Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "viestintä"

Sort by: Order: Results:

  • Salonen, Anu (2020)
    In this study I discuss shoe collecting as a phenomenon of consumerism and present different viewpoints as to why women’s desire to collect shoes sometimes exceeds necessity and practicality. Clearly we attach many different meanings and values to shoes, both unconsciously and on purpose. How do women, who purchase shoes markedly more than can be termed reasonable, themselves view their habit? What kind of different meanings do shoes have for them? I collected my data using theme interviews. I chose my interviewees based on the criteria that either they themselves identify, or their friend or acquaintance identifies them as passionate shoe collectors. An interesting aspect about shoe collectors is that women recognise themselves easily from the description of one and are pleased to be identified as such. They seem to accept shoe collecting as a positive vice. I interviewed five women from different age groups and economic backgrounds. Thus, their situation differed in terms of how much they could spend on shoes. I planned the interviews based on the viewpoints found in the literature I researced. I transcribed the interviews and used discourse analysis to identify and categorise themes from the data. I then discussed them side-by-side with the theory. The themes that emerged from the data also had an influence on the viewpoints included in the study and the aspects I wanted to emphasise. Most of my interviewees did not have any clear arguments for collecting or accumulating shoes, but being around all the pairs of shoes would bring up many quite surprising connections to other subject matters. The irresistibility of shoes, brought up viewpoints of the concept of identity construction, the influence of fashion, style, adornment, aesthetic object, comfort and practicality. I also discuss the communicational aspect of shoes in terms of the individual’s relationship to their community, blending in or standing out. Spending, collecting and owning were integral parts of the phenomenon, but so were defining of the self and building continuity. Collected and kept shoes form a link between a woman’s past, present, and future identities. They document the zeitgeist and memories.
  • Nousiainen, Camilla (2013)
    Lika olika parrelationer har sin utgångspunkt i konstruktionen av hetero- och homosexuella parrelationer i populärterapeutiska berättelser. I studien används Sara Eldéns (2009) begrepp populärterapeutisk kultur. Anthony Giddens (1995), Frank Furedi (2004), Eva Illouz (2008) och Jaana Maksimainen (2010) diskuterar samma kulturella fenomen men med andra ord. Med populärterapi menas att det i populärkultur ofta är det psykologiska tänkandet som anses vara intressant och en viktig del i skapandet och i reproduktionen av bilder av vad som är ett gott liv och hur man kan uppnå det (Eldén 2009). Queerfeminism utgör tillsammans med detta populärterapeutiska kulturella fenomen den teoretiska utgångspunkten i denna forskning. Queerfeminism syftar till att se sexualitet som socialt, historiskt och geografiskt konstruerat (Rosenberg 2002) samt till att kämpa för att upplösa normerande kategorier (Ambjörnsson 2006). Det empiriska materialet består av diskussionstrådar ur tre olika diskussionsforum på internet: ett heterosexuellt, ett lesbiskt och ett för öppna förhållanden. Diskursanalys och diskursteori är analysmetoderna som används i denna forskning. Båda inriktningarna är intresserade av spänningar i och mellan olika diskurser. I denna studie är till exempel laddning mellan individ och parrelation av diskursivt intresse. Forskningsanalysen är indelad i tre större helheter: 1) kommunikation i och om parrelationer, 2) hur sex och sexualitet kan ses som samhällets moraliska maktfaktorer och 3) hot mot och i parrelationer. Forskningens resultat visar att parrelationer konstrueras genom pararbete och av att individen är tvungen att värdera sina behov i relation till de rådande samhälleliga uppfattningarna, idealen och visionerna om parrelationer. Det finns inte en enskild parrelationsmodell som skulle garantera lycka och kontinuerlighet men trots det finns det socialt konstruerade moraliska ramar som osynliggör mångfalden av romantiska relationer i samhället. Forskningen ser heterorelationer röra sig allt närmare homosexuella relationer som karaktäriseras av den rena relationen (Giddens 1995) och av att få uppleva kärlek som någonting ovillkorligt och sammanflytande samt av att söka efter sexuella relationer på samma sätt som det söks vänskapsrelationer. Forskningen fastslår också att kommunikation, sex och sexualitet konstruerar parrelationer men detta utesluter inte att även parrelationer utan dessa element också existerar. Populärterapeutisk kommunikation konstruerar parrelationer genom att ge ett löfte om lycka och kontinuerlighet. Sex och sexualitet är närvarande i samhälleliga ideal om parrelationer och i de moraliska ramarna. Samhällsidealet är monogam heterosexualitet, men i forskningen kommer det inte fram om en viss sorts sex eller sexualitet skulle vara typiskt för en lycklig och kontinuerlig parrelation. Denna studie visar istället att parrelationer, oberoende av om de kategoriseras som heterosexuella, homosexuella, monogama eller polygama, skiljer sig minst lika mycket inom kategorier som mellan kategorier.
