Browsing by Subject "verkkokeskustelu"

Tämän tutkimuksen aiheena on yksi vihapuheen määritelmää käsittelevä verkkokeskustelu. Tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä vihapuheelle annetaan maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevalla keskustelufoorumilla. Teoreettinen viitekehys nojaa aiempaan tutkimukseen maahanmuuttoasenteista, verkkokäyttäytymisestä ja sananvapaudesta. Aggressiivisen keskustelun on väitetty lisääntyneen julkisuudessa. Erityisesti maahanmuuttoa ja vähemmistöjen oikeuksia koskevat aiheet aiheuttavat kiivaita keskusteluja varsinkin verkossa. Vähemmistön edustajien lisäksi yhä useampi poliitikko, asiantuntija, tutkija tai toimittaja on kokenut joutuneensa vihapuheen ja uhkailujen kohteeksi. Euroopan neuvoston ministerikomitean mukaan vihapuhe on ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Vihapuheelle löytyy kuitenkin monta määritelmää ja tulkintaa. Aineisto on kerätty nettipoliisi Marko 'Fobba' Forssin aloittaman 'Avoin kutsu Hommafoorumin jäsenille keskustelemaan vihapuheesta' -keskusteluketjusta Hommaforumilta. Keskustelu käytiin 1.8.-5.9.2011, ja ketjussa on 815 viestiä, joista on tarkasteltu 270 viestiä. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi ja teemoittelu. Tutkimuksessa on etsitty teemoittelun avulla vastauksia siihen, mikä keskustelijoiden mielestä on vihapuhetta ja millaisiin teemoihin vihapuhe liitetään. Menetelmän tukena on käytetty myös kvantitatiivista koodausta. Tässä tutkimuksessa keskustelijoiden käsitykset vihapuheesta jakautuvat sen mukaan, käsitetäänkö vihapuhe reaalisena käsitteenä. Jotkut keskustelijat pitävät vihapuhetta käsitteenä, joka voitaisiin halutessa määritellä rajatusti, kun taas toisten keskustelijoiden mukaan vihapuhe on epämääräinen, keksitty 'muotisana'. Vihapuhe liitetään viiteen teemaan - politiikkaan, tasa-arvoon, tunteisiin, tabuihin ja sananvapauteen. Tasa-arvo korostuu keskeisimpänä teemana. Vähemmistöillä ja tietyillä kansanryhmillä nähdään olevan enemmän sekä oikeuksia käyttää vihapuhetta että suojaa vihapuhetta vastaan kuin enemmistöllä. Tätä pidetään epäoikeudenmukaisena. Vihapuheilmiö liitetään demokraattisiin oikeuksiin ja toisaalta henkilökohtaiseen itseilmaisuun. Vihapuheen katsotaan olevan sana, jota käytetään vihan lietsomiseen toisinajattelijoita kohtaan. Kaikki vihapuhe ei ole keskustelijoiden mukaan samanarvoista. Keskustelijoiden mielestä tulisi erottaa toisistaan suunnitelmallinen, uhkaava ja vihatekoihin tähtäävä vihapuhe, sekä pelkkä vihainen puhe, kritiikki tai negatiivisten asioiden julkituonti. Keskustelijoiden mukaan myös valtaväestö voi olla uhkaavan vihapuheen kohteena. Kirjoittajien mielestä avoin julkinen keskustelu maahanmuuttopolitiikasta ja toisaalta positiivisen syrjinnän lakkauttaminen vähentäisivät vihapuhetta.

