Browsing by Subject "vapaus"

Tutkielmani käsittelee ranskalaisen valistusfilosofin Voltairen (1694–1778) vapauskäsitysten toiminnan ulottuvuuksia. Tutkin, miten toiminnan ajatus tulee esille Voltairen metafyysisiä ja yhteiskunnallisia aiheita käsittelevissä kirjoituksissa, jotka käsittelevät vapauden ongelmaa. Tutkimuskysymys perustuu seuraavaan ongelmanasetteluun: miten toiminnan ajatus tulee esille Voltairen vapautta käsittelevässä pohdinnassa sekä miten toiminnallisuuden periaate vaikuttaa vapauden ja sen toteutumisen käsittämiseen kosmisessa maailmanjärjestyksessä ja yhteiskunnassa. Painotan analyysissani kahta vapauden ilmenemisen ulottuvuutta: 1) metafyysinen ulottuvuus, joka pitää sisällään ensisijaisesti Voltairen epistemologisten kysymysten sävyttämän pohdinnan ihmisen vapauden toteutumisen mahdollisuuksista kosmisessa maailmanjärjestyksessä; ja 2) yhteiskunnallinen ulottuvuus, jossa korostuu vapauden merkitys yhteiskunnallisessa tilassa ja hyveellisessä toiminnassa. Valistuksen historiografiassa on kiinnitetty vähän huomiota siihen, että sillä aikaa, kun monet valistusfilosofit korostivat yhteiskunnallisen vapauden tärkeyttä, heidän metafyysisissä pohdinnoissaan vapauden kysymys olikin epävarmuuden, epäilyn ja arvostelun kohteena. Monien johtavimpien filosofien, kuten Voltairen, Diderot’n ja d’Holbachin näkemykset olivat itse asiassa ristiriidassa heidän korostamansa yhteiskunnallisen vapauden merkityksen kanssa. 1750-luvun Ranskassa yleistynyt fatalismin idea on tästä perusteellinen osoitus. Sen mukaan jokaisen ihmisen elämää määrittää ihmisestä erillään oleva suurempi voima – kohtalo, Jumala tai luonnonlait. Tämä tosiasia viittaa siihen, että valistus ei edustanut universaalista itsevarmaa järjen auktoriteettiin ja yhteiskunnalliseen emansipaatioon perustuvaa valistusfilosofien reformistista ”projektia”. Näkemykseni mukaan se edusti perimmältään ihmiseen, maailmankaikkeuteen, uskontoon ja yhteiskuntaan liittyvien epistemologisten perustojen uteliaan epävarmaa tunnistelemisen ja uudelleen tulkitsemisen prosessia. Tämä tarkoitti taas sitä, että valistusta sekä sen kokemus- ja arvomaailmaa työstivät ja kehittivät valistusfilosofien lisäksi myös monet muut menneisyyden toimijat ja kulttuuriset käytännöt. Valistus edusti kaikin puolin ihmisen kykyjen ja yhteiskunnan kehitysmahdollisuuksien jatkuvaa tunnustelua. Vapauskäsitysten analyysini ajallinen rajaus sijoittuu kahteen ajanjaksoon: 1730-luvulle ja sittemmin 1760- ja 1770-luvulle. Tästä huolimatta kiinnitän huomiota myös 1750-luvulla Ranskassa yleistyneeseen fatalismin näkemykseen, jonka käsitteleminen on välttämätöntä Voltairen vapauskäsitysten ymmärtämiseksi. Koska Voltairen 1760-luvun vapausajattelussa näkyy selkeitä vapauden mahdollisuutta rajoittavia fatalismin piirteitä, 1750-luvun fatalismin diskurssin tarkasteleminen toimii kontekstuaalisena siltana Voltairen 1730- ja 1760–1770-lukujen vapauskäsitysten välillä. Voltaire säilyttää vapauden käsitystensä muuttumisen aikana toiminnan kyvyn merkityksen, mikä oletukseni mukaan edustaa Voltairelle vapauden toteutumisen viimeistä saareketta. Samaan aikaan 1760- ja 1770-luvulla Voltaire alleviivaa