Browsing by Subject "vammaisuus"

The Guides and Scouts of Finland is the biggest youth organization in Finland. Organization has its own values and ideals. The Scout Method is a way of reaching the Educational Goals of Scouting and the goal is to support children’s growth and also to notice that everyone has their own characteristics. The vision of the Guides and Scouts of Finland for years 2019-2020 is “Everyone builds a better world - Guiding and Scouting is the most influential youth movement in Finland”. The Guides and Scouts of Finland have named disabled scouts as “sisupartio-laiset”. Nowadays disabled scouts are named as scouts that has special needs, but still “sisupar-tio” is the prevalent term to describe disabled people in the Guiding and Scouting. In this study the focus is how scouts with special needs speak about their own place as scouts and how they are seeing their capabilities to be part of the Scouting. I have interviewed five scouts with special needs. I used the theme interview as a method of in-terview. In this study I use discourse analysis as a method to analyze. To analyze the speak of the interviewee about their opinions of their place and capabilities in Scouts and to use dis-course analysis I can examine the dominant discourses that are affecting to the experiences of the disabled scouts about their own place and own capabilities. As an analytical concept I am using marginality and subjectification and also I rest my notions about disability to the social model of disability. It seemed that scouts with special need took the subjectification of a “sisupartiolainen” as a self-evident and took the category “sisupartio” as a given position. I understand that this happens because it also seemed that subjectification of a “sisupartiolainen” was something that has to be adopted that it was even possible to work in the Scouts as disabled. On the other hand the scouts with special needs questioned the discourses that are related to disablement and their po-sitioning to the marginal group of the Scouts. The discursive field of Scouts in my study seemed to be enabling and limiting factor. Limiting because it seemed that scouts with special need were understood as a common group because of the naming as “sisupartio” and that limited some of the scouts possibilities to act in the Scouts. Also society´s physical boundaries and lack of re-courses seemed to be restrictive when it comes to the possibilities to be part as an equal mem-ber of the Scouts. In the study I was able to see that with the discursive field of Scouts, the scouts with special needs were able to build their own agency in their speak and in the light of this the procedures, ideals and practices of the guiding and scouting seemed to build the their agency as a constructive way. I suggested that the Guides and Scouts of Finland should draw at-tention what can be done to person when some group is named and categorized.

Tutkielmassa tarkastellaan vammaisten nuorten aikuisten kokemuksia palvelujärjestelmän asiakkuudesta palvelujen saamisen ja toimivuuden sekä palvelujärjestelmässä tapahtuneiden kohtaamisten näkökulmasta. Kokemusten tarkastelu keskittyy erityisesti nuoressa aikuisuudessa ja lapsuudenkodista itsenäistyessä saatuihin palveluihin. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla yhdeksää vaikeasti vammaista tai pitkäaikaissairautta sairastavaa henkilöä. Haastattelumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia kokemuksia vammaisilla nuorilla aikuisilla on palvelujärjestelmän toimivuudesta ja kohtaamisista palvelujärjestelmässä? 2) Mistä palveluista vammaiset nuoret aikuiset ovat kokeneet saavansa tukea erityisesti nykyisessä elämänvaiheessaan? 3) Nouseeko haastateltavien kokemuksista esiin palvelujärjestelmässä ilmeneviä syrjäyttäviä rakenteita tai käytäntöjä? Tulosten perusteella useat palvelujärjestelmän tuottamat palvelut tukevat toimivalla tavalla vammaisen nuoren aikuisen itsenäistymistä ja itsenäistä elämää. Palvelujen hakeminen sen sijaan koetaan usein haastavana ja palvelujärjestelmän ja organisaatioiden toiminta byrokraattisena. Vammaisuuden jatkuva todistelu esimerkiksi lääkärinlausunnoin koetaan raskaana. Kokemuksissa hyvistä kohtaamisista painottuvat yksilöllisen tilanteen huomioiminen ja työntekijän asiantuntemus. Saatu ohjaus ja neuvonta sekä päätösten perustelut koetaan usein puutteellisiksi. Vanhemmilta saatu tuki ja heiltä opitut ja perityt myönteiset asenteet heijastelevat itsenäistymisen ja itsenäisen elämän onnistumista. Epätasa-arvoa palvelujen myöntämisessä ilmenee niin eri kuntien välillä kuin myös eri tavoin vammaisten henkilöiden välillä. Vammaiset henkilöt kohtaavat edelleen paljon fyysisiä ja asenteellisia esteitä, jonkin verran myös silloin, kun asioivat heille suunnatuissa erityispalveluissa. Johtopäätöksenä on, että nykyiset palvelut tukevat melko hyvin vammaisten nuorten aikuisten arjen ja päivittäisen elämän toimintamahdollisuuksia, erityisesti silloin, kun nuorella on voimavaroja olla aktiivinen omien asioidensa hoitaja. Kuitenkin rakenteet ovat riittämättömät tukemaan vammaisten nuorten aikuisten työllistymistä ja matka opiskelijasta itsensä työllä elättäväksi kansalaiseksi on pitkä silloinkin, kun nuorella olisi siihen halua ja edellytyksiä. Palvelujärjestelmässä on havaittavissa paljon palvelulähtöistä ja vamman lääketieteelliseen selittämiseen pohjautuvaa ajattelua, eikä kokonaistilannetta, sosiaalista kontekstia ja osallisuuden kaikkia ulottuvuuksia oteta aina huomioon palveluja järjestettäessä.