Tutkielman päämääränä on tarkastella, miten kryptovaluuttoihin liittyvässä verkkokeskustelussa yhteiskunta kehystetään, ja mikäli keskustelussa on populistisia piirteitä. Tutkielma on yhdistelmä kahdesta ajankohtaisesta aiheesta, jotka ovat puhuttaneet paljon 2010-luvulla. Populistiset puolueet ovat nostaneet kannatustaan huomattavasti, ja populismin tutkiminen on ollut trendikästä jo jonkun aikaa. Kryptovaluuttaliike sai alkunsa vuonna 2008 kun alias Satoshi Nakamoto julkaisi Bitcoin manifeston. Bitcoin manifestossa on retorisia samankaltaisuuksia populististen liikkeiden ilmaisujen kanssa. Populismissa yhdistyy eliitin vastustaminen, suuren massan mobilisointi kohti yhteistä tavoitetta sekä kansan vapauden painottaminen. Tutkielman päämääränä on avata uudenlaista keskustelua kryptovaluuttaliikkeen ympärillä valtiotieteissä. Tarkoituksena ei ole tarkastella kryptovaluuttaliikettä kokonaisuudessaan, vaan keskittyä yhteen rajattuun kryptovaluuttoihin liittyvään verkkokeskusteluun. Yhteiskuntatieteelliset tutkimukset ovat enimmäkseen keskittyneet lohkoketjuteknologian rakenteellisiin vaikutuksiin yhteiskuntaan. Tutkielma keskittyy kryptovaluuttojen sosiaaliseen sisältöön. Aineisto on kryptovaluuttoihin liittyvä verkkokeskustelu, joka sijoittuu tammikuuhun 2018. Aineisto on kerätty marraskuussa 2018 avoimesta Facebook-ryhmästä ’Bitcoin ja kryptovaluutat’. Ryhmä on suurin suomenkielinen kryptovaluuttoihin liittyvä Facebook-ryhmä. Tutkielman menetelmäksi valikoitui kehysanalyysi. Tutkielmassa käytetään viittä populismin teoriaan pohjautuvaa kehystä; Kansan keskeisyys, Vastakkainasettelu, Viisas kansa, Sydänmaa ja Vahva johtaja. Ennalta-määritetyt kehykset rajaavat ainestoa ja tarkentavat analyysin kohdetta. Tutkielman tuloksena on, että kryptovaluuttoihin liittyvässä verkkokeskustelussa yhteiskunta kehystettiin muutosvastaisena ja epäoikeudenmukaisena. Kommentoijat kokevat, että yhteiskunta ei puolusta heitä. Yhteiskunta on vanhojen arvojen puolustaja, eikä osaa arvostaa innovatiivisia toimintatapoja. Verkkokeskustelusta välittyvät populistiset piirteet eivät viittaa perinteiseen käsitykseen populismista. Perinteisessä populismissa kansan tärkeyden painottaminen sekä johtajahahmon kunnioittaminen ovat tärkeitä tunnusmerkkejä, ja näitä tunnusmerkkejä ei esiinny aineistossa tarpeeksi. Johtajahahmon puuttuessa on vaikeaa oikeuttaa, että verkkokeskustelussa ilmenevät populistiset ilmaisut kuvailevat perinteistä käsitystä populismista. Kryptovaluuttojen hajautettu luonne estää perinteisten valtarakenteiden muodostumista, joten verkkokeskustelusta välittyvät populistiset piirteet ovat merkki modernista populismista hajautetussa verkostossa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Reddit-keskustelupalstan kommentteja liittyen muslimiyhteisössä tapahtuvaan hengelliseen väkivaltaan ja sitä, muuttavatko aineiston pohjalta muodostetut teemat ymmärrystä hengellisestä väkivallasta, jonka tutkimus ja määritelmät ovat syntyneet pääosin kristillisissä konteksteissa. Teemojen tarkoituksena on valottaa tutkimuskysymysten kannalta merkityksellisiä asioita. Tutkimusaineisto koostuu Reddit-keskustelupalstalta talvella 2022-2023 kerätystä 30 kommenttista, joissa muslimi tai entinen muslimi kirjoittaa hengellisen väkivallan kokemuksistaan. Aineistoa kuvataan ja järjestellään Braunin ja Clarken (2006) mukaisen temaattisen analyysimenetelmän avulla. Aiempi kirjallisuus, eli se mitä hengellisestä väkivallasta jo tiedetään, ohjaa tutkimusprosessia. Aiempi kirjallisuus hengellisestä väkivallasta auttaa aineiston tulkinnassa. Analyysimenetelmän avulla aineistosta muodostettiin kolme hengellisen väkivallan kokemukseen liittyvää teemaa. Teemat ovat ”vanhemmat hengellisen väkivallan tekijöinä”, ”islam kontrolloimisen oikeuttajana” ja ”hengellisen väkivallan syvät vaikutukset”. Teemojen perusteella kommenttien kirjoittajien kokemus hengellisestä väkivallasta islamissa on hyvin samankaltaista kuin mitä aiemmassa tutkimuksessa on tullut ilmi. Esimerkiksi hengellisen väkivallan seuraukset ovat hyvin samankaltaisia riippumatta uskonnollisesta kontekstista. Tässä aineistossa kuitenkin jotkin hengellisen väkivallan ulottuvuudet korostuivat enemmän kuin miten niitä on aiemmassa kirjallisuudessa käsitelty. Aiemmissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi enemmän institutionaaliseen hengelliseen väkivaltaan ja vähemmän on kiinnitetty huomiota esimerkiksi vanhempien tekemään hengelliseen väkivaltaan. Hengellisellä väkivallalla on merkittävät seuraukset, ja jo pelkästään tästä syystä, tutkimus hengellisestä väkivallasta on tärkeää.

