Browsing by Subject "vapaaehtoistyö"

The purpose of this study was to examine the experiences of three Finnish volunteer teachers in developing countries. Specific point of interest was to understand the functions of volunteer learning experiences in developing teacher identities. The objective of the study is to understand the possibilities of personal and professional growth that international volunteer teaching can provide. In this study, identity was seen as socially constructed narratives (Sfard & Prusak 2005). Learning was considered the bridge between actual and designated teacher identities. Teachers' professional growth was seen as interplay between developing the teacher's personal identity, professional identity and collective identity (Heikkinen 2001). This study follows constructivist theories' conception of knowledge as socially and subjectively constructed. A narrative approach defines the study as a whole. The research method applied was a combination of autobiographical narrative interview (Schütze 2005) and a semi-structured interview. The subjects were three Finnish teachers who all had taken part in an international volunteering program for six months. The collected data was analysed using Polkinghorne's (2005) analysis of narratives and narrative analysis. Analysis of narratives was utilised in categorizing the teachers' learning experiences. Narrative analysis then was applied to construct a new narrative: a typical story of the functions of international volunteering in teacher identity development. The teachers' learning experiences through volunteering were substantial and strongly linked to the teacher's personal background. The learning experiences were categorized as follows: 1) adapting in a new country, 2) working in the school community, 3) facing challenging situations in teaching and 4) cultural encounters. All categories except for the first one were linked to teacher identity development in the teachers' narratives. Learning experiences were utilized in two ways: realizing designated identities and creating new ones. International volunteering can support teachers' professional growth, but learning experiences are not linked to professional identities automatically without reflection. For the organizations providing international volunteering opportunities, it is important to identify the reflexive nature of volunteering and be organized in guiding teachers to reflect their experiences.

Työssäni tarkastelen turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien vapaaehtoisten muistitietokerrontaa vuoden 2015 tilanteessa. Tutkielman aineisto on kerätty vuonna 2017 Helsingin yliopiston folkloristiikan oppiaineen kenttätyökurssilla, joka käsitteli turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien vapaaehtoistyötekijöiden kokemuksia. Tämä pilottitutkimus toteutettiin osana Helsingin yliopiston ERA.Net RUS Plus –muistitietohanketta: LIVINGMEMORIES – Living together with difficult memories and diverse identities 2015–2017. Aineisto on tallennettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Tutkielman aineistona on näistä haastatteluista kaksi, jotka ovat molemmat pariskuntien yhteishaastatteluita. Tarkastelen aineistoani kerronnallisesti Michael Bambergin positiointianalyysin avulla. Positiointianalyysilla on mahdollista tarkastella sitä, millä tavoin vuorovaikutustilanteen osallistujat tuottavat yhteistoiminnallisesti identiteettejä, positioimalla itseään ja toisiaan useilla kerronnan tasoilla. Bamberg jakaa kerronnan kolmeen tasoon kertomusmaailman, kerronnan ja diskurssien tasoon. Tarkastelen myös vapaaehtoisten positioitumista intersubjektiivisesta näkökulmasta, jonka perustan Katherine Borlandin teoretisoinnille yhteiskerronnan intersubjektiivisuudesta. Työssä kysyn millä tavalla turvapaikanhakijoiden kanssa toimivat vapaaehtoiset merkityksellistävät omaa toimintaansa vapaaehtoistyötä tekevien pariskuntien yhteiskerronnassa. Kysyn miten haastatellut pariskunnat positioivat itseään suhteessa vapaaehtoisuuteen, tai siihen kytkeytyviin muihin positioihin. Toisekseen kysyn myös millä tavalla nämä positiot ovat intersubjektiivisessa suhteessa muihin toimijoihin, kuten heidän puolisoonsa, turvapaikanhakijoihin, muihin