  • Matikainen, Toni (2017)
    Tutkielma tarkastelee Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren ja Kaarlenkadun toimipisteisiin majoittuneiden arabian- ja venäjänkielisten turvapaikanhakijoiden sekä kyseisten vastaanottokeskuksien neuvonnassa työskentelevien ohjaajien näkemyksiä englannin kielen asemasta lingua franca –kielenä vastaanottokeskuksen kommunikaatioympäristössä. Erityisesti englannin kielen vaikutusta viestintätilanteisiin tarkastellaan kriittisesti: onko englanti parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi suomen kielen tai tulkkauksen käyttäminen? Kokevatko turvapaikanhakijat englannin kielen valta-aseman kyseenalaisena? Millaista englantia turvapaikanhakijat ovat oppineet vastaanottokeskuksessa? Tukeeko tällainen englanti turvapaikanhakijoiden asemaa? Koska englannin kielen käyttäminen lingua franca –kielenä liittyy vastaanottokeskuksen sisäisiin valta-asetelmiin, on tutkielman teoreettiseksi lähtökohdaksi valittu Stewart Cleggin ”circuits of power” (suom. ”vallan virtapiirit”) –teoria, jonka mukaan valtasuhteiden luonne ja vaikutus niihin toimijoihin, joita kohtaan valtaa käytetään, voidaan ymmärtää tarkastelemalla vuorovaikutussuhteita kolmen eri aspektin (engl. ”circuit”) näkökulmasta. Ylemmällä eli makrotasolla olevat kaksi aspektia koskevat ensimmäiseksi vallankäytön oikeuttavia sosiaalisia rakenteita ja toiseksi vallankäytön fyysisiä ilmentymiä, kun taas näiden kahden ylemmän aspektin vaikutuksen alla oleva alemman eli mikrotason aspekti koostuu sellaisista vallankäytön tilanteista, joissa toimijoiden kohdatessa (eli kommunikoidessa) valtasuhteet toteutuvat. Valtaa käyttävän toimijan (tai vallankäytön mahdollistavan toimijan) voisi suomentaa ”portinvartijana” (engl. ”obligatory passage point”), johon kaikkien muiden toimijoiden on vedottava pystyäkseen käyttämään makrotasolla koodattua valtaa. Portinvartijan identiteetti ei rajoitu ainoastaan henkilöiksi miellettäviin toimijoihin, vaan se voi myös olla jotain abstraktia. Tämä tutkielma käsittelee englannin kieltä portinvartijana, sillä ilman sen käyttöä mikrotasolla ei makrotason vallankäyttö ole mahdollista vastaanottokeskuksessa. Toimijoiden puutteellisen kielitaidon vuoksi englanti on kuitenkin hyvin ongelmallinen portinvartija, eikä valtaa pystytä käyttämään sen kautta yhtä tehokkaasti, kuin jos vallan välineenä olisi jokin toinen kieli (kuten turvapaikanhakijan äidinkieli) tai viestimisen moodi, kuten tulkkaus. Englanti on kuitenkin ainoa turvapaikanhakijat yhdistävä kieli, eikä vastaanottopalveluiden esiasteisen luonteen vuoksi suomea voida käyttää. Lisäksi tulkkauksen laajemmassa käytössä tulevat vastaan taloudelliset ja muut käytännön esteet. Tutkielma toteutettiin kyselylomakkeiden avulla, jotka jaettiin turvapaikanhakijoille (eli ”asiakkaille”) ja ohjaajille loppukeväästä 2017. Tulokset analysoitiin kvalitatiivisesti kokoamalla ne eri teemojen alle. Selvisi, että asiakkaat suosisivat mieluiten joko suomen kielen suurempaa roolia viestinnässä tai omankielisten tulkkien käyttöä. Englanti koettiin yleisesti joko neutraalina työkalukielenä tai esteenä suomen kielen laajemmalle käytölle; lisäksi jotkut kokivat, että ohjaajat tapaavat käyttää juuri englantia oletusarvoisena kielenä. Toisia asiakkaita käytetään usein tulkkeina tilanteissa, joissa tulkattava asiakas ei osaa englantia, mutta toimivinta näyttäisi asiakkaiden mielestä olevan, jos paikalla neuvonnassa olisi aina ammattimainen tulkki. Ohjaajat kertoivat käyttävänsä mieluiten englantia suullisessa viestinnässä ja antoivat esimerkkejä usein asiakkaille toistettavista englanninkielisistä sanoista, joista monet ovat yksinkertaistuksia monimutkaisemmista käsitteistä tai ilmauksista. Ohjaajat ilmaisivat tiedostavansa, että suomen kielen käyttäminen voisi olla hyödyllisempää asiakkaiden kannalta, mutta käytännön syihin vedoten moni silti koki englannin kielen tärkeämpänä. Tutkielman tulosten perusteella olisi suositeltavaa, että suomen kielen asemaa painotettaisiin enemmän vastaanottokeskuksen neuvonnassa. Etenkin englantia ennestään osaamattomille asiakkaille voisi opettaa yksinkertaisen englannin sijaan yksinkertaista suomea, jotta puutteellisena portinvartijana toimiva lingua franca –englanti vaihtuisi asiakkaiden kannalta hyödyllisempään kieleen. Suomen kielen kurssien roolia asiakkaiden sekä lyhyt- että pitkäaikaisen hyvinvoinnin takaajina ei voi myöskään korostaa liikaa ja olisi hyvä, jos kursseille pääsemistä helpotettaisiin ja kurssien saatavuutta parannettaisiin. Lisäksi vastaanottokeskustyöhön palkattavien ihmisten laajempaa kielitaitoa voisi korostaa.
  • Matikainen, Toni (2017)
    Tutkielma tarkastelee Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren ja Kaarlenkadun toimipisteisiin majoittuneiden arabian- ja venäjänkielisten turvapaikanhakijoiden sekä kyseisten vastaanottokeskuksien neuvonnassa työskentelevien ohjaajien näkemyksiä englannin kielen asemasta lingua franca –kielenä vastaanottokeskuksen kommunikaatioympäristössä. Erityisesti englannin kielen vaikutusta viestintätilanteisiin tarkastellaan kriittisesti: onko englanti parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi suomen kielen tai tulkkauksen käyttäminen? Kokevatko turvapaikanhakijat englannin kielen valta-aseman kyseenalaisena? Millaista englantia turvapaikanhakijat ovat oppineet vastaanottokeskuksessa? Tukeeko tällainen englanti turvapaikanhakijoiden asemaa? Koska englannin kielen käyttäminen lingua franca –kielenä liittyy vastaanottokeskuksen sisäisiin valta-asetelmiin, on tutkielman teoreettiseksi lähtökohdaksi valittu Stewart Cleggin ”circuits of power” (suom. ”vallan virtapiirit”) –teoria, jonka mukaan valtasuhteiden luonne ja vaikutus niihin toimijoihin, joita kohtaan valtaa käytetään, voidaan ymmärtää tarkastelemalla vuorovaikutussuhteita kolmen eri aspektin (engl. ”circuit”) näkökulmasta. Ylemmällä eli makrotasolla olevat kaksi aspektia koskevat ensimmäiseksi vallankäytön oikeuttavia sosiaalisia rakenteita ja toiseksi vallankäytön fyysisiä ilmentymiä, kun taas näiden kahden ylemmän aspektin vaikutuksen alla oleva alemman eli mikrotason aspekti koostuu sellaisista vallankäytön tilanteista, joissa toimijoiden kohdatessa (eli kommunikoidessa) valtasuhteet toteutuvat. Valtaa käyttävän toimijan (tai vallankäytön mahdollistavan toimijan) voisi suomentaa ”portinvartijana” (engl. ”obligatory passage point”), johon kaikkien muiden toimijoiden on vedottava pystyäkseen käyttämään makrotasolla koodattua valtaa. Portinvartijan identiteetti ei rajoitu ainoastaan henkilöiksi miellettäviin toimijoihin, vaan se voi myös olla jotain abstraktia. Tämä tutkielma käsittelee englannin kieltä portinvartijana, sillä ilman sen käyttöä mikrotasolla ei makrotason vallankäyttö ole mahdollista vastaanottokeskuksessa. Toimijoiden puutteellisen kielitaidon vuoksi englanti on kuitenkin hyvin ongelmallinen