Yksinäisyyden merkitys hyvinvointia uhkaavana tekijänä on viimeaikoina noussut esiin yhä enenevissä määrin. Yksinäiset korkeakouluopiskelijat ovat erityisen haavoittuvassa elämäntilanteessa, sillä nuoren aikuisen elämään liittyvät erityiset kehitykselliset haasteet. Tärkeää on, että opiskelijat saavat tukea tilanteeseensa, jotta yksinäisyyden kauaskantoisilta vaikutuksilta vältyttäisiin. Vertaistuki voi monen kohdalla olla tärkeää, ja Internet mahdollistaa matalan kynnyksen paikan avun hakemiseen. Tutkielmassani perehdyn Nyyti ry:n ylläpitämään, korkeakouluopiskelijoille tarkoitettuun Yksinäisyys-nettiryhmään, ja siinä esiintyvään vertaistukeen. Erityisen tutkimusasetelmastani tekee vertaistuen tarkastelu sen kaksijakoisuuden kautta: millaisia avunsaajana olemisen ja avunantajana toimimisen tapoja kirjoituksista on löydettävissä, ja miten ne suhteutuvat toisiinsa. Näin voidaan ymmärtää paremmin keskustelijoiden tarpeita ja odotuksia, ja sitä, miten ryhmä pystyy niihin vastaamaan. Aineistoa on tutkittu sisällönanalyysin menetelmin. Näyttäisi siltä, että ryhmään kohdistetaan enemmän odotuksia ja tarpeita kuin mihin se pystyy vastaamaan. Avunsaajana olemisen luokkia oli yhteensä 15, jotka kuvasivat viittä eri ulottuvuutta. Ulottuvuudet olivat kokemuksellisuus, kontrolliodotus, vaikeusaste, suhde tietoon ja odotuksellisuus. Avunantajana toimimisen kohdalla luokkia muodostui kahdeksan, jotka kuvasivat neljää ulottuvuutta. Näitä olivat empatia, eteenpäin suuntaavuus, opastus ja kyseenalaistus. Avunsaajana oleminen hallitsi nettiryhmän keskusteluja, ja sitä kuvastavat tekstit olivat paitsi määrällisesti pidempiä, myös sisällöllisesti rikkaampia. Suhteutettaessa avunsaajan ja avunantajan tapoja toisiinsa havaitaan, että ryhmässä osoitettu tuki pystyy hyvin vastaamaan moniin odotuksiin, mutta toisaalta jokin tuenmuoto saattaa olla päinvastainenkin joidenkin luokkien tarpeille. Voikin olla, että vertaistuesta on keskustelijoille hyötyä tiettyyn tasoon asti, mutta suuri määrä erilaisia tarpeita ja odotuksia tekee mahdottomaksi niihin kaikkiin vastaamisen. Hyvä jatkotutkimuksen aihe olisi haastatteluin selvittää kirjoittajien omia näkemyksiä siitä, mistä kokevat ryhmään kirjoittaessaan hyötyvänsä. Tutkielman keskeisimpiä lähteitä ovat olleet: Weiss, R.S. (1973). Loneliness: the experience of emotional and social isolation, Kraut, R. ym (1998). Internet paradox. A social technology that reduces social involvement and psychological well-being?, Jung, J. (1987) Toward a social psychology of social support., Dennis, C-L. (2003). Peer support within a health care context: a concept analysis.