Tutkimuksessa tarkastellaan asiakkaiden osallisuuden mandollisuuksia vammaispalvelujen järjestämisestä, kun sosiaalityöntekijät käyttävät harkintaansa. Tutkimuskysymykset ovat: miten asiakkaat kokevat päässeensä vaikuttamaan omiin asioihinsa, kun heille suunnitellaan ja järjestetään vammaispalveluja ja miten he kokevat palvelujen järjestämiseen liittyvän harkinnan. Tutkimuksen lähtökohtana ovat hyvinvointivaltiossa tapahtuneet muutokset ja kansalaisten muuttunut rooli aktiivisiksi toimijoiksi. Osallisuus ja harkinta ovat tutkimuksen teoreettisia avainkäsitteitä. Tutkimuksessa on haastateltu kymmentä vaikeavammaista henkilöä, jotka on tavoitettu Helsingin sosiaaliviraston vammaisten sosiaalityön kautta. Kohderyhmän valintakriteerinä oli se, että henkilölle on myönnetty vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen omaan kotiin henkilökohtaisen avustajan turvin. Tähän kohderyhmään kuuluvia asiakkaita oli tammikuussa 2008 Helsingissä 166. Haastattelut on tehty ennen 1.9.2009 voimaan tullutta vammaispalvelulain osittaisuudistusta. Haastatellut olivat pääosin tyytyväisiä osallistumis- ja vaikuttamismandollisuuksiinsa vammaisten sosiaalityössä. Haastatelluista löytyi kuitenkin myös niitä, jotka kokivat, että heidän näkemyksiään ei aina kuunneltu riittävästi. He olivat yrittäneet käyttää ääntään, mutta se oli syystä tai toisesta sivuutettu. Näissä tilanteissa sosiaalityöntekijät näyttäytyivät palvelun saamisen portinvartijoina, jotka määrittelivät asiakkaiden tarpeet ja palvelujen toteuttamisen. Haastatellut kokivat vammaispalvelujen hakemisen ja vammaispalvelujen myöntämiskriteerit ajoittain hankaliksi. He toivoivat sosiaalityöntekijöiden käyvän syvällisesti läpi heidän kanssaan vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien myöntämiskriteereitä ja eri palveluvaihtoehtojen vaikutuksia heidän yksilöllisiin tilanteisiinsa. He kokivat myös sosiaali- ja terveyspalvelujen toimijakentän hankalaksi. Edes vuosia kestänyt vammaisuus tai sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö ei aina taannut sitä, että heille olisi ollut selvää, mistä esimerkiksi erilaisia apuvälineitä hankitaan. Haastatellut arvioivat, että sosiaalityöntekijät eivät voi käyttää kovin paljon harkintaa päätöksenteossa, vaan noudattavat pitkälti sosiaaliviraston ohjeita. He pitivät hyvänä kuitenkin sitä, että sosiaalityöntekijät eivät tee yksin päätöksiä, vaan niihin ottavat kantaa myös muut työntekijät. Kaikki haastatellut olivat asiakkaina myös Kelassa, terveysasemalla ja erikoissairaanhoidossa. Muutama henkilö oli asiakkaana myös toimeentulotuessa. TE-toimiston palveluja käytettiin pääasiassa henkilökohtaisten avustajien etsimiseen. Osallisuuden kokemuksia esti Kelassa etenkin henkilökohtaisen kontaktin puuttuminen päätöksentekijään. Toimeentulotuen joustamattomuus vaikeutti haastateltujen osallisuuden kokemuksia omien asioiden hoitamisessa. Terveydenhuollossa asiantuntijoiden tekemät yksipuoliset päätökset hoitoon pääsystä tai sen lopettamisesta nousivat suurimmaksi esteeksi osallisuuden kokemiselle. Asiakkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia on kehitetty useiden lakien turvin, mutta silti asiakkaiden asema ja vaikutusmandollisuudet näyttävät aineistossa ajoittain ongelmallisilta. Mikäli asiakkaiden mielipiteitä ei kuunnella, luottamus hyvinvointivaltiota ja sosiaalipalveluja kohtaan voi vaarantua.