portinvartija, eikä valtaa pystytä käyttämään sen kautta yhtä tehokkaasti, kuin jos vallan välineenä olisi jokin toinen kieli (kuten turvapaikanhakijan äidinkieli) tai viestimisen moodi, kuten tulkkaus. Englanti on kuitenkin ainoa turvapaikanhakijat yhdistävä kieli, eikä vastaanottopalveluiden esiasteisen luonteen vuoksi suomea voida käyttää. Lisäksi tulkkauksen laajemmassa käytössä tulevat vastaan taloudelliset ja muut käytännön esteet. Tutkielma toteutettiin kyselylomakkeiden avulla, jotka jaettiin turvapaikanhakijoille (eli ”asiakkaille”) ja ohjaajille loppukeväästä 2017. Tulokset analysoitiin kvalitatiivisesti kokoamalla ne eri teemojen alle. Selvisi, että asiakkaat suosisivat mieluiten joko suomen kielen suurempaa roolia viestinnässä tai omankielisten tulkkien käyttöä. Englanti koettiin yleisesti joko neutraalina työkalukielenä tai esteenä suomen kielen laajemmalle käytölle; lisäksi jotkut kokivat, että ohjaajat tapaavat käyttää juuri englantia oletusarvoisena kielenä. Toisia asiakkaita käytetään usein tulkkeina tilanteissa, joissa tulkattava asiakas ei osaa englantia, mutta toimivinta näyttäisi asiakkaiden mielestä olevan, jos paikalla neuvonnassa olisi aina ammattimainen tulkki. Ohjaajat kertoivat käyttävänsä mieluiten englantia suullisessa viestinnässä ja antoivat esimerkkejä usein asiakkaille toistettavista englanninkielisistä sanoista, joista monet ovat yksinkertaistuksia monimutkaisemmista käsitteistä tai ilmauksista. Ohjaajat ilmaisivat tiedostavansa, että suomen kielen käyttäminen voisi olla hyödyllisempää asiakkaiden kannalta, mutta käytännön syihin vedoten moni silti koki englannin kielen tärkeämpänä. Tutkielman tulosten perusteella olisi suositeltavaa, että suomen kielen asemaa painotettaisiin enemmän vastaanottokeskuksen neuvonnassa. Etenkin englantia ennestään osaamattomille asiakkaille voisi opettaa yksinkertaisen englannin sijaan yksinkertaista suomea, jotta puutteellisena portinvartijana toimiva lingua franca –englanti vaihtuisi asiakkaiden kannalta hyödyllisempään kieleen. Suomen kielen kurssien roolia asiakkaiden sekä lyhyt- että pitkäaikaisen hyvinvoinnin takaajina ei voi myöskään korostaa liikaa ja olisi hyvä, jos kursseille pääsemistä helpotettaisiin ja kurssien saatavuutta parannettaisiin. Lisäksi vastaanottokeskustyöhön palkattavien ihmisten laajempaa kielitaitoa voisi korostaa.
  • Savikko, Riitta (2020)
    Tilanteessa, jossa ilmastonmuutos muuttaa elinolosuhteita ja luonnonvarat niukkenevat, on ruokaturvan säilyttämisen ja kehittämisen vuoksi välttämätöntä rakentaa maatalouteen resilienssiä eli muutoskestävyyttä. Resilienssin yhdeksi osatekijäksi voidaan määritellä sopeutumiskyky. Sopeutumiskyvystä yksi osa muodostuu saatavilla olevasta tiedosta. Tässä tutkimuksessa selvitetään maatiloille kohdistuvan ilmastotiedonvälityksen esteitä ja mahdollistajia. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on saada eväitä laadukkaaseen ilmastotiedonvälitykseen. Tutkielman analyyttinen viitekehys nojautuu ilmastoviestintätieteeseen ja teoriatausta maatalouden resilienssin tutkimukseen. Tutkielman aineistona on työpajan ryhmäkeskusteluiden aineisto, joka on kerätty learning cafe –menetelmällä huhtikuussa 2018. Tämän tutkielman mukaan olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen esteitä ovat käytännönläheisen tiedon puute, luotettavan tiedon puute, sekä kokemus ilmastokeskustelun syyllistävyydestä ja kokemus arvostuksen puutteesta viljelijöiden työlle. Maatilojen talousongelmat sekä viljelijöiden oman äänen kuulumattomuus julkisessa keskustelussa ovat yhteiskunnallisessa kontekstissa ilmastotiedonvälitykseen vaikuttavia estäviä tekijöitä. Olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen mahdollistajia ovat viljelijöiden monimuotoisuus, viljelijöiden keskinäinen yhteistyö sekä tiedon yhteiskehittely viljelijä-neuvoja-tutkija –yhteistyöllä. Suomessa maatiloille suuntautuvassa ilmastotiedonvälityksessä viestin laadussa asiapainotteinen, käytännönläheinen, tutkimuspohjainen ja ratkaisuhakuinen viestintä koetaan mahdollistajaksi. Maatilojen sopeutumiskykyä voisi ilmastotiedonvälityksessä vahvistaa esimerkiksi pelloilla tehtävien maatalouden kenttäkokeiden ja havaintoruutujen esittelyillä pellonpiennarpäivissä, sillä pellolla todentuva käytäntöön suuntaava tieto on viljelijöiden näkökulmasta luotettavinta. Top-down –suuntaisen ilmastotiedonvälityksen sijasta maatalouden sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen voisi paremmin vahvistaa viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhdessä toteuttamien käytännön kokeiluiden kautta saatavan tiedon avulla.
  • Savikko, Riitta (2020)
    Tilanteessa, jossa ilmastonmuutos muuttaa elinolosuhteita ja luonnonvarat niukkenevat, on ruokaturvan säilyttämisen ja kehittämisen vuoksi välttämätöntä rakentaa maatalouteen resilienssiä eli muutoskestävyyttä. Resilienssin yhdeksi osatekijäksi voidaan määritellä sopeutumiskyky. Sopeutumiskyvystä yksi osa muodostuu saatavilla olevasta tiedosta. Tässä tutkimuksessa selvitetään maatiloille kohdistuvan ilmastotiedonvälityksen esteitä ja mahdollistajia. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on saada eväitä laadukkaaseen ilmastotiedonvälitykseen. Tutkielman analyyttinen viitekehys nojautuu ilmastoviestintätieteeseen ja teoriatausta maatalouden resilienssin tutkimukseen. Tutkielman aineistona on työpajan ryhmäkeskusteluiden aineisto, joka on kerätty learning cafe –menetelmällä huhtikuussa 2018. Tämän tutkielman mukaan olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen esteitä ovat käytännönläheisen tiedon puute, luotettavan tiedon puute, sekä kokemus ilmastokeskustelun syyllistävyydestä ja kokemus arvostuksen puutteesta viljelijöiden työlle. Maatilojen talousongelmat sekä viljelijöiden oman äänen kuulumattomuus julkisessa keskustelussa ovat yhteiskunnallisessa kontekstissa ilmastotiedonvälitykseen vaikuttavia estäviä tekijöitä. Olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen mahdollistajia ovat viljelijöiden monimuotoisuus, viljelijöiden keskinäinen yhteistyö sekä tiedon yhteiskehittely viljelijä-neuvoja-tutkija –yhteistyöllä. Suomessa maatiloille suuntautuvassa ilmastotiedonvälityksessä viestin laadussa asiapainotteinen, käytännönläheinen, tutkimuspohjainen ja ratkaisuhakuinen viestintä koetaan mahdollistajaksi. Maatilojen sopeutumiskykyä voisi ilmastotiedonvälityksessä vahvistaa esimerkiksi pelloilla tehtävien maatalouden kenttäkokeiden ja havaintoruutujen esittelyillä pellonpiennarpäivissä, sillä pellolla todentuva käytäntöön suuntaava tieto on viljelijöiden näkökulmasta luotettavinta. Top-down –suuntaisen ilmastotiedonvälityksen sijasta maatalouden sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen voisi paremmin vahvistaa viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhdessä toteuttamien käytännön kokeiluiden kautta saatavan tiedon avulla.
