Browsing by Subject "vanhoillislestadiolaisuus"

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen Päivämies-lehden vanhoillislestadiolaisista miehistä välittämä kuva oli vuonna 1990. Tarkastelen työssäni siis sitä, millaisia kirjoituksia tai kuvia miehistä lehdessä julkaistiin, millainen lehden sävy oli miehistä kirjoitettaessa ja millaisia tekstejä he itse kirjoittivat lehteen. Aineistona käytän vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen pää-äänenkannattajana toimivan Päivämies-lehden vuoden 1990 vuosikertaa. Lehti ilmestyi viikoittain ja siitä julkaistiin tutkimusvuonna 51 numeroa. Päivämiehen lisäksi käytän täydentävinä lähteinä piispojen kannanottoa Kasvamaan yhdessä sekä kahta artikkelia Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen vuosien 1990 ja 1994 vuosikirjoista. Aineisto on ryhmitelty teemoittain ja tarkastelen sitä kvalitatiivista menetelmää käyttäen. Lisäksi käytän apuvälineenä yhdessä kohdassa myös taulukointia. Lehden ihanteena oli naimisissa oleva, perheellinen mies, joka kävi töissä ja osallistui vapaa-ajallaan rauhanyhdistyksen tehtäviin. Lehden esittelemät miehet pitivät tärkeänä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen osallistumista sekä isänmaallisuutta ja esivallan kunnioitusta. Lehti piti isyyttä luonnollisena osana vanhoillislestadiolaisen miehen elämää. Päivämiehen aihetta käsittelevissä kirjoituksissa oli nähtävissä kolme isyyden vaihetta: nuori aviomies ja tuore isä, suurperheen isä ja kolmantena isovanhemmuus. Kuvituksillaan lehti vahvisti kirjoituksista välittynyttä kuvaa vanhoillislestadiolaisesta miehestä toisaalta huolehtivana isänä ja seurapenkissä istuvana uskovaisena miehenä, toisaalta taas pelottomasti rakennustelineillä kiipeilevänä talkoomiehenä. Kaikkein tärkein asia elämässä oli usko ja uskonnonharjoittaminen osallistumalla vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen seuroihin. Osa miehistä toimi seuroissa myös puhujatehtävissä. Tutkimusvuonna lehti piti esillä herätysliikkeen näkemystä papin viran kuulumisesta vain miehille raportoimalla kirkolliskokouksen keskustelusta, joka koski piispanviran avaamista naisille. Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä vain mies saattoi toimia puhujana tai uskonnollisena auktoriteettina.

The purpose of this Master’s Thesis is to explore how disaffiliation from Conservative Laestadianism impacts parenthood. The first research examined how parents felt Conservative Laestadianism had influenced their parenthood and their parenting. The second research question studied the subjective implications of religious disaffiliation on parenthood and parenting. The originality and importance of this thesis derive from the fact that religious disaffiliation had not been previously researched from the particular viewpoint of parenthood. This qualitative research applied inductive content analysis on a corpus of ten autobiographical essays reflecting on their authors’ experiences about disaffiliation, parenthood and parenting. All authors had become parents while still belonging to the Conservative Laestadian movement and had subsequently left the movement. Experiences about conservative laestadian parenthood varied depending on the former degree of self-identification as a conservative laestadian. The very fact of having children as well as parenting decisions had been driven by an embraced religious worldview, obedience or compliance with experienced social pressure regardless of contradictory opinions. Parents felt that their life choices or parental choices had not been fully personal. All parents had given religious upbringing at least to some extent. Disaffiliation had been experienced as a lifestyle change for the leaving individual as well as for the whole family. Disaffiliation had been, depending on the cases, simultaneous, mutual decisions of both parents, non-simultaneous decisions of both parents, or unilateral decisions of one the parents. Situations where only one of the parents had left the movement complicated at least temporarily family life. Disaffiliation required in this case negotiation about parenting, with children often remaining under the influence of the Conservative Laestadian movement. Disaffiliation leads to the freedom of thinking independently as a parent and an educator. If compromises are found with the partner despite potential beliefs differences, disaffiliation can also lead to the freedom of acting as seen fit and to parenthood being experienced more personally. Attitudes towards religious upbringing after disaffiliation varied and parents valued respecting and taking into consideration their children’s own views.

Tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan sosiologisin silmälasein yksilön elettyjä kokemuksia sekä sosiaalista järjestymistä uskonnollisesta (vanhoillislestadiolaisesta) yhteisöstä irtaantumisen eri vaiheissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu vanhoillislestadiolaista herätysliikettä, uskonnollisista yhteisöistä irtaantumista sekä sosiaalisten sidoksia ja figuraatioita käsittelevästä tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Tutkimusaineisto muodostuu 39 vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneen kirjoituksesta. Analysoin aineiston narratiivisen analyysin avulla. Narratiivisen analyysin tuloksena aineistosta muodostui neljä erilaista irtaantumisprosessin vaihetta: 1) eletty kokemus uskonyhteisön sisällä, 2) tukahduttava yhteisösidos, 3) irtaantuminen ja 4) uuteen ankkuroituminen. Analyysin tuloksena vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuminen näyttäytyy kokonaisvaltaisena ja monitahoisena prosessina. Tässä prosessissa merkitykselliset sosiaaliset suhteet vaikuttavat irtaantumisprosessiin yksilöiden ja yhteisön välisessä vuorovaikutuksessa. Tähän vuoropuheluun osallistuvat irtautujan ja vanhoillislestadiolaisen yhteisön lisäksi yhteisön ulkopuolella olevat vertaiset ja ammattilaiset (esimerkiksi terapeutit) sekä Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Tutkimus tarjoaa näkökulmia vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneiden kokemuksista sosiaalisten suhteiden sidosten muodostumisessa ja irtaantumisessa. Tutkimus selvittää, mitkä tekijät tukevat ja mitkä estävät yksilöä irtaantumasta yhteisöstä. Kun puhutaan uskosta hyppynä tuntemattomaan, myös uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumisesta voidaan puhua hyppynä tuntemattomaan. Tässä tutkimuksessa selvitän relativistisen sosiologian näkökulmasta, mitä yksilön yhteisöllisissä kokemuksissa tapahtuu näiden kahden tuntemattoman välissä