Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "uskonto"

Sort by: Order: Results:

  • Kasurinen, Jaana (2001)
    The purpose of this research is to deepen the understanding of the culture of the veil among Somali women in Finland. The research deals with ethnicity, identity, easing the immigrant's readjustment with the help of one's own culture, and the connection between the religion of Islam and the veil. The veil will be studied from both the historical and religious point of view. The research will also familiarize the reader with the dress code for women in the Koran. The empirical part of the research is carried out as a qualitative study with the help of content analysis, with emphasis in phenomenology. The aim of the phenomenological research method is to reach a person's experience world, and to search for common contents from individual experiences. The material for this study has been collected by interviewing ten Somali women. Some of the women wear veils, some do not. It can be said, on the ground of this research, that the decision about taking on the veil is made by the women themselves. The main cause for wearing the veil is to indicate religiousness. As other motives we can see a search for security, enhancing of solidarity, individual interpretation of the instructions of the religion, covering the ethnic dress while outside, protecting men from the beauty of women, and wearing the veil in the mosque or while praying. As a latent motive we can point out the resisting of Western culture. Not wearing the veil can be justified by the women's need for independence, the veil being unpractical, the want of modernity, the alternation of different ways of dressing, the adaptation of the new culture, abandoning one's own culture, and abandoning the external emphasizing of the religion. Also the veil is not part of the Somali culture; it is a habit adapted from elsewhere.
  • Lankinen, Miira (2021)
    Tämä tutkielma tutkii Robert Baillien (1602–1662) käyttämää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta retoriikkaa tämän poliittisuskonnollisissa teksteissä kolmen valtakunnan sotien aikana. Tutkimus analysoi, kuinka sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan avulla Baillie maalaa vastapuolesta kuvan vääräuskoisina, seksuaalisesti poikkeavina ja jopa hirviömäisinä. Vastaavasti Baillie käyttää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta kieltä myös maalatakseen presbyteerit tosiuskovaisiksi ja Jumalan asialla oleviksi. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä luvussa analysoidaan, kuinka Baillie maalaa vastapuolen miesten maskuliinisuuden heikoksi. Baillien mielestä eniten näiden miesten maskuliinisuutta kyseenalaistaa näiden vääräuskoisuus ja valtion uhkaaminen. Toisessa luvussa tarkastellaan, kuinka Baillie käyttää feminiinisyyttä toisaalta vastapuolen maalaamiseen seksuaalisesti epäilyttävinä ja yhteiskuntarauhan vaarantajina, mutta myös kirkon kuvaamiseen naisena, joka joutuu vastapuolen miesten hyökkäyksen kohteeksi. Kolmannessa luvussa sukupuolittuneisuus sidotaan yhteen ruumiillisuuden kanssa. Toisaalta Baillie maalaa vastapuolesta kuvaa hirviöinä, jotka saavat usein feminiinisiä konnotaatioita. Samalla hän niin ikään kuvaa kirkkoa ja valtiota ruumiin avulla, ja kuinka vastapuoli sairastuttaa tai muuntaa hirviöksi tämän poliittisen ja uskonnollisen ruumiin. Lopuksi luvussa keskitytään Baillien tapaan tarjota parannusta lääketieteellisten kielikuvien avulla. Baillien sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan analyysilla tämä tutkielma osoittaa, että aatehistoriallinen tutkimus hyötyy sukupuolen ja ruumiin huomioimisesta analyysissaan. Tutkielmassa avataan, kuinka 1600-luvun Iso-Britannian poliittinen ympäristö oli vahvasti sukupuolittunut ja ruumiillistunut, ja kuinka eliitin miesten oli tärkeä pitää kiinni näistä ihanteista oikeuttaakseen valtansa. Samalla tutkielma tuo esille, kuinka hyökkäys eliitin miehen maskuliinisuutta vastaan saattoi olla oikea uhka miehen poliittiselle vallalle.