  • Sihvola, Jaakko (2022)
    Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserven (Fed) johtoon nousi vuonna 1987 Alan Greenspan. Greenspan tuli kautensa alussa tunnetuksi inflaatiohaukkana, mutta 1990-luvun mittaan hän vakuuttui siitä, että teknologian ja tuottavuuden nopean kehitys antoi mahdollisuuden aiemmin turvalliseksi koettua kevyempään rahapolitiikkaan ilman riskejä inflaation kiihtymisestä. 2000-luvun alkuvuosien mullistusten, kuten IT-kuplan puhkeamisen ja syyskuun 11. päivän terrori-iskujen taloudelle aiheuttamien shokkien seurauksena Fed laski korkonsa lopulta vain yhteen prosenttiin vuosien 2001–2003 aikana. Vuonna 2003 riskinä oli jopa deflaatio, joten Fed viesti pitävänsä koron alhaisena ”huomattavan ajanjakson ajan”. Vuoteen 2004 tultaessa tilanne alkoi kuitenkin muuttua, kun talouskasvu vahvistui ja yhden prosentin korkotaso alkoi vaikuttaa turhan matalalta. Fedin oli kuitenkin aiemman viestintänsä takia vaikea tehdä nopeita muutoksia politiikkaansa ilman, että sen vaivalla rakennettu uskottavuus kärsisi. Tarkastelenkin tutkimuksessani prosessia, jonka seurauksena Fedin avomarkkinakomiteassa muutettiin viestintästrategiaa ja viestintää suuntaan, joka salli koronnostojen aloittamisen kesällä 2004. Erityisesti keskityn pääjohtaja Alan Greenspanin pyrkimyksiin muokata tätä julkikuvaa, jonka keskuspankki itsestään antoi. Tärkeimpinä lähdemateriaaleinani ovat avomarkkinakomitean keskustelujen transkriptiot sekä tapaamisten päätteeksi annetut lausunnot, sillä niistä ilmenee, millaisten keskustelujen tuloksena tehdyt ratkaisut viestinnän muutoksiin syntyivät sekä miten Greenspanin vaikutus näihin näkyi. Tammikuussa 2004 avomarkkinakomitea keskusteli viestintästrategiastaan, johon ei kuitenkaan tehty radikaaleja muutoksia. Greenspan sai ajamansa ehdotukset pitkälti läpi, mikä toisaalta johtui varmasti myös siitä, että hän edusti viestintästrategian kehittämisen suhteen maltillista keskitietä, ja näin ollen hänen ehdotuksensa näyttäytyivät myös tietynlaisina kompromisseina. Alkuvuoden politiikkakeskusteluissa tuli ilmi, miten talouskasvu vahvistui pitkän hitaan toipumisen jakson jälkeen ja työllisyystilanne parani pienen helmikuisen notkahduksensa jälkeen lisäten inflaatiopaineita, mikä ajoi Fediä vähitellen rahapolitiikan kiristämistä kohti. Greenspanin tahdon mukaisesti avomarkkinakomitea muutti viestintäänsä alhaisen korkotason pysymisestä ”huomattavan ajanjakson ajan” ensin siihen, että rahapolitiikan elvyttävyyden purkamisessa voitaisiin olla ”kärsivällisiä”, ja lopulta ilmaisi purkavansa elvytystä ”todennäköisesti hillittyyn tahtiin”, mikä mahdollisti ensimmäisen koronnoston tekemisen kesäkuussa. Vaikka komiteassa esiintyi niin viestinnän radikaalimpaa muuttamista kannattaneita kuin aiemman linjan säilyttämistä puoltaneita mielipiteitä, edettiin rahapolitiikan ja siitä viestinnän suunnan muuttamisessa pitkälti Greenspanin viitoittamalla tiellä, sillä tämä sai komitean vakuutettua siitä, että muutoksissa oli syytä olla hyvin varovainen markkinoiden vahvojen reaktioiden välttämiseksi. Greenspanin politiikkaa on myös jälkeenpäin kritisoitu viivyttelystä koronnostojen aloittamisessa, sillä pitkään jatkuneet matalat korot on esimerkiksi nähty yhtenä tekijänä vuoden 2008 finanssikriisin taustalla. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, ettei vielä vuonna 2004 voitu tietää, mihin suuntaan talouden kehitys kulkisi, ja talouskasvun haurauden vuoksi on sinänsä ymmärrettävää, että Greenspan suhtautui hyvin varovaisesti rahapolitiikan suunnan muuttamiseen.
