyä niiden erilaisilla poliittisilla painotuksilla tai kotimaan kontekstin vaikutuksella? Aiemman tutkimuksen osalta tärkeimmät tutkielmassa käytettävät teokset ja viranomaislähteet käsittelevät jihadistisen radikalisoitumisen taustatekijöitä, ISIS-terroristijärjestöä ja ’yksinäisiä susia’ omana erityisenä mutta myös vaikeasti määriteltävänä terroristiryhmänään. Lisäksi aineiston analyysissa hyödynnetään median ja terrorismin välistä yhteyttä koskevaa kirjallisuutta. Kaikessa aiemmassa tutkimuksessa korostuu internetin merkityksen nopea kasvu terroristisessa toiminnassa ja siihen johtavassa radikalisoitumisessa, mikä osaltaan selittääkin 2010-luvun puolivälistä lähtien yleistyneitä omatoimisten yksittäishyökkääjien tekemiä iskuja, jotka amatöörimäisyydestään huolimatta ovat monesti olleet hyvinkin tuhoisia. Analyysissa käydään ensin läpi Nizzan ja sen jälkeen Berliinin iskun nelipäiväinen kirjoittelu Le Monden, The Daily Telegraphin ja Helsingin Sanomien digilehdissä heinä- ja joulukuussa 2016. Aineisto sisältää yhteensä 287 lehtijuttua, 196 Nizzasta ja 91 Berliinistä, ja ne on saatu hakusanoilla ”Attentat de Nice”, ”Nice Terror Attack” ja ”Nizzan terrori-isku” sekä ”Attentat de Berlin”, ”Berlin Attack” ja ”Berliinin terrori-isku”. Aineistosta kaksi kolmasosaa koostuu Nizzan iskua käsittelevistä jutuista erityisesti Le Mondessa, mikä osoittaa terrorismiuutisoinnin painottuvan tapahtuneen välittömiin jälkitunnelmiin sitä varmemmin, mitä tuhoisammasta ja läheisemmästä iskusta on kyse. Aineiston rajauksessa käytetyt huolellisesti valitut hakusanayhdistelmät vihjaavat osaltaan siitä, että molemmat rekkaiskut liitettiin aineiston jutuissa osaksi Ranskassa ja muualla Euroopassa erityisesti 2010-luvulla lisääntyneitä jihadistisiksi kutsuttuja terrori-iskuja, joiden on yleisesti katsottu johtuneen ISIS-terroristijärjestön ideologiasta ja aktiivisesta internet-propagandasta. Molempien rekkaiskujen tekijät olivat yksin toimineita tunisialaismiehiä, mistä syystä kaikkialla aineistossa käytettiin useita kertoja ’yksinäisen suden’ käsitettä. Minkään kolmen lehden kirjoittelun perusteella lukijan ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista tietää, täyttivätkö Nizzan ja Berliinin hyökkääjät todella ’yksinäisen suden’ tunnusmerkit. Aiemmasta tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella tässä tutkielmassa yksinäisen suden tärkeimpinä määrittäjinä pidetään ainakin jonkinlaista henkilökohtaista vakaumusta, pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta, mitkä ”kriteerit” eivät välttämättä ole sopineet kaikkiin 2010-luvun yksittäishyökkääjiin, vaikka heitä siitä huolimatta on mediassa saatettu nimittää yksinäisiksi susiksi. Nizzan ja Berliinin rekkaiskujen lehtikirjoittelussa nostettiinkin vahvasti esiin molempien tekijöiden epävakaa yksityiselämä ja erityisesti heidän väitetyt mielenterveysongelmansa ja niihin kytkeytyvä syrjäytymiskehitys, jonka pohjalta lehdissä käsiteltiin Euroopan muslimiväestön puutteellista kotoutumista yleisemminkin. Berliinin iskun yhteydessä aineiston jutuissa käsiteltiin laajasti myös Lähi-idän kriisialueilta Eurooppaan vuonna 2015 käynnistynyttä laajamittaista turvapaikanhakijoiden saapumista, sillä erityisesti The Daily Telegraphissa uuden tilanteen nähtiin lisäävän turvattomuutta Euroopassa ja kiihdyttävän jihadistista radikalisoitumista, mistä turvapaikanhakijoita eniten vastaanottanut