  • Lankinen, Miira (2021)
    Tämä tutkielma tutkii Robert Baillien (1602–1662) käyttämää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta retoriikkaa tämän poliittisuskonnollisissa teksteissä kolmen valtakunnan sotien aikana. Tutkimus analysoi, kuinka sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan avulla Baillie maalaa vastapuolesta kuvan vääräuskoisina, seksuaalisesti poikkeavina ja jopa hirviömäisinä. Vastaavasti Baillie käyttää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta kieltä myös maalatakseen presbyteerit tosiuskovaisiksi ja Jumalan asialla oleviksi. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä luvussa analysoidaan, kuinka Baillie maalaa vastapuolen miesten maskuliinisuuden heikoksi. Baillien mielestä eniten näiden miesten maskuliinisuutta kyseenalaistaa näiden vääräuskoisuus ja valtion uhkaaminen. Toisessa luvussa tarkastellaan, kuinka Baillie käyttää feminiinisyyttä toisaalta vastapuolen maalaamiseen seksuaalisesti epäilyttävinä ja yhteiskuntarauhan vaarantajina, mutta myös kirkon kuvaamiseen naisena, joka joutuu vastapuolen miesten hyökkäyksen kohteeksi. Kolmannessa luvussa sukupuolittuneisuus sidotaan yhteen ruumiillisuuden kanssa. Toisaalta Baillie maalaa vastapuolesta kuvaa hirviöinä, jotka saavat usein feminiinisiä konnotaatioita. Samalla hän niin ikään kuvaa kirkkoa ja valtiota ruumiin avulla, ja kuinka vastapuoli sairastuttaa tai muuntaa hirviöksi tämän poliittisen ja uskonnollisen ruumiin. Lopuksi luvussa keskitytään Baillien tapaan tarjota parannusta lääketieteellisten kielikuvien avulla. Baillien sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan analyysilla tämä tutkielma osoittaa, että aatehistoriallinen tutkimus hyötyy sukupuolen ja ruumiin huomioimisesta analyysissaan. Tutkielmassa avataan, kuinka 1600-luvun Iso-Britannian poliittinen ympäristö oli vahvasti sukupuolittunut ja ruumiillistunut, ja kuinka eliitin miesten oli tärkeä pitää kiinni näistä ihanteista oikeuttaakseen valtansa. Samalla tutkielma tuo esille, kuinka hyökkäys eliitin miehen maskuliinisuutta vastaan saattoi olla oikea uhka miehen poliittiselle vallalle.
  • Johansson, Ulriikka (2012)
    Nykypäivän Iran eroaa suuresti vasta vallankumouksen kokeneesta Iranista ja tähän on vaikuttanut merkittävällä tavalla nuorisokulttuurin kehittyminen. Vallankumouksen jälkeinen autoritaarinen politiikka on luonut nuorison, joka suhtautuu kriittisesti poliitikkoihin ja viranomaisiin ja valtion ankaraan islamintulkintaan. Islamilainen tasavalta on pyrkinyt luomaan nuorille kuvan oikeanlaisesta islamilaisesta kansalaisesta tiukoilla säännöillä. Vallankumouksen jälkeen syntynyt sukupolvi ei ole omaksunut hallinnon edustamia moraalikoodeja suunnitelmien mukaan, vaan on päinvastoin aktiivisesti omistautunut toiminnalle, joka on hallituksen mukaan syntiä. Sukupolvi, jonka piti kasvaa ylläpitämään islamilaisen vallankumouksen ideologiaa, on kapinoinut ja osoittanut monin tavoin olevan hallituksen ihanteita vastaan. Nuoriso ja hallitus ovat joutuneet jatkuviin konflikteihin, erityisesti julkisessa tilassa. Iranissa on käynnissä jatkuva rajaneuvottelu siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, miten määritellään normaali ja epänormaali, ja millainen on oikeanlainen islamilaisen tasavallan kansalainen. Tutkielmassani analysoin näitä neuvotteluja, joita käydään valtion ja nuorten välillä. Missä menevät sallitun käyttäytymisen rajat ja missä menee raja, missä kielletty käytös paljastuu. Selviytyäkseen monimutkaisesta todellisuudesta iranilaisnuoriso on luonut monimutkaisen käytöskoodiston, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Työni keskiössä on se, kuinka nuoret reagoivat pakolla toteutettuun politiikkaan ja käyttävät hyväkseen hallinnon luomaa toimintakenttää. Rajaneuvotteluihin liittyen olen kiinnostunut myös yksilön ja tilan välisestä suhteesta. Pyrin näyttämään, että Iranissa ei ole pysyvää jakoa suhteessa yksityiseen ja julkiseen tilaan. Tarkastelen tiloihin liittyviä rajaneuvotteluja ja käsittelen näitä rajaneuvotteluja vastarintana, jonka kautta nuoret pyrkivät luomaan pysyvää omaa tilaa. Lisäksi näytän, miten nuoriso pyrkii luomaan tilapäistä omaa tilaa julkiseen tilaan. Kaikki Iranissa tietävät, että uskonto ei ilmene samalla tavalla ihmisen henkilökohtaisessa todellisuudessa, kuin se näyttää ilmenevän julkisessa tilassa. Tämä muodostaa eräänlaisen julkisen salaisuuden. valtiovallalle on tärkeää, että julkinen tila pysyy puhtaana, jotta salaisuutta ei tarvitse 'paljastaa'. Julkinen salaisuus on yhteiskunnan, erityisesti nuorison ja valtion välillä tehty kompromissi, jonka tarkoitus on ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Erilaisten esimerkkien kautta näytän, että tilan käytöllä ja näennäisesti kapinoivalla käytöksellä luodaan olemassaolon politiikkaa. Nuoret eivät halua olla vaatimattomia ja näkymättömiä, vaan he haluavat näyttää ja tuntea olevansa olemassa ja ottaa oman tilansa. Taistelu tilasta ja nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta on yhdistänyt poikia ja tyttöjä ja on sitä kautta luonut myös uudenlaista yhteisöllisyyttä sukupuolten välille.