Tutkimuksen aiheena ovat tavallisten ihmisten tulkinnat yrityskriisistä. Tutkimuksessa keskitytään yhden yrityskriisin tulkintoihin Suomessa, mutta samalla tavoitellaan yleisiä tapoja mallintaa ruohonjuuritason tulkintoja yrityskriisistä. Tulkintoja tutkitaan kehysten avulla. Lisäksi halutaan selvittää kahden eri taustavaikuttimen osuutta ruohonjuuritason kehyksissä. Ensimmäinen on uutisten agenda-setting-rooli ja toinen tulkitsijan suhde kriisiyritykseen. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa kehystutkimukseen ja sen sovelluksiin mediatutkimuksessa. Erilaisista aiemmassa empiirisesti tutkimuksessa testatuista kehysrakennelmista yhdistellään tähän työhön kolme kehyskokonaisuutta: vastakehystäminen suhteessa median kehyksiin, ilmiön makro- ja mikrotasojen kehystäminen ja ilmiön strateginen kehystäminen. Työ on määrällinen tapaustutkimus, jonka kohteena on Toyotan tekninen kriisi vuodelta 2010. Tutkimuksen aineisto koostuu kyseistä ilmiötä käsittelevistä verkkouutisista ja niiden kommenttipalstojen kommenteista. Aineisto on kerätty kahden verkkolehden www-sivuilta. Analyysin tulokset osoittavat verkkouutisten kehyksillä olevan lievä makrotason ohjausvaikutus kommenttien kehyksiin. Kyseessä on ns. attribuutti-agenda-setting-vaikutus. Kommenttiaineisto sisälsi kuitenkin useita uutisista poikkeavia ja puuttuvia kehysrakennelmia, joten kommenttiaineiston tutkiminen myös omana kokonaisuutenaan oli perusteltua. Makro- ja mikrotason kehysanalyysin perusteella kommenttien keskusteemaksi muodostuu vastuu- ja syyllisyyspohdinnat. Kyseinen teema kuitenkin näyttäytyy toimijoiden, toiminnan kohteiden, toiminnan tasojen ja vastuuarvioiden sävyn osalta hyvin moniulotteisena. Kommenttien kehysten perusteella muodostetaan kommenttiaineistosta strategisia kehystäjäprofiileja, jotka kuvaavat yrityskriisin ruohonjuuritason tulkitsijoita tavoitteellisina ja myös subjektiivisina ilmiötulkitsijoia. Profiilit rakentuvat syyllisyysarvioiden ympärille. Sidosryhminä tutkitaan kuluttaja- ja asiakasrooleja. Tulokset osoittavat asiakassuhteen kriisissä olevaan yritykseen lieventävän negatiivisia ja korostavan positiivisia arvioita yrityksestä ja sen vastuusta. Työn keskeinen anti on kehysajattelun soveltaminen myös muuhun kuin media-ammattilaisten tuottamaan sisältöön ja yrityskriisin mallintaminen alhaalta ylöspäin eli tavallisten ihmisten näkökulmasta.

Tutkimuksessa tarkastellaan verkkokeskustelussa ilmeneviä metaforia. Keskustelun aiheena on v. 2014 Vantaan tablettihankinta. Tutkimuksen aineisto koostuu 9 internetissä julkaistusta tablettihankintaa käsittelevästä artikkelista ja niihin liittyvistä 143 verkkokommentista. Artikkeleista 4 on blogitekstejä, 4 uutista ja yksi aikakauslehtiartikkeli. Tutkimus keskittyy teksteissä oleviin metaforisiin ilmaisuihin ja niiden taustalla vaikuttaviin käsitemetaforiin. Metafora-analyysi pohjautuu kognitiivisen metaforateorian kehittäjien George Lakoffin ja Mark Johnsonin sekä Zoltán Kövecsesin metaforanäkemyksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia metaforia aineistossa käytetään uutisoitaessa ja keskusteltaessa Vantaan tablettihankinnasta ja sitä, millaisen kuvan ne puhuttavasta aiheesta luovat. Aineistosta nousee esille vastakkainasettelua tablettien vaikutuksesta opiskeluun ja oppimiseen. Tabletteja kuvataan sekä oppimistuloksia parantaviksi ja yhteiskunnassa tarvittavia valmiuksia kehittäviksi laitteiksi että opetusta ja oppimista häiritseviksi ja heikentäviksi välineiksi. Näitä teemoja tuodaan esille useiden erilaisten metaforien avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, suhtaudutaanko kommenteissa tablettihankintaan ja/tai opetuksen digitalisaatioon positiivisesti vai negatiivisesti. Analyysi osoittaa, että usein samalla metaforalla voidaan kuvata sekä positiivista että negatiivista asennoitumista puheena olevaa asiaa kohtaan. Esimerkiksi metaforaa OPETUKSEN KEHITTÄMINEN ON MATKA voidaan käyttää kuvaamaan sekä positiivista että negatiivista suhtautumista opetuksen digitalisaatiota kohtaan.