vapaaehtoisiin tai maahanmuuttoviranomaisiin. Kolmanneksi kysyn, miten nämä yhdessä vapaaehtoistyötä tekevät pariskunnat kertovat siitä yhdessä. Kertomusmaailman tasolla olen löytänyt erilaisia vapaaehtoisuuden positioista, kuten vapaaehtoistyöntekijän/tukihenkilön villin vaparin/aktivistin, elämätapa-auttajan, ystävän/perheenjäsenen ja asianajajan. Kertomusmaailman positiot liittyivät vahvasti vapaaehtoistoiminnan tilanteisuuteen. Erilaiset toiminnan muodot ja vaiheet kutsuivat kerronnasta esiin erilaisia positioita. Nämä kaikissa positioissa näkyi keskenään erilainen intersubjektiivinen suhde muihin kerronnassa mainittuihin henkilöihin, esimerkiksi kertojan puolisoon, turvapaikanhakijoihin, muihin vapaaehtoisiin tai viranomaisiin. Aineistosta löytyi erilaisia tapoja hahmottaa intersubjektiivisuutta. Näitä olivat rajattu, sidosteinen, yhteistoiminnallinen, verkottunut ja välitteinen intersubjektiivisuus. Nämä erilaiset intersubjektiivisuuden muodot liittyivätkin kertojilla tiettyihin kertomusmaailman positioihin. Kerronnan tasolla haastateltavilla oli myös erilaisia yhteiskerronnan positioita, joilla he joko tuottivat yhdessä kerrontaa. Pääasiassa kerronta eteni dialogisesti ja myötäilevästi, mutta vaati ajoittain myös kertojien keskinäistä neuvottelua. Myös haastattelijoilla oli oma roolinsa kerronnan muotoutumisessa. Diskurssien tasolla kerronnasta merkittävimmiksi kommentoineiksi diskursseiksi hahmottuivat toiseen ihmiseen luottamisen -diskurssi ja yksilön ja yhteiskunnan vastuun diskurssi. Näiden diskurssien avulla kertojat rakensivat toiminnalleen intersubjektiivisia merkityksiä. Jatkossa vapaaehtoisten muistitietokerrontaa olisi tärkeä tutkia lisää ja se voisi avata paitsi teoreettisesti muistitietoprosessin rakentumista, myös auttaa ymmärtämään turvapaikanhakijoiden kanssa toimivien vapaaehtoisten liikettä ympäri Eurooppaa.

Tutkimuksen tehtävänä on kartoittaa minkälaista tukea erityisen tuen partiotoimintaa järjestävät sisujohtajat saavat sekä heidän toiveitaan tuen muodoista. Tutkimusaineistoa tarkasteltiin näiden kahden näkökulman kautta. Sisujohtajuus on ilmiönä hyvin vähän tutkittu ja siksi tutkimuksessa sisujohtajuutta tarkastellaan vapaaehtoisuuden näkökulmasta. Lisäksi käsitellään erityisen tuen henkilöiden harrastusmahdollisuuksia sekä yhdenvertaisuutta partiossa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi järjestöltä saatu tuki auttaa vapaaehtoistyössä jatkamiseen ja harrastustoiminnalla, johon myös sisupartio kuuluu, on postiivinen vaikutus erityisen tuen henkilöiden hyvinvointiin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja siihen osallistui kolme sisujohtajaa, jotka kaikki toimivat haastatteluhetkellä Hämeen Partiopiirissä. Haastattelut toteutettiin etäyhteyksin, jonka jälkeen ne litteroitiin tutkijan muistiinpanoja hyödyntäen. Aineistolle suoritettiin sisällönanalyysi, jossa aineisto luokiteltiin ensin kahteen pääteemaan, nykyiseen tukeen sekä toiveisiin tuesta. Pääteemat muodostettiin tutkimuskysymyksistä. Näiden pääteemojen alla aineistoa luokiteltiin vielä tarkemmin. Luokittelun jälkeen aineiston yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia vertailtiin ja koottiin tulokset yhteen. Tutkimustulokset osoittivat, ettei kukaan sisujohtajista jäänyt pestissään täysin yksin vaan tukea oli lippukunnassa saatavilla. Kaikista hyödyllisimmiksi tukitoimiksi koettiin vertaistuki ja kannustus muilta johtajilta sekä sisupartiolaisten vanhemmilta saatu palaute ja tuki. Myös sisutoiminta itsessään koettiin motivoivaksi. Tukea kaivattiin lisää ja erityisesti partiopiirin sekä keskusjärjestön tuki jäi haastateltavilla epäselväksi, eikä tukitoimia osattu mainita. Lippukunnalta toivottiin enemmän huomiota sisutoiminnalle. Partiopiiriltä ja keskusjärjestöltä toivottiin sisupartiolaisille omaa ohjelmaa ja tapahtumia sekä johtajille konkreettisia ohjeita toimintaan. Tukea sisutoimintaan on siis saatavilla, mutta sen eteen tulee olla oma-aloitteinen. Partiopiirin ja keskusjärjestön tuesta ei ole lippukunnilla tai johtajilla tietoa tarpeeksi. Tällä tutkimuksella kartoitetaan sisujohtajien tilannetta Hämeen Partiopiirissä, mutta koko Suomen tilanteen selvittäminen jatkotutkimuksena mahdollistaa sisujohtajien tuen kehittämisen kattavammin.