kirjoituksissaan, kirjeenvaihdossaan, muistikirjojensa muistiinpanoissa ja omistamiensa teosten marginaalimerkinnöissä toiminnan tärkeyden yhteiskunnassa. Päädynkin siihen lopputulokseen, että ihmisen kosmisen äärellisyyden tiedostaminen suo Voltairen mukaan yhteiskunnallisessa todellisuudessa mahdollisuuden työstää ihmistoiminnan käytännöllistä, todenmukaista ja maallista puolta. Hyveellisyys eli hyvien tekojen vastavuoroinen tekeminen muille ihmisille on ihmisten hallittavissa oleva toiminnanmuoto. Tutkimukseni lähtökohta on samanaikaisesti aate-, käsite- ja kulttuurihistoriallinen. Pyrin analysoimaan Voltairen vapauden käsittämisen diskursiivista ja semanttista moninaisuutta suhteessa muihin – fatalismin, välttämättömyyden ja tietämättömyyden kaltaisiin – käsitteisiin, minkä tarkoituksena on kuvastaa Voltairen tapaa rakentaa ja työstää ymmärrystään maailmanjärjestyksen olemuksesta. Tavoitteenani ei ole johtaa suoraviivaisia lainalaisuuksia kahden vapautta tarkastelevan ulottuvuuden välille. Pyrin sen sijaan tutkimaan, miten inhimillisen toiminnan näkökulmasta kyseiset tasot kohtaavat toisensa.

Estetiikan pro gradu -tutkielmassani tarkastellaan immersiivistä videopelikokemusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä Pokémon-pääpelisarjan Blue ja Sword-nimikkeiden kautta. Keskeisenä kysymyksenä on miten pelaajan mahdollisuus osallistua ja toteuttaa itseään virtuaalisessa pelimaailmassa synnyttää vaikutelman toiminnanvapaudesta ja kuinka tämä koettu vapaus vaikuttaa uppoutumiskokemukseen. Tarkoitus on kartoittaa ja analysoida videopelielementtejä, jotka tukevat tai mahdollistavat pelaajalähtöisen toiminnan ja vapauden vaikutelman syntymisen pelikokemuksessa. Toinen keskeinen näkökulma tutkimuksessani liittyy kysymykseen peliteknologian kehittymisen vaikutuksesta pelaajan kokemukseen toiminnanvapaudesta. Onko teknologian kehittymisen myötä mahdollista luoda immersiosta syvempää? Tutkimusmenetelmänä käytän vertailevaa pelitutkimusta. Vertailen kahden eri aikakauden Pokémon-pelejä toisiinsa ja analysoin konkreettisten videopeliesimerkkien avulla erilaisten teknisten ja sisällöllisten tekijöiden vaikutusta immersiiviseen kokemukseen. Tutkimukseni kohteena ovat sekä videopelien objektiivisesti havaittavat piirteet että subjektiivinen pelikokemukseni, jota tutkimuksessani reflektoin immersion olemuksen ymmärtämiseksi. Omakohtaista pelikokemustani reflektoimalla tarkoitukseni on fenomenologis-hermeneuttista analyysia hyödyntämällä selvittää pelaajan toiminnanvapauden, osallisuuden ja uskottelun vaikutusta erilaisten pelisisältöjen- ja elementtien hahmottumiseen ja tulkintaan pelaajan kokemuksessa. Tutkimuksen johtopäätöksenä totean, että pelaajan aktiivisella panoksella, omaehtoisella toiminnalla ja valinnanvapaudella on suuri merkitys pelaajan kokemaan läsnäolon tunteeseen ja osallisuuden kokemukseen niin aktuaalisessa pelitilassa kuin fiktiivisessä maailmassakin tarinan protagonistina. Lisäksi väitän, että immersiivinen pelikokemus ei koskaan ole täydellinen, mutta alati kehittyvän teknologian myötä läsnäolon ja osallisuuden kokemusta voi merkittävästi syventää ja rikastuttaa merkityksellisemmän pelikokemuksen aikaan saamiseksi.