  • Koivunen, Katriina (2020)
    HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos  Institution Käytännöllinen teologia TekijäFörfattare Katriina Koivunen Työn nimi Arbetets titel Islamin, juutalaisuuden, katolisen ja ortodoksisen uskonnon etäopetuksen järjestäminen perusopetuksessa Oppiaine  Läroämne Uskonnonpedagogiikka Työn laji Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika Datum Tammikuu 2020 Sivumäärä Sidoantal 58 Tiivistelmä Referat Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millä tavalla islamin, juutalaisuuden, katolisen ja ortodoksisen uskonnon etäopetusta järjestetään perusopetuksessa eri luokka-asteilla. Tutkin myös millaisissa fyysisissä, didaktisissa ja sosiaalisissa oppimisympäristöissä etäopetusta toteutetaan sekä millaisia rooleja etäopetukseen osallistuvilla näissä ympäristöissä on. Tutkimusta varten haastattelin kuutta pienryhmäisten uskontojen etäopettajaa. Kaikki haastattelemani opettajat opettivat tai olivat opettaneet sekä etäopetusryhmiä että pienryhmämuotoisia lähiopetusryhmiä. Heillä oli uskonnon etäopetuskokemusta vajaasta vuodesta useisiin vuosiin. Haastatteluaineiston perusteella opettajat kokevat etäopetuksessa olevan sekä hyviä puolia, että haasteita. Etäopetuksen hyvä puoli on muun muassa se, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua oman uskonnon opetukseen asuinpaikasta riippumatta. Oppilaat ovat tästä huolimatta eriarvoisessa asemassa, koska kaikkien koulujen etäopetukseen tarvittava laitteisto ei ole kunnossa tai sitä ei riitä kaikille oppilaille. Tämä johtaa taas siihen, että opettajat eivät voi toteuttaa monipuolisia opetusmateriaaleja ja -menetelmiä sisältäviä etäoppitunteja. Muita hyviä puolia on esimerkiksi se, että etäopetuksen aloittamisen myötä ryhmien koostumus muuttuu järkevämmäksi, kun eri luokka-asteitten oppilaat sijoitetaan omiin ryhmiinsä ja se, että opettajien ja oppilaiden liikkuminen koulujen välillä vähenee ja opettajat voivat antaa etäopetusta paikasta riippumatta. Pienryhmäisten uskontojen etäryhmissä on paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita, joille ei sovi etäopetuksessa vaadittava itseohjautuvuus. Avainsanat – Nyckelord Etäopetus, uskonto, pienryhmäiset uskonnot Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia
  • Huttunen, Sami (2020)
    Tämä työ käsittelee uskontoa nykypäivän Taiwanissa. Se pureutuu erityisesti kansanuskonnon tutkimukseen ja erinäisiin teorioihin, joita on hyödynnetty tutkittaessa kansanuskontoa Taiwanissa ja Manner-Kiinassa. Aikaisempia tutkimuksia ja teorioita peilaillaan antropologisen Taipeissa tehdyn kenttätutkimuksen pohjalta. Tutkimuskohteena oli Taipeissa oleva temppeli ja siellä palvottava HLBTQ-ihmisille tarkoitettu jänisjumala. Tutkimus on ainutlaatuinen, sillä kukaan muu ei ole vielä tutkinut jänisjumalaa ympäröivää uskonnollisuutta yhtä paljoa. Tutkimus toteutettiin vuosina 2018-2019, jolloin tutkija asui Taipeissa. Kentällä hyödynnettiin tyypillisiä antropologisia tutkimusmetodeja, kuten osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja. Teemahaastatteluita tehtiin yhteensä 11 kappaletta. Työssä kentältä kerättyä aineistoa hyödynnetään monipuolisesti nostattamaan kysymyksiä uskonnosta Taipeissa ja tarkastelemaan jänisjumalaa ympäröivää uskonnollisuutta. Työ porautuu laajemmista uskontoteoreettisista kysymyksistä ihmisten henkilökohtaisiin kokemuksiin uskonnosta. Työssä keskitytään kahteen eri aihepiiriin: ensimmäiseksi tarkastellaan uskonnollisuutta ja uskontoa Taiwanissa yleensä. Historia ja temppelin uskonnollinen tausta kertovat paljon, lokerointi tiettyihin uskointoihin ei ole tarpeeksi hyvä lähestymistapa. Työssä ehdotetaankin, että uskonnollisuus on parhaiten ymmärrettävissä keskityttäessä erilaisiin uskonnon harjoittamisen tapoihin, joita tarkastelemalla on helpompi ymmärtää Taiwanin uskonnollinen monimuotoisuus. Toiseksi pohditaan sitä, kuinka ihmiset hakevat apua jumalilta taiwanilaisessa kansanuskossa. Avun pyytämiseen liittyy keskeisesti uskonnon aineelliset puolet, joiden hyödyntäminen on erittäin yleistä Taiwanissa. Tämän pohjalta argumentoidaan, että kaupungistuvassa nykypäiväsessä Taipeissa uskonnossa korostetaan ihmisten ja jumalten välisiä suhteita, jotka luovat pohjan uskonnollisille kokemuksille ja ylläpitävät uskonnollista järjestelmää. Lisäksi työssä ehdotetaan, että vaikka jänisjumala on poikkeuksellinen jumala Taiwanissa ja koko maailmassa, on siihen liittyvä uskonnollisuus pitkälti tyypillistä kansanuskoa, jota on tutkittu jo pitkään antropologisesti.
