Browsing by Subject "uskontodialogi"

Tutkielmani käsittelee pyhiin teksteihin perustuvaa uskontodialogin menetelmää, josta käytetään englanninkielistä termiä Scriptural Reasoning (SR). Menetelmä on käytännönläheinen uskontodialogin metodi, jossa eri uskontojen edustajat kokoontuvat yhteen lukemaan yhdessä toistensa pyhiä tekstejä. Dialogin tarkoituksena on syvempi ymmärrys sekä omasta että toisten uskontoperinteistä. SR:n katsotaan synnyttävän kunnioitusta ja ymmärrystä eri tavoin uskovia kohtaan. Menetelmässä ei pyritä konsensukseen eikä eri traditioiden erojen yhteensovittamiseen vaan aitoon, erot hyväksyvään ystävyyteen. Menetelmä on syntynyt 1990-luvun alussa akateemisessa kontekstissa, mutta levinnyt verrattain nopeasti myös ruohonjuuritason uskontodialogin menetelmäksi. SR kehitettiin alun perin abrahamilaisten uskontojen väliseksi dialogin menetelmäksi. Nykyään sitä sovelletaan myös muiden uskontojen välisessä dialogissa. Tutkielmani tavoite on luoda kattava yleiskatsaus itse menetelmään. Pyrin työssäni vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: mitä SR-menetelmä pitää sisällään, miten se käytännössä toimii ja mitkä ovat sen vahvuudet ja haasteet laajemmin uskontodialogin menetelmänä. Tutkimusmenetelmänä käytän työssäni systemaattista analyysia. Tutkielmani tuo esille, että Scriptural Reasoning on ainutlaatuinen ja varteenotettava uskontodialogin menetelmä. Sen ehdoton vahvuus on käytännönläheisyys ja sillä on hyvät edellytykset toimia uskontodialogin menetelmänä ruohonjuuritasolla laajemminkin. SR on avoin menetelmä, siihen voi osallistua kuka tahansa koulutuksesta, iästä tai sukupuolesta riippumatta. SR pyrkii rakentamaan aidosti moniuskonnollisuuden hyväksyvää tilaa, jossa kukin traditio voisi säilyttää oman identiteettinsä. Menetelmä suhtautuu vakavasti oman aikamme haasteisiin kuten pluralismiin, sekularismiin sekä polarisaatioon ja pyrkii vastaamaan niihin vilkkaalla tieteellisellä keskustelulla.

Tutkielmassa on tarkasteltu Suomessa asuvien musliminaisten ja -tyttöjen hyvinvoinnin edistämiseksi työskentelevää Amal ry:n alaista UMMA-hanketta ja hankkeessa toimivien uskontotietoisen työotteen toimintamallia hyödyntävien yhteisölähettiläiden toimintaa. Ihmi-sen uskonnolliset tarpeet tunnistava ja huomioon ottava uskontotietoisen työotteen toimin-tamalli on Amal ry:n itsensä luoma konsepti, joka on uusi niin Suomessa kuin maailmallakin. Aineistona on käytetty valmista tutkimuskirjallisuutta sekä omaa etnografisella tiedonkeruu-menetelmällä kerättyä haastattelu- ja havainnointimateriaalia. Työn analyysimenetelmänä oli temaattinen analyysi. Tutkimuksessa on haluttu selvittää millainen on uskontotietoisen työotteen toimintamalli ja kuinka sitä voidaan hyödyntää naisten osallistamisessa sekä esimerkiksi sukupuolittuneen väkivallan ehkäisyssä. Lisäksi on selvitetty, mikä on hankkeen toimijoiden mielestä suurin ongelma, johon muutosta halutaan. Millaisia ovat heidän kohtaamansa naisiin haitallisesti vaikuttavat ilmiöt? Kuinka naiset ja heidän yhteisönsä kokevat muutoksen sekä millaisia haasteita ja esteitä toiminta on kohdannut työssään? Olen halunnut selvittää myös mitkä ovat olleet suurimmat esteet hankkeen ajamalle asennemuutokselle ja kuinka hanke on vastannut haasteisiin sekä sen, kuinka se on onnistunut aloittamassaan työssä. Tutkimus osoittaa, että väkivalta ja sen kokeminen ovat Suomessa asuvien musliminaisten parissa yhä sangen suuri tabu, johon ei osata tai haluta hakea apua. Tutkimuksen perus-teella UMMA-hanke on onnistunut työnsä avulla parantamaan jo useamman Suomessa asuvan musliminaisen hyvinvointia sekä elämänlaatua. Hankkeen yhteisölähettiläät ovat omasta uskostaan ammentamalla kyenneet tarjoamaan tukeaan naisille, joita yhteiskunnan tarjoamat tukipalvelut eivät välttämättä tavoita. Hankkeen tekemälle työlle vaikuttaa olevan tarvetta.