Saksa brittilehden mukaan toimi varoittavana esimerkkinä muulle maanosalle. Aineiston jutuissa siis käsiteltiin laajasti erityisesti Nizzan rekkaiskua, jonka kopiointiyrityksenä Berliinin joulutorihyökkäystä pidettiin. Vaikka kaikissa kolmessa lehdessä hyökkäykset liitettiin yleisesti osaksi Euroopassa 2010-luvun puolivälissä voimistunutta jihadistista radikalisoitumista ja sen tuottamia terroritekoja, ja erityisesti The Daily Telegraphissa oli nähtävissä avointa ja suoraa pohdintaa Euroopan muslimiväestön jonkinasteisesta syrjäytymisestä ympäröivistä yhteiskunnista, mikä kehitys brittilehden mukaan vain voimistuisi entisestään turvapaikanhakijakriisistä johtuvan maanosan muslimiväestön nopean kasvun vuoksi. Onkin syytä pohtia, olisiko brittilehden pitänyt käsitellä iskuja neutraalimmin vai kahden muun lehden päinvastoin suorasanaisemmin, ja mihin suuntaan jihadistista terrorismia koskeva uutisointi on menossa 2020-luvun lähestyessä. Tässä tutkielmassa päädytään sille kannalle, että valtamedian olisi suotavaa kertoa terroriteoista kaikki faktatiedot ja oikoa mahdolliset vaihtoehtomedioiden virheet, ja että kirjoittelussa olisi varottava tekijöiden korostamista ja jopa jonkinlaista idolisointia, sillä tällainen painotus saattaa jo itsessään toimia kimmokkeena mediahuomiosta haaveileville potentiaalisille jihadisteille.

The aim of the thesis is to analyze the discussion on refugees and asylum seekers in the newspapers of Helsingin Sanomat and Lapin Kansa in September 2015. The rising amount of refugees and asylum seekers coming to Finland formed a constant topic in the newspapers troughout the fall. Newspapers referred repeatedly to a phenomenon called ”refugee crisis” but this consept was not defined in any detail. This attracted interest in exploring the background and goals of using the concept. The ambiguity and power relations of the phenomenon led to analyze it with a discursive approach. This thesis is based on a theory of foucauldian analytics of government that examine the typical way for modern societies to perceive reality and its phenomena through the theme of governance. The governance includes different rationalities, i.e. thought-systems underlying governance, as well as techniques that are the tools to put the governance into action. Governance focuses on the population, and hence governance analytics provide an interesting theoretical framework for the news coverage of refugees and asylum seekers, who are paradoxically defined outside the population but still arrive within the boundaries of the country. The research material is the newspapers of Helsingin Sanomat and Lapin Kansa in September 2015. The research questions examine the governance rationalities and technologies of governance in the newspapers on refugees and asylum seekers. The research results show that governance operates in newspapers through a neo-liberal rationality, in which refugees and asylum seekers are perceived in terms of their economic productivity. The governance techniques, in turn, produce refugees and asylum seekers as problems with discourses of uncontrollability, crisis and numerical definition. Besides this, surveillance and takeover by the authorities forms it’s own technique of governance. The thesis shows how neo-liberal discourse produces refugees and asylum seekers to be social burdens who need to be governed with different techniques.