  • Tuominen, Josefiina (2021)
    Tämä tutkielma tarkastelee uskonnollisia argumentteja sukupuolineutraalin avioliittolain käsittelyssä eduskunnan täysistunnoissa vuosina 2012-2017. Tutkimuskysymyksenä on, millä tavalla uskonnollisia argumentteja käytettiin ja miten sukupuoli näkyi uskonnollisissa argumenteissa sukupuolineutraalia avioliittolakia käsiteltäessä. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millä tavoin sukupuolineutraalin avioliittolain nähtiin horjuttavan heteronormatiivista yhteiskuntajärjestystä uskonnollisissa argumenteissa. Tutkielma keskittyy uskonnollisiin argumentteihin sukupuolen, Raamatun ja kirkon itsemääräämisoikeuden näkökulmista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty eduskunnan täysistuntoja kolmesta eri lakialoitteesta: kansanedustajien aloite vuodelta 2012, Tahdon2013-kansalaisaloite ja Aito avioliitto -kansalaisaloite vuodelta 2016. Lähdeaineistoa on analysoitu sisällönanalyysin ja lähiluvun metodein sekä huomioiden lähdeaineiston historiallis-yhteiskunnallisen kontekstin. Tutkimus osoittaa, että uskonnollisia argumentteja käyttivät eniten avioliittolakia vastustavien puolueiden kansanedustajat perussuomalaisista ja kristillisdemokraateista. Lakia vastustavat argumentit olivat enemmän uskonnollista puhetta kuin puhetta uskonnosta. Uskonnollista puhetta olivat esimerkiksi Raamatulla kantansa perusteleminen sekä luomisjärjestyksellä naisen ja miehen avioliiton erityisyyden perustelu. Lakia puolustavista puolueista eniten uskonnollisia argumentteja käyttivät vihreiden kansanedustajat. Heidän argumenttinsa olivat suurimmaksi osaksi puhetta uskonnosta, mutta poikkeuksia löytyi myös. Esimerkiksi vihreiden yksittäiset kansanedustajat käyttivät liberaalia raamatuntulkintaa puolustaakseen sukupuolineutraalia avioliittolakia. Heteronormatiivinen yhteiskuntajärjestys oli nähtävillä lähdeaineistossa. Lakia vastustavat puolueet näkivät sukupuolineutraalin avioliittolain horjuttavan heteronormatiivista yhteiskuntajärjestystä. Avioliitto nähtiin yhteiskunnan kivijalkana ja sen muuttaminen murtaisi tätä yhteiskunnan kivijalkaa. Homoseksuaalisuuden nähtiin olevan uhka heteronormatiiviselle yhteiskuntajärjestykselle. Vaikuttaa siltä, että lakia vastustavien kansanedustajien mukaan avioliiton tärkein tarkoitus olisi suvunjatkaminen biologisesti naisen ja miehen välillä. Samaa sukupuolta oleville pareille tämä ei olisi mahdollista, joten avioliittoa ei tulisi heille avata. Samalla he rajasivat hyväksytyistä perhemuodoista ulos yksinhuoltajaperheet, uusioperheet, hedelmättömät heteroparit ja sateenkaariperheet. Lakia puolustavissa puheenvuoroissa avioliiton uudelleenmäärittely nähtiin hyvänä asiana. Lisäksi puheenvuoroissa tuotiin esille, ettei lakeja voida tehdä uskonnollisista lähtökohdista käsin.