  • Sihvola, Jaakko (2022)
    Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserven (Fed) johtoon nousi vuonna 1987 Alan Greenspan. Greenspan tuli kautensa alussa tunnetuksi inflaatiohaukkana, mutta 1990-luvun mittaan hän vakuuttui siitä, että teknologian ja tuottavuuden nopean kehitys antoi mahdollisuuden aiemmin turvalliseksi koettua kevyempään rahapolitiikkaan ilman riskejä inflaation kiihtymisestä. 2000-luvun alkuvuosien mullistusten, kuten IT-kuplan puhkeamisen ja syyskuun 11. päivän terrori-iskujen taloudelle aiheuttamien shokkien seurauksena Fed laski korkonsa lopulta vain yhteen prosenttiin vuosien 2001–2003 aikana. Vuonna 2003 riskinä oli jopa deflaatio, joten Fed viesti pitävänsä koron alhaisena ”huomattavan ajanjakson ajan”. Vuoteen 2004 tultaessa tilanne alkoi kuitenkin muuttua, kun talouskasvu vahvistui ja yhden prosentin korkotaso alkoi vaikuttaa turhan matalalta. Fedin oli kuitenkin aiemman viestintänsä takia vaikea tehdä nopeita muutoksia politiikkaansa ilman, että sen vaivalla rakennettu uskottavuus kärsisi. Tarkastelenkin tutkimuksessani prosessia, jonka seurauksena Fedin avomarkkinakomiteassa muutettiin viestintästrategiaa ja viestintää suuntaan, joka salli koronnostojen aloittamisen kesällä 2004. Erityisesti keskityn pääjohtaja Alan Greenspanin pyrkimyksiin muokata tätä julkikuvaa, jonka keskuspankki itsestään antoi. Tärkeimpinä lähdemateriaaleinani ovat avomarkkinakomitean keskustelujen transkriptiot sekä tapaamisten päätteeksi annetut lausunnot, sillä niistä ilmenee, millaisten keskustelujen tuloksena tehdyt ratkaisut viestinnän muutoksiin syntyivät sekä miten Greenspanin vaikutus näihin näkyi. Tammikuussa 2004 avomarkkinakomitea keskusteli viestintästrategiastaan, johon ei kuitenkaan tehty radikaaleja muutoksia. Greenspan sai ajamansa ehdotukset pitkälti läpi, mikä toisaalta johtui varmasti myös siitä, että hän edusti viestintästrategian kehittämisen suhteen maltillista keskitietä, ja näin ollen hänen ehdotuksensa näyttäytyivät myös tietynlaisina kompromisseina. Alkuvuoden politiikkakeskusteluissa tuli ilmi, miten talouskasvu vahvistui pitkän hitaan toipumisen jakson jälkeen ja työllisyystilanne parani pienen helmikuisen notkahduksensa jälkeen lisäten inflaatiopaineita, mikä ajoi Fediä vähitellen rahapolitiikan kiristämistä kohti. Greenspanin tahdon mukaisesti avomarkkinakomitea muutti viestintäänsä alhaisen korkotason pysymisestä ”huomattavan ajanjakson ajan” ensin siihen, että rahapolitiikan elvyttävyyden purkamisessa voitaisiin olla ”kärsivällisiä”, ja lopulta ilmaisi purkavansa elvytystä ”todennäköisesti hillittyyn tahtiin”, mikä mahdollisti ensimmäisen koronnoston tekemisen kesäkuussa. Vaikka komiteassa esiintyi niin viestinnän radikaalimpaa muuttamista kannattaneita kuin aiemman linjan säilyttämistä puoltaneita mielipiteitä, edettiin rahapolitiikan ja siitä viestinnän suunnan muuttamisessa pitkälti Greenspanin viitoittamalla tiellä, sillä tämä sai komitean vakuutettua siitä, että muutoksissa oli syytä olla hyvin varovainen markkinoiden vahvojen reaktioiden välttämiseksi. Greenspanin politiikkaa on myös jälkeenpäin kritisoitu viivyttelystä koronnostojen aloittamisessa, sillä pitkään jatkuneet matalat korot on esimerkiksi nähty yhtenä tekijänä vuoden 2008 finanssikriisin taustalla. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, ettei vielä vuonna 2004 voitu tietää, mihin suuntaan talouden kehitys kulkisi, ja talouskasvun haurauden vuoksi on sinänsä ymmärrettävää, että Greenspan suhtautui hyvin varovaisesti rahapolitiikan suunnan muuttamiseen.
  • Laaksonen, Mira (2016)
    Tiedekunta - Fakultet - Faculty Behavioural Sciences Laitos - Institution - Department Teacher Education Tekijä - Författare – Author Mira Laaksonen Työn nimi - Arbetets titel Marttaliiton kotitalousviestintä sosiaalisessa mediassa Title Communication of the home economics of the Martha Organization in social media Oppiaine - Läroämne – Subject Home Economics Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instructor Master’s Thesis / Supervisor’s Name Hille Janhonen-Abruquah Aika - Datum - Month and year December 2016 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 27pp. + 9 appendices Tiivistelmä - Referat – Abstract Abstract: In today´s world the communication has moved more and more to networks and social media. As the society has turned into medial world there is a need for companies and associations to communicate multichannel to reach their focus groups. Succeeded creation of the brand and its execution can have an influence to imagines and reputation of the organization. The goal in this research was to find out what type of image there is of the communication of the home economics of the Martha Organization in the social media. In addition the goal was to investigate how the brand of Martha Organization appears in the communication of the social media and what type of publications interest the most of the followers of the Facebook-pages of the Martha Organization. In the behavioural science the quantitative and qualitative research methods cannot be excluded in analytical models but they can be used as continuum in the research. That is how it was performed in this study, where the publications of the Martha Organization in the Face-book were first categorized and then investigated the reactions of these publications and the visibility of the Martha brand. The material consisted of 537 publications in the Martha Organization Facebook-pages during the October 2015 and September 2016. The food related publications were the most and the garden-theme publications were the least common publications. The food-related publications received the most reactions as well. The money and consumption themes got the least reactions. Those publications related to food or domestic care that included a good receipt or a handy tip, draw attention the best in the Facebook. In those publications the Martha brand were the most visible as well. Avainsanat – Nyckelord kotitalousneuvonta, viestintä, sosiaalinen media, brändi, Marttaliitto Keywords Home economics counselling, communication, social media, brand, The Martha Organization Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Library of Helsinki University, Kaisa-house, Behavioural Sciences Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
  • Haavikko, Anna (2016)