Tutkielmani kohteena on vapaaehtoistyö työttömien yhdistyksissä. Haastattelemieni henkilöiden vapaaehtoistyön tekeminen vaihtelee satunnaisesta työstä säännölliseen useampituntiseen päivittäiseen työhön. Työskentely tapahtuu oman yhdistyksen piirissä esimerkiksi kirpputorilla, toimistotyöntekijänä, pyöränkorjaajana, huoltomiehenä, sosiaalineuvojana tai yhdistyksissä pidettyjen kurssien opettajina. Toiminta yhdistyksissä on omaehtoista vertaisryhmätoimintaa, mutta myös kansalaistoimintaa työttömien etujen ajamiseksi. Aineistoni koostuu kahdestatoista kertomuksesta, jotka on kerätty teemahaastattelulla keväällä 1998 pääkaupunkiseudun työttömien yhdistyksissä. Tarkastelen aineistoani aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Vilma Hännisen kuvaamia kulttuurisia tarinamalleja käyttäen voi sanoa, että haastattelemani työttömät tulkitsevat työttömyyttään haasteena, komediatarinan mukaisesti, mahdollisuutena hahmottaa elämä uudella tavalla ja löytää mielekästä tekemistä. Tulkintaan vaikuttavat työttömän käytössä olevat taloudelliset ja henkilökohtaiset resurssit. Aineiston työttömät ovat löytäneet työttömien yhdistyksestä itselleen toimintafoorumin ja yhteisiä arvoja, jotka antavat kompensatorista sisältöä elämään ja helpottavat työttömänä oloa jäsentämällä ajankäyttöä, tuomalla uusia sosiaalisia suhteita ja sisältöä elämään. Osalle työttömistä työttömyys ja vapaaehtoistyö avaavat selkeämmin uuden mahdollisuuden. Uusi mahdollisuus merkitsee uutta suuntaa elämäntarinassa työn menetyksen aiheuttaman katkoksen jälkeen. Vapaaehtoistyö mahdollistaa tehdä jotain sellaista työtä, jonka kokee mielekkääksi ja joka tuo samalla myös uudenlaisia haasteita ja valmiuksia. Työttömien yhdistyksestä löytyy sellainen yhteisöllinen side, joka auttaa selviytymään työttömänä. Oleellista on, että työttömien yhdistyksissä muutkin ovat työttömiä, kohtalotovereita. Vaikka yhdistysten aktiiviset henkilöt ovat heterogeeninen ryhmä taustaltaan, niin tarinoista välittyi vertaisuuden kokeminen. Yhdistyksissä toimiessa tuntee itsensä tarpeelliseksi toisille, tekemisensä ja olemisensa arvokkaaksi. Vapaaehtoistyön taustalla vaikuttaa se yhteisöllinen arvo, jota Marcel Mauss kuvaa lahjan logiikkana. Vapaaehtoistyö merkitsee vastavuoroista lahjojen vaihtoa. Oma työpanos koetaan joko lahjaksi ja/tai vastalahjaksi. Yhteisöllisyys työttömien yhdistyksissä on lähinnä kevyttä yhteisöllisyyttä. Työttömät, yhteisön jäseninä, ovat yksilöitä, joista useimmilla on myös muita rooleja ja aktiviteettejä. Jäsenyys on vapaaehtoista ja yksilönvapaus toteutuu. Työttömien yhteisössä jokainen tuo yhteisöön vain itse haluamansa resurssit ja vuorovaikutus on vastavuoroista. Yhteenkuuluvuus ja myötäeläminen kuuluvat toiminnan arkeen.