  • Tuominen, Josefiina (2021)
    Tämä tutkielma tarkastelee uskonnollisia argumentteja sukupuolineutraalin avioliittolain käsittelyssä eduskunnan täysistunnoissa vuosina 2012-2017. Tutkimuskysymyksenä on, millä tavalla uskonnollisia argumentteja käytettiin ja miten sukupuoli näkyi uskonnollisissa argumenteissa sukupuolineutraalia avioliittolakia käsiteltäessä. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millä tavoin sukupuolineutraalin avioliittolain nähtiin horjuttavan heteronormatiivista yhteiskuntajärjestystä uskonnollisissa argumenteissa. Tutkielma keskittyy uskonnollisiin argumentteihin sukupuolen, Raamatun ja kirkon itsemääräämisoikeuden näkökulmista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty eduskunnan täysistuntoja kolmesta eri lakialoitteesta: kansanedustajien aloite vuodelta 2012, Tahdon2013-kansalaisaloite ja Aito avioliitto -kansalaisaloite vuodelta 2016. Lähdeaineistoa on analysoitu sisällönanalyysin ja lähiluvun metodein sekä huomioiden lähdeaineiston historiallis-yhteiskunnallisen kontekstin. Tutkimus osoittaa, että uskonnollisia argumentteja käyttivät eniten avioliittolakia vastustavien puolueiden kansanedustajat perussuomalaisista ja kristillisdemokraateista. Lakia vastustavat argumentit olivat enemmän uskonnollista puhetta kuin puhetta uskonnosta. Uskonnollista puhetta olivat esimerkiksi Raamatulla kantansa perusteleminen sekä luomisjärjestyksellä naisen ja miehen avioliiton erityisyyden perustelu. Lakia puolustavista puolueista eniten uskonnollisia argumentteja käyttivät vihreiden kansanedustajat. Heidän argumenttinsa olivat suurimmaksi osaksi puhetta uskonnosta, mutta poikkeuksia löytyi myös. Esimerkiksi vihreiden yksittäiset kansanedustajat käyttivät liberaalia raamatuntulkintaa puolustaakseen sukupuolineutraalia avioliittolakia. Heteronormatiivinen yhteiskuntajärjestys oli nähtävillä lähdeaineistossa. Lakia vastustavat puolueet näkivät sukupuolineutraalin avioliittolain horjuttavan heteronormatiivista yhteiskuntajärjestystä. Avioliitto nähtiin yhteiskunnan kivijalkana ja sen muuttaminen murtaisi tätä yhteiskunnan kivijalkaa. Homoseksuaalisuuden nähtiin olevan uhka heteronormatiiviselle yhteiskuntajärjestykselle. Vaikuttaa siltä, että lakia vastustavien kansanedustajien mukaan avioliiton tärkein tarkoitus olisi suvunjatkaminen biologisesti naisen ja miehen välillä. Samaa sukupuolta oleville pareille tämä ei olisi mahdollista, joten avioliittoa ei tulisi heille avata. Samalla he rajasivat hyväksytyistä perhemuodoista ulos yksinhuoltajaperheet, uusioperheet, hedelmättömät heteroparit ja sateenkaariperheet. Lakia puolustavissa puheenvuoroissa avioliiton uudelleenmäärittely nähtiin hyvänä asiana. Lisäksi puheenvuoroissa tuotiin esille, ettei lakeja voida tehdä uskonnollisista lähtökohdista käsin.
  • Simonen, Emma (2019)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Margaret Atwoodin Maddaddam-trilogiaa siitä näkökulmasta, kuinka myytti näkyy romaanien maailmassa sekä ennen että jälkeen maailmanlopun. Atwoodin kuvaama yhteiskunta on spekulatiivinen kuvaus lähitulevaisuudesta, ja sitä voi lukea jopa varoituksena teknologian koko ajan nopeutuvasta kehityksestä. Vastavoimana tälle kehitykselle Atwood kuvaa kirjallista ja taiteellista kulttuuria inhimillisyyden rakentajina, joita tarkastelen erityisesti tarinankerronnan näkökulmasta. Teoreettisena pohjana käytän sekä Barthesin ajatuksia modernista myytistä että Boydin ajatuksia tarinankerronnan, myytin ja yhteisön suhteista. Romaaneissa kirjallinen kulttuuri kuvataan vastakkaisena ilmiönä teknologiselle kehitykselle, ja argumentoinkin, että ilman kirjallista kulttuuria ja siihen liittyvää tarinankerrontaa inhimillisyys on häviävä. Romaaneissa tarinankerronnalla on kaksi erityyppistä funktiota, se toimii sekä ympäröivän todellisuuden järjestelijänä että maailmanlopun jälkeen yhteisöllisyyden luojana. Tarinankerronnan voimasta todistaa se, kuinka hanakasti ihmiset tarttuvat sellaiseen tarinaan, jonka avulla he pystyvät kokemaan hallitsemaansa ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevaa kaaosta. Maailmanlopun jälkeen tarinankerronta mahdollistaa uuden ajan myytin nopean rakentumisen sekä rituaalien ja dogmien syntymisen. Myyttiä ja tarinankerrontaa ei voikaan erottaa toisistaan, ja vain niiden avulla on mahdollista ylläpitää inhimillisyyttä sekä yhteisöllisyyttä.