Vuonna 2015 Eurooppaa koetelleen pakolaiskriisin myötä Suomeen saapui yli 32 000 turvapaikanhakijaa eli noin kuusinkertainen määrä normaaliin vuoteen verrattuna. Turvapaikkaa haettiin aluksi pääasiassa muilla perusteilla, mutta sittemmin uskonnollisen vainon perusteella tehtyjen hakemusten määrä on merkittävästi lisääntynyt. Suurin osa näistä on niin sanottuja uusintahakemuksia, joissa turvapaikkaa haetaan uudelleen aiemman muulla perusteella esitetyn hakemuksen tultua hylätyksi. Käytännössä useimmat uusintahakemukset ovat olleet uskontoperusteisia ja ne perustuvat muslimien täällä tapahtuneeseen kristityksi kääntymiseen. YK:n pakolaissopimus eli niin sanottu Geneven sopimus velvoittaa siihen, ettei turvapaikkaa hakenutta palauteta alueelle, jossa häntä uhkaa vaino etnisen alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Tässä tutkimuksessa selvitetään turvapaikkaharkintaa niissä tilanteissa, joissa suojelua on haettu kotimaasta lähtemisen jälkeen eli sur place tapahtuneen kristityksi kääntymisen vuoksi. Tutkimuksen kohteena on seitsemän Finlex -tietokannassa julkaistua KHO:n ja kaksi hallinto-oikeuden ratkaisua, jotka löytyvät Migrin julkaisemasta sisäasiainministeriölle kesällä 2018 annetusta selvityksestä. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on määrittänyt uskonnon kolmiportaisesti siten, että sen voi ymmärtää vakaumuksena, identiteettiin liittyvänä ja tapakultuurina (religion as belief, religion as identity, religion as way of life). Usein uskontoon kuuluu piirteitä näistä kaikista osa-alueista ja näin on myös kristinuskossa. Jaottelu on yleinen kaikkia uskontoja koskeva eikä sitä ole laadittu erityisesti kristinuskoa ajatellen. EU:n alueella turvapaikka-asioiden ratkaisutoimintaan osallistuvat kolmentoista maan kansalliset tuomarit ovat julkaisseet vuonna 2015 mielipidekirjoituksen, jonka lähtökohtana on olettamus, että aidon kristityksi kääntymisen tärkeimpänä merkkinä on sisäinen vakaumus. Tämä vastaa lähinnä UNCHR:n uskontomääritelmän religion as belief -osuutta. Tutkimuksessa läpikäytyjen oikeustapausten perusteella tällä painotuksella kristityksi kääntymisen luotettavuusarviointi Suomessakin tehdään. Luotettavuusarvioinnin voisi tehdä toisellakin tavalla. Siinä yksilön uskon merkkeinä eroteltaisiin toisistaan uskon sisäiset ja ulkoiset merkit. Sisäiset merkit vastaavat lähinnä UNCHR:n määrityksen vakaumusta (religion as belief). Yhteistä niille on, ettei kukaan ulkopuolinen pysty niitä toteamaan, vaan ne tulevat muiden tietoon vain sitä kautta, mitä ihminen niistä itse kertoo. Ulkoiset merkit puolestaan ovat sellaisia, jotka ovat kaikkien havaittavissa kuten kristillisen kasteen ottaminen, seurakunnan jäsenyys, osallistuminen uskonnonharjoitukseen, tiettyjen uskonnon mukaisten tapojen tai pukeutumissäännösten noudattaminen tai uskonnollisten juhlien viettäminen. Tässä niin sanotussa amerikkalaisessa arviointimallissa kääntyjän uskonnollisuutta tarkastellaan ”vainoajan silmin”, jolloin keskiössä ovat ne ulkoisesti havaittavat seikat, jotka laukaisevat vainon. Tarkastelun painotuksena ei siis ole sisäinen vakaumus, josta ei voi tehdä objektiivisia havaintoja, vaan merkittävämpiä ovat selvästi ulospäin näkyvät faktat. Kääntymistä voidaan pitää aitona, jos se ilmentää objektiivisesti havaittavia uskon ulkoisia merkkejä siinä määrin, että ne laukaisisivat uskonnollisen vainon tällaista henkilöä kohtaan. Lisäksi mahdolliset hakijan vakaumuksesta kertovat merkit olisivat saman suuntaisia.