Tämän opinnäytetyön tutkimustehtävänä on luoda yleiskuva suomalaisten osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Tutkimustehtävä jakautuu kahteen pääkysymykseen: Minkälaista on suomalaisten osallistuminen vapaaehtoistoimintaan? sekä Minkälaiset taustamuuttujat selittävät osallistumista? Tutkimuksen empiirinen aineisto on henkilökohtaisina käyntihaastatteluina kerätty kyselyaineisto (N = 1000), joka edustaa tilastollisesti Suomen 15 vuotta täyttänyttä aikuisväestöä. Tutkimusote on kvantitatiivinen. Tulosten perusteella suomalaisten osallistuminen vapaaehtoistoimintaan on monimuotoista ja aktiivista, sillä lähes joka toinen suomalainen on osallistunut vapaaehtoistoimintaan kuluneen vuoden aikana. Suosituimmat toimialat ovat liikunta ja urheilu, seniorit ja ikäihmiset sekä lapset ja nuoriso. Aiempien tutkimusten mukaan tietyt sosioekonomiset taustamuuttujat yhdistävät vapaaehtoistoimintaan osallistuvia. Tässä tutkielmassa naisten ja miesten välillä ei ole suurta eroa vapaaehtoistoimintaan osallistumisen määrässä. 35-44 -vuotiaat ovat aktiivisin ikäryhmä ja 15-24 -vuotiaat osallistuvat vähiten. Suomalainen vapaaehtoistoimija on keskiarvoa useammin korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, sillä näihin ryhmiin kuuluvat osallistuvat matalammin koulutettuja ja vähemmän ansaitsevia todennäköisemmin. Osallistumisessa on eroja maakunnittain tarkasteltuna: Varsinais-Suomi ja Keski-Suomi ovat aktiivisia vapaaehtoistoiminnan alueita, kun taas Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Satakunnassa osallistuminen on maan alhaisinta. Sosioekonomisten taustamuuttujien lisäksi myös yhteiskunta vaikuttaa vapaaehtoistoimintaan. Yhteiskunnallinen rakenne asettaa tarpeita, vaatimuksia ja rajoitteita vapaaehtoistoiminnan kentälle, jolla järjestöt ja yksilöt toimivat. Salamonin mukaan Suomi kuuluu sosiaalidemokraattiseen hyvinvointimalliin, jolle on tyypillistä vapaaehtoistoimijoiden kohtuullisen suuri osuus, sen keskittyminen pääosin itsensäilmaisemisen toimialoille sekä yhteiskunnan verraten suuri yhtenäisyys. Aineiston perusteella osallistuminen vapaaehtoistoimintaan ei ole Suomessa täysin yhtenäistä. Osallistumisen eriarvoisuus tulee esiin siinä miten terveys, taloudelliset resurssit ja sosiaalinen pääoma vaikuttavat vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen.