  • Eriksson-Sürel, Janika (2019)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee Mohandas Gandhin vegetarismin syntyä ja kehitystä. Tarkastelen tutkimuksessani Gandhin omia kirjoituksia ja puheita peilaten niitä historialliseen kontekstiin ja Gandhin elämänvaiheisiin. Pyrkimyksenäni on tarkastella Gandhin vegetarismia eri näkökulmista. Tutkin sitä, mistä lähtökohdista hänen kasvissyöntinsä syntyi ja kehittyi, millaiset tekijät siihen vaikuttivat matkan varrella ja sitä, millaiseksi Gandhin vegetarismi lopulta muotoutui. Kiinnitän huomiota erityisesti uskonnollisiin tekijöihin. Selvitän samalla, miten Gandhi pyrki levittämään kasvissyöntiä ihmisten keskuudessa. Gandhi kirjoitti elämänsä aikana hyvin paljon. Päälähteitäni ovat puhe The Moral Basis of Vegetarianism vuodelta 1931, teos Key to Health vuodelta 1948 ja omaelämäkerta Autobiography. My Experiments with Truth vuodelta 1927. Kymmeniätuhansia sivuja sisältävä kokoelma The Collected Works of Mahatma Gandhi on apunani päälähteitäni tukemassa.Tutkimukseni alkaa vuodesta 1888, jolloin Gandhi muutti Englantiin ja päättyy hänen kuolemaansa vuonna 1948. Mohandas Gandhi oli kasvissyöjä jo taustansa takia. Hänen kasvissyöntinsä oli perua hänen vanhemmiltaan, joiden vegetarismi oli luonteeltaan uskonnollista. Hindulaisen perheen kasvissyöntiä väritti usko ahimsaan, jainalaiseen väkivallattomuuden periaatteeseen, joka nousi myöhemmin Gandhin elämän ja toiminnan prinsiipiksi. Muuttaessaan Englantiin 1888 Gandhi tutustui englantilaiseen vegetarismiin, joka painotti terveyttä ja etiikkaa. Englantilainen vegetarismi oli myös yhteiskunnallisesti kantaaottava vaihtoehtoliike, jonka piirissä eli voimakkaasti ajatus yhteiskunnan uudistamisesta kasvisruokavalion avulla. Gandhi sai vegetarismin filosofiaansa perusteet intialaisen uskonnollisuuden kentästä, mutta sen yhteiskunnallinen ulottuvuus oli perua englantilaisesta vegetarismista. Englantilaisista kasvissyöjistä Gandhia inspiroivat etenkin Henry S. Salt, Anna Kingsford ja Howard Williams. Henry S. Saltilta Gandhi sai kipinän vakaumukselliseen kasvissyöntiin. Gandhin ajatus kasvissyönnistä yhteiskunnallisena uudistusliikkeenä oli myös Saltilta lähtöisin, kuten myös ajatus vegetarismin ekonomisista mahdollisuuksista. Anna Kingsford tuki kasvissyönnin ekonomisuutta ja yhteiskunnallisuutta ja toi Gandhin filosofiaan painotuksen kasvissyönnin terveydellisistä hyödyistä. Howard Williamsilta Gandhin voidaan havaita saaneen idean ihmisen ja ihmiskunnan positiivisesta kehityksestä. Gandhin vegetarismi kehittyi koko hänen elämänsä ajan. Siirtyessään Englannista Etelä-Afrikkaan vuonna 1891 Gandhin tärkein motiivi kasvissyönnille oli terveys. Etelä-Afrikassa hän kuitenkin koki uskonnollisen heräämisen, jonka ansiosta uskonnosta tuli pääsyy hänen vegetaristiselle elämäntavalleen. Gandhin usko väkivallattomuuteen kasvoi ja se ilmeni sekä hänen yhteiskunnallisessa toiminnassaan että vegetarismin filosofiassaan. Intiaan siirryttyään 1915 Gandhin vegetarismi sai vielä uuden ulottuvuuden, kun hän pyrki käyttämään sitä yhteiskunnallisen muutoksen työkaluna. Hänen tavoitteenaan oli auttaa Intian väestöä niin terveydellisesti, moraalisesti kuin uskonnollisesti unohtamatta yhteiskunnallista aspektia. Gandhi levitti kasvissyönnin aatetta lehtiartikkeileilla, puheilla, keskusteluilla, kirjeillä ja kirjoituksilla. Gandhin kasvissyönnin filosofian voi nähdä olleen symbioosi intialaisesta kasvissyönnistä ja viktoriaanisen Englannin vegetarismista. Se muotoutui näiden vaikuttimien sisällöistä jakehittyi Gandhin omien ruokavaliokokeilujen myötä. Vegetaristinen ruokavalio oli Gandhin työkalu hänen pyrkimyksessään yhteiskunnan uudistamiseen. Gandhi uskoi, että oli ihmisen moraalinen ja uskonnollinen velvollisuus pitää huolta terveydestään ja pitäytyä väkivallattomassa ruokavaliossa. Se oli hänelle jumalanpalvelusta, joka auttoi ihmistä tämän matkalla kohti mokshaa, vapautumista. Samalla se kehitti ihmistä ja yhteiskuntaa paremmiksi – Gandhi pyrki uudistamaan myös yhteiskunnan moraalia.