Tässä tutkielmassa halusin selvittää, minkälaista tutkimusta toiseuksien rakentumisesta alakoulun katsomusaineiden opetuksessa on tehty Suomessa. Katsomusopetus valikoitui aiheekseni sen ajankohtaisuuden vuoksi. Katsomusopetuksen järjestelyistä ja siihen liittyvistä yhdenvertaisuuden kysymyksistä on käyty laajasti keskustelua. Katsomusopetuksen nykymalliin on haettu muutosta, viimesisimpänä lakialoite elämänkatsomustiedon avaamisesta kaikille oppilaille uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta huolimatta. Minua kiinnosti, minkälaisia valta-asetelmia ja hierarkioita katsomusopetukseen liittyy eri tasoilla ja minkälaista tutkimusta niistä on tehty. Tutkimuskysymyksiäni olivat: “Mitä tutkimusta toiseuksien rakentumisesta katsomusaineiden opetuksessa on tehty Suomessa?” ja “Minkälaisia tutkimusasetelmia on rakennettu?” Menetelmät. Käytin tutkimusmetodina kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tarkoituksena oli tarkastella toiseuksien rakentumisesta tehtyä tutkimusta kriittisellä otteella ja luoda katsausta tutkimuksen historiaan ja kehityskulkuun. Tutkittavaksi aineistoksi valikoitui kaksi pro gradu -tutkielmaa, yksi väitöskirja ja seitsemän tutkimusartikkelia vuosilta 2013-2021. Analysoin aineistoa teemoittelemalla sitä tutkimuskysymysteni perustella. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulosten perusteella aihe on ajankohtainen ja siitä on tehty tutkimusta enenevissä määrin. Aiheen ympärillä on tehty tutkimusta opetussuunnitelma- ja opetusorganisaatioiden tasolla sekä koulun arjen käytäntöihin ja oppilaiden mielipiteisiin kohdistuen. Olisin vielä kiinnostunut selvittämään laajemmin, minkälaisia käsityksiä peruskoulun oppilailla on ja minkälaisia hierarkioita he paikantavat katsomusopetuksessa.

Zenbuddhalainen filosofi Masao Abe (1915–2006) ajatteli, ettei perinteinen kristillinen ajatus persoonallisesta Jumalasta kestä maallistumisen ja tieteellispohjaisen ajattelun myötä kasvavaa painetta. Hänen esseensä ”Kenotic God and Dynamic Sunyata”(1996) esittää Uuden testamentin Paavalin kirjeistä (Fil. 2:5–8) tunnetun kohdan Kristuksen kenosiksesta zenbuddhalaisen filosofian valossa. Uskontodialogillisella aloitteellaan Aben tarkoitus on luoda uskonnollisuudelle kestävämpi pohja. Tutkimukseni päälähteessä ”Emptying God - A Buddhist-Jewish-Christian Conversation” (1996) Masao Aben esseetä seuraavat valittujen teologien vastaukset. Käsiteltyäni Aben ehdotuksen taustat ja merkityssisällöt keskityn valitsemieni vastaajien näkemyksiin, erityisesti kristillisen ja zenbuddhalaisen transsendenssikäsityksen eroihin ja yhteyksiin. Tutkimuksen tarkoitus on valaista niitä ratkaisevia näkemyksiä, jotka estävät yhteisymmärryksen. Tutkittavakseni valitsin seuraavat edustajat, koska heidän vastauksensa sisälsivät eniten aineistoa kristilliseen transsendenssikäsitykseen: David Tracy (1939–), Jürgen Moltmann (1926–), Schubert M. Ogden (1928–2019) ja Thomas J.J Altizer (1927–2018). Masao Aben sekularisaatiota vastustava agenda vie metafyysistä keskustelua törmäyskurssille traditionaalisten oppien ja käytännöllistenkin ajatusten kanssa. Perinteisemmän linjan vastaajien mukaan Aben esittämä ajatus vaikuttaa kristillisen vääräoppisuuden lisäksi liian vaikeatajuiselta. Kysymykseksi jää, onko oikean opin helppotajuisuus ja ajatus oikeasta opista missä määrin asianmukaista tai tarpeellista. Masao Abe korostaakin, kuinka uskonnollisessa todellisuudessa ei ole kyse pelkästään immanentista todellisuudesta eikä transsendenssistakaan, vaan todellisuuskäsityksestä, joka ylittää näiden molempien välisen erottelun.