Tutkielma tarkastelee nuorten kielellisiä keinoja viitata itseensä ja toisiinsa. Aihetta lähestytään erityisesti suomen kielen nollapersoonarakenteen ja sen henkilöreferenssin näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostuu Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Nuortennetin keskustelufoorumilla julkaistuista viesteistä ja niihin liittyvistä vastauksista. Verkkokeskustelun viestit ovat nuorten kirjoittamia vapaamuotoisia tekstejä, joissa käsitellään esimerkiksi terveyteen, seurusteluun ja kiusaamiseen liittyviä aiheita. Tutkielman viitekehyksenä on dialoginen näkemys kielestä, mutta työssä hyödynnetään myös kognitiivisen kieliopin teoriaa ja käsitteitä. Tutkimuksessa selviää, että nuoret viittaavat itseensä odotustenmukaisesti useimmissa tapauksissa yksikön 1. persoonan muodoilla, mutta nollapersoonarakenne on aineistossa toiseksi yleisin käytetyistä viittauskeinoista. Nuoret käyttävät nollapersoonan muotoja sekä kysymyksissä että vastauksissa ja viittaavat nollapersoonan avulla itseensä ja toisiin. Muita nuorten käyttämiä kielellisiä keinoja, joilla he viittaavat vähintään itseensä, ovat itse, oma, avoin yksikön 2. persoona ja monikon 1. persoona. Nämä muodot jäävät aineistossa vähemmistöksi yksikön 1. persoonaan ja nollapersoonaan verrattuna. Nollapersoona hahmotetaan tutkielmassa puheaktipronominien ohella referentiaaliseksi indeksiksi, jonka viittaussuhde on kontekstisidonnainen. Tutkielma vahvistaa, että nollapersoonan viittausalaa on tarkasteltava tapauskohtaisesti. Eri tilanteissa nollapersoona voidaan ankkuroida vuorovaikutuksen eri osallistujiin, puhujaan, vastaanottajaan, vuorovaikutuksen osapuolten jakamaksi kokemukseksi tai avoimeksi ketä tahansa koskevaksi ilmaukseksi, mutta kuitenkin aina siten, että vähintään kirjoittaja itse on luettavissa nollapersoonan referentiksi. Lisäksi nollapersoonan viitepiste ei ole välttämättä selkeä, jolloin vuorovaikutuksen osapuolet voivat osaltaan tulkinnallaan vaikuttaa sen ankkuroitumiseen. Nollapersoonan merkityksen kategoriat eivät ole siis selvärajaisia, vaan spesifin eli referenttiin ankkuroituneen ja epäspesifin eli avoimen nollapersoonan välillä on jatkumo. Tutkimuksesta selviää myös, kuinka nollapersoonarakenteelle on vuorovaikutuksessa muodostunut omanlaisiaan, erikoistuneita tehtäviä. Viestiketjun aloittavissa kysymyksissä ja avunpyynnöissä, huoltenkerronnan kontekstissa, nollapersoona vuorottelee usein yksikön 1. persoonan kanssa ja toimii puhujan keinona asemoida itsensä suhteessa puheenaiheeseen. Sen avulla nuori asettaa puheenaiheen etualalle tai voi etäännyttää itsensä ikäviksi kokemistaan, epätoivottavista aiheista tai tilanteista. Toisaalta nuoret käyttävät kirjoittajaviitteistä nollapersoonaa avunpyyntönä ja kutsuessaan toisia samaistumaan nollapersoonarakenteella esittämiinsä kokemuksiin. Vastauksissa kirjoittajat asettuvat nollapersoonan avulla kokijan rooliin ja osoittavat myötätuntoa kysyjälle. Nollapersoonarakenteella jaetut kokemukset synnyttävät läsnäolon kerrostumia, kun nollan muotoiseen kokemukseen samaistuvat kirjoittajan