  • Eriksson-Sürel, Janika (2019)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee Mohandas Gandhin vegetarismin syntyä ja kehitystä. Tarkastelen tutkimuksessani Gandhin omia kirjoituksia ja puheita peilaten niitä historialliseen kontekstiin ja Gandhin elämänvaiheisiin. Pyrkimyksenäni on tarkastella Gandhin vegetarismia eri näkökulmista. Tutkin sitä, mistä lähtökohdista hänen kasvissyöntinsä syntyi ja kehittyi, millaiset tekijät siihen vaikuttivat matkan varrella ja sitä, millaiseksi Gandhin vegetarismi lopulta muotoutui. Kiinnitän huomiota erityisesti uskonnollisiin tekijöihin. Selvitän samalla, miten Gandhi pyrki levittämään kasvissyöntiä ihmisten keskuudessa. Gandhi kirjoitti elämänsä aikana hyvin paljon. Päälähteitäni ovat puhe The Moral Basis of Vegetarianism vuodelta 1931, teos Key to Health vuodelta 1948 ja omaelämäkerta Autobiography. My Experiments with Truth vuodelta 1927. Kymmeniätuhansia sivuja sisältävä kokoelma The Collected Works of Mahatma Gandhi on apunani päälähteitäni tukemassa.Tutkimukseni alkaa vuodesta 1888, jolloin Gandhi muutti Englantiin ja päättyy hänen kuolemaansa vuonna 1948. Mohandas Gandhi oli kasvissyöjä jo taustansa takia. Hänen kasvissyöntinsä oli perua hänen vanhemmiltaan, joiden vegetarismi oli luonteeltaan uskonnollista. Hindulaisen perheen kasvissyöntiä väritti usko ahimsaan, jainalaiseen väkivallattomuuden periaatteeseen, joka nousi myöhemmin Gandhin elämän ja toiminnan prinsiipiksi. Muuttaessaan Englantiin 1888 Gandhi tutustui englantilaiseen vegetarismiin, joka painotti terveyttä ja etiikkaa. Englantilainen vegetarismi oli myös yhteiskunnallisesti kantaaottava vaihtoehtoliike, jonka piirissä eli voimakkaasti ajatus yhteiskunnan uudistamisesta kasvisruokavalion avulla. Gandhi sai vegetarismin filosofiaansa perusteet intialaisen uskonnollisuuden kentästä, mutta sen yhteiskunnallinen ulottuvuus oli perua englantilaisesta vegetarismista. Englantilaisista kasvissyöjistä Gandhia inspiroivat etenkin Henry S. Salt, Anna Kingsford ja Howard Williams. Henry S. Saltilta Gandhi sai kipinän vakaumukselliseen kasvissyöntiin. Gandhin ajatus kasvissyönnistä yhteiskunnallisena uudistusliikkeenä oli myös Saltilta lähtöisin, kuten myös ajatus vegetarismin ekonomisista mahdollisuuksista. Anna Kingsford tuki kasvissyönnin ekonomisuutta ja yhteiskunnallisuutta ja toi Gandhin filosofiaan painotuksen kasvissyönnin terveydellisistä hyödyistä. Howard Williamsilta Gandhin voidaan havaita saaneen idean ihmisen ja ihmiskunnan positiivisesta kehityksestä. Gandhin vegetarismi kehittyi koko hänen elämänsä ajan. Siirtyessään Englannista Etelä-Afrikkaan vuonna 1891 Gandhin tärkein motiivi kasvissyönnille oli terveys. Etelä-Afrikassa hän kuitenkin koki uskonnollisen heräämisen, jonka ansiosta uskonnosta tuli pääsyy hänen vegetaristiselle elämäntavalleen. Gandhin usko väkivallattomuuteen kasvoi ja se ilmeni sekä hänen yhteiskunnallisessa toiminnassaan että vegetarismin filosofiassaan. Intiaan siirryttyään 1915 Gandhin vegetarismi sai vielä uuden ulottuvuuden, kun hän pyrki käyttämään sitä yhteiskunnallisen muutoksen työkaluna. Hänen tavoitteenaan oli auttaa Intian väestöä niin terveydellisesti, moraalisesti kuin uskonnollisesti unohtamatta yhteiskunnallista aspektia. Gandhi levitti kasvissyönnin aatetta lehtiartikkeileilla, puheilla, keskusteluilla, kirjeillä ja kirjoituksilla. Gandhin kasvissyönnin filosofian voi nähdä olleen symbioosi intialaisesta kasvissyönnistä ja viktoriaanisen Englannin vegetarismista. Se muotoutui näiden vaikuttimien sisällöistä jakehittyi Gandhin omien ruokavaliokokeilujen myötä. Vegetaristinen ruokavalio oli Gandhin työkalu hänen pyrkimyksessään yhteiskunnan uudistamiseen. Gandhi uskoi, että oli ihmisen moraalinen ja uskonnollinen velvollisuus pitää huolta terveydestään ja pitäytyä väkivallattomassa ruokavaliossa. Se oli hänelle jumalanpalvelusta, joka auttoi ihmistä tämän matkalla kohti mokshaa, vapautumista. Samalla se kehitti ihmistä ja yhteiskuntaa paremmiksi – Gandhi pyrki uudistamaan myös yhteiskunnan moraalia.