    Metsänhoitoyhdistykset ovat eläneet murrosvaiheessa. Tilanne muuttui edelleen, kun uusi metsänhoitoyhdistyslaki tuli kokonaisuudessaan voimaan vuoden 2015 alussa. Muuttuneen lain myötä veroluonteisesta metsänhoitomaksusta luovuttiin, mikä aiheutti myös sen, että metsänomistajat eivät enää automaattisesti ole metsänhoitoyhdistyksen jäseniä. Tämä asettaa uudenlaisia vaatimuksia metsänhoitoyhdistyksille. Myös metsänomistajakunnan muutos tuo omat haasteensa metsänhoitoyhdistysten markkinoinnille ja viestinnälle. Tavoitteena oli tutkia, miten metsänhoitoyhdistysten viestinnän keinot vaikuttavat erilaisiin kohderyhmiin metsänomistajien keskuudessa, ja onko nykyinen asiakassegmentointi riittävää. Tavoitteena oli myös selvittää, mitkä ovat ne eri keinot, jotka vaikuttavat erilaisiin kohderyhmiin ja saatujen tietojen avulla miettiä, miten metsänhoitoyhdistysten viestintää tulisi kehittää. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena ja työn ensisijainen aineisto oli kerätty haastattelumateriaali. Tutkimusta varten haastateltiin sekä metsänomistajia että metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilöitä neljästä metsänhoitoyhdistyksestä. Tutkimuksen neljästä metsänhoitoyhdistyksestä haastateltiin jokaisesta 4–5 metsänomistajaa. Haastateltavat metsänomistajat valittiin sen perusteella, että he edustivat mahdollisimman erilaisia metsänomistajia. Joukossa oli nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia, etämetsänmetsänomistajia ja lähellä tilaa asuvia sekä metsänomistajia eri puolilta Suomea. Toimihenkilöistä haasteltiin toiminnanjohtaja ja viestinnästä vastaava työntekijä, jos yhdistyksessä oli sellainen nimetty. Metsänomistajahaastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina ja toimihenkilöt haastateltiin yksittäin. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina ja menetelmänä oli laadullinen tutkimusmenetelmä focus group -ryhmähaastattelu. Tutkimukseni mukaan paras keino metsänomistajien tavoittamiseen on henkilökohtainen ja kontakti. Metsänomistajan henkilökohtaisella metsäneuvojalla on myös suuri vaikutus siihen, kuinka tyytyväinen metsänomistaja on metsänhoitoyhdistyksen palveluihin. Tärkeää on, että metsänomistajan yhteydenottoon vastataan kohtuullisessa ajassa, parin päivän kuluessa. Viestintäkanavista erityisesti henkilökohtaiset neuvontapalvelut ja yhdistysten lehdet saivat kiitosta. Yhdistysten lehdet metsänomistajat kokevat tärkeäksi viestintäkanavaksi ikäryhmästä, sukupuolesta, asuinpaikasta ja metsätilan sijainnista riippumatta. Pääsääntöisesti metsänomistajat ovat tyytyväisiä metsänhoitoyhdistysten viestintään ja markkinointiin. Uudet metsänomistajat ja etämetsänomistajat tekevät poikkeuksen tähän; heidät tulisi huomioida yhdistysten viestinnässä aikaisempaa paremmin. Myös yhtymien osakkaat tulisi huomioida nykyistä paremmin. Tällä hetkellä vain yhdistyksen yhteyshenkilöön ollaan yhteydessä yhdistyksessä, ja yhtymän muut jäsenet saattavat kokea jäävänsä tiedosta paitsi. Tutkimukseni mukaan nykyiset, olemassa olevat kanavat riittävät metsänomistajien tavoittamiseen. Oleellista on, että metsänomistajalle menee tietoa säännöllisesti, viestintään käytetään useaa kanavaa ja metsänomistajan yhteydenottoihin reagoidaan kohtuullisessa ajassa. On kuitenkin syytä muistaa, että se, mikä nyt toimii hyvin, ei välttämättä viestinnässä ja markkinoinnissa toimi enää ollenkaan niin hyvin esimerkiksi viiden vuoden päästä. Siihen vaikuttavat paitsi muutokset media-alalla myös metsänomistajakunnan rakennemuutos.
  • Lonka, Milla Maaria (2021)
    Tämä tutkielma käsittelee informaatiosodan pyrkimyksiä sekä näiden pyrkimysten edistämiseen käytettäviä keinoja. Teknologian kehitys ja digitalisaatio ovat mahdollistaneet informaatiosodankäynnille lukuisia uusia muotoja alati kasvavassa sosiaalisen median ympäristössä. Yksi keskeinen sosiaalisessa mediassa käytettävä informaatiosodan väline ovat tietynlaiset ohjelmistokoodit eli ihmisen virtuaalista toimintaa jäljittelevät botit, joiden avulla informaatiosodan pyrkimyksiä voidaan edistää erityisen tehokkaasti. Viestien levitys ja informaatioympäristön manipulaatio onnistuu bottien avulla ennennäkemättömän tehokkaasti, sillä ihmisinä esiintyvät botit voivat harhauttaa kokenuttakin sosiaalisen median käyttäjää. Tutkielman taustoituksessa esitellään bottien avulla tehtäviä vaikutusyrityksiä demokraattisiin prosesseihin, kuten vaaleihin, sosiaalisen median ympäristössä. Tutkielman teoriaviitekehys pohjautuu politiikan psykologiaan, sillä tutkielmassa tarkastellaan informaatiosotaa ontologisen turvallisuuden teorian avulla. Ontologisen turvallisuuden teoria perustuu käsitykseen siitä, että ihmisten turvallisuuden tunne pohjautuu sekä yhteiskunnassa jaettuihin narratiiveihin, että luottamukseen niiden jatkuvuudesta. Mitä tapahtuu, jos tämä luottamus onnistutaan murtamaan? Tutkimusaineisto koostuu kirjallisuudesta, taustahaastatteluista sekä Twitteristä kerätyistä bottitilien tuottamista viesteistä, joiden avulla informaatiosotaa lähestytään laadullisella sisällönluokittelulla. Tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta siitä, että informaatiosodassa pyritään ensisijaisesti vaikuttamaan ihmisen mieleen monipuolisen keinovalikoiman avulla. Bottien tuottamien viestit koostuivat propagandasta, jonka avulla pyrittiin vaikuttamaan ihmisten poliittiseen ajatteluun pyrkimällä manipuloimaan ajatuksia ja tunteita sekä heikentämään ihmisten luottamusta poliittisiin toimijoihin. Tutkimustulokset kannustavat näkemään informaatiosodan laajat psykologiset tavoitteet sekä tunnistamaan niiden edistämiseksi käytetyt viestinnälliset keinot.
  • Lonka, Milla Maaria (2021)
    Tämä tutkielma käsittelee informaatiosodan pyrkimyksiä sekä näiden pyrkimysten edistämiseen käytettäviä keinoja. Teknologian kehitys ja digitalisaatio ovat mahdollistaneet informaatiosodankäynnille lukuisia uusia muotoja alati kasvavassa sosiaalisen median ympäristössä. Yksi keskeinen sosiaalisessa mediassa käytettävä informaatiosodan väline ovat tietynlaiset ohjelmistokoodit eli ihmisen virtuaalista toimintaa jäljittelevät botit, joiden avulla informaatiosodan pyrkimyksiä voidaan edistää erityisen tehokkaasti. Viestien levitys ja informaatioympäristön manipulaatio onnistuu bottien avulla ennennäkemättömän tehokkaasti, sillä ihmisinä esiintyvät botit voivat harhauttaa kokenuttakin sosiaalisen median käyttäjää. Tutkielman taustoituksessa esitellään bottien avulla tehtäviä vaikutusyrityksiä demokraattisiin prosesseihin, kuten vaaleihin, sosiaalisen median ympäristössä. Tutkielman teoriaviitekehys pohjautuu politiikan psykologiaan, sillä tutkielmassa tarkastellaan informaatiosotaa ontologisen turvallisuuden teorian avulla. Ontologisen turvallisuuden teoria perustuu käsitykseen siitä, että ihmisten turvallisuuden tunne pohjautuu sekä yhteiskunnassa jaettuihin narratiiveihin, että luottamukseen niiden jatkuvuudesta. Mitä tapahtuu, jos tämä luottamus onnistutaan murtamaan? Tutkimusaineisto koostuu kirjallisuudesta, taustahaastatteluista sekä Twitteristä kerätyistä bottitilien tuottamista viesteistä, joiden avulla informaatiosotaa lähestytään laadullisella sisällönluokittelulla. Tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta siitä, että informaatiosodassa pyritään ensisijaisesti vaikuttamaan ihmisen mieleen monipuolisen keinovalikoiman avulla. Bottien tuottamien viestit koostuivat propagandasta, jonka avulla pyrittiin vaikuttamaan ihmisten poliittiseen ajatteluun pyrkimällä manipuloimaan ajatuksia ja tunteita sekä heikentämään ihmisten luottamusta poliittisiin toimijoihin. Tutkimustulokset kannustavat näkemään informaatiosodan laajat psykologiset tavoitteet sekä tunnistamaan niiden edistämiseksi käytetyt viestinnälliset keinot.