lisäksi kysymyksen esittäjä ja muut lukijat. Nollapersoona on hienovarainen vuorovaikutuksen resurssi, jolla nuoret neuvovat toisiaan tilanteessa, jossa he eivät tunne toisiaan ja asiantuntemus rakentuu elämänkokemuksen varaan. Nolla ei avautuessaan muutu yleistykseksi vaan avoimeksi siinä merkityksessä, että kenen tahansa on halutessaan mahdollisuus samaistua nollapersoonan rooliin. Tutkimus näyttää, että nollapersoonaa voidaan käyttää ja merkityksellistää monin eri tavoin. Nollapersoona hakeutuu omakohtaisen ja yleisen rajalle, jopa kurottautuu kohti vastaanottajaa. Näin nollapersoona tukee dialogista maailmankuvaa, joka kytkee kielen, myös rakennetasolla, yksilön suuntautumiseen kohti toista kohti ihmistä. Tutkimuksessa käykin ilmi, miten nollapersoonan avulla merkityksiä tuotetaan yhteistyössä, intersubjektiivisesti.

Kun synnytyksessä mikään ei suju suunnitelmien mukaan, mistä oikeastaan on kysymys? Kenellä on valta synnytyksessä ja miten se jaetaan? Pro gradu -työssäni yritän ratkaista tätä oman pettymykseni herättämää kysymystä Michel Foucauln valtakäsityksien avulla. Työlleni erityisen tärkeitä ovat ranskalaisfilosofin teoriat vallan osapuolten välisistä kamppailuista, vallan ja tiedon suhteesta sekä vallasta mahdollisuuksien hallintana. Foucaultsta inspiroituneilta hallinnan analyytikoilta Nikolas Roselta ja Mitchell Deanilta saan käytännön apua analyysin tekemiseen aineistolähtöisen tulkinnan keinoin. Heidän neuvostaan keskityn miten-kysymyksiin sekä sanoihin asioiden mahdollistajana. Aineistonani käytän erään aktiivisuutta ja luottamuksellisuutta vaalivan keskustelupalstan Synnyttäjän oikeudet -aiheista keskustelua. Analyysin alku nosti keskustelusta kolme selkeää tapaa synnytyksen ja vallan hahmottamiseen: luonnon ja synnyttäjän voimia korostavan, taisteluasennetta kannattavan sekä sopuisaa, tyydyttävää elämystä toivovan. Tämä on kuitenkin vasta johtolanka, jonka seuraamisessa tarvitsen tutkimuskirjallisuutta sekä teoreettisen viitekehyksen tukea. Tärkeimpiä hyödyntämiäni tekstejä ovat Foucaultn The Subject and Power (2000a) ja Truth and Power (2000b) sekä synnyttämisen mahdollisuuksia pohtivat teokset, kuten Johanna Ruusuvuoren Synnyttämisen suuntia (1992) ja Robbie Davis-Floydin ja Carolyn Sargentin toimittama Childbirth and Authoritative Knowledge (1997). Teorian, tutkimustulosten ja aineistoni perusteella väitän, että synnytyksen ja vallan suhteessa on kysymys auktoriteetin ja itsehallinnan erilaisista kohtaamistavoista. Tiedon ja vallan järkähtämätön suhde on pönkittänyt synnytyssalin auktoriteeteille tukevan aseman, jota ei helposti heiluteta. Yrittää silti voi ja pitääkin, ainakin keskustelijoideni mielestä. Naiset synnyttävät uusia kansalaisia lääketieteen valvonnassa, mutta he tekevät sen omillakin ehdoillaan, omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Verkon kautta synnytyksen vaihtoehdot ovat levinneet ja jättäneet jälkensä myös perinteisen synnytyskulttuurin pintaan. Yksien totuudet ovat kuitenkin toisten totuuksia arvokkaampia, kuten Tammisaaren synnytysosaston sulkeminen osoittaa.