  • Toivonen, Niilo (2019)
    Tässä pro -gradu tutkielmassa tutkitaan kokoomuksen ja SDP:n ennen Kataisen ja Stubbin hallituskautta tekemiä linjauksia samaa sukupuolta olevien avioliittoon, yhteisöverouudistukseen ja uskonnon opetuksen ryhmäkokojen uudistamiseen ja tehtyjen linjojen suhdetta vaalikaudella 2011-2015 tehtyihin päätöksiin. Kokoomus ja SDP toimivat vuosina 2011-2015 Suomen hallituksen päähallituspuolueina. Tutkimus keskittyy Jyrki Kataisen vuoden 2011–2014 ja Stubbin vuoden 2014–2015 hallituksen ja eduskunnan päätöksiin uskonnon opetuksen uudistamisesta, yhteisöverouudistuksesta ja samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Tutkielmassa esitetään lakiesitysten kulku, niiden taustat puolueissa ja tehdyt päätökset. Tutkielma pyrkii avaamaan tehtyjen päätöksien taustoja. Tutkimuksessa käy ilmi, että kummallakaan päähallituspuolueella ei ollut merkittäviä linjoja kirkkoa koskevista asioista ennen hallituskautta, mutta puolueet esittivät hallituksessa kahta kirkkoon suuresti vaikuttavaa asiaa: yhteisöverouudistusta ja uskonnon opetuksen ryhmäkokojen uudistamista. Yhteisöverouudistus toteutettiin vaalikauden aikana, mutta esitys uskonnon opetuksen ryhmäkokojen uudistamisesta raukesi perustuslakivaliokuntaan. Samaa sukupuolta olevien avioliitto eteni hallituskauden aikana kansalaisaloitteen muodossa ja aloite hyväksyttiin. Molemmat päähallituspuolueet kokoomus ja SDP kannattivat aloitetta, vaikka se ei ollut osa hallitusohjelmaa. Tutkielma pyrkii avaamaan suomalaisen yhteiskunnan politiikan ja uskonnon sekä kirkon ja valtion jännittynyttä ja monenkeskistä suhdetta ja avaa poliittisten puolueiden suhdetta Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Tutkielmassa Suomen evankelisluterilainen kirkko nähdään myös aktiivisena yhteiskunnallisena toimijana.
  • Mielonen, Eevi (2023)
    Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoitus on vertailla katsomusaineiden opetuksen järjestelyitä Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä. Katsomusaineiden opetuksen järjestelyiden haasteiden ja siitä joh-tuvien eriävien mielipiteiden takia on tärkeää tuoda keskusteluun vertailukohtia. Tutkielman tutkimusongelmana ovat ”Miten katsomusaineiden opetus on järjestetty Suomessa, Ruotsis-sa ja Norjassa?” ja ”Mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia opetuksen sisällöissä on?”. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, koska tuloksien tulkinnan avuksi haluttiin esittää tietoa nykytilasta, sekä nykytilaan johtaneista syistä. Aineisto koostui julkais-tuista artikkeleista, joissa käsitellään Ruotsin ja Norjan katsomusaineiden opetusjärjestelyitä. Molempiin tutkimusongelmiin vastattiin kuvailemalla aineistosta esille tulleita tuloksia, ja näitä verrattiin teoriaosuudessa esitettyihin tietoihin. Ensimmäistä tutkimusongelmaa käsiteltäessä tuodaan esille myös opetuksen haasteita ja ongelmia kohdemaissa. Tulokset kuvataan laa-jasti ja niiden avulla muodostetaan selkeä yleiskuva katsomusaineiden opetusjärjestelyistä. Tulokset ja johtopäätökset. Katsomusaineiden opetuksen järjestelyt erosivat toisistaan Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä. Ruotsissa ja Norjassa opetus järjestettiin yhteisenä oppiaineena kaikille, kun Suomessa ope-tus järjestettiin erillisenä opetuksena oppilaiden katsomuksesta riippuen. Maiden opetuksen sisällöissä on paljon yhtäläisyyksiä. Opetuksessa käsitellään uskontoja, kulttuuria ja etiikkaa. Sisällöllisinä eroavaisuuksina opetuksessa on painotuseroja eri aiheita kohtaan. Opetusta voidaan järjestää perustellusti eritavoin erilaisia opetusmalleja käyttäen. Kunkin maan ope-tuksen järjestelyt eivät ole ongelmattomia.