Tutkimusten mukaan pitkäaikaissairaiden ja fyysisesti vammaisten nuorten aikuisten koulutus- ja työllisyysmahdollisuutensa ovat keskivertoa heikommat, minkä lisäksi he joutuvat usein kamppailemaan normaalin ja erilaisuuden kokemusten välillä. Terveydellisistä ja yhteiskunnan rakenteellisista esteistä johtuen heidän mahdollisuutensa toteuttaa itseään ja tavoitella mieluisia asioita voivat olla rajallisemmat. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään ja analysoidaan pitkäaikaissairaiden ja fyysisesti vammaisten suomalaisten nuorten aikuisten antamia merkityksiä vapaudelle ja näiden merkitysten hahmottumista suhteessa pitkäaikaissairauteen tai vammaan. Tämän lisäksi analysoidaan vapautta edistäviä ja rajoittavia tekijöitä. Vapautena ymmärretään sekä haastateltavien sille antamat subjektiiviset merkitykset että Amartya Senin toimintavalmiuksien viitekehyksen käsitykset vapaudesta. Tutkielman aineistona toimii 11 avointa, puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin kesällä 2018 eri paikkakunnilla. Haastateltavat löytyivät pääosin potilasjärjestöjen ja -yhdistysten jakamien ilmoitusten kautta. Aineisto analysoitiin laadulliseen sisällönanalyysiin lukeutuvalla Grounded theory -menetelmällä. Varsinainen systemaattinen analyysi toteutettiin Atlas.ti-ohjelmalla. Analyysin perusteella vapaus merkitsi pitkäaikaissairaille ja fyysisesti vammaisille muun muassa vapautta päättää omasta elämästään, menemisistään ja tekemisistään. Osa pitkäaikaissairaista koki vapauden liittyvän suoraan kokemukseen pitkäaikaissairaudesta, kun taas fyysisesti vammaisten kohdalla samaa ei ollut nähtävissä. Pitkäaikaissairailla vapautta heikensivät muun muassa sairauden aaltoilevuus ja tulevan epävarmuus, lääkkeet, kivut, riittämätön sosiaalinen tuki sekä sairauden hyväksymiseen liittyvät prosessit. Vapautta puolestaan edistivät hyvä työ- ja koulutustilanne, sopiva lääkitys, vertaistuki sekä vapaus valita oma identiteetti. Fyysisesti vammaisten vapautta heikensivät liikkumisen rajoitteet, kivut, vammaisena nähdyksi tuleminen kaikkialla sekä yhteiskunnan esteelliset käytännöt. Heidän vapauttaan taas edistivät vamman pysyvyys ja sitä kautta rajoitteiden tietäminen ennalta, vamman luonnollisuus osana identiteettiä sekä yhteiskunnalliset palvelut. Pitkäaikaissairaiden ja fyysisesti vammaisten nuorten aikuisten antamat merkitykset vapaudelle sekä vapautta rajoittavat ja edistävät tekijät olivat erilaisia vammojen ollessa näkyvämpiä ja pysyvämpiä verrattuna näkymättömämpiin ja monesti aaltoileviin pitkäaikaissairauksiin. Toisaalta tämä jako ei ollut aina selkeä, sillä yhden vamma oli lievä ja muutamalla pitkäaikaissairaudet vaikeuttivat selvästi arkea. Pitkäaikaissairaudet näyttäytyivät vammoihin verrattuna ennemminkin terveydellisenä uhkina, vaikka ai-neisto toi esiin niihin liittyvän vammojen tavoin yhteiskunnallisia esteitä. Vaikka fyysisesti ja asenteellisesti esteetön ympäristö on tärkeää sekä pitkäaikaissairaille että fyysisesti vammaisille, pitkäaikaissairaan identiteettiin ja sosiaalisen tuen tarpeisiin liittyvät tekijät sekä sairauden heittelyistä johtuvat haasteet työ- ja koulumaailmassa on otettava paremmin huomioon.