  • Saarenmaa, Elina (2013)
    Aims The aim for this cross-cultural study was to increase understanding of today's modern relationships by researching the nature of the friends with benefits relationships (FWBRs). The FWBRs are an example of a current type of phenomenon in interpersonal relationships and a new area of investigation in the field of Interpersonal Communication Studies. The FWBR is identified as a friendship where the participants also have sex. The phenomenon was defined and explained through both Finnish and American informants' real life experiences. The research followed the hermeneutic phenomenological tradition with the goal of creating meaning and probing particular features of this kind of relationship. Previous academic research on FWBRs has only concentrated on studying American undergraduate college-students and has mostly been done with quantitative surveys. Unlike the existing academic literature, this study aimed to explore older adults outside of the college surroundings by conducting research with qualitative methods. Methods Half-structured theme interviews were used as a method to gain a deeper understanding of the informants' thoughts, attitudes and experiences. Altogether, 21 interviews were collected for this study. 10 interviews were done in Helsinki, Finland and 11 were done in San Francisco, USA. The participants were heterosexual men and women, aged 24-54. The data was analyzed holistically using the hermeneutical phenomenological approach, combined with qualitative content analysis. Results and Conclusions The FWBR was researched as a complex and ill-defined phenomenon. Certain recurring communication patterns and relationship features were observed to be particular to FWBRs. The biggest differences were observed between different age groups, rather than between the different cultures or genders. The informants agreed that the phenomenon is becoming more acknowledged and popular, and that it should be discussed more openly. FWBRs were seen mainly as experimental relationships that are part of being youth. However, they were observed also as meaningful relationships among older adults. The informants' experiences with FWBRs were mainly positive. However, the participants did not desire to have casual sex. Rather, they were looking for a deeper connection and the possibility for a romantic relationship.
  • Ylönen, Lyydia (2020)
    The Forest Academy for Decision-makers is a well-known concept. It is necessary to evaluate the concept occasionally as it was created already in 1995. The goal of the Forest Academy is to increase dialogue between forest sector and rest of society by providing a forum to arouse interest towards forest issues and the possibilities that the field can provide for society, create new networks and provide stimulations for forest professionals from other sectors. Interaction, high-class presentations and attractions and the unique course spirit are in the core of the concept. I have evaluated the impact and effectiveness of the Forest Academy forums in this quality study. I have studied weather the concept has been able to affect in decision making or has something been achieved in the forest sector or wider in the society by utilizing networks or substance from the courses. I have interviewed course participants in 2016. Additionally, I have analyzed the course themes and how those have been changed during the past 20 years. I have used the previous evaluation study of the Forest Academy forums for planning this study and it is also valuable to compare results between these studies. The Forest Academy has improved the understanding of the Finnish forest sector among decision-makers. The acceptability of the forest sector and forest utilization and the national consensus in forest issues have strengthened by the Forest Academy. It has offered a memorable four-day-course experience for over thousand decision-makers. The concept has worked effectively as it has created new networks, added knowledge of the forest sector, and introduced how pervasive the forest and natural resource sector is. The results support the future demand for this kind of forum. At the same time, it is important to reach appropriate, effective, and committed participants for the upcoming courses. However, the concept needs developing as society and operational environment has become more hectic and global, forest sector is nowadays part of the bioeconomy and the whole natural resources and bioeconomy field faces strong expectations how to tackle the climate change and maintain biodiversity. The Forest Academy would need to answer more and more complex and wider topics. It demands development of the concept structure, encourage for interdisciplinary collaboration with various interest groups, even more interactive working during the courses, and bolder visions of the future role of forests. However, the basic knowledge of the forest related issues cannot be neglect. Forest Academy would need to consider, how to coordinate continuous and more determined developing, which takes into account the different operational environment than 20 years ago. The Forest Academy should still regard that the two-way communication really works in practice.
  • Takanen, Anni (2022)
    Tutkielmassa peilataan islamofobian käsitettä suomalaisten iltapäivälehtien islamin visuaalisen kehystämisen tapaan Afganistanin kriisissä alkusyksyllä 2021. Aineisto koostuu Ilta-Sanomien ja Iltalehden Afganistanin sotaan liittyvistä uutiskuvista elokuulta 2021. Aiempaa tutkimusta islamin visuaalisesta kehyksestä löytyy jonkin verran, tosin tutkimus keskittyy ennemminkin viihdemediaan kuin uutismediaan. Tutkielman näkökulmana on kehystämisen käsite. Kehystämisen käsitteen avulla on mahdollista kuvata valtaa ja sen käyttämistä viestinnässä. Tutkimalla visuaalista kehystämistä on mahdollista saada selville visuaalisten representaatioiden luomia merkityksiä. Kehysanalyysin suhde valtaan peilautuu myös rasismin ja islamofobian tutkimukseen, sillä myös näissä ilmiöissä on kyse vallasta. Islamofobia ilmiönä kytkeytyy rasismiin ja ulottuu uskonnon ulkopuolelle. Journalistien suhde rasismiin on rakenteellinen. Journalistit ovat ammattikuntana perinteisesti varsin liberaaleja, joten journalistisessa sisällössä joskus esiintyvä rasismi johtuukin luultavasti rakenteellisesta rasismista eikä journalistien avoimesta tai tahallisesta pyrkimyksestä tuottaa rasistista sisältöä. Tutkielmassa avataan uutistuotannon prosessia, jotta on mahdollista ymmärtää, miten rakenteellinen rasismi saattaa kytkeytyä myös journalistisiin prosesseihin. Aineistosta löytyneet keskeiset kehykset ovat sodan tuho ja väkivalta, pakolaisuus, Taliban, länsimaiden reaktio, Afganistanin ja länsimaiden armeija, aktivismi sekä muu. Eniten kuvissa esiintyivät länsimaiden reaktion, pakolaisuuden ja Afganistanin ja länsimaiden armeijan kehykset. Kehyksistä on löydettävissä islamofobiaan liittyvää muslimien epäinhimillistämistä ja poissulkemista. Sotaa esitetään pitkälti länsimaiden näkökulmasta. Kriisin todelliset kärsijät, tavalliset afganistanilaiset, ovat jätetty kehysten ulkopuolelle. Kuitenkin on mahdotonta väittää, että tällaiset valinnat johtuisivat yksinomaan islamofobiasta. Tutkimuksen perusteella ei voida siis sanoa, että suomalaisten iltapäivälehtien tapa kehystää islamia Afganistanin sodassa alkusyksyllä 2021 olisi merkittävän islamofobista. Piirteitä islamofobiasta on kuitenkin löydettävissä.