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella vapaaehtoistyötä Ecuadorissa yhden järjestön ja sen vapaaehtoistyöntekijöiden ja yhteistyöprojektien kautta. Kiinnostuksen kohteina ovat vapaaehtoistyöhön osallistumisen syyt ja työn vaikutukset niin hyötyineen kuin haasteineenkin. Haasteisiin liittyvät myös vapaaehtoistyön kehittämisen näkökulmat, jotka perustuvat vapaaehtoisten ja projektihaastateltavien esittämiin ehdotuksiin. Tutkimuskysymysteni tarkasteluun olen valinnut kansainvälisyyskasvatuksen näkökulman, johon liitän myös Marcel Maussin ajatuksia vaihtosuhdejärjestelmästä. Tutkimusaineisto kerättiin kesällä 2011 vapaaehtoisilta (N=29) lomakkein ja projektihenkilökunnalta (N=7) strukturoiduin haastatteluin sisältäen asteikollisia ja avoimia kysymyksiä. Tulokset analysoitiin määrällisesti asteikollisten kysymysten osalta ja laadullisesti sisältöanalyysillä avointen kysymysten osalta. Tutkielmassa havaittiin, että vapaaehtoistyöhön osallistumisen motiivit kytkeytyvät vahvasti myös siitä saataviin hyötyihin. Tutkimani sosiaaliset hankkeet vastaanottavat kansainvälisiä vapaaehtoisia pääosin lisäavuksi ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen takia. Lisäksi projektit saavat uusia ideoita ja kokemuksia sekä tietotaitoa esimerkiksi jonkin erityisaineen opetukseen (musiikki, ATK). Vapaaehtoisten osallistumisen motiiveissa ja työstä saatavissa hyödyissä korostuvat halu saada uusia kokemuksia, kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen ymmärtäminen, ulkomailla asuminen, oppiminen, sosiaaliset verkostot, auttaminen ja kielitaidon kehittyminen. Näin kansainvälisen vapaaehtoisuuden keskiössä ovat verkostojen lisääntyminen ja oppiminen, joita Bourdieu kutsui sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman käsitteillä. Maussin vastavuoroisuuden ja vaihtosuhteen näkökulmasta jokainen vapaaehtoistyön osapuoli saa jotakin osallistuessaan vapaaehtoistyöhön. Puhdasta altruistista antamista ja auttamista ei ole, vaan kansainväliseen vapaaehtoistyöhön ajaa halu saavuttaa jotakin myös itselle. Jos haluttua ei saavuteta, se voi johtaa pettymyksiin, joista osa vapaaehtoistyön ongelmista kertoo. Vapaaehtoisten mainitsemissa ongelmissa korostuvat piirteet, jotka keskittyvät kulttuuriin, turvallisuuteen, terveyteen, asumisjärjestelyihin, projekteissa esiintyviin ongelmiin, motivaatioon ja vuorovaikutukseen. Kansainvälisyyskasvatuksen valossa tarkasteltuna voidaan sanoa, että kansainvälinen vapaaehtoistyö kytkeytyy siihen, mitä globaalikasvatukselta ensisijaisesti halutaan Maastrichtin julistuksessa: avata silmiä maailman eri todellisuuksille. Vapaaehtoistyö siis luo kulttuurista vuorovaikutusta sosiaalisine verkostoineen ja henkilökohtaista kasvua tiedon lisääntymisen ja taitojen kehittymisen myötä. Tämä puolestaan kannustaa omaan osallistumiseen ja keskinäiseen oppimiseen, ja edelleen sosiaaliseen kestävään kehitykseen – asioihin, jotka kuuluvat keskeisesti kansainvälisyyskasvatukseen.

Verme is a tailor-made peer-group mentoring method for Finnish educational thinking. It sup-ports the professional development of teaching and education professionals. In this study, a similar methodology was tested as a supportive activity for the development of the kid’s min-istry volunteer team at Suhe church. The study adopted an action research approach. The field research lasted from October 2017 to May 2018, during which the first cycle of action research was carried out and the next cycle was started. The team’s peer-group met three times and the activity was evaluated and further developed based on the participants’ expe-riences and views. The entire team-of-six participated in the study. Qualitative data collection methods such as particapatory observation, research journal and feedback inquiries were used as part of the research. The main research material was obtained using a focus group method and that da-ta was supported by the feedback received during the research process. Focus group and feedback materials were both analysed with the inductive content analysis and the SWOT analysis. SWOT analysis was considrered as the theory based approach in the study. The research concluded that the method is sensible to support the team’s work. The benefits of the method were more diverse than those related to the professional development alone. The team voted for the continuation of the method in the autumn term 2018. Based on the participants' experiences and views, the research identified the strengths and weaknesses of the group and the opportunities and threats involved in participating in the group. Based on these, the group's activities were further developed and the next cycle of activity research was primed but not carried out within the framework of my Master's thesis.