  • Takanen, Anni (2022)
    Tutkielmassa peilataan islamofobian käsitettä suomalaisten iltapäivälehtien islamin visuaalisen kehystämisen tapaan Afganistanin kriisissä alkusyksyllä 2021. Aineisto koostuu Ilta-Sanomien ja Iltalehden Afganistanin sotaan liittyvistä uutiskuvista elokuulta 2021. Aiempaa tutkimusta islamin visuaalisesta kehyksestä löytyy jonkin verran, tosin tutkimus keskittyy ennemminkin viihdemediaan kuin uutismediaan. Tutkielman näkökulmana on kehystämisen käsite. Kehystämisen käsitteen avulla on mahdollista kuvata valtaa ja sen käyttämistä viestinnässä. Tutkimalla visuaalista kehystämistä on mahdollista saada selville visuaalisten representaatioiden luomia merkityksiä. Kehysanalyysin suhde valtaan peilautuu myös rasismin ja islamofobian tutkimukseen, sillä myös näissä ilmiöissä on kyse vallasta. Islamofobia ilmiönä kytkeytyy rasismiin ja ulottuu uskonnon ulkopuolelle. Journalistien suhde rasismiin on rakenteellinen. Journalistit ovat ammattikuntana perinteisesti varsin liberaaleja, joten journalistisessa sisällössä joskus esiintyvä rasismi johtuukin luultavasti rakenteellisesta rasismista eikä journalistien avoimesta tai tahallisesta pyrkimyksestä tuottaa rasistista sisältöä. Tutkielmassa avataan uutistuotannon prosessia, jotta on mahdollista ymmärtää, miten rakenteellinen rasismi saattaa kytkeytyä myös journalistisiin prosesseihin. Aineistosta löytyneet keskeiset kehykset ovat sodan tuho ja väkivalta, pakolaisuus, Taliban, länsimaiden reaktio, Afganistanin ja länsimaiden armeija, aktivismi sekä muu. Eniten kuvissa esiintyivät länsimaiden reaktion, pakolaisuuden ja Afganistanin ja länsimaiden armeijan kehykset. Kehyksistä on löydettävissä islamofobiaan liittyvää muslimien epäinhimillistämistä ja poissulkemista. Sotaa esitetään pitkälti länsimaiden näkökulmasta. Kriisin todelliset kärsijät, tavalliset afganistanilaiset, ovat jätetty kehysten ulkopuolelle. Kuitenkin on mahdotonta väittää, että tällaiset valinnat johtuisivat yksinomaan islamofobiasta. Tutkimuksen perusteella ei voida siis sanoa, että suomalaisten iltapäivälehtien tapa kehystää islamia Afganistanin sodassa alkusyksyllä 2021 olisi merkittävän islamofobista. Piirteitä islamofobiasta on kuitenkin löydettävissä.
  • Muukkonen, Henrik (2019)
    Suurten suomalaisten pankkien kuluttajaviestintä on muuttunut 2010-luvulla. Pankit ovat lisänneet omien sähköisten medioiden kuten verkkosivustojen ja uutiskirjeiden käyttöä ja ryhtyneet käymään entistä aktiivisemmin vuoropuhelua asiakkaidensa ja sidosryhmiensä kanssa digitaalisissa kuluttajaviestintäkanavissa ja sosiaalisessa mediassa. Pankit myös ostavat entistä vähemmän mainostilaa painetusta mediasta ja tuottavat sen sijaan runsaasti sisältöä omiin medioihinsa. Tämä on osaltaan aiheuttanut sen, että suomalaisten mediayhtiöiden mainostulot ovat vähentyneet 2010-luvulla. Tutkimuksessa selvitetään, miten ja miksi pankit ovat muuttaneet ulkoisten kuluttajaviestintäkanaviensa käyttöä 2010-luvulla, mikä on muuttunut pankkien markkinointiviestinnässä tällä vuosikymmenellä ja miksi, ja mitä seuraavaksi. Tieto pankkien mediamainospanostuksista on saatu pyytämällä maksutta tutkimuskäyttöön Suomen suurimman markkinatutkimusyrityksen Kantar TNS Oy:n Kantar TNS Ad Intelligence -yksiköstä. Lisäksi tutkimusta varten on haastateltu Suomen suurimpien pankkien markkinointi- ja viestintäjohtoa, koska he ovat päättäneet tai päättävät, kuinka pankkien ulkoiset kuluttajaviestintäkanavat kehittyvät. Haastateltavat ovat Danske Bank A/S:n Suomen sivuliikkeen kaupallinen johtaja Ulla Koret, Nordea Suomen viestintäjohtaja Kati Tommiska, OP Ryhmän viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Tuuli Kousa ja S-Pankin markkinoinnista ja viestinnästä vastaava johtaja Pekka Haverinen. Teemahaastattelut on tehty loppuvuonna 2018 ja alkuvuonna 2019. Haastatteluaineistosta ja mediamainospanostustiedoista selvisi, että pankit ovat siirtyneet käyttämään enenevissä määrin digitaalisia viestintäkanavia, koska niiden avulla on mahdollista tavoittaa asiakkaat ja sidosryhmät kustannustehokkaasti. Lisäksi digitaalisissa kanavissa viestin sisältöä pystytään muuttamaan nopeasti kuluttajan ja pankin tarpeita vastaavaksi. Myös olennaisten kohderyhmien tavoittaminen on haastatteluaineiston mukaan helpompaa digitaalisissa kanavissa kuin painetussa mediassa, samoin viestintään käytetyn panostuksen tuoton todentaminen. Ilmiö on havaittu jo myös tuoreessa tutkimuskirjallisuudessa. On mahdollista ennakoida, että pankkien kuluttajaviestintäkanavissa digitaalisten kanavien suhteellinen osuus suurenee entisestään. Haastatteluaineiston perusteella pankit kertovat jatkossakin tuotteistaan ja palveluistaan mediamaisin keinoin. Näyttää kuitenkin siltä, että pankeista ei tule medioita siinä mielessä, että niiden pääasiallinen ansainta koostuisi mediasisältöjen myynnistä tai jakelusta. Suuret suomalaiset pankit käyttävät yhä enemmän rahaa omiin digitaalisiin kuluttajaviestintäkanaviin ja yhä vähemmän rahaa mainostilan ostoon painetuista sanoma- ja aikakauslehdistä.